keskiviikko 31. toukokuuta 2006

moi.

Siis tiiättekö, en oo ollu juoksemassa piitkään aikaan. Varmaan viimeksi viikonloppuna kun Manukin oli mukana. Ihan tyhmää, ehkäpä se Jonna on "vähän" laiskistunut. Luulisin. Mutta viikko alkoi tosi hyvin! Eka ku jonna oli pakannu mut pinkkiin me mentiin jonnekki ihan ihime paikkaan, muistelin kyllä että oon käyny sielä joskus ennenki.. Ei voi muistaa. Mutta nyt siellä oli yks poika joka vaan juoksi ja juoksi ja juoksi ja juoksi ja juoksi mun kanssa, ei koskaa lopettanut! Sitte me mentiin jonku ihan mahtavan kurasen pellon läpi ja arvatkaa mitä siellä oli? Ihka oma lampi! Se oli aika iso ja sitä oli hurjan kiva juosta ympäri. Aika mahtavaa. Sitte mä vähän kyllä loikin sinne veteenki, oli aika kivaa. Sitte ku lähettiin ni se vietävän jonna pesi mut, eihän tässä ollu enää mitään järkee. Miksei muka sisälle saa mennä kuraisin jaloin? Ainakaan mua se ei haittaisi. Ihan tyhymää. Eikä Jonna ymmärrä mitään. Me oltiin siellä aika myöhään, siellä oli kivoja ihmisiä, ne vaan rapsutteli ja silitteli ja piti sylissä. Oikeasti mä vähän yritin kertoo niille kuinka hirveetä mulla on kotona, mutta ei ne ymmärtäny, pitää yrittää jollain muulla keinolla.

Ja arvatkaa ketä muu siellä oli? Ni se pitkäsääri aki, hassua. Minulla on hurjan pitkät jalat ja juoksen niillä aivan loistavasti ja lujaa! Kun vihdoin luulin löytäneeni kaltaiseni juoksijan ihmisestä niin ei. Se kömpelys vain kaatuilee jos se yrittää juosta, ei se ole edes vaivautunut opettelemaan niiden jalkojensa käyttöä.. Tyhmä mies. Ja se typerys pitkäsääri ei päästänyt mua sänkyyn, jouduin nukkuun lattialla. Kuulitte oikein LATTIALLA. Se sanakin on jo ihan hirveä. Lattia. Lattiasta tuleen mieleen joku kylmä paikka mihin laitetaan kaikki alempiarvoiset kuolemaan. Niimpä minä taistelin.. ja taistelin ... ja taistelin.. mutta se pitkäsääri aki oli opetellut tyhmyyksissään käyttämään käsiään ennenkuin jalkojaan. Se pikkumies antoi minulle kaikkea hyvää, ja aivan ihme, niimpä Jonna tuli niihin tuloksiin että meidän on aika lähteä kotiin. Se idiootti.

Se pitkäsääri tuli sinnekkin mukaan! Uskotteko! Se valtasi sohvan ja minun piti tyytymäni vain yhden hengen paikkaan sohvalla. Mitähän ne oikein kuvittelee. Että suuri Samperi vesikoira muka saisi siinä nukuttua?! Tyhmiä. Jonna pakkasi minut eilenkin pinkkiin, mentiin samaan paikkaan, ja taas uimaan, mutta arvatkaas mitä?! Nyt siellä oli joku lämmin koppi jonne oli hurjan kiva mennä uituaan kun oli märkä ja kylmä ja muuta hirveetä. Se oli ihan kivaa. Sitten Jonna pakkasi minut pinkkiin ja lähdettiin kotiin, taas se pitkäsääri tuli mukaan,ja Taas juuri kun minulle oltiin antamassa jotain hyvää! Ja jouduin yöksi jonnekkin huoneeseen, se pimeä ja kymä. En nähnyt eteeni ja olin kuolla niin typeriin johtoihin. Huusin ja huusin. Ei ne kuulleet. Mutta vihdoin ovi aukesi ja tajusin, minähän olen omassa huoneessa enkä sen jälkeen enään itkenyt. Olimpas minä hupsu. Toivottavasti tämä päivä lähtee paremmin vaikka yksin jouduinkin nukkumaan. Tyhymää.
-Sampperi

maanantai 22. toukokuuta 2006

Pinkillä, töissä, sukelluksia, juoksemisia ..

