"Jotta koirasta
voisi kunnolla nauttia, siitä ei pidä yrittää kouluttaa puoliksi ihmistä. On
tarkoituksenmukaisempaa avautua itse sille mahdollisuudelle, että voisi muuttua
osittain koiraksi"
- Edward Hoagland
Millanin toinen teos
makailee nyt luettuna kirjahyllyssä. Ensimmäinen teos ei oikeastaan
havahduttanut minua, ei luonut suuria ahaa -elämyksiä eikä nostanut Millania
uudelle tasolle ajatusmaailmassani. Ei. Ensimmäinen teos sai mut oikeasti
miettimään jonkinlaisena koirankouluttajana, että ollaanko me ihmiset oikeasti
näin kujalla? Tiedän kyllä, että jokainen inhimillistää joskus koiraansa mutta
en koskaan ajatellut sitä niin suuressa mittakaavassa mitä sai lukea Cesarin
"koirakuiskaaja" -kirjasta. Rähinäryhmissäni ei ole koskaan ollut
noin ääritapauksia. Johtuuko se myös siitä että asutaan Suomessa ja vielä niin
pienissä kaupungeissa että lemmikkien omistajilla on täällä se järki päässä
-koirat pääsevät juoksemaan ja elämään koiralle tarkoitettua elämää. Ei niiden
kuulu korvata täällä saamatonta lasta, ei menetettyä parisuhdetta eikä siskoa
jota ei koskaan saanut.
Näitä tilanteinta on
täällä, kyllä. Kun sitä aikanaan oma parisuhde mureni käsiin ja piti alkaa
miettimään muuttoa niin kyllä koirat oli henkireikä. Ei siksi että ne olis
istunu mun kanssa katsomassa täydellisiä naisia maanantai -iltaisin tai muuten
viettämässä parisuhteelle ennen käytettyä aikaa. Vaikka mä olin miten hajalla,
en koskaan unohtanut sitä perusasiaa että perheeseen kuulu lauma koiria -joiden
kuuluu elää kuten koirien kuuluu. Ne pakottivat monta kertaa päivässä ulos ja
joka kerta ne halusiva ansaita ruokansa. Ei ne joutunut missään vaiheessa
hyvänen aika korvaamaan menetettyä parisuhdetta. Ne jatkoivat laumana arkeaan,
vetäen vain minua siinä hetkessä perässään. Miten valtava voimavara koiralla
onkaan kun se elää hetkessä?
Mutta kuten ei
ensimmäinenkään teos, ei tämä toinenkaan luonut mitään suuria ahaa -elämyksiä.
"Laumanjohtajuudessa
ei ole kyse siitä, että näytetään "kuka on pomo". On kyse siitä, että
koiran elämästä tehdään turvallista ja johdonmukaista. Luonnolliset
laumanjohtajat eivät hallitse seuraajiaan pelon avulla."
Mikä Cesarissa sitten
mättää? Kuten kaikki ovat lukeneet/nähneet -käyttää tämä koiratiedon guru
esimerkiksi piikkipantaa. Siihen on syynsä, miksi sen on esimerkiksi maassamme
kielletty. Ehkä sitäkin vain täytyy käyttää oikein. En tiedä, en ole
piikkipantaa koskaan käyttänyt -sen kädessä pitäminenkin kauhistutti sen
käytöstä. Ja kyllä -niitä saa liian helposti ostettua myös suomen sisällä.
Voiko piikkipantaa edes käyttää oikein? Vaikka se vain olisi koirankaulassa, en
voi uskoa että se olisi koirasta huomaamaton, saatika oikeanlainen
koulutusväline.
Itse sain ensimmäiset
raivoni aikanaan Cesarille kyseistä asiasta. Ei siksi että hän käyttää
piikkipantaa, vaan mitä hän opettaa idiooteille ja asioista täysin
tietämättömille koiran omistajille! Työskentelin tuohon aikaan lemmikkitarvike
-liikkeessä ja voin sanoa että Cesarin aikakautena oltaisiin piikkipannoilla
jos jollain tehty tiliä! Miten moni koira sai tuon sarjan johdosta piikkipannan
koristamaan kaulaansa? Samaa olen kuullut myös muilta koirien tarvikkeita
myyneiltä liikkeiltä.
