Oi, iso lammikko täynnä vettä ja ystävä manu ja poikienilta !! Jes! Taas tämä päivä Taiston kanssa! Aika mahtavaa. Heti aamulla meitä vietiin metsään, vähän ehkä jänskätti ku Hitsillä ja Vilmalla oli niin hurjaa menoa. Ei sillä että minä pelkäsin, minä jänskätin. Niiden välillä on kuitenkin valtavan suuri ero, tiedättehän. Pienen pinet pojat pelkäävät, minä vain jänskätän.
Mutta onneksi Taisto aina välillä tajusi tulla minunkin luokse, ja saatiin vähän riehua ennenkun lähdettiin matkaan. Ensin vietiin jonna johonkin, en tiedä oikein mihin... Mutta vähän kyllä jänskätti kun, ei siis omasta puolestani vaan lähinnä jonnan. Se ei aina oikein tiedä mitä tekee ja..no tiedättehän, se saattaa hukata itsensä eikä sitten enää muista minne itsensä laittoi. En minä muuten..
Taiston, Hitsin ja Vilman kanssa oppii aina jotain uutta! Tänään nimittäin opin ( Hitsiltä tietysti )että kun leikitään, niin se, että murisee ja haukkuu ( matalalla äänellä ) tuo siihen vähän katu-uskottavuutta ja se näyttää // kuulostaa paremmalta! Mahtavaa!
Meni kauan ennenkuin Jonna muisti mihin itsensä pani. onneksi satuimme juuri silloin paikalle ja otettiin se kyytiin, samasta paikasta! Sillä hupsulla kun ei ole vasikoiramaista suuntavaistoa tippaakaan.
Kun menimme kotiin ja olin saanut ruokaa niin minut ja taisto lukittiin johonkin betoni höskään. Ikkunoissa oli kalterit ja pelkkää purua lattialla. Minut valtasi jännitys tulevasta, pieni pelko viimeisistä hetkistä. Tiedättehän, onhan taisto kiva, mutta viimeisinä hetkinäni näkisin mielummin vaikka pienen pienen koiralauman. Joten Rohkeina poikina otimme ja ulvoimme henkemme edestä! Välillä kyllä tuntui ettei kukaan kuule avun huutojamme, mutta viimein. Kun olimme jo luovuttamassa ovi aukesi. Voitte vain arvata kuinka onnellisia olimme!
Kun siinä juoksin kotiin päin, olin niin tavattoman onnellinen tavatessani ystäväni Manun!Me vähän leikimme ja ( voitte vain kuvitella kuinka pahalta se näytti kaikkine ääntelyineni! ) juoksimme ja näytin myös Manulle oman pienen kuraojani. Manukin tykkäsi siitä!. Taistokin pääsi mukaan. taisto kyllä aluksi esitti ettei sitä olisi muka kiinnostanut pikkulasten hössötykset, mutta kyllä sitä oikeasti. Kun pääsimme metsään, me lähinnä vain juoksimme. Juostessamme minä aina välillä koitin muutamia uusia kikkoja, joitain mitä en voi niiden kolmen muun kanssa harjoitella. Nimittäin kamppaamista.
Manu oli aika helppo. Minäkun olen tottunut juoksemaan jo varsin nopeasti ja leikkimään ketterästi. Onhan ne kolme muuta vesipäätä minua ahkerasti opettaneet. Mutta aika hyvin Manukin perässä pysyi. Vähän kyllä nolotti kun Manu oli melkein yhtä korkea kuin minä.. Manu on minua kaksi viikkoa nuorempi.
Meidät pakattiin taas autoon ja kävimme hakemassa hitsin ja vilmankin mukaan ja lähdimme taas matkaan. Aivan outoon paikaan. Siellä oli iso lampi, hiekkaa ja tilaa juosta vaikka kuinka! Hitsi oli aika hupsu. Se sukelsi! Minä en meinannut aluksi ollenkaan uskaltaa mennä uimaan mutta sitten aina välillä loikin siellä täällä. Se lampi ei ole edes verrattavissa pieneen mitättömään kuralammikkooni! Taistokin taisi tykätä vedestä aikalailla. Ja Manu! Se vain mennä porhalsi siellä vedessä, se ei pelännyt mitään! Mutta minun ensimmäinen kertani uimassa meni siis hyvin. Sain itseni kasteltua, sitä en vain ymmärrä miksi minut piti sen jälkeen pestä.. Hiekka ei ole muka kivaa lattialla. Ei voi ymmärtää.
Mutta nyt pitää mennä. Nähdään ja kurvaillaan!
- Samperi
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti
Rähinäryhmä kiittää palautteestasi!
Valvonta käytössä että huomataan kaikki kommentit :)