keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Eroahdistusta(ko)? Osa 2.

Eroahdistusta(ko)? -ensimmäinen osa luettavissa täältä

Lähtiessäsi ja saapuessasi on hiljaista -silti ovesta tipahtaa lappu että koirat metelöivät päivisin, iltaisin tai öisin. Lappu saattaa tuottaa ärtymystä muutenkin huonoon päivään, mutta se kannattaa todellakin ottaa positiivisena asiana että naapuri otti yhteyttä suoraan sinuun eikä vuokraisäntääsi. Mikäli lapun jättäjä ei jättänyt nimeään etkä törmää kehenkään keltä voisit asiaa kysyä, selvitä mahdollisimman pian haukkuuko koirasi yksinään. Keinoja tähän on monia, voit jättää puhelimestasi linjan auki ystäväsi puhelimeen ollessasi vaikkapa parkkipaikalla kuuntelemassa kuuluuko luurin toisesta päästä mitään (muista hiljentää oma luurisi niin ettei äänenne kuulu koirille). Myös itkuhälyttimissä on yllättävän hyvä kantomatka eikä ne maksa käytettynä hunajaa. Tai sitten voit jättää huoneeseen nauhurin äänittämään ääniä, olla puolituntia poissa ja kuunnella nauha uudestaan.

Itse käytin puhelimeni videokuvaustoimintoa. Asetin puhelimeni parhaimmalle mahdolliselle paikalle kuvaamaan ja katosin puoleksi tunniksi (koirien oma Big Brother 2014 postauksessa pätkä videosta). Miten pitkän ajan lähtösi jälkeen koira aloittaa haukkumisen, onko se jatkuvaa vai kuulostaako se enemmän sattumanvaraiselta postin jakajalle haukahdukselta? Oli haukunta millaista tahansa, olet tiedostanut ongelman koirasi yksinolossa ja edessä on parhaaksi näkemäsi koulutus koirasi kanssa.

Loistava hankinta koiran stalkkaamiseen löytyy myös ihan pilkkahinnalla älypuhelimiin. Itse hankin ensimmäisen kuvaustuokion jälkeen koneeseeni webkameran kuvaamaan sekä puhelimeen JumiCam -softan. Hinta itunesissa alle viisi euroa ja se mahdollistaa videokuvan tarkastelun missä tahansa (ilmaisversiossa kuvaa voi tarkastella saman verkon sisällä). Videokuvassa kuuluu tietysti myös äänet ja siihen voi liittää neljäkin eri kameraa samanaikaisesti tarkasteltavaksi. Lisäksi siinä on toiminto joka mahdollistaa tietokoneen kautta puhumisen koirille. 


Kun ongelma on tiedostettu; ota käteesi kynä ja paperia. Taiteilijasieluna voit toki tehdä seuraavan tehtävän myös koneella halutessasi lisäten koirien kuvat (kuten me tehtiin :D). Tärkeintä on kuitenkin että pahoittelet naapureille aiheutettua häiriötä ja kerrot että olet tiedostanut ongelman ja pyrit hoitamaan sen mahdollisimman pian. Lisää loppuun nimesi, huoneistosi sekä puhelinnumerosi mistä sinut tavoittaa vuokraisäntääsi nopeammin. Pyyntö tekstiviestistäkin riittää mikäli tiedät että et pysty vastaamaan päivisin puhelimeen töissä/koulussa ollessasi.

Ennenkaikkea lappu osoittaa että koirien jatkuva naapureiden häiritseminen vaivaa myös sinua ja olet korjaamassa asiaa. Usein myös naapurusto on mielissään kun tietävät että asia on hoidossa ja sinunkin tiedossasi. 


MITÄ TEILLÄ TAPAHTUU NORMAALISTI?
Kuunteletko radiota, asutko yksin vai kuuluuko teillä jatkuvasti puheensorina? Onko koira kanssasi jatkuvasti samassa tilassa, seuraako se sinua vai nukahtaako yksinään helposti? Onko telkkari päällä, tarkkaileeko koira ikkunasta kadun tapahtumia? Saako se odottaa ovella vieraita ottaen ne ensimmäisenä vastaan? Missä huoneessa on koiran "oma tila" ruokakuppeineen ja peteineen?

Pyri muuttamaan koiran käytöstä siten, että sen käytöksen ei tarvitse muuttua huomattavasti yksinäänkään. Jos se seurailee sinua mielellään, vahtii ikkunoita tai ulko-ovea niin rajoita sellaisia käyttäytymisiä jo kotona ollessasi. Mikäli telkkari tai radio on päällä normaalistikkin -jätä ne päälle myös koiran jäädessä yksin. Mikäli koiralla ei ole omaa tilaa, järjestä sille oma selkeä tila jossa tapahtuu kaikki mukava kuten ruokinta, rauhoittumisharjoitukset ja nukkuminen. Oma tila täytyy opettaa koiralle, mistä tahansa tilasta tulee ahdistava jos siihen liittyy huonoja kokemuksia (rangaistus tms.)

Nykyään on kaikenlaisia hienoja ohjelmia ostettavissa kuten Digital Dogsitter. Ohjelmalla sinun on mahdollista nauhoittaa omaa puhettasi jota sitten soitetaan aina koiran pitäessä ääntä yksinään. Itse en ole kyseistä ohjelmaa koskaan käyttänyt, mutta toki siihen kannattaa tutustua ja netin uumenistakin löytyy kokemuksia sen käytöstä. Itse käytin kuitenkin huomattavasti yksinkertaisempaa (ja edullisempaa) vaihtoehtoa. Kotoa sattui löytymään valmiiksi soitin, aux-johto, puhelimen nauhuri sekä soitin.

Nauhoita omaa puhettasi ja normaalia arjen ääntä (Iphonen nauhurilla äänite kannattaa jättää alle puolentunnin mittaiseksi joten nauhoita vaikkapa parikin eri pätkää). Tämän jälkeen, siirrä nauhoite koneelle, muunna niiden muotoa tarvittaessa ja siirrä ne MP3 soittimellesi. Sen jälkeen soittimet kiinni toisiinsa AUX-johdolla ja soittolista repeatille pyörimään. Omasta mielestäni on parempi, että puheenääni tulee sattumanvaraisesti eikä koiran haukunnasta jotta koira ei opi "vaatimaan" puhettasi. Puhe kotona on muutenkin aika sattumanvaraista. Lisäksi meillä on telkkari/toinen radio päällä taustahälinäksi.

Samperin kanssa on tehty töitä esimerkiksi sen eteen että se ei vaella mun perässä koko aikaa, välillä laitan toiseen huoneeseen ja syötän ne yksinään jne.. Nyt erityisesti tästä niiden "omasta" huoneesta on tehty niiden paikka. Ruokinta on siirretty keittiöstä tänne ja jätkät saa nukkua täälä joka yö keskenään. Luut sun muut ne saavat myös vain tässä tilassa joten paikasta tehdään pikkuhiljaa huushollin paras mesta koirien mielestä.

Mikäänhän edellisistä välineistä ei ole pakollinen, mutta ainakin meillä ja treenikoirilla hommaa on huomattavasti helpottanut ton tyyppiset välineet joten ihan kokeilemisen arvoisia on kyllä :)!

