(Koska jutusta olisi muuten tullut ihan yltiöpitkä, teen sen suosiolla kahdessa osassa)
Eroahdistus on yksi koiranomistajien suurimpia päänvaivoja. Uskokaa tai älkää, vielä suurempi ongelma se on itse koiralle. Eroahdistus ei ole koiralle pelkkää ajavietettä tuhottavien huonekalujen ääressä tai roskiksista varastelua, se on koiralle raastava käytöshäiriö johon liittyy aina paljon stressiä, pelkoa ja paniikkia. Sen lisäksi, että monet koirat kärsivät sen aiheuttamasta kauheista tunnetiloista, se joutuu useasti kyseisen käytöshäiriön johdosta viimeiselle matkalleen tai kodista kotiin kiertolaiseksi -koska omistajat eivät osaa auttaa tai etsiä koiralle apua oikeasta paikasta. Ymmärrän ongelmaa hyvin, Samperi on nyt kahdeksan vuotias, reipas ja iloinen portugalinvesikoira joka on koko elämänsä kärsinyt eroahdistuksesta. Sillä on toki hyviä kausia jolloin ongelmaa yksinolemisen kanssa ei ole, sitten on näitä hetkiä kun se iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta minun tietämättä siihen syytä.
Olen treenaillut jonkin verran eroahdistuksesta kärsivien koirien kanssa sekä tietysti jutellut monien tällaisen koiran omistavan ihmisen kanssa. Kirjoittelenkin nyt oman kokemukseni pohjalta koko asiasta eikä meillä käytetyt keinot todellakaan toimi kaikilla koska kaikki koirat ole Sampereita.
Eroahdistuskoiran kanssa kannattaa ottaa aina yhteyttä tarvittaviin tahoihin; osaaviin kouluttajiin sekä koiran käytöshäiriöihin paneutuneisiin henkilöihin. Lue, tutki ja ole kriittinen. Ehdottomasti voin silti heti sanoa, että Pertti Vilanderin "Koiran korjauskirja" on kirjoista väärin tässä(kin) tilanteessa, eikä ne opit suoraan herraltakaan parhaimmat ole. Kääntykää siis suosiolla osaavien kouluttajien puoleen jottei ongelma pääse pahenemaan!
Eroahdistus on käytöshäiriö. Se ei ole mielenosoittamista tai pelkoa siitä että sinulle tapahtuu ulkomaailmassa jotain miltä koiran pitäisi sinua suojella. Koirasi on elänyt laumassa, tottunut seuraan ja kiintynyt perheeseen. Huonoimmassa tapauksessa sitä ei ole koskaan yksinkertaisesti vain opetettu olemaan yksinään. Tai sitten on ainakin yritetty, mutta oppi ei tunnu menevän pääkoppaan. Koira on oppinut jo pentuna miten se saa emänsä ja sisaruksensa lähelleen; ulvoen ja haukkuen. Se on toisinsanoen myös luontaista ja opittua käytöstä.
Tietämilläni eroahdistuskoirilla (nyt ei puhuta siis turhautuneista koirista) on ollut aina heikko hermorakenne. Heikko hermorakenne on esimerkiksi sitä, että koiralla on huono stressinsietokyky, se ei kestä paineistusta eikä palaudu stressaavista tilanteista normaalisti. Kierrokset saattavat nousta olemattomista asioista toisiin sfääreihin ja se on kaikintavoin epävarma. Mikäli koiralla on edellä mainittuja luonteenpiirteitä, tulisi niihin kaikkiin puuttua kasvatten koiran itseluottamusta onnistumisilla ja siedättäen erilaisiin tilanteisiin (eikä siedättäminen tarkoita sitä, että esimerkiksi rakettipelkoista koiraa istutetaan rakettien räiskynnässä kunnes se väsyy). Mitään tutkimusta en ole huomannut siitä että eroahdistus olisi periytyvää, mutta keskusteluja ja spekulointia asiasta on jonkin verran. Toisaalta taas hermorakenne periytyy mutta eroahdistus saattaa kuitenkin olla myös jonkun yksittäisen tapahtuman jatkumo (kodinvaihto, trauma, muutokset perheessä, pelkotila yksin ollessa jne..).
