keskiviikko 28. elokuuta 2013

Aikamoisia säihkysilmiä!

Aikamoinen säihkysilmä! Oon tässä haasteen aikana lueskellut osallistuneiden blogeja ja mietteitä haasteesta. On ollut tosi mahtava lukea muiden kokemuksia (niin hyviä kuin huonoja) haasteen etenemisestä. Lisäksi moni on osannut tosi hyvin soveltaa ohjeistusta itselleen parhaimmaksi. Ninja oli löytäny naksuttimen kätevyyden ja hauskuuden myös muihin treeneihin, toivottavasti moni muukin on löytänyt naksuttimen koulutukseen! Ehdottomasti odotellaan ninja lisää sun tarinointia naksuttimesta!

Kuten monella muullakin, toi naksuttelu voi olla sairaan vaikeaa toteuttaa oikeasti! Se yhdeksän minuuttiakin voi olla vaikeaa. Musta oli kuitenkin kiva kuulla että muutamalla esimerkiksi säihkysilmän myötä lenkkeilyssä on huomattu eroja, Leica ottaa jo vähäisen kontaktiharjoittelun myötä paremmin katsekontaktia itsenäisesti, samaten koeruuvet blogin Ara on myös saanut paljon puhtia säihkysilmä haasteesta lenkkeilyyn. Sielä tehdään haaste kätevästi ennen lenkkeilyä parkkipaikalla! Kyseinen blogiteksti oli kyllä mahtavaa luettavaa!

Mutta toki, niitä ongelmia tuli myöskin; osalla omistajista/koirista lopahti kiinnostus tai tulokset eivät nousseet (katseiden määärä). Tai koiran silmät alkoivat tekemään liian nopeaa liikettä silmien ja palkan välillä kuten esimerkiksi Virkulla kävi. Parhaita on nää videot joita löyty ainaki hurttateaminki blogista. Niistä saa kivasti lisäpuhtia omiin treeneihin ja tekemiseen, näitä lisää :)!

Mitenkäs meillä on mennyt?
Vaihtelevasti. Liian vähälle on jäänyt yleistäminen -mutta on pidetty hauskaa ja pyritty tekemään kaikki treenit. Lisäksi lappu jääkaapin ovessa muistuttaa tyhjiksi jäävistä ruuduista, mikäli treenit jääpi tekemättä. Häiriökartalle on lisätty rakseja vain tiettyihin paikkoihin, mutta kontakti on parantunut selkeästi Rytmin kohdalla!

Samperi ottaa tosi hyvin kontaktia muutenkin (joskin nykyään huomattavasti vähemmän kaiken reenailun vähenemisen myötä), oikeastaan Rytmi on ollut se vaikeampi tapaus. Laiskat koirat usein ovat ;). Yllä mainitsin ainakin pari ongelmaa joita löysin blogeista ja joita myös me kohdattiin treenihaasteen aikana.

Rytmille harjoituksista sai helposti (vaikka kyse olikin vain minuutista!) tylsät, lisäksi Rytmi ei pidä kosketuksista treenitilanteessa -toisinsanoen meillä oli helpompi alkaa heittämään palkat lattialle kuin kurottelemaan kohti koiraa palkkaa antaessa -toki tämä hidasti meitä mutta määrä ei ole tärkein vaan innokas katsekontaktin hakeminen. Lisäksi meillä käytettiin ääntä ja tehtiin harjotukset iloisella mielellä jolloin koiratkin oli iloisesti mukana treenaamassa! Lisäksi palkkojen heittäminen toi Rytmille intoa lisää kun ei tarvinnut paikallaan tapittaa.

Samperilla alkoi kanssa tuo silmien ja namitaskun välin vatkaaminen silmillä aika aikaisessa vaiheessa. Jossain vaiheessa jätin kuitenkin palkkaamatta ne, ja palkkasin ainoastaan katseet jotka olivat minuun kiinnittyneet aina naksahdukseen saakka, ja palkka tuli sitten. Välillä pidemmillä katsekontakteilla ja sitten taas lyhyemmpillä katseilla -vaihdeltiin siis kestoja ja silmien ja namitaskun välinen vatkaaminen on huomattavasti vähentynyt.

Videoilta viikon takaa pystyy aika hyvin hahmottamaan nämä ongelmat:
Samperin katseen vatkaus ensimmäisen minuutin aikana. Kuten huomaa, mä usein palkkaankin sen myös siitä että se katsahtaa jo mun taskua, lisäks annan sille kädellä jo merkin ennen palkkausta että palkka on tulossa, jonka vuoksi se myös seuraa mun kättä.

Rytmin ekat kaks minuuttia:

Muistakaahan kaikki säihkysilmät, että tärkeintä ei silti ole määrä vaan onnistumiset! Kun koira tekee yhtä liikettä monta kertaa oikein, siitä tulee sille uusi käytös josta se on hyötynyt (kuten pallojen perään juokseminen, istuminen, vetäminen hihnassa, leipäpussin varastaminen jne..). Jos vaikka jokaisen minuutin aikana koira katsoo sinua kymmenen kertaa, saatte viikossa 630 onnistunutta katsekontaktia! 63:lla minuutilla! Se on hurja toistomäärä!

maanantai 26. elokuuta 2013

Hauskasti lähellä

Treenihaaste 2.
Ottaessasi haasteen vastaan, lisää kuva postaukseesi ja linkitä tähän postaukseen

Aikaisempaan treenihaasteeseen jatkoa luvassa. Toivottavasti jokaisella on kontaktiharjoitukset sujuneet hyvin ja olette jaksaneet maltillisesti treenata koirienne kanssa tuloksia saaden! Tämän viikon haaste toimii täysin samalla pohjalla kuin viimeviikonkin. Eikö kontakti suju? Älä siis pidä kiirettä tähän haasteeseen osallistumisesta mikäli kontaktiharjoitukset ovat teillä vielä kesken. Tärkeintä ei ole päämäärä vaan matka! Huomaathan, että myös tämä harjoitus vahvistaa kontaktianne ja on tärkeä pohja monille erilaisille liikkeille!



Edellisestä treenihaaste postauksesta voit tarkistaa millaisia välineitä sinulla olisi hyvä olla treenatessasi (kello, naksutin, palkka, treenivihko). Lähellä pysyminen on avain koiran irti pitämisessä sekä moniin erilaisiin liikkeisiin, merkittävimpänä luoksetulo ja hihnassa nätisti kulkeminen.


Harjoitusten idea on varsin yksinkertainen, koiran osoittaessa huomiota sinuun, otat askeleen taaksepäin koiraa kehuen, palkkaa koira sen ollessa vieressäsi. Pidä aluksi matka hyvin lyhyenä, pidennä vasta kun koira tulee heti innokkaasti luoksesi palkkiota hakemaan!

Aloita jälleen ottamalla koiralle tuttu häiriötön tila esimerkiksi sisätiloissa. Varmista että ympärilläsi on tilaa parin metrin liikkumiseen. Voit pistää koirasi hihnaan, mikäli se saattaa lähteä toisiin huoneisiin. Oletettavaa on, että viimeviikkoisen kontaktiharjoitusten jälkeen koira kuitenkin tulee innokkaana luoksesi ja pysyy lähelläsi mielellään. Ole kuin patsas siihen saakka kunnes koira tekee jonkun liikkeen sinua kohti.

Koiran tehdessä liikkeen sinua kohti (ei tarvitse olla katsekontakti!), kehu koiraa ja peruuta askel taaksepäin, palkkaa koira kun se saavuttaa sinut. Laita kello päälle ja aloita minuutin harjoitus. Muista kehua koiraa kaikesta sinuun kohdistuvasta liikkeestä koko minuutin ajan. Mikäli koirasi huomioi suuntaasi paljon -varaudu isolla kasalla herkkuja!