Siitä onkin jo hetki kun viimeksi tänne kirjoitin! Mutta haittaako se? Ei varmaan.
Sunnuntaina oli aika rankka päivä, olin töissä. Voitte vain kuvitella sitä raatamisen tuskaa! Mutta kaikki alkoi siitä että jonna pakkasi laukkunsa, runnoi minut pinkin kyytiin ja lähdettiin kohti ääretöntä. Ensin Jonna vei minut Liinun ja Johannan luo, vissiin jotain jonnan tuttuja, luulisin. Sitten se jonna hatarapäisyydessään unohti minut sinne! Unohti!

Mutta minäpä oikein hienosti ulvoin.. ja ulvoin.. ja ulvoin.. ja välillä kävin syömässä kissan hiekkalaatikolla että jopa vähän oksensin, luulivat hupsut minua kipeäksi, mutta suunnitelma toimi. Ne ihmiset huomasi mitä Jonna oli unohtanut ja onneksi tajusivat pirauttaa Jonnalle jotain että " Me tuodaan tää nyt sulle, tää vaan huutaa ja huutaa ja oksentaa ". Samperi että olenkin ovela.

Mutta sitten ne ihmiset veikin minut jonnekkin ihan ihme paikkaan. Se oli täynnä sohvia, pöytiä, siellä oli lisäksi joku pöytä jossa oli palloja, Jonna ja joku muu hupsu eivät oikein tajunneet pelin ideaa. Ne vaan sohi niitä palloja joillakin mailoilla. Palloja pitää noutaa, idiootit. Sitten siellä oli paaljon karkkia, sain onneksi muutaman varastettua, sitten siellä kävi paljon outoja ihmisiä. Jonna myi niille limsaa ja karkkia ja jäätelöä. Sitten tajusin minne ne olivat minut tuoneet, TöIHIN! Kuinka ikinä kestäisin täällä?! En mitenkään.
Niimpä tein varasuunnitelman. Heti kun Jonna vei minua ulos ja päästi irti, että menisin pissalle, ja pyh sanon minä. Mitä minä pissalle kun onhan tässä vesiojakin tarjolla. Takaisin töihin en enää menisi, se olisi varma. Sitten näin pelastukseni, pelastukseni näytti hieman erilaiselta kun olin kuvitellut, mutta pääasiahan on että pelastus vain saapuu. Pelastukseni näytti kahdelta ihmiseltä ( ! ) joilla oli lenkkeilypuvut, niimpä juoksin kuin salama pelastukseni turviin, mutta ne typerykset vain hössöttivät ja silittelivät. Kyllähän minä olen söpö, mutta eikö ne kehumiset olisi voinut jättää myöhemmäksi? Ei muuten väliä mutta Jonna sai minut kiinni.
Niimpä minä menin takaisin töihin. Siellä oli tylsää. Minä vain nukuin nukuin ja nukuin. En ehkä ikinä halua töihin! Sitten taas lähdettiin ja jonna pakkasi minut pinkkiin ja olimme viimein kotona, sain ruokaa ja pääsin nukkumaan.

Mutta tämäpäivä oli mahtava. Aamulla jo puoli7 aikaan se Aki tuli käymään. Aki on kiva kun se vaan rapsuttelee, välillä se kyllä sanoo että mee nyt pois, mutta eihän sitä tarvi kuunnella? Mutta sitten se taas tapahtui.

Kun Jonna oli taas aamulla lähtenyt ja raa`asti jättänyt minut yksin, yksin. Koko päiväksi, moneksi tuhanneksi tunniksi, piti keksiä jotain tekemistä. Menin ovelle, hypin sitä vasten. Hypin hypin ja hypin, ovi aukeni koko ajan enemmän ja enemmän, kunnes sain voimallani, jolla saisin vuoretkin siirtymään, oven auki ja pääsin ulos! Etsin Jonnaa näyttääkseni mitä mahtavaa olin tehnyt. Vilkaisin kelloa, ei sillä että minä muka haluaisinkaan ymmärtää mitä ne tyhmät tikut siellä ympyrässä pyörii, mutta tavan vuoksi lähinnä, mutta sen ymmärsin että minulla on aikaa, aikaa ennenkuin se Jonna saapuu kotiin.

