sunnuntai 30. elokuuta 2009

Teuva vol. 2

Käytiin tsiigailemassa lehmiä. Samperi oli ihan tohkeissaan, niin oli kyllä lehmätki.
- me ei aina kun ne tuli liian lähelle.








lauantai 29. elokuuta 2009

Paettiin viikonlopuksi Teuvalle!







Onkelma

Olen ongelmissa. Pahoissa sellaisissa! Sain tänään tietää ruotsin kasvattajalta, että toinenkin pentu etsii kotia; varsin ovat näyttelykelposia molemmat ja hyvinkin komeita nuorukaisia.
Mr. Green ------------- Mr. Yellow

Mie itehän rakastuin tuohon Mr. Greeniin ihan koko sydämestäni kun kuulin että mulla olis mahdollisuus kiikuttaa se kotiin. Olin niin myyty. Tumman värinen, leveä musta kuono ja melko massakaan oloinen kaveri. Siis täysin on jätkä näyttelykelpoinen ja käyttöön passaavat molemmat kakarat. MUTTA:


Mr. Green ------------------- Mr. Yellow

Herra keltaisella on vissiin näyttävämpi ridge ja siksi saattaisi näyttelypuoli onnistua paremmin. Takuitahan ei tietenkään ole. Lisäksihän tuo keltsu näyttäisi korkeammalta ja pitkäjalkaiselta kaverilta -mutta sanooko se silti mitään. Olihan samperillakin piitkät jalat ja korkeutta kasvoi silti vaan 55cm. Ja massakas rhontti on ♥.

Mutta entä jos otan vihreen eikä se toivottu näyttelyura aukene sen ridgen takia? tai entä jos siitä jää ihan kääpiö?

Olen pulassa.

perjantai 28. elokuuta 2009

Pakkopostauspostauspostaus


iiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiK!
Sain äsken ruotsista mailia ja kasvattaja uskoo pennun saavan luotani hyvän kodin.
Sikäli mikäli jos kaikki nyt järjestyy, tää muija painelee ruotsiin niin pian kuin saa vain rahat, laivalipun, julkisten kulkuneuvojen hinnat/aikataulut, kaikki tarvittavat pentukamat kokoon. Jos kaikki menee niinku pitää -eli tullaan juttuun kasvattajan kanssa, tää palaa onnellisena suomeen ton kuvassa olevan koiran kera.

Apua, mihin kaikkeen pitikään varautua pentua ottaessaan (damn. heitettiin just kaikki sanomalehdet paperikeräykseen), safkaa, leluja, talutin, panta ......

Apua. Mun kädet ihan sheikkaa ku oon niin täpinöissäni. Oon oottanut tällasta lupaavaa käyttö rhonttia vuoden, nyt ehkä jopa saan sen. Oon niin lähellä.

Oi ja nimi pitäis keksiä!

keskiviikko 26. elokuuta 2009

Käytiin tsiigaas koirapuisto!

Käytiin tsiigamassa toi koirapuisto. Varsin tyytyväinen, hyvin erinäisiä puskia merkkailuun ja muuhun nuuhkutteluun. Huomattavasti mielenkiintoisempaa kuin pelkkä hiekkakenttä ilman mitään viihdykkeitä!

Samperinki mielestä ihan noppeli paikka purkaa energiaa pikaisesti :) Son vaan harmi ettei tuo jätkä enää sulata noita uroksia, mikä lie sitten pään sekoittanut. Ei tarvi edes kovin lähelle tulla kun herra "käy päälle kuin yleinensyyttäjä". Ei siis hihnassa rähjää, mutta voi hyvänen aika jos sattuu vapaana olemaan tai kuten koirapuistossa -liian läheltä aitaa kulkemaan.

Sikäli siis samperi ei mikään koirapuistojen kuningas ole, eihän sitä voi sinne viedä toisten urosten ollessa paikalla. Jos sattuisi joskus käymään niin hyvä säkä, että paikalla sattuis olemaan narttuja niin johan samperinki aika siellä kuluis :)


tiistai 25. elokuuta 2009

Kotisivut on avattu!

