Pitkästä aikaa viileä ilta ja prätkät käytössä!

Käytiin pitkästä aikaa koittamassa miltä ne vetohommat koirien kanssa sujuu. Ja superhyvinhän ne suju, oikein yllätyin miten innokkaasti Rytmi oli menossa mukana ja muisti hienosti suunnat sun muut. Vetointokin oli tallella, Jenna meni Jessin kanssa joka tietysti loi Rytmillä pientä kisameininkiä kun piti yrittää jatkuvasti ohi tai vähintään juosta rinnalla.

Samperia ei valjastettu lainkaan, mutta veteraani sai juosta jäniksenä vetäjien edessä. Hetken aikaa piti oikein miettiä että mitenhän käy, sotkeeko ukko liinoja, häiritseekö se Rytmiä/Jessiä tai johdattaako niitä harhaan omilla touhuillaan mutta hienosti meni kyllä Samperinkin osalta, juoksi nätisti kokoajan porukan edellä ja kuunteli myös suuntia tarkkaavaisesti!

Tosi helpottavaa että voi veteraaniakin ottaa mukaan juoksemaan vaikka valjaisiin sitä ei välttämättä enää rohkene laittaakaan, ainakaan kolmipyörän eteen. Fillarilla ja juosten olisi kuitenkin Samperin kanssa tarkoitus jatkaa syksymmällä vetojuttuja, josko enstalvena myös hiihtoa - mutta ainakin jäniksen rooli samperille sopii mainiosti :)

Katottiin sellainen lenkki että koirat pääsi välillä vilvoittelemaan uiden ja juoden. Kaiken kaikkiaan reissu oli loistava, pienestä eksymisestä huolimatta (koirien uintipaikkaa etsiessä.. :D) ja oli kiva pitkästä aikaa tehdä oikeasti jotain kehittävää koirien kanssa. Mennyt aika makoillessa koko kesä niiden osalta :)

Kärryttelyä punaisten kanssa

Tuntuu että päivät vaan vaihtuu liian nopeesti viikoista kuukausiksi ja kaikki oleellinen jää tekemättä, kuten tuo kärryttely koirien kanssa. Samperi on ollutkin nyt reenitauolla näistä hommista siitä lähtien kun tuo maha on alkanut vaivaamaan mutta katsotaan josko sais senkin äijän pikkuhiljaa hommaan mukaan uudestaan uudella innolla! Myös varastosta löyty rullikset joita ei ollakaan tänä kesänä käytetty kuin pari kertaa keväällä. Tosin täytyy kyllä harkita kaks kertaa että rohkeneeko niillä lähtemään kun Rytmillä on tuo vetäminen nyt niin ykkösjuttu ja täysillähän mennään -en tiä onko se rulliksien kans niin turvallista ollenkaan :D

ilmeet kohillaan!

Tehtiin siis ihan yksittäin noi pikkuset lenkit. Vähä katottiin miten Rytmillä lähtee homma taas etenemään ja hyvinhän se lähti! Pikkasen oli jätkä kujalla kun piti yksinään juosta (ei siis ole yksinään vetänyt piitkiin aikoihin!) ja lähdössä varsinkin pälyili ympärilleen että lähteäkkö vaikö eikö. Mutta kun vauhtiin pääsi niin juoksi tosi hyvin ja täydellä innolla koko matkan! Pikkusta tuunausta on nuo meidän valjaat vaille siihen asti että uudet valjaat löytyy. 

Tästä on nyt hyvä lähteä liikkeelle, suuntien muistelut saattavat olla aika hakusessa (kuitenkin viimeks rullistellessa niitä varsinaisesti käytetty) ja niiden muistelot tekis varmaan ihan hyvää. Uusia reittejä käytiin kattomassa ja nyt meidän kohdalla toivotaan vaan ettei lunta tule ihan hetkiin (katotaan miten afrikkalainen kiskoo sitten hangella :D) ja kivat syyskelit jatkuu pitkälle! Ja oman kunnon kohotus olis varmaan kans aika hyvä juttu -miten sitä onkaan päässy näin huonoon kuntoon itsekukin :D?

Onnenonkija?

Näin. Oltiin juoksentelemassa samassa paikassa kuin muutamat viimekuukaudetkin. Sillä samalla rannalla jossa on kalastuskielletty sai Rytmi kuitenkin perkeleen uistimen jalkaansa.. Eipä sitä sieltä irti saanut kuin eläinlääkärissä nukutuksen avulla..

Eläinlääkäri kysyi operaation jälkeen että tahdonko uistimen mukaan, en uskaltanut ottaa vastuuta siitä että se saattaisi olla jonkun kalastajan välilihassa puoleenpäivään mennessä jos se on mun hallussa. Pitivät sitten itsellään.. Rytmi sai jalkaansa fisupaketin teemaan liittyen :)

Sopii myös allergisille?

Huhhuh. Rytmi karvottaa aivan älyttömästi taas. Tuntuu että tota piikikästä karvaa on sitten jokapuolella (jalanpohjista niitä on sitten oikein kiva pinseteillä repiä pois..!). Omistan kaksi pohjavillatonta koiraa. Nää on nyt niitä, joita mainostetaan allergiaystävällisinä koirina. Nimenomaan sen takia, että ne ei vaihda sitä karvaa pari kertaa vuodessa sun muuta. Samperi on kyllä helpompi, tai sen karva on helpompaa. Se on lyhyttä ja pehmeää ja katoaa jopa tänne 33neliöön varsin hyvin. Mutta Rytmin ei. Se on pientä ja piikikästä ja tarttuu aina ja joka paikkaan. Olkaa hyvät vaan kaikki toverit joilla on mustat vaatteet ja illalla kutsuisi viihde-elämä. Teippiharjan kauttahan meillä poistutaan -jos sekään auttaa. Mutta eikös koirataloudessa ole aina tällaista?

