maanantai 30. tammikuuta 2012

Nyt kuuluis asua maalla.


Jos asuisin vielä maalla, pakkaisin autoon lauman, toverit ja kameran. Lämmikkeeksi termariin kuumaa kaakaota jota vois juua pari tuntia kun koirat nauttis hangesta..
Mutta ei. Kyllä mä tykkään Tampereesta ihan älyttömästi, mutta näinä päivinä ketuttaa kun ei ole sitä paikkaa missä seuraavaan naapuriin jos kymmenen kilometriä ja voi rauhassa istuksia keskellä metsää vaikka koiria ei näkyisikään. Kyllä ne siellä jossain aina on ja lopulta palaa pelipaikalle. huoh. Käännetään oikein veistä haavassa ja katotaan viimevuotta tähän aikaan:


Niin. Me lähetään nyt lenkille ja tullaan sit takaisin juomaan kuumat kaakaot partsille. Ni.

keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Mitenniin koirat vaatii liikuntaa enemmän ku vartin aamulla?

Mulla on kivoja koiria. Tykkään niistä. Ne osaa käyttäytyä eikä niillä ole mitään paljon puhuttuja ongelmia kuten remmirähinää tai ongelmia yksinolemisen kanssa. Ei. Mutta laiskoja ne eivät ole. Sitäkin enemmän ne ovat oma-aloitteisia. Se on muuten kiva piirre koirassa toi oma-aloitteisuus. Kävin aamulla pikaisen pissatuslenkin jätkien kanssa. Tämä johtui siitä, että nukuin pommiin ja olin jo valmiiksi myöhässä bussista. Ajattelin, että töiden jälkeen tehään sitten joku oikein kiva lenkki.

Onneks kultapojat oli kehittäny tekemistä sit ihan ite <3
ps. alempaa tekstiä lukiessa; sattuu tätä paremmissakin piireissä.

perjantai 20. tammikuuta 2012

Koo niinkuin Kodinvaihtaja

Nyt kun oma arki on tasainen, kahdesta koirasta muodostuva lauma on huomannut mikä ero on taas omalla "toimivalla" systeemillä ja millainen muutos kuvioihin tulee kun porukkaan sekoitetaan yksi kodinvaihtaja. Kuten aikaisemmin olen sanonut, Bono ei mulla edes projektina ollut, eikä ongelmakoirakaan liiaksi mutta se herätti taas muistelmia vuoden takaisesta oikeasta projektikoira Netasta jolla ongelmia oli, ja jonka kanssa arkea joutui radikaalisti muokkaamaan. Kodinvaihtajat ovat hienoja koiria, mutta onko se järkevä valinta koiraa hankkivalle? Netan kohdalla uusia kotiehdokkaita oli enemmän kuin laki olisi sallinut, silloin se laittoi minut vaikean paikan eteen; millaisen kodin kyseinen perhe voisi tarjota, tärkein; pärjäisivätkö he ja olisiko koti koiralle kuitenkaan se lopullinen?

Minä suosittelen aina ensimmäiseksi koiraksi pentua. Miksi? Pentu on aina puhdas taulu (karkeasti sanottuna). Sinä pystyt vaikuttamaan pitkälti siihen miten se aikuisena käyttäytyy. Remmirähjä, yksinolon ongelmat, sisäsiisteys, sosiaalisuus, itsevarmuus ja yleisesti käyttäytyminen on tuloksia siitä, miten koiraa on lähdetty viemään sen jälkeen kun se on ottanut ensimmäisen askeleen uudessa kodissaan. Kodinvaihtajalla on usein mennyt joku asia näistä päin persettä. Omistajan tietämättömyys ja välinpitämättömyys voivat ohjata koiran hyvinkin väärille urille. Kun koira on saanut hiihtää väärää latua jo kolme vuotta ollen täysi pommi.. Tässä kohtaa voi omistaja joko alkaa ammattilaisten avustamana hoitamaan ja ratkomaan ongelmia tai laittamaan ongelman kiertoon. Ei se kodinvaihtaja toivoton ole -mutta kaikkea muutakuin helppo!

Kodinvaihtajien viimeiseltä kodilta vaaditaan paljon. Sen paljon puhutun ja arvostetun kärisvällisyyden lisäksi. Kodilta vaaditaan oikeasti järjetön turvaverkko, rahaa, aikaa, taitoa, päättäväisyyttä, tasapainoista elämää, loistavat naapurit, ystäviä.. -sanoinko jo että rahaa?