Esimerkiksi Samperi on ollut aina aika "heikkopäinen". Mitä ihanin ja rakastettavin koira -mutta sellainen "anteeksi että olen olemassa" tyyppinen kuitenkin. Sen palautuminen stressaavista tilanteista on erittäin huono eikä se kestä paineistusta. Saadessaan yhden huonon kokemuksen -pitää tehdä hirveästi töitä sen "kumoamiseksi" tulevaisuudessa. On siis ollut lähes itsestäänselvää alusta saakka, että sille yksinolo tulee tuottamaan ongelmia ja mitä todennäköisemmin -koko sen eliniän.
Kiertäviä kuvia facebookista
Eroahdistus sekoitetaan tosi usein siihen, että koira tuhoaa tylsyyteensä irtaimistoa ja pitää meteliä. Se että koira turhautuu ja purkaa energiaansa ei ole eroahdistusta -se on yksinkertaisesti tylsistymistä. Rytmi saattoi pentuna kavuta kaikki keittiönkaapit, murtautua ulko-ovista, penkoa roskiksia, syödä kaikkea esille jätettyä -mutta eroahdistunut se ei ole ollut koskaan. Kehittelevä ainoastaan. Minun onneni on myös, että Samperilla oli jatkunut seesteinen aika eroahdistuksen osalta ennen Rytmin tuloa -näin Rytmi ei oppinut stressiä toiselta koiralta vaan siitä on kasvanut ihan kelpo yksinolija.
Eroahdistuksesta kärsivä koira käyttäytyy jo omistajan läsnäollessa usein eritavalla kuin ns. "normaali puuhastelija". Vaelteleeko koira perässäsi, onko se mielellään jatkuvasti lähelläsi, ahdistuuko lähtösignaaleista (avaimet, takin päälle laittaminen jne..), eikä pysty rauhoittumaan toiseen huoneeseen oven ollessa kiinni? Yksinollessaan sen teot eivät jää pelkäksi puuhasteluksi vaan tuhoamisen lisäksi se saattaa ulvoa, haukkua, ulostaa, oksentaa. Usein koira kehittää erilaisia toimintoja kuten hännän jahtaamista, rapsuttelua tai itsensä nuolemista. Kun koiran käytöstä seurataan esimerkiksi videoinnin avulla huomaa helposti eron siinä puuhasteleeko koira vain itseään viihdyttääkseen ja energiaa purkaakseen vai onko sen toiminta stressaantunutta ja itsensä rauhoittelua. Mikään edellä oleva oire ei ole varma merkki eroahdistuksesta tai pelkästä puuhastelusta vaan kokonaisuus vaikuttaa ja seuraamalla koiran käytöstä huomataan mistä toiminta johtuu.
Koiran luonteesta riippuen sen käytös voi olla hyvinkin erilaista. Siinä missä aktiiviset rodut purkavat stressinsä omistajalta tuoksuviin esineisiin kuten puhelimiin, silmälaseihin, sohviin, sänkyihin, vaatteisiin ja kaukosäätimiin saattavat vähemmän aktiiviset rodut "tyytyä" pelkkään ulvomiseen ja haukkumiseen. On suuri virhe luulla, että koira v*ttuilee tekemällä tarpeensa sisälle. Kuten monet meistä ihmisistä, myös koirat saattavat reagoida mahallaan. Stressi lisää suolen toimintaa ja niin pissat kuin kakatkin saattavat tulla lattialle hyvinkin nopeasti omistajan lähdettyä koska eroahdistus on pahimmillaan ensimmäisen vartin-puolentunnin aikana siitä kun se on huomannut olevansa yksin.
Omistajan tullessa kotiin koira on usein iloinen, mutta eroahdistuskoira on jo hysteerisen iloinen. Jos sen rauhoittumiseen menee pitkä aika ja iloisuus "menee yli" saattaa se olla merkki siitä että koira on stressannut yksinollessaan. Tarkkaile koirasi käytöstä tarvittaessa myös kouluttajan kanssa, näin saat varimimmin oikeanlaisen diagnoosin koirastasi. Onko se vain tylsyyteensä puuhasteleva vai eroahdistunut jolloin yksinolemisen tueksi pitää tehdä muutakin kuin jättää rauhoittavaa tekemistä?