Kotisivut on nyt viimeinkin auki! Sivut on pienet ja sieltä löytyy ainoastaan kaikki tarpeellinen. Treenien kuulumiset ja muut sählingit löytyykin sitten tämän blogin uumenista. Päivittäminen on aina ollut hieman hankalaa, mutta toivottavasti sais nyt oikein tavaksi kirjottaa, jos ei muista niin ainakin treeneistä että huomais sitä olematonta kehityksen tapahtumista :)!

Galleriaa pitäisi päivittää mutta nyt täytyy pitää kyllä taukoa, ulkoasun ja tekstien vääntäminen oli jo kyllin rankkaa :I!

maanantai 24. elokuuta 2009

Olisko tänään tottistelua?

Pihalla sataa, tekis mieli olla vaan sisällä löhöömässä. Tai mun tekis, ei ehkä koiran niinkään :) Pitäis vaan tehdä se suunnitelma mitä me treenattais. Tässä ilman ohjaajaa treenaamisessa meinaa käydä aina niin että tuppaa tekemään vain jotain -eikä treenistä saa oikein mitään irti. Mutta jos tänään tekisikin aivan toisin :)

Eli kokonaisvaltaisesti meidän pitäis harjoitella luonnollisesti seuraavia liikkeitä:
Paikallaolo häirion alaisena Ei mitään ongelmaa, reenaillaan tätä lenkeillä ja keskustassa.
Seuraaminen Ei ongelmaa, niin vapaana kuin kytkettynäkin.
Liikkeestä istuminen, seisominen osaa, mutta hitaaasti. Nopeutta pitäis treenata jätkän kanssa.
Tasamaannouto /Hyppynouto/ Estenouto Nouto on meillä ISO ongelma. Jätkä kantelee mielellään kaikkea suussansa; keppejä, leluja, putken pätkiä, halkoja, kenkiä, lasipulloja, tölkkejä.. Mutta se ei suostu ottamaan suuhunsa ainuttakaan noutokapulaa. Ei pientä, ei isoa. Ongelma on sama rullan kanssa, ei sitten millään ota sitä suuhunsa.. Jätkä kokee sen jostain syystä hyvin vastenmielisenä asiana.

Ollaan yritetty leikkiä -silloin se otti sitä kyllä suuhunsa (joskus) mutta se meni joka kerta klähmäämiseksi sen kapulan kanssa. Ja kun noudon pitäisi olla kauniin näköistä niin se sen leikillä toteutettu nouto ei kyllä ollut sitä. Yritämme siis kehitellä jotain muuta ...

Vinkkejä saa toki antaa :)

lauantai 22. elokuuta 2009

Voi, saisinko mä pennun?

Ei, se rhonttikuume ei laske. Se on vaan kehno yhdistelmä sen kanssa, että sopivia pentueita ei ole oikein tarjolla -Suomessa.

Ruotsalaisessa zaxxon kennelissä (http://www.zaxxon.se/) majailee tällä hetkellä yksi pentu. Lupaava käyttö/näyttö uros. Moon täällä niin heltyny niihin kuviin, funtsinu kaikkea ja vaihdellu innokkaasti sähköpostia kasvattajan kanssa. Kuulostaa kyllä kaikin puolin hyvältä ja tarkalta kasvattajalta. Olishan se hieno saada koira kasvattajalta jolla on myös odotuksia pennun suhteen, varsinkin kun oma haave on koirasta josta olisi sekä näyttöön että käyttöön.

Lisäksi Latviassa (http://www.liberta.lv) olisi mahdollisesti vapaana yksi uros. Tässä kohtaa tulee ongelma vastaan: Kyseessä on latvia. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että pentu voidaan hakea suomeen vasta sen täytettyä 3kk, kun rabies rokotteet ovat kunnossa. Son vähä semmonen kaksipiippunen asia, eihän sillä periaatteessa olisi väliä, onko pentu 3kk vai ei -sehän voisi olla jopa jo sisäsiisti meille tullessaan. Mutta kun se paras sosiaalistamisvaihe on juuri ennen 3kk ikää, ainakin monien kirjojen mukaan. Eli hieman jänskättää ottaa sen ikäistä koiraa, kun itse ei ole voinut vaikuttaa siihen sosiaalistamiseen. Kennelissä on kyllä tehty jos jonkinlaista jotta pennut sosiaalistuisivat -mutta riittääkö se?

