Kierrätys koirienkin nykypäivää?

Minulla -kuten monilla muillakin on tapana stalkkailla apulan, torin, keltaisen pörssin ja muiden nettipalstojen myydään palstoja. Koiria kierrätetään valtavat määrät. Viime viikon liikuntapäiväkirja laittoi miettimään niin omien koirien tilannetta. Eikö minulla todella ollut aikaa? Eikö päiviä olisi voinut järjestää toisin niin, että ehtimiseni ja jaksamiseni olisi riittänyt myös koirien liikuttamiseen ja aktivointiin? Paljonko on liian vähän ja miten kauan koira kestää vähäisen liikunnan? Koska olisi ajankohtaista miettiä koirastaan luopumista?

Kun olen etsinyt koiraa ja lukenut rotuyhdistysten tekstejä, lukee järjestäen kaikissa että "oletko sitoutunut uuteen perheenjäseneen parhaimmillaan 15:ta vuodeksi?" Sitä hoetaan ja kirjoitetaan mutta miten monelta se jää oikeasti lukematta koska älytön määrä koiria on koko ajan etsimässä uutta "loppuelämän" kotia. Kerran kiertolainen, aina kiertolainen pitää surettavan usein paikkansa koirien kohdalla. Ja se on niin surullista!

Ymmärrän, että joskus on parempi luopua koirasta. Tulee oikeasti sairauksia joiden vuoksi on mahdotonta taata koiralle sen ansaitsemaa elämää. Lapset sairastuvat, kohtelevat koiraa kurjasti tai koira ei pysty elämään stressitöntä elämää lasten keskellä. Koira kuitenkin pystyisi elämään mukavaa elämää 90% tapauksista. 99% tapauksista ratkeaisi sillä, että lapsia opetettaisiin käyttäytymään koirien kanssa oikein. Vanhemmat eivät vain viitsi tai osaa. Eikä haluta hakea apua, on yksinkertaisempaa etsiä koiralle -jälleen kerran, uusi loppuelämän koti.

Koira muovautuu, se oppii muokkaamaan käytöstään ja selviytymään, sen vaistot laittavat toimimaan niin. Se että koira kestää kotien vaihtelut ei tee siitä koiralle normaalia. Sillä ei voi puhdistaa omaatuntoaan että koira selviää siitä "helpommin kuin omistaja".

En halua syyllistää ketään koirastaan luopuvaa ja jos ehtisin, tekisin enemmän töitä kodinvaihtajien kanssa jotta niiden ei tarvisi päätyä kiertolaisiksi. Monet ongelmat ovat ratkottavissa mutta niitä ei valitettavasti ratkota vaan koira kiertää ongelmineen kodista kotiin.

Koirat ovat käyttötavaraa, ne ostetaan jotain tiettyä harrastusta silmällä pitäen -odotetaan näyttelytähteä, suurta suvunjatkajaa, agilityliitäjää, johtajakoiraa valjakkoon, mitaleita keräävää pelastuskoiraa. Aina ei mene nallekarkit tasan -koiran rakenne prakaa, ulkomuodollisesti se ei olekaan näyttelytähti, luonne ei sovi rankkaan harrastukseen tai se on liian hidas. Se on kenties kiva koira -mutta ei sitä mitä varten se on ostettu.

Mitä silloin tehdään? Miten julmalle ihmiselle tulee edes mieleen laittaa koira monttuun tai kiertoon? Seliselejä on paljon; "koira on tyytyväisempi toisaalla", "Näin on koirallekin parempi". "Pääseepä mukavaan harrastelijavaljakkoon", "Nyt sille tarjotaan sen ansaitsemaa aikaa" ja muut höpönlöpöä. Kyllä, niin saattaa olla mutta miksi kukaan ottaa koiraa jos ei ole valmis elämään sen vikojen kanssa? Minulle ei tulisi mieleenkään luopua koirasta joka ei ollutkaan suunnitelmieni mukainen. En ota viittä koiraa kerralla ja oleta että kaikki niistä ovat sitä mitä oletan niiden olevan tulevaisuudessa. Joku niistä ei luultavasti ole jos on yksikään. Joku niistä saattaa olla kehnompi ja soveltuvampi vaikka toiseen harrastukseen, toisenlaiseen työhön. Silloin mietitään mitä tehdään ja järjestetään homma niin että se toimii.

Neljän eritasoisen koiran kanssa eläminen on hanurista -kyllä minä sen tiedän. Mutta ken leikkiin ryhtyköön se leikin kestäköön. Missä vaiheessa harrastaminen on tärkeämpää kuin koira?