Tee kolme minuuttia treeniä pitäen jokaisen minuutin välissä tauko.

Koiran kehittyessä muuta askelluksiasi, tee täyskäännöksiä, ota juoksuaskelia, tee U-käännöksiä ja palkkaa koira aina sinut kohdatessaan (tottistelijat mielellään vielä vasemmalle puolelle). Pidennä matkoja, harjoittele puistossa, koiran ollessa metsässä vapaana jne.. Älä kuitenkaan etene liian nopeasti vaan varmista aina että koirallasi on onnistumismahdollisuus siihen mitä olet siltä vaatimassa!

Apuja ja kyselyjä voit tämän viikkoisesta haasteesta lisätä kommentointilootaan. Pyrin vastaamaan jokaiselle parhaani mukaan :)! Luen myös vanhat kommentit joten vaikka aloittaisit haasteen paljon myöhemmin, voit kysellä haasteesta tässä postauksessa :)

Ensimmäisen viikon haaste:

torstai 22. elokuuta 2013

Kukkahattuilua tyrannien maassa?

Olen häkeltynyt suomalaisten koiranomistajien typeryydestä. Kyllä -taisin kirjoittaa sen tosissaan näppäimistön kautta blogiini. Enkä edes tiedä miksi se hämmentää minua aina asiaan kohdatessani -ehkä siksi että tänä ihanana älypuhelinten ja Internetin aikakautena oletan joka kerta, että koiranomistajia kiinnostaisi ottaa selvää koiransa kouluttamisesta, erilaisista koulutustyyleistä ja kaikesta siitä mitä se pitää sisällään -mutta ei. Miten tiukassa voi olla vanhat koulutusmenetelmät (kuten sisäsiisteyskasvatuksessa koiran nenän työntäminen ulosteeseen) joilla ei oikeastaan ole muuta pohjaa kuin se, että niin on tehty sukupolvelta toiselle. Tuo jaloakin jalompi perinne on säilynyt keskuudessamme pitkään mutta oisko nyt jumalauta aika katsoa nenäänsä pidemmälle ja miettiä sen katkasemista? Ylimääräsen avautumisen voi ohittaa hyppäämällä suoraan FB- kuvakaappausten alas kohtaan jossa lupaan fb -avautumisen riittäneen tälle tekstille :D

Mistä koko pohdinta sitten lähti tähän kirjoitukseen;

Eräällä facebookin palstalla "keskusteltiin" sisäsiisteyden opettamisesta, siitä se johti koiran fyysiseen rankaisuun (kuonon painamisesta ulosteeseen) ja siitä lyhyellä kivenheitolla remmirähjien koulutukseen. Myönnän olevani aikamoinen remmirähjä itsekin aikaa tappaessani -mutta kuten joku viisas sanoi -ei mitään niin pahaa ettei mitään hyvääkin. Pohdiskelin uudestaan koulutustapojani ja tällä kertaa oli ilo huomata että kyllä -tapani on järkevämpi ja koiraystävällisempi. En edelleenkään näe mitään järkeä niissä keinoissa missä koiraan kajotaan fyysisesti palstan käyttäjien kuvailemilla tavoilla. Kaikenkaikkiaan kyseisessä keskustelussa on tähän mennessä 260 kommenttia joista otin ruutukaappaukset. Tässä tekstissä olevat ovat vain osa parhaimmistoa.

Muutamien hyvien vinkkien jälkeen joku heitti sen kuolemattoman kommentin.
... jonka perustelu näkyy alimmaisessa kommentissa.
Koiran fyysistä kurittamista ja pakoitteita puolustellaan usein erinäisillä tavoilla. Milloin se on viimeinen keino, milloin se on vain "varoitus", milloin kyseinen rotu on niin kova että se vaatii "kovemman" johtajan, milloin yritetään kiinnittää koiran huomio, parempi kerta rytinä kuin ainainen kitinä jne... vaikka mitä kaikkea muuta -mutta sitä ei suostuta myöntämään että yksinkertaisesti tieto, taito ja hermot vaan loppu kesken. Kädet oli lähettyvillä toimiakseen. Kun mietitään kuitenkin noita fyysisiä tekoja ja niillä puolustelua niin mitä koira niistä oikeastaan oppii? Tai jos tarkoitusena on oikeasti vain havahduttaa koira tilanteeseen niin ettei kosketus oikeastaan edes tunnu -niin miks siihen sitten pitää koskea sillä "ei tämä poskikarvoista kiinni ottaminen edes tunnu" otteella? Eihän siinäkään mitään järkeä ole?
Tästä lähti hieno siirtyminen remmirähjäykseen
Kuten kuvitella saattaa, ne jotka ovat fyysistä pakotetta/rankaisua vastaan, saivat aikamoisen kukkahattutäden maineen. Eikä siinä, noita tekstejä lukiessa se tarkoittaa oikeastaan järjenkäyttöä joten itse otan moisen nimityksen kunnialla vastaan. Tuolla keskimmäisellä kommentilla on hauska pointti. Totta -ei voi tietää miten hienoa ja tuloksia tuottavaa toimintaa on kajota koiraan fyysisesti pakotteen/rankaisun voimin koska sitä ei ole käyttänyt? Kyllä minä olen fyysistä pakotetta ja rankaisua käyttänyt -kuten varmasti moni muukin koiransa "vanhan koulukunnan" kouluttaja ja heiltä oppinsa saaneet. Mutta virheistä pitää pystyä oppimaan, pitää pystyä kyseenalaistamaan oma toimintansa ja myöntämään että kyllä, väärin on tehty ja on aika vaihtaa suuntaa. Kouluttajat jotka eivät ole koskaan käyttäneet fyysistä rankaisua/pakotetta, hatun nosto heille! Tarviiko heidän todella painaa koiran nenä kuseen arvostellakseen kyseistä koulutustyyliä?

Koira on koira. Koira on eläin. Koulutustyyli ei ole roturiippuvainen asia, eikä edes välttämättä eläinriippuvainen asia. Tietyt osaset siellä saattaa muuttua -välineet, liikkeet, varovaisuus. Jokainen koira pitää pystyä kaikesta huolimatta ottaa vastaan yksilönä. Mutta yksikään rotu ei tarvitse poskivilloista kiinniottamista, nenän kuseen painamista tai niskasta nostamista. Eniten mä toivon tällaista ahaa -elämystä näiden "vahvojen" rotujen edustajille.

Niin. Se on Dogo. Se tarvii johtajan, ei mitään pään silittelyä.
Miten monen rodun edustajallan rotuesittelyssä ei lue yllä mainittuja asioita? Määrätietoisuutta, kärsivällisyyttä ja kykyä omaksua uutta? Tai noita muita mainintoja tuossa -mikään mitä tuossa lukee ei viittaa siihen, että koiralle on annettava fyysisiä pakotteita tai rangaistuksia, tai että se on vietävä liian nopeasti vaikeisiin tilantesiin. Tuosta ensimmäisestä viestistä heräsi mulle ensimmäisenä ajatus; miksi se koira piti viedä silminnähden liian vaativaan tilanteeseen liian aikaisin? Miksi se pitää viedä tuollaiseen ohitustilanteeseen jossa koira ei selvästikkään osaa käyttäytyä ihmisen haluamalla tavalla? Mistä kumpuaa tuo asenne "mehän mennään kun mä haluan", "sähän tuut kun mä haluan"? Miksei voi keksiä vaihtoehtoisia tilanteita, opettaa koira ensin pienemmässä ärsykkeessä käyttäytymään oikein ennenkuin mennään siihen tulikokeeseen? Ei hätää, tuo koira aloitti remmirähjäämisen täyttäessää seitsemän kuukautta. Nyt ollessaan kaksi se kuulemma ohittaa hihnassa hyvin. Eihän siihen mennyt kuin vuosi. Ilman hihnaa se tappaisi muut urokset. Koska se ei inhoa, se kuulemma vihaa niitä. Onko tuo sitten sitä hallintaa, entä jos hihna katkeaa? Tai lukko napsahtaa rikki, tai tai tai. Tuohan on siis yhteiskunnalle jo selkeästi hyvin vaarallinen koira.

