torstai 26. syyskuuta 2013

Hullunmuulia ja kukkahattutäteilyä

Hups. Viikon puoliväli on jo ylitetty. Toivottavasti muillakin on menny viikko näin sukkelasti! Meillä vähän turhankin -vielä on paljon juttuja mitä pitäisi muistaa tehdä ennen huomista auton palautusta sekä sunnuntain eskarilaisten luentoa. Huomenna on kuitenkin luvassa lepposta illan istumista yhdistyksen toimihenkilöiden parissa ja tulevaisuuden suunnittelua yhdistyksenkin osalta (pikkujouluja odotellessa :D). Pitäisi kuitenkin muistaa nytkin elää hetkessä eikä jatkuvasti huomisessa ja viikonlopussa, tärkeimmät asiat tapahtuu ympärillä NYT eikä huomenna.


Eilen käytiin ennen kukkahattutäteilyä metsässä koirien kanssa purkamassa enimpiä intoja. Rymmiäki lapsetti oikein urakalla ja virtaa olis ollu molemmilla vaikka muille jakaa. Ihme hullunmuuleja. Kun päästiin metiköstä ja koirat oli suhteellisen väsyneitä jäivät ne nauttimaan sängyn lämmöstä (kyllä, Rytmi tärisee jo nyt kylmyydestä) kun me suunnattiin auton nokka kohti etelä-pohjanmaata. Ite olin varsinaisesti vaan matkaseuralaisena, mut ei ollu todentotta turha reissu apukuskillekaan :)


Kuten oon joskus aikaisemmin saattanut mainitakkin että musta tää koirien erkaannuttaminen luonnosta (inhimillistäminen) samalla tahdilla kuin me ihmisetkin erkaannutaan -on aika hurjaa ja jota pyrin itse välttämään. Koirien pitää saada olla koiria ja meidän ihmisten ottaa muutamia askeleita takasippäin kaupunkivilinästä, peloista sun muista (joo, puhun osakseen susihömpötyksestä). Yks tärkeä asia mitä oon ite myös alkanut seuraamaan enemmän ja enemmän on ravinto. Ituhippeily olis tosi hienoa puuhaa -vaan tietämystä pitäis olla enemmän. Ihmiset vetää naamariinsa älyttömiä määriä kaikkea kuraa (pitäis kertoa jo älyttömyydestä et me ei vissiin edes maannuta ku ollaan niin säilöntäaineessa?), lääkkeitä sun muuta. Lääkkeistä johtuvia vaivoja hoidetaan lääkkeillä ja ollaan aikamoisessa oravanpyörässä. En tajua missä vaiheessa näin kävi että jopa mulle on nuoresta asti ollu Burana maailman ykköstuote. Ei oo tullu mieleenkään että entä ennen kun sitä buranaa ei ollu? Tai ylipäätään muitakaan "itsehoitolääkkeitä" joissa voi olla huimiakin määriä sivuvaikutuksia pidemmässä käytössä.



Mulla on asennevamma lääkkeitä kohtaan. Lääkäreitä kohtaan jotka saa provikkaa niistä lääkkeistä joita ne meille tuputtaa. Allergiaruoista. Loputtomista antibiooteista ja särkylääkkeistä. Ylläpitolääkkeistä jotka on kemiallistamössöä joka hoitaa tyylillä yhden oireen ja tuo ajankuluessa viis lisää. Montako pilleriä itsekukin napsii päivässä lääkkeitä? Ymmärrän että jotkut lääkkeet ovat oikeasti tärkeitä, on vaivoja jotka tarvitsevat akuuttia hoitoa jne.. Itselläni mainittavan arvoisia ovat esimerkiksi migreenilääkkeet. Kohtauksen sattuessa olen pari päivää täysin lamaantunut eikä pahoinvointipiikin hakeminen ole suorituksista helpoin. Tällöin turvaudun kyllä lääkkeisiin joissa punainen kolmio koreilee kannessa. Näin myös koirien kanssa, jos tarvitaan akuuttia hoitoa; kyypakkausta tai särkylääkettä -sitä pitää olla aina tarjottavana lääkekaapissa. Mutta itelle on tullut ennaltahoito entistä tärkeemmäksi että sitä yhtään nappia ei enää joutuisi lääkepurnukasta kiskasemaan. En minä eikä koirat.



Miten monet vaivat saadaan kuntoon liikunnalla, elintavoilla ja terveellisellä ravinnolla? Miten moniin käytöshäiriöihin (eroahdistus, stressikäyttäytyminen jne..) tuputetaan nykyään koirillekin jo lääkkeitä? En  tiedä onko virallista tutkimusta vaiko ei, mutta jos ADHD luetaan sairaudeksi, erään tutkijan mukaan sitä aiheuttavat liika sokeri ja nykyravintomme lisäaineet. Ei kuulosta edes kauhean uskomattomalta. Miten monilla koirilla on kenties samoja vaikutuksia? 

Mulla on aina ollu tosi terveitä koiria. On ollu tosi harvoja kertoja kun on jouduttu lääkkeisiin turvautumaan. Ensiapulaukun lääkkeet vanhenee ja pitää kiikuttaa apteekkiin hävitettäväksi. Nyt kuitenkin Samperin tilanne ketuttaa suunnattomasti vaikka se ei edes muka paljoa nappeja syö. Tällähetkellä sen naamavärkkiin pitää tunkea jälleen kerran antibioottia pari kertaa päivässä ja Losecia ihmisille tarkoitetun annoksen verran. Eikä ole samperin ensimmäinen antibioottikuuri tän puolenvuoden aikana.

Ne jotka on seurannu Samperin elämää lähempää, tietää tän turhautumisen että koiran maha ei oo missään vaiheessa täysin kunnossa (ainakaan päivää kauempaa) ja mitään vikaa ei löydy, eliminaatiodietit sun muut, ei toimi -silti: allergiaruokaa naamariin. Lääkäriin saapi tunkea aikamoisia summia (kiitos vakuutuksille!) eikä vikaa löydy mistään. Samperin veriarvotkin ovat kuulemma paremmat kuin pitkään aikaan kellään potilaista. Ihan kiva juttu mutta missä se vika sitten on?


Homeopatia on mulle ollu vähä kakspiippunen juttu. Ehkä myös siksi että se on lääketieteen syrjäyttämä oppisuunta, eikä siitä ole koskaan puhuttu julkisesti. Ollaan kukkahattutätejä sun muuta jos "ns.sille tielle lähtee". Me ollaan kuitenkin nyt valmiita kääntämään sekin kortti ja eilinen ilta vahvisti kortin kääntämistä.

