Koo niinkuin Kodinvaihtaja

Nyt kun oma arki on tasainen, kahdesta koirasta muodostuva lauma on huomannut mikä ero on taas omalla "toimivalla" systeemillä ja millainen muutos kuvioihin tulee kun porukkaan sekoitetaan yksi kodinvaihtaja. Kuten aikaisemmin olen sanonut, Bono ei mulla edes projektina ollut, eikä ongelmakoirakaan liiaksi mutta se herätti taas muistelmia vuoden takaisesta oikeasta projektikoira Netasta jolla ongelmia oli, ja jonka kanssa arkea joutui radikaalisti muokkaamaan. Kodinvaihtajat ovat hienoja koiria, mutta onko se järkevä valinta koiraa hankkivalle? Netan kohdalla uusia kotiehdokkaita oli enemmän kuin laki olisi sallinut, silloin se laittoi minut vaikean paikan eteen; millaisen kodin kyseinen perhe voisi tarjota, tärkein; pärjäisivätkö he ja olisiko koti koiralle kuitenkaan se lopullinen?

Minä suosittelen aina ensimmäiseksi koiraksi pentua. Miksi? Pentu on aina puhdas taulu (karkeasti sanottuna). Sinä pystyt vaikuttamaan pitkälti siihen miten se aikuisena käyttäytyy. Remmirähjä, yksinolon ongelmat, sisäsiisteys, sosiaalisuus, itsevarmuus ja yleisesti käyttäytyminen on tuloksia siitä, miten koiraa on lähdetty viemään sen jälkeen kun se on ottanut ensimmäisen askeleen uudessa kodissaan. Kodinvaihtajalla on usein mennyt joku asia näistä päin persettä. Omistajan tietämättömyys ja välinpitämättömyys voivat ohjata koiran hyvinkin väärille urille. Kun koira on saanut hiihtää väärää latua jo kolme vuotta ollen täysi pommi.. Tässä kohtaa voi omistaja joko alkaa ammattilaisten avustamana hoitamaan ja ratkomaan ongelmia tai laittamaan ongelman kiertoon. Ei se kodinvaihtaja toivoton ole -mutta kaikkea muutakuin helppo!

Kodinvaihtajien viimeiseltä kodilta vaaditaan paljon. Sen paljon puhutun ja arvostetun kärisvällisyyden lisäksi. Kodilta vaaditaan oikeasti järjetön turvaverkko, rahaa, aikaa, taitoa, päättäväisyyttä, tasapainoista elämää, loistavat naapurit, ystäviä.. -sanoinko jo että rahaa?

Ensimmäinen virhe, jonka vanha koti kirjoittaa ilmoitukseen on "nopeasti uusi koti hakusessa, koira menee piikille" ja nönnönnöö. Tässä vaiheessa uusi omistaja tahtoo "pelastaa" koiran. Noin. Ja taas mennään samaan oravanpyörään. Entinen koti ei todellakaan kertonut kaikkia ongelmia, ehkä yhden sieltä toisen tuolta. Huomaat saaneesi arvaamattoman remmirähjän joka ei todellakaan osaa olla yksin. Se tuhoaa koko kodin ja huutaa naapureilta kuulon. Uskopois, vaikka omistaisit siitä kivasta kerrostalosta sen kaksion; sinut saadaan siihen pisteeseen että se lunastetaan sinulta tarpeen vaatiessa. Saatika vuokralainen -häätölappunen on yllättävän nopeasti odottamassa kotiin tuloasi. Mitä silloin tehdään; etsitään koiralle uusi koti. Ja taas mennään.

Mitkä ovat ongelmia joita pystyisit ratkomaan uuden perjeenjäsenesi kanssa? Minkä ongelmien takia se ei tule koskaan enää vaihtamaan sinun tarjoamaasi kotia vaihtamaan? Kestätö remmirähjän? Mahdollisen sairastelun? Kestätö arvaamattomuuden ja sen mahdollisesti tuoman pelkoagressiivisen käyttäytymisen? Miten olis eroahdistusta vielä kirsikkana kakun päällä?