Koirien kanssa harrastaminen on mahtavaa ja ilman muuta jos se on vielä tavoitteellista -niin mikäs sen mahtavampaa! Kunhan omistaja sekä koira nauttivat siitä mitä pääsevät tekemään on tärkeintä. Kilpailuissa pärjääminen on vain kiva bonus ja kannustin. Miksi homma on kääntynyt väärinpäin?

Kun otetaan koira ennenkaikkea harrastuksen vuoksi eikä sen oikean syyn, koiran vuoksi tullaan siihen ongelmaan että jos koira ei täytäkään omistajan toiveita siitä tulee turha. Yksinkertaisesti turha harrastusta ajatellen, silloin helpointa on etsiä sille uusi "parempi" koti. Monet harrastukset tekevät hallaa koirillemme koska harrastuksista on tullut niin tärkeä että koira jää toissijaiseksi -se on vain väline jolla tehdään ja joka mahdollistaa koko touhun.

Yksi esimerkki kärjistämättä yhtään mitään, on harrastukset joissa vaaditaan suurtakin koiramäärää. Suuren koiramäärän pitäminen vaatii ensinnäkin tuhottomasti rahaa, kilpailuissa käyminen aikaa ja rahaa. Kisakuntoon treenaaminen aikaa entistä enemmän joka on aina pois kaikesta muusta, harrastuksista valjakkourheilu on havahduttanut minua eniten tähän tosiasiaan -koirien kiertolaisuuteen. Varmasti perässä tulevat kasvattajat jne.. mutta kyseinen harrastus on varmasti parhaimmillaan suuren valjakon kanssa. Jotta pääset oikeasti treenaamisen makuun -täytyy kotoa löytää valjakollinen koiria. Usein koiria haalitaan pienen ajan sisällä monta -tottakai koska kuume valjakkourheiluun iskee yhden vetävän koiran myötä halutaan nopeasti enemmän.

Tiedättekö mikä on nopein keino saada nopeasti toimiva valjakko? Ei kouluttaa itse johtajakoiraa -vaan ostaa valmis sellainen. Niitä myydään passelisti koska eivät vanhuuttaan pysy enää nuorempien, opettamiensa koirien vauhdissa. Tämä tarkoittaa sitä, että tuo mahtava johtaja (johtajakoiran luonne on aina erityislaatuinen) kiertää mahtavuutensa vuoksi kodista kotiin kiertolaisena (tai opettajana kuten alan konkarit kiertolaisuutta puollustavat). Entäpä jos minulla on vaikkapa neljä mahtavaa koiraa, tarvitsen vielä kaksi koiraa jotta valjakkoni olisi ihanteellinen? Olen laskeskellut että rahat riittävät juuri kuuden koiran pitämiseen ilman että koirien hyvinvointi, ruokinta ja äkilliset sairastumiset eivät kaada maailmaani ylösalaisin, kyllä -kuusi koiraa on määrä jonka pystyn pitämään.

Kahdesta uudesta koirasta yksi ei olekaan tulevaisuudessa ihanteellinen. Se ei ehkä vedä lainkaan, sen fysiikka tai pääkoppa ei kestä harrastustani. Minulla ei ole varaa pitää seitsemää koiraa mutta haluaisin kuuden valjakon. Helppoa, yksi kehnompi laitetaan kiertoon; harrastelijavaljakkoon, uusille omistajille joilla on tarjota sille aikaa, keksiä sen luonteelle sopivaa tekemistä. Koira laitetaan kiertoon "koiran parhaaksi".

Onko näin? Eikö tässä laiteta koira kiertoon omistajan parhaaksi? Omistajan ei tarvitse tyytyä viiden koiran valjakkoon, sen ei tarvitse pitää koiraa joka ei sovellu hänen haluamaansa harrastukseen, sen ei tarvitse ruokkia yhtä turhaa suuta eikä repiä mistään lisää aikaa yhden koiran erityisvaatimuksiin. Helpompaa on omistaa kuusi täydellisemmin omistajansa harrastukseen soveltuvaa koiraa. Ihan vain omistajan parhaaksi.