Ensimmäinen virhe, jonka vanha koti kirjoittaa ilmoitukseen on "nopeasti uusi koti hakusessa, koira menee piikille" ja nönnönnöö. Tässä vaiheessa uusi omistaja tahtoo "pelastaa" koiran. Noin. Ja taas mennään samaan oravanpyörään. Entinen koti ei todellakaan kertonut kaikkia ongelmia, ehkä yhden sieltä toisen tuolta. Huomaat saaneesi arvaamattoman remmirähjän joka ei todellakaan osaa olla yksin. Se tuhoaa koko kodin ja huutaa naapureilta kuulon. Uskopois, vaikka omistaisit siitä kivasta kerrostalosta sen kaksion; sinut saadaan siihen pisteeseen että se lunastetaan sinulta tarpeen vaatiessa. Saatika vuokralainen -häätölappunen on yllättävän nopeasti odottamassa kotiin tuloasi. Mitä silloin tehdään; etsitään koiralle uusi koti. Ja taas mennään.

Mitkä ovat ongelmia joita pystyisit ratkomaan uuden perjeenjäsenesi kanssa? Minkä ongelmien takia se ei tule koskaan enää vaihtamaan sinun tarjoamaasi kotia vaihtamaan? Kestätö remmirähjän? Mahdollisen sairastelun? Kestätö arvaamattomuuden ja sen mahdollisesti tuoman pelkoagressiivisen käyttäytymisen? Miten olis eroahdistusta vielä kirsikkana kakun päällä?

Pääsääntöisesti uutta kotia etsivät koirat ovat tilanteessaan eroahdistuksen tai "eroahdistuksen" vuoksi. Eroahdistus on aina hoidettavissa ainakin siedettävälle asteelle mutta se vaatii aina pientä hoitoa. Eikä siihen tehoa sitruunapanta eikä sitä ahdistuneelle koiralle laiteta kaulaan muutenkaan. Miksi eroahdistuksesta kärsivät koirat etsivät uutta kotia? No naapureiden takia. Tässä vaiheessa sinä, kerrostalossa elävä, voisit miettiä onko sinulla resursseja hoitaa koiraa, maksaa sille hoitopaikka tai muutoin järjestää asiat niin, että koira ei taas etsisi kotia vihamielisten naapureiden vuoksi? Tämän takia, kerrostalo ei ole kodinvaihtajalle koskaan se paras vaihtoehto.

Aina tulee äkkilähtöjä, jonne koiraa ei voisi ottaa mukaan. On päivystyksiä hammassärkyyn tai katkenneseen jalkaan. Samantien kun lähdet ovesta, alkaa myös koiran huuto ja naapureiden hampaiden kiristys. Mieti asiaa ennen koiran kerrostaloon muuttoa, oikeasti.

Oletetaan, että naapurissasi on työtön 24/7 päivystävä koirahoitaja (Olis hieno tilanne muuten), mutta ennenkuin hän uskaltaa viemään koiraasi lenkille -sen pitäisi osata käyttäytyä. Se vetää ja se rähjää. Pahimmassa tapauksessa se nappaa jopa sinua ranteesta kun yrität kieltää sitä. Jaahas, mikäs tähän on avuksi? Ei muutakuin rahapussille ja maksamaan koirakursseja josko ongelma saataisiin hallintaan. Ja voin sanoa, se saattaa maksaa mansikoita isommilla paikkakunnilla. Lenkkien välttäminenkään kun ei oikein olisi ratkaisu -koira tarvii lenkitystä oli sinun sitä sitten mukava viedä tai ei.

Noniin, koiraan on sitten laitettu satoja euroja erilaisiin kursseihin ja sille naapurin hoitotädillekin on parit kahvipaketit ostettu kiitoksena. Mitäs nyt tapahtuu, koira sairastuu. Yep -mitä vakuutuksia noi sekarotuiset kodinvaihtajat nyt tarvis. Yks ihan hyvä olis hoitokuluvakuutuksen. Sekin muuten maksaa ihan kivasti, mutta pahimmillaan joudut pulittamaan huomattavasti enemmän kun koirasi ei uskonutkään tänne käskyä vaan kirmasi liikenteeseen joutuen nyt leikkaukseen joka sekin maksaa mansikoita.

Noin. Koira on hoidettu ja rahaakin on palanut kivasti. Onse kyllä kiva kun on koira. Varsinkin meille sinkuille kun on joku joka lenkin jälkeen lysähtää sohvalle katsomaan leffaa turre kainalossa. Pari kaveria alkaa yllyttämään viihteelle ja oikein innostut ajatuksesta -sinkkuna kun viihteelläkin tulee käytyä- ja alat laittautua ja valmistautua iltaan. Menet tuttuun tapaasi koputtamaan naapurisi oveen jotta koirasi pääsisi taas yökylään tuttuun ja turvalliseen paikkaan.

