tiistai 26. joulukuuta 2006

Meilloli juhlat

Pari päivää sitten oli ihan kummallista. Tuossa naapurin mummolassa oli melkoisasti porukkaa, sellasia ihan kivoja tyyppejä. Niin ja sit siel oli yks Honey koiraki. Sellanen ihku täplänen. Lala oli sille tosi vihanen, mut mä luulen, että se on vain kade ku joku muu jaksaa juosta ja se ei. Se ei kestä olla ikinä sekunttiakaan hiljaa jos mäki vihdoin pääsen leikkiin jonku ihanan typyn kaa. Vai oiskohan sittenki kyseessä kateellinen salarakas?!! No ei. Ei lala sellainen. Kuitekin, asiaan palatakseni.Mä sain ihan sikana kaikkii luita, kinkkuu ja muuta hyvää. Jouluaatoksi ne sitä kutsuvat.

Siellä mummolassa oli myös lapsia. Aamulla tungin aina itseni niiden kanssa aamulenkille. Jonna nyt on niin laiska ettei jaksa puotaan nostaa penkistä joten oli hyvä että joku hoiti minun ulkoiluttamisenkin. Vaikka kyllä jonna minua päivin kanssa menikin juoksuttamaan.

Ja arvatkaa mitä? Kun oltiin juoksemassa, niin MINä pienimpänä (tai no hitsin takia nuorimpana) johdin koko laumaa! Olin ihan sairaan nopee. Se on vaan niin sairaan siisti tunne, se tuulen viima tuossa korvissa. Se tunne että hei, nyt me mennään ja kovaa! Harmi, että aika havoin katsomassa on ketään tytteleitä..
Saas nyt nähdä millainen päivä tästä tulee. Kellokin on vasta ehkä jotain ykstoista tai jotain. Nyt pitäs päästä äkkiää juokseen. Sais ittensä siis oikein hereille ja silleen. tai jonnan siis. Ja lalan.
M OI KK A

maanantai 18. joulukuuta 2006

Jonna on idiootti.

Aamulla kun viimein pääsi pissalle niin arvatkaa mitä mä löysin?! Aivan sairaas siistin polun. Mutkaisen ja kaikkea. Aivan sairaan siistiä, ja kun juoksin sitä polkua, tulin aivan sairaan siistin talon luo. Asukkaatkin olivat kivoja. Ne huusivat ja huitoivat laukuillaan.Mahtava leikki. Sitten jonna vain huusi minut takaisin. ILON PILAAJA!. Sitten se raivosi, keskellä pururadan tietä! N O L O A. Ja sitten vielä joku mies, hieman vanhempi käveli ohitse, ja näki kaiken. Ja jonna se vain raivosi. Ja raivosi. Se mies katsoi vielä pitkän ajan jälkeenkin taakseen. Vähäks mua pojat hävetti. Vaikka oon jo iso poika kaikki vaan huutaa.

Ja koko viimeviikon jonna sainoi että laittaa minut lähetyskirpparille myyntiin, "Josko susta edes jotaki hyötyä olis" ! Mä en tajua mitä mä oon tehny väärin! Mistä mä voin tietää ettei makkarin seinää saa syödä, tai patjoja repiä? Tai että aina pitää pyytää ulos jos on pissahätä?
TODELLA TYPERää.

sunnuntai 10. joulukuuta 2006

Missä lumi? Missä lumi?

Tässä on päässyt käymään kaikenlaista sitten viimemerkintäni.
Mutta lyhyesti ja nopeasti kirjoitettuna (Kiire juoksemaan) lala on käynyt TAAS lääkärissä. Kyllä silmä on ou raait mutta nyt ne kävi vain katsomassa että onko musta tulossa iskä! Ja arvatkaa mitä, ei ole. Typerää. Jonna oli kyllä iloinen, ei näköjään vain tajunnut asiaa. Kuitenkin autossa piti olla hurjan pitkä matka!
Sit mä oon juossu juossu ja juossu. Jonna sano että se eskari loppu ja mahdollisimman pian pääsen oikeasti ala-asteelle ekalle luokalle ja sit teen kaikkee kivaa. Vielä ei kuitenkaan ole tapahtunut mitään.

Sit mun peppu ja turpaa ajeltiin. Justiin ku sain kasvatettua kunnon parran! JOnna ei vaan tajuu. Peppukarvatkin lähti, nyt on kevyempi juosta. Me on juostu aika paljon manun, vimman, itsin ja tasen kaa, tänäänkin.Mutta arvatkaas mitä lala teki tänään( Lala joka on ollu aika huonolla tuulella koko viikonlopun)?
Lala ei tuu koskaan meidän kaa juokseen ku lala ei oikein tykkää itsistä ja toisinpäin. Ja sillä menis vaan hermot. No tänään kun mentiin autolla montulle jossa juostaan niin kun oltiin jo aika liki lähtöä niin lalluska oli seurannu auton jälkiä eli hajuja ja löynny meidät! Ja sinne on varmaan tuhat kilsaa. Wou. ja tase oli taas ihan sekasin. Mä en kyllä tajuu mitä se tossa näkee. Hitsi näkee vain toisen sisupussin.

Typerää, että tänään pitää mennä kauhajoelle. Mutta arvatkaa mitä? Jonna on jättäny mut kahtena päivänä ilman häkkiä! Ekalla kerralla en huomannu mut tokalla kerralla huomasin että se lähti ja päätin siis kostaa. Repvin patjaa. En paljoa mutta kuitenkin. Nukkuu siinä sängyssä muitakin kuin jonna ja jos repis koko patjan pirstaleiksi niin missä me koirat nukutaan?!

Typerää että ei ole lunta. TODELLA typerää. Mutta nyt pitää lähteä, juoksuradat kutsuvat, MOI!

tiistai 28. marraskuuta 2006

Kurakylpyä

Aivan hölmö viikonloppu. Niin siis aina viikonloppusin me päästään kotiin Karviaan. Jonna varmasti typerimpänä kuvittelee että me jotenkin viihdytään täällä hikisessä kauhajoessa mutta ei todellakaan. Koska karvia kotona saa juosta, perjantai iltapäivästä sunnuntai iltaan. Se on mahtavaa. 


Varsinkin nyt kun on pelkkää kuraa. Piirron aitauksessa on hirittävän kiva juosta kun se on täynnä kuraa. Pelkkää kuraa. Aluksi jonna vain huusi että ei sinne ei tänne ei sisälle jäät pihalle kaikkea tuohon suuntaan mutta onneksi se on viimein tajunnut, kyllä, jonnakin joskus tajuaa asioita, että on poikien juttu juosta mudassa. Oltiin vimman, itsin ja tasen kanssa juoksemassa, muta pellolla!! Oli aivan sairaan siistiä, eikä jonna valittanut kertaakaan. Niillä on aivan varmasi joku katala juoni menossa, mutta ei mua kiinnosta. Niin, ja sitten kävin uimassa. Oikeasti uimassa, joessa!! Oli aivan mahtavaa. Olihan se hieman viileähköä mutta tosi poika se kestää ihan mitä vain!


Mutta olisihan se ihan kiva jos sitä luntakin vaivautuisi tulemaan. Typerää tällaisille lumipojille ettei sitä ole.. Todella typerää. Ei varmasti lumiukko tai mikä lienee joulupukki ymmärrä että pojat haluaa lunta. Paljon lunta. Niin, ja rattikelkkojakin olisi kiva saada. Tai soitin kun se jonnan edellinen ei toiminut vaikka sitä yritin fiksailla..