Eikö olekaan helpompaa antaa vaikeasti motivoitavaa roturisteytystä "osaavaan kotiin jossa jaksetaan kouluttaa koiraa" omistajan parhaaksi? Mikä tässä on koiran parhaaksi? Sille jo ennestään tuttu ihminen ei halua tai viitsi opettaa sille sen tarvitsemia asioita? Ei viitsi laittaa rahaa palkatakseen ulkopuolista apua koiransa auttamiseksi. Ei tule varmaan kenellekään koiran ostajalle yllärinä että koira vaatii koulutusta, aikaa ja vaivaa ennenkuin se on "valmis" unelmien koira. Tuleeko jollekkin yllätyksenä, että murrosikäinen koira on juuri silloin pahimmillaan mutta vaatii silloin huomattavasti enemmän kuin muissa ikävaiheissa? Kun koiran pääkoppa kehittyy murrosikäisenä lopulliseen muotoonsa -se laitetaankin kiertoon "koiran parhaaksi".

On helppoa omistaa unelmiensa koira, mutta arvokkaampaa ja tärkeämpää on omistaa hankkimansa koira sen koko eliniän.

Menipä viikko nopeesti vaikkei kauheen rattosasti :)!

En muista milloin olis ollu näin kiireistä etten olisi ehtiny edes pienen pientä postauksta kirjottamaan! Aika uskomaton viikko takana, ja sen verran voinen paljastaa että Kankaanpäähän on nyt avattu lahja- ja lemmikkitavaraliike Unessan varastomyymälä jota oon saanu olla mukana järkkäämässä ja jeesailemassa. Lisäksi on vielä yks juttu mikä on vieny paljon aikaa, mutta siitä ehkä lisää myöhemmin... ;)

On ehkä sanomattakin selvää, että koko meidän viikko oli liikuntapäiväkirjan puitteissa oikea pohjanoteeraus! Mutta muutoin oon äärimmäisen ylpeä jätkistä reenien suhteen, erityisesti Samperista! Vanha ukko paahtaa fillarin edessä innokkaasti ja täsmällisesti. Vanha ukko kiitää Rytmin vierellä sen minkä lyhkäsemmistä jaloistaan vaan kerkiää haahuilematta. Oikee lempparipoika :D!

Palaten kuitenkin viime viikkojen treenailuun, niin se on sisältäny tosiaan paljon fillarointia ja ollaan jätkien kanssa paahdettu kuuden kilsan lenkkiä ja käyty juoksemassa suolla voimatreenien merkeissä. Ensilumikin saatiin viime torstaina ja siitä ollaan nautittu sen mitä on keritty, tällä viikolla toivottavasti hieman enemmän kerkiää siitä nauttimaan ja treenailemaankin ahkerammin.

Liikuntapäiväkirja on meillä ollut tosi summanmutikkainen, ehkä siksi että päivät on menny niin nopeasti että kotona on käyty vaan kylkeä kääntämässä ja koirat ovat olleet kämppiksen kanssa kotosalla luita syömässä tai mukana touhottamassa ja luita (varastamassa) syömässä. Sellasen (huonon) huomion tein, että meidän normilenkin pituus on 15-20 minuttia, eli se ns. "normilenkki". Tarkoittaa sitä että koko matkan ajatus on, että koira vaan hoitaa tarpeensa. Normilenkki aamulla heti herättyä ja illalla viimeisenä ennen nukkumaan menoa. Ja se on aika vähän.

Maanantaina ulkoilua tuli reippaasti, aamulenkin lisäksi koirien kanssa lämmiteltiin lähes kolmen kilometrin lenkki kävellen jonka jälkeen fillaroitiin kuusi kilometriä ja käveltiin kilometri suorinta reittiä kotiin, illalla normilenkki ja unille. Tiistaina todettiin että koirille syötetty jauheliha ei ehkä ollut parasta mahdollista ja kurailtiin jolloin tehtiin tietysti vain ns. normilenkit ja lepäiltiin, keskiviikkona jätkät vietti päivän mun kanssa työn ääressä ja käytiin treenailemassa ohitustreenejä josta normilenkin jälkeen kotiin unille. Torstaina ja perjantaina pojat oli mukana matkassa ja kuvausmalleina joulukorttikuvauksiin ja viikonloppuna päästiin vasta kunnon lenkille rauhallisella tahdilla, päivännäöllä jopa tunnin verran. Tänään jätkät sai remuta hiekkakuopalla tunnin verran lisäksi pellolla keppien perässä juoksemiset ja Samperin karkureissu naapuriin.