Karvoihin kyllästyessä on aina hyvä se kerran tai kaksi vuodessa ottaa kumisuka käteen ja alkaa työstämään ton pienen afrikkalaisen turkkia. Furminaattori olis sairaan kätevä vehje mä sanon.

Kultaako aika muistot?

Aika kultaa muistot

Siitä on jo jonkin aikaa, kun Rytmi viimeksi mut nolas shoppailuillaan. Mutta nyt, pitkästä aikaa se teki sen taas. Laitoin koirat tuttuun tapaan kaupan eteen kiinni kun lähdin ajattelin töistä lähteissäni viedä pullot ja hakea jotain pikkusta purtavaa sunnuntain iloksi.

Shoppailin kaikessa rauhassa ja olin jo tiskillä, kun jostain kuuluu se sama tuttu asiakkaan huuto; "täälä olis joku huomioliivinen koira lihahyllyillä". Ei tarvinnut siinä kassalla kauaa pohtia kenen koirasta oli kyse, ja karjasin kovempaan ääneen että ootko se Rytmi perkele? Kyllä, sieltä se juoksi mun luo virne naamalla, eikä antanut mokoma edes kiinni! Vaan juoksi liukuovista ulos -juuri siihen paikkaan istumaan mihin se jätinkin.. Huoh.

Hävetti palailla kauppaan taas makselemaan ostoksia.. Kivoja noi koirat?

Rymmelismyy sairastaa :(

Ei toi eilinen uinti tehnykkää vissiin kauheen hyvää. Tai en tiedä, onko näillä mitään asiayhteyttä, mutta rytmille nousi jo sunnuntaina iltasella pieniä paukamia tonne takareiteen ja oletin että sitä on vain joku äkänen amppari pistänyt. Maanantaina oli jo tullut oikein ihottumaa tonne taipeeseen.. Ei aristele eikä eirtyisemmin kutia, mutta ikävältähän tuo näyttää..

Laitoin hippasen rasvaa jätkälle, toivottavasti ei ainakaan pahenemaan ole menossa. Hmph. Ei ole hyvä tämä nyte!

Zaxxon´s Exx-Zellent Elliot

Rytmi on ensimmäinen rhodesialaiseni. Rotu on ollut kirkkaana mielessä jo kauan, siinä on kaikki mitä minä tulevalta koiraltani tahdon: vieraita kohtaan olemassaoleva pidättäytyneisyys, omatahtoinen ja vaativa. Ulkonäöllisesti rhodehan on vallan komea, ja täytyyhän se myöntää että ulkonäkökin valintaan vaikutti melko paljon ;)

Oikeaa pentua sai kuitenkin haeskella ja metsästää. Minulle ei ollut niinkään väliä mistä saakka joudun koiran hakemaan. Suomessa pentueita on meleko vähän eikä sitä ihan oikeanlaista tuntunut löytyvän, vaikka hyviä kenneleitähän suomi on kyllä pullollaan :)

Katsastin kenneleitä ruotsista, norjasta, latviasta.. Pentueita odoteltiin syntyväksi ja kasvattajien kanssa juteltiin. Ensimmäisenä rakastuin Zaxxon`sin tulevaan pentueeseen. Vanhemmat loistavia, terveitä ja pentueestakin pystyi jo ennakoimaan edes siis jotain. Valitettavasti kaikki pennut olivat kuitenkin varattu jo ennen syntymää -erittäin, erittäin harmittava takaisku.

jatkoin etsimistä ja katseleista, palaten aina Zaxxonsin sivuille ihastelemaan kasvavia pentuja.
Yhtenä iltana sain sähköpostia jossa Lotta kertoi yhden pennuista palautuneen kasvattajalleen. Uusi koti ei ollutkaan enää jostain syystä voinut tarjota pennulle vakaata harrastustulevaisuutta, jota kasvattaja pennulle tahtoi. Niimpä viestittelimme, vaihtoimme ajatuksia koiran koulutuksesta ja kaikesta maan ja taivaan välillä.
Kunnes tuli se hetki kun pitikin jo varata laivalippuja Ruotsiin, hankkia auto jolla ajaa tukholmasta vielä parisataa kilometriä Kumlaan. Ihan vain tutustumaan kasvattajaan.

Vielä ruotsiin lähdettäessä ei siis ollut varmaa, saisinko pennun mukaani vai tulisinko tyhjin käsin. Ja toki ymmärrän -eihän kukaan kasvattaja tahdo antaa pentuaan näkemättä tulevaa omistajaa!
Ruotsissa meni hyvin, mitä nyt pientä eksymistä matkalla mutta kun paikalle päästiin kaikki meni hyvin. Pikkuinen Elliot kirmasi lauman viimeiseksi jääneenä pentuna pitkin maita ja mantuja. Äitinsä, mummunsa ja tätinsä komenneltavana :)

Kun lotta sitten parin tunnin kuluttua sanoi, että uskoo pennun saavan meiltä hyvän kodin, olin ihan ällikällä lyöty. EIH! Mä saan pennun mukaani!

Ja niin sieltä sitten lähdettiin, papereita vaihdettiin, kirjoitettiin ja koira maksettiin. Sitten alkoikin jännittävä takaisin paluu suomeen.

Se, millaiseksi jätkä vielä muovautuu tässä ajankuluessa, ei voi tietää.
Toivotaan kuitenkin näyttelytähteä jolla on päätä myös harrastuksiin, toivottavasti sellainen saatiin :)