sunnuntai 21. lokakuuta 2007

Apua, jalkapallo on joutunut mahaani !

Avatkaas mitä Jonna nt on keksinyt pääni menoksi? Se on alkanut laittaa ruokaani voita! Se aikoo lihottaa minut pilviin! Jonna ei ymmärrä että minun on kevyempi juosta pienenä, muutenkin Jonnan laiskuuden ansiosta juoksuvauhtini on hidastunut pilvistä maahan. Miettikää nyt jos minulle tulee vielä jotain lisäpainoa pulkkaan. Kauheaa. Ja kaiken lisäksi mahani paisui. Aivan kuin mahaani oltaisiin tungettu joku aivan hjuuts jalkkispallo! Illalla en muka hajuni vuoksi saanut nukkua sängyssä. Typerää. Oma moka.

Niin, ja eilen tuli lunta! Ensilumi. Wou. Ja vaikka sitä oli hyvin vähän, oli silti tosi kivaa. Mahtavaa suorastaan. Ollaan oltu koko viikko täällä kotona jossa saa juosta. Jonna kyllä sanoi, että huomenna palataan kauhajoelle, ja ollaan kerralla putkeen kaksi viikkoa. EIEIEIEI. Kuinka minä sitten juoksen, pian minä jään kaikista jälkeen. 


Niin ja Manukin tuli käymään tänään, oli jotain aivan siistiä! Mutta arvatkaa mikä ei ollut? Se, että manu juoksee jo tosi lujaa. Kohta varmasti minuakin lujempaa. O ou. Mutta ny minulla on jo kiire treenaahan, törmäillään jos treenaukseltani ehdin. 
Moi.

keskiviikko 17. lokakuuta 2007

T R ä ä ! ! !

Siis mä en tajua mitä toi jonna oli menny sönkkäähän tonne väliin. Minun muka ikävä, jonnaa? Ei ikinä! Jonnalla ei vain ole sisustamisessa mitään silmää, minä kun kovasti yritin tehdä siitä hikisestä kämpästä vähän modernimman ja viihtyisämmän, tiedättehän, murtaa perinne juttuja. Siis mä en tajua että miks sänkyjen pitää muka olla tietynlaisia, miksei patjat voisi olla lyhyempiä niin, että makuuhuoneessa olisi vähän enemmän tilaa. Työni sängyn suhteen jäi pahasti kesken, sain lyhennettyä sitä ihan hitusen vain. Epäreilua.

On typerää pitää kukat ruukuissa. Miksei niitävoisi muka laittaa lattialle kasvamaan? Kuin puut, eivät nekään pitkälle pötki ruukuissa. Mutta Jonna The Tylsimys jyräsi tämänkin idean ohi. Ihan noin vain se keräsi kaikki kasvit takaisin niihin rumiin ruukkuihin joista olin ne kovalla työllä ja hiellä saanut pois. Jonna on typerä. Muutenkin tein kämppään kaikkea aivanmahtavaa, uutta, modernia ja sellaista mitä ei mistään muualta löytyisi, mutta minkäs jonna massateiniydelleen mahtaa. HA.

Ja arvatkaas mikä pahinta? Luovuuteni estämiseksi se toi sinne tarpeeksi pieneen makuuhuoneeseen häkin. Taiston häkin. Sen nimi on The Auswitch. Se on hirveä. Siellä minä sitten vietän minuutista tuntiin, tunnista päivään, päivästä viikkoon, viikosta kuukauteen ja kuukaudesta vuosiin! Te ette voi edes kuvitella sitä kauheutta Auswitchissä. No, mutta se siitä. En pysty enään ehkä puhumaan siitä. Ikinä.

Sitten yhtenä päivänä, arvatkaa missä olin? Minut vietiin yhteen paikkaan, manukin tuli mukaan, siellä oli koiria varmaan miljoona! Kaikki pentuja, tai ainakin sen tapaisia. Hauskoja huuliveikkoja. Mutta mä en tajua ku jonna on sellanen iitiliootti, se ei päästäny mua kattoon niitä. Jos nyt kerranki pääsee jonnekkin missä on tuhannesti pentuja, kyllä sitä pitäisi pystyä luottamaan sen verran että pääsis ees vähän juokseen. Mut ei. Yritin kaikkea. Itkin, potkin maata, huusin, pompin, kiskoin, ryömin, hakuin, esitin söpöä, esitin pelottavaa, säälittävää, luotettavaa ja vaikka mitä, mutta mikään ei mennyt läpi. Itkin sitä sellaista säälittävää itkua. Jonna vain sanoi että "pikku pojat itkee". onsetyhymä.

