Nyt kun oma arki on tasainen, kahdesta koirasta muodostuva lauma on
huomannut mikä ero on taas omalla "toimivalla" systeemillä ja millainen
muutos kuvioihin tulee kun porukkaan sekoitetaan yksi kodinvaihtaja.
Kuten aikaisemmin olen sanonut, Bono ei mulla edes projektina ollut,
eikä ongelmakoirakaan liiaksi mutta se herätti taas muistelmia vuoden
takaisesta oikeasta projektikoira Netasta jolla ongelmia oli, ja jonka
kanssa arkea joutui radikaalisti muokkaamaan. Kodinvaihtajat ovat
hienoja koiria, mutta onko se järkevä valinta koiraa hankkivalle? Netan
kohdalla uusia kotiehdokkaita oli enemmän kuin laki olisi sallinut,
silloin se laittoi minut vaikean paikan eteen; millaisen kodin kyseinen
perhe voisi tarjota, tärkein; pärjäisivätkö he ja olisiko koti koiralle
kuitenkaan se lopullinen?
Minä suosittelen aina ensimmäiseksi koiraksi pentua. Miksi? Pentu on
aina puhdas taulu (karkeasti sanottuna). Sinä pystyt vaikuttamaan
pitkälti siihen miten se aikuisena käyttäytyy. Remmirähjä, yksinolon
ongelmat, sisäsiisteys, sosiaalisuus, itsevarmuus ja yleisesti
käyttäytyminen on tuloksia siitä, miten koiraa on lähdetty viemään sen
jälkeen kun se on ottanut ensimmäisen askeleen uudessa kodissaan.
Kodinvaihtajalla on usein mennyt joku asia näistä päin persettä.
Omistajan tietämättömyys ja välinpitämättömyys voivat ohjata koiran
hyvinkin väärille urille. Kun koira on saanut hiihtää väärää latua jo
kolme vuotta ollen täysi pommi.. Tässä kohtaa voi omistaja joko alkaa
ammattilaisten avustamana hoitamaan ja ratkomaan ongelmia tai laittamaan
ongelman kiertoon. Ei se kodinvaihtaja toivoton ole -mutta kaikkea
muutakuin helppo!
Kodinvaihtajien viimeiseltä kodilta vaaditaan paljon. Sen paljon
puhutun ja arvostetun kärisvällisyyden lisäksi. Kodilta vaaditaan
oikeasti järjetön turvaverkko, rahaa, aikaa, taitoa, päättäväisyyttä,
tasapainoista elämää, loistavat naapurit, ystäviä.. -
sanoinko jo että
rahaa?
Ensimmäinen virhe, jonka vanha koti kirjoittaa ilmoitukseen on
"nopeasti uusi koti hakusessa, koira menee piikille" ja nönnönnöö. Tässä
vaiheessa uusi omistaja tahtoo "pelastaa" koiran. Noin. Ja taas mennään
samaan oravanpyörään. Entinen koti ei todellakaan kertonut kaikkia
ongelmia, ehkä yhden sieltä toisen tuolta. Huomaat saaneesi
arvaamattoman remmirähjän joka ei todellakaan osaa olla yksin. Se tuhoaa
koko kodin ja huutaa naapureilta kuulon. Uskopois, vaikka omistaisit
siitä kivasta kerrostalosta sen kaksion; sinut saadaan siihen pisteeseen
että se lunastetaan sinulta tarpeen vaatiessa. Saatika vuokralainen
-häätölappunen on yllättävän nopeasti odottamassa kotiin tuloasi. Mitä
silloin tehdään; etsitään koiralle uusi koti. Ja taas mennään.
Mitkä ovat ongelmia joita pystyisit ratkomaan uuden perjeenjäsenesi
kanssa? Minkä ongelmien takia se ei tule koskaan enää vaihtamaan sinun
tarjoamaasi kotia vaihtamaan? Kestätö remmirähjän? Mahdollisen
sairastelun? Kestätö arvaamattomuuden ja sen mahdollisesti tuoman
pelkoagressiivisen käyttäytymisen? Miten olis eroahdistusta vielä
kirsikkana kakun päällä?