OMA KÄYTTÄYTYMINEN
Mieti omaa käyttäytymistäsi. Millaisia lähtösignaaleja annat koirallesi? Avainten helisyttämistä, laukun pakkaamista, takin päälle pukemista, kenkätelineen kolisuttelua, koirien hyvästelyä jne.. Pyri minimoimaan kaikki koiraasi innostavat eleet kuten hyvästeleminen ja rapsuttelu. Opeta koirasi toistojen kautta avainten helistelyyn, oven ääneen niin ettet poistu kotoa, pakkaa laukkua lähtemättä jne.. Tee siis lähtösignaaleista koirallesi yhdentekeviä. Usein helpottaa kun muuttaa omaa käyttäytymistään jolloin koira alkaa oppimaan uutta käyttäytymismallia. Pakkaa esimerkiksi laukkusi edellisenä iltana valmiiksi ja tiputa avaimet jo ennen lähtöäsi takin taskuun koiran huomaamatta.

Itse olen myös huomannut että Samperia helpottaa mikäli se ei ole näkemässä lähtöäni vaan on jo parasta aikaa esimerkiksi syömässä omassa tilassaan.

Kiinnitä huomiota mitkä eleistäsi saattavat nostattaa koiran kierroksia tai stressata sitä ja pyri vähentämään niiden toistamista. Ainakin itselle kaikista vaikeita on opiskella hallittu lähteminen ilman turhaa säätämistä. Avaimet unohtuu ja puhelimen soidessa ei pysty keskittymään ja ja ja.. :D Mutta vannon että lähtöni on koko ajan hallitumpaa kuin ennen :)

KOIRALLE JOTAIN KOULUTTAMISEN RINNALLE?
Eroahdistuskoiraa voi yrittää helpottaa monintavoin. Yksi yleisimmistä (mielialalääkkeiden lisäksi) taitaa olla Adaptil haihdutin jota kannattaakin käyttää pentujen tullessa kotiin ja muissa stressaavissa tilanteissa. Monille koirille siitä on ollut hyötyä, kuitenkaan esimerkiksi meillä Samperilla sillä ei ollut hyötyä koska sitä kokeiltiin yksinkertaisesti liian myöhään aikanaan.

Tälläkertaa koko koulutusjakson ajan annan Samperilla aamuisin Avena sativaa.
Avena sativa (kauranversouute) on yleisesti käytetty, rauhoittava kasvilääkinnän tuote. Sen syöttämisestä ei ole haittaa ja se auttaa moneenkin erilaiseen vaivaan kuten Samperin kohdalla on huomattu.


KOIRAN TILA, LELUT JA KÄYTTÄYTYMINEN
Millainen koirasi on; onko se kova vartioimaan ja tähyileekö naapuruston tekemisiä mielellään ikkunoista? Kokeilemalla tiedät, helpottaako koiraa tilan rajaaminen vai ahdistaako se sitä. Meillä Samperin kanssa auttaa tilan rajaaminen mutta oven sulkeminen taas saattaa ahdistaa sitä. Mikäli koira on kova seurailemaan ikkunasta tapahtumia kannattaa sitä käytöstä rajoittaa ja opettaa koira mielummin rauhoittumaan yksinollessaan. Tilaa voi rajata huoneisiin esimerkiksi koiraporttien avulla.

Millaista aktivointia tarjoat koiralle? Usein puhutaan koirien "väsyttämisestä" ennen yksinoloa. Sitten riittää näitä jotka sanovat, että pitkä lenkki ennen yksinoloa ei rauhoita koiraa vaan päin vastoin se on kierroksilla ja tuhoaa enemmän kuin pikapissatuksella tuhoaisi. Koirat käyttäytyvät erilailailla, mutta yleistä on, että kierroksille jäävä koira tuhoaa. Ennen yksinoloa kannattaa tehdä pitkä lenkki, leikkiä sen kanssa ja yrittää ns. "väsyttää" koiraa ennen yksinoloa. Kun koiran kierroksia nostetaan, on kuitenkin tärkeää osata myös laskea ne halutulle tasolle. Kaikki ymmärtävät että jos kotiin jättää palloleikistä kierroksille jätetyn koiran kotiin, se jatkaa palloleikkiään väärillä kohteilla. Varaa siis tarpeeksi aikaa siihen, että koirasi pääsee takaisin rauhallisempaan mielentilaan eikä sen energiatasot ole enään korkealla vaan lähempänä nukkumista.

Osa koirista on hyvinkin kehitteleviä ja käyttävät ympäristön tarjoamat virikkeet hyväkseen nopeasti, oli kyseessä sitten sohva tai vinkulelu -se on koiralle ajanvietettä. Tarjoa koirallesi siis ajanvietettä joka ei nosta sen kierroksia vaan se saa keskittyä puuhasteluun. Hyvää ajanvietettä on esimerkiksi tarjota päivän ruoka kongeista ja tarjota luita joita koira saa kaikessa rauhassa kalvaa. Koiralle on luonnollista käyttää leukojaan ja sen lisäksi se rauhoittaa koiraa.

Paras keino on opettaa koira myös näin "tienaamaan" ruokansa. Kylläistä koiraa ei paljoa huvita käyttää aikaansa ruoan saamiseen, nälkäistä koiraa se luultavasti kiinnostaa enemmän. Stressaantunut koira ei kuitenkaan syö, joten opeta koirallesi aktivointileluista syöminen niin että olet itse paikalla. Tarjoa alkuun esimerkiksi puolet ruoasta kongeista ja puolet kiposta kunnes voit siirtyä esimerkiksi pelkkiin kongeihin.

MARS HARJOITTELEMAAN!
(Harjoittele kaikkia asioita ensin erikseen ja pienissä pätkissä.)

- Opeta koirallesi sen oman tilan ihanuus tarjoamalla sille sielä kaikki luut, herkut ja ruoat. 
- Opeta koirasi syömään ilman sinua; anna sille ruokakippo sen huoneessa ja poistu itse hetkeksi paikalta. Palaa takaisin ennenkuin koira huomaa sinun edes lähteneen. Pidennä aikaa pikkuhiljaa. Seuraavassa vaiheessa suljet huoneen oven/portin ja tulet takaisin.
- Älä anna koiran laahustaa perässäsi vaan sulje ovia takanasi mennessäsi vessaan, keittiöön tms. Jos koiraa ahdistaa oven sulkeminen, voit vain kieltää sitä tulemasta samaan tilaan ja palkata sitä sen pysyessä rauhallisesti omalla puolellaan.
- Opeta koirasi syömään päivän ruoka aktivointileluista.
- Harjoitelkaa yksin jäämistä ja rauhoittumista pienissä pätkissä erilaisissa paikoissa, lenkkipoluilla, vieraissa paikoissa ja eri huoneissa. Toisinsanoen tehkää vieraassa paikassa rauhoittumisesta koiralle "normaali" ja yleistäkää käytöstä.

Koiran pitää pysyä harjoitusten aikana aina olemaan rauhallinen! Se ei saa stressaantua missään vaiheessa niin ettei pystyisi esimerkiksi keskittymään syömiseen. Sen pitää voida luottaa siihen, että sinä tulet kohta takaisin. Aloita sekunneista ja siirry minuutteihin vasta pikkuhiljaa -etene koirasi ehdoilla!

