Sairaan kiva koira

Eilinen "koirien salattu elämä" dokkari herätti jälleen ajatuksia koirien jalostuksesta. Aikanaan kun tv:ssä näytettiin dokkari "sairaaksi jalostetut" sun muita järkyttäviä dokumentteja koirien jalostuksesta, aloin jo kirjoittamaan aiheesta. Aiheesta on yksi ja tuhat hyvää kirjoitusta olemassa joten julkaisu jäi aina. Tämän tekstin alle lisäsin uutisia, kirjoituksia sun muita aiheeseen liittyen; kannattaa selata linkit ehdottomasti läpi.

Keskustelu sairaista koirista ja roduista on aina tunteita herättävää. Koirat eivät ole meille enää vain koiria, ne ovat ystäviä ja joskus jopa parisuhteen ja lapsien korvikkeita. Ehkä juuri siksi raja koiran arvoisesta elämästä on hämärtynyt eikä tarpeeksi sairasta koiraa ole -aina on hoitokeinoja, lääkkeitä, kipua lievittäviä nappeja, jopa rullatuoleja. Aina löytyy ratkaisu -mutta ratkaisu ei ole koiran lopettaminen, ei koiran ostamatta jättäminen vaikka sen sairaat riskitkin saattaisivat olla tiedossa.

Puhumme usein eutanasiasta ja siitä, miten ihmisellä tulisi olla oikeus päättää elämänsä mikäli sairaus tai vamma olisivat ihmiselle ylitsepääsemättömiä. Koirille tätä oikeutta ei haluta antaa. Koirat ovat meidän käsissämme, valitettavasti. Koiran uskollisuus ja omistajaansa kohdistuva, iloinen elämänasenne on kääntynytkin sen tappioksi ja kidutukseksi. Sen ei pitäisikään yrittää esittää enää urheaa ja olla näyttämättä kipujaan saadakseen jotain sellaista joka meidän ihmisten pitäisi ymmärtää antaa sille, viimeinen matka.

Tällä kirjoituksella en tahdo pahoittaa kenenkään mieltä ja tiedänkin muutamia ns. sairaan rodun edustajia jotka ovat pystyneet elämään tervettä elämää kärsimättä rotunsa tuomista sairauksista. Se on onni ja siunaus. Kaikkien, harvojen kohdalla niin ei kuitenkaan ole.

Ylläoleva kuva herättää paljon tunteita. Lähinnä surua ja sääliä, kiukkua ihmisen tunteettomuutta kohtaan. Mikä on sairaan koiran arvo? Jo me ihmiset joudumme maksamaan sairaista koirista kovan hinnan kuitenkaan usein pohtimatta kuinka suuren hinnan koira itse joutuu maksamaan. Miten paljon koirien pitää kärsiä meidän julmuudesta ennenkuin ne saavat arvoisensa lopun viimeiselle matkalleen? Montako kärsivää koiraa meidän pitää auttaa maailmaan ennenkuin ymmärrämme että arvokkaampaa olisi kun koko koira ei edes syntyisi kärsimään?

Voitteko kuvitella, millaista elämää ylläoleva kuvan koira elää? Kitalaen vuoksi koirat kuorsaavat eivätkä nuku hyvin, ne kärsivät usein nivelvaivoista, silmäluomen kiertymistä, ihosairauksista, ryppyjen tulehtumisista sun muista. Järkyttävää kuva- ja videomateriaalia on pilvinpimein. Rotuyhdistys kertoo napolinmastiffeista näin (alla terveydestä asiaa):  http://www.mastiffit.com/napolinmastiffi.php, jalostusnet kertoo toisaalta että vuosien 2000-2013 välisenä aikana napolinmastiffeja on kuollut 25kpl. Näistä vain neljä kuoli vanhuuteen ja yksi tapaturmassa, keski-ikä reipas kaikilla 25:llä oli 5vuotta.

Napolinmastiffia on helppo kritisoida, kuten huomataan tilastoista -niitä on suhteellisen vähän ja viimeisimmät pentueet (2kpl) on tullut 2009. Ne eivät ole terveenäkään joka perheen koiria vaikka rakastettavia persoonia ovatkin. Sen sijaan, kun lähdetään kritisoimaan yleisimpiä rotuja kuten Bulldoggeja, Cavaliereita, Mäyräkoiria, Mopseja.. joiden elämä saattaa suurella todennäköisyydellä olla yhtä maan päällistä helvettiä erilaisten sairauksien ja luustovikojen siivittämänä on jo huomattavasti arempi aiheena.

Kuva: http://olennaisestisairaampi.com/

Mikä oikeuttaa sairaan rodun, koiran jalostuksen? Mikä on niin hyvä syy että annetaan koirien sukupolvi toisensa jälkeen kärsiä? Koska ollaan tarpeeksi syvällä niin, ettei kannata edes yrittää mitään muuta kuin antaa jäljellä oleville yksilöille elämisen arvoinen elämä? Milloin ihminen ymmärtää tehdä asioita toisin parhaan ystävänsä parhaaksi?

En tiedä kykenenkö koskaan itse kasvattamaan ainoatakaan pentuetta, ottamaan kasvattajan taakkaa itselleni ja vastuuta pienten koiranpentujen elämästä. Kasvattaminen kiinnostaa minua silti, kasvattajien ideologia, kasvattamisen perusteet ja tavoitteet. Nostan hattua kasvattajille jotka jaksavat pentueesta toiseen taistella terveemmän yksilön puolesta, yrittää viedä rotua eteenpäin -mutta joskus olisi vain todettava että peli on menetetty, tarvitaan apua muista roduista ja vieraista koirista?

Kuva jalostusnetistä.

Kasvattajalla on suuri vastuu; vastuuseen pitäisi kuulua osata puhaltaa peli poikki.

En ymmärrä, millä kasvattajien omatunto kestää näiden pentueiden tuottamisen? Millä he pystyvät astuttamaan koiran, leikkimään seitsemän viikkoisten pentujen kanssa peläten että ne todennäköisesti sairastuvat ja elävät kivuliaan elämän? Millä ne pystyvät luovuttamaan tuon sillä hetkellä maailman onnellisimman pennun, maailman onnellisimmalle uudelle omistajalle joka ei välttämättä tiedä pennun kivuliaasta tulevaisuudesta ja siitä kärsimyksestä jonka he joutuvat molemmat kokemaan?

Millä he pystyvät katsomaan itseään peiliin tämän jälkeen? Lueskelin Cavalier kingcharlesinspanieleiden kasvattajien sivuja. Järkytyin; juuri kellään kasvattajalla ei ole mainintaa että koirat ovat niin sairaita että muualla maailmassa jopa eläinlääkärit ovat kieltäytyneet niiden hoidosta ja rotua yritetään lopettaa. 

Kasvattajat toisensa jälkeen ovat kopioineet sivuilleen rotuyhdistyksen tekstin jossa mainitaan mm. näin  "Pää on erittäin vaikuttava suurine lempeine silmineen.". Siinä ei ole mainintaa, että aivot eivät mahdu vaikuttavaan kalloon ja lempeistä, suurissa silmissä on yli 100 kertainen mahdollisuus muihin rotuihin verrattuna sairastua kuivasilmäisyyteen (Hatunnosto kasvattajalle joka kertoo rakkaan rotunsa sairauksista julkisesti sivuillaan; http://www.sidewaysdogs.com/cavalierit/cterveys.htm). Sairautena syringomyelia on hirvittävä, koiran kokemat tuskat ovat varmasti sanoinkuvaamattomia eikä kenekään pitäisi kokea sitä tuskaa minkä koira siinä hetkessä kokee.

Tuttujen hankkiessa cavalieria kasvattajat sanoivat ettei syringomyelia ole suomessa yleistä. Silti sairaudelle menetetään joka vuosi koiria. Tänä vuonna sairauden vuoksi lopetetuista kahdella kuollella nartulla on yhteensä 23 jälkeläistä, kuuluuko sinun koirasi näihin pentueisiin?

Myynti -ilmoitus sattumanvaraisesti netistä poimittu, tarkentavat tiedot poistettu väärinkäsitysten vuoksi.

Niin kauan kun on ostajia, on myös myyjiä -sanotaan.

