Voi miten suloisesti se vetää!

Rym opetelee kaupunkielämää

Meitä on moneen junaan. Ja moni jää vielä asemalle. Oon taas (aina aika-ajoin minäki taas intoudun koiraihmisen elämään :D) miettinyt näitä pennun omistajia täällä. Tai ylipäätään koiran koulutusta täällä missä koirat ovat perheenjäseniä, niitä saamattomia lapsia tai kotoa pois muuttaneiden lasten tilalle tulleita kapsistuksia. Menetetyn parisuhteen korvaavia, yksinäisyyden torjujia. Koirista on moneksi. Ja on valtavaa nähdä täällä kaupungissa miten paljon eläimiin laitetaan rahaa ja aikaa. Enmä sitä huononoa pidä (itekki hussaisin varmaan mielettömät määrät jos olis jotain hussattavaa). Mutta tää koulutus on asia joka nostaa aina päätään tietyn väliajoin, tää kevät varmaan kuuluu niihin syksyn lisäksi. Lenkillä meitä vastaan tulee paljon koiria, joukkoon mahtuu hyvin käyttäytyviä -ja ei niin hyvin käyttäytyviä. Mahtuu pentuja jo vanhoja harmaantuneita löntystelijöitä, vähän kaikkea. Ja erityisesti pennut mua aina pohdituttaa.

Ei kukaan täysijärkinen tahallaan sitä suloista taaperoa lähde ryssimään. Kaikki käy vahingossa. Miten moni on nähnyt liekeissä olevan omistajan taluttavan pientä 10viikkoista pentua kadulla? Se näky kun pentu paahtaa edellä, koko elämä edessään täydessä onnessaan suloisena -omistajan ihastellessa sen menoa. Kukapa ei olisi onnellinen saadessaan taluttaa 10viikkoista? Noissa tilantessa tekisi mieli mennä vain viereen seisomaan ja sanomaan "voi miten suloinen se on, ja vetääkin jo tosi hienosti".

Minähän olen sitä mieltä, että pääsääntöisesti koirille opetaan ne huonot käytösmallit.Remmirähjä ja "nätisti hihnassa" kurssit vetävät porukkaa koska kaupunki on täynnä rähjiä ja vetäviä koiria joiden kanssa lenkkeily ei ole mukavaa itselle, koiralle eikä varsinkaan kanssa lenkkeilijöille. Hienoa on se, että kursseilla käydään. Jaksetaan panostaa ja olla mukana. Mutta miten monta rähjää ja hihnassa vetävää koiraa vältettäisiin jos se pentu yksinkertaisesti vaan opetettaisiin kulkemaan nätisti hihnassa eikä vetäen?

Kesä ja hämeenkatu < 3

Me ollaan kyllä opittu nauttimaan kaupungista. Tästä vilinästä, toiminnasta, asenteista, elämäntyyleistä sun muista. Tampere on melkoistan koiraystävällinen paikka, koiria voi ottaa mukaan, enkä oikeastaan kertaakaan ole kuullut mitään negatiivista koirista. Lähinnä tyypit tulee silittelemään ja juttelemaan (koirille) ja jatkavat sitten omia teitään. Koiratkin rakastaa tätä hommaa. Ne ei paljoa ressaile ympärillä hoipparoivasta juoposta tai lapsivilinästä. Tuntuu että ne rakastaa kaupungin ääniä ja tuoksuja yhtä paljon kuin minä.

Kesä ei vaan ole ihan vielä täällä. Otettiin kuitenkin pieni varaslähtö kevään ensimmäiseen kunnon aurinkopäivään ja mentiin istuksiin hämeenkadun vilinään, se oli hienoo<3 p="p">

Sopii myös allergisille?

Huhhuh. Rytmi karvottaa aivan älyttömästi taas. Tuntuu että tota piikikästä karvaa on sitten jokapuolella (jalanpohjista niitä on sitten oikein kiva pinseteillä repiä pois..!). Omistan kaksi pohjavillatonta koiraa. Nää on nyt niitä, joita mainostetaan allergiaystävällisinä koirina. Nimenomaan sen takia, että ne ei vaihda sitä karvaa pari kertaa vuodessa sun muuta. Samperi on kyllä helpompi, tai sen karva on helpompaa. Se on lyhyttä ja pehmeää ja katoaa jopa tänne 33neliöön varsin hyvin. Mutta Rytmin ei. Se on pientä ja piikikästä ja tarttuu aina ja joka paikkaan. Olkaa hyvät vaan kaikki toverit joilla on mustat vaatteet ja illalla kutsuisi viihde-elämä. Teippiharjan kauttahan meillä poistutaan -jos sekään auttaa. Mutta eikös koirataloudessa ole aina tällaista?