Jo viimesyksynä alkoi Samperin alahuuliin ilmestyä rupisia patteja. Ne saattoivat välillä lähte ja sitten taas tulla takaisin, mutta pääsääntöisesti niitä on kokoajan ollut huulet piukassa. Asiaa silloin tutkittiin ja monien eläinlääkäreiden mielestä ruvet olivat sitä luokkaa ettei niistä kannata kantaa murhetta. Kunhan puhdistaa niitä ja leikkaa karvat alueelta jotta eivät pääse hautumaan. Välillä ne saattoivat mennä tosi pahaksikin ja niitä oli kunnon rykelmiä huulet täynnä. Niihin saatiin voidetta joka aina auttoi hetkellisesti mutta aina ne vaan tulivat takaisin. Mietittiin että kulmurit niitä aukoo, niihin menee uidessa bakteereja jne.. Luonnollista. Enempää murhetta en ole niistä kantanut vaan hoitanut ne aina vaan pois, syytä eläinlääkäreiden kehotuksesta sen enempää miettimättä. Alla kuva viime syksyltä kun ruvet eivät olleet vielä edes kauhean pahan näköisiä:

kuva viimesyksyltä
Niitä on tälläkin hetkellä samperilla kaksinkappalein. Samperi on aina ollut stressimaha ja uskonkin että iso osa sen ripuloinnista johtuu enemmän pääkopasta (stressi) kuin itse suolentoiminnasta. Kesän tapahtumien jälkeen homma kuitenkin levisi käsiin eikä sen jälkeen ole tasaista mahaa nähtykään. Meillä on ollut tosi paljon muutoksia kesän aikana elämässä ylipäätään -joten laukaisevia tekijöitä ei ole vaikea miettiä. Nyt kuitenkin tasaista on ollut jo jonkin aikaa eikä suolen toiminta muutu normaaliksi. Kesän alussa saatiin erikoisruokavalio jonka piti auttaa. Silmä alkoi rähmimään (ei eläinlääkärin mukaan tulehdusta, vuoto vähäistä joten ei aiheuta suurempia toimenpiteitä), mutta muuten ok. On tosiaan näitä huonompia ja vähän parempia kausia, mutta tasaista mahaa ei näy.

Eilinen reissu avas silmät kyllä, vaikka tosiaan itse olin vain apukuskin paikkaa pitämässä -käytettiin toki tilaisuus hyväksi ja kysyin sitten mitä mieltä kukkahattutäti on Samperista ja mitä sille pitäisi tehdä. En edes selvittänyt muutakuin että se ripuloi, on heikkopäinen ja stressaa helposti eroahdistuksineen. Muita oireita kuitenkaan stressimahaan ei ollut. Kunnes kukkahattutäti kysyi pari merkitsevää kysymystä;

Onko koira reagoinut huulillaan? - On
No rähmiikös tuo vasen silmä? - itseasiassa joo, on alkanut rähmimään kesällä.

Voihan se olla, että nää on sattumia mutta sain ensimmäistä kertaa vastauksen vartissa samperin huuliin, rähmivään silmään ja kattavasti tietoa siitä miten suolen ja mahan toiminta vaikuttaa mihinkäkin ja mitä pitäisi hoitaa ja miten. 


Nyt tilannetta seuraillaan ja "lääkitään" (toki niin rohkea en ole, ettenkö noita kuureja loppuun syöttäisi mitä lääkäriltä saatiin) kukkahattutädin neuvoin. Lisää tuotteista ja vaikutuksista lisää tulossa myöhemmin. Nyt on kuitenkin itellä tosi hyvä mieli että apua saatiin näinkin "yllättävältä" taholta. Olis kiva tietää onko muilla millasia kokemuksia homeopatiasta ja kukkahattutäteilystä?

Vielä pari kuvakoostetta eilisestä:
Rymmin hullunmuuli.
Rytmi ihmetteli pienenä pentuna kovasti noita tomusieniä (ei mitään käryä niiden oikeista nimistä):


mutta aikuistuttaan se on viisastunut kyllä hurjasti!

tiistai 24. syyskuuta 2013

Mätsäreit, yhdistystä, toisten ja omien koirien reenejä

Onko muut järkyttyny iltasin vallitsevasta tuulesta ja kylmyydestä? Minä oon. Jotenki tämä syksy tuli taas ihan liian nopeasti ja pian, ei taas osannu muka ennakoida. Paluuta helteisiin ei kuulemma enää ole. Yhdistyksenkin puolesta syksy on alkanut nyt ihan tosissaan. Viime sunnuntaina järjestettiin syysmätsärit jossa sää suosi meitä tuulella ja satamattomuudella. Viikonloppu oli siis aika mätsäripainotteista ja kiirettäkin meinas pukata mutta tapahtuma onnistu kyllä tosi hyvin ja oon ylpee mein tiimistä :)! Ekoiks mätsäreiks aika mahtimeininki ja porukkaakin oli tosi kivasti!


Yhdistyksellä alkaa syksyllä loppukiri vuoden loppua kohden, ja ensikuussa starttaakin varmaan vuoden viimeiset kurssit, jäsenkirjeiden lähettelyä, yhdistyksen lehden suunnittelua, pikkujoulujen valmistelua sun muuta on tämä syksy aikalailla täynnä. Toivottavasti saadaan vielä reippaasti jäseniä mukaan niin päästään isolla porukalla viettämään pikkujouluja :)!

Lisäks tänään oli hihnakurssilaisten viimenen treenikerta, pikkupentujen eskari alkais sunnuntaina ja sit pääsee reenailemaan vaihteeks vähän erilaisempaa kohderyhmää. Kivaa pitkästä aikaa pentujen kanssa touhaamaan :)!!


Tänään käytiin myös kärryttelemässä, päästiin oikein kahteen pekkaan omilla kärryillä! Rytmiä ehkä hippasen jännitti hämärällä meneminen -mutta muuten veti aivan liekeissä ja tosi hyvin liinat kireellä eteenpäin. Jenna paineli siriuksen kanssa edellä ja kertaalleen kiidettiin Rytmin kanssa oikein ohi ja mentiin rintarinnan. Huomas miten Rytmilläki vetäminen oli toistaluokkaa ku toinen meni selkeesti edellä.


Näin nopeasti tällasia kuulumisia meillä. Ainiin, ja jos kaipaatte jääkaapin oveen sellasta pikakalendäriä, niin sellasen saapi tulostaa mein yhdistyksen sivuilta: (http://kankaanpaankoiraharrastajat.weebly.com/jaumlsenille.html). Johtuukohan tää muuten jostain syksyn ylikuormittumisesta vai mistä, mutta tuntuu että pää lahoo kokoajan enemmän :D!

maanantai 23. syyskuuta 2013

Vastaehdollistaen!

treenihaaste 4

Osallistuessasi haasteeseen, kopioi ylläoleva kuva ja linkitä tähän postaukseen!