Ostajille sysätään valitettavasti paljon vastuuta nykypäivän koirakaupoissa. On ostajan määriteltävissä millaista kasvatustyötä tämä tahtoo tukea. Mikä on ettisesti oikein? Millaisen koiran ostaja tulevaisuudessa tahtoo? Olen varma, että jokainen pennun hankkija haaveilee pitkäikäisestä, terveestä koirasta jonka kanssa saa heitellä kesän lämpinä iltoina palloa vaikka turkki harmaaksi muuttuisikin. Terveyttä pidetään tärkeänä seikkana joskus ehkä jopa itsestäänselvyytenä. Pitäisi ymmärtää että koiran perintötekijöillä on väliä. Koiran jalostuksen aikaansaamalla rakenteella on väliä.

En ole itse koskaan joutunut elämään sairaan koiran kanssa, jo hiiva Rytmin korvassa saa minut tuntemaan avuttomaksi ja sääliväksi sitä kohtaan. Mitä olisi elää koiran kanssa odottaen seuraavaa sairaskohtausta, miettien lopetuspäätöstä aina uudestaan ja uudestaan -kunnes jälleen tuleekin parempi päivä? Millaista tuntuisi olla täysin avuton auttamaan omaa, parasta ystäväänsä? Katsella sen kärsimyksiä päivästä toiseen vain siksi, että useasti on myös hyviä päiviä?

Miltä se kaikki tuntuu koiran mielestä? Meidän onneksemme, voimme puhua pohtien, miltä se tuntuisi. Koirat eivät osaa pelätä seuraavaa kohtausta. Ne eivät osaa pelätä lopetuspäätöstä. Niiden ei tarvitse miettiä onko suurin osa eletyistä päivistä ollut tuskaa vai iloa. Kolikon toisella puoella voimme miettiä; miltä koirasta tuntuu sairauden jatkuvan kivun kanssa; ne eivät ymmärrä että kohta helpottaa, kipu on väliaikaista tai parempia päiviä tulee vielä. Se tietää että sen tulee peittää kipunsa jotta se ei ole haavoittuvan näköinen. Pitää sinnitellä, pitää yrittää vain siksi että vaistot laittavat toimimaan niin.

Kuva: http://carlidavidsonphotography.com/Disabled-Pets/thumbs/

Meillä on valtakunta pullollaan vielä loistavia rotuja joiden takana kasvattajat tekevät kovaa työtä säilyttääkseeni ja ylläpitääkseen koirien terveyttä. Eikö ihmiset todella löydä niistä itselleen vaihtoehtoa? Mikä näissä sairaissa koirissa on se ehdoton ominaisuus jonka vuoksi sen jalostustyötä pitää tukea ja pentuja tehdä lisää?

Missä vaiheessa koiran hengissä pitäminen meni koiran elämisen arvoisen elämän ohi tärkeysjärjestyksessä?

Jalostukseen tulisi käyttää vain koiria, jotka takaavat jälkeläisille mahdollisimman terveen elämän. Koskaan et voi olla varma koirasi terveydestä eikä kasvattaja luvata että pentu kuolee luonnollisesti vanhuuteen. Mutta monia sairauksia voidaan minimoida jo näillä tiedoilla, taidoilla ja kokeilla mitä kasvattajilla on nyt käytössään. Jos kasvattaja kaikesta tästä huolimatta tekee pennut yksilöllä jolla riskitekijöitä enemmän kuin mahdollisia hyötyjä -mieti kaksi kertaa millaista kasvattajaa ja rotua tuet ja miksi.

Alla erilaisia linkkejä uutisiin ja kirjoituksiin aiheesta, videoihin, keskustelupalstoille ja tutkimuksiin;

II Linkki 1 II Linkki 2 II Linkki 3 II Linkki 4 II Linkki 5 II Linkki 6 II Linkki 7 II Linkki 8 II Linkki 9 II Linkki 10 II Linkki 11 II Linkki 12 II Linkki 13 II Linkki 14 II

Treenipäivitystä menneiltä viikoilta

Viikkojen treenailut on ollut aika vähäsiä, tuntuu että kokoajan on jos jonkinlaista episodia joiden takia pidetään treenitaukoa, eikä kelitkään ole parhaimmat mahdolliset lainkaan. Aikamoista taiteilua tuntuu välillä olevan, mutta jokatapauksessa ollaan jotakin tehty ja pyritty siihen säännöllisyyteen joka tässä se tärkein juttu kuitenkin on. Viikolla 42 käytiin juoksemassa vyön kanssa maanantaina ja keskiviikkona vyön kanssa molempien koirien kanssa. Meni älyttömän hyvin molemmilla. Tosi iso merkitys on mitkä välineet on koirilla niskassa, noihin huskyvaljaisiin ne on ehdollistunu ihan eritavalla kuin noihin muihin vermeisiin joilla tosiaan juostiin ja rullisteltiin ennen.

Postauksen kuvat ovat 19.10 tehdyistä vetotreeneistä joissa matkaa taittu sykemittarin mukaan reilu 2,5 km. Ensilumi teki pientä liukkautta teille ja Rytmi juoksi tosi varovaisesti huskyjen perässä. Toki vauhtia löyty silti ihan mukavasti, keskinopeus oli melkein 17km/h ja vauhdikkaimmillaan vauhtia oli 25,6km/h! Kerran Rytmi liukasteli kunnolla mutta lähti siitä uudestaan hienosti vetämään. Aikamoista touhua, itteäkin jännitti tuon kolmipyörän kyydissä kun tuntu käännöksissä liusuvan, meillä onneksi edes nuo piikkijarrut helpottaa, nastarenkaatki olis ihan kiva juttu lisänä mutta näillä mennään tällä hetkellä ja odotellaan parempia lumikelejä että saadaan koittaa suksia ja rekeä!

Ja jotta treenit ei ihan putkeen mene, niin samaisella treenikerralla myös Samperi oli mukana, autossa tosin odottelemassa. Pakatessa kamoja takaisin autoon, kuului pieni "tsssss" jolloin auton keskuslukitus meni päälle. Eipä siinä mitään muttakun ne avaimet oli virtalukossa.. Rautalangalla ovia vain auki ja Samperin pelastusoperaatio päälle xD!

Seuraavana päivänä voimatreeniä hiekkamonttujuoksun avuin ja maanantaina Rytmin kanssa jälleen vetopuuhiin. Tällä kertaa aivan yksinään, ilman jänistä (huskyjä/mönkkäriä) ja meni kyllä yllättävän hyvin!!

Luulin alkuun että eipä tuo Rytmi mitään varmaankaan vedä, ehdollistunut niin että pitää lähteä jonkun perään, mutta hetken ihmeteltyään niin lähti vetämään. Toki pälyili enemmän ympärilleen ja oli hieman ihmeissään mutta vauhtia (keskinopeus 15,2 km/h ja maksimi 48,3 km/h!) jäisellä tiellä riitti. Matkan jätin tarkoituksella tosi lyhyeksi että into pysyy yksinään juostessakin (puolitoista km). 

Tiistaina vietettiin ansaittua lepopäivää ja keskiviikkonahan meillä oli aikamoinen paskaralli josta kirjoittelinkin.. Loppuviikko lepuuteltiin ja ajateltiin että sunnuntaina mennään vetämään seuraavan kerran. No, lauantaina pojat oli iltapuhteina tuhonnut 5-7kg kuivanappulaa kitusiinsa ja turvotus oli aikamoinen.. 

Tässä ollaan nyt sitten paripäivää vaan käveleskelty ja yritetty saada turvotusta laskemaan rauhallisella kävelyllä. Tänään alkaa poikien mahat näyttämään pikkuhiljaa normaalilta ja katsotaan josko huomenna/keskiviikkona uskaltautuis vetuuttamaan. Tänään siis luvassa vaan rentoa lenkkeilyä ja suolen tyhjennystä (muualle kuin karvalankamatoille) x)!

Suojuoksua!

Käytiin suolla juoksemassa, tuntuu että äijillä on virtaa enemmän kuin tarpeeksi varsinkin kun ei olla mitään rasittavampaa tehty keskiviikkoisen paskaepisodin jälkeen. Mikä muukaan veis virtaa hyvin kuin kunnon juoksuttaminen suolla?