Aivan liian vähän, 24 tunia joista nukutaan seitsemän ja liikutaan maksimissaan kolme -tarkoittaa monen tunnin makoilua. Onnekseni meillä on kongit joita täyttää, jäädyttää ja syöttää että ihan tyhjänpanttina ei tarvi makoilla sohvalla. Mutta harmittaa silti koirien puolesta. Ensi viikolla toivotavasti paremmin! Ainakin alku näyttää lupaavalta nyt kun on muutoinkin seesteisempää ja rauhallisempaa :)

Ehdottomasti jatkan liikuntapäiväkirjan pitämistä jätkien kohdalla ja toivon että tulos ei todellakaan ole kuluvalla viikolla sama kuin viimeviikolla!

ihanan paljon oli myös tullu kommentteja tuohon viime postaukseen, viimeinkin on aikaa hengähtää ja jopa vastailla kaikkiin kommentteihin!

Haasteena liikuntapäiväkirja!

Voit kopioida myös ylläolevan kuvan osallistuessasi haasteeseen

Koiraihmiset keskustelevat usein siitä, paljonko koiran kanssa oikein liikutaan loppujen lopuksi. Montako tuntia koira viettää päivästään sohvalla ja miten paljon sille tarjotaan erilaista tekemistä ja paljonko luonnostaan vaeltava eläin pääsee liikkumaan? Loppujen lopuksi on hyvin vaikea arvioida, miten paljon viikossa tulee liikuttua koiran kanssa tai paljonko sille tarjoaa päivän mittaan tekemistä esimerkiksi aktivointilelujen parissa. Harrastukset ovat kuitenkin pieni osa jokaisen koiran arkea eikä yhden päivän harrastamisen pitäisi olla syy toisen päivän totaalilaiskottelulle.

Mä voin rehdisti sanoa, että meillä liikutaan ja touhutaan aika-ajoin todella vähän! Pikapissatus tarkoittaa nimenomaan pikapissatusta ja sadesäällä meistä jokaiikka käpertyy sohvan syvimpään nurkaan vilttien alle. Kuitenkaan viikon saldoa liikunnan määrästä tai aktivoinnista en tiedä. Joskus ulkona vietetään aamulla 10 minuuttia, seuraavana aamuna saattaa mennä tunti ja riippuen toki liikunnan muodosta -vetopäivinä suurimmat fyysiset energiat puretaan sielä eikä tehdä pidempiä lenkkejä kun taas "treenittöminä" päivinä pitäisi tehdä pidempiä "normilenkkejä".

Tottakai jo terveyden vuoksi kannattaa seurata että niin omistaja kuin koirakin liikkuu ja ulkoilee tarpeeksi. Liikkumisen seuraaminen on älyttömän helppoa! Ota tyhjä vihko (tai paperi jääkaapin oveen), kirjoita päivämäärä jonka alle listaat päivän aikana talsitut kilometrit, koiran aktiviteetit, harrastukset ja montako minuuttia/tuntia päivässä liikkumista kertyi.

Mikäli et ole vielä tutustunut HeiaHeia! -palveluun, kannattaa tutustua jos siitä vaikka olisi hyötyä. Palvelussa voi asettaa omia treenitavoitteita, luoda treeniohjelmia ja koota viikon päätteeksi tilaston siitä, miten paljon tuli liikuttua. Mikä parasta se toimii helposti myös puhelimella!

Itse tottakai (omista tarpeistahan tämmöset haasteet aina lähtee..) aion kirjata kaikki viikon liikkumiset ja tekemiset ylös ja syteen tai saveen -myös julkistaa ne koko kansalle yhdessä postauksessa. Kuinka moni muu uskaltaa lähteä mukaan ;)?

"Syömääään!"

Kyllä, meilläkin syödään! Mutta ei varmasti täysin ideaalisti ja vaakojen mukaisesti. Kuppiin viskotaan niin nappulaa kuin lihaa ja joskus jotain ylimääräistäkin -jos muistetaan. Tärkeintä on että muistan ruokkia koirat kerrasta kahteen päivässä ja tilata uuden ruokasäkin ennen vanhan loppumista. Mutta rehellisyyden nimissä minä yritän ruokkia koirani hyvin, ravitsevasti ja riittoisasti. Niin, ja muoti-ilmiömäisesti -luonnonmukaisesti.