Nyt ollaan jo aika pitkällä jos kolme aikaisempaa treenihaastetta on suoritettuna! Tässä vaiheessa takana on siis muutamia viikkoja treeniä, lukuisia onnistumisia ja koirasi on saanut vahvisteita siitä, että se katsoo sinua, kohdistaa huomion sinuun ja tulee luoksesi. Tämä kaikki on avain hihnakäyttäytymisen opiskeluun. Vasta, kun nämä perusasiat ovat välillänne kunnossa -voidaan siirtyä seuraavaan haasteeseen, nimittäin vastaehdollistamiseen!

Venäläinen psykologi Ivan Pavlov kehitti ja nimesi klassisen ehdollistumisen. Moni varmasti on kuullut kellon kilinästä kuolaamaan alkavista koirista? Kun Pavlov yhdisti kellon kilinän koirien ruokailuun koirat oppivat kellon kilinän tarkoittaen samaa kuin syöminen. Tämä johti siihen, että kuullessaan kellon äänen koira alkoi kuolaamaan refleksinomaisesti koska se yhdisti äänen yksinkertaisesti ruokaan. 

Klassisessa vastaedollistamisessa meillä on lähes sama kaava (ärsyke johon koira reagoi opitulla käytöksellä). Kaikessa yksinkertaisuudessaan -pyrimme saamaan koirallesi uudenlaisia merkityksiä erinäisiin asioihin. Olipa koirasi sitten liian innokas tai agressiivinen esimerkiksi muita koiria kohtaan toimii tämä harjoitus. Luovuus on rajana ja vastaehdollistamista voidaan käyttää monissa erilaisissa tilanteissa, vaikkapa ovikellon soidessa! Treenihaasteemme päämäärä on kuitenkin saada aikaiseksi mukavasti lenkkeilevä ja arjessa toimiva koira joten keskitymme lenkkeillessä vastaan tuleviin kohteisiin ja tilanteisiin.

Yksi yleisimmistä ongelmista aikuisilla koirilla on ohittaa lajinsa toinen edustaja. Oli käytös sitten liian innokasta tai agressiivista -koiran valitsema käytösmalli on usein näissä tilanteissa väärä meidän omistajiemme mielestä. Tämän vuoksi meidän kannattaa opettaakin koiralle, että toisen koiran kohtaaminen tarkoittaa palkkiota -ihmiseltä. Kun koiralle tehdään useita toistoja toiset koirat alkavat toimia koiralle vihjeinä kontaktin ottamiseen tai leikkimiseen.

Sinä tunnet parhaiten koirasi -onko leikkiminen teillä hyvä vaihtoehto vai ruokapalkka? Nopeasti kierroksia nostava ja huonommin kontaktia ottavalle koiralle suosittelen aina ensisijaisesti ruokapalkkaa vaikka itse olen käyttänyt leikkimistä esimerkiksi monien pentujen kohdalla. 

Aloita aina tarpeeksi kaukana kohteesta, varmista että koirallasi on mahdollisuus onnistua!
Yksinkertaisinta on pyytää joku tuttava auttamaan ensimmäisillä treenikerroilla jotta voit keskittyä täysin koiraasi ja omaan toimintaasi. Samalla opit lukemaan koiraasi ja huomaamaan mikäli tilanne on sille liikaa.

Harjoitusten kulku on hyvin yksinkertainen; kun koirasi näkee toisen koiran (ärsykkeen) se saakin palkkaa. Samantien kun ns. "ärsykekoira" katoaa näkyvistä loppuu myös palkan saaminen. Näin koirasi oppii yhdistämään toisen koiran ruoan saamiseen ja omistajaansa kohti katsomiseen. Toistojen myötä tästä muodostuu koiralle opittu käytös.

Mene koirasi kanssa rauhalliselle kentälle ja pyydä avustajaasi tulemaan ärsykekoiran kanssa esiin. Aloittakaa pitkällä välimatkalla! Kun ärsykekoira tulee näkyviin, syötä sitä niin kauan kun ärsyke on näkyvissä (minuutti) ja lopeta samantien kun toinen koira katoaa näköpiiristä. Toista tätä harjoitusta vaikkapa päivän ajan. Voit käyttää kohteena myös polkupyöriä, lapsia, autoja, rullaluistelijoita, kävelijöitä, tuttuja ihmisiä joita kohtaa koira on liian innokas jne. Vähennä pikkuhiljaa etäisyyttä ärsykkeisiin.

Jos koirasi käy liian kierroksilla, ei pysty syömään tai käytös yltyy räyhäämiseksi -olette edenneet liian nopeasti tai palkkiosi ei ole tarpeeksi hyvä koirasi mielestä? Edetkää siis rauhallisesti koiran tahdissa!

Kun koirasi yhdistää selkeästi ärsykkeen sinulta saamaansa herkkupalaan, voit alkaa pikkuhiljaa vaatia siltä myös enemmän katsekontaktia ja palkata niistä. Katsekontaktia ja lähelläpysymisharjoituksia kannattaa toki ottaa alusta asti mukaan, mikäli koirasi sen vain kestää!

Apuja ja kyselyjä voit tämän viikkoisesta haasteesta lisätä kommentointilootaan. Pyrin vastaamaan jokaiselle parhaani mukaan :)! Luen myös vanhat kommentit joten vaikka aloittaisit haasteen paljon myöhemmin, voit kysellä haasteesta tässä postauksessa :)

perjantai 20. syyskuuta 2013

Yhdistys vai yrittäjä tukemassa koiraharrastusta?

Käytyäni pieneläinyrittäjän ammattitutkinnon, harkitsin tosissani koirankouluttajan uraa ja oman koirakoulun pystyyn laittamista -niille tuntui niihin aikoihin olevan kysyntää ja on edelleen. Vedin muutamat koirakoulut ollessani töissä lemmikkitarvikeliikkeessä ja ammatinvalinta omassa mielessäni vahvistui entisestään. Koskaan en kuitenkaan ole tätä ammatikseni tehnyt ja haaveet koirankouluttajana ammatillisessa mielssä toimimisesta ovat karisseet vuosien saatossa vaikka kouluttaminen on lähellä sydäntä ja vie ison osan arjestani, välillä jopa neljänä arki-iltana viikossa. Usein kysytään miksi? Mikä järki on toimia yhdistyksessä vapaaehtoisena kun samalla työllä voisi tehdä rahaa. Olen miettinyt kysymystä paljon ja yhdistystoiminta tulee pysymään jatkossakin elämässäni myös koulutuksen osalta.