Koirat veti ihan liekeissä hullumuuliansa. Tuolla kyseisellä järvellähän on metsästys kielletty, lisäksi ajattelin että kellokin on vasta puolenpäivän -ei niitä metsästäjiä nyt vielä tähän aikaan pitäisi kauheasti olla tuolla seudulla. Jeps. Eipä.

Hetken juoksentelu jälkeen alko kuulumaan kolmesta eri suunnasta järjetön ajohaukku, mulla autolle matkaa kilometrin verran eikä tietenkään hihnoja mukana. Täytyy myöntää, että eniten metsässä mä pelkään metsästäjien koiria. Metsänelukat on ja kuuluu metsään, niihin törmääminen on melko epätodennäköistä (myös täälä Kankaanpäässä missä susiakin kuulemma oikein kuhisee..) mutta nuo metsästyskoirat.. Tottakai niissä on eroja, mutta aina löytyy niitä koiria jotka ovat seisseet häkissä metsästyskautta odottaen vailla muuta aktiviteettia. Mitään positiivisia otuksia ne eivät kuulemma ole enkä tahtoisi törmätä niihin kesken ajon..

Ei muutakuin koirat vierelle ja jännittynein askelin kohti autoa -onneksi koirat oli saanu suurimmat ilonsa purettua suolla joten jätkät käveli varsin rauhallisesti vierellä autoon saakka.

Nyt täytyy vaan toivoa että ajettavat olisi kohta jo ajettu. Monilla paikoilla hirvet on saatu jo kaadettua ja ajot ovat vähentyneet huomattavasti. Tietysti nämä on myös niitä riskejä jotka vaan on olemassa, metsästysaika meillä suomessa on melkoisen pitkä ja aina voi törmätä ajaviin koiriin kesken rentouttavan metsälenkin. Tästä eteenpäin kun muistaisi itse vaan pitää hihnan tosiaan mukana niin olis aika jees!

Ja kuten huomaa, ensilumetkin on lähteny (yllättäen) ja luvassa sääennusteiden mukaan pelkkää vesisadetta.. huoh..

Voiko ihanammin päivän enää alkaa, onko ihanampaa aamua kuin tää?

Huom. Teksti sisältää kuvamateriaalia jota ei kannata ainakaan syödessä katsella, koirattoman tuskin lainkaan.

Jokainen koiranomistaja tietää sen tunteen kun ennen silmien avaamista jo tuntee että hyvä päivä alkaa hieman omituisesti; se haisee epämiellyttävältä nenässä ja silmät avatessa katse kohdistuu automaationa lattian suuntaan etsien merkkejä vaikeammin alkavasta aamusta. Tunnet koiran rauhallisen hengityksen vieressäsi, voi miten suloinen se onkaan nukkuessaan. Kehoitan katsomaan tätä kohdetta hetken (annat helpommin anteeksi myöhemmän koitoksesi), ja vasta sitten aloita ympäristön tarkastelu. Tulevaisuutta helpottaa myös että aloitat ensin vaikeimmista kohteista ja hengähdä ja kiitä että perintömatto on ehjä ja yhtä puhdas kuin nukkumaan mennessäsi (jos matossa oli vikaa, onneksi löysit sen ensimmäisenä jolloin mahdollinen lika ei välttämättä ole vielä kiinnittynyt mattoon!).

Siirtäessäsi katsetta seuraavaan kohteeseen muista miten hienoa oli että perintömatto olikin kunnossa ja ripulipaska koristaakin ainoastaan 160leveää karvalankamattoa. Avaa ikkuna, kääri matto ja siirrä se suotuisampaan paikkaan (likoamaan fairy/pyykinpesujauhe/mikätahansapesuainekaapistalöytyväpesuaine -veteen) herätä suloisesti uinuvat koirat unesta aamulenkille ja nauti raikkaasta ilmasta ja siitä kiinteästä kikkareesta minkä koirasi päättää keskelle jalkakäytävää pyöräyttämään. Ota ihan rennosti vaikka huomaat että hektisen aamun johdosta unohdit juuri kaikki kakkapussit eteiseen ja aamuruuhka on parhaimillaan. Pyri hymyilemään ilkeästi katsoviin vastaantulijoihin niin että kasvosi välittävät vain positiivista energiaa kaikenmaailman koiravihaajille. Voit etsiä ympäristöstä keppiä, isoja lehtiä tai vaikka kiviä joilla siirtää ihanat kikkareet sivumpaan odottamaan hetkeä jolloin pääset ne noutamaan kakkapussin avulla roskikseen saakka. Mikäli näitä ei löydy, voit yritellä varovasti liiskaamatta potkia ne kenkien avuin reunaan. Matto on menossa pesuun jokatapauksessa, kyllä siinä yhdet kengätkin menevät sivussa?

Lenkkiä jatkaessa huomaat että vettä alkaa satamaan kaatamalla, ja se ikkuna minkä avasit olikin kattoikkuna. Palaa nopeasti sisään (luojan kiitos, avaimet ovat mukana toisin kuin eilen aamuna!), sulje ikkuna ja heitä pyyheitä sateen kastaman sängyn päälle. Kokemuksesta oppineena muistat, että se paska ei ainakaan katoa sieltä matosta joten voit keittää kahvit kerätäksesi energiaa siivousoperaatiota varten.

Ihana kahvin porina säestää koirien ruokakippojen kolinaa täyttäessäsi niitä eilen sulatetulla, koirien mielestä herkullisella verisellä jauhelihalla. Ei ole selvää kumpi koirista oli matolle antautunut joten ruokaa laitetaan varovasti molempien kippoon maitohappobakteerien maustamana.

Koirat istuvat niin nätisti odottaessaan ruokaa odottaessaan lupaa syömiseen. Sen saadessaan ne ryntäävät ruokiensa kimppuun samalla kun sinä kaadat kahvia kuppiin seuratessa koirien syömistä. Huomaat kahvikupin täyttyvän nopeasti koska sitä on myös pöydällä. Se on myös maitokahvin väristä ilman maidon lisäämistä josta voinet päätellä sen sisältävän eilisillan kahvin joka piti jättää pöydälle lähtiessäsi kauppaan ennen niiden sulkeutumista. Kaada epäonnistunut kahvi takaisin lavuaariin ja kaada loput kahvit puhtaaseen kuppiin. Lisäät maidon (joka on onneksi juuri kaupasta ostettua, toisin kuin eilisiltana lisäämäsi maito..). ja istahdat alas pohtimaan maton pesuun oikeanlaista pesuainetta.

Tajuat, että kyllä, kaapista löytyy mäntysuopaa koirien pesun jäljiltä! Ostos joka ei todellakaan ollut turha -onneksi sitä on paljon pakkauksessa koska huomaat että verinen jauheliha nappuloineen ja maitohappobakteereineen näkyykin olevan keittiön matolla. Onneksi kämppis juuri pesi maton nelisen päivää aikaisemmin joten koira voi turvallisesti syödä ruokansa myös matolta -ruokakipot kun ovat varsin yliarvostettuja.

Juo kahvi loppuun. Lataa kahvinkeittimeen uusi satsi kahvia valmiiksi ja siirry mäntysuopatörppösi kanssa yläkertaan katsomaan karvalankamaton tilannetta. Koska teillä sattuu olemaan suihkukaappi normaalin suihkun sijasta, saattaa peseminen tuottaa hetkellisesti ongelmaa asetellessasi mattoa mahdolliseen järkevään pesuasentoon. Tässä vaiheessa kiität jälleen koiraasi siitä, että se jätti huomenlahjansa maton reunaan eikä sen keskelle. Peset matot, sijoitat ne kuivamaan. Oi tuota ihanan raikasta mäntysuovan tuoksua huoneistossa!