Ennenkuin päätin tehdä mitään, kävelin keittiöön ja huomasin että Jonna oli hupsuna heittänyt matot ulos (Jopa minä tiedän että matot kuuluvat SISäLLE, Jonna ei ymmärrä aina tällaisia itsestäänselviä asioita..) Ja koska matot ovat aivan liian raskaita ja lattia niin kovin kylmä -päätin tehdä matot itse. Löysin sieltä, mitä ne vessaksi kutsuvat, muutaman rullan jossa oli jotain tarpeeksi pehmeää. Itseasiassa niitä rullia oli seitsemän, ja seitsemän oli juuri oikea määrä mattojen tekemiseen. oli aika kova homma.

Ensin madotin eteisen, sen ison. Olin aika ylpeä työstäni, Jonna varmasti pitäisi siitä. Sitten menin olohuoneeseen, olin päässyt jo melko pitkälle kunnes Jonna yllätti ja saapuikin jo kotiin.
Jonna on niin kiittämätön, luulisin että jopa pilallelellitty. Ei se ymmärtänyt kuinka suuren vaivan olinnähnyt, se vain valitii ja laittoi minut pihalle. Vaikka mitä tekisi se aina vaan valittaa! Kun vihdoin päivi tuli pääsin sisään jonna oli ottanut kaikki minun mattoni pois!

Mutta ei se mitään, Jonna yritti hyvitellä mokomaa viemällä minut päiville josta päästiin juoksemaan tasen ja itsin ja hiliman kas. Oli kivaa, meistä otettiin vähän kuvia, tai no, ne yritti mutta se oli aika vaikeaa kun me juostiin niin valtavan kovaa! Siinä oli onneksi lähellä juomapaikka jossa pystyi vähän vilvoittelemaan samalla.
Sitten meidät pakattiin autoon ja päästiin kohta taas juoksemaan. Aika mahtavaa. Siellä oli se sama lampi jossa oltiin silloin manun ja tasen kanssa ( oli siellä hitsi ja vilmakin mutta niitä ei mainita tekstissäni). Minä uin. Huomasin kuinka hauskaa se vedessä juokseminen on oikeasti! Sitten sukelsinkin vähän, ensimmäistä kertaa ikinä! ette usko vai, siitä on todiste, katsokaa vaikka kuvia! mahtava päivä. Suorastaan vallattoman ihana.
Ja muuten, Lalan pitöisi saada pentuja tässä lähiaikoina, sitten saan monen monta tuhatta juoksu kaveria! Mahtavaa. lala on kyllä aika palljo jo ja haisee öisin pahalle.
-Samperi

lauantai 13. toukokuuta 2006

Eikä kertaakaan yksin, koko päivänä!

Oli aika mahtava päivä. En nimittäin joutunut yksin kertaakaan! Ekaks päivi tuli meille, se oli varmaan unohtanut taiston johonki ku se ei ollut mukana. Harmillista kyllä.

Tänään(kin) oltiin päivillä, sitten kävin moikkaamassa Sampoa ja Sampon Nooraa. Ne oli aika kivoja. Mutta jonna taa pilasi kaiken juuri väärällä hetkellä ja otti mukaansa jonnekkin autoon. Eipä muuten muttakun olisin ihan juuri saanut ruokaa.. Jonna ei ikinä ymmärrä.

Mutta onneksi pääsin Tasen luo kylään. Tase on kyllä ihan huippu! Se on ehkä ainut joka osaa leikkiä mun kans kunnolla. Hitsi tai Vilma ei oikein hoksaa, ni niiden kanssa on tyhmä leikkiä. Hitsi kyllä joskus, mutta se vaan sanoo että mee muualle et sä oot liian pieni ja lapsellinen tai jos mä oon kahestaa tasen kaa, ni se tunkee väliin. Ja Vilma. No Viliman kas oonki vähä varovaisempi ku Vilima voi antaa selkään. Ja muutenki sen kas on vaikee leikkiä ku se pelkää aina välillä mua, ei kyllä enää onneksi niin paljoo, mutta vähän.