Montako kertaa koiran pitää tehdä väärin ja epäonnistua oppiakseen oikean keino?
Vastaus: ei kertaakaan.

Tarjosin jotain käsittämätöntä vaihtoehtoa; koiran mukaan etenemistä. Hallittuja tilanteita, vastaehdollistamista, tilanteiden etukäteen harjoittelemista hallituissa olosuhteissa. Aika jännä miten vaikeaa se saattaakin olla! En ole yhtäkään koiraa vienyt kaupungin vilinään ennenkuin olen niin varma kuin voin (muistetaan että kyse on eläimestä, koskaan ei voi olla 100% varma), sen käytöksestä. Aloitan pienin askelin ja opetan koiran ensin siedettävillä ärsykkeillä oikeanlaiseen käyttäytymiseen. En vie koiraani liian vaativiin tilanteisiin joissa mahdollisuudet onnistumiseen on 50/50. Erään koiran kohdalla se vaati enemmän, ennenkuin oltiin valmiita kadulle ohitustilanteisiin. Sitä ennen meidän piti välttää katukuvaa koiran kanssa. Se taas johti siihen että viikon ajan treenasimme ohituksia kentällä ja lenkkeilyt hoidimme hämmentäviin kellonaikoihin kun muut ihmiset eivät kulkeneet niin kovasti, ja metsässä. Kun uskoin koiran kykenevän lenkkeilyyn siirryimme vasta kadulle. Tästäkös metakka syntyi;


Vetää aika-ajoin hiljaiseksi. Jos koko jutun pointti oli nimenomaan se, että ympäristöään ei voi muuttaa, on muutettava itseään ja toimintatapojaan, niin äkkiä minä elänkin täysin turvatussa ympäristössä jossa mitään yllättäviä tilanteita ei voi syntyä? Enkö juuri siksi pyrkinyt toimimaan mahdollisimman hallitusti? Joo, meni multakin paljon ohi mutta jatketaan nyt facebookin ohi.

-- Noin. Facebookin hiekkalaatikosta avautuminen riittänee --

Mua myös hämmentää ristiriidat joita me kukkahattutädit kohdataan näiltä tyranneilta. Pitää kuulemma muistaa että koira on koira -mutta nuo jumalasta seuraavat tuntuvat unohtavan sen liian usein itsekin. Aika usein koirat kuulemma vittuilevat vaan omistajilleen ja niille on näytettävä kaapin paikka sun muuta skeidaa. Niin, koira on koira, ei vittuileva ihminen joka tekee asioita ilkeyttään.

"Et voi vaatia mitään mitä et ole koirallesi opettanut" on mun lempilausahdus myös siksi että unohdan sen itse liian usein omien koirieni kohdalla. Uskon tämän olevan myös monen kukkahattutädin lempilausahdus - mitä me voimme vaatia eläimeltä joka ei osaa elää meidän ihmisten maailmassa? Pitäisikö koiran osata ylittää katu, olla reagoimatta ympäristön ärsykkeisiin kuten pyöriin, rullaluistelijoihin tai sinkoileviin lapsiin? Pitäisikö sen ohittaa vieraat koirat nätisti, saatika sietää niitä läheisyydessään? Kuuluuko sen edes osata kulkea hihnassa? Pitäisikö sen osata pyytää ulos tarpeilleen? Pitäisikö sen osata jäädä kotiin yksinään ihmisen työpäivän ajaksi? Olla haukkumatta, olla tuhoamatta, olla sitä ja tätä. Kuka tahansa riemuidiootti osaa vastata tähän että ei tietenkään! Miksi me silti oletamme koiramme osaavan nämä asiat vaikka emme jaksa panostaa niiden opettamiseen niin, että koira osaisi meitä miellyttävän käyttäytymismallin?

Koirat ovat melko mustavalkoisia käyttäytymisessään. Onneksi meidän kukkahattutätien ei tarvitse ja tyranneilla on oikotie helpompaan elämään (he varmaan uskovat laihdutuspillereihinkin?). Kertarytinä on päivän sana!

Kertarytinä vai ainainen kitinä?
Yhdenkään eläimen ei kuulu olla ainaisessa kitinässä -epävarmuudessa (saikohan näin nyt tehdä) ja -mukavuudessa (toi hihnasta nykiminen ei ole kivaa vuodesta toiseen). Mutta ei se kertarytinäkään useimmiten hyvää tee. Jos koiran vie sille liian paineistavaan tilanteeseen liian aikaisin se saattaa vahingoittaa sitä henkisesti hyvinkin paljon. Haittavaikutuksia ei välttämättä näe heti (jos välinpitämätön koiranomistaja koskaan). Sen uusien asioiden oppiminen, oma-aloitteisuus, itsevarmuus ovat esimerkiksi asioita jotka saattavat saada syvän kolauksen. Näiden omistajien suusta kuulee myöhemmin lausahduksen "tämä on niin luupää oppimaan". Jep. Olisko sille ihan itse myös aiheutettu joitain ongelmia?

Miltä kuulostaisi vaikka asioiden siedätys, koiran tahtiin eteneminen ja iloisella mielellä uusien asioiden kohtaaminen? Jos vaikka yrittäisi ensin kertoa sille koiralle miten sen halutaan käyttäytyvän ennenkuin se viedään tilanteeseen rähisemään ja rangaistavaksi? Jos koira viedään liian vaikeaan tilanteeseen niin, että sillä ei ole juurikaan mahdollisuutta onnistua -voiko järkevä omistaja edes rankaista eläintä sen keksimästä, luonnollisimmasta käytöksestä? Koiran käyttäytymistä ei tule ottaa henkilökohtaisesti koska se tuskin sitä kohdistaa edes vittuiluna omistajaansa kohtaan. Jos koirasi sattuu tikkaamaan sinua käteen -se on reaktio ja sinun pitää omistajana ja kouluttajana keksiä jokin muu käyttäytymismalli sille.

Haluan koulutuksen perustuvan positiiviseen vahvistamiseen, sujuvaan ja mukavaan yhteistyöhön jonka johdosta arjessa meillä kaikilla on mukavaa. Ainaisen ongelmatapauksen kanssa eläminen ei ole herkkua jos tahtoo pitää elämässään muutakin sisältöä koirien lisäksi. Minä tahdon että koirani käyttäytyy hyvin koska se myös itse tahtoo sitä. Siksi kaikista toiminnoista kannattaa tehdä sille kannattavia. Jos koira käyttäytyy hyvin vain treenikentällä ja hihnan päässä, kyse on omistajan kontrollista, ei koiran itsekontrollista. Jos koira tosiaan on tappamassa vastaantulevan koiran ilman hihnaa -jokin on mielestäni pielessä?

Koiran laji- ja rotutyypilliset seikat tekevät jokaisesta yksilön. Jokaisesta rodusta omanlaisen, en voi ymmärtää miksi tiettyjä ominaisuuksia yritetään tukahduttaa tai koira ei saa toimia sille tyypillisin tavoin. Koiran yhteiskuntakelpoisuus ei sitä vaadi, miksi minä siis vaatisin? Ainoa mitä haluan koiraltani on itsekontrolli jota se pystyy säätelemään parhaalla mahdollisella tavalla.