Pitäisi vamaan kirjoittaa pukille, koska eskarissa ehkä opetettiin kirjoittamaankin. En ihan muista mutta kyllä luulis että oltais. Ja jos ei niin minä soitan sitten sille tädille että koulutus on kesken. Koska eskarin vipa kerta oli eilen. Ja se tarkoittaa sitä että olen jonnan armoilla. 
28.11

keskiviikko 15. marraskuuta 2006

Lalluska lääkäriin

Mummun silmä on nyt sitten entisestään huonontunut.. Käväistiin tänään lääkärillä ja saatiin kolmea erilaista lääkettä ja sitten kipulääkettä.

Lalluska raukan silmään on pistänyt silmätulehdus ja se ylimenevä paisuminen taas johtuu siitä, että Samperi on luultavasti tohinoissaan vetänyt vahingossa turpii. Ei ole kivannäköinen :<. Toivottavasti paranee pian. Lala joka ei ole koskaan eläinlääkäriä tarvinnut ajatteli ottaa menetetyn ajan takaisin, nyt lääkärissä ja parin viikon päästä uudelleen. Eri asiasta tosin :>
Jonna

tiistai 14. marraskuuta 2006

Terve!

Arvatkaa vaan missä oon ollu? No olin eilen koulussa (Jonnan mukaan eskari) ja arvatkaas mitä? Olin laiskista laiskin. Jonna on tottunut aivan liian hyvälle tässä mun käyttäytymisessa. On aika rankkaa olla näin pienenä poikana se mallioppilas!?

Mutta kaiken lisäksi näin manun! Jess, manun kanssa on kyllä hurjan mukava painia, lala on aivan liian laiska siihe, ja lalasta puheen ollen, lalan silmä on paljon parempi, vähän aamuisin se pitää vielä simiä kiinni mutta jonna laittaa jotain tippoja ja se paranee. Ainakin hetkeksi.

Pitäisi saada jonna lenkille. Musta tuntuu että mun kunto laskee. Olisiko vähän noloa!!
Mut pitää kiitää moi
- saperi

lauantai 11. marraskuuta 2006

Mikä Lalaa vaivaa?

Viimeseen viestiin voisin lisätä, että ruikuttaminen auttoi, Jonna, the laiska vei meitä lenkille! Mutta asiaan. Tiedän, etten yleensä kirjottele näin viikonloppuisin, koska useimmiten en juoksemiseltani edes ehtisi mutta nyt on jotain vinolla. Ei mulla, mutta Lalalla. 


Ensinnäkään se ei pidä silmiään auki ja sitä sattuu pitää niitä auki. Ja valoon katsominen on vissiin aika kauheaa. No jonna yritti soitella koko aamun joillekki tyypeille, tunnetaan myös nimellä eläinlääkäri, mutta ei se meinannu saada ketään kiinni. Vähän kyllä jänskätti. Mutta kyllä se sitten vihdoin sai sille jotain silmätippoja en tiiä. Toivottavasti lala paranee pian. Lala on paljon vihaisempi nyt. Ja voitte vain kuvitella siihen normaaliin vihaisuuteen vielä tämän niin wou.


Oltiin muuten eilen juoksemassa tasen ja itsin ja vimman kanssa. Vimmalla oli taas jotain omaa pikku huvia pikku keppejen kanssa, mutta hitsi ja tase juoksivat aika paljon mun perässä! Tuntu aika hyvältä olla se porukan vetäjä. Sitte hitsi löysi kepin, mut hitsi on ihan epis nois jutuis ku se vaan murisee jos sitä keppiä yrittää ottaa. Hei mikä on leikin idea?

HUomenna on vissiin taas se joku juttu että mennään halliin ja näkee kaikkia muita kivoja koiria! Jes, se on kivaa. Ja yleensä siä tehään niin helppoja juttuja että ne hoksaa tyhmäkin. Sitten saa aina makkaraa. Kauheen kivaa se on kyllä.


Mutta jo on ollut pitkä aika juoksemisesta, täytyy taas kiirehtiä että pysyy kunto hyvänä! 
moi ja törmäillään!

torstai 9. marraskuuta 2006

TYLSää TYLSää TYLSää

Sitä täällä kauhajoella on. Jonna ei ole jaksanut hinata puotaan minua juoksuttamaan. Paitsi aamulla ja illalla vähän. Jonna on kyllää nyt superlaiska ja minulla on tylsää. Niin tylsää. Ja jos sisällä intoutuu leikkimään niin heti se käskee lopettamaan. Ja miksihän se edes osti minulle uuden lelun jos en saa kerran leikkiä? Ei se ikinä tajua. Mutta nyt minä yritän potkia sitä ylös että se jaksaisi lähteä kävelemään. Joskus se onnistuu. Niin ja jonna meni ja osti minulle jonkun takia jonku takin! Takin. voitte vain kuvitella miltä näytän se päällä. Onnksi sitä ei ole vielä käytetty yleisillä paikoilla.. O ou. 

sunnuntai 5. marraskuuta 2006

Näytelmiä ja kavereita ja tokoja ja vaikka mitä!

Arvatkaas mitä. Tai ettehän te nyt kovin kyllä arvaile kun ette tiedä mitä arvailla. Mikä on arvauksen idea? Ei voi tietää mutta asiaan silti. 


Hmm. Mistä nyt alottasi kun on tapahtunut niin paljon kaikenlaista. No ensinnäkin lunta on jo aika hirveästi ja on aivan mahtavaa kun saa juosta hangessa! Lumi on hauskaa kun voi sukellella ja voi vaikkapa piilotua hankeen! On vain typerää että hankeen jää jälkiä, kaikkihan voi seurata niitä piilopaikkaan.. Typerää. 
Niin, ja sitten käytiin jonnan kanssa jossain sedän tykönä. Puhuivat jostain sirusta ja siruttamisesta. Tiedä sitten mitä puhuivat mutta se setä antoi paljon karkkia, ja jonna on typerä jos luulee minua laihaksi. Eläinlääkäri (luulin kuulleeni että jonna sanoi että eläinlääkäri) sanoi että olen HOIKKA. Jos jossain niin laihassa ja hoikassa on suuri ero. Olen siis sopiva, täydellinen. Ehkä jonna ei enään syötä minulle voita? Ehkä. 



Sitten, viime viikonloppuna, arvatkaas mitä? Me mentiin manun työ kylään! Ihan yökylään! Oli kiva riehua manun kanssa, mutta mulla oli illalla ihan hirveä väsy eikä manu oikein antanu mun nukkua. Ja keskellä yötä Mervi, oulun äiskä tuli kylään! Ja nukkuun mun viereen. Oli kiva ku sai nukkua ihan vaikka päällä ja mervi rapsutteli. Aamulla mervi laitto mut super hienoksi, en kyllä oikein tykkää hienostelusta, tyttöjen hommaa etten paremmin sanoisi. Mutta jonnakin sanoi että kohta mennään paikkaan missä on niin paljon tyttöjä että kannattaiasi laittautua. Manukin laitettiin tosi hienoksi.


Sitten kun mentiin sinne jonnekkin. Tiedä oikein mikä se oli, mutta kerrankin jonna puhui minulle totta! Siellä oli koiria. Tyttöjä. Ihan vieläkin pyörryttää se tyttömäärä! Niin ja sitten näin Kerttu siskon, se vähän ärähteli minulle, mutta vaikeasti tavoiteltavat ovat hotteja. Harmi myös että Kerttu oli sisko. 