Sit mentiin illalla vielä vähän metsään juokseen. Aina vähän aluksi jänskättää mutta kyllä sitten myöhemmin uskallan mennä mukaan hakemaan keppiä. Tase onneksi aina välillä leikkii mun kans eikä ole laisinkaan niin tylsää, ja tasen kanssa mä juoksentelen metsässä, oon harjaantunu siinäkin jo aika hyväksi. En kaatuile ja pääsen sielä metsässä vaikka minkälaisten risujen yli loikkimalla. Ja juoksenkin jo aika kovaa.

Illalla, kun tultiin kotiin tapasin taas uusia tyyppejä. Ne vähän silittelivät ja kehuivat ja pussailivat. Olin taas kaiken keskipiste, se on mahtavaa! Sitten mentiin ulos ja jonna leikki mun kanssa, se haki mun koiralelun ja heitteli sitä mulle. Sitte se haki kepin ja heitteli sitä. Sitte se haki jotain hyvää makkaraa ja tehtiin taas niitä samoja juttuja ku silloin metsässä. Kun istuin, sain makkaran. Kun vain istuin ja istuin vaikka jonna käveli pois, sain makkaran. Kun tulin luokse, sain makkaran. Kun katsoin, sain makkaran. Jonna on varmaan vähän hupsu kun se antaa makkaran niin helposti. Mutta hyvä mun kannalta. Nyt pitää mennä syömään kunnon ruokaa. TaTa!!
-Samperi

perjantai 12. toukokuuta 2006

Poikienilta!

Oi, iso lammikko täynnä vettä ja ystävä manu ja poikienilta !! Jes! Taas tämä päivä Taiston kanssa! Aika mahtavaa. Heti aamulla meitä vietiin metsään, vähän ehkä jänskätti ku Hitsillä ja Vilmalla oli niin hurjaa menoa. Ei sillä että minä pelkäsin, minä jänskätin. Niiden välillä on kuitenkin valtavan suuri ero, tiedättehän. Pienen pinet pojat pelkäävät, minä vain jänskätän.

Mutta onneksi Taisto aina välillä tajusi tulla minunkin luokse, ja saatiin vähän riehua ennenkun lähdettiin matkaan. Ensin vietiin jonna johonkin, en tiedä oikein mihin... Mutta vähän kyllä jänskätti kun, ei siis omasta puolestani vaan lähinnä jonnan. Se ei aina oikein tiedä mitä tekee ja..no tiedättehän, se saattaa hukata itsensä eikä sitten enää muista minne itsensä laittoi. En minä muuten..

Taiston, Hitsin ja Vilman kanssa oppii aina jotain uutta! Tänään nimittäin opin ( Hitsiltä tietysti )että kun leikitään, niin se, että murisee ja haukkuu ( matalalla äänellä ) tuo siihen vähän katu-uskottavuutta ja se näyttää // kuulostaa paremmalta! Mahtavaa!

Meni kauan ennenkuin Jonna muisti mihin itsensä pani. onneksi satuimme juuri silloin paikalle ja otettiin se kyytiin, samasta paikasta! Sillä hupsulla kun ei ole vasikoiramaista suuntavaistoa tippaakaan.
Kun menimme kotiin ja olin saanut ruokaa niin minut ja taisto lukittiin johonkin betoni höskään. Ikkunoissa oli kalterit ja pelkkää purua lattialla. Minut valtasi jännitys tulevasta, pieni pelko viimeisistä hetkistä. Tiedättehän, onhan taisto kiva, mutta viimeisinä hetkinäni näkisin mielummin vaikka pienen pienen koiralauman. Joten Rohkeina poikina otimme ja ulvoimme henkemme edestä! Välillä kyllä tuntui ettei kukaan kuule avun huutojamme, mutta viimein. Kun olimme jo luovuttamassa ovi aukesi. Voitte vain arvata kuinka onnellisia olimme!