Koiria kuitenkin tulee olemaan aina ja määrät ovat jatkuvasti kasvussa. Sen myötä koirankasvatus ja koulutukset lisääntyvät ja valitettavasti myös ongelmakoiria on yhä enemmän. Koiranomistajat ovat kehittyneet ja asenne koiran koulutukseen muuttuu jatkuvasti positiivisempaan suuntaan, metsäkoirat eivät ole enää häkissä seisovia karhukoiria vaan niiden kanssa harrastellaan ajokausien välissä ja pyritään pitämään eläimistä hyvää huolta. Ymmärretään että eläimestä huolta pitäminen tarkoittaa myös sen kanssa tekemistä ympärivuoden -ei vain työkausina.
Kankaanpään Koiraharrastajien kesäpäivillä kurssiesittelyä
Arvostan niitä yrittäjiä jotka ovat ottaneet suuren askeleen siirtyessään yrittäjiksi näinkin kilpailulla alalla. Olisi hienoa tehdä töitä eläinten kanssa ja saada elantonsa siitä. Miksi kuitenkin itse pysyttelen yhdistyksen riveissä enkä kouluttaisi ammatillisessa tarkoituksessa?

Haluaisinkin että jokainen koirayhdistys kautta maan panostaisi toimintaansa, jäseniinsä ja yhteistyöhönsä. Toimisi iloisella mielellä ja keräisi jäsenistöön paikkakuntansa jokaisen koiraihmisen tekemään yhdessä parempaa yhdistystä!

Yhdistys on töitä kaikkien puolesta.
Ennenkaikkea koen tekeväni "töitä" meidän kaikkien koiraihmisten puolesta. Paikkakunnat ovat täynnä koiraihmisiä jotka eivät tunne toisiaan, taistelevat koiraongelmiensa kanssa yksin. Tavoitteena on kerätä porukka kasaan, harrastamaan kaikenlaisten koirien kanssa -ymmärtämään että se oma koira on paras koira josta on moneen vaikka hyllyjen ei olisi tarkoitus notkua pokaaleista.

Yhdistys ei tuota tapahtumia ja koulutuksia ansion toivossa vaan esimerkiksi yhdistyksemme sisäisistä koulutuksista hyötyvät tällä hetkellä sata jäsentä joille voimme tarjota edullisesti koiran koulutukseen liittyviä luentoja, järjestää tapahtumia ja pitää hauskaa yhdessä. Mitä enemmän on toimintaa ja jäseniä, sitä useampi hyötyy. Yhdistyksessä ei palkkoja jaeta, vaan tekeminen perustuu tahtoon tehdä ja toimia kaikkian hyväksi. Ennenkaikkea, tämä on harrastus. Ainakin meillä pyritään siihen, että koiran kanssa harrastetaan ja sen aloittaminen ei vaadi korkean kynnyksen ylittämistä. Korkean kynnyksen harrastamisen aloittamiselle luovat monet seikat eikä raha ole niistä pienin. Kurssihintojen lisäksi harrastusporukoista tulee tiiviitä porukoita joilla on yhdistäviä tekijöitä kurssin päättymisen jälkeenkin.



Yhdistyksen tavoite on olla mukana elämässä opastaen ja kouluttaen. Yhdistys ei tuota voittoa. En saa rahallista hyötyä siitä, että koira oppii kursseillani uusia juttuja. Yhdistystoiminnassa pyöriminen on kuitenkin paljon muuta. Se on pitkiä ystävyyssuhteita, yhdessä oppimista ja tekemistä. Kukaan ei ole eriarvoisessa asemassa ja kaikki ovat toimintaan tervetulleita tekemään mitä tahansa vaikka koiranomistaminen olisi vasta haave! Yhteydenpitomme ei pääty kurssin jälkeen, meihin voi törmätä jatkuvasti ja yhteisiin iltoihin ja tapahtumiin osallistuminen ei maksa kuin aikaa.

Yhdistys pystyy tarjoamaan paljon sellaista mitä yksityinen koirakouluttaja ei pystyisi tarjoamaan. Koiranomistajien tietämys koulutuksen ja kasvatuksen puolella on kehittynyt huimasti viimevuosien saatossa! Tämä takaa myös sen, että yhdistyksen kouluttajilla riittää kokemusta, innostusta ja kiinnostusta kouluttamiseen. Yhdistyksen nimissä tapahtuva koulutus on iso vastuu kouluttajille. Tämän vuoksi esimerkiksi meidän yhdistyksessämme kouluttajille maksetaan jonkinlaisina palkkioina koululutuksia ja luentoja joista hyötyvät kouluttajan lisäksi kursseille osallistuvat jäsenet. Tällä takaamme myös sen, että kouluttajiemme tietotaito pysyy ajantasalla ja koulutus on kurssienpitämisen arvoisia.

Kankaanpään Koiraharrastajien näyttelyryhmä
Laatu maksaa aina?
Harva yhdistyksen puitteissa toimiva kouluttaja on suorittanut ammattitutkintoa, mutta kuten mainitsin -se ei kuitenkaan aina mielestäni ole merkki ammattimaisuudesta. Parhaat neuvot olen saanut pitkään harrastaneilta kouluttajilta vaikka kehyksissä ei todistusta kouluttajatutkinnosta olisikaan. Yhdistyksen periaate on tukea ja opastaa, tämä tarkoittaa myös sitä, että tarpeen vaatiessa kaikki kouluttajamme osaavat sanoa mikäli ei osaa auttaa koirakkoa ongelmissa. Me emme menetä rahaa antamalla "asiakkaita" toisille kouluttajille. Autamme mielellämme oikeanlaisen koulutuksen etsimisessä jotta koirakko pääsisi eroon ongelmistaan.

Ongelmakoirakouluttajat ovatkin sitten oma alansa ja suosittelen aina agressiivisten tai muuten vaarallisten koirien kanssa siirtymistä suosiolla ongelmakoirakouluttajien piiriin. Mitä nopeammin koirakko saa tarvitsemaansa apua, sitä nopeammin he yleensä tulevat mukaan muuhun yhdistyksen toimintaan ja käyttävät hyväkseen esimerkiksi yhdistyksen täysin ilmaisen kenttävuoron treenaamiseen ja tulevat yhdeksi tärkeäksi osaksi yhdistystä vain olemalla mukana toiminnassa!

Kaikki mukaan alueennne yhdistyksiin! Tukemalla toimintaa varmistat iloisen koiraharrastamisen paikkakunnallasi myös tulevaisuudessa edullisesti ja rennolla otteella :)!