Kukaan ei avaa, ja toinen (se joka ei pidä koirastasi) tietää sanoa että naapuri lähti viikoksi sukuloimaan. Ei mennyt niinkuin strömsössä sanot, kun soitat muille ja selität miten leffailta pitkästä aikaa on varmaan ihan hyvä idea -täydet meikit naamassa.

lauantai 14. tammikuuta 2012

Bono poika lähtee tänään uuteen kotiin :)!

Bonopoika pääsee tänään uuteen kotiinsa. Poikaa tulee hakemaan sekä kasvattaja että uusi omistaja, hienoa nähdä molemmat! Varmasti juteltavaakin riittää koirasta ja sen tulevaisuudesta. Käytiin tossa puistoilemassa ennen uuteen kotiin lähtöä, hauska nähdä miten tällanen laumakin vaan sopii yllättävän hyvin yhteen. Bono hienosti porukan alistuvaisempana seuraili muiden leikkejä välillä intoutuen mukaan riekkumaan. Voi miten kevyeltä tommosen afgaanin juokseminen näyttääkään <3!

perjantai 13. tammikuuta 2012

Bonolle on uusi koti löytynyt!

Eikä paljoa parempaa tulosta olisi voinut odotellakaan :)! Otin taannoin yhteyttä Afgaaniyhdistykseen ja kasvattajaan. Aina ei ole asiat niin mustavalkoisia -varsinkaan näiden paperillisten ja hieman harvinaisempien rotujen kohdalla jossa on pienet piirit ja kaikki tuntevat toisensa. Kaikesta huolimatta -pojalla on nyt koti etsittynä kasvattajan toimesta -eikä parempaa kotia olisi voinut pojalle löytyä. Kyseisessä kodissa on nimittäin jo pari kasvattajan aikaisempaa koiraa ja osaava, innokas omistaja jossa ei yhden koiran pallivikaisuuskaan haittaa! Aivan valtavaa.

Poika on ihanan rauhallinen maatessaan tuossa vieressä. On hienoa kun kerrankin kodinvaihtaja (vaikka edelleen sitä mieltähän mä aina olen että ongelmat kehittyy narun toisesta päästä), jolla ei todellakaan ole ongelmia. Koira on käynyt lääkärissä, pientä alkavaa korvatulehdusta oli ilmassa mutta lääkityksellä sekin meni ohi. Muutoinkin koira on terve, syö hyvin ja liikkuu vaivattomasti. Tämmönen koira on aina ilo luovuttaa uuteen kotiin, varsinkin kun uuden kodin on katsonut koiran oma kasvattaja ja sen valintaan voi luottaa paremmin kuin mitä omaan olisi voinut luottaa. Hienoa hienoa <3

Samperista ja Bonosta tuli toverit <3

keskiviikko 4. tammikuuta 2012

Hoitokotia etsimässä

Kyllä, maailma on hienoja ihmisiä täynnä! Bono sai hoitopaikan jossa sen kanssa on mahdollisuus olla 24/7 kunnes sen uusi, oma koti löytyy! Tänään lähteepi sitten tietoa rotuyhdistykselle ja muualle kotia etsivästä, vuotiaasta ja paperillisesta karvapallosta.

Koiran turkki ei mitä parhaimmassa kunnossa ole, joten trimmikonetta tullaan käyttämään jotta tolta saisi karvat pois ja iho saisi hieman hengittää. Samalla selviää löytyykö turkin alta mitään yllätyksiä.

Poika käyttäytyy lenkillä tosi nätisti, tulee juttuun ihmisen kuin ihmisen kanssa. Melkoinen varas tuo on; kaikki katoaa mitä pöydälle jättää :D! Mitään suuria eroahdistukseen viittaavia merkkejä ei ole. Saan käydä rauhassa ulkona eikä jätkä edes noteeraa mun poistumistani/saapumistani. Tosi hienosti käyttäytyy kyllä. Hieman lihaskatoinen toveri, mutta tosin -vuotiaaksi afgaaniksi ihan hyvän näköinen yksilö, luonne tuolla on täyttä kultaa <3

Katsotaan miten elämä lähtee hoitokodissa etenemään ja milloin poika löytäisi sen oma uuden kotinsa


tiistai 3. tammikuuta 2012

Bono

Heh, muistan blogikirjoituksen vuodelta 2011, sitäkin paremmin Facebook päivitykseni "vuosi 2011 ja heti heti ongelmissa ;)". "http://ssamperi.blogspot.com/2011/01/pieni-ja-vikiseva-projektikoira.html"

Kyllähän mä olen jo päättänyt, että mun luokseni ei enää yhden ainoaa projektikoiraa tule vaikka miten palkitsevaa niiden kanssa touhaaminen onkin. Sattumankaupalla, oikeastaan -kaverin autokaupan ohessa tuli puhetta vuotiaasta afgaanipojasta jolle etsitään uutta kotia.. Koira kärsi pahasta eroahdistuksesta jonka johdosta omistaja oli saanut häädön ja nyt vaihtaa asuntoa -jonne koiraa ei voida ottaa. Tiedän, lopetusuhan alla olevia koiria on mielinmäärin -mutta vuotias, kaunis paperillinen afgaani? Kyllä meidän pieneen yksiöön sellainen mahtuu..