Positiivinen kouluttaminen ei ole sallivaa. Se ei myöskään ole temppujen opettamista. Tämän pitäisi kaikkien koiranomistajien tietää, mutta tiedetäänkö?

ei ole helppoa olla koira.
Semmonen ajatusoksennus näppikseltä yön pimeinä tunteina ja aamulla läpiluettuna. Huomenna hieman positiivisempaa meininkiä :)

tiistai 20. elokuuta 2013

Hyvä kouluttaja?

Treeneissä puhutaan usein uusien asioiden kouluttamisesta, opettamisesta, naksuttamisesta, tarpeellisista käskyistä sun muista. Pohditaan miksei koira opi tai ainakaan tarpeeksi nopeasti. Miksei sitä kiinnosta ja miksei se tee mitään?

Joskus pitäisi kuitenkin katsoa sitä omaa napaa ja miettiä millainen sinä olet kouluttajana? Jos koira ei opi ja kehity -vika on usein kouluttajassa. Millainen on mielestäni hyvä kouluttaja, miksi kouluttajan tulee kehittyä ja harjoitella kouluttamista?

Puhutaan paljon johtajuusongelmista, miten ollaan koiralle hyviä johtajia ja mitä "johtajuuspaikan" menettäminen aiheuttaa. Oli käsityksesi johtajuudesta mikä tahansa, mielestäni hyvin harvat ongelmat ovat tästä johtuvia. Koira on vain yksinkertaisesti oppinut käyttäytymään tietyllä tavalla, eikä se hae (sinun mielestäsi) huonolla (koiran mielestä kannattavalla) käytöksellä johtajuutta. Voit siis samantien heittää roskiin opukset joissa sanotaan remmissä vetävän koiran olevan johtajasi. Ei se ole -etkä sinä oikeastaan ole sen. Mutta voimme paremmin puhua johtamisongelmasta.

Koiralle maailma on oikeastaan aika jännä paikka. Sille ei ole sisäsyntyistä kävellä hihnassa, pitää kaulapantaa, kulkea ihmisvilinässä, kulkea suojateitä, olla reagoimatta erilaisiin ärsykkeisiin kuten pyöriin, kulkea hihnassa vasemmalla puolella ja olla haistelematta ja sitä rataa. Sisäsyntyisesti se ainoastaan reagoi, toimii tavoilla joista se hyötyy ja toistaa hyväksi todettuja käyttäytymismalleja. Siihen lisätään koiran jalostuksellinen perimä ja voidaan saada kohdalle vaikka tilanteessa terävä, nopeasti reagoiva yksilö. Tai rauhallisempi karvapallo. Koirat ovat yksilöitä ja parhaiten koirasi tunnet sinä.

Kun kouluttaja on päässyt saa kiinni perusajatuksesta, johtajattomuudesta ja koiran käyttäytymisestä vietteineen ja sisäsyntyisine pikku osineen, voit alkaa miettimään koirasi kouluttamista, uusien käyttäytymismallien opettamista koirallesi.

"Et voi koskaan vaatia koiraltasi mitään sellaista, mitä et ole sille opettanut"
Mieti ensin itseäsi koirasi näkökulmasta, oletko sen kumppani vai vaan pallo jalassa?
noutokapulan opiskelua. 
Vaikka olet koirasi kumppani, sinun tulee olla yksikkönne vastuunkantaja. Koira ei välttämättä osaa reagoida ympäristöön sen haluamalla tavalla vaan vastuu on sinulla näiden asioiden opettamiseen. Agressiivisuus, pelottelu tai koiran kovakourainen koulutus ei ole kumppanuutta -ne ovat tekoja joita käytetään koulutuksessa kun taidot loppuvat. Sen sijaan johdonmukaisuus, pitkähermoisuus, innostuneisuus, muuntautumiskykyisyys ovat tärkeitä ominaisuuksia yhteistä taivaltanne ajatellen.

Kouluttaminen on prosessi jossa tärkeintä on matka -ei itse päämäärä. Sen lisäksi että sinun tulee tuntea koira niin että pystyt huomioimaan sen yksilöllisesti, pitää varmistaa myös että koulutuksen puitteet antavat koirallesi mahdollisuuden onnistua, et vaadi siltä liikaa, palkkaat sen ajoissa -ja tiedät mitä teet ja vaadit. Aina. Koulutuksen ei tule olla yhtä sähellystä! Sen tulee olla koiralle selkeää, helppoa ja innostavaa -ja sen tulee aina hyötyä siitä.

Kontaktia ulkona vasta, kun se onnistuu sisällä!
Oli koulutustyylisi sitten mikä tahansa, yksinkertaista ja selkiytä koulutuksesi!
Mieti mitä tahdot kouluttaa koirallesi -- > mieti miten toteutat sen (kenties sheippaamalla?) -->  Mitä välineitä käytät koulutukseen (naksutin?) --> ajattele vaiheiden kriteerit -->; Harjoittele tarvittaessa esimerkiksi välineiden käyttöä ilman koiraa --> harjoittele koiran kanssa --> pidä kirjaa harjoituksistasi.

Täysin mielikuvitteellinen treenisuunnitelma.
Koira oppii onnistuneista toistoista. Varmista siis että et vaadi koiraltasi liikaa vaan sillä on mahdollisuudet onnistua! Mikäli hieno treenisuunnitelma ei menekään putkeen, ole muuntautumiskykyinen ja muokkaa sitä niin että koirasi onnistuu varmasti! Lisää siihen vaiheita, muokkaa ympäristö koiralle eduksi -eli häiriöttömäksi.

Pidä koulutustuokiot aina lyhyinä! Koira oppii hitaasti tunnin yhtäjaksoisesta puurtamisesta, lyhyet mutta onnistumisen myötä tehokkaat treenit ova huomattavasti hyödyllisempiä koirallesi! Myös omat ajatuksesi pysyvät varmemmin itse harjoituksissa (eikä harhaile päivän tekemättömiin töihin), kun koulutustuokiot kestävät muutaman minuutin.

Varmista että palkkio on saavuttamisen arvoinen! Palkkiona voit käyttää oikeastaan mitä tahansa minkä eteen koria on valmis tekemään töitä. Kehuminen riittää toisille, kun taas joillekkin ruoka/leikkiminen on kova juttu. Uusien asioiden opettaminen on (mielestäni) kuitenkin helpompaa ruoalla joka meillä välillä arvotetaan kohdilleen (eli koirat tienaavat päivän ruokansa vain "työn" kauttta). Koulutuksen pitäisi olla koiralle aina palkitsevaa ja kannattavaa!

Muista, että koiran koulutus ei koskaan lopu siihen hetkeen, kun poistutte treenikentältä! Koira oppii uutta koko ajan! Tarkkaile siis käytöstäsi aina koiran läsnäollessa, miten toimit ja miten tahtoisit koirasi toimivan tässä tilanteessa. Älä mieti liiaksi sitä, miten se toimii väärin vaan keskity siihen kun se toimii oikein!

Kaupunkielämän opiskelua

Millaisia ominaisuuksia teille tulee mieleen hyvän kouluttajan ominaisuuksista keskustellessa?

maanantai 19. elokuuta 2013

Eipä ole meillä säihkysilmiä mutta ompa asunto!