Mitenkäs lukijat, oletteko aktiivisesti mukana yhdistystoiminnassa ja millä tavalla? Jos yhdistystoiminta ei ole koskaan kuulunut elämään, miksei?

tiistai 17. syyskuuta 2013

Hyvä päivä!

Hyvä päivä, loistavat treenit ja hauskat koirat -niin omat kuin hoitolapset :)
Ei mulla muuta. Piti vähä hehkuttaa.

maanantai 16. syyskuuta 2013

PRÄTKÄHIIRET

Voi ei! Meille muutti kolmen pienen hiirulaistytön lauma! Nimiäisiä ei olla vielä pidetty ja kaikenmaailman nimiehdotuksia otetaan vastaan! Valkoinen on kaikista kesyin neiti, tummin taas arin eikä ole käsissä pideltävä juuri lainkaan. Eipä tuo ihan puremaan ryhdy mutta vaikuttaa kirppuikäiseltä loikkijalta. Samperille taas oma telkkari ja prätkähiirien tuotantokaudet ostettuna. Jos meillä joku rakastaa hiiriä niin samperi!

Meillä ei nyt toviin olekaan hiiriä (näitä normaaleja) ollut, ehkä nää vähän hillitsee vallitsevaa ikuista rottakuumetta :)






sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Kärryttelyä punaisten kanssa

Tuntuu että päivät vaan vaihtuu liian nopeesti viikoista kuukausiksi ja kaikki oleellinen jää tekemättä, kuten tuo kärryttely koirien kanssa. Samperi on ollutkin nyt reenitauolla näistä hommista siitä lähtien kun tuo maha on alkanut vaivaamaan mutta katsotaan josko sais senkin äijän pikkuhiljaa hommaan mukaan uudestaan uudella innolla! Myös varastosta löyty rullikset joita ei ollakaan tänä kesänä käytetty kuin pari kertaa keväällä. Tosin täytyy kyllä harkita kaks kertaa että rohkeneeko niillä lähtemään kun Rytmillä on tuo vetäminen nyt niin ykkösjuttu ja täysillähän mennään -en tiä onko se rulliksien kans niin turvallista ollenkaan :D
ilmeet kohillaan!
Tehtiin siis ihan yksittäin noi pikkuset lenkit. Vähä katottiin miten Rytmillä lähtee homma taas etenemään ja hyvinhän se lähti! Pikkasen oli jätkä kujalla kun piti yksinään juosta (ei siis ole yksinään vetänyt piitkiin aikoihin!) ja lähdössä varsinkin pälyili ympärilleen että lähteäkkö vaikö eikö. Mutta kun vauhtiin pääsi niin juoksi tosi hyvin ja täydellä innolla koko matkan! Pikkusta tuunausta on nuo meidän valjaat vaille siihen asti että uudet valjaat löytyy. 

Tästä on nyt hyvä lähteä liikkeelle, suuntien muistelut saattavat olla aika hakusessa (kuitenkin viimeks rullistellessa niitä varsinaisesti käytetty) ja niiden muistelot tekis varmaan ihan hyvää. Uusia reittejä käytiin kattomassa ja nyt meidän kohdalla toivotaan vaan ettei lunta tule ihan hetkiin (katotaan miten afrikkalainen kiskoo sitten hangella :D) ja kivat syyskelit jatkuu pitkälle! Ja oman kunnon kohotus olis varmaan kans aika hyvä juttu -miten sitä onkaan päässy näin huonoon kuntoon itsekukin :D?




lauantai 14. syyskuuta 2013

Hyvinvoinnin reviirillä

Käytiin Samperin kanssa taasen eläinlääkärissä, samaisesta syystä kuin aikaisemmin kesällä. Toki nyt tilanne ei ole ollut niin kriittinen eikä ole sen jälkeen ollutkaan -mutta ihan kunnossa ei tuo koira ole sen jälkeen ollut. Saattaa olla pitkiäkin ajanjaksoja kun koira on ihan kunnossa, mutta sitten taas pitkiä kausia että Samperi on apaattinen, maha on löysällä ja satunnaista oksenteluakin ilmenee. Väsymyskausia on sillontällöin ja silloin nukutaan ja pilkitään. Pahinta tuo oli sen eläinlääkärireissun jälkeen joka varmaan johtui lääkkeistä ja ne teki hieman tokkuraisen olon, mutta säännöllisen epäsäännöllisesti moista väsymystä on ollut sen jälkeenkin. Ja tuo maha ei oikeastaan missään vaiheessa ole ollut niin kunnossa kuin sen pitäisi olla. Ja vaikka koiraihmisten lempiaihe -koiran paska- onkin aika suosittu, menettää se suosionsa kun siihen törmää jokatoinen viikko karvalankamatoilla joista sitä yrittää pestä pois pienessä kylpyhuoneessa -hajuhaitoista puhumattakaan.

Alkuun epäiltiin Addinsonintautia, joka se ei verikokeiden perusteella nyt ainakaan ole ollut. Käytiin viime perjantaina tosiaan klinikalla tampereen Reviirillä ottamassa laajempia tutkimuksia. Eikä niistä selvinnyt mitään, ei yhtään mitään. En tiedä itkeäkö vai nauraa -tottakai on hyvä juttu että tuli se lopullinen varmistus tuohon addinsonintaudin olemattomuuteen -mutta sillä reippaalla neljällä sadalla olisin kuitenkin halunnut kuulla myös mahdollisista sairauksista mistä Samperi kärsii. Mutta ei niin ei..

Verinäytetuloksissa ei selvinnyt mitään poikkeavaa (olivat jopa harvinaisen hyvät), ja osa tuloksista valmistunee ensiviikolla (B12-vitamiinin, folaatin, TLI:n ja kvantitiivisen cPL:n) ja niiden tuloksia nyt sitten odotellaan. Nappeja saatiin huiviin kiskomiseksi ja nyt taas toivotaan että maha rauhoittuu. Ruoan vaihdos myös edessä, ite en koskaan oo lämmenny noiden eläinlääkäreiden ruokiin joten vaihtoehtoista ruokaa nyt etsitään kunnes saan oikeasti järkisyyt vaihtaa noihin lääkeruokiin. Katsotaan nyt mitä tulevan pitää ja toivotaan että tuo maha tuosta tasaantuu..




tiistai 10. syyskuuta 2013

Kysyttävää ensiavusta!

Oon paljon pohtinu erilaisia ensiapujuttuja koirien suhteen. Mitä kaikkea pitäisi osata ja miten pitäisi varustautua esimerkiksi metsälenkkeilyyn -mihin kaikkeen pitäisi varautua? Erityisesti täälä maalla kun päivystävät eläinlääkärit eivät vastaa ikinä puhelimeen kun olisi tarvetta ja välimatkat ovat usein pitkiä. Ensiapulaukku pyöri autossa aina mukana silloin kun auton vielä omistin, tällä hetkellä autoa ei ole ja ensiaputarpeiden kaappi on päivityksen alla.