Miksikä se minua kuvitteli? Isoksi urheaksi? Kyllähän minä olenkin sellainen, mutta siinä hetkessä. Wou. Ei kukaan voinut olla sellainen. Jonna ei vain ymmärtänyt. Mutta sain itkeä, sain jonnan olon tuntuun säälimättömältä gangsterilta, toivottavasti. No, mutta siellä oli kiva täti, jonna antoi makkaraa vain kun katsoi silmiin, ja makkarahan maistuu aina!

Häh, arvatkaa mikä on siistiä?! No se kun aamuisin on märkää ja miljoonia lätäköitä. Eihän niissä ihan sukeltamaan pysty mutta makoilemaan ja loikkimaat, jonna on varsin onnellinen siitä kun saan sen jälkeen juosta ympäri sitä kämppää, kastella sohvat ja kaikki. Se on kyllä aivan mahtavaa. Niin, ja olen jo oppinut aamuisen metsän niin hyvin että pystyn karkaamaan sielä vaikka mihin jänniin paikkoihin. Sitten jonna vain huutaa ja huutaa, mutta haittaako se?


Arvatkaa missä me oltiin viikonloppuna? Kotona! Oulussa kotona siis. Aamulla kun lähdimme matkaan, Minä, Taisto, Vimma ja Itsi saimma koko takakontin! Vähän siistiä. Edessä oli varmasti aivan mahtava viikonloppu, sellainen rentouttava ja voimia keräävä. Kuitenkin pysähdyimme reilun puolentunnin päästä ja arvatkaa mikä siitä ovesta tuli isään?! The Auswitch !! Ei, ei ei ei. Koko reissu, siinä häkissä? Mutta koska jonna on välillä vähän tyhmä eikä osaa ajatella, arvatkaa mitä se teki? Se typerys laittoi laukkuja ja kaikkea muuta sinne häkkiin, mutta unohti minut o.O! On se poijjaat tyhymä. Mutta eipä mitään, hyvä juttu mulle. 
Sitten jonkintunnin päästä hyppäsi Manukin mukaan! Eikä jonna huomannut kämmännensä häkki/laukku/minä järjestelmän kanssa. Hyvä juttu että jonnan on tuollainen huituntuutti.


Kun oltiin perillä, oulussa<3 aamu.="" aamulla="" aivan="" arvatkaa="" autolla="" d="" darra="" ei="" et="" h="" hdettiin="" huippuhauskaa.="" ihan="" ilta="" itsens="" iv="" ja="" jo="" joka="" jonnekkin="" jotain.="" juoksutti="" juossut="" juosta.="" juosta="" juostiin="" k="" kaikkea.="" kaikki="" kanssa="" kavereita="" kin="" kissaoja="" kivaa="" koiraa="" koko="" kun="" kuuro="" kyll="" l="" laitto="" lalaa.="" liikenteeseen="" lysti="" m="" mahtavaa.="" makkaraa.="" me="" mel="" melki="" mentiin="" mervi="" mett="" mik="" miljoona="" miljoonia="" mit="" mua="" muistutti="" mukaan="" mulla="" mut="" mutta="" muutkin="" n="" niin="" nyt="" oikeesti="" oli="" oliki="" olin="" olisin="" p="" paras="" pelkki="" pentuja="" pieni="" pitk="" runnoivat="" s="" sai="" se="" seisoon="" sellainen="" sen="" siel="" siin="" siit="" sillai="" siskot.="" sissi="" sit="" sitten="" ss="" sti.="" t="" tai="" tavallisesta="" tosi="" typer="" uhkaavasti="" vaikka="" valkoinen="" valo="" vesikoira="" vesikoiria="" voi="" wagner="" y="" yht="" ytt="">

Niin ja nyt ollaan karviassa. Koko viikko. Jonnalla on loma ja se tarkoittaa sitä että saa vain juosta, joka päivä. Mahtavaa. mutta nyt pitää mennä taas syömään, nähdään ja kuulemisiin!
-Samperi

keskiviikko 10. lokakuuta 2007

Moi

Pitkästä aikaa eksyin tännekkin kolkkaan ;>! Hmm. Voisin näin pitkän tauon jälkeen kertoa vähän mitä meille kuuluu, ja mitä on luvassa. 


