perjantai 20. syyskuuta 2013

Yhdistys vai yrittäjä tukemassa koiraharrastusta?

Käytyäni pieneläinyrittäjän ammattitutkinnon, harkitsin tosissani koirankouluttajan uraa ja oman koirakoulun pystyyn laittamista -niille tuntui niihin aikoihin olevan kysyntää ja on edelleen. Vedin muutamat koirakoulut ollessani töissä lemmikkitarvikeliikkeessä ja ammatinvalinta omassa mielessäni vahvistui entisestään. Koskaan en kuitenkaan ole tätä ammatikseni tehnyt ja haaveet koirankouluttajana ammatillisessa mielssä toimimisesta ovat karisseet vuosien saatossa vaikka kouluttaminen on lähellä sydäntä ja vie ison osan arjestani, välillä jopa neljänä arki-iltana viikossa. Usein kysytään miksi? Mikä järki on toimia yhdistyksessä vapaaehtoisena kun samalla työllä voisi tehdä rahaa. Olen miettinyt kysymystä paljon ja yhdistystoiminta tulee pysymään jatkossakin elämässäni myös koulutuksen osalta.

Koiria kuitenkin tulee olemaan aina ja määrät ovat jatkuvasti kasvussa. Sen myötä koirankasvatus ja koulutukset lisääntyvät ja valitettavasti myös ongelmakoiria on yhä enemmän. Koiranomistajat ovat kehittyneet ja asenne koiran koulutukseen muuttuu jatkuvasti positiivisempaan suuntaan, metsäkoirat eivät ole enää häkissä seisovia karhukoiria vaan niiden kanssa harrastellaan ajokausien välissä ja pyritään pitämään eläimistä hyvää huolta. Ymmärretään että eläimestä huolta pitäminen tarkoittaa myös sen kanssa tekemistä ympärivuoden -ei vain työkausina.
Kankaanpään Koiraharrastajien kesäpäivillä kurssiesittelyä
Arvostan niitä yrittäjiä jotka ovat ottaneet suuren askeleen siirtyessään yrittäjiksi näinkin kilpailulla alalla. Olisi hienoa tehdä töitä eläinten kanssa ja saada elantonsa siitä. Miksi kuitenkin itse pysyttelen yhdistyksen riveissä enkä kouluttaisi ammatillisessa tarkoituksessa?

Haluaisinkin että jokainen koirayhdistys kautta maan panostaisi toimintaansa, jäseniinsä ja yhteistyöhönsä. Toimisi iloisella mielellä ja keräisi jäsenistöön paikkakuntansa jokaisen koiraihmisen tekemään yhdessä parempaa yhdistystä!

Yhdistys on töitä kaikkien puolesta.
Ennenkaikkea koen tekeväni "töitä" meidän kaikkien koiraihmisten puolesta. Paikkakunnat ovat täynnä koiraihmisiä jotka eivät tunne toisiaan, taistelevat koiraongelmiensa kanssa yksin. Tavoitteena on kerätä porukka kasaan, harrastamaan kaikenlaisten koirien kanssa -ymmärtämään että se oma koira on paras koira josta on moneen vaikka hyllyjen ei olisi tarkoitus notkua pokaaleista.

Yhdistys ei tuota tapahtumia ja koulutuksia ansion toivossa vaan esimerkiksi yhdistyksemme sisäisistä koulutuksista hyötyvät tällä hetkellä sata jäsentä joille voimme tarjota edullisesti koiran koulutukseen liittyviä luentoja, järjestää tapahtumia ja pitää hauskaa yhdessä. Mitä enemmän on toimintaa ja jäseniä, sitä useampi hyötyy. Yhdistyksessä ei palkkoja jaeta, vaan tekeminen perustuu tahtoon tehdä ja toimia kaikkian hyväksi. Ennenkaikkea, tämä on harrastus. Ainakin meillä pyritään siihen, että koiran kanssa harrastetaan ja sen aloittaminen ei vaadi korkean kynnyksen ylittämistä. Korkean kynnyksen harrastamisen aloittamiselle luovat monet seikat eikä raha ole niistä pienin. Kurssihintojen lisäksi harrastusporukoista tulee tiiviitä porukoita joilla on yhdistäviä tekijöitä kurssin päättymisen jälkeenkin.



Yhdistyksen tavoite on olla mukana elämässä opastaen ja kouluttaen. Yhdistys ei tuota voittoa. En saa rahallista hyötyä siitä, että koira oppii kursseillani uusia juttuja. Yhdistystoiminnassa pyöriminen on kuitenkin paljon muuta. Se on pitkiä ystävyyssuhteita, yhdessä oppimista ja tekemistä. Kukaan ei ole eriarvoisessa asemassa ja kaikki ovat toimintaan tervetulleita tekemään mitä tahansa vaikka koiranomistaminen olisi vasta haave! Yhteydenpitomme ei pääty kurssin jälkeen, meihin voi törmätä jatkuvasti ja yhteisiin iltoihin ja tapahtumiin osallistuminen ei maksa kuin aikaa.