Karvoihin kyllästyessä on aina hyvä se kerran tai kaksi vuodessa ottaa kumisuka käteen ja alkaa työstämään ton pienen afrikkalaisen turkkia. Furminaattori olis sairaan kätevä vehje mä sanon.

Jännä.

On olemassa aktiivisia koiria, niitä jotka ponkaisee pediltä ylös kun kuulevat lenkkivaatteiden päälle kiskomisen. Sitten on näitä mitä meillä on.

Yritin maanitella tota lenkille.

Ei lämmenny.

Jännä.

Pilheet

Meillä on koirat aina mukana. Oli kyseessä sitten kesäinen reissu kaupunkiin tai etkoilut/jatkoilut tai vaikka oltaisiin muutamalla kosken rannassa. Nuo on pyörinyt aina mukana, enkä ole koskaan asiasta edes tajunnut tehdä mitään numeroa -ei niitä viiti kotiinkaan jättää kun tykkäävät olla mukana eivätkä turhista ressaile. Oikeastaan odotan kesää innolla; kosken rantaa, lämmintä ilmaa ja paljon ihmisiä. Valtavaa <3

Juhlittiin viikonloppuna erinäisiä vuosipäiviä -moon täs (..ja koiratkin siinä ohessa) nyt vuoden sinkkuillu, tampereelle on muutettu, työkuviot muuttunu ja vaikka mitä. Aikamoinen vuosi takana. Kaikesta on selvitty, vielä kun saisi koirien kanssa noi treenit kulkeen ja aikaseks niin olis aika kova juttu.. :)

Oli niitä koiria yksi taikka neljä, meillä on juhlittu aina. Välillä koko suvun kesken ja välillä pienemmällä porukalla. Välillä alkoholin kanssa ja usein myös ilman. Porukassa on outoja naamoja ja vierailevia tähtiä niinkuin tuttujakin. Tähän meidän koirat ovat tottuneet, etkot juhlat ja jatkot.

Kun ensimmäisen koiruuteni mummun, eli lalan -sain ollessani alle 10 -vuotias. Meidän suvussa on aina juhlittu suurella porukalla, myös koirien kanssa. Eikä sitä ole koskaan kavahdettu missään, koirat kulkee sinne minne omistajatkin menevät, varsinkin kesäisin. Tähän tottuivat myös omat koirani. Kun ylä-aste ikääkin kertyi, koirat matkustivat mukana niin skopen kuin traktorin hytissä mukana. Ne on ollu mukana telttailemassa, juhannusfestareilla 10tuhannen ihmisen joukossa, nukkuneet jatkoilla vieressä kun muut pelaavat juomapeliä vielä aamun myöhäisimpinä tunteina. Luonnollisesti siinä ohessa hurmaten vieraat ja saaden tuhannesti rapsutuksia.

Ikää kirjoittavalla on tällä hetkellä piirua vaille 22-vuotta. Juhlia on ja niitä tulee olemaan. Muuan koiraihmiset pohtivat tovi sitten kovaan ääneen, onko oikein ottaa koira mukaan juhliin ja kärsiikö koira juhlista. Häkellyin hieman.

Meillä Rytmikin on pennusta asti ravannut kaikenmaailman juhlissa mukana tutustumassa "hieman" alkoholia nauttineisiin ihmisiin, istunut ja nukkunut tunteja etkoilla ja sitten taas jatkoilla. Alusta asti koko lauma on ollut mukana jokaisen kodin tupareissa ja läksiäisissä. Kärsivätkö koirani tästä? Ei mielestäni. Meillä jätkät on niin tottuneita ympärillä olevaan hälinään, että eivät edes noteeraa meillä istuksivaa porukkaa enää hetken päästä. Välillä saattavat syömistä kerjätä -mutta jatkavat sitten uniaan tai rapsutusten saamista.

Samperia en voisi kuvitella kylläkään vieväni vieraaseen paikkaan niin, että jättäisin sen sinne yksin esimerkiksi yöksi. Samperilla ei ole ressiä niin kauan kuin olen paikalla -mutta yksin vieraassa paikassa se ressaantuisi -siinä menee samperin raja.

Odotan innolla kesää kun koiria pystyy helpommin ottamaan paikkoihin mukaan. Niin terasseille kuin pussikaljoille puistoon. Ja uskon koirien odottavan sitä yhtä paljon -meillä nimittäin on terassille koiruuksille aina omat eväät mukana. Mikäs niillä siinä nauttien kesästä luita syöden ja omaa vettään nauttien, ei hullumpaa hommaa.

