maanantai 24. helmikuuta 2014

Liikuntapäiväkirjan tuloksia!

En tiedä kuinka moni muistaa vielä kuukausia sitten laittamani haasteen pystyyn; kyseessä siis liikuntapäiväkirja! Kyseisestä haasteesta voitte lukea täältä: "HAASTEENA LIIKUNTAPÄIVÄKIRJA!"

Itsellä unohtui täysin julkaista omia tuloksia, myös siksi että oon maailman huonoin pitämään minkäänlaista kirjaa liikuntasuorituksista. Kiitos kuitenkin Anonyymi kommentoija joka muistutit mua asiasta :)!


Tässä siis parin viikon takaiset tulokset viikon ajalta:

Maanantai, torstai, perjantai
Aamulenkki normaalisti hihnassa, mikäli SportsTrackeriin on luottaminen, matkaa tulee aamulenkille noin 6km. Tämän jälkeen jätkät pääsevät jatkamaan uniaan siksi aikaa että minä valmistaudun kouluun, ennen kouluun lähtöä koirat saavat ruokansa, Samperi syö päiväruokansa vallan kongeista ja Rytmi oman ruokansa jäädytettynä. Samperin kongit sisältää siis turvotettua nappulaa lihaan sekoitettuna ja kaiken kaikkiaan päivän ruoka mahtuu viiteen kongiin ja yhden putkiluun sisälle. Näillä saavat siis äijät aktivoida itseään mun koulupäivän ajan.

Päivällä koulusta päästyä tehdään ihan pienen pieni pissatuslenkki jolla ei kestoa ole kuin 10-15 minuuttia, eli se tuomittu "korttelin ympäri".

Illalla tehdään pieni lenkki, mikäli jälleen on SportTrackeriin luottaminen niin matkaa iltalenkki kierrokselle tulee hippasen alle kolme kilometriä.

Tiistai, Keskiviikko
Aamujutut ja päivän "pikapissatukset" maanantain ja torstain tapaan. Iltalenkin vaihdos ja SportTracker näytti kilometreiksi reipasta viittä kilometriä.

Lauantai
Maanantain, torstain ja perjantain mukainen iltalenkki (eli hippasen alle kolme kilometriä) aamulla, jonka jälkeen molemmille yhdet kongit ajanvietteeksi (lauantai on meillä hipheisiivouspäivä).

Päivällä koirien autoon pakkaaminen ja metsään riekkumaan isoimpia energioita, noin tunnin verran. SportTrackeriä ei tullut mukaan, mutta täysmetsässä tuli haahuiltua tunnin verran. Kilometrejä tuskin hirveää määrää omalta osalta mutta koirat juoksi elämänsä voimissa minuun verrattuna varmasti viidenkertaisen määrän niin, että lenkin jälkeen molemmat makas raatoina sohvalla.

Illalla pieni korttelin ympäri pissatus ja Samperille kongit ja Rytmille ruoka iltavietteeksi kun omistaja lähti katsomaan mitä paikallisiin juottoloihin kuuluu.

Sunnuntai eli rötväys
Sunnuntaina meillä nukutaan. Aamulla herätessä käytiin nopeasti pihalla, jatkettiin löhöilyä sohvalla. Iltapäivällä toinen nopea pissatuslenkki ja jätkille kongit ja ruoat ajanvietteeksi. Illalla nopea käynti porukoilla joissa pääsi purkamaan isoimmat energiansa pellolla vapaana juosten.

Pääsääntöisesti meillä ei kuitenkaan sunnuntaisin tehdä mitään, se on lepopäivä niin koirille kuin itselle. Usein pidemmät metsälenkit ja rasittavimmat treenit tehdään lauantaisin joten sunnuntai menee muutenkin lihasten palautumiseen ja muuten vain löhöilyyn.

---------------------------------------------------------------------

Sellanen viikko meillä takana. Tänä viikkona meillä ei ollut autoa käytössä kuin viikonloppuna mutta niinä viikkoina kun auto on käytössä niin usein aamulenkki jää lyhyemmäksi ja päivällä tehdään pidempi metsälenkki jne.. Toisina viikkoina liikuntaa on huomattavasti vähemmän kun itsellä kiire painaa päälle ja koirat ovat muuten mukana menossa jne :)

perjantai 7. helmikuuta 2014

Kuvaoksennusta jäiltä

Kuten monet jo FB:n syövereistä lukikin niin lauantain jääkeikka oli aika onnistunu masentavasta säästä huolimatta. Koirallisia ilmaantui jäälle yllättävän paljon -oli aivan mahtia huomata että koirat olivat omistajiensa hallinnassa ja pysyivät hyvin omilla tonteillaan eikä yhtään rähinää tai muutakaan näkynyt! Hyvä Kankaanpään koiralliset :)!