Tänä vuonna suomeen on kyllä syntymässä toinenkin pentue, MVLionWolf:in kenneliin (http://www.geocities.com/mvlionwolf_kennel). Joka sekään ei siis lainkaan kuulosta huonolta. Pentueen emä ultrataan syyskuunalussa, jolloin on luvassa tietoa siitä kantaako narttu pikkurhontteja vaiko ei :)
Tuloksia odotellessa..

Eniten pelottaa että minun tuurillani odottamaani urospentua ei pentueeseen synny. Siksipä tässä olen kartoitellut muidenkin kenneleiden tilanteita -myös ulkomailta. Ulkomailta haettavissa pennuissa on ongelma -kasvattaja tahtoo nähdä ensin. Joka on tietysti enemmän kuin ymmärrettävää -eihän kukaan tahdo koiraansa ventovieraille antaa. Eikä se olekaan ongelma jos kyse olisi vain suomessa asuvista kasvattajista.. Mutta lähdeppä tästä nyt sitten ruotsiin, matkaa ruotsissa vielä 300km ja kuule -ettei kasvattaja koe minua juuri oikeaksi pennun omistajaksi. Eihän sitä kestäisi psyyke eikä lompakko :)

Ulkomailla rhontit on kyllä huomattavasti erinäköisiä, eikä siis huonolla tavalla. Hieman raskaampia ehkä? En tiedä mutta niissä on piirteitä jotka erottavat ne suomalaisista rhonteista, voi toki olla että kuvittelenkin vain :D!

painotan: Suomalaisrhontit ovat yhtä kauniita -eritavalla :)

maanantai 17. elokuuta 2009

Uimakausi jatkuu -ainakin hetken vielä


Meillä reenaillaan vedessäkin :)

Kesä alkaa ihan oikeasti olemaan kohta ohi! Vesi oli paaljon kylmempää kuin muutamia päiviä sitten. Uskomatonta, että kesä meni näin viuhahtaen! Vielä me ehdittiin kuitenki nauttia kesästä ja vedestä. Jonnan Eino Akita ei nyt niin nauttimisesta sentään puhu, mutta tulipa kuitenkin oltua vedessä :)

Mitenhän me sitte samperin lihaksistoa reenaillaan kun uintikausi on takana.. taitaa lihakset rapistua :D

keskiviikko 5. elokuuta 2009

Töistä kotiin tuleminen on aina yhtä iloinen tapahtuma




1. Kyttää koska jonna tulee
2. kun ovi avautuu -R I E H U - Etsi jotain (yleensä simo siili) suuhun.
3. Kun jonna huutaa ja karjuu rauhoittumaan, yritä edes.
4. Kun pysyt paikoillasi ainakin neljä sekuntia, yritä antaa suukko, kyllä se leppyy

maanantai 3. elokuuta 2009

Karhunpoika sairastaa


Aina ei kannattaisi mennä uhoamaan isommilleen.. Samperi taisteli rakkaan ystävänsä taiston kanssa viime lauantaina -kenestäpä muusta kuin pikkupeppupiikosta. Vaan taisi käydä niin että jätkällä oli suuret puheet mutta tosipaikan tullen eipä löydy tästä jätkästä hääppöstä taistelijaa :)

Pojissa ei näkynyt olevan mitään pahempaa, pieniä taisteluarpia vain. Sunnuntaina uinnin jälkeen jalka rupesi kuitenkin mätimään joten maanantai-aamuna käännyttiin eläinlääkärin puoleen noutamaan antibioottia, särkylääkettä ja tötterö päähän jottei poika nuolisi haavoja. Eihän siitä tötterön päässä pitämisestä meinannut tulla mitään -kauhea kapistus samperin mielestä.