Lääkehankinnat sun muut sidetarpeet onkin aika selkeää kauraa ja tallessa on kokonainen mapillinen kaikenlaisia ohjeita ja ensiapujuttuja sen lisäksi että koulussa tottakai ollaan opiskeltu perus tassusiteiden yms. tekemiset (pitäis niitäkin varmaan aina välillä harjotella!).

Mietin että mitä ensiapu"temppuja" ootte itse opettaneet koirille ja miten ootte varautunu erilaisiin tilanteisiin (tulipalot, liikenneonnettomuudet, kyyn puremat, murtumat jne..)? Meillä esimerkiksi molemmat jätkät osaavat olla reppuselässä. Millaisia taitoja pitäisitte tärkeänä erilaisia tilanteita varten? Millaisia taitoja teillä on, osaatteko sydänhierontaa tai tiedättekö miten tekohengitystä annetaan?

maanantai 9. syyskuuta 2013

Iloisesti luokse!

Treenihaaste 3.
Ottaessasi haasteen vastaan, lisää tämä kuva postaukseesi ja linkitä tähän postaukseen.

Noniin, pistetäämpäs se luoksetulon käsky sitten pommin varmaksi! Parin viimeviikon aikana ollaan harjoiteltu kahta tärkeää asiaa -mutta ei käskyn käskyä. Nuo kaksi käytösmallia ovat kuitenkin olleet pohja kaikelle sille, mitä tulemme harjoittelemaan tulevaisuudessa treenihaasteiden muodossa. Vaikka tässä haasteessa muutamme harjoittelun kaavaa ja treenaamme 63minuutin sijasta 63:een onnistumista, älä heitä kelloasi nurkkaan, tarvitsemme sitä vielä!

Koira oppii asioita joista sille on hyötyä ja joita se on toistanut useasti. Oppiminen vaatii siis toistoja toistojen perään jotta niistä tulisi koiralle ns. "tapa". Onnistuneiden ja mielekkäiden toistojen myötä koira alkaa ehdollistumaan tietynlaisiin käskysanoihin (istu, maahan, tänne) ja oppii niiden tarkoituksen. Nämä käskyt ryssitään usein vahingossa, ei ole aikaa kuulemma opettaa käskyjä huolella. Nopeasti laskettuna viisi epäonnistunutta (koira ei tule/ luoksetulo kestää tai koira viivyttelee/ käskysana ei tehoa) suoritusta päivässä tekee viikossa 35 epäonnistunutta suoritusta. Vuodessa epäonnistumisia on kasassa jo 1820 epäonnistunutta suoritusta. Aikamoinen määrä vuodessa? Toisinsanoen, koirasi on oppinut jo toimimaan kaikin muin tavoin 
-paitsi tulemaan innokkaasti luoksesi (kuin satunnaisesti).

Ennen tämän treenin aloittamista mieti käskysanaasi tarkasti. Onko koirallasi väärin tehtyjä toistoja (kolme vuotiaalla koiralla on niitä päässään jo 5460) ja miten koira reagoi käskyysi. Eikö se kuuntele sitä lainkaan vai toimiiko se hitaasti tai onko käsky sille epämiellyttävä (sinähän et ole koskaan rankaissut koiraa sen luoksetulemisesta, ethän?) Voit vaihtaa käskysanaa ja aloittaa ns. puhtaalta pohjalta tai alkaa korjaamaan vanhaa käskysanaa. Poisopettaminen saattaa toisaalta olla työlästä jos koirallasi on epäonnistuneita toistoja jo paljon muistissaan. "Tänne" käsky voi olla mikä tahansa makkarasta pönttöön, mutta jos uuden käskysanan miettiminen on vaikeaa, tarkastele myös erilaisia käännöksiä "tänne" sanasta ja valitse ehkä toisenkielinen käskysana?

Kun käskysana on päätetty, alkaa harjoittelu. Valitse jälleen paikaksi koiralle tuttu, häiriötön paikka jossa sinä olet kiinnostavin kohde. Viimeviikon harjoitteluista on nyt paljon hyötyä, koira tarjoaa sinulle jo automaattisesti sinun suuntaasi kohdistuvaa reagointia. Käskysanan liittäminen tässä vaiheessa on helppoa:
Koira reagoi sinuun - sano käskysana ottaen pari askelta taaksenpäin, kun koira lähtee sinua kohti naksauta - kehu koiraa ja palkitse sen saavuttaessa sinut.


Alusta saakka on erittäin tärkeää varmistaa koiran onnistuminen!
Epäonnistumisille ei nyt ole tilaa eikä aikaa. Varmista siis ennen käskyä että koira todellakin on sinusta kiinnostunut ja lähtee perääsi sinun ottaessasi muutaman askeleen taaksepäin. 

Tee kolme onnistunutta harjoitusta ja uudestaan päivällä ja illalla. Pidä harjoitusten välissä pieni tauko ja ota uudestaan. Huomaathan että tässä vaiheessa välillänne ei ole suurta matkaa (metristä kahteen riittää hyvin!) vaan matka pidentyy vasta kun luoksetulon käsky on koirallesi suhteellisen varma. Harjoittele käskyä tarpeenvaatiessa sisällä vaikka viikon!

Pidennä matkaa ja innosta koiraa aina enemmän ja enemmän luoksetuloon. Voit pyytää myös avustajaa pitämään koiraa liinassa sinun juostessa pidemmälle, koiran ollessa intoa täynnä valmiina perään lähtöön avustaja päästää irti käskysanan sanoessasi. Näin lähdöstä tulee räjähtävä!

Aloita ulkona samalla tavalla, lisää häiriötä pikkuhiljaa ja vaali käskysanaasi! Älä huuda sitä koirapuistossa kun koirasi ympärillä häärää viisi eri koiraa -ei se usko kuitenkaan vielä ja taas on yksi epäonnistunut luoksetulo käsky suoritettu. Hae mielummin koirasi kaulapannasta pois tai jätä puistoilut väliin siihen saakka kunnes luoksetulonne on varma. Voit myös pitää koiralla pitkää liinaa metsälenkeillä joista saat koiran tarvittaessa kerättyä luoksesi kun se on lähettyvilläsi. Muista palkata koira myös näissä hetkissä vaikka et sille käskyä antanutkaan.