Luojan kiitos omistan koiran. Ihka tavallisen kotikoiran, sukupolvia toisensa jälkeen ihmisten kanssa eläneen Rhodesialaisen sekä Portugalilaisen. En omista sutta, en villikoiraa enkä muutakaan villinä luonnossa elävää petoeläintä -omistan koiran ja voin ruokkia sitä luonnonmukaisesti ilman että niiden pitäisi nyt opetella uudestaan villieläinten tavoin syömään kaikkea pelkästään raakana, niiden ei tarvitse saada ruoakseen pelkkiä luita, raakaa lihaa, jäljittelyä peuran mahalaukusta erilaisilla kasvissoseilla. En usko, että koirieni kohdalla siitä olisi suurempaa haittaa, mutta en usko niiden siitä enimmäkseen hyötyvänkään. Uskon, että monille koirille barf on tarjonnut avun allergioihin ja sairauksiin ainakin jollain saralla -mutta meille siitä ei ole hyötyä.

Koska ruokinta on koirien omistajien keskuudessa hyvinkin puhuttu ja kyselty aihe ja minullekin on tullut postaustoiveita siitä miten ruokin koiriani niin ajattelin avata salaisen arkkuni aiheesta. Koska ruokinta on minulle hyvin hankala aihe vaikeine termeineen, tyydyn yleensä vain muiden keskustellessa kuuntelijan ja bloggareiden kirjoittaessa lukijan rooliin. Välillä tuntuu että mitä enemmän luen vitamiineista, niiden vastavaikuttajista, vääristä mittasuhteista, proteiineista, rasvoista, mineraaleista ja hiilareista, sitä enemmän olen sekaisin ja kyseenalaistan sitä, miten jotkut tavalliset koirien omistajat voivat omaksua tämän kaiken tiedon ja ottaa ruokinnan omiin käsiinsä luottaen tietotaitoonsa että koira saa oikeanmäärän kaikkea tarvitsemaansa.

Huh. Mutta postauksen idea; miten meillä syödään. Kuulun niihin koiranomistajiin jotka syövät huonommin ja epäterveellisemmin kuin koirat. Ruoan alkuperä on oleellisempaa koirien kohdalla ja kaikki lisäaineet tutkitaan tarkasti ja tarvittaessa otan tehtaalle yhteyttä kun samalla omaan kitaan kiskotaan mäkkärin "kana"nugetteja.

Kuten alussa mainitsin, meillä kiskotaan kaksin käsin nappulaa naamariin. Nappularuoassa pyrin olemaan kuitenkin tarkka ja tutkiskelen ravintosisältöä. On itsestäänselvää että koira on lihansyöjä ja se asettaa tietynlaisia vaatimuksia ruoalle. Valkuainen myös vähentää lihasvauroiden riskiä ja proteiinin lähteenä (ainakin käsittääkseni) paras on liha ja valitettavasti siwan hyllyltä ei tämmöstä ruokaa saa. Markettiruokien perustuminen viljaan sekä epämääräisiin ravintosisältöihin vie niiltä ruuilta loputkin uskottavuudet. Kyllä koiran mahaan voisi pelkkää täytettä tuupata mutta jos ei ole rahaa ruokkia koiraansa kuin Lupalla, pitäisikö omistajan itse vaihtaa yhtä ravintorikkaaseen näkkäriin ja elää ainoastaan sillä? Kannattaisi kokeilla.

Mitä epämääräistä siwan hyllyltä ostetut ruoat sisältävät? Ensimmäisenä tulevat mieleen säilöntäaineet kuten "EU:n hyväksymät sellaiset (BHA,BHT) tai "Eläinperäiset"tuotteet. Uskooko joku vielä että eläinperäisistä tuotteista on oikeasti koiralle jotain konkreettista hyötyä? Koiranruokia on markkinoilla tuhottomasti ja fakta on kyllä se, että laadukasta ei vaan saa tehtyä halvalla. Ja että laadukkaasta näkyy tuoteseloste ilman piilottelua.

Kun tuoteselosteessa mainitaan ensimmäisenä liha/t, se on säilötty luonnonmukaisesti, ei sisällä turhia/synteettisiä/kemiallisia/muuten kyseenalaisia lisäaineita, siinä on merkityt omega-3 lähteet ja nään esimerkiksi vitamiinipitoisuudet -puhumattakaan siitä että ruoan valmistaja on näkyvillä, aletaan olemaan oikeilla jäljillä ruoan suhteen.

Pääsääntöisesti tahdon syöttää ruokaa joka on tasapainoista eikä ruokinnan kylkeen tarvitsisi lisätä mitään. Koirat ovat yksilöitä ja jo yhden koiran kohdalla ravinnon tarve muuttuu reippaasti eri aikakausina. Onko koira työssä vai "lomaileeko", milloin tarvitaan energiaa enemmän milloin vähemmän.