Niimpä jätkä on treenisaikulla ainakin tämän viikon.

lauantai 1. elokuuta 2009

Zaxxon´s Exx-Zellent Elliot

Rytmi on ensimmäinen rhodesialaiseni. Rotu on ollut kirkkaana mielessä jo kauan, siinä on kaikki mitä minä tulevalta koiraltani tahdon: vieraita kohtaan olemassaoleva pidättäytyneisyys, omatahtoinen ja vaativa. Ulkonäöllisesti rhodehan on vallan komea, ja täytyyhän se myöntää että ulkonäkökin valintaan vaikutti melko paljon ;)

Oikeaa pentua sai kuitenkin haeskella ja metsästää. Minulle ei ollut niinkään väliä mistä saakka joudun koiran hakemaan. Suomessa pentueita on meleko vähän eikä sitä ihan oikeanlaista tuntunut löytyvän, vaikka hyviä kenneleitähän suomi on kyllä pullollaan :)

Katsastin kenneleitä ruotsista, norjasta, latviasta.. Pentueita odoteltiin syntyväksi ja kasvattajien kanssa juteltiin. Ensimmäisenä rakastuin Zaxxon`sin tulevaan pentueeseen. Vanhemmat loistavia, terveitä ja pentueestakin pystyi jo ennakoimaan edes siis jotain. Valitettavasti kaikki pennut olivat kuitenkin varattu jo ennen syntymää -erittäin, erittäin harmittava takaisku.

jatkoin etsimistä ja katseleista, palaten aina Zaxxonsin sivuille ihastelemaan kasvavia pentuja.
Yhtenä iltana sain sähköpostia jossa Lotta kertoi yhden pennuista palautuneen kasvattajalleen. Uusi koti ei ollutkaan enää jostain syystä voinut tarjota pennulle vakaata harrastustulevaisuutta, jota kasvattaja pennulle tahtoi. Niimpä viestittelimme, vaihtoimme ajatuksia koiran koulutuksesta ja kaikesta maan ja taivaan välillä.
Kunnes tuli se hetki kun pitikin jo varata laivalippuja Ruotsiin, hankkia auto jolla ajaa tukholmasta vielä parisataa kilometriä Kumlaan. Ihan vain tutustumaan kasvattajaan.

Vielä ruotsiin lähdettäessä ei siis ollut varmaa, saisinko pennun mukaani vai tulisinko tyhjin käsin. Ja toki ymmärrän -eihän kukaan kasvattaja tahdo antaa pentuaan näkemättä tulevaa omistajaa!
Ruotsissa meni hyvin, mitä nyt pientä eksymistä matkalla mutta kun paikalle päästiin kaikki meni hyvin. Pikkuinen Elliot kirmasi lauman viimeiseksi jääneenä pentuna pitkin maita ja mantuja. Äitinsä, mummunsa ja tätinsä komenneltavana :)

Kun lotta sitten parin tunnin kuluttua sanoi, että uskoo pennun saavan meiltä hyvän kodin, olin ihan ällikällä lyöty. EIH! Mä saan pennun mukaani!

Ja niin sieltä sitten lähdettiin, papereita vaihdettiin, kirjoitettiin ja koira maksettiin. Sitten alkoikin jännittävä takaisin paluu suomeen.

Se, millaiseksi jätkä vielä muovautuu tässä ajankuluessa, ei voi tietää.
Toivotaan kuitenkin näyttelytähteä jolla on päätä myös harrastuksiin, toivottavasti sellainen saatiin :)

April Fool´s Zeri Zamperi

Mistä minä voisin tietää, et jos tyyppi menee vessaan, että se muka tulee sieltä vielä takaisin? Parasta on tietysti varmistaa se itkemällä, huutamalla, raapimalla ja järsimällä oven karmia.

Tai mistä voisin tietää, että soittimen saa päälle napista painamalla, ei sitä purkamalla? No tietysti kokeilemalla Jonnan superkallista lahjaksi saadulla mp3lla.