Käyt hakemassa toisen kupin kahvia ja kävelet kohti tietokonehuonetta koska tietokoneen imurointi on edessä ennen sen totaalilahoamista. Laittaessasi valot työhuoneeseesi, huomaatkin yllätykseksesi ettei onni siihen loppunut. Sitä oli päässyt ripuloinnin ohessa kaamea pissahätä yllättämään. Siivoat pissat ja aloitat tietokoneen imuroinnin. Voi sitä riemun määrää! Kone käynnistyi eikä päästä epäilyttäviä ääniä. Teet pakolliset jutut joita olet luvannut hoitaa ja mietit iltapäivän treenejä koiran kanssa. Pihalla on sateesta huolimatta todella lämmin joten treenipäivähän on todella hyvä!

koirat nukkuu rauhallisesti vieraspatjojen päällä. Mistä lienee toinen (se herkkävatsainen) tällä kertaa mahansa sekoittanut. Onneksi aamun lenkillä tulikin jo kiinteää joten huolta ei ole. Käyt hakemassa kolmannen kupin kahvia kun törmäät päivän kolmanteen iloiseen yllätykseen, kurapaskaan. Onneksesi -lattialla.

Siivoat ja mietit kumpi ja missä vaiheessa. Siivoomisen jälkeen siirryt vihdoin kahvinkeittimen ääreen ja huomaat koiran täpöttävän ulko-oven edustalla kiireisen näköisenä. Nopeasti remmi kaulaan ja ulos pusikkoon (koska et taaskaan muistanut juosten lähtiessäsi kakkapussia mukaasi). Syyllinen selvisi, se oli se teräsvatsa kuralla. Sisälle palatessasi pohdit mistä ihmeestä se olisi voinut ruikulle mennä ja päätät siirtää treenit ainakin huomiseen. Otat kupin kahvia, katsot postin ja heität mainokset lehtiroskien laatikkoon portaiden alle. Samalla huomaat lähtövalmiuteen laittamasi paperinkeräykseen lähtevän paperikassin vieressä myös roskikseen lähdössä olevan roskapussin -hajoitettuna kuten asiaan kuuluu.

Ha, syy selvisi! Mietit. Jääkaapin sisällön tyhjääminen eilen illalla oli hyvä idea, parempi idea olisi ollut viedä se roskiin samalla kun lähti sinne kauppaan tyhjennettyään jääkaapin vanhoista maitopurkeista ja muista elintarvikkeista.

Keräät roskat, paperit ja otat kakkapussit mukaasi hoitaaksesi roskat roskikseen saakka ja kerääksesi aamulla jätetyt paskat roskikseen saakka. Ompa sielä lämmin keli, toden totta. Eipä uskoisi että ensilumi tuli jo kertaalleen maahan. Tullessasi sisälle huomaat unohtaneesi avaimet eteiseen käsiesi ollessa täynnä muuta rompetta. Ottaessasi puhelinta esiin huomaat että taskusi on tyhjä, se puhelinhan on latauksessa tietokoneen luona. Polttaisit tupakan jos niitä olisi tarjolla, mutta kuka sitä tupakkaa nopealle roskien vienti reissuille ottaisi mukaansa?

Samassa naapuri, todellinen enkeli, astuu rapusta ulos ja pääset samalla ovenavauksella sisään sateesta. Tajuat että jätit kotioven auki lukosta eilen illalla ravatessasi tyhjentämässä autosta kuormaa. Huojennut helpotuksesta että ei tarvitse kehittää apua oven avaukseen ja napsaiset ovesta lukon alas, otat kupin kahvia ja istahdat sohvalle.

Ripulista kärsivä koira astelee eteesi, istahtaa ja katsoo suloisesti silmiin. Onneksi pihalla sataa, ei edes tekisi mieli lähteä treenaamaan.

Eikä ole edes maanantai.

Seis äkkilähdöille!

treenihaaste 5

ottaessasi haasteen vastaan,  linkitä ylläoleva kuva postauksessasi tähän kirjoitukseen

Hieman myöhässä ilmestyi treenihaaste tällä viikolla, media-assarilla on pikkasen ongelmia koneen kanssa ;D

Yhteiskunta asettaa nykyään koirillemme huimia odotuksia ja vaatimuksia. Vaatii paljon että koira on "yhteiskuntakelpoinen" ja jotta se osaa elää yhteiskuntamme ehdoilla. Omistajina meidän tehtävämme on näyttää koirillemme mikä on yhteiskuntamme hyväksymiä käyttäytymismalleja. Koiran hallinta on monesti vaikea käsite ja sen määritelmä riippuu paljon koiranomistajasta. Minulle hallintaa ei ole kaulapannan ja hihnan käyttö -minulle se on näkymätön side joka pätee koiraan vaikka se ei olisi kytkettynä. Hallinta perustuu kuitenkin aina omistajan ja koiran väliseen suhteeseen ja jotta koira voisi olla sinulla koskaan hallinnassa -tulisi suhteenne olla osapuolia kunnioittava ja asemasi sellainen että koira ottaa sinulta mielellään vastaan ohjeita uusia käyttäytymismalleja vanhoja korvatakseen.

Uusien toimitamallien esteenä olemme usein me ihmiset; ajatellaan että koira loukkaantuu tai on väärin että koira ei saisi toteuttaa itseään jahtaamalla jänistä. Pitää kuitenkin muistaa, että koira on eläin joka on satoja vuosia selvinnyt ainoastaan sen avulla että se pystyy muokkaamaan käytöstään ympäristön mukaan. Se ei siis loukkaannu siitä että se ei pääse jänistä ajamaan vaan on onnellinen että se saa tilalle palkitsevamman ja hyödyllisen käyttäytymismallin.

Sinun täytyy kuitenkin kantaa vastuusi valitsemastasi rodusta, minusta on väärin että metsästysroduilta on aikojen saatossa pyritty vähentämään esimerkiksi saalistusviettiä. Rodut ovat rikkautemme joten älä pyri poistamaan rodusta tärkeää ominaisuutta vain siksi että sinusta ei ole ylläpitämään rodun oikeanlaista luonnetta ja viettivahvuuksia. Sen sijaan voit näyttää koirallesi missä tilanteissa se saa lähteä saaliin perään (metsästys, ratakisat jne..) ja missä tilanteissa sen kannattaa pysyä vierelläsi.

Koira on eläin, siksi täytyy muistaa että vietit ovat siihen "asennettu" tarkoituksella ja mikäli sekä ruokimme viettiä (ratajuoksut) antamalle sille ympäristön toteuttaa sitä, saattaa aivopieru joskus yllättää ja koira yhdistää vietin harjoittamisen väärään tilanteeseen (vapaana juostessa metsässä). Koira on eläin etkä voi siksi luottaa siihen koskaan 100%, jos voisi -ei se olisi eläin lainkaan.

Tässä haasteessa lähdemme parantamaan hallintaa ja pyrimme siihen että koirasi pääsisi nauttimaan vapaana juoksusta ja lenkkeilystä. Mikäli koirasi ei ole koskaan ollut irti, et voi sitä summanmutikassa myöskään päästää vapauteen opettamatta sille ensin perusasioita lähellä pysymisestä ja vieraiden ihmisten ja koirien kohtaamisesta. Et voi myöskään päästää koiraasi irti koska tahansa ja missä tahansa (ellei se ole ehdottomassa hallinnassa!), koirien irtipidosta on erilaisia lakeja joihin kannattaa tutustua ennenkuin turvautuu jokamiehenoikeuksiinsa.

Lakeja koiran irtipidosta voit lukea näistä linkeistä:
- http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2003/20030612?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=j%C3%A4rjestyslaki- http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1993/19930615?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=mets%C3%A4styslaki

Hyvä koiranomistaja ymmärtää myös sen, että koiran irtipito on aina riski ja aina voi sattua mitä tahansa yllättävää. Metsässä saattaa vastaan juosta vihainen koira joka ei ole omistajansa hallinnassa, koira lähteekin rusakon perään ja juoksee auton alle, se ajautuu sinusta liian kauas ja eksyy osaamatta takaisin kotiin, se kohtaa villieläimen jonka vuoksi seuraukset saattavat olla moninaiset; suurten petoeläinten kohtaaminen harvoin päättyy hyvin, pienten eläinten kanssa kahakkaan joutumisen riski saattaa olla pienempi mutta erilaiset loiset ja taudit sitäkin yleisempiä. Kaikkeen ei voi varautua -mutta koiran elättäminen pumpulissa ei kuitenkaan ole sen parempi vaihtoehto vaikka se itsestä tuntuisikin hyvältä.