Tottuttakaa ihmiset ne koirat jo hyvissä ajoin juhlintaan, mikäli juhlijakansaan kuulutte. Kyllä ne koirat menee monessa paikassa mukana eikä ressaa tilanteista jotka on niille arkipäivää ja joista niillä on hyviä kokemuksia. Etkot on meidän koirien mielestä ihan jees :)

Käytiin vähän Vainuamassa :)

Kyllä, nyt se on saapunut. Kauan odotettu kahvila joka on meille koiraihmisille suunnattu, koirakahvila Vainu. Käytiin sen avajaisten kunniaksi se katsomassa ja ihastelemassa. Porukkaa oli mukavasti liikenteessä, vaikka mainostus ei mitään järjetöntä ole ollutkaan (tai, ainakaan minä en ole huomannut ja kuulin asiasta kaveriltani).

Paikka oli täynnä monenlaista koirakkoa ja omistajaa. Kahvilassa tuoksui kahvi ja kuului kuvioon kuuluvaa koiran ääntä. Suurin osa paikalla olijoista olivat pienehköjä koiria (parempi meille) jotka istuksivat kotoisasti omistajiensa sylissä samalla kun omistaja sai kahvitella rauhassa.

Joukkoon mahtuu luonnollisesti vaikka mitä tallaajaa -oli niitä jotka olisivat halunneet päästää koiransa tutustumaan muihin (se mikään koirapuisto ole!) ja niitä jotka räköttivät ressiään. Mukaan mahtui myös niitä jotka hihna kireällä vetivät (lähes pöydät kaataen) toisiin pöytiin jne. Hieman oli muutamilta kadoksissa se kahvilan idea joka harmitti kahden keskikokoisen koiran kanssa ollessa. Niitä ei voi nostaa syliin, eikä kenellekkään ilkeästi viitsi sanoa että äläpäs nyt päästä lähelle. Ottavat nää koiraihmiset niin helposti nokkaansa täällä nimittäin..

Mutta kahvi oli loistavaa, vainun spesiaali kelpas koirille paremmin kuin mikään (oli loisto makupala kun pyysi kontaktia aina kun joku tuli koiransa kanssa liian lähelle). Ehdottomasti pienille pennuille loistava paikka sosiaalistamiselle! Henkilökunta oli mukavaa ja tarjolla myös monenlaisia tuotteita (onneksi, olin rahaton tänään!) joita tarvii käydä katsastamassa tilipäivän tullen..

Loistopaikka, pitää poiketa taas kun sattuu lenkillä matkan varrelle :)

Kaupunkilaisten elämää

Lähes vuoden Tampereella asumisen jälkeen voin sanoa, että meidän jätkät on kaupunkilaistunut. Jännä miten paljon se elämä loppujen lopuksi vaan muuttuu kun muuttaa pikkuisesta kaupungista Tampereen vilinään -vaikkakin aluksi ihan laitamille. Jossain vaiheessa syksyä mietin (kun kylmät tuli kehiin ja liikkuminen jäi huomattavasti vähemmälle) että voiko koira oikeesti olla täällä onnellisempi kuin maalla. Oon pohtinut asiaa oikein urakalla ja vääntänyt pientä matsia pienessä mielessäni asiasta. Loppujen lopuksi olen päätynyt siihen lopputulemaan, että kyllä ne koirat on täällä useimmiten onnellisempia kuin maalla.

Ja, kuten sanoin -useimmiten. En tarkoita tällä todellakaan kaikkia maalla asuvia koiria, kuten en väitä, että moni koira kaupungissakaan maailman onnellisin olisi. Muutamat seikat vaan on pistäneet nyt silmään, kun itse on asunut sekä maalla, pienessä kaupungissa sekä isomman kaupungin keskustassa. Omat koirani ovat saaneet liikunnan aina -asuinpaikastamme riippumatta. Mutta muutamia asioita on, joita maalla asuvien, erityisesti häkkikoirien omistajien kannattaisi miettiä;

Sosiaalisuus
Täällä koiria viedään puistoon, ne kohtaavat lähes joka lenkillään jonkinlaisen karvaturrin, erilaisia ihmisiä ja joutuvat elämään monenlaisten asioiden kanssa. Eipä meitä maalla ole monikaan koirakko vastaan tullut. Saatika että siellä oltaisiin niin sosiaalisia että tultaisiin juttelemaan (tässä vaiheessa sen koiran/koirien pitäisi olla hallinnassa vierellä)