Yhdistys pystyy tarjoamaan paljon sellaista mitä yksityinen koirakouluttaja ei pystyisi tarjoamaan. Koiranomistajien tietämys koulutuksen ja kasvatuksen puolella on kehittynyt huimasti viimevuosien saatossa! Tämä takaa myös sen, että yhdistyksen kouluttajilla riittää kokemusta, innostusta ja kiinnostusta kouluttamiseen. Yhdistyksen nimissä tapahtuva koulutus on iso vastuu kouluttajille. Tämän vuoksi esimerkiksi meidän yhdistyksessämme kouluttajille maksetaan jonkinlaisina palkkioina koululutuksia ja luentoja joista hyötyvät kouluttajan lisäksi kursseille osallistuvat jäsenet. Tällä takaamme myös sen, että kouluttajiemme tietotaito pysyy ajantasalla ja koulutus on kurssienpitämisen arvoisia.

Kankaanpään Koiraharrastajien näyttelyryhmä
Laatu maksaa aina?
Harva yhdistyksen puitteissa toimiva kouluttaja on suorittanut ammattitutkintoa, mutta kuten mainitsin -se ei kuitenkaan aina mielestäni ole merkki ammattimaisuudesta. Parhaat neuvot olen saanut pitkään harrastaneilta kouluttajilta vaikka kehyksissä ei todistusta kouluttajatutkinnosta olisikaan. Yhdistyksen periaate on tukea ja opastaa, tämä tarkoittaa myös sitä, että tarpeen vaatiessa kaikki kouluttajamme osaavat sanoa mikäli ei osaa auttaa koirakkoa ongelmissa. Me emme menetä rahaa antamalla "asiakkaita" toisille kouluttajille. Autamme mielellämme oikeanlaisen koulutuksen etsimisessä jotta koirakko pääsisi eroon ongelmistaan.

Ongelmakoirakouluttajat ovatkin sitten oma alansa ja suosittelen aina agressiivisten tai muuten vaarallisten koirien kanssa siirtymistä suosiolla ongelmakoirakouluttajien piiriin. Mitä nopeammin koirakko saa tarvitsemaansa apua, sitä nopeammin he yleensä tulevat mukaan muuhun yhdistyksen toimintaan ja käyttävät hyväkseen esimerkiksi yhdistyksen täysin ilmaisen kenttävuoron treenaamiseen ja tulevat yhdeksi tärkeäksi osaksi yhdistystä vain olemalla mukana toiminnassa!

Kaikki mukaan alueennne yhdistyksiin! Tukemalla toimintaa varmistat iloisen koiraharrastamisen paikkakunnallasi myös tulevaisuudessa edullisesti ja rennolla otteella :)!

Mitenkäs lukijat, oletteko aktiivisesti mukana yhdistystoiminnassa ja millä tavalla? Jos yhdistystoiminta ei ole koskaan kuulunut elämään, miksei?

2 kommenttia :

  1. Itse tarvitsisin ja tahtoisin hyvää koulutusta, mutta jäsen-, halli- ja liittymismaksujen päälle minulta olisi vaadittu hirveä määrä talkoilu tunteja, jos olisi paikalliseen "huippuseuraan" mukaan lähtenyt. Mua oikein ahdisti ajatus siitä, että joudun antamaan niin suuren osan vapaa-aikaani seuralle. Päädyin sitten pienempään seuraan, jossa minua ei kukaan voi kouluttaa, mutta meillä on hyvä yhteishenkin ja jokainen tekee osansa eikä se osa vie tunteja minun vapaa-aikaana kuukaudessa. Tällähetkellä vedän alkeiskurssia noin joka toinen viikko. Koulutuksen joudun tällähetkellä sitten ostamaan, kallistahan se on sekin, mutta empä ole sitoutunut mihinkään eikä kukaan vaadi minua töihin ainoina vapaapäivinäni ilman mitään palkkaa. Yhdistystoiminta pienessä mittakaavassa siis on jees, mutta ei minusta sitoutunutta ja innokasta yhdistyksen puolesta/eteen toimijaa kyllä saa millään.

    VastaaPoista
  2. On totta että osa yhdistystoiminnasta on melkoisen kallista ja vaatii itseltä tuhottoman paljon aikaa ja talkoilua. Osakseen se on tietysti yhdistystoiminnan idea se yhteinen innostus eikä ne vapaa-ajalla käytetyt tunnit tunnu rasitteelta vaan nimenomaan harrastukselta jonka parissa on kiva tehdä ja viettää aikaa. Jäsenistöllä on aina oikeus sanoa että nyt ei pysty eikä kerkiä laittamaan aikaa. Minusta myös se on tärkeä osa sitä, että homma toimii ja pysyy kaikille mukavana.

    Meillä yhdistyksen sadasta hengestä kymmenen tekee yhdistyksen puitteissa "töitä" vapaa-ajallaan ja ne ovat äärimmäisen tärkeä osa tiimiä. Ilman heitä yhdistyksemme ei järjestäisi tapahtumia ja moni "rivijäsenille" hauska tapahtuma jäisi toteuttamatta. Vaikka työ on palkatonta, pyritään toimihenkilöille tarjoamaan erilaisia etuuksia "palkan" sijasta, esimerkiksi luentoja ja kouluttautumista :)

    Harrastus se yhdistystoimintakin on ja minusta jokaisen yhdistyksen pitäisi se myös ymmärtää ja olla "vaatimatta" liikaa jäseniltään. Niin rahallisesti kuin ajallisesti :)!

    VastaaPoista

Rähinäryhmä kiittää palautteestasi!
Valvonta käytössä että huomataan kaikki kommentit :)