Kun rahoittuminen alkaa jo sujua voidaan aloittaa vastaehdollistaminen.
Oikeastaan eroahdistuksessa käsiteltävään vastaehdollistamiseen on erilaisia keinoja. Kuten aikaisemmin kerroin -monilla koirilla kuten meidän Samperillakin stressi alkaa nousta jo siinä vaiheessa kun avaimet kilahtavat, naulakosta otetaan takkia ja kenkäkaappi kolahtaa. 

Toisen tavan mukaisesti koira vastaehdollisestaankin siihen, että näiden "lähtöäänien" merkitys on se, että sen jälkeen ei tapahdukkaan lähtemistä vaan palataankin koiran luokse; ota laukku johon laitat avaimet mutta palaatkin koiran luokse etkä loittone siitä. Tätä harjoitusta toistetaan sattumanvaraisesti jolloin pois lähtemisen äänistä tuleekin koiralle arkipäivää ja se liittää ne rentoutumiseen 

Itse olen opettanut vaiheen loppujenlopuksi aina niin, että avainten kilahdus, takin ja kenkien laittaminen tarkoittaakin Samperin osalta sitä, että se saa luvan mennä syömään omaan tilaansa. Tässä vaiheessa on siis tietenkin opetettu koiralle, että herkkuja syödään vain omassa tilassaan, ei muualla.

Harjoituksessa auttaa jos koira osaa esimerkiksi käskyn "vapaa", "saa ottaa" tms. Laitan herkun muutaman metrin päähän koirasta ja kiellän sitä ottamasta sitä. Kun avaimeni kilahtavat annan koiralle luvan ottaa herkun. Tässä vaiheessa herkut ovat vielä nopeasti syötäviä joten lasken avaimet takaisin ja toistan harjoituksen useasti myös takin ja kenkien kanssa. Kun harjoitus sujuu hyvin, lisään liikkeeseen vielä ulko-oven avaamisen (ja samantien sulkemisen). Koiran tulee pystyä keskittymään syömiseen eikä ulko-oven avaamiseen.

Kun koira osaa jo yhdistää sen, että avaimet ja ulko-oven avaus tarkoittavatkin herkkujen saamista, voin vaihtaa herkun pidempikestoiseen syömiseen (puolikas, sula kongi). Koiran saadessaan luvan (eli avainten helistyksen) mennä syömään, avaan ulko-oven ja tällä kertaa käyn sen ulkopuolella, ja tulen samantien uudestaan sisälle niin ettei koira kerkiä edes reagoimaan lähtemiseeni. 

Jatketaan tätä harjoitusta vaihdellen aikaa (kyse taas sekunneista minuutteihin) kun tulet takaisin sisälle.

Kun tulet takaisin sisälle, älä huomioi koiraa. Astele keittiöön juomaan lasillinen vettä ja riisu kengät ja vaatteet pois kun koira on rauhoittunut. Parasta olisi jos koira pystyisi heti (rauhallisesti) tervehdittyään palaamaan takaisin oman touhunsa (konginsa) pariin.

Mikäli koirasi on hyvin rauhaton, voit pyytää sitä istumaan ja ottaa taskustasi herkkuja joita laitat maahan (älä anna koiran ottaa niitä vielä). Kilauta avaimiasi ja anna koiran keskittyä herkkuihin sillä välin kun riisut takkisi ja kenkäsi. Huomioi koiraa vasta sen ollessa rauhallinen.

Kun olet pystynyt pidentämään harjoitteluaikoja jo vaikkapa puoleentuntiin, voit harjoitella parin tunnin pätkiä. Pidemmissä harjoituksissa kamera on äärimmäisen kätevä jotta pystyt seuraamaan koirasi tekemisiä koko harjoitusten ajan ja palaamaan tarvittaessa takaisin aikaisemmin. Tähän vaiheeseen pääseminen kestää kauan aikaa, jopa reippaan kuukauden koirasta riippuen. Ole kärsivällinen (tiedän, kaikkea muuta kuin helppoa :D!) ja jaksa harjoitella. Kärsivällisyys palkitaan vielä ruhtinaallisesti :)


maanantai 20. tammikuuta 2014

Eroahdistusta(ko)?

(Koska jutusta olisi muuten tullut ihan yltiöpitkä, teen sen suosiolla kahdessa osassa)

Eroahdistus on yksi koiranomistajien suurimpia päänvaivoja. Uskokaa tai älkää, vielä suurempi ongelma se on itse koiralle. Eroahdistus ei ole koiralle pelkkää ajavietettä tuhottavien huonekalujen ääressä tai roskiksista varastelua, se on koiralle raastava käytöshäiriö johon liittyy aina paljon stressiä, pelkoa ja paniikkia. Sen lisäksi, että monet koirat kärsivät sen aiheuttamasta kauheista tunnetiloista, se joutuu useasti kyseisen käytöshäiriön johdosta viimeiselle matkalleen tai kodista kotiin kiertolaiseksi -koska omistajat eivät osaa auttaa tai etsiä koiralle apua oikeasta paikasta. Ymmärrän ongelmaa hyvin, Samperi on nyt kahdeksan vuotias, reipas ja iloinen portugalinvesikoira joka on koko elämänsä kärsinyt eroahdistuksesta. Sillä on toki hyviä kausia jolloin ongelmaa yksinolemisen kanssa ei ole, sitten on näitä hetkiä kun se iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta minun tietämättä siihen syytä.


Olen treenaillut jonkin verran eroahdistuksesta kärsivien koirien kanssa sekä tietysti jutellut monien tällaisen koiran omistavan ihmisen kanssa. Kirjoittelenkin nyt oman kokemukseni pohjalta koko asiasta eikä meillä käytetyt keinot todellakaan toimi kaikilla koska kaikki koirat ole Sampereita.

Eroahdistuskoiran kanssa kannattaa ottaa aina yhteyttä tarvittaviin tahoihin; osaaviin kouluttajiin sekä koiran käytöshäiriöihin paneutuneisiin henkilöihin. Lue, tutki ja ole kriittinen. Ehdottomasti voin silti heti sanoa, että Pertti Vilanderin "Koiran korjauskirja" on kirjoista väärin tässä(kin) tilanteessa, eikä ne opit suoraan herraltakaan parhaimmat ole. Kääntykää siis suosiolla osaavien kouluttajien puoleen jottei ongelma pääse pahenemaan!

Eroahdistus on käytöshäiriö. Se ei ole mielenosoittamista tai pelkoa siitä että sinulle tapahtuu ulkomaailmassa jotain miltä koiran pitäisi sinua suojella. Koirasi on elänyt laumassa, tottunut seuraan ja kiintynyt perheeseen. Huonoimmassa tapauksessa sitä ei ole koskaan yksinkertaisesti vain opetettu olemaan yksinään. Tai sitten on ainakin yritetty, mutta oppi ei tunnu menevän pääkoppaan. Koira on oppinut jo pentuna miten se saa emänsä ja sisaruksensa lähelleen; ulvoen ja haukkuen. Se on toisinsanoen myös luontaista ja opittua käytöstä.