Pääsääntöisesti uutta kotia etsivät koirat ovat tilanteessaan
eroahdistuksen tai "eroahdistuksen" vuoksi. Eroahdistus on aina
hoidettavissa ainakin siedettävälle asteelle mutta se vaatii aina pientä
hoitoa. Eikä siihen tehoa sitruunapanta eikä sitä ahdistuneelle
koiralle laiteta kaulaan muutenkaan. Miksi eroahdistuksesta kärsivät
koirat etsivät uutta kotia? No naapureiden takia. Tässä vaiheessa sinä,
kerrostalossa elävä, voisit miettiä onko sinulla resursseja hoitaa
koiraa, maksaa sille hoitopaikka tai muutoin järjestää asiat niin, että
koira ei taas etsisi kotia vihamielisten naapureiden vuoksi? Tämän
takia, kerrostalo ei ole kodinvaihtajalle koskaan se paras vaihtoehto.
Aina tulee äkkilähtöjä, jonne koiraa ei voisi ottaa mukaan. On
päivystyksiä hammassärkyyn tai katkenneseen jalkaan. Samantien kun
lähdet ovesta, alkaa myös koiran huuto ja naapureiden hampaiden
kiristys. Mieti asiaa ennen koiran kerrostaloon muuttoa, oikeasti.
Oletetaan, että naapurissasi on työtön 24/7 päivystävä koirahoitaja
(Olis hieno tilanne muuten), mutta ennenkuin hän uskaltaa viemään
koiraasi lenkille -sen pitäisi osata käyttäytyä. Se vetää ja se rähjää.
Pahimmassa tapauksessa se nappaa jopa sinua ranteesta kun yrität kieltää
sitä. Jaahas, mikäs tähän on avuksi? Ei muutakuin rahapussille ja
maksamaan koirakursseja josko ongelma saataisiin hallintaan. Ja voin
sanoa, se saattaa maksaa mansikoita isommilla paikkakunnilla. Lenkkien
välttäminenkään kun ei oikein olisi ratkaisu -koira tarvii lenkitystä
oli sinun sitä sitten mukava viedä tai ei.
Noniin, koiraan on sitten laitettu satoja euroja erilaisiin
kursseihin ja sille naapurin hoitotädillekin on parit kahvipaketit
ostettu kiitoksena. Mitäs nyt tapahtuu, koira sairastuu. Yep -mitä
vakuutuksia noi sekarotuiset kodinvaihtajat nyt tarvis. Yks ihan hyvä
olis hoitokuluvakuutuksen. Sekin muuten maksaa ihan kivasti, mutta
pahimmillaan joudut pulittamaan huomattavasti enemmän kun koirasi ei
uskonutkään tänne käskyä vaan kirmasi liikenteeseen joutuen nyt
leikkaukseen joka sekin maksaa mansikoita.
Noin. Koira on hoidettu ja rahaakin on palanut kivasti. Onse kyllä
kiva kun on koira. Varsinkin meille sinkuille kun on joku joka lenkin
jälkeen lysähtää sohvalle katsomaan leffaa turre kainalossa. Pari
kaveria alkaa yllyttämään viihteelle ja oikein innostut ajatuksesta
-sinkkuna kun viihteelläkin tulee käytyä- ja alat laittautua ja
valmistautua iltaan. Menet tuttuun tapaasi koputtamaan naapurisi oveen
jotta koirasi pääsisi taas yökylään tuttuun ja turvalliseen paikkaan.
Kukaan ei avaa, ja toinen (se joka ei pidä koirastasi) tietää sanoa
että naapuri lähti viikoksi sukuloimaan. Ei mennyt niinkuin strömsössä
sanot, kun soitat muille ja selität miten leffailta pitkästä aikaa on
varmaan ihan hyvä idea -täydet meikit naamassa.