Muutos lähtee itsestä. Aloita seuraava aamunne eritavalla; kuvittele heti aamulenkillä että hihnaa välissänne ei olisikaan. Mitä tahansa teetkin, älä turvaudu hihnaan vaikka se turvallisuussyistä koirasi kaulassa roikkuisikin. Käytä ääntäsi, kehu ja palkitse koiraa. Mieti keinot millä saat koiran huomion erilaisissa tilanteissa. Tehtyäsi aikaisemmat haasteet tulisi koiran jo tässä vaiheessa ottaa sinuun automaattisesti kontaktia ja olet vastaehdollistanut sitä erilasiin tilanteisiin ja kohteisiin niin, että se saa ympäristön ärsykkeistä palkan sinulta. Tämä on tärkein pohjustus mitä voit harjoitella ennen kuin voit edes miettiä hihnattomasti kulkemista.

Vastaehdollista vieraisiin koiriin, ihmisiin, ääniin, nopeasti liikkuviin asioihin jne..

Määritä rajat. Millaisella välimatkalla koiran tulisi sinusta pysyä vapaana ollessaan? Tulisiko sen pysyä jatkuvasti näköetäisyydellä, myös sillä on eroa onko koirasi 15 vai 50 metrin säteellä sinusta. Osta liina helpottaaksesi irtipitoa -sinun ei tarvitse pitää liinasta jatkuvasti kiinni, mutta saat nopeasti koiran kiinni mikäli se erkanee liian kauas sinusta tai näet kauempaa kohteen voit ottaa liinan päästä kiinni ilman että koira kuitenkaan tuntee painetta kaulassaan. Näin voit arvioida miten tilanne sujuisi koiran vapaana ollessa.

Älä päästä koiraa hallinnasta hetkeksikään. Kun ajat keskelle metsää ja avaat auton oven, älä kiljaise "vapaa" ja anna koirasi rynniä sekunnissa sadan metrin päähän iloisuuksissaan. Ota koira rauhallisesti autosta ja osoita omalla käytökselläsi että sen tulee pysyä lähelläsi vaikka se pääsee vapaana juoksemaan. Ollessasi varma ympäristöstä, päästä koirasi tekemään ilopyrähdyksiä kauemmas, mutta opeta se tulemaan saman tien luoksesi takaisin ettei se opi "jäämään niille teilleen".

Harjoittele, harjoittele, harjoittele. Kun olet harjoitellut koirasi kanssa "hihnattoman" elämää (ethän silti koskaan ole ilman hihnaa taajamassa! Monet ihmiset pelkäävät koiria ja vapaana, vaikka koira olisi hallinnassa, on se suurin kauhistus oikeasti koirapelkoiselle ihmiselle!!), ota harjoitus käytäntöön esimerkiksi koirapuistossa. Mikäli koirasi puiston erilaisten ärsykkeiden seasta tulee kutsusta luoksesi -olet jo hyvällä mallilla! Ota metsälenkille mukaan tuttujasi ilmestymään yllättäen puskasta, tuttuja koiria kävelemään vastaan jne..

Etene rauhallisesti, voit aloittaa irtipidon myös (muista luvat!) pelloilla jossa näet itse pitkälle ja pystyt ennakoimaan tilanteita. Pidä koirallasi liina perässä ja ole koko ajan tietoinen ympäristöstäsi. Koiran vapaana juoksuttamisen ohessa ei kannata puhua puhelimessa vaan olla mukana hetkessä ja varautua ympäristöön!

Tee vapaana pidosta koulutustuokio. Kesken lenkityksen, harjoittele jotain. Tee lähellä pysymisleikkiä, kontaktia tai noutoa hetken aikaa ja jatka lenkkiäsi. Näin saat helposti varmistettua että koira on kuulolla ja olet suurempi ja parempi vahviste kuin mitä ympäristö sille on sillä hetkellä. Aktivoi sitä piilottelemalla nakkeja metsään, heittämällä kourallisen nakkeja metsikköön, piilottelemalla herkkuja puun kuorten väliin jne..

Porukassa tyhmyys tiivistyy, monen koiran omistajat tietävät tämän! Jos omistat useita koiria, opeta lähellä pysyminen kaikille! Koira pysyy mielellään laumansa mukana, mikäli sinulla on yksi varma koira joka pysyy lähelläsi, se opettaa vilkkaamallekin kaverille lähellä pysymisen toisinaan todella helposti. Mikäli sinulla on koira joka itseluottamusta uhkuen painelee sinusta kilometrien päähän, saattaa tottelevaisemmat mutta epävarmemmat koirat lähteä itsevarman koiran perään. Mieti siis tarkoin montako koiraa pystyt pitämään hallinnassa ja mitä muut koirat opettavat koirallesi. Olisko järkevämpää pitää aina toinen koira hihnassa toisen juostessa? Mieti miten toimit useamman koiran kanssa tarkasti!

Opeta koirallesi "Ei"/ "Seis" -käsky/t joka tarkoittaa sitä, että sen täytyy keskeyttää toiminta jota se on juuri tekemässä. Tämä auttaa erilaisten raatojen ja muiden herkkujen poiminnassa jotka huomaat koiran jälkeen tai mikäli koirasi on ampaisemassa jonkun perään.

Pidä palkkaa aina mukanasi, oli se sitten lelu tai namit ja palkitse koiraa aina sen ottaessa sinuun kontaktia!

Katso aikaisemmat treenihaasteet jotka ovat antaneet pohjan tämän kaiken opiskeluun; TREENIHAASTEET -välilehdeltä.

Kaikenmaailman kysymyksiä otetaan vastaan kommentointiloodassa ja pyrin vastailemaan niihin parhaani mukaan :)!

sunnuntai ♥

Hyvä sunnuntai koostuu koirien vapaana juoksuttamisesta, kirpeästä kelistä, kahvista ja tutulta saaduista hirvenjaloista. Käytiin pitkästä aikaa karvian mestoilla ja koirat pääsi nauttimaan hiekkakuoppien tarjonnasta voimatreenin muodossa. Meillä on kyllä ollut etuoikeus koirien kanssa kasvaa maalla -koirat on heti nuoresta saakka päässeet kehittämään lihaksistoaan vaihtelevassa maastossa tasapainoaan ja lihaksistoaan kehittäen.

Olen tässä vääntänyt "pentu tulee kotiin" materiaalia eikä voi liiaksikaan vakuuttaa uusia koiranomistajia vapaan liikunnan tärkeydestä erilaisissa maastoissa. Meillä on koirat alusta saakka kulkeneet irti niin joen kivillä loikkien kuin metsän vaihtelevissa maastoissa -hiekkakuopalla juoksemisesta puhumattakaan. Erityisesti hiekkakuopilla juokseminen on kehittävää liikuntaa koiran lihaksistolle ja on tosi hyvä vaihtoehto voimatreeninä.

Tuo bloggerin kuvalataus huonontaa sairaasti kuvien laatua! Tosi ärsyttävää!

Eilen käytiin Rytmin ja Jennan lauman kanssa vetuuttelemassa, tai liukastelemassa paremminkin. Tiet oli jo pikkasen jäässä ja välillä pikkusen kyllä jännitti kolmipyörän kanssa meno ja mua veti kuitenkin vaan yks koira! Rytmiki veti huomattavasti varovaisemmin ja vauhtikin oli huomattavasti hitaampi kuin viimeksi kun oltiin vetuuttelemassa. Ja ettei reissu ihan nappiin olisi mennyt, niin autossahan meni ovet lukkoon -tietenkin niin että avaimet ja Samperi oli autossa.. Siinä sitten rautalangalla miesvoimin onkimaan lukkoja auki oven raosta. No onneksi koettelemus ei kauaa kestäny, siinä lumisateessa seisoskelu ei ollu varmaan kenestäkään erityisen mukavaa :D

"Kyllä se jää jo kestää!"