Aktiviteetit
Voi tätä kaupungin vilinää ja miten koiralla on pohtimista ja katseltavaa kesäisin koskenrannassa. Puistoja on jokaiselle ja siellä tietynlaiset porukat/koirat. Täällä on ymmärrettävästi myös enemmän koiraihmisiä ja sitä kautta koiratuttuja. Harrastusmahikset on äärettömät; Siinä missä huskylauma juoksi rekiperässään (hitto, pispalassa! Oli hienon näköstä), täälä myös pikkukoirat harrastavat. Kaikkien kanssa harrastetaan koska täälä on ryhmää ja harrastusta jokaiselle. On busseja, silti löytyy metsää kun vähän ajelee kauemmas. Kyllä meidänkin pojat on edelleenkin päässeet hiekkakuopalle nautiskeleen elämästä :)

Lenkitys
Täälä ei koirat istuksi häkeissään tai aidatuilla tonteilla. Tää on se piirre mitä mä maalla vihasin aina. Koiria voidaan haalia joka sormelle ja pitää niitä häkissä koska "ne on ulkokoiria". Jhust. Eipä ole nämä ihmiset tainnu lukee, että jokainen koira tarvii päivittäin vähintään kaksi puolentunnin lenkkiä (miettikää miten vähän sekin on!), oli se sitten häkkikoira tai ei. Ja tähän ei lueta harrastuksia. Haluan nähdä ne ajokoira/tai huskysafarit joissa jokaista koiraa lenkitetään joka päivä, edes se minimaalinen puolituntia pari kertaa päivässä. Ei luoja. Täälä on pakko viedä se koira ulos; maalla se paskantaa häkkiin -täällä olohuoneeseen. Täällä se kaikki kertynyt energia raivostuttaa silmien alla -maalla häkissä. Vai onko se niin että poissa silmistä, poissa mielestä -periaate?

Seura
Koira on laumaeläin. Minä olen koirieni laumaa ja vietän niiden kanssa kaiken aikani kun tulen töistä. Jos ei olla lenkillä tai harrastamassa, rötvätään yhtenä laumana sohvalla vahdaten telkkaria. Mitäs me maalla, nukutaan häkissä laumana -eli koirien kesken. Tosin, eipä omistaja pääse kokemaankaan sitä fiilistä mitä son elää 24/7 siinä omassa laumassaan, se on valtavaa.

Hoidon laatu
Ainoat hetket, kun en näe mitä koiralleni tapahtuu, on työpäivänä ja yöllä nukkuessani (okei, silloinkin herään kyllä ääniin). Se johtuu siitä, että käytän ne ulkona muutaman kerran päivässä ja elän niiden kanssa samassa asunnossa.

Omistajan kiinnostus koiran käyttäytymistä kohtaan (täällä sillä ON väliä)
Miten remmirähjän kanssa liikutaan? Maalla -ei väliä kun ei sillä oo syytä rähjätä kun ei niitä koiria niin usein vastaan tule että se haittaisi. Ja mettässähän se vapaana juoksee, sinne on niin lyhyt matka että ei sen niin väliä vetääkö vai ei. Uskokaa pois, täällä se hävettää ja koiran on liikuttava ja käyttäydyttävä asiallisesti.

Paskan tarkkailu
Muahahaa, tärkein. Täällä kerätään pääsääntöisesti paskat. Ja vaikka et kerää, olet hihnan mitan päässä katsomassa millaista tavaraa sieltä tulee. Eipä sitä tullut katseltua maalla kun koirat teki tarpeensa mettään.

Aamuliikunta!
Miten moni maalla aamuduunissa oleva lenkkeilyttää koiransa ennen kuutta? Ne, joilla koirat ei ole häkissä. Täällä ei paljoa parvekkeelle sitä koiraa päästetä tarpeilleen. Ja oikeastaan on sama, vedänkö vartin lenkin, kyllä mä voin herätä sen vartin aikasemmin ja lenkittää niitä kerralla puoli tuntia.

Valittavat naapurit jotka varmistaa lemmikin hoidon
Kyllä, täällä kyylätään pienemmistäkin asioista. Onko se musti nyt liian laiha ja miksi. Hienoa on se, että jos tiedän että koirallani ei ole mitään vikaa, voin ottaa moiset kommentit hymyssä suin vastaan, kun tiedän että minä teen koirieni eteen kaiken mitä tehdä voin. Vaikka se olisi ollut neljä päivää ripulilla ja luut loistaisivat (rymmillä tulee kuoppa tohon lantioon jo ennen ruokailua illalla kun on ollut 12h syömättä :D)

Koira enemmän mukana
Voi, koirakahvilat ja kaikki. Täälä se koira voi tulla yhdelle mukaan myös terassille. Yllätävintä mulle on ollut miten suvaitsevaisesti joka paikkaan voi koiran ottaa mukaan -järjen käyttö kuitenkin sallittua.

Niin. Semmotteisiis pohdintoi tällä kertaa :)