Jätkätki oli jäästä ihan sekasin, täytyy nauttia vielä kun jäille uskaltaa mennä. Ite oon aika jääkammonen ja tulevista keleistä päätellen viimesiä jääretkiä viedään. Tietysti on aina näitä hulluja jotka pilkkii vielä vaikka ympärillä olisi sulaa mutta ihan ei noiden luupäiden kanssa kyllä uskalla mennä jos hiemankin näyttää jostain kohtaa heikolta. Sen verran aivotonta porukkaa tuntuu olevan :D

(kiitos bloggerin kuvanlataus, melkein suoltaa hyvän laatusta kuvaa hei..)








Mut ei meillä kuvaoksennusta kummempaa, nauttikaa jäistä vielä kun pystyy ♥

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Unelmien koira

On helppoa omistaa unelmiensa koira ...

Tahdoin koiran. Sellaisen täydellisesti rotutyypillisen, kauniisti ja terveesti liikkuvan yksilön jonka luonne olisi täyttä kultaa. Se olisi pentuna utelias ja rohkea, sisäsiisteyskin hoituisi kuin itsestään jo pentuna. Se olisi tekeväinen mutta osaisi odottaa yksin työpäivieni ajan tuhoamatta mitään arvokasta tai muuta omaisuuttani. Se tietäisi heti mihin leluihin se saisi hampaansa iskeä ja mitkä ovat sitä varten jätetty esille. Kaikki välineet kuten hihna ja kaulapanta olisivat sille helposti laitettavissa, se tulisi pennusta saakka ensimmäisestä kutsusta luokse, ei lähtisi minusta liian kauas ja osaisi kulkea nätisti hihnassa.

Kasvaessaan täysin tasapainoisesti niin ruumiillisesti kuin pääkopallisesti, vietit ja niiden käyttäminen olisi tasapainossa eikä esimerkiksi metsästysvietti ilmenisi väärissä paikoissa vaan oikeissa hetkissä -oikealla tavalla. Se olisi ulkomuodoltaan täysin rodunomainen ja täysin terve. Oikea teräsvatsa -kuralla se ei olisi koskaan ja turkki kiiltäisi vaikka syöttäisin S-marketin Luppaa. Sen hermorakenne olisi kadehdittavan tasapainoista -ei turhia hötkyilyjä, arkailuja tai epäileviä asenteita uusia asioita kohtaan. Se palautuisi jännittävistä, pelottavista tilanteista nopeasti eikä kehittäisi itselleen pelkotiloja.

Pentuajan muututtua murrosikään se välttäisi mörköilyt, ei kokeilisi rajojaan tai aiheuttaisi minulle harmaita hiuksia. Sen pää kehittyisi ihanteellisella tavalla tasapainoiseksi koiraksi -juuri sellaiseksi kuin halusin! Koko sen eliniän se osaa kulkea hihnassa, ei räyhää, ei vedä, ei karkaile, tulee juttuun kaikkien kanssa ja sillä on juuri oikeassa suhteessa halua miellyttää minua. Kaikista tilanteista koira kääntyisi juuri minun puoleeni eikä esimerkiksi vierestä sinkoavien pupujen perään.

Harrastaisin sen kanssa vepeä, taakanvetoa ja agilityä. Niistä erityisesti agility olisi meidän tavoitteellinen harrastus vaikka koiranihan pärjää noissa kaikissa erittäin hyvin ja motivoituneesti. Lisäksi sen rakenne ja luonne kestää nuo kaikki lajit täydellisesti ja se nauttii jokaisesta harrastuksesta mihin sen tahdoin! Luonnollisesti harrastukset joita en voisi kuvitellakaan harrastavani, haku, jälki ja tottis eivät myöskään ole koirani mieleen vaan se nauttisi juuri niistä harrastuksista joita minä haluan harrastaa.

Se kiintyisi minuun ja tunne olisi kuin se lukisi ajatuksiani koko ajan. Se toimii kuten unelma tekemättä hätiköimättömiä päätöksiä kuunnellen ohjeistuksiani tarkasti. Vapaanahan se kulkisi aina -hihnaa meidän ei tarvitse käyttää koska välillämme vallitsee papukaijamerkin ansaitseva kontakti moitteettomasti. Koira kuuntelee minua eikä sillä olisi tarvetta lähteä erilaisten häiriöiden perään koska se vain tietää kouluttamatta että juuri minun lähelläni on paras paikka.