Mervi juoksutti minua jossain kehässä ja asetteli. Joku mies sorkki suutani ja muutenkin. Mutta ihan kivahan se oli olla huomionkeskipisteenä(Kotona kun sitä en ole ikinä). Sain jonkun punasen nauhan. Mitään ne kuvitelevat minun silläkin tekevän? Ei sitten yhtään mitään. Oi ja siellä oli myös Uljas. Ulljaalla meni kuulemma tosi hyvin. Jonna ei päästänyt minua samaan kehään uljaan kanssa, jonna oli tyhmä ja antoi uljaan voittaa. Kyllä minä voittanut olisin. Ollaan saman värisiä kuitenkin. 



Ainiin. älkää sitten sanoko kenellekkään mutta se mies sanoi että olen keskeneräinen, ikäistäni nuoremman näköinen. MINUN mielestäni SE että on HYVIN SäILYNYT ei tarkoita sitä että on jälkeenjäänyt. Toivottavasti kukaan tyttö ei ikinä kuule tuota..


Jonna sanoi ettei ota minua ikinä enään kauppaan mukaan. Ja pöh. Arvatkaa vain kuinka typerästä syystä? Jonna oli menossa hakemaan muka minulle nakkeja. KYllähän minä tiesin että tässä on salajuoni menossa ja jonna on hylkäämässä minua, tai kauppaamassa pimeästi jonnekkin orjaksi johonkin. Jonna meni sinne kauppaan, minä käytin luovia taikuritaitojani ja irrottauduin köydestä (Joka myös hirttoköytenä tunnetaan) ja odotin ovenavautumista ja juoksin sisälle kauppaan. WOU en olisi koskaan uskonut että kauppa voi olla nii täynnä ruokaa! Miksi jonnan jääkaappi on aina niin tyhjä kun kerran on tällaiset keräily jutut keksitty. Jonna ei vaantaas tajuu. 


Kuitenkin. Olin hukassa niiden hyllyjen välissä ja ajattelin mennä yhdeltä mieheltä kysymään tietä niin olin pulassa. Se otti minut kiinni ja vei takaisin sinne mistä olin tullutkin. Ulos. Kylmään. Alennusmyyntiin. Mutta onneksi jonna tulikin takaisin!! Onneksi. Jonna olikin varmaan tajunnut miten paljon se menettäisi. Jonna ei kyllä yhtään ollut iloinen kun samainen mies tuli selittämään sille jotain jostain karkausretkestä. Minä en todellakaan karannut minä olisin vain palannut jonna luo. Iso ero siinäkin.


Tokossa olen jo mestari. Ainakin omasta mielestäni. Osaan jo vaikka mitä ja jonna on minusta todella ylpeä!

Mutta ei mistään tokosta nyt puhuta kun minusta on tullut mies! Ai miten? No lala ja minä päätimmekin tehdä( tai minä päätin, lala oli muuten vain jutussa mukana) pieniä sampereita!! Mutta jonna oli todella vihainen yllätyksestä ja soitti heti eläinlääkäriin. Jonna sanoi että yksi samperi täs porukas riittää. Jonna ei taaskaan ymmärtänyt. Ei se ikinä. 
Mut moi 
5.11

tiistai 18. heinäkuuta 2006

Vesihiisisihisihississä Heisi!

Voi jee että onkin tapahtunu taas kaikenlaista. Mä kävin eläinlääkärissä, meillä on ollu yks rusina kylässä ja me ollaan leikitty paljo, sit Virtanen puuttuu jengistä sit mä oon käyny metsässä sit mä oon käyny uimassa ja sit mä oon vähä siivoillu ja sit mä oon vähä leikkiny, ja sitte ehkä tyhmintä ikinä! Arvatkaas mitä tehtiin Jonnan kas tänään?! Leikittiin pallolla. Aina kun koskeyin palloo ni jonna niinku naksautti jotain ja sain karkkii! Jonna luuli mua varmaan vähän tyhmäksi, luuli etten osaisi muka koskettaa palloa. Onsetyhymä.

Nii ja sit mä oon nukkunu. Ensin me nukuttiin rusinan ja pentujen kaa samas huonees, mut sitse niinku vaihtuki silleen että me molemmat päästiin jonnan kaa mökkiin, arvatkaa olikö sängyssä hei niinko vähän ahdasta taijotai? Rusina oliki meillä aika kauan, mutta arvatkaas mitä. Rusina haettiin pois!Ja nyt on ihan samaa tylsää ja tylsää, ku jonna on päivisin siä töis misä lienee, josain mistä se tuo mukanaan mansikoita. mansikat on hyviä.paitsi vihreät, yök! Ja sit enään meillä on kuus pentua kotona! Virtanen haettiin pois. Tyhmää sanon minä. Ketä mun kanssani nyt sitte leikkii..?

Eilen oltiin taas maalaamassa, tasen itsin ja hiliman tykönä. Oli aika tylsää, mut laitettiin vaan narunpäähän ja vaan vähän pysty hei liikkuun. Tyhmää ku eihän pikkulapsia ikinä ees saisi laittaa kiinni mihkää naruihin. Niin väärin sanon minä!

Mutta nyt mun pitää oikeesti lähtee meneen, nukkumaan itseasiassa.
muthei,kurvaillaan!

-samperi

perjantai 7. heinäkuuta 2006

huoh.

Huoh Samperi söi mun soittimen. Ja lisää alushousuja. Ja sukkia. Ja karkeista kaikki muut paitsi mustat. Mutta eniten *huoh*, sen soittimen (mutta onneksi se maksoi vain 160€..). Käytiin eläinlääkärissä, Samperi tuli maksamaan tänään 200€. kiva päivä. -Jonna

tiistai 27. kesäkuuta 2006

Plää

Wou kuinka pitkä aika siitä viimesestä kirjoituksesta onkaan! Voitteko kuvitella,melkein kolme viikkoa. Se on hurjempaakin hurjempi määrä. Ainakin näin kovin pienelle koiralle.

Ainaski mulle on tapahtunut kaikkea. Lähinnä mahtavaa mutta koska tämä tila on rajallinen ja pienten poikien nukkumaanmeno aika on mennyt jo ajat sitten ohi niin yritän kertoa nopsasti. Ja lyhyesti. Jonna on niin vanha ja tylsä eikä ymmärrä millään että hei haloo, mulla on kesäloma ja pienetkin pojat, jopa näin pienet pojat saa valvoa pitkään. Ainaski kahteentoista asti!