Eroahdistusta voidaan hoitaa monin eritavoin. Tässä vaiheessa pitää kuitenkin muistaa että kyseessä ollessa eroahdistus kaikki apukeinot kuten lääkitykset ovat vain väliaikaiseen käyttöön sekä osaksi koulutusta. Niitä ei tule käyttää mielestäni yksinään tai korvaamaan koiran tarvitsemaa koulutusta. Koirille syötetään ihan älyttömästi mielialalääkkeitä koska ne ovat nopea keino koulutukseen verrattuna. Mielialalääkkeiden lisäksi on DAP -haihduttimia, erilaisia lisäravinteita ja apua voi hakea kasvilääkinnästä. Kouluttajat suosivat myös hierontaa koiraa rauhoittamaan. Luonnollisesti on poissuljettava myös syyt sairauksista josta tarpeiden sisälle tekeminen saattaa johtua. On myös huomioitava, että eroahdistus ei ole useinkaan "vain vaihe" koiran elämässä. Se on käytöshäiriö joka saattaa loppua kokonaan koulutuksen avulla tai "uusiutua" mikäli taitoa ei ylläpidetä tai koira kokee yksin jäädessään stressiä ja saattaa jälleen turvautua vanhaan käyttäytymismalliin.
Vaikka koskaan ei pidä sanoa "ei koskaan", en koiralleni syöttäisi mielialalääkkeitä. Me kyllä kukkahattuillaan ja koitetaan esimerkiksi kasvilääkintää mutta pitkälti pyrkimys on kouluttaa koira yksinoloon. Kouluttaminen on prosessi joka sisältää rauhoittumisharjoituksia, vastaehdollistamista eli tehdään yksinolosta koiran kannalta kannattavaa ja loppujen lopuksi pidempiä yksinoloja. Koulutuksen tueksi kannattaa lueskella erilaisia vinkkejä. Olisiko teillä hyötyä esimerkiksi nauhoittavasta kamerasta, nauhurista, itkuhälyttimestä, cd -soittimesta jne..?
Postauksen toisessa osassa käydään läpi juttuja miten me harjoitellaan yksinoloa ja millaisia apukeinoja meillä on käytössä.
Kerron nyt ihan huvikseni oman kokemuksen aiheesta, koska tekstisi herätti paljon pohdintaa. Minulla on parivuotias koira, joka ensimmäisen ehkä 8-9 kk elämästään oli täysin rauhallinen yksin ollessaan. Se ei pentunakaan pelännyt mitään ja yksinollessaan vain nukkui. Sitten se alkoi haukkua ja pikkuhiljaa tilanne meni siihen, että se ei olisi tahtonut edes päästää ihmisiä ovesta. Pikkuhiljaa aloin ajatella, että se on eroahdistunut. Nyt se on kaksi vuotias, enkä ole edelleenkään keksinyt mitään ratkaisua, edelleen se haukkuu koko yksinolo ajan. Se mikä tästä tekee erikoista on koirani. Se ei ole koskaan ollut epävarma tai pelokas mitään kohtaan, vaan enemmänkin aika itsepäinen ja rohkea. Jos se harvoin on jostain vähääkään stressaantunut (lähinnä tuosta yksinolosta) niin siitä se on palautunut äärettömän nopeasti. Se ei ole tehnyt sijaistoimintoja eikä tuhonnut koskaan mitään. Kotona se on mieluiten omissa oloissaan, mutta silti valppaana eikä pidä siitä että se suljetaan johonkin (protestoi haukkumalla, mutta tässä vaiheessa ei vaikuta kuitenkaan stressaantuneelta). Ihmisten kotiin palatessa en sanoisi sen olevan iloinen, vaan ennemminkin ''suuttunut'', hyppii vasten, haukkuu ja yrittää näykkiä ja kun huomiota ei tule, vaikuttaa loukkaantuneelta noin vartin, jonka jälkeen se on taas täysin normaali. Koira on hieman turhan energinen säheltäjä, mutta muutoin sen hermoissa ei tunnu olevan mitään vikaa: sitä ei hetkauta esimerkiksi äänet tai ärhentelevät koirat eikä mitkään tilanteet joissa joku muu koira voisi kokea stressiä. Yksinoleminen autossa vaikka useita tuntejakin on sille ihan ok, siellä se nukkuu täysin tyytyväisenä. En tiedä kerroinko tilanteestamme nyt kaiken, mutta pintapuolisesti tilanteemme on tälläinen. Koska sinulla on itselläsi vahva kokemus eroahdistuneesta koirasta, tahtoisin ehdottomasti kuulla mielipiteesti siitä, vaikuttaako koirani mielestäsi eroahdistuneelta kertomani perusteella, vai voisiko kyseessä kuitenkin olla kovapäisenkoiran ''mielenosoitus'' siitä, että hän ei yksinkertaisesti vaan tahdo olla yksin, koska se ei ole kivaa...?
VastaaPoista