Minulla olisi koira jota kaikki ihailisivat sen käytöksen vuoksi. Tilanteessa kuin tilanteessa se hurmaisi niin lapset kuin vanhukset, niin kyläillessä kuin ruuhkabussissa. Sairastellessani se käpertyisi viereeni kuin sanoen "sinä sairastat nyt, ehdimme lenkkeilemään sitten kun sinä pystyt". Se olisi siinä uskollisesti niin kauan kunnes vointini on tarpeeksi hyvä viemään sitä lenkille.

Se vanhenisi terveenä, loistaen kilparadoilla ollen samalla kotona täyden kympin koira. Sen terveydessä ei 15 vuotiaanakaan ole mitään moitetta, se kirmaa yhtä onnellisesti, hallitusti ja tottelevaisesti kuin kaksitoistavuotta sitten kuunnellen jokaista kehoitusta, käskyä ja pyyntöä jonka sille suustani päästän. Viisitoistavuotta eikä minun ole tarvinnut kertaakaan siivota sen jätöksiä matolta, tai hakea vakuutuksesta rahoja eläinlääkäriin saatika ostaa uusia kenkiä tuhoutuneiden tilalle. Kaikki nämä vuodet pelkkää Hurraata!



mutta arvokkaampaa ja tärkeämpää on omistaa hankkimansa koira sen koko eliniän..

Portugalinvesikoirani on nyt kahdeksan vuotta. Sillä on erittäin herkkä maha ja jätöksiä siivotaan matolta silloin tällöin edelleen. Laskuja on kertynyt viime vuosian aikana mattopesuista, erilaisista ruokakokeiluista, koulutusavuista, eläinlääkärilaskuista, toisille tuottamistaan vahingoista ja vakuutuksesta joka on hyödyllinen pojan karkaamisten varalle.

Viimeksi tässä kuussa se on ottanut omia lähtöjään karaten, lähtenyt metsässä rusakon perään "SEIS" käskystä huolimatta ja vetänyt hihnassa vieraan koirakon luo. Sen on tuhonnut omaisuuttani enemmän kuin uskallan laskea, olen saanut varoituksia sen haukkumisen vuoksi puhumattakaan syyllistävistä katseista jotka kertovat että koirani ei osaa käyttäytyä. Se pelkää monia asioita ja on mestari luomaan itselleen pelkotiloja. Kovan äänen ei tarvitse olla raketti tai ukkonen, joskus riittää lattialle tippuva kahvikuppi.



Ei ole kulunut muutamaa päivää kun se varasti ruoat keittiöstä ja oli varmaan mutustellut niitä hymyssä suin ollessaan yksin. Sen piippaaminen on hermoja raastavaa, sen reppanan pääkoppa ei pysy kasassa jos autosta näkyykin puita ja voisi olla vinkkinä metsään pääsemiseen. Oikeastaan siihen piippaamiseen ei tarvita edes puita. Eikä autossa matkustamista -Samperi nyt vain piippaa.

Se on kahdeksan eikä nuku yksin. Ei ole kauaa kun se murtautui koirahuoneesta sänkyyni yöllä hajottaen matkallaan koiraportin ja herättäen koko talon.

Uskollinen se on. Kaikille. Pyytäessäni sitä sohvalle viereen, se loikkaa luultavasti jonkun muun kainaloon jos mahdollisuus siihen on. Se tulee luokseni jos pyydän eikä liian suuria häiriöitä ole havaittavissa. Sen tekemistä ratkaisuista näkee että minkään tapaista järkeä sillä ei ole, kehnojen viettiensä varassa toimiva kapistus. Se ei osaa käyttää nenäänsä ja menee metsässä paniikkiin eksyttyään.

Mutta se on mahtava koira. Vikoineen päivineen voin sanoa, että tuo pieni, itkevä portugeesi on yksi maailman mahtavimmista koirista. Samperi on nimensä veroinen toveri jonka hyviä puolia on rajaton määrä ja ne vaatisivat ihan oman postauksensa. Sille ilmestyi mittariin juuri kahdeksas vuosi, toivottavasti monta vuotta on vielä jäljellä!

Ei Samperi ehkä mikään unelmien koira ole, mutta se on minulle täydellinen unelmieni täyttymys. Minulle ei tulisi mieleenkään kutsua sitä hyödyttömäksi tai laittaa kiertoon sen "minulle sopimattomien" ominaisuuksien vuoksi.

Samperikin olisi ansainnut paremman, kärsivällisemmän ja osaavamman omistajan. Tässä sitä kuitenkin ollaan, kahdeksan vuoden jälkeen vahdaten Samperin pentukuvia <3

Ps. Ei me olla unohettu Samperin synttäreitä, niitä juhlitaan viikonlopppuna <3