Huisin ihania uutisia! Me on päästy tuotetestaajaksi!
Unessa haki tuossa aikaisemmin bloggaajia tuotetestaajiksi ja jes, me päästiin mukaan! Odotellaan vielä innolla tuotetta mikä saadaan testiin, sitä sitten kokeillaan arjessa ja raportoin blogini kautta miten tuote toimii -toimiiko ollenkaan ja kannattaako sitä ostaa. Toki Unessahan on meille tuttu firma, ja monia tuotteita ollaan ostosteltu ja hyviksi koettu. Raportoin heti minkä tuotteen saan testiin! Te muutkin voitte klikkailla sillä välin itsenne ostoksille alla olevasta bannerista:


Elämä osaa olla aikamoisia käänteitä täynnä, myös meillä. Mehän muutettiin tosiaan tuossa pari kuukautta sitten takaisin Tampereen hervannan ihanaan vilinään kahdeksanteen kerrokseen. Muuttoa tehtiin sinne 150kilometrin päähän urakalla ja laatikot purettiin. No koska olen kuitenkin Jonna -ei varmaankaan tule yllätyksenä että muuttopuuhia ollaan tässä taas tehty koko viime viikonloppu, nimittäin Kankaanpäähän! Meillä tosiaan kävi pikkunen kämmi ton tampereen kämpän kanssa (kimppakämppä jossa olin alivuokralaisena), päävuokralainen oli sanonut kämpän irti eikä vuokrayhtiölle käynytkään se että olisin jäänyt siihen uuden vuokralaisen kanssa. Kaverini oli kuitenkin ehtinyt jo oman asuntonsa myös irtisanoa ja näinollen myös Tanja oli vailla asuntoa 1.9 alkaen. Ei muutakun kamat kantoon autoon ja tavarat piti viedä väliaikaisesti (taas) karviaan odottamaan sitä omaa kotia... Matkalla kuitenkin poikettiin Kankaanpäässä ja kappas, puolituntia myöhemmin alettiin purkamaan autoa meidän uuteen, aivan ihanaan kotiin. Kankaanpäähän. Näin se elämä vain heittelee. 


Muuttotouhut ja tavaraoiden järjestelyt jatkuu edelleen, mutta pahin urakka onkin jo takana, ja pojat on ottanu tän meidän ihanan asunnon enemmänkin kuin omakseen. Rytmiä hieman portaat ahdistaa mutta tosin alakerrassa onkin sen mielestä kaikki tarpeellinen; ruoka, vesi ja sohva ikkunan edessä. Eli meillä ei olla todellakaan säihkysilmä haaste mennyt nappiin! Eikä edes sinnepäin! Autoon tuli viimeviikon aikana kilometrejä 1400 joten autossa istuessa ja lauleskellessa on mennyt pitkät tovit päivistä. Tänään kuitenkin iltaruoalla säihkyillään taas. Toivottavasti teillä muilla on mennyt paremmin kuin meillä! 

Toisaalta nyt on toivoa, loppuu tuo tampereelta kankaanpäähän rehaaminen (pikkusiskon reenejä lukuunottamatta) ja arki saattaa olla tasaisempaa -aikaakin siten enemmän. Jospa tulee itekkin taas reenailtua kaikkea muutakin enemmän kun harrastuskaverit on lähellä :)





keskiviikko 14. elokuuta 2013

Keskiviikko, autossa istumista ja Trainer´s Choicea

Reissaajat
Huhhuh mikä päivä taas takana! Meidän jätkien osalta jäi reenit tältä päivältä välistä, pakattiin aamusella tampereella kimpsut ja kampsut taas kasaan ja lähdettiin koti satakuntaa. Tänään siis oli vuorossa pikkusiskon treenit Kangasalla rotikka Stellan kanssa -kilometrejä tuli jälleen mukavasti auton mittariin ja autossa istuminenkin osaa olla yllättävän väsyttävää! Pojat jäi kuitenkin Karviaan hoitolapsiksi kangasalan reissun ajaksi.

Vahvistepussukka 
Kävästiin hakemassa Stellalle myös tuo kovasti kehuttu thunder shirt (lisätietoja M&M:n sivuilla), hintaa pusakalla oli nelisenkymppiä, toivotaan että paita toimii! Voisipa paidasta olla apua myös Samperin paukkuarkuuteen ton ukkosen kanssa, nimenomaan ukkospelkoisten koirien kanssa siitä on saatu tosi hyviä kokemuksia. Onko joku lukijoista testannut paitaa, millasia tuloksia ootte huomannut vai ootteko minkäänlaisia?

Mutta itse tämän päivän kurssiin! Kurssilla käytiin läpi tietenkin ensin kotiläksyt (ja vau miten pikkusisko oli rottiksensa kanssa edistyny!!) jonka jälkeen käytiin läpi vastaehdollistamista. Täytyy sanoa että vaikka aihe sinänsä on tietenkin tuttu, avasi se silmiä entisestään. Tai lähinnä esimerkit joista kurssilla kerrottiin ja videot jotka saimme sähköpostiin illan päätteeksi.
aina on hyvä treenisää?


Vastaehdollistamistakin voi tietenkin tehdä monella tapaa. Kuten oonkin aikaisemmin maininnut, mulle on hirveen vaikeeta erinäisissä tilanteissa syöttää koiraa. Jotenkin sitä aina pelkää sitä, että jos vahvistan koiraa väärässä tilanteessa myöskin väärät asiat vahvistuu (luonnollista, tottakai?). Itse en olisi koskaan lähtenyt syöttämään murisevaa, stressaantunutta koiraa peläten väärien asioiden vahvistumista. Kuitenkin nyt tehdään toisin, ja mikä ihmeellisintä -se kuulosti jopa loogiselta minun kyseenalaistavaan ja pohdiskelevaan asenteeseeni. Toi ajomatka karviaan kestää parisen tuntia ja huomaankin että yleensä siinä vaiheessa niitä ajatuksia vasta herää eikä sielä kurssilla. Sielä tulee vaan kuunneltua korva tarkkana (ja silti jotenkin jännästi puolet asioista menee ohi?) ja kysymykset mönkii mieleen näin puolenyön aikaan kun asioita on käsittelyt parisen tuntia.


Mitä siis tehtiin kun vastaehdollistettiin koiraa toiseen koiraan? 
näiden kilsojen jälkeen on varmaan hyvä mennä pehkuihin?

Koko kuviossa on kolme askelta. Ensimmäisessä askeleessa otettiin oma koira maaliviivalle ja toisen, ns. häiriökoiran ilmestyessä näkökenttään, omalle koiralle tilanne oli "baari auki", eli sitä syötettiin koko ajan niin että koira näki häiriökoiran. Häiriökoira kävi muutaman kerran näkökentässä ja hävisi taas. Häiriökoiran hävitessä näkökentästä meni "Baari" kiinni ja syöttäminen loppui. Häiriökoiran ilmaantuessa uudelleen näköpiiriin, oli baari taas auki.

Toisessa vaiheessa mentiin niin lähelle kuin viimeksi päästiin oman koiran ollessa vielä matalilla reaktioilla. Koiran annettiin katsoa häiriötä ja välillä palkattiin äänimerkin (naksautus, kehu -mihin koira on ehdollistettu) jälkeen. Koiran katsoessa omistajaa palkattiin omistajan suunnasta, mikäli koira ei katsonut omistajaa annettiin palkka häiriön suunnasta. Tätä jatkettiin muutaman kerran toistolla. 

Kolmannessa vaiheessa mentiin kohdetta kohti ja odotettiin koiran tarjoavan itse kontaktia. Kontaktin saadessaan koirakko eteni aina eteenpäin (välillä myös tietysti taaksepäin). Harjoitusta tehtiin kaksi minuuttia häiriökoiran ollessa kokoajan paikallaan.

Ja vitsit miten hienosti pikkusiskolla meni rottiksen kanssa kaikissa vaiheissa! Stellasta huomaa että on reenattu, hakee kontaktia sairaan hyvin ja tarjoaa sitä ilman vihjettäkin. Nosti kyllä karvat pystyyn nähdessään toisen koiran, mutta ei stressaantunut niin pahasti etteikö olisi voinut syödä. Hienoa :)!