Kun siinä juoksin kotiin päin, olin niin tavattoman onnellinen tavatessani ystäväni Manun!Me vähän leikimme ja ( voitte vain kuvitella kuinka pahalta se näytti kaikkine ääntelyineni! ) juoksimme ja näytin myös Manulle oman pienen kuraojani. Manukin tykkäsi siitä!. Taistokin pääsi mukaan. taisto kyllä aluksi esitti ettei sitä olisi muka kiinnostanut pikkulasten hössötykset, mutta kyllä sitä oikeasti. Kun pääsimme metsään, me lähinnä vain juoksimme. Juostessamme minä aina välillä koitin muutamia uusia kikkoja, joitain mitä en voi niiden kolmen muun kanssa harjoitella. Nimittäin kamppaamista.

Manu oli aika helppo. Minäkun olen tottunut juoksemaan jo varsin nopeasti ja leikkimään ketterästi. Onhan ne kolme muuta vesipäätä minua ahkerasti opettaneet. Mutta aika hyvin Manukin perässä pysyi. Vähän kyllä nolotti kun Manu oli melkein yhtä korkea kuin minä.. Manu on minua kaksi viikkoa nuorempi.

Meidät pakattiin taas autoon ja kävimme hakemassa hitsin ja vilmankin mukaan ja lähdimme taas matkaan. Aivan outoon paikaan. Siellä oli iso lampi, hiekkaa ja tilaa juosta vaikka kuinka! Hitsi oli aika hupsu. Se sukelsi! Minä en meinannut aluksi ollenkaan uskaltaa mennä uimaan mutta sitten aina välillä loikin siellä täällä. Se lampi ei ole edes verrattavissa pieneen mitättömään kuralammikkooni! Taistokin taisi tykätä vedestä aikalailla. Ja Manu! Se vain mennä porhalsi siellä vedessä, se ei pelännyt mitään! Mutta minun ensimmäinen kertani uimassa meni siis hyvin. Sain itseni kasteltua, sitä en vain ymmärrä miksi minut piti sen jälkeen pestä.. Hiekka ei ole muka kivaa lattialla. Ei voi ymmärtää.

Mutta nyt pitää mennä. Nähdään ja kurvaillaan!
- Samperi

keskiviikko 10. toukokuuta 2006

10 .. 9 .. 8 .. 7 .. 6 .. 5 .. 4 .. 3 .. 2 .. 1 .. O !!

Voi Lala raukkaa kuinka raskaita nämä viimeset päivät vain jaksaa aina olla! Kun maha on niin iso ettei paljo loikkia jaksa, eikä lenkille lähteä. Tosin pellolla myyrien ja muiden tonkiminen on aivan eriasia lalan mielestä. Ensiviikolla pitäis Tulla pentuja! Vähän jänskättää :) Lalaa varmaan myöskin. Täytyykin tästä alkaa pesemään pentukoppaa :).
-Jonna,



Mitä kaikkea mahtavaa yhtenä päivänä voikaan oppia! 
Aamu meni ihan hyvin. Nukuin sängyssä ja heräsin normaalisti. Sitten se taas tapahtui! Se Jonna laittoin mun sinne tylsään pesuhuoneeseen, sillä verukkeella että siellä ei ole johtoja mitä järsiä, eikä mitään muutakaan tuhottavaa. Niin juuri! Ei mitään tuhottavaa. Vain niitä samoja tylsiä leluja, jotakin kovia leipiä pari hikistä puruluuta. Säälittävää sanoisinko.

Mutta sainpas idean. Jossain vaiheessa, ehkä aika pian sain hyppimällä sen oven auki! Oikeasti! koko talo, vain minun käytössäni, vain minun! Ensimmäiseksi päätin hakea jonnan Muka niin ihanat aamutossut sitten olohuoneeseen. Voi kuinka mahtava paikka se onkaan! Pöydällä oli joku erittäin mielenkiintoinen vihreä juttu, kasviksi ne sitä kutsuvat. Joten otin sen alas ja vähän lyhensin sitä. Paljon parempi nyt. Mikseihän Jonna pitänyt siitä? Muutkin pöydillä olevat jutut oli aika mukava tiputtaa alas. Vähän luin jonnan koulukirjoja, mutta kun tylsiä olivat jätin ne rauhaan.