"Koehenkilöt
näkivät siis pääsäätöisesti sitä, mitä he halusivat nähdä. Dunning sanoo:
"Ennen kuin me edes näemme maailman, aivomme ovat tulkinneet maailman
sellaisella tavalla, joka sopii yhteen sen kanssa, millaisena me sen haluamme
nähdä, joka välttää sitä, mitä me emme halua nähdä."
Millan saa mussa
aikaan kyllä erittäin ristiriitaisia tunteita. Joo, ajatukset on hyviä.
Suurinosa ohjeista varsin päteviä ja koulutusmetoditkin ihan toimivia. Mutta
miten kujalla täytyy oikeasti olla että tajuaa miten koira eläisi laumassa?
Millanen koiran omistaja ei ole kuullut susista jotka elävät laumoissa tai että
koira on niistä polveutunut?
Tuntuu että kirja on
tarkoitettu koirista täysin tietämättömälle (= ihmisille joka ei käsitä että
koira on koira TAI että se on laumaeläin ja tarvitsee johtajan TAI millaista on
koiran elämä TAI että koira tarvitsee liikuntaa ja rajoja ja se voi silti olla
halittava perheenjäsen ). Tosin toivon -ettei sellainen ihminen olisi koskaan
koiraa hankkinutkaan tai että se olisi jo hakenut apua muualta kuin kirjoista
lukemalla..
Vaikka kirjan ydin on
mielestäni sitä mitä jokaisen koiraa miettivän pitäisi tietää jo ennen koiran
hankintaa eikä antaisikaan mitään suurempia ajatuksia on kirja silti toisaalta
täyttä hepreaa uudelle koiraihmiselle. Miten saada oikeanlainen energia? Miten
harjoitella? Sano lapselle (eikä muuten tarvii olla edes lapsi vaan yhtä
malttamaton Jonna Lentovaara) että kokoa toi ikean hylly äläkä anna ohjeita.
Kyllä siitä varmaan hyvä tulee -tai sitten koko homma menee paskaks.
"näyttele Kleopatraa"
.Millan sanoi kirjassaan kun piti esittää urheaa ja rohkeaa. Voiko oikeasti
omaa lemmikkiään huijata? Jos haiset pelolle, uskooko koira enemmän hajua vai
esittämääsi energiaa? Pystyt harjoittelemaan kyllä kiukusta yli pääsemistä ja
muuttamaan se useimmiten rakentavaksi tunteeksi kun vain hengität ja lasket
kymmeneen tai tuhanteen. Jossain vaiheessa tunne muuttuu varmasti pois kiukusta
(jos ei, tarvitset apua). Mutta miten voitetaan pelko? Tarvitaan luonnetta että
pelko muuttuu päättäväisyydeksi pelkällä hengittelyllä. Entä jos pelkääkin omaa
koiraansa? Milläs sitten harjoitellaan?
Kuten Cesar sanoo, yleensä
koulutetaan ihmistä eikä koiraa. Vikaa pitää useimmiten etsiä kyllä omistajasta
eikä vaistoillaan toimivasta koirasta. On hienoa jos koira
Faktahan on, että
jokainen joka nykyään tahtoo koiran -haluaa että se osaa istua, antaa tassua ja
kohta ollaankin jo koiratanssi treeneissä. Missä vaiheessa koiralle voi opettaa
näitä? Missä vaiheessa koira on tarpeeksi tasapainoinen vastaanottamaan uusia
asioita?
Kirjat on tarkoitettu
ajatuksia herättäviksi, tämäkin kirja teki niin. Toivon hartaasti, että kirjan
kääntäjä on tehnyt virheen jossain kohtaa, koska tämä koiramaailman uusi guru
ei voi sanoa tosissaan että koira täytyy saada hikoilemaan niin että se on
nihkeä?
MUTTA. Aivan
loistavia kirjoja koiraa miettivälle tai muuten vain luettavaksi, suosittelen
ehdottomasti käsittelemään tämän koiramaailman tämänhetkisen raamatun. Kirja on
täynnä tärkeää asiaa ja voin olla varma että monelle kirja antaa paljonkin ahaa
-elämyksiä! Olisi muuten kiva kuulla niitä myös kommentointilootaan. Mitä
loistavaa sinä näet Millanissa, mikä tökkii?