Ensin voisin kertoa teille Nerosta. Nero oli sellanen koira, vähän outo, mutta hurjan hienon näköinen! Se oli kuulemma haski, niin jonna sanoi. Petyin ihan vähän, yleensä jos puhutaan jostain hienosta ja komeasta koirasta perään lisätään "no mutta kyllä samperi ainaski on yhtä hieno" tai "Oottakaas nyt kun Samperi vähän kasvaa tästä" tai "Kyllä samperistakin tulee sitten yhtä hieno" tai "on samperiki välillä ihan kiva" tai "Samperi on hyvä ku sen maalaa" tai "Kyllä se aina välillä tottelee" tai jotain. Mutta ei, ei nyt.
En tiiä miks se oli meillä, mutta hetken jo toivoin että kumpa se ei jäisi. Arvatkaas mitä? Neroa jonna kyllä lenkitti illalla ja jopa aamulla, minua ne vain tyytyy juoksuttamaan tylsien nallekarhujen ja muiden lapsellisten helistimien kanssa. Ja välillä Taistonki kanssa, mutta ei pitkään aikaan edes Tasen. Yrittäkää edes ymmärtää.
Nero ei oikein ymmärtänyt leikkiä. Ehkä sillä oli minuun verrattuna huono lapsuus aika, vaikka eipä se paras mahdollinen varmaan ole minullakaan.. Minä yritin aina välillä vähän äristä ja puhista mutte se vain vahtasi ja seisoi niillä pitkillä jaloillaan, kuin olisi muka minua ylväämpi tai jotain, en tiiä.
Mutta arvatkaas vain mitä NOLOA se nero teki. Itki. ITKI, aivan nuo kolme kirjainta


KI . 


Lapsellista sanon minä. Jonna aina sanoo että pikkupojat itkee, eipä tainnut Nero oikein tietää sitä. Mutta se Nerosta.Ja arvatkaa mitä muuta? Mä olen maalannukki.

Mun pepussa on vieläkin iso valkonen läntti siitä muistuttamassa, sekun ei lähtenyt pesussa. pitää siis odottaa että se tyhmä kone tulee ja ajaa pepun taas sileäksi. Onhan se kiva, olen nimittäin huomannut vetovoimani katoavan peppuni leviämisen jälkeen. Enään minä en ole kiinnostava kenenkään muun mielestä kun Lalan kakaroiden. Mutta ne nyt on sellaisia teinifanittajia, tiedättehän.

No asiaan. Olin maalaamassa sen pitkäjalkaisen pojan luona, Aki mikä lieneekään. Ja Ronikin oli siellä! Me vaan maalattiin ja maalattiin. Varmaankin aika paljon koska siinä meni koko päivä ja minua nukutti. En muista sitä rakennusten lukumäärää, koska leikin kuitenkin välissä, ihan hetken vain, ennen uuden rakennuksen maalaamista.

Lisäksi siinä maalaamisten välissä löysin monta kalapaikkaa. Siellä Akin ja Ronin paikassa kalat ovat hupsuja.


a)Löysin ne pellolta 
b)Ne ei liikkunu 
c)Haisi kumman hyvälle 
d)Jonna vain huusi ja huusi että irti. 


voitte vain kuvitella kuinka vaikeaa oli syödä ne kun jonna on semmone hirvittävä kyylä. Mutta olimpas ovela aina kun Jonna huusi otappa pois, otin pois menin hakemaan kepin, joka oli siis muka paljon parempi, ja hiivin takasin istumaan kalanviereen, kun jonna katsoi taas sitä seinää, nappasin kalan hipihiljaa eikä jonna huomannut yleensä mitään!

Onse maalaaminen raskasta puuhaa. Ja arvatkaas mitä, en ole myöskään ollut pinkin kyydissä, vaan oranssin. Oranssissa oli paljon mukavampaa kun sai olla koko ajan vain sylissä ihan velttona. Oli hauskaa. Toivottavasti pinkki ei tule takaisin, evö!

Mutta ei nämä kolmeviikkoa ihan ruusuilla tanssimista ole ollut. Tässä mainitakseni juhannus. Minun ensimmäinen juhannus ikinä ja arvatkaa vain oliko kovat odotukset. NO OLI. Mutta jonna. Tiedättekin jo. MOKASI kaiken. Se lähti, jätti mut kotiin ja arvatkaa oliko tyhmää. Ainakin seuraava päivä, lauantai. Tylsää tylsää tylsää. Ei mitään lapsille tarkoitettuja juhannus juttuja. Kaikki muut pojat kyllä varmasti leikkivät jossain. Minä vain makasin kotona. Ikinä olisi pitänyt tulla tänne. Ne siellä oulussakin piti varmasti hauskan juhannuksen.Ilman minua.

No mutta onneksi on juhannuksesta selvitty.
Ainiin ja sitme käytiin yhes kivas paikas. Sielä oli Meke ja Nana ja Uljas ja sit oli viä Ilona. Ja miljoona muuta koiraa, ja Jonna pilasi kaiken, se ei päästäny heisteleen jokaista koiraa. Oli muuten kivaa mutta Jonna ei tajunnu päästää hihnasta. Uljas oli kyllä mahtava. minustakin tulee niinkuin Uljas, sitten isona. Seinäjoen näyttelyiksi niitä kutsuivat.

Ainiin ja taas meinasin unohtaa, minullakun on niin kovin pieni pää että sinne mahtuu vain vähän asioita kerralla niin melkein unohdin kertoa lalan pennuista. Ne ovat kasvaneet, ja tykkään leikkiä niidenkin kanssa, nytkun nekin osaavat jo vähän leikkiä. Pihalla on niiden kanssa kivaa. (Tyhmää, ne saavat parempaa ruokaa kuin minä..!) Varsinkin Jade on kiva. Vatanenkin . Sikuriinakin. Virtanenkin. neiti Adelmakin. Taikakin. Kanelikin. Siinähän ne kaikki sitten olivatkin.

Ainiin! ja meinasinmpas unohtaa, olen keksinyt uuden harrastuksen. Koska pihalla on tylsää olen keksinyt että kun tiellä menee autoja tai pyöräilijöitä tai ihan mitä vaan ei sen väliä ole, niin otan niitä kiinni ja olen juoksukisaa! Aika mahtavaa. Jonna on luultavasti tosi kade eikö jaksa juosta koska laittoi minut kiinni naruun. Ja osti vakuutuksen. Höpö höpö. Jonakin päivänä minä näytän Jonnalle kuinka Samperi poika juoksee!
-Samplari kiit(t)ää

keskiviikko 7. kesäkuuta 2006

Trää

Siis arvatkaas mitä?! Vilma ja hitsi oli mun luona yökylässä! Aika mahtavaa sanoisinko. Päivi oli kyllä todella höperö, se unohti Taiston ihan vallan! Vähän harmitti, mutta ei se mitään sitten enään loppujen lopuksi, ihan vain tyttöjen keskenkin oli mahtavaa. Hitsi oli kiva koska se leikki koko ajan. Mutta vilma, noh, älkääs nyt sitten sanoko tätä kenellekkään, mutta minä luulen, että vilma ei ole ollut kovin montaa kertaa yökylässä. Vilma nimittäin itkeskeli yöllä. Oikeasti. Edes minä en itkisi. En varmasti.

Illalla oli kivaa, ei tarvinnut leikkiä yksin. Hitsi nimittäin leikki mun kanssa ihan ääneti kauan aikaa! Sängyssä oli nelistään vähän ahdasta, mutta sopu tilaa antaa. Vilma se ei kyllä oikein ollut samaa mieltä, se vain retkotti sielä niinkuin euroopan omistaja tai mikä se sanonta lieneekään. Ei ollut helppoa löytää oikeaa hyvää paikkaa.

Ja arvatkaas mitä? lala se ei kyllä hoida pentujaan sitten yhtään! Aamulla kun Lalan piti käydä nopeasti pissalla niin ne luikahti taas naapuriin ja oli siellä ainakin yhteen! Mutta onneksi meillä oulussa oli jo kokemusta asiasta. Meillä nimittäin joku ihan oikeasti jätti lapsensa! Mikä lienee teiniäiti.. Mutta ainakin minä tiesin mitä piti tehdä. Menin koppaan missä pennut nukkuivat, nuolin ja pesin ne hyvin puhtaiksi, en tosin voinut syöttää niitä, harmi. Olisin kyllä sen tehnyt jos vain olisin voinut.