Tietämilläni eroahdistuskoirilla (nyt ei puhuta siis turhautuneista koirista) on ollut aina heikko hermorakenne. Heikko hermorakenne on esimerkiksi sitä, että koiralla on huono stressinsietokyky, se ei kestä paineistusta eikä palaudu stressaavista tilanteista normaalisti. Kierrokset saattavat nousta olemattomista asioista toisiin sfääreihin ja se on kaikintavoin epävarma. Mikäli koiralla on edellä mainittuja luonteenpiirteitä, tulisi niihin kaikkiin puuttua kasvatten koiran itseluottamusta onnistumisilla ja siedättäen erilaisiin tilanteisiin (eikä siedättäminen tarkoita sitä, että esimerkiksi rakettipelkoista koiraa istutetaan rakettien räiskynnässä kunnes se väsyy). Mitään tutkimusta en ole huomannut siitä että eroahdistus olisi periytyvää, mutta keskusteluja ja spekulointia asiasta on jonkin verran. Toisaalta taas hermorakenne periytyy mutta eroahdistus saattaa kuitenkin olla myös jonkun yksittäisen tapahtuman jatkumo (kodinvaihto, trauma, muutokset perheessä, pelkotila yksin ollessa jne..).

Esimerkiksi Samperi on ollut aina aika "heikkopäinen". Mitä ihanin ja rakastettavin koira -mutta sellainen "anteeksi että olen olemassa" tyyppinen kuitenkin. Sen palautuminen stressaavista tilanteista on erittäin huono eikä se kestä paineistusta. Saadessaan yhden huonon kokemuksen -pitää tehdä hirveästi töitä sen "kumoamiseksi" tulevaisuudessa. On siis ollut lähes itsestäänselvää alusta saakka, että sille yksinolo tulee tuottamaan ongelmia ja mitä todennäköisemmin -koko sen eliniän.

Kiertäviä kuvia facebookista

Eroahdistus sekoitetaan tosi usein siihen, että koira tuhoaa tylsyyteensä irtaimistoa ja pitää meteliä. Se että koira turhautuu ja purkaa energiaansa ei ole eroahdistusta -se on yksinkertaisesti tylsistymistä. Rytmi saattoi pentuna kavuta kaikki keittiönkaapit, murtautua ulko-ovista, penkoa roskiksia, syödä kaikkea esille jätettyä -mutta eroahdistunut se ei ole ollut koskaan. Kehittelevä ainoastaan. Minun onneni on myös, että Samperilla oli jatkunut seesteinen aika eroahdistuksen osalta ennen Rytmin tuloa -näin Rytmi ei oppinut stressiä toiselta koiralta vaan siitä on kasvanut ihan kelpo yksinolija.

Eroahdistuksesta kärsivä koira käyttäytyy jo omistajan läsnäollessa usein eritavalla kuin ns. "normaali puuhastelija". Vaelteleeko koira perässäsi, onko se mielellään jatkuvasti lähelläsi, ahdistuuko lähtösignaaleista (avaimet, takin päälle laittaminen jne..), eikä pysty rauhoittumaan toiseen huoneeseen oven ollessa kiinni? Yksinollessaan sen teot eivät jää pelkäksi puuhasteluksi vaan tuhoamisen lisäksi se saattaa ulvoa, haukkua, ulostaa, oksentaa. Usein koira kehittää erilaisia toimintoja kuten hännän jahtaamista, rapsuttelua tai itsensä nuolemista. Kun koiran käytöstä seurataan esimerkiksi videoinnin avulla huomaa helposti eron siinä puuhasteleeko koira vain itseään viihdyttääkseen ja energiaa purkaakseen vai onko sen toiminta stressaantunutta ja itsensä rauhoittelua. Mikään edellä oleva oire ei ole varma merkki eroahdistuksesta tai pelkästä puuhastelusta vaan kokonaisuus vaikuttaa ja seuraamalla koiran käytöstä huomataan mistä toiminta johtuu.

Koiran luonteesta riippuen sen käytös voi olla hyvinkin erilaista. Siinä missä aktiiviset rodut purkavat stressinsä omistajalta tuoksuviin esineisiin kuten puhelimiin, silmälaseihin, sohviin, sänkyihin, vaatteisiin ja kaukosäätimiin saattavat vähemmän aktiiviset rodut "tyytyä" pelkkään ulvomiseen ja haukkumiseen. On suuri virhe luulla, että koira v*ttuilee tekemällä tarpeensa sisälle. Kuten monet meistä ihmisistä, myös koirat saattavat reagoida mahallaan. Stressi lisää suolen toimintaa ja niin pissat kuin kakatkin saattavat tulla lattialle hyvinkin nopeasti omistajan lähdettyä koska eroahdistus on pahimmillaan ensimmäisen vartin-puolentunnin aikana siitä kun se on huomannut olevansa yksin.

Omistajan tullessa kotiin koira on usein iloinen, mutta eroahdistuskoira on jo hysteerisen iloinen. Jos sen rauhoittumiseen menee pitkä aika ja iloisuus "menee yli" saattaa se olla merkki siitä että koira on stressannut yksinollessaan. Tarkkaile koirasi käytöstä tarvittaessa myös kouluttajan kanssa, näin saat varimimmin oikeanlaisen diagnoosin koirastasi. Onko se vain tylsyyteensä puuhasteleva vai eroahdistunut jolloin yksinolemisen tueksi pitää tehdä muutakin kuin jättää rauhoittavaa tekemistä?


Eroahdistusta voidaan hoitaa monin eritavoin. Tässä vaiheessa pitää kuitenkin muistaa että kyseessä ollessa eroahdistus kaikki apukeinot kuten lääkitykset ovat vain väliaikaiseen käyttöön sekä osaksi koulutusta. Niitä ei tule käyttää mielestäni yksinään tai korvaamaan koiran tarvitsemaa koulutusta. Koirille syötetään ihan älyttömästi mielialalääkkeitä koska ne ovat nopea keino koulutukseen verrattuna. Mielialalääkkeiden lisäksi on DAP -haihduttimia, erilaisia lisäravinteita ja apua voi hakea kasvilääkinnästä. Kouluttajat suosivat myös hierontaa koiraa rauhoittamaan. Luonnollisesti on poissuljettava myös syyt sairauksista josta tarpeiden sisälle tekeminen saattaa johtua. On myös huomioitava, että eroahdistus ei ole useinkaan "vain vaihe" koiran elämässä. Se on käytöshäiriö joka saattaa loppua kokonaan koulutuksen avulla tai "uusiutua" mikäli taitoa ei ylläpidetä tai koira kokee yksin jäädessään stressiä ja saattaa jälleen turvautua vanhaan käyttäytymismalliin.

Vaikka koskaan ei pidä sanoa "ei koskaan", en koiralleni syöttäisi mielialalääkkeitä. Me kyllä kukkahattuillaan ja koitetaan esimerkiksi kasvilääkintää mutta pitkälti pyrkimys on kouluttaa koira yksinoloon. Kouluttaminen on prosessi joka sisältää rauhoittumisharjoituksia, vastaehdollistamista eli tehdään yksinolosta koiran kannalta kannattavaa ja loppujen lopuksi pidempiä yksinoloja. Koulutuksen tueksi kannattaa lueskella erilaisia vinkkejä. Olisiko teillä hyötyä esimerkiksi nauhoittavasta kamerasta, nauhurista, itkuhälyttimestä, cd -soittimesta jne..?

