Kesälomareissu. Se kauan odotettu.

Jonna on koko viikon höpöttänyt jotain jostain hikisestä lomareissusta. Tai, hikiseksi minä sitä luulin niin kauan kunnes tajusin jäädessäni mannan hoiviin, että tätä sen pitää olla. KEsälomareissu. Ilman jonnaa, kokonainen viikko ilman jonnaa, voisitteko kuvitella? Ei mitään pilaamisia, saa iskeä tyttöjä, istua vaikka pöydällä, olla päätähtenä. Toisille se sellainen on arkipäivää, minulle, raskaan työnraatajalle, se on kuin lomaa. Tällaiselle urokselle joka on saanut kokea elämässään jos sun toistakin tapaturmaa ja onnettomuutta (yksi niist ä jonnan luo joutuminen silloin pikkupoikana), niin sellainen loma on välillä tarpeen kaiken tämän kestämiseksi ja pois mielestä saamiseksi.

Vietin elämäni parhaimman viikon eläessäni nelistään Mannan, Rusinan sekä Annen kanssa. Wou, olisin tahtonu olla siinä niinko aina, mut aina se jonna jakso tunkee ankean elämänsä mun omaani, muka vain kyseli aina Mannalta kuulumisiani. PAH, udella se tahtoi. Tahtoi kuulla että olisi ikävä, tai että en muka pärjäisi. Manna laittoi jonnalle onneksi viestiä rohkeudestani, ei antanut aihettakaan onnen tunteelle että minun olisi ollut jonnaa ikävä.

Kuitenkin sen verran kuulin, että jonna oli akin kanssa (jonnan toinen henkivartija) kiertelemässä jotain eteläsuomen pikkukyliä. Koskahan sekin tyttraukka oppii, että ei onnea tarvitse lähteä satojen kilometrien takaa haeskelemaan. Se löytyy, ainakin näin kovin vaatimattomalle, ihan kuuden-seitsemän kilometrin päästä ovelta jossa lukee "niemi" (sis.manna/rusina/anne).

Jonna tuli lauantai-iltana kotiin. Sillävälin julmempaakin julmempi Jarimies oli laittanut minut koko päiväksi häkkiin! Mutta onneksi minä olin kovin rohkea, ja olen tottunut moisiin temppuihin, kehitellyt ulospääsyn niistä. Osa tosin vielä ajatus/harjoittelu tasolla, mutta kehittelemässä kuitenkin. Kun Jonna viimein saapui, päästin karmivan itkun, en siis missää nimessä oikeaa, mutta sellaisen joka vetoaa jonnaan. Tässä vuoden aikana olen oppinut kaikenmoista, jos Jarimies tai joku muu julmuri saattaakin tehdä minulle niin ilkeän tempun, että lukitsee minut häkkiin, jonna pelastaa, jos ei mihinkään muuhun vedoten niin sääliin. Ongelmista suurimmat ovat tietysti silloin esillä, kun se julmuri joka minut on häkkiin heittänyt, onkin ollut jonna itse.

Silloinpa ei auta säälipillitykset, ei vaikka niitä jatkaisi vielä viidettä tuntia. Sen jälkeen minulta alkaa ääni loppumaan ja pitää tyytyä tappioon(ulkopuolisena hämäyksenä että jonna päästää pois).

Nyt, jonna toi meidät kaikki takaisin Kauhajokipaikalle. Mulla alkokin mennä jo hermot tohon maalaistolloiluun. Vähä käskin tasen tsiigata mun mettää, kukaan ei ollut uskaltanut muuttaa edes risun paikkaa siellä. Varmaan kaikki kyllä tietää, että kenen mettää se oikein on. Ei parane ryppyillä. Kauhajoelle muutti myös Kupla perheineen. Ne sen, mitä nyt lienevätkään palleroita. Ne ovat kaikki täällä. Arki on palannut normaaliin. Taas täytyy SamperiSankarin hypätä haalareihin, mutta ei todellakaan niihin kurasellaisiin jotka jonna minulle osti, vaan oikeisiin sankarihaalareihin, pelastettavana on kaikki kauhajoen tyttelit, eikä ole muita pelastajia kuin minä. Toivottakaa onnea (ihan kuin tarvisin) 

1208