Sitten tuli jotain ihan outoja ihmisiä, ne tulivat kuulemma katsomaan uutta pentua, ymmärsin että tämä on minun mahdollisuuteni päästä täältä. Olin oikein parhaillani, nuoleskelin ja esitin leikkejäni, sekä sitä kuinka osaan pentuja hoitaa. Voi kuinka monitoimikoira olenkaan! He päättivät viedä juuri minut, ainakin luulin niin... Kunnes Jonna pilasi taas kaiken. Aina Jonna.

Se otti minut niiden ihmisten silmien alta ja ne jäivät vain katsomaan niitä "muka niin söpöjä pentuja".. Pah. Sitten he vain lähtivät. Törkeää.

Toivottavasti huominen päivä on parempi.
-samperi

keskiviikko 31. toukokuuta 2006

moi.

Siis tiiättekö, en oo ollu juoksemassa piitkään aikaan. Varmaan viimeksi viikonloppuna kun Manukin oli mukana. Ihan tyhmää, ehkäpä se Jonna on "vähän" laiskistunut. Luulisin. Mutta viikko alkoi tosi hyvin! Eka ku jonna oli pakannu mut pinkkiin me mentiin jonnekki ihan ihime paikkaan, muistelin kyllä että oon käyny sielä joskus ennenki.. Ei voi muistaa. Mutta nyt siellä oli yks poika joka vaan juoksi ja juoksi ja juoksi ja juoksi ja juoksi mun kanssa, ei koskaa lopettanut! Sitte me mentiin jonku ihan mahtavan kurasen pellon läpi ja arvatkaa mitä siellä oli? Ihka oma lampi! Se oli aika iso ja sitä oli hurjan kiva juosta ympäri. Aika mahtavaa. Sitte mä vähän kyllä loikin sinne veteenki, oli aika kivaa. Sitte ku lähettiin ni se vietävän jonna pesi mut, eihän tässä ollu enää mitään järkee. Miksei muka sisälle saa mennä kuraisin jaloin? Ainakaan mua se ei haittaisi. Ihan tyhymää. Eikä Jonna ymmärrä mitään. Me oltiin siellä aika myöhään, siellä oli kivoja ihmisiä, ne vaan rapsutteli ja silitteli ja piti sylissä. Oikeasti mä vähän yritin kertoo niille kuinka hirveetä mulla on kotona, mutta ei ne ymmärtäny, pitää yrittää jollain muulla keinolla.

Ja arvatkaa ketä muu siellä oli? Ni se pitkäsääri aki, hassua. Minulla on hurjan pitkät jalat ja juoksen niillä aivan loistavasti ja lujaa! Kun vihdoin luulin löytäneeni kaltaiseni juoksijan ihmisestä niin ei. Se kömpelys vain kaatuilee jos se yrittää juosta, ei se ole edes vaivautunut opettelemaan niiden jalkojensa käyttöä.. Tyhmä mies. Ja se typerys pitkäsääri ei päästänyt mua sänkyyn, jouduin nukkuun lattialla. Kuulitte oikein LATTIALLA. Se sanakin on jo ihan hirveä. Lattia. Lattiasta tuleen mieleen joku kylmä paikka mihin laitetaan kaikki alempiarvoiset kuolemaan. Niimpä minä taistelin.. ja taistelin ... ja taistelin.. mutta se pitkäsääri aki oli opetellut tyhmyyksissään käyttämään käsiään ennenkuin jalkojaan. Se pikkumies antoi minulle kaikkea hyvää, ja aivan ihme, niimpä Jonna tuli niihin tuloksiin että meidän on aika lähteä kotiin. Se idiootti.

Se pitkäsääri tuli sinnekkin mukaan! Uskotteko! Se valtasi sohvan ja minun piti tyytymäni vain yhden hengen paikkaan sohvalla. Mitähän ne oikein kuvittelee. Että suuri Samperi vesikoira muka saisi siinä nukuttua?! Tyhmiä. Jonna pakkasi minut eilenkin pinkkiin, mentiin samaan paikkaan, ja taas uimaan, mutta arvatkaas mitä?! Nyt siellä oli joku lämmin koppi jonne oli hurjan kiva mennä uituaan kun oli märkä ja kylmä ja muuta hirveetä. Se oli ihan kivaa. Sitten Jonna pakkasi minut pinkkiin ja lähdettiin kotiin, taas se pitkäsääri tuli mukaan,ja Taas juuri kun minulle oltiin antamassa jotain hyvää! Ja jouduin yöksi jonnekkin huoneeseen, se pimeä ja kymä. En nähnyt eteeni ja olin kuolla niin typeriin johtoihin. Huusin ja huusin. Ei ne kuulleet. Mutta vihdoin ovi aukesi ja tajusin, minähän olen omassa huoneessa enkä sen jälkeen enään itkenyt. Olimpas minä hupsu. Toivottavasti tämä päivä lähtee paremmin vaikka yksin jouduinkin nukkumaan. Tyhymää.
-Sampperi

maanantai 22. toukokuuta 2006

Pinkillä, töissä, sukelluksia, juoksemisia ..

Siitä onkin jo hetki kun viimeksi tänne kirjoitin! Mutta haittaako se? Ei varmaan.
Sunnuntaina oli aika rankka päivä, olin töissä. Voitte vain kuvitella sitä raatamisen tuskaa! Mutta kaikki alkoi siitä että jonna pakkasi laukkunsa, runnoi minut pinkin kyytiin ja lähdettiin kohti ääretöntä. Ensin Jonna vei minut Liinun ja Johannan luo, vissiin jotain jonnan tuttuja, luulisin. Sitten se jonna hatarapäisyydessään unohti minut sinne! Unohti!

Mutta minäpä oikein hienosti ulvoin.. ja ulvoin.. ja ulvoin.. ja välillä kävin syömässä kissan hiekkalaatikolla että jopa vähän oksensin, luulivat hupsut minua kipeäksi, mutta suunnitelma toimi. Ne ihmiset huomasi mitä Jonna oli unohtanut ja onneksi tajusivat pirauttaa Jonnalle jotain että " Me tuodaan tää nyt sulle, tää vaan huutaa ja huutaa ja oksentaa ". Samperi että olenkin ovela.