Tässä muutaman kuukauden aikana on tapahtunut kaikenaista, koulut alkoi, minun osaltani ensimmäinen vuosi kauppiksessa, viestinnän puolella, tarkoituksena olisi valmistua kolmessa vuodessa. Tähän asti koulu on vakuuttanut minut siitä, että se on minulle juuri oikea paikka. Asunto ilmestyi ja löytyi ihmeellisesti viikkoa ennen koulunalkua. Unelmapaikka myöskin koirien kannalta, ei seinä-katto- tai lattianaapureita. Asustellaan nimittäin aika uudessa, pienessä kaksiossa joka on rakennettu autotallin viereen. Kaikenlisäksi tämä on rauhallista omakotitalo aluetta, pururata aivan kulmantakana ja keskustaan matkaa joku puolitoista kilometriä.


Samperilla on alkanut eskari ja Lala totuttelee asumaan pienessä kaksiossa. Muuton jälkeen Samperin kanssa on ollut, ei ihan niin kovin pieniäkään ongelmia, tuon eroahdistuksen vuoksi. Se itki aina yksin joutuessaan ja tuhosi KAIKEN. Onneksi minulla oli parhaillaan viidentunnin päiviä, kuinkakohan kauheassa kunnossa asuntoni olisi ollut, jos se olisi saanut uhoamisaikaa hiemankin lisää?! 


Eikä varmaankaan tehnyt kovin hyvää että paikka jossa joutui päivät yksin olemaan, oli täysin vieras. Onneksi Samperi ei kajonnut mihinkään, joka liittyi asuntoon o.O ! Yritin lukita kylppäriin, ei auttanut. Huuto kuului ulos asti. (Kämpässä on siis betoniseinät..) Ei auttanut, jätkällähän oli vain ikävä. Yritettiin suihkeita ja yritettiin vaikka mitä kaikkea muuta paitsi eläinlääkärin suosittelemia rauhoittavia.. Loppujen lopuksi nähtiin parhaaksi vaitoehdoksi kaikille, että Samperi sai viettää päivisin hauskaa häkkielämää. Sain ystävältäni isoimman näyttelyhäkin. Minulla onneksi todella lyhyet koulupäivät, häkki suuri ja ajankuluna se suosittu Kong-lelu. Suosittelen muuten jokaiselle! Sellaista meillä. Kaikki nyt pitäisi alkaa jotenkin selvitä ilman häkkiä. Makuuhuoneeni kun on hitusen pienenkokoinen, ja iso näyttelyhäkki ei paranna asiaa :D !

perjantai 7. syyskuuta 2007

Haastetta elämään!

Wuhuhuu. Ompas viimekerrasta aikaa. Kyllä, Jonna yrittää tehdä jotain hikisiä rajoituksia tähän koneella olemiseen. Miten se voi kuvitella että MINä olisin ilman nettiä, ilman teitä, jos tuo mokoma ei itsekään pysty siihen. Pah. Itse se nörää 24/7 ja mun pitää mököttää jossain suljetussa makuuhuoneessa. Reilua? 

Mutta arvatkaan missä se jonna, Päivi ja manun omistaja Riikka oli? Päivi sanoi kun Jonna taas telkesi mun makkariin, että jonna ilmoittaa mut johonkin kerhoihin! Woou. Ja illalla, kun ne oli ollut tuhat tuntia kadoksissa, jonna puhui jostain PKsta (?), tokosta (?) ja agilitystä (?) tosin se toko (?) ei kulemma ollut yhtään varmaa. Mutta mikähän se PK on? Jonna yritti sanoa, että se on joku PikkuruisetKohtaavat -kerho, mutta minen kyllä usko sitä. Eihän se nyt niin voi olla! Että minä, minäkö muka johonkin pikkuruisten kohtaamiseen?

Apua, jonna tulee, pitää mennä. Kirjoitan mahdollisimman pian!

sunnuntai 19. elokuuta 2007

Kukapa ei tahtoisi haastetta elämäänsä?

Tervehdys toverit! 