Postauksen toisessa osassa käydään läpi juttuja miten me harjoitellaan yksinoloa ja millaisia apukeinoja meillä on käytössä.

lauantai 18. tammikuuta 2014

Aina joskus ottaa päähän.

suklaapoika - Angst - suklaapoika - angst - suklaapoika - angst.

Hieno kombo eikä enää oo ollenkaan niin paha mieli! Samperin eroahdistusjuttu etenee omaa tahtiaan, oon ihan ylpeä pojasta eli tunteenpurkaus ei johdu tosta kuvan suloisesta portugalilaisesta tällä kertaa. Eräs postaus ja yksi lemmikkitarvikeliike tässä aiheuttaa pahaa mieltä ja harmaita hiuksia. Minulla on työnalla postaus erilaisista koirien ruokamerkeistä ja olen ottanut yhteyttä eri ruokien valmistajiin, maahantuojiin sekä jälleenmyyjiin viimevuoden puolella. Osan kanssa on vielä keskustelut kesken joten postaus ei ole vielä valmis. Tarkoituksena yksinkertaisesti vertailla eri koiranruokia ja saada tarkennusta niiden mahdollisesti epäselviin tai puutteellisiin tuoteselosteeseen.

Eräs ruokamerkki on kuitenkin aiheuttanut hyvin paljon harmaita hiuksia. Keskustelu ruoasta on kestänyt kauan eikä vastauksia ole silti saatu kovasti markkinoidusta ja suositellusta ruoasta. Kysyin ruoasta ensimmäisenä jälleenmyyjältä joka on mukana maahantuomassa ruokaa. Luonnollisesti, kyseinen ruokamerkki on varmasti yksi heidän myydyimpiä ja markkinoimiaan ruokia. En kuitenkaan saanut vastausta niin selkeään kysymykseen kuin "paljonko ruoassa on lihaa?". Uskomatonta mutta totta, vastauksena sain että "sitä ei jostain syystä kerrota". Tämän jälkeen otin yhteyttä niin ruoan valmistajaan kuin maahantuojaan saadakseni lisätietoja ruoasta.



Tilanne oli loppujen lopuksi se, että sähköpostejani pompoteltiin valmistajan ja maahantuojan välillä. Kumpikin yritti sysätä vastuuta toiselle. Koko pitkään kestäneen sähköpostien vaihtelun tuloksena oli että sain esitteen ruokamerkistä jota jaetaan jokaisen jälleenmyyjän tiskillä ja jossa ei edelleenkään vastata kysymyksiin joita esitin. Tänäpäivänäkään en ole saanut tietää edes että paljonko tämä kallis ja laadukas ruoka sisältää lihaa.

Otin yhteyttä valmistajaan ja maahantuojaan tämän kyseisen jälleenmyyjän tietämättä. Piiri pieni pyörii -ja nyt meillä on sähköpostien "vaihtelu" jossa minua uhataan jatkotoimenpiteillä koska olen pilannut yrityksen mainetta jne.. Miten tähän tultiin?

Niin valmistajalla, maahantuojalla kuin jälleenmyyjällä on henkilökohtaiset yhteystietoni koska olen näiden kaikkien tahojen kanssa toiminut jatkuvasti omalla nimelläni ja yhteystiedoillani. Kuitenkin yhdistyksellemme tuli hyvin omituinen viesti jo tovin aikaa sitten. Kyseltiin kuuluuko yhdistyksen toimintatapoihin haukkua paikallisia yrityksiä ja että yhdistyksen on hyvä tietää millainen ihminen on toiminnassa mukana. Tämä tuotti eniten mielipahaa. Millainen yritys yrittää mustamaalata henkilön (ruokamerkkinsä kyseenalaistamisesta) kautta koko yhdistystä? Mistä he saivat todentotta idean edes ottaa yhteyttä yhdistykseen kun heillä kaikilla oli yhteystietoni kuitenkin ylhäällä. Kuulostaa lähinnä kiusanteolta joka heidän epäonnekseen epäonnistui täysin. Kyllä me perustajajäsenet hallituksessa tiedämme millaisia olemme ja vaikka emme tietäisikään -yhdistyksen koulutusvastaavana kehoitan aina koirakoita kyseenalaistamaan, kritisoimaan ja ottamaan selvää asioista. Minä kestän koulutustavoistani kritisoinnin, kyseenalaistamisen ja otan tarvittaessa selvää myös vain siksi että vain sen kautta voin oppia uutta ja huomata tehneeni väärin. Ilman niitä kommentteja ei tapahtuisi myöskään kehitystä.

Mutta palaten asiaan. Nyt tämä viestittely on viimeinkin saatu siihen pisteeseen, että sähköpostien "vaihtelu" on minun ja yhdistyksen pyynnöstä siirretty asianomaisille eli yrityksen ja minun välisikseni. Tämä johti siihen, että sain kutsun alkuviikosta tulla perjantaina heidän liikkeeseensä keskustelemaan. En tiedä olisiko pitänyt itkeä vai nauraa. Kuinka moni saa tällaisia VIP -kutsuja -minulle tuo oli ainakin ensimmäinen. Valitettavasti en kuitenkaan voi alkaa muuttamaan aikataulujani tämän yrityksen tahtiin joten tapaamiseen en päässyt. Vastasin sähköpostiin kahdessa minuutissa että valitettavasti tämä ei sovi ja saisinko hieman lisätietoja siitä, mitä tapaamisemme koskee? Tähän ei koskaan tullut vastausta. Laitoin vastauspyynnön myös perjantaina aamulla puhelimellani ollessani liikenteessä -mutta vastausta ei ole edelleenkään kuulunut.


Nyt tilanne on tässä, yritys on moittinut minua yhdistyksellemme, tutuilleni ja ties kenelle ja uhattu jatkotoimenpiteillä. Minua ei henkilökohtaisesti haittaa olla maalitauluna koskaan kun hyvän asian puolesta taistellaan. Mutta se minua ottaa päähän, että minun mustamaalaamiseni ei riitä, vaan mustamaalaaminen on siirtynyt yhdistykseemme jolla on aktiivista toimintaa ja paras jäsenistö koskaan.

Tottakai välillä hämärtyy raja siinä milloin vastuussa toimista on ihminen yksilönä ja milloin taho jota se edustaa. Mutta tässä tapauksessa mitään hämärää ei ole. Jos jotain edustan myös yhdistyksenä tässä asiassa niin sitä, että omistajat tutkisivat tarkemmin koirilleen syöttämäänsä ruokaa ja uskaltaisivat nähdä sen vaivan että kyselisivät tarpeen tullen vaikka valmistajalta suoraan mieltä askarruttavista asioista. Ymmärrän että on helppo hyökätä yhdistystä vastaan ja sitä kautta yrittää vaikuttaa tähän asiaan ja minuun, mutta viesti kaiken kaikkiaan oli hyvin asiaton kun huomioidaan että viimeksi edellisviikolla rahani kuitenkin kelpasivat kassalla ja nyt uhkaillaan jatkotoimenpiteillä. Toki liikkeillä on oikeus valita asiakkaitaan -onkin sitten eriasia onko se järkevää.