Mutta sitten ne ihmiset veikin minut jonnekkin ihan ihme paikkaan. Se oli täynnä sohvia, pöytiä, siellä oli lisäksi joku pöytä jossa oli palloja, Jonna ja joku muu hupsu eivät oikein tajunneet pelin ideaa. Ne vaan sohi niitä palloja joillakin mailoilla. Palloja pitää noutaa, idiootit. Sitten siellä oli paaljon karkkia, sain onneksi muutaman varastettua, sitten siellä kävi paljon outoja ihmisiä. Jonna myi niille limsaa ja karkkia ja jäätelöä. Sitten tajusin minne ne olivat minut tuoneet, TöIHIN! Kuinka ikinä kestäisin täällä?! En mitenkään.
Niimpä tein varasuunnitelman. Heti kun Jonna vei minua ulos ja päästi irti, että menisin pissalle, ja pyh sanon minä. Mitä minä pissalle kun onhan tässä vesiojakin tarjolla. Takaisin töihin en enää menisi, se olisi varma. Sitten näin pelastukseni, pelastukseni näytti hieman erilaiselta kun olin kuvitellut, mutta pääasiahan on että pelastus vain saapuu. Pelastukseni näytti kahdelta ihmiseltä ( ! ) joilla oli lenkkeilypuvut, niimpä juoksin kuin salama pelastukseni turviin, mutta ne typerykset vain hössöttivät ja silittelivät. Kyllähän minä olen söpö, mutta eikö ne kehumiset olisi voinut jättää myöhemmäksi? Ei muuten väliä mutta Jonna sai minut kiinni.
Niimpä minä menin takaisin töihin. Siellä oli tylsää. Minä vain nukuin nukuin ja nukuin. En ehkä ikinä halua töihin! Sitten taas lähdettiin ja jonna pakkasi minut pinkkiin ja olimme viimein kotona, sain ruokaa ja pääsin nukkumaan.

Mutta tämäpäivä oli mahtava. Aamulla jo puoli7 aikaan se Aki tuli käymään. Aki on kiva kun se vaan rapsuttelee, välillä se kyllä sanoo että mee nyt pois, mutta eihän sitä tarvi kuunnella? Mutta sitten se taas tapahtui.

Kun Jonna oli taas aamulla lähtenyt ja raa`asti jättänyt minut yksin, yksin. Koko päiväksi, moneksi tuhanneksi tunniksi, piti keksiä jotain tekemistä. Menin ovelle, hypin sitä vasten. Hypin hypin ja hypin, ovi aukeni koko ajan enemmän ja enemmän, kunnes sain voimallani, jolla saisin vuoretkin siirtymään, oven auki ja pääsin ulos! Etsin Jonnaa näyttääkseni mitä mahtavaa olin tehnyt. Vilkaisin kelloa, ei sillä että minä muka haluaisinkaan ymmärtää mitä ne tyhmät tikut siellä ympyrässä pyörii, mutta tavan vuoksi lähinnä, mutta sen ymmärsin että minulla on aikaa, aikaa ennenkuin se Jonna saapuu kotiin.

Ennenkuin päätin tehdä mitään, kävelin keittiöön ja huomasin että Jonna oli hupsuna heittänyt matot ulos (Jopa minä tiedän että matot kuuluvat SISäLLE, Jonna ei ymmärrä aina tällaisia itsestäänselviä asioita..) Ja koska matot ovat aivan liian raskaita ja lattia niin kovin kylmä -päätin tehdä matot itse. Löysin sieltä, mitä ne vessaksi kutsuvat, muutaman rullan jossa oli jotain tarpeeksi pehmeää. Itseasiassa niitä rullia oli seitsemän, ja seitsemän oli juuri oikea määrä mattojen tekemiseen. oli aika kova homma.

Ensin madotin eteisen, sen ison. Olin aika ylpeä työstäni, Jonna varmasti pitäisi siitä. Sitten menin olohuoneeseen, olin päässyt jo melko pitkälle kunnes Jonna yllätti ja saapuikin jo kotiin.
Jonna on niin kiittämätön, luulisin että jopa pilallelellitty. Ei se ymmärtänyt kuinka suuren vaivan olinnähnyt, se vain valitii ja laittoi minut pihalle. Vaikka mitä tekisi se aina vaan valittaa! Kun vihdoin päivi tuli pääsin sisään jonna oli ottanut kaikki minun mattoni pois!

Mutta ei se mitään, Jonna yritti hyvitellä mokomaa viemällä minut päiville josta päästiin juoksemaan tasen ja itsin ja hiliman kas. Oli kivaa, meistä otettiin vähän kuvia, tai no, ne yritti mutta se oli aika vaikeaa kun me juostiin niin valtavan kovaa! Siinä oli onneksi lähellä juomapaikka jossa pystyi vähän vilvoittelemaan samalla.
Sitten meidät pakattiin autoon ja päästiin kohta taas juoksemaan. Aika mahtavaa. Siellä oli se sama lampi jossa oltiin silloin manun ja tasen kanssa ( oli siellä hitsi ja vilmakin mutta niitä ei mainita tekstissäni). Minä uin. Huomasin kuinka hauskaa se vedessä juokseminen on oikeasti! Sitten sukelsinkin vähän, ensimmäistä kertaa ikinä! ette usko vai, siitä on todiste, katsokaa vaikka kuvia! mahtava päivä. Suorastaan vallattoman ihana.
Ja muuten, Lalan pitöisi saada pentuja tässä lähiaikoina, sitten saan monen monta tuhatta juoksu kaveria! Mahtavaa. lala on kyllä aika palljo jo ja haisee öisin pahalle.
-Samperi

lauantai 13. toukokuuta 2006

Eikä kertaakaan yksin, koko päivänä!

Oli aika mahtava päivä. En nimittäin joutunut yksin kertaakaan! Ekaks päivi tuli meille, se oli varmaan unohtanut taiston johonki ku se ei ollut mukana. Harmillista kyllä.

Tänään(kin) oltiin päivillä, sitten kävin moikkaamassa Sampoa ja Sampon Nooraa. Ne oli aika kivoja. Mutta jonna taa pilasi kaiken juuri väärällä hetkellä ja otti mukaansa jonnekkin autoon. Eipä muuten muttakun olisin ihan juuri saanut ruokaa.. Jonna ei ikinä ymmärrä.

Mutta onneksi pääsin Tasen luo kylään. Tase on kyllä ihan huippu! Se on ehkä ainut joka osaa leikkiä mun kans kunnolla. Hitsi tai Vilma ei oikein hoksaa, ni niiden kanssa on tyhmä leikkiä. Hitsi kyllä joskus, mutta se vaan sanoo että mee muualle et sä oot liian pieni ja lapsellinen tai jos mä oon kahestaa tasen kaa, ni se tunkee väliin. Ja Vilma. No Viliman kas oonki vähä varovaisempi ku Vilima voi antaa selkään. Ja muutenki sen kas on vaikee leikkiä ku se pelkää aina välillä mua, ei kyllä enää onneksi niin paljoo, mutta vähän.

Sit mentiin illalla vielä vähän metsään juokseen. Aina vähän aluksi jänskättää mutta kyllä sitten myöhemmin uskallan mennä mukaan hakemaan keppiä. Tase onneksi aina välillä leikkii mun kans eikä ole laisinkaan niin tylsää, ja tasen kanssa mä juoksentelen metsässä, oon harjaantunu siinäkin jo aika hyväksi. En kaatuile ja pääsen sielä metsässä vaikka minkälaisten risujen yli loikkimalla. Ja juoksenkin jo aika kovaa.

Illalla, kun tultiin kotiin tapasin taas uusia tyyppejä. Ne vähän silittelivät ja kehuivat ja pussailivat. Olin taas kaiken keskipiste, se on mahtavaa! Sitten mentiin ulos ja jonna leikki mun kanssa, se haki mun koiralelun ja heitteli sitä mulle. Sitte se haki kepin ja heitteli sitä. Sitte se haki jotain hyvää makkaraa ja tehtiin taas niitä samoja juttuja ku silloin metsässä. Kun istuin, sain makkaran. Kun vain istuin ja istuin vaikka jonna käveli pois, sain makkaran. Kun tulin luokse, sain makkaran. Kun katsoin, sain makkaran. Jonna on varmaan vähän hupsu kun se antaa makkaran niin helposti. Mutta hyvä mun kannalta. Nyt pitää mennä syömään kunnon ruokaa. TaTa!!
-Samperi

perjantai 12. toukokuuta 2006

Poikienilta!