Son viikko takana päin. Pitkä viikko Kauhajoella ja liian nopea viikonloppu ja taas kauhajoella. Jonna on ollut yllättävänkin ahkera täällä Kauhajoella. Ensinnäkin, ollaan tehty hurjanpitkiä (Jonnalle ja Lalalle pitkiä) lenkkejä. En tiedä, mitä 
jonna yrittää, väsyttää vai? Ehei, ei onnistu, ei todellakaan. Mutta olen ollut ihan superkiltti poika, en tuhonnut mitään (Tai, jonna ei onneksi ole vielä huomannut muuta kuin sen patjan repimisen) ihan vain kannustaakseni Jonnaa jatkamaan tätä lenkkeilytouhua. Pakko edes jotenkin yrittää pitää tätä lihaksistoa kunnossa, miten tytöt muka voivat ottaa vakavasti jos lihakset on ihan nollissa (kohta tapahtuu Lalluskat ja jään eliniäksi yksin ilman kumppania).



Mutta jonna on ollut aivan liian laiska. Tottahan siis minä olisin täällä Kauhajoella ollessani ollut lenkillä treenamassa lihaksistoani maanantaista-perjantaihin vaikka sen kaksikymmentäneljä tuntia saadakseni parhaan mahdollisen tuloksen lihaksissani. Mutta ei. On täysin Jonnan syytä, että Hitsi ei lämmennyt mulle viikonloppuna! Ja varmasti olisi lämmennyt jos olisi noi pakaralihakset ollut paremmassa kunnossa. 


Se hitsin tuoksu, sen ulkonäkö. se on niin täydellinen pakkaus. Metsässä olisin halunnut olla vain kaksistaan, mutta miten muka pystyy keskittymään runoiluun ja flirttiin samaan aikaan kun joku jonna huutaa koko ajan jostain päin että "samperiiiiiiiii t ännneeeee missss ä ä ä ä ä ooooooottt?!!!!" Saakeli. Ei hetkenkään rauhaa.

Ja niinhän siinä sitten kävi, että turpiin hitsiltä tuli. Mutta hei, kuka haluaa naisen joka näyttää heti tunteensa? Ei mitään jännitystä. Katsos, minähän en ole koira joka koko elämänsä haluaa olla yhdessä oravanpyörässä. Töihin-kotiin-töihin-kotiin-töihin-kotiin.EI. Minä haluan elämältäni jännitystä, ja jos elämäni jakaisi Hitsi, se olisi sitä täynnä. Tuleeko tänään turpaan vai .. vai .. no. jotain josta en vielä tiedä. 


Ensiviikonloppuna toivottavasti parempi onni. Täytyy heittää Jonna jonnekin ettei tarvitse taas hävetä. Ihan kuin en yksin pärjäisi. PAH. 
1908

sunnuntai 12. elokuuta 2007

Kesälomareissu. Se kauan odotettu.

Jonna on koko viikon höpöttänyt jotain jostain hikisestä lomareissusta. Tai, hikiseksi minä sitä luulin niin kauan kunnes tajusin jäädessäni mannan hoiviin, että tätä sen pitää olla. KEsälomareissu. Ilman jonnaa, kokonainen viikko ilman jonnaa, voisitteko kuvitella? Ei mitään pilaamisia, saa iskeä tyttöjä, istua vaikka pöydällä, olla päätähtenä. Toisille se sellainen on arkipäivää, minulle, raskaan työnraatajalle, se on kuin lomaa. Tällaiselle urokselle joka on saanut kokea elämässään jos sun toistakin tapaturmaa ja onnettomuutta (yksi niist ä jonnan luo joutuminen silloin pikkupoikana), niin sellainen loma on välillä tarpeen kaiken tämän kestämiseksi ja pois mielestä saamiseksi.

Vietin elämäni parhaimman viikon eläessäni nelistään Mannan, Rusinan sekä Annen kanssa. Wou, olisin tahtonu olla siinä niinko aina, mut aina se jonna jakso tunkee ankean elämänsä mun omaani, muka vain kyseli aina Mannalta kuulumisiani. PAH, udella se tahtoi. Tahtoi kuulla että olisi ikävä, tai että en muka pärjäisi. Manna laittoi jonnalle onneksi viestiä rohkeudestani, ei antanut aihettakaan onnen tunteelle että minun olisi ollut jonnaa ikävä.

Kuitenkin sen verran kuulin, että jonna oli akin kanssa (jonnan toinen henkivartija) kiertelemässä jotain eteläsuomen pikkukyliä. Koskahan sekin tyttraukka oppii, että ei onnea tarvitse lähteä satojen kilometrien takaa haeskelemaan. Se löytyy, ainakin näin kovin vaatimattomalle, ihan kuuden-seitsemän kilometrin päästä ovelta jossa lukee "niemi" (sis.manna/rusina/anne).