Älä yhdistä käskyä epämiellyttäviin asioihin kuten vihaisuuteen (karkaaminen), hihnan kiinnittämiseen sun muihin. Kun koirasi tulee iloisesti luoksesi palkitse se siitä ruhtinaallisesti ja päästä vaikka uudestaan vapauteen, vie iloisesti pois puistosta älkä koskaan ole koiralle vihainen sen tullessa luoksesi!

Ja jotta ei mene liian helpoksi; jätä päivän ja viikon saldo aina plussalle! Tee jokaista epäonnistunutta luoksetuloa kohden vähintään yksi onnistunut luoksetulo niin, että viikon lopussa onnistumisesi määrä on 63! Täytä treenivihkoasi myös näiltä osin.

Kaikenmaailman kysymyksiä otetaan vastaan kommentointiloodassa ja pyrin vastailemaan niihin parhaani mukaan :)!

Ennen tähän haasteeseen pomppaamista, luethan vanhat haasteet jotka ovat antaneet pohjan luoksetulon opiskeluun!:
 

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Lahjus vai palkkio?

Meillä alko eilen uuden ryhmän kanssa kurssi, jossa käytiin ensimmäisenä läpi ihan koiran oppimista ja käyttäytymistä. Harjoitellessa katsekontaktia (jolla mun kurssit on aina aloitettu), eräs ryhmäläinen kysyi yhden parhaimmista kysymyksistä näiden kuuden kurssini aikana mitä on vastaan tullut; "Kyllähän tämä lahjonnalla toimii, mutta miten se muuttaa sen arkikäytöstä kun lahjusta ei ole saatavilla?"

Ryhmässä keskusteltiin aiheesta ja monenlaisia mielipiteitä ja näkökulmia tulikin esille. Itse jäin pohtimaan vielä tarkemmin mikä oikeastaan on lahjonnan ja palkkaamisen ero koirankoulutuksessa, onneksi meillä on wikipedia ja sivistyssanakirja!

Lahjonta "Lahjonta on korruption muoto, jossa lahjova taho pyrkii antamallaan raha- tai muulla lahjalla vaikuttamaan lahjonnan kohteen käytökseen tai muuhun häneen liittyvään seikkaan."

Palkka "Palkka on työntekijöille maksettava korvaus, tyypillisesti rahasumma työtä vastaan. Palkka voidaan maksaa myös osittain tai kokonaan luontaisetuna, kuten ateria-, asunto- tai autoetuna."

Kun mietitään lahjontaa korruption muotona, koirankoulutuksessa kyse olisi lähinnä ns. "toimivallan mukaisesta" korruptiosta; " Toimivallan mukaisella korruptiolla tarkoitetaan tilannetta, jossa lahjuksen saaja hoitaa hänelle kuuluvaa työtehtävää ja ottaa lahjuksen vastaan esimerkiksi siinä tarkoituksessa, että hän sen saatuaan järjestää asian käsittelyn helpommaksi tai nopeammaksi."

Toimivallan vastainen korruptio "Toimivallan vastaisella korruptiolla taas tarkoitetaan tilannetta, jossa henkilö lahjusta vastaan harjoittaa sellaista toimintaa mihin hänellä ei ole toimivaltuuksia." 
(lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Korruptio).


Se siis wikipedian ihmeellisestä maailmasta. Minua ei henkilökohtaisesti haittaa vaikka koulutustavastani käytettäisiin nimitystä lahjonta vaikka tarkalleen pohdittuna se ei sitä taida edes olla -riippuu varmasti tilanteesta ja siitä annetaanko lahjus ennen tätä tehtävää vai sen jälkeen? Koirankoulutuksessa palkkaa ei tietenkään anneta koskaan ennen "työn suorittamista", ja ehkä siksi miellän itse koirankoulutuksen palkkaamiseen, en lahjontaan. Tai riippuen siitä, onko suoritettava toiminta säännöllistä vai epäsäännöllistä -käytänkö siis lahjontaa vai palkkausta?

Tilanne: Koira pitää saada nopeasti pois vaarallisesta tilanteesta.
Kyllä, käyttäisin lahjontaa! Nakin perässä imuutettu koira on lahjottu toimimaan kuten se toimii. Jos tilanne olisi vaarallinen tai muuten "vähäpätöinen" koiran elämän kannalta -tuskin jaksaisin opettaa (koska miellän opettamisen taas koiran työksi) asiaa. Mutta tällaiset tilanteet ovat hyvin harvassa -vaaralliset tilanteet ja arjessa vähäpätöiset asiat tapahtuvat harvakseltaan eivätkä koirani ole mielestäni hulttioteinejä jotka ovat oppineet saamaan kaiken kuten manulle illallisen?

Lahjomista?
Kun puhutaan operantista/klassisesta kouluttamisesta -saattaa koko homma taas heittää häränpyllyä ja kääntyä päälaelleen jos esimerkiksi koira "johdatellaan" johonkin liikkeeseen (istuminen, maahanmeno jne..). Tai sitten ei, riippuu täysin miten homman haluaa ajatella ja miltä kantilta sitä katsoo.

Koira on eläin ja eläimet tekevät aina töitä (saalistaa) palkkansa (ruoka) eteen. Eli kyseessä ei siis mielestäni välttämättä ole lahjonta vaan palkkaus.

Mutta koska oikeastaan koko käsitteellä ei mielestäni ole väliä (vaikka äärimmäisen hyviä pohdinnon aiheita saattavan ollakin :D) itse koulutuksessa. Pyrimme antamaan koiralle uudenlaisen tavan käyttäytyä, kertomaan koiralle että polkupyörää ei kannata jahdata koska se hyötyy enemmän kulkiessaan nätisti sivullani -on mielestäni aivan sama onnistuuko käytöksen muokkaus lahjonnalla vai palkkasuhteessa -kunhan se onnistuu eikä koiralle aiheudu siitä fyysisiä/henkisiä haittoja.

Puhun usein treeneissä palkkion arvottamisesta. Mikäli koiralle ei löydy hyvää vahvistetta (=palkkaa) -sitä on yksinkertaisesti turha kouluttaa! Jos toimivaa ja käytännöllistä palkkiota on vaikea löytää -kannattaa se arvottaa koiran silmissä loistavaksi. Meillä esimerkiksi koiran useasti joutuvat tienaamaan päivän ruokansa erilaisten tehtävien avulla, sanonta "ilmaista lounasta ei ole" -pitää siis paikkansa. Vaikka olemmekin koirieni kanssa enemmän yhteistyökumppaneita kuin työnantaja/työntekijä asettelussa, koen palkan maksamisen olevan koiralle selkein ja luonnollisin tapa esimerkiksi ruoan hankkimiseen.