Oi, iso lammikko täynnä vettä ja ystävä manu ja poikienilta !! Jes! Taas tämä päivä Taiston kanssa! Aika mahtavaa. Heti aamulla meitä vietiin metsään, vähän ehkä jänskätti ku Hitsillä ja Vilmalla oli niin hurjaa menoa. Ei sillä että minä pelkäsin, minä jänskätin. Niiden välillä on kuitenkin valtavan suuri ero, tiedättehän. Pienen pinet pojat pelkäävät, minä vain jänskätän.

Mutta onneksi Taisto aina välillä tajusi tulla minunkin luokse, ja saatiin vähän riehua ennenkun lähdettiin matkaan. Ensin vietiin jonna johonkin, en tiedä oikein mihin... Mutta vähän kyllä jänskätti kun, ei siis omasta puolestani vaan lähinnä jonnan. Se ei aina oikein tiedä mitä tekee ja..no tiedättehän, se saattaa hukata itsensä eikä sitten enää muista minne itsensä laittoi. En minä muuten..

Taiston, Hitsin ja Vilman kanssa oppii aina jotain uutta! Tänään nimittäin opin ( Hitsiltä tietysti )että kun leikitään, niin se, että murisee ja haukkuu ( matalalla äänellä ) tuo siihen vähän katu-uskottavuutta ja se näyttää // kuulostaa paremmalta! Mahtavaa!

Meni kauan ennenkuin Jonna muisti mihin itsensä pani. onneksi satuimme juuri silloin paikalle ja otettiin se kyytiin, samasta paikasta! Sillä hupsulla kun ei ole vasikoiramaista suuntavaistoa tippaakaan.
Kun menimme kotiin ja olin saanut ruokaa niin minut ja taisto lukittiin johonkin betoni höskään. Ikkunoissa oli kalterit ja pelkkää purua lattialla. Minut valtasi jännitys tulevasta, pieni pelko viimeisistä hetkistä. Tiedättehän, onhan taisto kiva, mutta viimeisinä hetkinäni näkisin mielummin vaikka pienen pienen koiralauman. Joten Rohkeina poikina otimme ja ulvoimme henkemme edestä! Välillä kyllä tuntui ettei kukaan kuule avun huutojamme, mutta viimein. Kun olimme jo luovuttamassa ovi aukesi. Voitte vain arvata kuinka onnellisia olimme!

Kun siinä juoksin kotiin päin, olin niin tavattoman onnellinen tavatessani ystäväni Manun!Me vähän leikimme ja ( voitte vain kuvitella kuinka pahalta se näytti kaikkine ääntelyineni! ) juoksimme ja näytin myös Manulle oman pienen kuraojani. Manukin tykkäsi siitä!. Taistokin pääsi mukaan. taisto kyllä aluksi esitti ettei sitä olisi muka kiinnostanut pikkulasten hössötykset, mutta kyllä sitä oikeasti. Kun pääsimme metsään, me lähinnä vain juoksimme. Juostessamme minä aina välillä koitin muutamia uusia kikkoja, joitain mitä en voi niiden kolmen muun kanssa harjoitella. Nimittäin kamppaamista.

Manu oli aika helppo. Minäkun olen tottunut juoksemaan jo varsin nopeasti ja leikkimään ketterästi. Onhan ne kolme muuta vesipäätä minua ahkerasti opettaneet. Mutta aika hyvin Manukin perässä pysyi. Vähän kyllä nolotti kun Manu oli melkein yhtä korkea kuin minä.. Manu on minua kaksi viikkoa nuorempi.

Meidät pakattiin taas autoon ja kävimme hakemassa hitsin ja vilmankin mukaan ja lähdimme taas matkaan. Aivan outoon paikaan. Siellä oli iso lampi, hiekkaa ja tilaa juosta vaikka kuinka! Hitsi oli aika hupsu. Se sukelsi! Minä en meinannut aluksi ollenkaan uskaltaa mennä uimaan mutta sitten aina välillä loikin siellä täällä. Se lampi ei ole edes verrattavissa pieneen mitättömään kuralammikkooni! Taistokin taisi tykätä vedestä aikalailla. Ja Manu! Se vain mennä porhalsi siellä vedessä, se ei pelännyt mitään! Mutta minun ensimmäinen kertani uimassa meni siis hyvin. Sain itseni kasteltua, sitä en vain ymmärrä miksi minut piti sen jälkeen pestä.. Hiekka ei ole muka kivaa lattialla. Ei voi ymmärtää.

Mutta nyt pitää mennä. Nähdään ja kurvaillaan!
- Samperi

keskiviikko 10. toukokuuta 2006

10 .. 9 .. 8 .. 7 .. 6 .. 5 .. 4 .. 3 .. 2 .. 1 .. O !!

Voi Lala raukkaa kuinka raskaita nämä viimeset päivät vain jaksaa aina olla! Kun maha on niin iso ettei paljo loikkia jaksa, eikä lenkille lähteä. Tosin pellolla myyrien ja muiden tonkiminen on aivan eriasia lalan mielestä. Ensiviikolla pitäis Tulla pentuja! Vähän jänskättää :) Lalaa varmaan myöskin. Täytyykin tästä alkaa pesemään pentukoppaa :).
-Jonna,



Mitä kaikkea mahtavaa yhtenä päivänä voikaan oppia! 
Aamu meni ihan hyvin. Nukuin sängyssä ja heräsin normaalisti. Sitten se taas tapahtui! Se Jonna laittoin mun sinne tylsään pesuhuoneeseen, sillä verukkeella että siellä ei ole johtoja mitä järsiä, eikä mitään muutakaan tuhottavaa. Niin juuri! Ei mitään tuhottavaa. Vain niitä samoja tylsiä leluja, jotakin kovia leipiä pari hikistä puruluuta. Säälittävää sanoisinko.

Mutta sainpas idean. Jossain vaiheessa, ehkä aika pian sain hyppimällä sen oven auki! Oikeasti! koko talo, vain minun käytössäni, vain minun! Ensimmäiseksi päätin hakea jonnan Muka niin ihanat aamutossut sitten olohuoneeseen. Voi kuinka mahtava paikka se onkaan! Pöydällä oli joku erittäin mielenkiintoinen vihreä juttu, kasviksi ne sitä kutsuvat. Joten otin sen alas ja vähän lyhensin sitä. Paljon parempi nyt. Mikseihän Jonna pitänyt siitä? Muutkin pöydillä olevat jutut oli aika mukava tiputtaa alas. Vähän luin jonnan koulukirjoja, mutta kun tylsiä olivat jätin ne rauhaan.

Ehdin vaikka mitä! Jonnalla meni vielä kauemmin kuin normaalisti, joten ihmekkös tuo. kun se sitten viimeinkin vaivautui kotiin minua katsomaan, se ei ollut ollenkaan iloinen. Se oli ihan hiljaa, tuijotti vain. Aluksi luulin että se oli niin onnellinen uudesta järjestyksestä että päätin vielä järjestellä vähän lisää, mutta oletin varmaankin väärin koska Jonna laittoi minut vain pihalle. Tylsä Jonna.