Jonna tuli lauantai-iltana kotiin. Sillävälin julmempaakin julmempi Jarimies oli laittanut minut koko päiväksi häkkiin! Mutta onneksi minä olin kovin rohkea, ja olen tottunut moisiin temppuihin, kehitellyt ulospääsyn niistä. Osa tosin vielä ajatus/harjoittelu tasolla, mutta kehittelemässä kuitenkin. Kun Jonna viimein saapui, päästin karmivan itkun, en siis missää nimessä oikeaa, mutta sellaisen joka vetoaa jonnaan. Tässä vuoden aikana olen oppinut kaikenmoista, jos Jarimies tai joku muu julmuri saattaakin tehdä minulle niin ilkeän tempun, että lukitsee minut häkkiin, jonna pelastaa, jos ei mihinkään muuhun vedoten niin sääliin. Ongelmista suurimmat ovat tietysti silloin esillä, kun se julmuri joka minut on häkkiin heittänyt, onkin ollut jonna itse.

Silloinpa ei auta säälipillitykset, ei vaikka niitä jatkaisi vielä viidettä tuntia. Sen jälkeen minulta alkaa ääni loppumaan ja pitää tyytyä tappioon(ulkopuolisena hämäyksenä että jonna päästää pois).

Nyt, jonna toi meidät kaikki takaisin Kauhajokipaikalle. Mulla alkokin mennä jo hermot tohon maalaistolloiluun. Vähä käskin tasen tsiigata mun mettää, kukaan ei ollut uskaltanut muuttaa edes risun paikkaa siellä. Varmaan kaikki kyllä tietää, että kenen mettää se oikein on. Ei parane ryppyillä. Kauhajoelle muutti myös Kupla perheineen. Ne sen, mitä nyt lienevätkään palleroita. Ne ovat kaikki täällä. Arki on palannut normaaliin. Taas täytyy SamperiSankarin hypätä haalareihin, mutta ei todellakaan niihin kurasellaisiin jotka jonna minulle osti, vaan oikeisiin sankarihaalareihin, pelastettavana on kaikki kauhajoen tyttelit, eikä ole muita pelastajia kuin minä. Toivottakaa onnea (ihan kuin tarvisin) 
1208 

sunnuntai 5. elokuuta 2007

Kuplan syvin olemus.

Siis wou. Ette kyllä ehkä IKINä usko mitä on tapahtunut. No, kerrompa nyt ensin mitä on tapahtunut. 


Meilläh än on ollut ne kaksi pupua, Saippua ja Kupla, mutta jostain syystä ne pitikin erottaa (mitä lienee kriisejä niile tuli) ja Kupla muutti meille! Mun kanssa, Mun huoneeseen, leikkiin vain Mun kanssa. Eli se on nyt sitten vähän niinku mun. Aluksi Kupla oli yksi jänishousu ja istuskeli mielellään vain jossain nurkassa. Mutta sitten minä onnistuin keräämään sen luottamuksen niin, että voimme loikoilla samassa huoneessa ilman, että Kupla juoksentelee minua karkuun. Suuria edistysaskelia. Nyt kun makaan, Kupla uskaltaa tulla hyvin, hyvin lähelle nukkumaan. Minusta se on söpöä. Harmi, ettei se oikein käsitä varmaan että olen poika joka ei halua juuri nyt mitään vakavaa suhdetta näihin kiekuroihin. Mutta ei kupla ole vielä edes mitään onnekseni ehdotellutkaan. Mutta tulevan varalle. 



Niin, eilen kun loikoilin nurtsilla ton Kuplan kas ne näytti ihan normaalilta, tolta miltä se tossa kuvassakin näyttää. Ihan normaalilta mielestäni. Eikä Kupla erityisen lihava ollut. Ihan normaali mielestäni. Mutta illalla tapahtui jotain. En oikein tiedä, oliko se kauheaa, vai olisiko pitänyt onnitella. Jonna oli ainakin ihan hysteerinen. Kun se meni hakemaan Kuplaa ulkoa sisälle nukkumaan, niitä pieniä palleroita oli siellä KOLME! Minähän yritin alun alkaen selittää että laitat ne nyt pesään, sinne joku lämmin vesipullo niitä lämmittämään mutta jonnan, the uusiavuttoman piti moinenkin tarkistaa netistä asti. Kupla oli vähän outo. Se vain jätti ne kolme pienenpientä avutonta lylleröä siihen ja lähti syöpöttelemään. 