Mutta aika lujassa on itsellä tuo, ettei missään nimessä saisi vahvistaa väärästä asiasta. Tai mikä on väärä. Vastaehdollistamisen ideahan on antaa asioille toinen merkitys kuten palkka. Koiran nähdessä toisen koiran se saakin siitä palkan eli toisen koiran näkeminen on hyvä juttu jne.. Itelle kuitenkin nimenomaan tuo kierroksilla käyvän koiran palkkaaminen kuulosti alkuun aika oudolta, näin myöhemmin ajateltuna myös loogiselta. Asiaa täytyy ehkä pohtia vielä huomenna uusin silmin kun mielikin on virkeämpi.

Meilläkin jatkuu huomenna treenailut kontaktin parissa, on ollut huisia huomata että mukaan on lähtenyt näinkin moni! Oottelen innolla teidän kaikkien päivityksiä aiheesta :)!

tiistai 13. elokuuta 2013

Ihana kamala videokuvaus.

Olette varmasti moni kuullut siitä, miten hyödyllistä on kuvata omia treenejä? Kyllä, se on hyödyllistä. Erityisesti silloin kun apuohjaajia ei ole koulutustilanteissa kertomassa virheitä joille itse on sokaistunut ja toistaa kerrasta toiseen vain siksi ettei tiedä tekevänsä niitä. Treenejä kannattaa toki kuvata vaikka apuohjaaja on paikalla, videoista näkee virheensä itse ja ne tulevat selkeämmiksi omassa päässä ja niitä pystyy paremmin välttämään tulevaisuudessa. Viime treenien kuvauskerrasta (ellei Samperi oluttölkin noutoa lasketa) on rutkasti aikaa joten kuvasimpa treenit tänään (oi, tämä ihana älypuhelinten aikakausi!), tai siis rytmin treenit koska samperin kanssa ei oltu kuvausalueella...

Miksi kuvaaminen tai apuohjaajien käyttö on joskus tärkeää?
Meillä ei treeneissä kuvata suorituksia, mutta esimerkiksi katsekontaki harjoituksessa meillä oli laskijat viime viikolla kotiläksyjä tarkistettaessa. Kouluttajat huomasivat merkittäviäkin asioita -liian hitaita palkkioita, vääristä asioista palkkaamisia ja oikeista asioista palkatta jättämisiä. Tämä oli helppo toteuttaa kahden apuohjaajan voimin. Kun treeni alkaa -toinen laskee palkat ja toinen koiran reaktiot (tässä tapauksessa katseet), huomattiin että monella ohjaajalla on parannettavaa palkkaamisessa! Koiran reaktioita saattoi olla jopa 15, mutta palkkauksia vain seitsemän. Koira sai siis vain puolesta toiminnastaan palkan vaikka teki aivan oikein. Alussa on hyvin tärkeää että koiraa vahvistetaan kaikesta oikeasta käytöksestä jonka se tekee.

Vihjeet ja vahvisteen suunta?
Kuten aikaisemmin mainitsin pikkusiskoni kurssista ja sielä käydyistä mekaanisista harjoituksista ilman koiraa, ei ne todellakaan tekisi pahaa itsellekään aika-ajoin! Koiralle ei ole tarkoitus opettaa että ruokapussin rapina, taskussa oleva käsi tai treeniliivi (johon esimerkiksi meidän koirat on ehdollistunu) tehdään töitä ja tarjotaan toimintoja. Esimerkiksi junnujen arkitottiksessa kouluttajat oppivat nopeasti muita seuraamalla miten toisten koirat saattoivat seurata pelkästään nakkia (ja sen voimalla katsahtaa omistajaansa), tai käden liikettä. Olisikin hyvä opetella palkkaamaan oikein ja tässä vaiheessa pitää sanoa että mitä vähemmän välineitä -sitä helpommin se onnistuu!

Ensinnäkin tässä eilen kirjoittamassani haasteessa ei ole tarkoitus antaa koiralle vihjettä koska kyse on käyttäytymismallista ei käskystä (jossa vihjeenä tulisi olemaan esimerkiksi käsky "istu" tms.). Vaan puhtaasti tarkoitus on saada koira tarjoamaan jonkinlaista toimintoa -tässä tapauksessa sitä katsetta. Ennen palkkausta olen kuin patsas enkä anna vihjeitä äänin, katsein, käsien liikkein tai muuten ruumillani. Seison vain suorana ja odotan koiran tarjoavan minulle haluamaani toimintoa.

Koira katsoo minua käsien ollessa sivulla (naksutin toisessa kädessä) - koira katsoo minua, naksautan/kehun -  nostan käteni sivulta taskuun, palkkaan koiran ja siirrän käteni uudestaan suoraksi sivulleni.

Jälleen, helppoo on kuin heinän teko! Tai ei sittenkään kun pitäisi olla nopea, olla ennakoimatta ja varmistaa ettei koira saa vihjettä toimintaansa. Tähän minunkin pitäisi kiinnittää enemmän huomiota.

Käsissäni on siis kuitenkin vain kello (vain alussa), naksutin ja palkka. Vielä hallittava määrä siis välineitä. Entä kun kuvaan tulee vielä hihna ja vaikkapa kosketuskeppi? Opetelkaa siis välineiden käyttö ensin ilman koiraa ennenkuin otatte koiran mukaan harjoituksiin! Vaikka välineurheilua tämän ei ole missään nimessä tarkoitus olla, varmistakaa että varusteenne mahdollistavat nopeat palkkaukset! Pakastepussista taskujen uumenista on hyvin vaikeaa löytää herkkuja sillä sekunnilla kun pitäisi, tarkista varusteiden toimivuus aina etukäteen ilman koiraa :)

Niin ja sitten siihen meidän tämän aamuiseen treenivideoon, aloitin itse haasteen tänään ja kyseessä on siis ensimmäinen treenimme Rytmin kanssa aamulla lenkkeilyn jälkeen. Videosta on myös aika helppo laskeskella toistoja; videota lataillessani laskin että Rytmi olisi tarjonnu minulle 15 katsetta joista palkkasin vain 14. Lisäksi Rytmi syö aika harkiten ja kaukaa (luulee mua varmaan tampereen koiramyrkyttäjäksi) joka hidastaa palkkausta melkolailla. Samperin kanssa saatiin minuutissa 21palkkausta.



Niin, ja nakit ei ole tässä käteviä. Tai ainakin kahden koiran kanssa ne kuluu aika nopeasti! Taidetaan alkaa mekin pitkästä aikaa arvottamaan tuota ruokaa ja tienata ruoka näiden juttujen kautta, tosin maksapasteijakin saattais toimia tässä kohtaa ihan hyvin.. Lisäks nakit liimautuu sormiin niin että ainakin Rytmin pitää viedä koko käsi ennenkuin se saa sen siitä irti.. Mitäs te käytätte palkkana? 

maanantai 12. elokuuta 2013

Aikamoinen säihkysilmä!

Ottaessasi haasteen vastaan, lisää kuva postaukseesi ja linkitä tähän postaukseen.
Jokaisen koirakon tulisi panostaa yhteistyön toimivuuteen. Jokaisen koiran pitäisi olla kiinnostunut omistajastaan ja jokaisen koirankon tulisi olla omistajansa hallinnassa mukavan arjen ja mahdollisen koulutuksen sujumiseksi. Kontakti. Tuo kaikkien koiran omistajien lempisana josta olen kirjoittanut aikaisemminkin (lue postaus täältä). Kaiken perustana olevaan käytöksen harjoitteluun käytetään kuitenkin aivan liian vähän aikaa tai sen opiskelu ei ole hauskaa eikä tuloksia synny. Koiraa ei vaan kiinnosta.