Illalla lähdimme pinkillä metsään. luulin että pääsisis juoksemaan mutta ei. Kun istuin jostain hassusta sanasta, sain makkaran. kun vain istuin ja jonna käveli pois, sain makkaran. Kun katsoin jonnaa, sain makkaran. kun menin sen luo, sain makkaran. Kun seurasin Jonnaa, sain makkaran. Ei paska päivä laisinkaan siis.
Nyt meen syömään. Raskas päivä kuitenki takana.
Ta Ta!
- Samperi

tiistai 9. toukokuuta 2006

Yksin kotona kolmonen.


Eilinen. 
Apua, arvatkaa vain mitä ne tekivät minulle eilen?! Jättivät yksin. Pitkäksi aikaa! Vähän aluksi huusin, ainakin niin kauan että jonna kuuli. Ihan vain siksi että sille tulisi huono omatunto. Oliko vähän tylsää! Mutta onneksi Päivi (se kellä taisto ja hitsi ja vilma asuu) tuli pelastamaan mut yksinäisyydestä. Siellä mä sitten olin taiston luona leikkimässä... Kunnes se Jonna tuli ja vei mut tylsään kotiin.


Mutta onneksi ei kestänyt kovinkaan kauaa ennenkun päivi ja taisto<3 antanut="" d="" ei="" en="" ennen="" h="" hakemaan.="" hitsi="" hitsin="" ihan="" ilman="" iv="" j="" ja="" jai="" jaksaa="" jonna="" jonnaa="" kanssa="" kauheen="" kenen="" kiva="" koko="" ku="" kuitenkin.="" kun="" kuollut="" kyll="" leikki="" lleen="" m="" minua="" mit="" muista="" mun="" mutinoita.="" mutta="" muuten="" n="" niin="" niit="" oli="" olisin="" on="" oo="" p="" ruokakuppi="" sain="" se="" siis="" siit="" sitten="" sy="" tai="" taisto="" taiston="" tarkkaan="" tulivat="" tyhm="" tyls="" tylsyyteen.="" v="" vaan="" vaikka="" varmaan="" vilma="" vilman="">

Ja sitte viä, arvatkaa mitä muuta tapahtu! mä leikin ja hypin vilman päällä, niin se tiukkapipo alko hyppiin mun päällä ja meinas antaa oikein kunnolla turpiin. Mutta sitte onneks Päivi ja Jonna ehti hätiin. Ja mä huusin ku palosireeni, miksen olisi huutanu? Muahan yritettiin tappaa. En kyllä tajua. kyllä vain kaikkien muiden päällä saa hyppiä. Paitsi Hitsin ja Lalan ja Jakin.. No oikeastaan vain Taiston päällä voi hyppiä. mutta mistäs minä sen olisin tiennyt?

Illalla, mua vietiin vielä johonki kylään. Sielä oli musta koira jonka nimi oli Rusina. se oli vähän hupsu, se pelkäs mua ja kyllä mäki vähä tietty sitä. Sit mä yritin ettiä ruokaa, ku mua on pidetty nälässä varmaan sielä kotona. En löytäny ky luun, se oli hyvää siihen asti ku Rusina vei sen.
Taisto tuli meille kylään illalla, oli ne muutkin mutta Taistohan se pääasia nyt lähinnä on. No mä vähä niinku simahdin ihan kesken juhlien sohvalle, ja kun mä vähä heräsin, mua vietiin heti ulos. Meillä kun ei näköjään edes nukkua saa rauhassa.

Kun tultiin pihalta niin mähän olin niin virkeä! Mutta mitäs kummaa. Päivi olikin jo lähtenyt, aivan liian aikaisin sanoisinko ja vienyt hupsuna Taiston mukanaan. Minäkun luulin että Taisto sai tulla yökylään mutta ei. Siinä minä sitten leikin ja riehuin yksin, tietysti aina välillä jonna yritti jotain mussuttaa että mitäs jos nyt nukuttais ja lala jotain örisi mutta mitäs minä heistä kun iltakin oli vielä niin nuori.
Mutta nyt minä lopetan ehkäpä saavun taas kun aika on kypsä !
- Samperi.

sunnuntai 7. toukokuuta 2006

Joku pinkki varasti samperin!

Apua, arvatkaas mitä? Mä jouduin nukkumaan koko viimeyön josain ihmeen sohvalla! Oliko vähän kauheeta, ja no, vähän yksinäistä. Vaan se Vanhus Lala sai olla tyynyllä, siis tää on niin eppaa!!! No kun aamua oli menny vasta ihan tovin, se Jonna, vei mut kuunteleen jotain ihan ihime juttua, jotain pinkkiä jota ne myöskin vespaksi kutsuvat. Mä en oikein tajunnu jutun pointtia ku siinä me vaan istuskeltiin, välillä sen pinkin kyydissä ja välillä sen vieressä, outoa vai mitä..? No ei menny kauaakaan ku se laitto mun koriin ja lähettiin ajeleen! oliko aluks vähän kauheeta, muttei oikein uskaltanu vauhdista hypätäkkää vauhtia oli kuitenki hurjat 7! Mutta loppujen lopuksi se oliki ihan kivaa, sielä oli viilee ja sai nukkua ♥

Kävin taas tänään metsässä, Jonnan ja jonku ihan ihmehyypiö sellase toisen pitkäsäären kas ja tietty vanhan lalluskan, sn ison ja lihavan joka on aina mukana, niin käytiin metsässä. Sielä on sellanen kiva pieni rapakko jossa saa aina rämpiä ja kieppua, mutta tänään ei oikein jaksanu. oli jotenki puhti pois ku oli niin lämmin päivä.

Ainiin mä tajusin eilen että se jonna antaa mulle aina makkaraa ja kehuu hirveesti ku sitä kattelee silmiin, emmä tajua miks mutta kai mä niin teen ku se on niin hurjan kannattavaa. Eilen kävi myöskin Jeppe ja Jessika meillä kylässä, jessika lähinnä vain murisi mutta jeppe, vihdoinkin joku pieni koira, vähän niinkuin Wagner sielä kotipuolessa, suostu leikkimään. leikittiin siinä vaikka kuinka kauan!
Mutta nyt on kyllä niin hirmu nälkä että on aivan pakko mennä syömään!
- Samperi

perjantai 5. toukokuuta 2006

Jes, mahtavaa. Ainakin samperin mielestä

Kurakko, vesi, ruoka ja mattojen reunat. Mahtvavaa! Samperi on jo aika poika riehumaan, nyt kun se ujostelu vaihe on mennyt jo ohi. Yöt on menny hyvin ilman mitään itkuja, eihän isot pojat itke, ja Samperihan on täytti tänään jo kuitenkin hurjat 13viikkoa! Lemppariksi on ehkä kehkeytynyt ojassa oleva pienen pieni puro jota vastaan on aika rankkaa taistella mutta loppujenlopuksi (luulisin ainakin) että samperi sen voittaa. Mutta arvatkaa mikä on ehkä hirveintä? Se kun Samperi joutuu ihan vain hetkeksi yksin, niin se huuto mikä siitä pinestä ripakintusta pääsee, kuuluu tielle asti! Voitte ehkä vain kuvitella kuinka hirveää se on! Mutta samperi on aivan mahtava jätkä, toivottavasti vielä viikonkin päästä! Nyt pitäis alkaakki sitte ihan hommiin noin niinku käskyjen kannalta :P Mutta toivottavasti kaikki menee hyvin, vaikka espanjalla käskytetäänkin.