"Jaahas, duuni on ohi ja pitää syödä että jaksaa"-tyyliin. Kyllä minä 
meinasin sille vähän sanoa, että ei minunkaan äitini olisi minua koskaan jättänyt, ellei Jonna olisi minua hakenut pois (lue:pilannut taas kaikkea). Mutta ei kuplaa kiinnostanut. Siellä se vain nyhjötti, yksin jättäen lapset. Minun kävi niit ä niin kovin sääliksi, ja kun makoilin häkin toisella puolella niitä turvaamassa, Jonna pilasi taas kaiken koko ajan huutaen että "MENE POISS!!!" Arvatkaa miten sellainen ottaa sydämestä kun on näin herkkäpoika. Joo, on niin reilua että auttavaa tökitään taas kepillä jäihin. Mutta onneksi mä pääsen tänään Mannan ja Rusinan kotiin kauan Jonnan luota turvaan. 

lauantai 4. elokuuta 2007

Raksa- vartija- herras- sek ä naistenmies

Noniin, tied än tied än. Olette kaivanneet minua l ähes kuolemaksenne asti. Olen pahoillani kokemastanne tuskasta. Minun kauttani voinee l ähett ä ä jonnalle haukkumiset. 


Olen ollut kaksi viikkoa Isossa kaupungissa, kutsutaan nimelt ä Espoo. L ähinn ä toimin siell ä raksahommissa, en ehtinyt lainkaan oikeastaan nauttia koko reissusta, Jonnaahan minun piti auttaa jokaisessa kadunkulmassa ja risteyksess ä. V älill ä tuntuu, ett ä kumpi t äss ä on koira ja kumpi ihminen. M äh än olen kuitenkin l ähes koko ik äni asunut Kauhajoella, joka myöskin 
on kaupunki vaikka siell ä ei niit ä kovin korkeita pystytaloja ole. M äh än siis tunnen kaunpungit kuin omat tassunpohjani. Kaikki 
väritolpat ja ostarit. Slangin sek ä paikallisen el äm äntyylin. Et, jos tarviitte joskus apua, niin tytöt, mä olen täällä sitä varten. Sielon ihan hirveesti teitä, ja niillä väritolpillakin on merkitys niin siellä ei ihan ensikertalainen maalaistollo osaa välttämättäyksin liikkua.


Niin, aivan, niistä töistä. Eli mähän lähinnä maalasin Jonnan kanssa. Eih än sit ä voinu niihink ä än hommiin yksin päästää, apunahan siinä piti koko ajan olla. Eikä se osannu edes mun apua arvostaa, miettikää. Se laitto mut kiinni narulla puuhun! Jätti sinne, mutta onneks mä olen kuitenki melko rohkea poika, enkä mikään itkupilli. Vaikka jonna on kaikille sanonut niin ihan vain vääristelläkseen totuudenmukaista kuvaa minusta muille. Lisäksi olisin mennyt hoitamaan kahta pientä poikaa, mutta olin varmaan vähän liian pelottava leveiden hartijoideni kanssa, että minun piti laittaa Jonna heitä vahtimaan. Ihan hyvinhän se oli mennyt. Ehkä jonnallekkin pikkuhiljaa saattaa antaa jotain vastuuta. Mutta pitää edetä pieni askel kerrallaan.

Lisäksi työmaalla oli monta miestä jotka eivät oikein osanneet puhua. Eivät koiraa eikä jonnakaan. Mutta ymmärsivät sen verran varmaan pelottavasta ilmeestäni, että kannattaa pysyä mahdollisimman kaukana minusta.