Normaalisti syötän koirille pääsääntöisesti pelkkää nappulaa, hiemankin aktiivisempina kausina kuten esimerkiksi nyt Rytmin kohdalla, se saa nappulan lisäksi kerrasta kahteen päivässä rasvaa ja lihaa kanasta hevoseen kippoonsa, kananmunalla höystettynä (vähintään lattiakanalan munia ;)), sisäelimiä kuten maksaa unohtamatta. Tämän lisäksi nappula vaihdetaan tarvittaessa hieman tujumpaan. 

Näiden lisäksi kippoon eksyy molkosania,glutamiinia, öljyä ja erilaisia jämiä pöydältä. Sen tarkempaa meillä ei siis ole. Tällähetkellä Rytmi kiskoo kitusiinsa ProBoosterin Sporttia ja Samperi rauhallisena vässykkänä ProBoosterin sensitiveä kun tuntui NoGrain olevan turhan tujua. Ruokamerkkinä PB ons suhteellisen tuore ja heti luettuani ruoasta odottelinkin innokkaasti sen markkinoille tuloa ja tässä vaiheessa kun ruokaa on syöttänyt reippaan puolivuotta, uskallan väittää että odotus ja kokeilu oli todellakin ruoan vaihdon arvoiset.

Jos harrastellaan ahkerasti koirien kanssa niin kiinnitetään huomiota vielä siihen koska ruokaa annetaan ja miten paljon. Tämän lisäksi seurataan yksinkertaisesti koiran kuntoa, turkkia, massaa, yleistä olemusta ja suolen tuotoksia. Jos kaikki on kohdillaan niin minä olen hyvin tyytyväinen.

Meillä ei myöskään nirsoilla joka toki helpottaa ruokintaa. Meillä on tehty koirista ahneita ensimmäisestä ruokinnasta lähtien, ruoka tienataan ja mikäli se ei kelpaa heti syötäväksi niin tilannetta katsotaan uudelleen reippaasti myöhemmin.

Tuntuu että mitä enemmän ihmisten ruokatottumuksia lukee niin sitä tarkempaa sen koiran ruokkiminen on. Ehkä siksikin jäänyt aiheesta kirjoittaminen puolitiehen koska ollaan vähän tällaisia kakkosluokan kansalaisia asian suhteen.. Nyt on sitten möläytetty sekin että meillä tärkeintä on vain muistaa ruokkia ne koirat laadukkaalla nappulalla. Jos liha jäi sulattamatta ja kananmunat kauppaan -korjataan tilanne seuraavana päivänä ja mutustellaan siihen asti sitä mitä kipossa on tarjolla :)

Ajatusleikki

Facebookissa ja muualla netissä pyörinyt kuva herättää suuria tunteita monissa koiranomistajissa. Kuvaan kiteytyy koirien uskollisuus, ihmisen ja koiran välinen ystävyys ja luottamus;

kuva täältä

Tottakai, mielessä on myös pieni sääli niin ihmistä kuin koiraa kohtaan. Nallekarkit eivät aina mene toden totta tasan eikä kodittomien yö ole tyhjästä keksitty. Mutta pääsääntöisesti tunnen myös kateutta kodittomia ja heidän koiriaan kohtaan. Niiden yhteistyö on jotain aivan uskomatonta! Vuonna 2009 vapaaehtoinen eläinlääkäriryhmä tanskassa hoiti kolmatta vuotta kodittomien koiria ja seurannan tulos; koirat elävät usein laadukkaampaa koiranelämää kuin tavalliset kotikoirat (Lähde).

Jokaisen koiranomistajan pitäisi tehdä pieni ajatusleikki; kuvitella tilanne että ympärillä ei olisi seiniä tai aitoja. Koirallasi ei ole pantaa, saatika hihnaa kaulassa. Ohitsenne vilistää ihmisiä, autoja, toisia koiria ja muita ärsykkeitä. Lähtisikö koirasi niiden perään; jättäisikö se sinut hetkessä ohi kiitävän lapsen vuoksi? Jos se lähtisi -miksi? Mitkä ympäristön houkutukset olisivat sille ylitsepääsemättömän ihania, mitkä ärsykkeet ovat parempia kuin sinä? Miksi?

kuva

Moni koira lähtisi. Omatkin koirani lähtisivät varmasti erilaisten ärsykkeiden perään sekunnin sadasosassa uhraamatta minulle ajatustakaan.