Omistan pitkät jalat, juoksen tosi nopeasti jonnaa karkuun, äiskä päätti tehdä minusta karvavirheellisen joten kuivan nopeasti juostessani kuraojissa piilevässä viisaudessani olen vaikein huijattava. Kyllä minä nimittäin tiedän, että aamulla karatessani ei kannata tulla takaisin. Ei jonna oikeasti ole iloinen vaikka se esittää. Oikeasti sillä on surmaava katse joka muistuttaa ihmistä kun se näkee hyttysen käsivarressaan verta imevässä. Niimpä, ja minä olen se hyttynen.

Hmm. Mitä minä rakastan. Kaikkea, tiedättehän? Juoksemista, nukkumista, syömistä, juomista, leikkimistä, kävelemistä, istumista, makaamista, uimista, riehumista, katselua, loikoilemista, kyyläämistä, pesemistä vaahdotusvaiheeseen asti... Mutta ihan turha tulla sanomaan, että kukaan, koskaan olisi NIIN hullu, että jäisi vapaaehtoisesti yksin. Kukaan ei varmasti pysty nukkumaan, syömään, juomaan, leikkimään, kävelemään, istumaan, makaamaan, uimaan, riehumaan, katselemaan, loikolemaan, kyyläämään.. YKSIN. Ehei, en todellakaan ole niin tyhmä, että uskoisin moiseen. Mitä jos tukehdun illalla tyynyyn? Tai jäisin peiton alle ja kuolisin sinne nälkään? Eipä olisi kukaan auttamassa minua, pientä poloista silloin.

Jonna sanoo aina, että olen mestari piilojen keksijä. Tiedän sen. Kyllähän minä tiedän, että miljoonat sukille, alusvaatteille, lukemani kirjoille ja soittimille kannattaa keksiä tärkeät piilot. Ai miksi? Koska ne on kuulemma jonnalle tärkeitä, eikä se ilahtu jos näkee ne minun käsittelyni jälkeen.

Joo, mut kaikinpuolin mä oon kai ihan kiva kaveri. Tai paras tietysti, jonna ei vaan aina tahdo myöntää sitä.

Mummelismuu, eli Lalluska 1997 - 6.5.2011


Lala. Ehkäpä maailman rakkain. Sain lalan kun olin seitsemän. Lalasta tuli heti ihan se mun koira ja sitä vietiin joka paikassa mukana. Lalasta tekisi kyllä mieli sanoa että se o miellyttämise haluinen. Se teki kaikki mitä siltä vain osasi pyytää ja mitä sille opetti. Tekeehän se toki vieläkin, ,mutta nykyään siihen tarvitaan vain paketilline makkaraa :>!
Kilttikö?aina omille porukoille.
Muille? Varauksellinen.
Haukkuuko? Aina.


Riippuu sekin täysin ihmisestä. Isoille miehille se ei lakkaa haukkumasta koskaan, jostain syystä se pelkää niitä suunnattomasti. Eräs työnantajani aikoinaan keräsi luottamukse letuilla. Erästä isoa miestä ei tunnistanut isoksi kun tämä makasi sohvalla. Konsitit on monet mutta kyllä siitä ystävän kaikki saa.

Lala on aina ollut tämä meidän perheen vahtikoira, jonkunhan sekin homma on pakko hoitaa. Eipä Lala ole enään vanhemmiten niin kääsivällinenkään, mutta eipä koskaan ketään purrutkaan.
Koirakoulussa tottelevaisuus kymppi. Kun se on käskyn alla, muita koiria saa kyllä olla. Uskoo kaiken ja katsekontakti kymppi. Muuten muut koirat, jos ne eivät ole pentuja tai reilusti vanhempia, jättäisin lalalle näyttämättä. kun se kovimpana ja parhaimpana haluaa olla kaikkien kuiden koirien yläpuolella, eikä pienet tappelut saa sen päätä kääntymään.

Lala on ehkäpä jo pentuna pilalle lellitty. Se loukkaantuu jos se ei saa nukkua sängyssä, omalla tyynyllä ja mielellään vielä peiton alla. Se rakastaa ruokaa ja silityksiä! Jos siihen vieras tutustuu, Lala keksii sille varmasti puuhaa muutamaksi tunniksi