Kun olin tehnyt päivässä sen 11-12 tuntia töitä vein 
joskus jonnaa kylille. Minun tyyliini. Vein hänet koirapuistoon hieman sosiaalistumaan. Jonna on hieman liian ujo kyllä mun seurassa kulkemaan. Kohtahan kaikki luulee, et siis mäki oon yks tuppisuu, jota mä en todellakaan ole. No siellä tyttöpuistossa (jonna maalaisena "heitää on ihan kiva koirapuisto. Onneks kukaan muu ei ehkä kuullut. Naisiahan siellä oli, mutta ei oikein mitään mun tyylistä. Joku kultsi mua yritti iskeä, mutta testasin heti sen verran että jaksaakohan se edes juosta. Onneksi testasin, ei nimittäin jaksanut. Eli, ihan hukireissu, mutta seuraavalla viikolla tulinkin jo paremmalla onnella. Puistoon nimitt äin saapui NELJä tyttöä. Ja kaikki, ihan kaikki mun täysillä kuolassa. Se noutaja ihan kirjamellisesti, mutta ne muut tytöt. Wou. Se oli jotain mahtavaa. Mutta jonnahan pilas kaiken. Varmaan kämmäs jotain sillä välin ku mä juttelin niille tytöille vähä mun työtuntimääristä sekä mäkijuoksutreeneistä kun ne kaikki alko, ihan yhtäkkiä vain lähtemään. Käsittämätön kämmäri toi jonna.



Ensviikolla, eli huomenna onneks pääsen Mannalle Rusinan kas. Niiden kas voin olla ainaki varma ettei mun tarvi hävetä. 
040807

maanantai 8. tammikuuta 2007

Mikä päivä.

samperin kannalta on vähän fifty-fifty päivä. Ollaan oltu vaikka kuinkan kauan lomalla ja tullaan takaisin kauhajoelle (Eli myös ilman häkkiä). Aamulla mennään metsään. Samperi rakastaa aamumetsää. Siellä saa juosta, vaikka vain ympyrää koko vartin verran, mutta kuitenkin saa juosta. Joskus on niin kiire että pissatkin täytyy tehdä samaan aikaan, tai ainakin hyvin nopeasti. Juoksentelun ja sen jälkeisen syömisen jälkeen otan sitten aamulla häkkiä sängyn alta ja alan kokoamaan sitä, samperi katsoo mua masentuneena, ja voin vain kuvitella keskustelun


S: Ei jonna, sä et voi olla tosissas. 
J: Voi sameri, kyllä mä olen. 
S: Sä olet niin syvältä!


hitaasti, mutta varmasti samperi hiipi sohvan alle masentuneen odottamaan häkkiä. Poika kuitenkin kaikesta huolimatta joutui häkkiin. Loppujen lopuksi, kongien ja viileänä paikkana se ei ole hullumpi paikka lainkaan.
Reilun neljän tunnin päästä kotiin tullessani heti ovella kuului hirveä metakka. Samperilta kas kummaa, pääsi tuossakin vaiheessa itku ja poika joutui istumaan häkissä niin kauan että oli aivan hiiren hiljaista ja rauhallista. Tähän meni hetki mutta viimein samperi malttoi hetken.

Häkin ovi aukesi ja poika ryntäsi ulos, matot meni lyttyyn mutta ei sillä ole väliä kunhan vain sai suuhunsa jotain mihin sai purkaa intoa. Mutta ei samperia haittaa vaikka se muiden mielestä onkin hieman rasittava, samperin mielestä se on silti mahtavaa.

Siinä se päivä menikin. Riehuessa. Syödessä. KErjäämisessä. Nukkuessa. Ja taas riehuessa. Haaveillessa. Häntää jahdatessa. Kunnes viimeinkin päästiin samperin odottamalle lenkille. Reipasta hölkkää ja välillä täyttä vauhtia juosten menivät kolme kilometriä suitsait sukkelaa vain.

Kotona, aivan märkänä parasta on tietenkin se että saa juosta sohvalle, puristella kaikki lehdet, paskat, roskat ja oksat pois. Lisäksi hieman lisää riehumista, sitten vähän sylissä oloa niin kauan että tulee kuuma ja sitten se samperiki tyytyykin nukkuman lattialle.

Mites lalan päivä?
Lala on se perheen ihanuus. Lala tekee mitä pyytää, tekee mitä pyydetään, nukkuu aina kuin mahdollista, rakastaa metsää ja iltapäivälenkkiä (Koska silloin saa brassailla samperille "Kuka saa kävellä ilman hihnaa '?!"). Lala myös usein syö kaiken toiminnan välissä.
illalla samperia pitää vielä viedä pissalle, ja sitä pissaa pitää pinnata niin kauan kuin vain mahdollista että saisi olla ulkona. Nukkumaanmentäessä jokainen yrittää sovittaa itsensä sänkyyn joka kuitenkin on vain 120cm leveä. Mutta arvojärjestys puhuu tässäkin, usein vain kaksi nukkuu tyynyllä ja peiton alla. Samperi harvoin.