Luntaki ollaan saatu viikonlopun aikana, joskin suurinosa myöskin sulanu. Tuliski sitte kunnolla sitä lunta jos meinaa! Suksiaki pemmastin tänää Karvian varastoista jos vaikka tänä vuonna oikeesti pääsis hiihtämään noiden jätkien kanssa. Sukset löyty, monoja ei, mutta onneks on vielä hetki varmaan aikaa niitä metsästellä, loppuviikoksi kuitenkin luvattu pelkkää sadetta ja plussaa joten ladut tuskin ihan vielä hiihtäjille aukeaa :)

Rytmi on lihonu viime punnituksesta parin kk takaa kaheksan kiloa! Aikamoinen määrä! Rytmi laihtu tossa kesän lopussa reippaasti, vaihdettiin tujumaan ruokaan ja tulokset näkyy ;)! Toki tehdään nyt huomattavasti enemmän kuin kesällä ja lihaksistokin on kehittynyt huomattavasti kesältä. Vielä tuo ei liikana näy ja täytyy sanoa että tuo kahdeksan kiloa oli mulle täys yllätys, täytyy ehkä vielä tarkistaa uudestaan tuo paino. Samperillekin oli tullut muutama kilo onneksi lisää! Kesä kun meni Samperilla siihen paskaralliin niin ei mikään ruoka tietenkään edes tarttunut. Samperia nyt ei ole koskaan edes lihavaksi saanut, joten sen painon kanssa ei tarvi edes kauheasti murehtia että liiaksi pääsisi kertymään.

Ja pojat sai tänään myös hirvenjalkoja! Oli ne liekeissä kun näki jätesäkin sisällön sorkkineen päivineen. Mahtoi niitä harmittaa kun ne syömisen sijasta siirty suoraan pakastimeen käyttöä odottelemaan verijäljelle pääsyä. Toivottavasti kelit vielä sallii verijäljen tekemisen.

 Toivottavasti muillakin on ollu yhtä lepponen viikonloppu ja sunnuntai erityisesti! Koirille herkkuja naamariin, itelle glögiä, villasukat ja viltti ja linnottautuminen tv:n ääreen viimeistelee kyl tän ehtoon ♥

LINKKAA BLOGISI

Voiko vaikeampaa postausta olla kuin linkkaa blogisi? Ja kuka riemuidiootti vielä saa idean, että valitaan vain TOP4? Varmaan joku Jonna joka sitten kahlaa 80blogia läpi joista lähes kaikki on linkkaamisen arvoisia! Ja uuttakin luettavaa löytyi hurjasti, tuhannesti kiitos kaikille blogejaan linkanneille! Selain täytty blogeista ilta toisensa jälkeen ja kaiken kaikkiaan kirjanmerkki kansioita tuli viisi (karsinta 1, 2, 3, 4, 5) ja kymmenen blogia sain jotenkuten valittua karsinta 4:sen kansion 19:sta blogista. Aika älytön valinta siis, saatika että noistakin pitää se neljä parasta valita! Sen verran kuitenkin päätin helpottaa omaa elämääni ja äärimmäisen vaikeaa valintaa, että listaan tähän nyt TOP4:sen lisäksi kuusi muuta blogia jotka ovat suosikkejani.

Kuten sanottua, valinta oli äärimmäisen vaikea mutta muutamilla seikoilla tämä top10 tänne lopulta karsiutui. Ensinnäkin blogin sisältö; ihanat, koiramaisesta arjesta kertovat kuvat teksteineen on sitä parasta luettavaa. Kun sekaan lisätään vielä ripaus pohdiskelevia tekstejä esimerkiksi koulutuksesta niin koukutun aika nopeasti (videoita unohtamatta)! Ulkoasullakin on vaikutusta asiaan, liian epäselkeät blogit haittaavat keskittymistä (ellen satu lueskelemaan puhelimella), joten selkiys on kyllä olennainen juttu. On kiva tietää kenestä oikein kirjoitellaan ja itse tykkään että kirjoittajasta ja niistä nelijalkaisista on jotain tietoa blogissa niin ettei perustietoja tarvi metsästää tuntitolkulla kahlaten viisi vuotta sitten vanhoja päivityksiä läpi. Vaikka en mikään pilkunviilaaja ole ja itselläkin kirjoituksen huumassa eksyy yksi jos toinenkin kirjoitusvirhe joukkoon, hyvin ja selkeästi kirjoitetut tekstit antaa myös "pisteitä".

1. Kiira ja kiharat / www.kiirajakiharat.blogspot.com

Näitä juttuja jaksaa lukea :)! Paljon asiaa koulutuksesta ja muuta pohdintaa itsellenikin tärkeistä asioista. Ei silti pelkästään tylsää sepustusta koiramaailmasta ja faktojen esittämistä vaan sopivassa suhteessa arjesta kirjoittelemisen lomassa. Ehdottomasti plussaa tulee myös kuvista jotka ovat laadukkaita ja niitä on tarpeeksi. Niin ja tietoa löytyy niin kirjoittajasta kuin nelijalkaisistakin. Kirjoitustyyli on omanlaista ja selkeää ja varsinkin asiapitoisissa teksteissä helposti luettavaa -ehdottomasti pisteet siitä! 

2. Pieniä koiria, suuria sydämiä / www.huiskuhantamme.blogspot.com

Kuvat kuvat kuvat kuvat kuvat kuvat kuvat kuvat kuvat, sanoinko jo kuvat?

Blogi on täynnä aivan mahtavia kuvia joita voisi selata loputtomiin, osa niistä on ihanan puhuttelevia ja herättää aikamoisia fiilistelyitä :) Lisäksi blogissa on tekstejä sopivassa määrin ja niiden lukemisesta tulee useimmiten hyvälle tuulelle. Tietoa löytyy niin kirjoittajasta kuin koirista ja blogista huokuu että koirat on elämässä se ykkösjuttu vaikka välillä ei ihan treeneissä putkeen menisikään :)

3. Ihan suppilona! / www.suppilo.blogspot.com

Ihanan yksinkertainen ulkoasu ja kauniita kuvia! Suht uusi blogi, mutta vanhakin blogi olemassa ja päivityksiä ainakin vielä tulee mukavan tiheästi, toivottavasti myö jatkossa! Tekstit painottuu paljon treenaamiseen mutta niiden välissä on sopivasti muutakin luettavaa niille joille suppiloaussin harrastukset ei niin iske. Blogissa harrastellaan kuitenkin lajeja joista oon kiinnostunut vaikka itse en lajeja harrastele omien kanssa joten tykkään lueskella myös näistä treeneistä ja ihania kuviahan tuo blogi on täynnä! Kuvat selkiyttävät tosi paljon ja kiva lukea blogia jossa paimennetaan selkein kuvin -pääsee ihan erilailla käsiksi siihenkin harrastukseen!

4. Bea The Shepherd / www.beatheshepherd.blogspot.com

 Aikapitkälti kuvaukseen ja treenaukseen painottuva blogi ja nuo kuvat. Kyllä -kuolaan niiden perään :)! Ihanan raikas ja pirteä ulkoasultaan, ulkoasuun rakastuinkin varmaan ensimmäisenä tässä blogissa. Lisäksi hevosia vilisee välillä postauksissa ja rennompiakin tekstejä treenien lisäksi löytyy. Blogin tähdistä löytyy myös tietoa kattavasti.

...........................................................................................................................

Lemppari nelikko on löytynyt! Alla vielä sekalaisessa järjestyksessä muita lemppareita blogilistauksesta:

Prinsessat & Astronautti / www.riemuidiootteja.blogspot.com

Tämä oli yksi niistä blogeista jonka tiesin lähes heti kuuluvan kymmenen parhaan listaukseen. Joskus aikaisemminkin kyseiseen blogiin eksynyt mutta sittemmin jäänyt jostain kumman syystä lukematta! Tosi paljon juttuja harrastuksista ja kuvia täydentämässä tekstejä. Lisäksi itseä lämmittää lukea usean koiran blogeja (josko se omakin lauma olisi joskus taas kahta isompi!). Lisäksi sopivissa määrin aina jotain omastakin elämästä niin että pystyy hahmottamaan jotain kirjoittajastakin vaikka tarkempaa esittelyä kaipailisinkin ;). tuli kahlattua läpi myös blogin historian kaksi aikaisempaa sivustoa (aikaisemmasta blogista suoraohjaus vain hieman ärsyttää). Kauemmin kuin vuoden kestänyt kirjoitusinto on myös ehdottomasti enemmän kuin plussaa!