Ompa hyvä fiilis hei. Ensin syytellään, mustamaalataan ja uhkaillaan jatkotoimenpiteillä. Kun kysyn asiasta henkilökohtaisesti -minulle ei vastata edes sähköpostiin vaikka vielä ensimmäisessä sähköpostissa mainittiin yrityksen johdon olevan oikein perjantaina paikalla. Kyse on kuitenkin mielestäni täysin harmittomasta asiasta ja mahdollinen kritiikki jota olisin antanut; koskisi heidän myymäänsä ruokaa -ei liikettä tai sen henkilökuntaa. Nyt se sai kuitenkin aivan toisenlaiset mittasuhteet ja käsitykseni liikkeestä muuttui täysin. En ymmärrä liikkeen asennetta enkä käyttäytymistä, mutta harmittaa että pelkästään ruokamerkin tiedustelusta ja kyseenalaistamisesta tulee tällainen soppa.

Tämän kaiken jälkeen tuo melkein unholaan jäänyt koiranruoka alkoi kiinnostamaan minua kyllä enemmän. Miksi tällainen polemiikki kun kysytään että sisältääkö ruoka haitallisia säilöntäaineita ja mihin ruoka säilötään, paljonko siinä on lihaa ja mistä se on peräisin, onko liha lihaa vai pelkkää eläinperäistä tuotetta..?

Monilta ruokavalmistajilta olen saanut erittäin kattavia vastauksia ja niistä on ilo kirjoittaa postausta jossain vaiheessa kunhan kaikki keskustelut on käyty loppuun.

Jos kauppias uskoo ruokaansa joka on mielestäni edellytys sen markkinoimiselle ei tällainen käytös ole ihan normaalia.. Onneksi kaikki muut ymmärtävät, että oli kyse sitten pentutehtailua koskevasta postauksesta, tiettyjen ruokamerkkien kritisoinnista tai mistä tahansa -niistä ei vastaa yhdistyksemme vaan Jonna Rähinäryhmän blogista. Tämän ymmärtäminen olisi järkevää aikuisilta ihmisiltä joiden olettaa käyttäytyvän eritavalla kuin rääväsuisten murrosikäisten. Tiedän että monet ja jälleen monet ovat saaneet liikkeestä hyvää asiakaspalvelua kuten minäkin ennen heidän ruokansa kyseenalaistamista. Toivottavasti näin tulee olemaan myös jatkossa, kattavia lemmikkitarvikeliikkeitä tarvitaan aina!


Aina tämmönen säätäminen vie voimia vaikka muuten viikko on ollut erittäin antoisa -uusi koulu ja uuden kuviot. Samperin eroahdistus on parempaan päin ja me on saatu viimeinkin lunta maahan kovien pakkasten saattelemana! Lumen ansiosta saatiin suksetkin jalkaan, tuloksena yksi rikkinäinen takki ja mustunut polvi. Pitää ehkä vielä hieman odottaa että lunta tulee kunnolla ennenkuin paahtaa tiellä jossa on hiekka alla xD! Hauskaa oli ja jätkät veti sairaan hyvin, mukanaolija vaan oli superkömpelö x)

Samperin eroahdistuksesta on tullut paljon kyselyjä sähköpostiin, eroahdistuksesta yleensä kirjoittelen vielä ihan pian tarkemmin sekä näistä jutuista mitä ollaan nyt harjoiteltu jos niistä vaikka olisi vinkkiä myös muille :)!

lauantai 11. tammikuuta 2014

Koirien oma Big Brother 2014

Monesti on pyydetty kirjoittamaan Samperista ja sen eroahdistuksesta. Miten se saatiin "kitkettyä" ja millaista se elämä oikein oli eroahdistuskoiran kanssa. Voi kunpa vois oikeasti kertoa asiasta mennessä aikamuodossa! Jossain vaiheessa lupaan yrittää kirjoittaa Samperin tarinaa tarkemmin, kuitenkin meillä on ajankohtaisempikin ongelma. Nimittäin tuo miltein kahdeksanvuotias portugalilainen on jälleen hoksannut että yksinoleminen on yksi maailman kauheimmista asioista.

Samperin tuhoja erään lyhyen koulupäivän jälkeen muutamia vuosia sitten.
Mitään havaintoa ei ole miksi se on taas tällaiseen lopputulokseen tullut mutta tällaisen ratkaisun se on nyt jostain keksinyt. Samperin kanssa pitää aina muuttaessa ottaa tosi rauhallisesti yksin jäämisen suhteen, ja niin toimittiin tähänkin asuntoon muutettaessa. Yksinolemiset aloitettiin lyhyillä pätkillä ja niin että äijä oli väsynyt yksin jäädessään vielä monien kongien kanssa.

Pitkään aikaan ongelmia yksinolemisen kanssa ei ole oikeastaan ollut, osakseen myös siksi että koirat ovat mahdollisimman vähän keskenään ja osaan välttää tiettyjä asioita paremmin kuin ennen. Uuteen asuntoon muuttaessa harjoitellaan ja edetään tarkemmin niin ettei Samperille ehdi paniikkia yksinjäämisestä edes syntyä. Toki myös varmasti Rytmi auttaa omalla rauhallisella tavallaan asiaa, senkun voisi jättää päiväksi bussiin nukkumaan eikä se havahtuisi ennen ruokakipon kopinaa.

Kaikista surkein tilanne on se, että koira ehtii mennä jo paniikkiin. Se tuhoaminen on pikkujuttu ja useimmiten mukavaa puuhastelua keittiön roskisten ja ruoka-ainekaappien parissa. Pieni ruokien varastelu pitää mielen virkeänä ja jaksaa muistuttaa minua siitä että ehkäpä niiden kanssa olisi voinut tosiaan pidemmänkin lenkin aamulla tehdä. Oikeastaan oon enemmänkin kuin onnellinen siitä, että Samperi on lähtenyt tähän pikkuiseen puuhasteluun kaiken huutamisen, ulvomisen ja panikoinnin sijaan.

Kaikista paskamaisinta on, kun jostain kumman syystä homma meneekin täysin puun takaa tähän pisteeseen että tunnutaan olevan lähellä lähtökuoppia. Se kaikki koiran kokema paniikki ja stressi jo itsessään harmittaa ja surettaa. Siihen kaupan päälle pari kiukkuista viestiä naapureilta niin homma on kasassa. Ärsyttävintähän tässä on, että minulla ei ole mitään käryä missä vaiheessa ja miksi näin on päässyt käymään.

Koirilla on meillä huone (jossa ei mattoja sattuneesta syystä tällä hetkellä ole) sohvineen ja nukkumapaikkoineen jossa viettävät yksinoloaikansa. Myös yönsä aina silloin kun minä en kaipaa jalkojen lämmittäjää sängyssä joten huone sinänsä on aivan tuttu eikä yksinolon pitäisi olla mikään ongelma tässä vaiheessa. Reippaan kuukauden Samperi on tehnyt kuset ja paskat sisälle (oi karvalankamatot ja niiden pesemisen ihanuus!) lähes tulkoon aina yksin jäädessään.