Sielä se sitten saapui. Ei niin pieni mutta vikisevä ja pienesti arkajalkainen karvapallo. Tottakai itseä hieman jännitti, vuotias leikkaamaton uros kahden muun leikkaamattoman uroksen joukkoon. Mutta kaikki meni loistavasti!

Ilta meni rauhaisissa merkeissä; kauheasti en poikaa noteerannut kun hieman arka oli -mutta nopeasti se sitten pääsi laumaan ja uusiin kuvioihin. Kyllähän sitä iltalenkillä hieman jännitti kolmen koiran kanssa. Painoa kun on reipas 50kg ja käsissä se 100kg ja vastaan tulee pieni räkötes niin siinä kävi monenmoista mielessä. Entä jos rättipää, neekeri ja portugalilainen saa kaikki yhdessä ajatuksen; "Hei jätkät, otetaan toi pieni ja valkoinen kiinni", niin mitä tekis 50kg painava muija lauman perässä :D?

Mutta kaikesta selvittiin; enemmän kuin kunnialla. Tuttavapiiristä löytyikin tyttö joka pääsisi laumaa työpäiväni ajaksi vahtimaan jotta poika ei joutuisi yksin olemaan, saatika että olisin uskaltanut jättää tän lauman keskenään tänne. Niimpä me nukuttiin kaikki neljä sulassa sovussa tossa sohvalla, ja hyvin mahduttiin :) Aikamoinen mammanpoikahan tuo rättipää oli :)

Koska mullakin kuitenkin oli tilanne mikä oli, muutto just saatu tehtyä, uusi asunto jonka johdosta uudet rutiinit työmatkojen ja koirien suhteen, ei ollut todellakaan tarkoitus että koira olisi mulla hetkeäkään enempää kuin olisi pakko. Ei edes treenissä -tällä hetkellä ei omat resurssit vain riitä. Katsotaan mitä tulevaisuus tämänkin pojan kohdalla tuo tullessaan :)

Tättärää mikä karvapallo!

Vuotias, eroahdistuksesta kärsivä afgaanipoika kaipailisi uutta kotia. Poika on paperillinen mutta pallivikainen joten näyttelytähdeksi siitä ei valitettavasti ole. Luonne muuten helmi, mutta tosiaan eroahdistuksen vuoksi uusi koti hakusessa. Jeesailen uuden kodin metsästyksessä ja väliaikainen hoitokotikin kuulostaisi enemmän kuin hyvältä (esimerkiksi päivähoitopaikka)!

Mikäli jotain tuttuasi koiruus kiinnostaisi, laitelkaahan mulle mailia niin välitän eteenpäin josko pojalle saataisiin uusi koti!

jonna@himpura.net




// pahoittelen myöskin vähäisiä päivityksiä, tässä tehtiin ahkerasti muuttoa koko joulun jälkeinen aika. Nyt on sitten viime sunnuntaina kamat saatu kannettua lopultakin uuteen kotiin ja vielä olisi edessä enemmän kuin paljon järjesteltävää ja vaikka mitä! Päivitellään päivitellään (niin ja nettikin olis jees).

sunnuntai 1. tammikuuta 2012

solis kakstuhtattakakstoista!

Aina vuoden vaihtuessa pitäisi jaksaa hirveästi suunnitella sitä uutta ja parempaa vuotta. Pyhpah sanotaan me jotka ollaan saatu just reipas 34neliötä täyteen tavaraa ja pyritään lähinnä mahtumaan sinne kaiken kaaoksen keskelle. Odotuksena tälle vuodelle on ainoastaan että se olisi parempi kuin viime vuosi -ja siihen ei paljoa vaadita. Lisäks mä lupaan yrittää sitten huhtikuussa tehdä "vuonna 2012 -listan" kun tätä vuotta on jo hetken aikaa menty eteenpäin ja odotukset vois olla realistisempia, eiks se oo paras?

Uusi vuosi meni meillä äärimmäisen leppoisasti. Koirien kanssa tässä istuksittiin kaverin kanssa ja rättipoikkipuhki väsyneinä kuunneltiin raketteja, käytiin kattomassa uusi paikallinen parin huurteisen merkeissä ja takaisin tullessa mahdutettiin itsemme vielä kaiken tavaran joukkoon nukkumaan. Me juhlitaan uuttavuotta sitten myöhemmin -tuleehan noita juhlia ;)