Kertun kujeita / www.kerttupetteri.blogspot.com

Ehdottomasti plussaa runsaista videoista! Blogi painottuu aika paljon treenaukseen ja niitä kuvia olisi kiva saada pitkien tekstien väliin enemmänkin, mutta luettua näitä tulee siitä huolimatta innokkaasti! Harvoin jaksan itse kiinnostua pidemmän päälle varsinaisista treeniblogeista, mutta kaipa tääkin on enemmän lajista kiinni ;)! 

 Hurtta Team / www.hurttateam.blogspot.com

Tuttu blogi mutta lemppareita ehdottomasti! Paljon vaihtelevaa sisältöä; koulutusta, videoita, kuvia ja "muuten vaan" tekstejä. Ja mikä parasta, päivittyy usein! Lisäksi tietysti itseä kiinnostavat lajit treenauksen kohteena joten jaksan treenipostauksiakin lukea ihan erilaisella vauhdilla ja mielenkiinnolla :)

Whitewisdom / www.whitewisdom.blogspot.com

Kukkahattuilua jota näkee blogeissa muuten tosi vähän. Hyviä postauksia ruokinnasta, lisäravinteista jne.. puhumattakaan kantaaottavista teksteistä (petutehtaat, metsästys jne..). Blogia on kirjoiteltu "itselle muistin virkistämiseksi" tyylillä josta on hyötyä muillekin. Pääpaino siis koirissa mutta väliin vilahtaa myös kuvailuja ja projektia kodin rempasta. Tietysti vaikuttaa myös se että ollaan paljon yhteyksissä kyseisen blogin pitäjän kanssa irl joten postauksiinkin pääsee paremmin "käsiksi" ja pohdintana on yleensä aiheet joita ollaan pohdittu kimpassa esimerkiksi treeneissä.

Rhodesiankoirat Hero & Numa / www.rhodeposse.blogspot.com 

Pentukuume kasvaa.. Blogilla on myös suhteellisen pitkä historia, vuodesta 2009 on tullut päivityksiä tasaiseen tahtiin kertoen lungisti rhodesialaisten elämästä. Päivityksiä tulee sopivasti ja pienen pennun elämän seuraaminen on aina hauskaa! Suloisia kuvia ja niitä vois toki olla enemmänkin ;)! Mutta teksti on helposti luettavaa ja tietoa blogin sankareiden rodusta löytyy myös, pisteet siitä :)

Rytmihäiriö / www.leicapicardi.blogspot.com 

Treenipäiväkirjaa ja paljon muuta. Lajit on lähellä omaa sydäntä ja sen vuoksi kiinnostaa tietysti blogin kirjoitukset. Lisäksi on selkeästi tavoitteita joita varten treenaillaan joten on kiva "pysyä mukana" seuraamassa mitä ennen kisoja tapahtuu. Selkeesti tehty treenipäiväkirjaa josta saa itsekin paljon vinkkejä! Enemmän päivityksiä ainakin minä kaipailen ja näitä juttuja vois tosian lukea paljon enemmänkin! 

......................................................................................................................
Lisäksi lukijoiden kesken luvattiin arvontaa pistää kehiin, onnettarena toimi tälläkin kertaa www.random.org!

Onnetar suosi TOP 10:iin päässyttä Mira Kuhlmania, Lieskakintun Rytmihäiriötä! Sähköpostia laitettu arvonnan voittajalle :)!

Pohdintaa ja pentukuumeilua ♥

Aika pian sen jälkeen, kun Rytmi täytti kaksi vuotta aloin potemaan kuuluisaa pentukuumetta. Vielä meillä ei ole uutta pentua taloon tullut vaikka haaveita on uuden rhonttilapsen kohdalla paljon. Epäröintiäkin löytyy ja mielessä on kirkkaana ajatuksia siitä, mitä uuden pennun kanssa tehtäisiin toisin ja millaisia virheitä on tehty edellisten pentujen kanssa. Tietysti pentuajatuksia edesauttaa yhdistyksen puolesta järjestämäni eskari joka on suunnattu pienille pennuille, valtavan ihanaa nähdä pienten pentujen kehitys, innokkuus ja luottamus tekemiseen. Niillä ei ole vielä pelkoja epäonnistumisesta, ne ovat innoissaan ja avoimia uusille haasteille ja tilanteille. Näistä pennuista menee iso kiitos hyville kasvattajille jotka luovat perustan näille reippaille, rohkeille ja ennakkoluulottomille pennuille, niiden kehitystä on ilo seurata ja omistajia opastaa koulutuksessa.

Samperi ja Rytmi ovat olleet tyystin erilaisia pentuja. Samperi on ennakkoluuloton mutta jännittävä pieni pakkaus jonka maailma saattoi kaatua pienempäänkin muutokseen. Se teki kanssani vaikka mitä, seurasi joka paikkaan kuin päätön kana, mutta siltä puuttui kaikenlainen itsenäisyys. Samperi oli, ja on edelleen, tosi huono tekemään päätöksiä itsenäisesti, hakee apua ja tekee huonosti itsenäisiä tehtäviä vaikka sitä on vuosien saatossa harjoiteltu paljon.

Rytmi oli itsenäisen pennun yhdentymä. Rohkea ja peloton, erittäin kyseenalaistava heti alusta saakka ja varauksellinen vieraita ihmisiä kohtaan. Se saattoi murista minulle sohvalta tai sängyltä tai vieraalle ihmiselle niiden tullessa liian iholle. Metsälenkeillä se harrasti usein kauemmaksi lähtöjä ja meni rohkeasti tutkimaan yksinään uusia asioita -tai sitten se oli niistä täysin välittämättä. Muistan miettineeni Rytmin ollessa 11viikkoinen, pieni ärisevä pakkaus että millaisen koiran olenkaan itselleni ottanut. Eipä olisi kukaan silloin uskonut että siitä kasvaa järkähtämätön häiriökoira treenihin jonka ei voisi edes kuvitella näyttävän hampaita tai murisevan kenellekkään.

Olen saanut loistavat koirat. Katsoessani menneisyyteen voin vain todeta, että koirat ovat olleet juuri minulle tarkoitettuja. Sanotaan, että jokainen koira tulee opettamaan omistajalleen jotain elämällään eikä ole sattumaa millainen koira sinulle tulee.

Molempien kanssa olen kasvattanut pitkää pinnaa, nauranut ja ompa tainnut hiuksista osa muuttua harmaaksi, mutta ilman niitä vaikeita asioita en saisi nauttia koiristani sellaisina millaisina ne ovat nyt. Paljon on opittu, mutta välillä tuntuu että tärkein unohdettu koirien kasvaessa; ota rennosti!

Anna pennun olla pentu kaikessa sen hölmöydessä ja rasittavuudessa.

Koira on pentu pienen ajan elämästään, nauti ja anna pennullesi hyvät eväät tasapainoiseen kasvuun. Ehditte harjoitella vaativampia asioita myöhemminkin. Usein tehdään liikaa ja liian vaativasti, koiran rakenne kasvaa vuotiaaksi saakka ja pääkoppa saattaa vaatia aikaa enemmänkin.

Älä kiiruhda asioiden edelle, tutki pentuasi ja päätä vasta sitten mikä harrastus teille sopii. Opettele lukemaan koiraasi ja tunnista sen vahvuudet ja heikkoudet. Saattaa olla, että ostit itsellesi agilitykoiran mutta saitkin vesipelastuksesta nauttivan nelijalkaisen. Suunnitelmat eivät aina toteudu -mutta ei niiden tarvitsekaan. Se on silti sinun koirasi, sinun ystäväsi. Mikäli siitä ei ole lajiin jota haluat harrastaa, etsi laji josta molemmat pidätte.

Harjoitelkaa vähän, mutta hyvin ja tasokkaasti. Keskittykää yhteistyönne luomiseen ja hauskan pitämiseen. Opettele leikkimään ja pitämään hauskaa koirasi kanssa. Vasta kun osaat pitää pentusi kanssa hauskaa voit ajatella sen kouluttamista. Koulutuksen pitää olla aina hauskaa -opettele leikkimään koirasi kanssa ja pitämään hauskaa ilman että se pitää sinua leikkikalunaan tai arvaamattomana diktaattorina. Ole luova ja tarjoa sille hienojen tottelevaisuusliikkeiden sijasta pähkäilyjä, taitoja ongelmanratkaisutehtävissä ja panosta aikaa siihen minkä päälle käskyt rakennetaan.