Alkujaan mietin, että sisälle sontiminen on vaan kesän peruja kun äijä kipuili mahansa kanssa, matoille paskomisesta pääsi ehkä kehkeytymään sille vain huono tapa joka jäi päälle vaikka kipuja tai muitakaan mahaoireita ei näy ukolla olevan. Jossain vaiheessa huomasin että äijä on stressaantunut mun saapuessa kotiin -se ei rauhoitu millään ja käy totaalisesti ylikierroksilla joka poikkeaa siitä "normaalista" iloisuudesta kun tulen kotiin. Se on saattanut olla levoton ja piippailla vaikka kämppis olisi kotona niiden kanssa jne..


Meillä on kuitenkin aivan ihania naapureita joten sitä viimeistä naulaa arkkuun ei ole naulattu (tai sitten meillä on vain paksut seinät) kun mitään ääniä meidän kämpästä ei kuulemma ole kuulunut. Aloin kuitenkin epäilemään tätä asiaa koirani tuntien ja jätin puhelimen tilannetta kuvaamaan ollessani n. puolituntia poissa. Eikä tuo videomateriaali mitenkään kauhean mieltä ylentävää ollut. Ensinnäkin Samperi ei todellakaan ole rauhassa kuten ennen ja levottomuus siirtyy myös Rytmiin joka muuten on aina ollut hyvin rauhallinen ja nukkuu omassa rauhassaan sohvalla tai luita kalvaten (postauksen alla löytyy pätkä videosta).

Siitä paikasta lähdinkin kaupoille ja ostin ison kasan broilerin siipiä, kongit on heitetty täytettynä pakkaseen ja paketista revitty LifeCam HD-5001 asennettuna. Ny on oikein agenttitouhut, kamera on viritetty vanhaan läppäriin ja saan kameran kuvan äänineen näkymään puhelimeen -olin sitten missä tahansa. Että oikein näppänä viihdeohjelmahan tämä on, koirien BB alkakoon :D!


Nyt on testattu myös uutta kameraa, päästy todistamaan Samperin paskomista ja kusemista, haukuntaa ja piippaamista, Rytmin turhautumista ja luiden syömistä. Ensimmäisessä testissä oli, että jätin jätkät yksinään kongien kanssa, Samperi soi kaikessa rauhassa omansa tyhjäksi, nousi ylös, paskasi ja aloitti piippaamisen/haukkumisen. Että tässäpä meillä ongelmaa kerrakseen ratkottavana! Hyviä vinkkejä otetaan vastaan, nyt koitetaan vain saada äijä rauhoittumaan, olemaan hiljaa ja rennosti. Mihinkään lääkehommiin tässä ei kuitenkaan olla lähtemässä edelleenkään. Toivotaan vain hiljaa ja hartaasti että naapureilta vielä hippasen irtoaa ymmärrystä ja Samperi hoksaa taas pian että yksinolemisessa mitään ongelmaa loppujenlopuksi olekaan.


Onko moni muu kuvaillut koirien yksinoloa, mitä videoilta on paljastunut?

Kesken on myös postaus toivotusta vetojutuista (tarkemmin canicrossista) ja vaikka mitä muuta. Niin ja omistajan lomakin hupenee kun koulukin alkais maanantaina, jännittää!

lauantai 4. tammikuuta 2014

Alle 35euroa maksava henkivakuutus?

Muutamia vuosia sitten luin (oisko ollu vesikoiralehdestä?) tarinan kadonneesta vesikoirasta. Vesikoira oli läksinyt muistaakseni normaalilta metsälenkiltä ja kadonnut niille teilleen keskellä talven pimeyttä. Etsintöjä jatkettiin aika pitkään ja koiran pelastautumisen osalta tärkeäksi seikaksi nousi heijastimet. Pieni paleleva vesikoira oli mennyt suojaan heijastava takki päällään johon taskulampun valo oli osunut ja näin koira oltiin löydetty palelevana ja täristen -mutta ehjänä kotiin. Tuon tarinan jälkeen me on yritetty käyttää heijastimia pimeinä aikoina mahdollisimman paljon -ihan vain varmuuden vuoksi.

Uuden vuoden paukuttelun jäljiltä on vielä moni koira kateissa. Nyt kun luntakaan ei ole suuressa osassa maata, eletään oikeasti älyttömän pimeää aikaa! Monellakohan koiralla mahtaa olla edullisin henkivakuutus karkuteillä mukana?


Jos lähdetään metsään riekkumaan ja purkamaan energiaa, erityisesti isommassa laumassa on takki äärimmäisen epäkäytännöllinen päällä. Se tulee vain revityksi ja pahimmassa tapauksessa koira saattaa jäädä siitä oksiin kiinni jos takki tosiaan edes päällä vauhdin hurmassa pysyy. Parit halpisliivit on tullut aikanaan tokmannista ihanalla tassukuviolla ostettua ja rahat on kyllä menny hukkaan kuten liivitkin metsään. Kun taas arvokkaissa ja "tukevissa"  (myös mahan alle menevät) liiveissä se, että lumi pääsee liivin sisään mutta ei sieltä pois jolloin ainakin neekeripoika Rytmi paleltuu kovinkin helposti. Kesällähän nuo olisivat ihan käytännölliset kun lumesta ei ole tietokaan.

Rytmille ostin muutama vuosi sitten Hurtan huomioliivit klipsuilla ja on toimineet hyvin ainakin Rytmin päällä. Hurtallahan nuo heijastimet on aina tosi hyvät, eikä vuosienkaan saatossa oo kyllä vielä mihinkään kulahtaneet ja näkyy edelleen vaikka liivi muutoin olisikin likainen. Ite tykkään että liivi on mahan alta "auki" jotta lumi pääsee tarvittaessa myös tippumaan liivin alta. Lisäksi ton saa hyvin vaikka takin päälle jos tarve vaatii.

Kuten aina, syksy yllätti tänäkin vuonna ja tajusin ettei Samperilla ole yksiäkään heijastinliivejä tallessa joten kipaisin varastomyymälästä hakemaan metsästyskoirien ja valjakkoharrastajien suosimat Boosterin heijastinliivit. Tarranauhojen asennevammasta huolimatta niitä on kehuttu hinta/laatusuhteeltaan parhaimmiksi.


Ja kyllähän nuo vauhdissa päällä pysyvät vaikka tarrakiinnityksellä ovatkin. Liiveissä olevat tarrat laitetaan kiinni kaulan ja mahan alta, tarrakiinnikkeet ovat leveät eikä kyllä ihan heti irtoa. Jos oikeasti tilanne kävisi ja koira jäisi puuhun valjaistaan kiinni niin varmasti kuitenkin repeää joka taas mielestäni on parempi kuin se, että koira jää oikeasti jumiin puihin talvipakkasilla.


Nuo saa myös kätevästi esimerkiksi takin päälle ja harrastellessa valjaiden alle. Heijastuspintaa on reippaasti joka takaa hyvän näkyvyyden. Eikä sitten kukaan ammu mun koiraa mäyränä kun oranssi hehkuu varmasti metsän keskeltä :D!