Nyt aloitetaankin treenaaminen oikeasti niin, ettei pienen koulutustuokion aloittaminen ole kynnys sinulle tai koirallesi. Koira oppii paremmin lyhyiden koulutushetkien myötä kuin tunnin puurtamisella, tämä on oleellista myös kouluttajan kannalta. Tunnin aikana saattaa myös omistajan ajatukset harhailla muiden asioiden parissa kuin itse koulutuksen. On tärkeää että myös kouluttaja itse on täysillä mukana koulutuksessa!

Muista aina, että koirasi oppii onnistumisista, eli oikeaan hetkeen tulleesta vahvisteesta ja tekee sen miestä se hyötyy. Mikäli se ei hyödy tekemästään toiminnasta, se ei toista sitä. Yksinkertaista! Muista olla nopea, palkata oikeasta toiminnasta hyvin ja riittävän usein.

Valitse olosuhteet jossa koirallasi on todellakin mahdollisuus onnistua, älä treenaa ulkona ennenkuin harjoitukset sisällä onnistuvat (myös sisätiloissa on helppo lisätä häiriötekijöitä), älä vaadi liikaa koiraltasi. Kun harjoitukset onnistuvat sisällä myös pienessä häiriössä, siirry ulko-oven toiselle puolelle, pihamaalle, lenkkipoluille, parkkipaikoille jne.. Näytä koirallesi että tahdot kyseisen käytöksen onnistuvan myös muualla kuin kotona/treenikentällä, eli yleistä toiminto erilaisiin häiriötekijöihin pikkuhiljaa.

Välineurheilu on hienoa puuhaa, mutta se saattaa helpottaa myös käytännön toimimista. Välineet ovat kuitenkin sovellettavissa ja on kouluttajasta kiinni, millaisia välineitä kukin tahtoo käyttää, harjoituksia helpottaakseni kehotan hankkimaan vaikkapa seuraavat asiat:

Treenivihko. Seuraa treenejä vihon avulla. Merkitse vihkoon ainakin treenien sijainti sekä minuuttien onnistuneet suoritukset. Voit kirjoittaa myös koiran mielialan, mitä vahvistetta käytit ja mitä mahdollisia häiriötekijöitä oli treenien aikana.

Naksutin. Voit korvata myös sanalla kuten "hyvä, tsip" jne. Itselläni naksutin on konkreettisempi ja se varmistaa sen, että en kehu väärissä paikoissa. Se ääni tulee suusta yllättävän nopeasti.

Kello. Itse panostin reeneihin neljällä eurolla ja hankin Halpa Hallin keittiö-osastolta minuuttikellon. Helpottaa! Huomaa koska reenit alkaa ja minuutin jälkeen kuuluu hälytys johon treeni loppuvat. Ei enää "vielä yksi onnistunut kerta ja sitten lopetan" -vaan reenit loppuvat kun kello soi. Myös mikron kello käy, puhelimessasi saattaa olla minuutin välein hälytys ominaisuus?

Nakkeja. Tai mitä sitten vahvisteena tahdotikin käyttää ja mikä koirallesi toimii varmasti. Vahviste on jotain minkä eteen koira on valmis tekemään töitä. Ruoka on edellytys koiran elämälle, siksi se useimmiten toimii hyvin ;) 

-----------------------------------------------------------------------------------------------

Aloita yksinkertaisesti ottamalla häiriötön, koiralle tuttu tila (olohuoneen lattia). Voit ottaa avuksesi myös lyhyehkön hihnan jos koirasi meinaa lähteä haahuamaan keittiön antimia katsomaan. Älä puhu koiralle mitään, seiso vain sen edessä ja odota sen reaktiota. Kun ensimmäinen katsahdus silmiisi tulee, naksauta (tai kehu), palkkaa ja laita kello päälle (apuohjaaja voi myös laittaa kellon päälle ensimmäisestä toivotusta reaktiosta). 

Odota toista katsetta, naksauta ja palkkaa. Jatka samalla kaavalla kunnes minuutti täyttyy ja kello soi. Laita palkat taskuun ja käy keittiössä juomassa vaikka lasillinen vettä. Kirjaa ylös vihkoon minuutin onnistumiset (itse on vaikea laskea, apuohjaaja tai videoimassa oleva puhelin auttaa paljon tässä vaiheessa!)

Kun olet juonut lasillisen vettä, palaa olohuoneeseen ja laita kello päälle ensimmäisestä palkatusta katseesta. Jatka minuutti, kirjaa tulokset ja poistu olohuoneesta käymään vessassa. Aloita uusi minuutti saman kaavan mukaisesti ja lopeta treenit ja lähde lenkille koiran kanssa.

Päivällä ja illalla sama kierros, helppoa on kuin heinänteko!

Entä jos koira ei osoita minkäänlaista kiinnostusta? Näytä sille vahvisteesi ennen reenien aloittamista herättäen näin koirasi mielenkiinto. Mikäli koirasi ei hoksaa katsoa sinua silmiin, palkitse sitä jo sinuun kohdistuvasta katseesta, ja vaadi katsekontaktia vasta myöhemmin.

Älä puhu koiralle, ole kuin ilmeetön patsas kunnes saat katseen. Kaikki kiva tapahtuu vasta kun koirasi tarjoaa sinulle vaatimaasi toimintoa!

Milloin on oikea aika vaihtaa maisemaa tai lisätä häiriötekijöitä? Kun koirasi tarjoaa sinulle katsettaan minuutin aikana noin 20 kertaa jokaisella kolmella toistolla koko päivän ajan. Koirasi on hoksannut jutun idean ja voit lähteä yleistämään käytöstä uuteen ympäristöön. Sinä kuitenkin tunnet koirasi parhaiten, älä ota liian isoa askelta kerralla vaan mahdollista edelleen koiran onnistuminen!

Koiraa ei kiinnosta ruoka vahvisteena? Olen ensisijaisesti sitä mieltä, että pyri arvottamaan palkkiosi (laita koira tästä eteenpäin aina tienaamaan ruokansa, älä anna sille kiposta ruokaa) jotta koirasi tietää että vain "töiden" kautta se saa ruokansa. Tai etsit paremman ruoan, kissan lihahyytelö on aikamoista herkkua, mutta iljettävä palkkaamismenetelmä omistajalle ;)

Koira kyllästyy minuutissa? Minuutti saattaa oikeasti olla tosi pitkä aika, esimerkiksi pennuille suosittelen ehdottomasti vaikkapa puolenminuutin harjoituksia. Kunhan treenaatte yhdeksän kertaa päivässä kolmessa eri jaksossa :)

Mitä vaatia harjoituksissa myöhemmin? Voit alkaa vaatimaan katseen kestoa tai vaikka lisätä treenien pituutta (ei liikaa!) ennen kuin siirryt uuteen häiriöpaikkaan. Kyseessä ei ole välttämättä viikon treeni, vaan voit edetä omaan tahtiisi!

(kysymyksiä saa laittaa kommentointilootaan, yritän vastata niihin mielelläni :)!)

Uusi treenihaaste ilmestyy kahden viikon kuluttua ja tänä aikana lupaan kertoilla myös omasta edistymisestäni haasteen parissa (kyllä, myös minä treenaan nämä haasteet) ja kertoa omista kokemuksistani. Minä haastan yleisesti kaikki lukijani tekemään saman, toivottavasti haasteen ottaa vastaan moni ja kertoilee blogissaan edistymisestään. Ottaessasi haasteen vastaan, kopioi postauksen ylhäällä oleva kuva ja lisää se omaan postaukseesi haasteen vastaanottamisesta. Olisi myös mukava kuulla millaisesta lähtötilanteesta lähdet reenailemaan!

sunnuntai 11. elokuuta 2013

Sitä sun tätä ja vähän aiheen vierestä

Voi räkä tätä kaikkea härdelliä! Kun puolet ajasta käyttää satakunnassa, autossa ja tampereella, jää kirjoittelu väkisinkin vähemmälle vaikka miten olisi kaikkea kirjoitettavaa! Vieläkun kamera on useimmiten täysin eripaikassa kuin itse niin ei ole kuviakaan lisättäväksi, mutta hengissä ollaan jokatapauksessa :)!