Tämmösiä pohdintoja sunnuntain ratoksi, huomenna hei ilmestyy kolmas treenihaaste! Kaikki innolla mukahan :)!

torstai 5. syyskuuta 2013

Timantteja ♥

"Ja mä lupaan pysyy
aitona ja aina rokkaa koska
timantit on ikuisia"






Ja ottakaamme samalla syksy vastaan uudella ulkoasulla. Toivottavasti toimii kaikissa selaimissa ja pienemmissäkin näytöissä edes jotenkuten :)

Hihnakäyttäytymisestä

Hihnakäyttäytyminen tuntuu olevan monelle koirakolle aikamoinen mysteeri. Koira repii, räyhää, vaeltaa puolelta toiselle, jää haistelemaan, vetää hihnassa ja tekee mitä se itse tahtoo. Useimmiten se, mitä koira itse tahtoo tehdä vaikeuttaa päivittäistä arkea johon lenkkeily kuuluu ja koiran toiminta on meidän omistajien mielestä varsin ärsyttävää ja ongelmallista. Koira ei kuitenkaan toimi niin ilkeyttään eikä se nauti siitä että se aiheuttaa sinulle harmaita hiuksia käytöksellään. Se vain toimii kuten sille on parasta, mistä se saa suurimman hyödyn ja yksinkertaisesti -koska sitä ei ole opetettu toimimaan toisin!

Oletamme usein koiran jo tietävän erinäisiä asioita maailmasta. Pohtiessamme tarkemmin kuuluuko koiran osata olla vetämättä, ylittää katu nätisti, olla haistelematta jokaista puuta, olla reagoimatta ympäristön ärsykkeisiin kuten pyöriin, rullaluistelijoihin, sinkoileviin lapsiin tai autoihin voimme todeta että eihän sen oikeastaan kuulu. Koira on luonnostaan reagoiva eläin, meidän tehtävämme on opettaa koiralle ”oikeanlainen” käyttäytyminen. Tämä vaatii ohjaajalta kärsivällistä opettamista ja sitoutumista eikä muutokset näy päivässä!


Koiran huono hihnakäyttäytyminen huomataan yleensä vasta kun käsivarsi on vetämisestä kipeä, ääni huutamisesta käheä ja itsetunto kanssalenkkeilijöiden töksäytysten vuoksi murrettuna. Tähän on saattanut kulua aikaa useasta kuukaudesta vuosiin ennenkuin ongelmat ovat niin suuria että niihin huomataan puuttua. Koiralla on tähän mennessä jo melko pitkä ns.oppimishistoria ja käytöksen muuttaminen vie aikaa. On kuitenkin parempi pysäyttää väärän käytöksen vahvistaminen nyt kuin myöhemmin jotta rennommat lenkkeilynne voisivat alkaa mahdollisimman pian!


Kaikki lähtee kuitenkin omistajasta itsestään; ole siis varma siitä mitä haluat, toimi niinkuin olet suunnitellut ja vaadi koiraltasi oikeassa suhteessa!

Ennen koulutusta on hyvä tiedostaa perusasiat; koira tekee sen mistä se hyötyy. Se toistaa käytöksiä joista se on saanut positiivisen vahvisteen. Mitä useammin koira onnistuu koulutuksessa, sitä enemmän se tarjoaa opittua käytöstä palkkion toivossa.


Hihnakäytöksen opettaminen kannattaa aloittaa jo pienen pennun kanssa, ei-toivotun käytöksen ehkäiseminen on paras keino pienellä pennulla olla oppimatta niitä ns. vääriä käytöksiä. Pienen pennun ollessa "puhdas taulu" se ei ole oppinut niitä vääriä käytöksiä ja oikeita on helppo lähteä vahvistamaan! Mieti siis jo pienen pennun kohdalla millaista lenkkeilyä tahdot siltä aikuisena ja vahvista pennun oikeanlaisia käyttäytymisiä ja jätä vahvistamatta kaikki se, miten et tahdo sen käyttäytyvän.

Aikuisen koiran kanssa tilanne on aina hieman ongelmallisempi; se on oppinut jo vakaasti muita käyttäytymismalleja ja uudelleen opettaminen saattaa tuntua vaikealta. Ei se mahdottomuus ole -se vaatii vaan omistajalta hieman enemmän sitoutumista opettamiseen.

Oli kyseessä pentu tai aikuinen -kouluttaminen lähtee aina samalta tasolta, eli ihan ruohon juuresta. Kontaktista ja yhteisestä tekemisestä. Ole kiinnostava ja huomion arvoinen ja opettele kertomaan koirallesi "EI" käskyn sijaan mitä tahtoisit sen tehdä!


keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Kuvaoksennus.

Aamulla istahtanu koneen ääreen kirjottamaan kurssimateriaalia hihnakäytöksestä. Huh. Aikamoinen hihnakäytösoksennus tällä hetkellä :D! Koirat päässy aamun pikalenkkiä pidemmälle ennen ku pääsivät hieman ilottelemaan lammelle. Kesässä tulee kyllä ikävä noita uintireissuja -onko helpompaa tapaa väsyttää koira fyysisesti kuin uinti! Vielä ei ollu lammen vesi liian kylmää edes rhodesialaiselle.

Omien kurssien lisäks aikaa vie huolella noi meidän yhdistyksen järkkäämät mätsärit. Melko reippaasti on aikaa siitä kun on viimeksi ollut mätsäreitä järkkäämässä -ja aikamoinenhan rumba tuo on! Vaikka mitä muistettavaa ja tehtävää, vielä kun olis hyvä ilma parin viikon päästä niin homman pitäis olla aika pulkassa! Jos lukijoita sattuu olemaan satakunnan hoodeilla, niin poiketkaahan sunnuntaina 22. päivä syyskuuta meidän mätsäreissä, mut voi bongata infopisteen takaa ;)!

Osa fb -stalkkereista huomaskin että tein taas kirpparilöytöjä eilen, nimittäin pari kirjaa tuli taas koiriin liittyen napattua matkaan. Lisäks ihan ihmisille tarkotettu kasvilääkintä -opus vuodelta nakki löyty kirjahyllyyn. Harmittaa ittee oikeesti älyttömästi ettei tuu kuivatettua erinäisiä kasveja enempää vaikka niissä voi olla aikamoinen teho! Käytiin Jennan kanssa nokkosmettällä (lue Jennan postaus) keräilemässä nokkosia. Ens keväänä oon kyllä niin valppaana tuol puskis keräilemässä kaikkee mahdollista ettei mitään rotia!




Siis miten ton rhoden korvat taas on?








ÄLÄ KESÄ LOPU VIELÄ!
Aika paskamaista kun siihen ei voi vaikuttaa .