Omistaja suosittelee, Kongi!

Tuli pitkästä aikaa se hetki että jätkille pitää kehittää jotain tekemistä. Ei olla tehty mitään erikoista ja pesujen vuoksi lenkkeillään vasta illalla, joten täytettiin pitkästä aikaa jätkien (ja mun hermojen) suosikit, Kongit! Lisäksi jääkaapissa on jo kauan aikaa ollut toi koiranmakkara pötkylä varmuuden vuoksi olemassa, pääsi sekin nyt sitten käyttöön.

Kongeja on vuosien saatossa kertynyt ja yksi alkaa olemaan huonommassa kunnossa -toki sekin edelleen asiansa ajaa ja aktivoi mukavasti. Täytteenä ollaan käytetty juustoa, kissan ruokaa, erilaisia koiranmakkaroita ja lihaa. Tällä kertaa Planet Petin koiranmakkara testissä ja hyvin jakso jätkät sitä sieltä kongista metsästää.

Lisäksi meillä täyttämisen jälkeen jäädytetään kongit että pojilla menis kauemman aikaa niiden kanssa tuhertamiseen. Sulaneena tuo punainen on niin pehmeää muovia että ei kauaa nokka tuhise sen kanssa takutessa.

Noita on erilaisia kooltaan ja vahvuudeltaan. Meillä noi on pitkälti pentuajoilta jäänyt ja siks löytyy parikin pientä ja isoa. Hyvin on kestäny, toinen noista pienistä on kuitenkin Samperin pentukongi!

Noista koirat saa enemmän puhtia kun perusluiden jauhamisesta. Vaikka oikeat luut olis herkkua, noi on huomattavasti siistimpiä ja edullisia pitää pakastimessa käyttöä odottamassa. Käytön jälkeen vaan pesuun ja uudestaan täyttöön. Jos koira on juuston perään niin juustoa sisään ja mikroon niin että se sulaa hieman seinämille, jäähdytys ja tarjoile. Noihin voi oikeastaan tunkea sisälle mitä tahansa ja aina on jätkille maittanut. 

Vanhassa vara parempi!

Noniin, kerta se on ensimmäinenkin kun meillä taistellaan loisia vastaan! Tai taisteluksi sitä on vielä huono kutsua kun ei niitä välttämättä ole, mutta varaudutaan ainakin pahimpaan. Mahdollista väiveahdinkoa podetessa löydettiin jälleen mäntysaippuan ihanuus ja käytännöllisyys ja koirat pääsi mäntysaippuakylpyyn sen kunniaksi!

Tosiaan, täi/väivetartuntaa on todettuna vähän matkan päässä ja meille luonnollisesti on myös ilmoitettu mahdollisesta tartunnasta vaikka kyseisten koirien lähettyvillä ei olla koirien kanssa harrasteltukaan. Ulkoloiset on ärsyttävä vaiva ja niiden saaminen toki ärsyttää aina -onneksi ne on kuitenkin suhteellisen helppo hoitaa pois.

Tämä koiran yleisin ulkoloinen ei onneksi tartu meihin ihmisiin vaikka armoton oman pään kutina uutisesta alkoikin vaikka edes koirat eivät rapsuttele itseään.

"Väiveet ja täit kuuluvat täi-hyönteisiin. Ne ovat 1,5–2 mm pitkiä, kellertäviä hyönteisiä, jotka on suhteellisen helppo havaita koiran turkista. Väiveet ja täit eroavat toisistaan ruokailutapojensa perusteella – täit imevät verta, väiveet syövät puolestaan ihon pintakerroksen solukkoa ja talia. Koiran loisia ovat Linognathus setosus -täi sekä Trichodectes canis -väive. Kissalla tunnetaan vain yksi väive-laji (Felicola subrostratus), joka sekin on hyvin harvinainen.

Loiset munivat munansa koiran karvoihin. Munat kiinnittyvät lujasti karvan varsiin. Erityisesti väiveet ovat hyvin liikkuvaisia ja aiheuttavat tämän takia koirassa kovaa kutinaa ja ihoärsytystä. Raapiminen saattaa rikkoa ihon ja aiheuttaa tulehduksen.

Väive

Väiveet ja täit ovat erittäin lajispesifisiä, koiran loiset eivät siis tartu toisiin eläimiin tai ihmisiin. Tartunta koirasta toiseen tapahtuu joko suoran kosketuksen tai esim. harjojen ja pyyhkeiden tai irronneiden karvojen välityksellä. Väiveen munat ja osa väiveistä saadaan poistettua turkista täikamman avulla. Radikaalimpi ja tehokkaampi keino on koiran turkin ajelu. Ympäristön saneeraus on tärkeää. Nykyään on saatavilla myös väivetartunnan hoitoon rekisteröity reseptilääke. Tartunnan hoito saattaa vaatia uusintakäsittelyn, sillä uusi tartunta ympäristöstä on tavallista, kun koiran ympäristöön jääneistä munista kuoriutuu uusia väiveen toukkia. Tartunnan saanut koira kannattaa madottaa heisimadon varalta, sillä väiveet saattavat toimia koiranheisimadon (Dipylidium caninum) väli-isäntinä."

Lähde: http://www.orionvet.fi/tai_javaive

Meillä ei ole koskaan vielä ulkoloisia ollut, toivottavasti tälläkin kertaa päästään pälkähästä. Apteekissa tuli kuitenkin poikettua ja haettua Frontline comp liukset niskaan laitettavaksi. Lisäksi tietysti imurointia mahdollisten munien takia asunnossa.

Ja tosiaan, mikäs sen parempaa kuin luonnon omat lääkkeet!

Mäntysuopaa on tullut käytettyä aikanaan Rytmin pentuaikana kutiseviin jalkapohjiin, jotenkin sitten jäänyt kutinoiden vuoksi, nyt löydettiin sekin sitten uudestaan! Ennen Frontlinen antoa pesin vielä koirat varmuuden vuoksi mäntysuovalla ja Rytmi on jälleen alkanut noita tassujaan klähmäilemään niin eipä tehnyt huonoa tassujenkaan kannalta tämä pesu.

Mäntysuopaa on iätajat käytetty sen desinfioivan vaikutuksen vuoksi fulunkoloosin ja hiivan hoidossa varsin hyvin tuloksin. Eikä hintakaan päätä huimaa vaikka pitkäkarvaisten peseminen mäntysuovalla tuskin on se helpoin ratkaisu. Lisäksi mäntysuopa on emäksinen pesuaine (pH9) joten liian ahkeraa käyttöä ei tietenkään suositella. Osalla koirista olen kuullut sen kuivattavan ihoa, toiselle se taas sopii tosi hyvin eikä kuivata yhtään.

Rytmillä on luonnostaan tosi kuiva iho, ja erityisesti talvella yksiössä kuiva huoneilma teki sen iholle kepposia useinkin. Toivotaan että tänävuonna isompi asunto auttaa tässä ongelmassa eikä iho pääse kuivumaan liiaksi.

Ulkoloisista kuulee puhuttavan tosi vähän, tietoa löytyy kyllä mutta jotenkin on aina noloa myöntää että itselle on se paska säkä osunut kohdalle. Kuitenkin tärkeintä näissä tilanteissa on hoitaa mahdollisimman nopeasti ongelma ja infota kanssaeläjille mahdollisesta tartunnasta jotta kierre saataisiin katkaistua.

Huono tuuri voi iskeä kenen tahansa kohdalle erityisesti jos ne koirat liikkuvat paikoissa joissa on paljon muita koiria. Tossa Frontlinessa on esimerkiksi tuoteselosteen mukaan muutaman viikon suoja-aika jona aikana se suojaa koiraa ulkoloisilta. Meillä tupataan keväisin ja syksyisin antamaan myös strongholdit kun treenit porukassa yleistyvät ihan vaan omien ja muiden koirien suojaksi -varmuuden vuoksi.