On toki täysin luonnollista että koira reagoi ärsykkeisiin ja kotikoiramme ampaisivat samantien toisen hurtan perään sen nähdessään. Eikä sitä tule ottaa henkilökohtaisesti -mutta silti meidän jokaisen omistajan pitäisi pyrkiä noiden kuvien kaltaiseen suhteeseen. Kuvien koirat tarvitsevat omistajaansa jotta ne pysyvät hengissä, lämpiminä, ravittuina ja turvassa. Ne eivät eroa laumastaan vaan vaeltavat, lepäävät ja etsivät ruokaa yhdessä tyydyttäen lajityypilliset tarpeensa.

kuva

Enkä tarkoita että meistä jokaisen pitäisi nyt lähteä siperiaan tai kaduille yrittämään hengissä pysymistä, jättää työnsä muun elämänsä ohessa, alkaa vaeltamaan koiransa kanssa ja viettämään sen kanssa aikaa 24tuntia vuorokaudessa, mutta miten paljon sinä kykenet ja miten paljon olet tähän saakka koirallesi tarjonnut? Edes muutamaa tuntia?

Palatakseni ajatusleikin pariin kuvittelemaan mitä erilaisempia ärsykkeitä joiden perään koirani saattaisivat ampaista; sitä enemmän tahdon osoittaa koirilleni olevani maailman hienoin juttu maailmassa ja muiden ärsykkeiden perään lähdön olevan sille turhaa. Olisi hienoa joskus saavuttaa se varma, molemminpuolinen luottamus ilman pelkoa siitä että koira lähtee heti ensimmäisen mielenkiintoisen kohteen perään. Tämä ei kuitenkaan tule itsestään vaan harjoittelun ja ajan saatossa joka jatkuu koko koiran elämän.

Kuva

Ajatusleikeistä todellisuuteen palaten,

viettäkäähän hauska viikonloppu sateisesta säästä huolimatta!

Ollaan me sokerista!

Uiui, viime viikon treenaamiset on jääny aika vähälle ja kyllä -syytän siitä totaalisesti tätä surkeaa keliä joka täälä satakunnassa vallitsee! Rytmiä pitäisi treenailla ahkerasti talvikuntoon ja ollaankin nyt alettu panostamaan matkojen pituuteen kevyemmällä taakalla. Vielä ei ole tiet jäässä (vesisateesta johtuen..) joten kaverin fillari otettiin käyttöön. Aikamoista tappomeininkiä oli tiistaina pimeässä, ensimmäistä kertaa fillarilla valjastetulla Rytmillä otsalampun varassa xD Mutta sykevyön näyttämän 5,3km jälkeen fiilis oli mahtava (kiitos, että selvittiin hengissä)!

Rytmi veti tosi hienosti fillarin edessä, veto oli koko ajan päällä vaikka ymmärrettävästi joutui varovaisesti juoksemaankin pitkälti otsalampun varassa. Edessä juoksi huskyt mönkkärin kanssa joka tietysti auttoi melkoisesti.

Kuviakaan treeneistä ei kummosemmin ole, pimeässä kuvaaminen ei herkuinta ole edes puhelimella mutta yksi kuva oli pakko napata pysähtyessä tästä itsemurharetkestä :D

Sunnuntaina käytiin päivännäöllä fillaroimassa, Samperin uskalsin ottaa mukaan ja ukkokin veti tosi hienosti! Toki Rytmi teki kaiken työn vetämisen puitteissa mutta olennaista olikin katsoa pysyykö Samperi vauhdissa mukana ja hienosti pysyi koko reippaan neljän kilometrin matkan. Yksi ohituskin tuli eteen ja hienosti jätkät paineli vaan eteenpäin kävelijöistä huolimatta.

Fillaroidessa huomasi miten suunnat alkaa unohtumaan kun vauhtia on paljon vieraalla reitillä. Tutulla reitillä ja muiden perässä juostessa reittivalinnat on huomattavasti selkeämpiä, mutta yksinään kovassa vauhdissa ne meinaavat unohtua tyystin. Niitä pitäisi alkaa harjoittelemaan nyt urakalla.

Vesilammikot. Ne on ne Rytmin kauhistukset. Sehän ei millään voi juosta vesilätäkön läpi, vaan loikkii hienoilla loikilla sivuun niitä välttääkseen. Kolmipyörällä ja yksin juostessa se ei niin ole haitannutkaan, mutta fillarilla, toisen koiran kanssa (Samperihan painaisi lätäköistä läpi muitta mutkitta) se tuottaa haasteita. Pitäisi alkaa siis harjoittelemaan niitäkin kunnon vesiesteillä niin ettei jätkä pääsisi niistä loikkimaan sivuun. 