Toinen tärkeä seikka on oikeasti kaulapanta ja numero! Vielä ei onneksi ole koskaan tarvinnut vastata puheluun jossa on sanottu koiran löytyneen metsästä, mutta kuten sanottua -sitä päivää odotellessa. Viime kesänä hankittiin kunnon kaulapannat nimilaattoineen ja puhelinnumeroineen. Jos vahinko käy niin numero on ainakin tallessa, kirjoitettuna myöskin heijastinliivien takapuolelle.


Halvimmat henkivakuutukset ikinä. Kaulapanta joka pysyy kaulassa varmasti (ei siis puolikuristava), huomioliivi ja nimilaatta, hintaa kaiken kaikkiaan alle 35euroa.

Niin ja tietysti, älkää myöskään unohtanko niitä omia heijastimianne! Heijastinliivit ovat rumat, mutta näkyvät koirien kanssa liikkuessa -erityisesti vauhdikkaammissa harrastuksissa ja metsässä liikuskellessa! Ellei sitten tietysti etsi jotain vuosisadan rakkaustarinaa metsästäjien suunnilta --> iltalehti.fi ;)!

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Me ollaan henkis!

... Räiskyvästä vuodenvaihteesta huolimatta! Vuosi vaihdettiin meillä erittäin railakkaissa merkeissä, koirien osalta homma menikin tutusti rauhallisemmin. Facebookkiin laittamani kuva raketeista ja niiden aiheuttamasta pelosta levisikin kulovalkean tavoin, kehuja on tullut paljon ja kuvassa poseeraa pieni staffityttö Esteri joka kävi ilmaiskuvauksissa poseeraamassa :)

Meilläkin asustaa -kuten monilla muillakin, paukkuarka koira joka pelkää niin ukkosta kuin raketteja. Vuoden vaihtuminen on meille siis aina aikamoinen päänvaiva jolloin pitää kehittää yhtä sun toista vippaskonstia helpottaakseen Samperin mielentilaa. Minusta on oikeastaan aika huvittavaa ja järkyttävää miten ihmiset suhtautuvat erilaisiin varoituksiin rakettien ammunnasta. Tai miten välinpitämättömästi.


Ylläolevaan kuvaan tuli kommentteja ääripäästä toiseen. Itse en ole sitä mieltä, että raketit pitäisi kieltää. Tulee sitä itsekin mahdollisuuksien mukaan katseltua rakettien loistoa vaikka en senttiäkään itse olisi valmis siitä turhuudesta maksamaan. Mutta rakettien kieltäminen ei myöskään kaataisi mun maailmaa tai pilaisi venetsialaisia, särkkiksen päätösjuhlaa (vai mikä lieneekään), vuoden vaihtumista tai muitakaan "laillisia rakettijuhlia". Ehkä ne raketit on enemmän lasten juttu ja on sitä itsekin tullut leikittyä sotaa papattimatoilla -hauskaakin on aina ollut.

Päättömyyksiä tapahtuu aina mutta kyllä nyt on menty överiksi kun hevosaitaukseen pitää mennä ampumaan puhtaasti vain säikytelläkseen tai niitä pommeja laittaa postiluukuista sisään. Ihan käsittämätöntä touhua! Samaa touhua on ampua niitä raketteja päivästä toiseen. Niitä saa laillisesti ampua sen kahdeksan tuntia (ja sekin on pitkä aika Samperille ja muille pelkääville). Kahdeksaksi tunniksi pystyn kehittämään koirilleni toisen paikan, pitämään musiikkia täysillä ja verhoja kiinni. Tämän kahdeksan tunnin aikana myös naapurit ovat usein hyvin ymmärtäväisiä mahdollisesta haukunnasta.

Mutta kolmea päivää varjelua on vaikea järjestää, eikä naapuritkaan loputtomiin pelkäävää koiraa kuuntele. Eikä naapureiden vika ole että minunkin koirani pelkää. Mutta ei ole minun vikani että niitä ehdoin tahdoin pelotellaan laittomasti. Mutta jokatapauksessa -omistaja kärsii niin valituksesta kuin siitäkin että koiralla on paha olla.

Raketit eivät ole ainoastaan koirien ongelma. On totaalisen itsekästä heittää kommentti "opettakaa koirat olemaan pelkäämättä". Kuka opettaa luonnoneläimille saman? Meidän elukoilla tosiaan on se ilo, että me voidaan yrittää varjella niitä ja näyttää ettei pelättävää ole. Me voidaan yrittää syöttää nille rauhoittavia päivästä toiseen ja lähteä keskelle metsää missä raketteja ei toivottvasti ammuta. Villieläimillä ei valitettavasti ole tätä samaa mahdollisuutta. Olisi siis todellakin kiva jos joskus voitaisiin sijoittaa se katse omasta navasta ja "hauskanpidosta" myös muihin luontokappaleisiin? Kahdeksan tuntia rälläämistä pitäisi riittää, ja jos tosiaan rahat riittää kahdeksan tunnin yhtäjaksoiseen pamautteluun niin kertokaa ensvuonna mullekkin voin tulla katsomaan ja nauttimaan teidän rahanmenosta :)!

"Muuttakaa maalle hyvät ihmiset! Tai ainakin sen verran etäälle ettei muiden elämöinti enää harmita. Täällä ei pauku, tai tapahdu mitään muutakaan, eikä voi oikein loukkaantua tai vetää hernettä nenään muista kuin omista tekemisistään."
Muuttaisin heti jos olisi mahdollisuus! Ja niin muuttaisi varmasti moni muukin koirallinen jos siihen olisi varaa ja olisi varmaa että sielä saisi tosiaan omassa rauhassaan olla. Valitettavasti monellakaan ei sellainen tilanne ole, että se olisi mahdollista. Muuten ihan hyvä (itsekeskeinen) kommentti.

Vähintään yhtä käsittämätöntä on, että tänä vuonna katosi rakettien ansiosta yli 150 koiraa. Vaikka meilläkään toinen ei raketeista meinaa mitään, ne viettävät vuoden vaihteen turvallisesti sisätiloissa kuunnellen suomipoppia verhoin pimennetyssä huoneessa luita syöden. Ihan vain varmuuden vuoksi. Älkää hyvät ihmiset roudatko niitä koiria pihalle katselemaan. Harva koira niistä raketeista oikeasti pitää vaikka ne eivät tuota ahdistusta (rakettien jahtaaminenkaan ei muuten ole turvallista vaikka moni puolustelee että omat koirat vain jahtaisi niitä).

Jospa ensivuosi menisi hieman paremmin rakettien kanssa? Pidetään koirat kiinni ja ammuskellaan vain kahdeksan tuntia, jooko?

Meillä onneksi tosiaan oli mahdollisuus tänäkin vuonna siihen, että koirat asustivat hektisimmän illan isäni kotona jossa raketteja ei ammuta kuin lain sallimissa määrin, jos sitäkään. Koirat on nyt haettu iloisena kotiin ja koirat pääsevät sohvalle mukaan jatkamaan darrailua ikaalisten kylpylästä palanneen rentoutuneen omistajan kanssa :)

Toivottavasti kaikkien vuosi vaihtui yhtä leppoisasti!