Ehdin vaikka mitä! Jonnalla meni vielä kauemmin kuin normaalisti, joten ihmekkös tuo. kun se sitten viimeinkin vaivautui kotiin minua katsomaan, se ei ollut ollenkaan iloinen. Se oli ihan hiljaa, tuijotti vain. Aluksi luulin että se oli niin onnellinen uudesta järjestyksestä että päätin vielä järjestellä vähän lisää, mutta oletin varmaankin väärin koska Jonna laittoi minut vain pihalle. Tylsä Jonna.

Illalla lähdimme pinkillä metsään. luulin että pääsisis juoksemaan mutta ei. Kun istuin jostain hassusta sanasta, sain makkaran. kun vain istuin ja jonna käveli pois, sain makkaran. Kun katsoin jonnaa, sain makkaran. kun menin sen luo, sain makkaran. Kun seurasin Jonnaa, sain makkaran. Ei paska päivä laisinkaan siis.
Nyt meen syömään. Raskas päivä kuitenki takana.
Ta Ta!
- Samperi

tiistai 9. toukokuuta 2006

Yksin kotona kolmonen.


Eilinen. 
Apua, arvatkaa vain mitä ne tekivät minulle eilen?! Jättivät yksin. Pitkäksi aikaa! Vähän aluksi huusin, ainakin niin kauan että jonna kuuli. Ihan vain siksi että sille tulisi huono omatunto. Oliko vähän tylsää! Mutta onneksi Päivi (se kellä taisto ja hitsi ja vilma asuu) tuli pelastamaan mut yksinäisyydestä. Siellä mä sitten olin taiston luona leikkimässä... Kunnes se Jonna tuli ja vei mut tylsään kotiin.


Mutta onneksi ei kestänyt kovinkaan kauaa ennenkun päivi ja taisto<3 antanut="" d="" ei="" en="" ennen="" h="" hakemaan.="" hitsi="" hitsin="" ihan="" ilman="" iv="" j="" ja="" jai="" jaksaa="" jonna="" jonnaa="" kanssa="" kauheen="" kenen="" kiva="" koko="" ku="" kuitenkin.="" kun="" kuollut="" kyll="" leikki="" lleen="" m="" minua="" mit="" muista="" mun="" mutinoita.="" mutta="" muuten="" n="" niin="" niit="" oli="" olisin="" on="" oo="" p="" ruokakuppi="" sain="" se="" siis="" siit="" sitten="" sy="" tai="" taisto="" taiston="" tarkkaan="" tulivat="" tyhm="" tyls="" tylsyyteen.="" v="" vaan="" vaikka="" varmaan="" vilma="" vilman="">

Ja sitte viä, arvatkaa mitä muuta tapahtu! mä leikin ja hypin vilman päällä, niin se tiukkapipo alko hyppiin mun päällä ja meinas antaa oikein kunnolla turpiin. Mutta sitte onneks Päivi ja Jonna ehti hätiin. Ja mä huusin ku palosireeni, miksen olisi huutanu? Muahan yritettiin tappaa. En kyllä tajua. kyllä vain kaikkien muiden päällä saa hyppiä. Paitsi Hitsin ja Lalan ja Jakin.. No oikeastaan vain Taiston päällä voi hyppiä. mutta mistäs minä sen olisin tiennyt?

Illalla, mua vietiin vielä johonki kylään. Sielä oli musta koira jonka nimi oli Rusina. se oli vähän hupsu, se pelkäs mua ja kyllä mäki vähä tietty sitä. Sit mä yritin ettiä ruokaa, ku mua on pidetty nälässä varmaan sielä kotona. En löytäny ky luun, se oli hyvää siihen asti ku Rusina vei sen.
Taisto tuli meille kylään illalla, oli ne muutkin mutta Taistohan se pääasia nyt lähinnä on. No mä vähä niinku simahdin ihan kesken juhlien sohvalle, ja kun mä vähä heräsin, mua vietiin heti ulos. Meillä kun ei näköjään edes nukkua saa rauhassa.