Kyllä meidän treeneihin tuo sadekeli vaikuttaa aikamoisesti.. Lähinnä peruslenkkeilyä ja vapaana juoksemista ollut siis viimeviikko, semmosta sadekeleistä nauttimista vilttien alla. Tulis jo sitä lunta ja hippasen pakkasta niin ei tarvis näistä vesikeleistä kärsiä!

Kuluva viikkohan ei sikäli paremmin alkanut, sadetta tuntuu riittävän edelleen ja Rytmi nostelee tassujaan ulkona siihen malliin että en ole minä ainoa joka on sokerista. Ainut joka meillä nauttii kelistä kuin kelistä on TaiteilijaSamperi jota ei pienet sateet hetkauta vaikka sekin mielummin käpertyy ikkunan sisäpuolelle sohvalta sadetta katselemaan.

Kauppa se on mikä kannattaa!

Meilläkin on viimeinkin oma kauppa (Tai ainahan se on periaatteessa ollut, siitä ei vaan ole puhuttu koskaan blogin yhteydessä vaikka vuosia on tullut koneella vietettyä erilaisten tuherrusten ja valokuvaamisen puitteissa.)! Tuntuu että tosi monessa blogissa se kuuluu perusvarustukseen; tehdään pantoja, hihnoja, maalauksia, bannereita ja vaikka mitä mahtavia juttuja kirppareita unohtamatta. Nyt meilläkin on sellainen -vaikkakin tosi pienessä mittakaavassa. Joku onkin saattanut nähdä pyörimässä näitä meidän tekemiä aforismikortteja joita omista kuvista päätin tehdä ihan myyntiin saakka;

Mitään suuria erikoisuuksia ei kauppaan ole tulossa, valokuvausjuttuja teen edelleen vain tällä nykyisellä paikkakunnalla mutta tekeleitäni aforismikortein, julistein, kalenterein ja bannerein voipi tilailla kauempaakin! Teen myös ihan uniikkeja juttuja eli omiakin kuvia voi lähettää ja niistä voidaan kehittää jotain hienoa.

Taittopuuhia harrastelen ja taitan mielelläni kasvattajille esimerkiksi "pentu tulee kotiin" -vihkosia, erilaisia mainoksia, käyntikortteja - mitä tahansa mitä mieleen tulee; kotisivuja ja blogeja unohtamatta :)

Kauppa on vielä keskeneräinen, galleriasta puuttuu tuhottomasti töitä ja vaikka mitä! Niitä lisäillään tässä ajan kuluessa :)

Kauppa nyt ei mitenkään blogiin tule vaikuttamaan, ihan vaan tiedoksi nottei tartte pohtia mikä tuo välilehtiin lisääntynyt linkki oikein on :D

Treenihaasteet siirtyy tauolle

... ainakin siihen saakka kunnes saadaan lunta! Lisäksi olis kiva tehdä treenihaasteita myös toiveiden mukaan, kaikenlaisia ehdotuksia otetaan vastaan!

Ehdotuksia tuleviin treenihaasteisiin tämän postauksen alle, tai välilehdiltä löytyvän "Treenihaasteet" linkin alle.

Solis marraskuu!

Ui ui, marraskuu vaihtuu nyt kyllä aika syksyisissä keleissä! Välillä jopa paistelee aurinko ja sitten taas järkyttävää kaatosadetta joka ei tietenkään oo ton meidän rhodesialaisen mieleen ja pihalle pitää pakottaen viedä että sais pikaset pissatukset märkäähän maahan tehtyä. Noh, sitä lunta ja pakkasta odotellessa :)

Lisäksi vielä hurjasti kiitos "Sairaan kiva koira" postauksen kommenteista ja hurjista lukijamääristä. Ihana nähdä että joku oikeesti lukee meidän blogia ja kokee niissä olevan ehkä sitten jotan järkeäkin. Viikko on muutoin menny ihan siivillä, mitään järkevää tai mainittavaa tässä ei ole tehty, nukkuu nuo koiratkin sateen ansiosta jotain talviunta.

Iloista marraskuuta ja viikonloppua kaikille, tulostelkaahan taas  vaikka jääkaapin oveen marraskuun kalentereita meidän yhdistyksen sivuilta :)!