Pääsääntöisesti uutta kotia etsivät koirat ovat tilanteessaan eroahdistuksen tai "eroahdistuksen" vuoksi. Eroahdistus on aina hoidettavissa ainakin siedettävälle asteelle mutta se vaatii aina pientä hoitoa. Eikä siihen tehoa sitruunapanta eikä sitä ahdistuneelle koiralle laiteta kaulaan muutenkaan. Miksi eroahdistuksesta kärsivät koirat etsivät uutta kotia? No naapureiden takia. Tässä vaiheessa sinä, kerrostalossa elävä, voisit miettiä onko sinulla resursseja hoitaa koiraa, maksaa sille hoitopaikka tai muutoin järjestää asiat niin, että koira ei taas etsisi kotia vihamielisten naapureiden vuoksi? Tämän takia, kerrostalo ei ole kodinvaihtajalle koskaan se paras vaihtoehto.

Aina tulee äkkilähtöjä, jonne koiraa ei voisi ottaa mukaan. On päivystyksiä hammassärkyyn tai katkenneseen jalkaan. Samantien kun lähdet ovesta, alkaa myös koiran huuto ja naapureiden hampaiden kiristys. Mieti asiaa ennen koiran kerrostaloon muuttoa, oikeasti.

Oletetaan, että naapurissasi on työtön 24/7 päivystävä koirahoitaja (Olis hieno tilanne muuten), mutta ennenkuin hän uskaltaa viemään koiraasi lenkille -sen pitäisi osata käyttäytyä. Se vetää ja se rähjää. Pahimmassa tapauksessa se nappaa jopa sinua ranteesta kun yrität kieltää sitä. Jaahas, mikäs tähän on avuksi? Ei muutakuin rahapussille ja maksamaan koirakursseja josko ongelma saataisiin hallintaan. Ja voin sanoa, se saattaa maksaa mansikoita isommilla paikkakunnilla. Lenkkien välttäminenkään kun ei oikein olisi ratkaisu -koira tarvii lenkitystä oli sinun sitä sitten mukava viedä tai ei.

Noniin, koiraan on sitten laitettu satoja euroja erilaisiin kursseihin ja sille naapurin hoitotädillekin on parit kahvipaketit ostettu kiitoksena. Mitäs nyt tapahtuu, koira sairastuu. Yep -mitä vakuutuksia noi sekarotuiset kodinvaihtajat nyt tarvis. Yks ihan hyvä olis hoitokuluvakuutuksen. Sekin muuten maksaa ihan kivasti, mutta pahimmillaan joudut pulittamaan huomattavasti enemmän kun koirasi ei uskonutkään tänne käskyä vaan kirmasi liikenteeseen joutuen nyt leikkaukseen joka sekin maksaa mansikoita.

Noin. Koira on hoidettu ja rahaakin on palanut kivasti. Onse kyllä kiva kun on koira. Varsinkin meille sinkuille kun on joku joka lenkin jälkeen lysähtää sohvalle katsomaan leffaa turre kainalossa. Pari kaveria alkaa yllyttämään viihteelle ja oikein innostut ajatuksesta -sinkkuna kun viihteelläkin tulee käytyä- ja alat laittautua ja valmistautua iltaan. Menet tuttuun tapaasi koputtamaan naapurisi oveen jotta koirasi pääsisi taas yökylään tuttuun ja turvalliseen paikkaan.

Kukaan ei avaa, ja toinen (se joka ei pidä koirastasi) tietää sanoa että naapuri lähti viikoksi sukuloimaan. Ei mennyt niinkuin strömsössä sanot, kun soitat muille ja selität miten leffailta pitkästä aikaa on varmaan ihan hyvä idea -täydet meikit naamassa.