Kun tultiin pihalta niin mähän olin niin virkeä! Mutta mitäs kummaa. Päivi olikin jo lähtenyt, aivan liian aikaisin sanoisinko ja vienyt hupsuna Taiston mukanaan. Minäkun luulin että Taisto sai tulla yökylään mutta ei. Siinä minä sitten leikin ja riehuin yksin, tietysti aina välillä jonna yritti jotain mussuttaa että mitäs jos nyt nukuttais ja lala jotain örisi mutta mitäs minä heistä kun iltakin oli vielä niin nuori.
Mutta nyt minä lopetan ehkäpä saavun taas kun aika on kypsä !
- Samperi.

sunnuntai 7. toukokuuta 2006

Joku pinkki varasti samperin!

Apua, arvatkaas mitä? Mä jouduin nukkumaan koko viimeyön josain ihmeen sohvalla! Oliko vähän kauheeta, ja no, vähän yksinäistä. Vaan se Vanhus Lala sai olla tyynyllä, siis tää on niin eppaa!!! No kun aamua oli menny vasta ihan tovin, se Jonna, vei mut kuunteleen jotain ihan ihime juttua, jotain pinkkiä jota ne myöskin vespaksi kutsuvat. Mä en oikein tajunnu jutun pointtia ku siinä me vaan istuskeltiin, välillä sen pinkin kyydissä ja välillä sen vieressä, outoa vai mitä..? No ei menny kauaakaan ku se laitto mun koriin ja lähettiin ajeleen! oliko aluks vähän kauheeta, muttei oikein uskaltanu vauhdista hypätäkkää vauhtia oli kuitenki hurjat 7! Mutta loppujen lopuksi se oliki ihan kivaa, sielä oli viilee ja sai nukkua ♥

Kävin taas tänään metsässä, Jonnan ja jonku ihan ihmehyypiö sellase toisen pitkäsäären kas ja tietty vanhan lalluskan, sn ison ja lihavan joka on aina mukana, niin käytiin metsässä. Sielä on sellanen kiva pieni rapakko jossa saa aina rämpiä ja kieppua, mutta tänään ei oikein jaksanu. oli jotenki puhti pois ku oli niin lämmin päivä.

Ainiin mä tajusin eilen että se jonna antaa mulle aina makkaraa ja kehuu hirveesti ku sitä kattelee silmiin, emmä tajua miks mutta kai mä niin teen ku se on niin hurjan kannattavaa. Eilen kävi myöskin Jeppe ja Jessika meillä kylässä, jessika lähinnä vain murisi mutta jeppe, vihdoinkin joku pieni koira, vähän niinkuin Wagner sielä kotipuolessa, suostu leikkimään. leikittiin siinä vaikka kuinka kauan!
Mutta nyt on kyllä niin hirmu nälkä että on aivan pakko mennä syömään!
- Samperi

perjantai 5. toukokuuta 2006

Jes, mahtavaa. Ainakin samperin mielestä

Kurakko, vesi, ruoka ja mattojen reunat. Mahtvavaa! Samperi on jo aika poika riehumaan, nyt kun se ujostelu vaihe on mennyt jo ohi. Yöt on menny hyvin ilman mitään itkuja, eihän isot pojat itke, ja Samperihan on täytti tänään jo kuitenkin hurjat 13viikkoa! Lemppariksi on ehkä kehkeytynyt ojassa oleva pienen pieni puro jota vastaan on aika rankkaa taistella mutta loppujenlopuksi (luulisin ainakin) että samperi sen voittaa. Mutta arvatkaa mikä on ehkä hirveintä? Se kun Samperi joutuu ihan vain hetkeksi yksin, niin se huuto mikä siitä pinestä ripakintusta pääsee, kuuluu tielle asti! Voitte ehkä vain kuvitella kuinka hirveää se on! Mutta samperi on aivan mahtava jätkä, toivottavasti vielä viikonkin päästä! Nyt pitäis alkaakki sitte ihan hommiin noin niinku käskyjen kannalta :P Mutta toivottavasti kaikki menee hyvin, vaikka espanjalla käskytetäänkin.