Tänään lähtö vielä kohti Tamperetta ja uus haasteideakin on tulossa, ja niitä keskeneräisiä kirjoituksiakin tosiaan on vaikka miten monta! 

Mutta yleisesti ottaen, elämä on ollu kaikesta hektisyydestään hyvinkin leppoista, sitä normaalia koiramaista arkea. Seuraavina viikkoina tulee tosiaan istuttua ahkerasti autossa kun pikkusiskon kurssi kangasalla kuljettaa aina kesiviikkoisin satakuntaan hakemaan kurssilaisia hihnakurssille (siitäkin jäi vallan kirjoittamatta viime keskiviikkona!), sitten omiin treeneihin Kankaanpäähän aina torstaisin. Huh, vielä kun olis oma auto niin olis helpottavaa, mutta laina-autoillakin on elämä vielä sujunut suht mutkattomasti :)


Kuten aikaisemmin mainitsinkin, toi pikkusiskon käymä kurssi Kangasalla antaa kyllä paljon myös kuunteluoppilaalle. Tällä viikolla käytiin läpi hihnan käyttöä, ja vaikka ehkä itse teenkin omilla kursseillani asiat toisin enkä ainakaan vielä saanut syytä muuttaa omia "menetelmiäni", tuli silti monta ahaa -elämystä kerättyä hihnalla paineistamisesta ja muutenkin hihnan väärästä käytöstä. Vaikka itse kannatan yhtälailla positiivista kouluttamista, on mulla ollut aina pieni asennevamma nakkikoneena olemiseen. Toki kurssilla on käyty selkeästi ero syöttämisen ja palkitsemisen välillä, mutta silti itselle tulee siitä huolimatta välillä olo että kannattaako sitä koiraa nyt kokoajan syöttää -riski väärien asioiden vahvistamiseen on kuitenkin olennaisesti olemassa.

Esimerkiksi ohitustilanteissa on parempi syöttää koko ajan nakkia kuin antaa koiran räyhätä -kunhan pääsee tilanteesta kunnialla läpi? Tästä olen hieman erimieltä (aikamoinen ääriesimerkki mutta kuitenkin ) ja itse haluan välttää nimenomaan noissa tilanteissa nakin syöttämistä? Miksi palkitsen hermostunutta koiraa nakilla? Itse lähtisin pitkälti viemään huomiota muin keinoin pois toisesta koirasta. Mutta ehkä tähän kaikkeen tulee selvyyttä vielä myöhemmin, varsinkin kun ensiviikolla päästään vielä paremmin asian ytimeen käsiksi.


Ja mun oma reeniryhmä Kankaanpäässä on aivan ihana. Kyseessähän on siis junnujen arkitottiksen kurssi johon oon ottanut tällä kertaa pikkasen "tyrannimaisemman" asenteen. Mulle on vähintään yhtä tärkeää että kurssilaiset etenee koirien kanssa ja treeni onnistuu myös kotona. Kyseessä on kuitenkin yhdistyksen järjestämät (ja siten myös mahdollisimman edulliset) kurssit joten en tiedä onko reenaajien asenne siksikin paljon "lepsumpi" ja "ei ihan niin justiinsa" -asenne. Tämänpä vuoksi olen tehnyt ihan oikeita kotiläksyjä myös paperilla ettei asia unohdu treenien jälkeen. Ja ero on ollut aivan valtava! Kun ennen on vain sanallisesti selvittänyt mitä kotona tulee tehdä, huomaa että jokainen treenaa ehkä kerran tai korkeintaan kaksi, jolloin kursseilla eteniminen on luonnollisesti hidasta ja se saattaa turhauttaa tottakai omistajaa itseään eniten kun oma koira ei "etene" halutussa tahdissa. 

Ero jo toisella käytännön kerralla oli aikamoinen! Käytiin ensimmäisellä kerralla läpi palkkioita ja koiran kannalta ruoan tienaamista (niistä tulossa juttua myös blogiin hieman myöhemmin), ja musta oli tosi mahtavaa huomata että lähes kaikki olivat toimineet kotiläksyjen mukaan ja laittanut koiransa tienaamaan ruoan ihan yksinkertaisilla reeneillä. Koirien asenne oli tosi tekeväinen kentällä viime torstaina ja kaikki koirat ottivat hyvin kontaktia omistajiinsa. Tietysti homma on roturiippuvainen -toiset ovat tekeväisempiä kuin toiset ja se pitää aina ottaa huomioon, mutta oon ylpeä jokaisesta koirakosta kentällä!

Oon myös painottanu kurssilaisille treenien pituuksien, palkkion ja treenikertojen (ja onnistumisien) merkitystä ehkä enemmän kuin ennen (?), lisäksi treenien ohella käytävät keskustelut on aina yhtä antoisia ja laittaa itsenikin aina uudestaan ja uudestaan miettimään omien "metodieni" toimivuutta ja logiikkaa. Kyseenalaistaminen kunniaan siis!


... mutta kuten aina, omien koirien kanssa treenaaminen on pysynyt nollassa tähänkin asti. Toki tehdään ja kellotuksesta innostuneena ollaan jotain reenailtukin, mutta pitäisi saada itseään nostettua vielä entistä enemmän niskasta kiinni että tulisi treenattua myös omia ahkerammin. Tätä varten oonkin kehittänyt pari päivää eräänlaista haastetta jokaisen koiranomistajalle, toivottavasti saan sen huomenna julkistettua myös ;)

perjantai 2. elokuuta 2013

Kesäisen haasteen arvonnan voittajat on arvottu!

Meitähän oli paljon! Kesäisen haasteen arvonta on suoritettu, arvonnan onnettarena toimi random.org.
Kiitos kaikille osallistujille! Aivan ihania tarinoita oli kaikilla kerrottavanaan, kannattaa lukea myös muiden kirjoituksia joihin pääset klikkaamalla blogin osoitetta. Varaudu naureskeluun ja itkuun -minä ainakin koin kaikkia fiiliksiä noita tarinoita lueskellessani :)

Osallistujat olivat seuraavanlaisessa numerojärjestyksessä:
1. www.whitewisdoms.blogspot.fi
2. www.painonsa-arvoista-kultaa.blogspot.fi
3. www.timinvaltakunta.blogspot.fi
4. www.lemmikinomistajanpaivakirja.blogspot.fi
5. www.blackblingwhite.blogspot.fi
6. www.starkingdom.blogspot.fi
7. www.hurttateam.blogspot.fi - ONNEA VOITOSTA!
8. www.huiskuhantammme.blogspot.fi
9. www.herttakoiruus.blogspot.fi
10. www.melukat.blogspot.fi
11. www.cpkusagur.blogspot.fi
12. www.tiimiaasi.blogspot.fi - ONNEA VOITOSTA!
13. www.tassuttelija.blogspot.fi
14. www.karvakasa.wordpress.com
15. www.termiittivaino.blogspot.fi
16. www.pupujenkauhu.blogspot.fi
17. www.lunasheltinblogi.blogspot.fi
18. www.radai-s.weebly.com
19. www.tuuliviirin.blogspot.fi
20. www.tassuillatanssien.net
21. www.kaikkielamanikoirat.blogspot.fi

Kiitos hurjasti kaikille haasteeseen osallistujille! Voittajille  on ilmoitettu ja paketit lähtevät alkuviikosta matkaan voittajien ilmoitettua osoitteistaan :)!