torstai 12. joulukuuta 2013

Kuvaustäyteisiä päiviä tiedossa!

Kankaanpään Koiraharrastajilla kaipaillaan uutta kuvamateriaalia ensivuoden mainoksiin, kurssimateriaaleihin sekä tietysti kaikkeen muuhun mahdolliseen kuten myyntituotteisiin jne.. Näitä kuvauksia sitten on tänään alettu napsimaan ja päivät kuluukin tässä ennen joulua niiden parissa. Ehkä omistakin koirista voisi pitkästä aikaa jotain kuvia napsaista kun eipä niistä muutoin tule niitä posekuvia napsittua :)


Ehdottomasti kaikki mukaan jotka tässä lähialueellakin asustaa! Kuvaus on tosiaan täysin ilmainen ja muutamia aikoja ensiviikolle vielä jäljellä erityisesti aamuille riittäisi vielä kuvattavia :)

Kuvista tullaan tekemään myös yhdistykselle myyntiin näitä aforismikortteja ja kaikkea mitä tässä nyt vielä kehitelläänkin ensivuoden puolelle. Ja ilman muuta oman koiran kuvia saapi lunastella yhdistykseltä myös ihan normikuvina halutessaan :)


Facesta (linkki oikealla) löytyy lisää noita Rähinäryhmän aforismikortteja joita väännän myös teidän omista kuvista jos näin tahdotaan :)

tiistai 10. joulukuuta 2013

Boosterin koiranmakkara oli aika herkkua!

Tuotetestausta luvassa! Koitin jätkille Boosterin koiranmakkaraa (kanaa). Kuten arvata saattaa, meillä ei kahta keskikokoista koiraa ruokita makkaralla, mutta muutoin käytetään erilaisia kissojen lihahyytelöitä (epäkäytännöllisiä!) aktivointileluihin sun muihin. Niimpä tämäkin 800gramman pötkylä päätyi esimerkiksi kongeihin ja pakastamisen jälkeen koirien kitusiin aktivoimaan muutoin tylsää iltapäivää. 



Kerrankin koiranmakkara oli oikeasti koiranmakkaraa! Usein koiranmakkatkin ovat suht vetisiä joka ärsyttää makkaraa leikatessa ja erilaisiin aktivointileluihin ängettäessä. Tää on kuitenkin mukavan kiinteetä ja kongeihin sitä oli helppo laittaa, lisäksi siitä saa helposti leikattua pieniä kuutioita joita olisin laittanut pyöriteltävään aktivointipalloon mikäli se olisi tallessa ollut! Eli myös siihen tarkoitukseen kannattaa kyllä kokeilla!

Koska 800grammaa on oikeasti aika paljon, se täytti meillä viisi erilaista kongia helposti. Hippasen alle puolet jäi ylimääräistä jonka jaoin vielä pariin osaan. Toisen puolen murensin pakastepussiin tavallisten nappuloiden joukkoon treeninameiksi. Tavallisista nappuloistakin saa herkullisia treeninameja kun niiden antaa maustua jonkun herkun kanssa samassa pussissa vuorokauden ympäri, kyllä maittaa kuivat nappulatkin ;)


Tuotteessa sanotaan että säilyy jääkaapissa avattuna 48tuntia. Meillä syötiin jääkaapista otettuja treeninameja vielä tämän jälkeenkin eikä haju/koostumus ollut miksikään muuttunut, eikä koirien maha sanonut tästä mitään. Tottakai tämmösen "yliajat" on aina käyttäjän omalla vastuulla mutta ainakin tuon 48tuntia siis säilyy huoletta. 

Viimeiseksi jääneen osan pilkoin pieniksi kuutioiksi ja heitin pakkaseen odottelemaan käyttöä eli treeninamien "maustamiseen"

Makkara on myös siitä älyttömän kätevää, että sitä voi säilöä avaamattomana huoneenlämmössä ja niitä kannattaakin tilata heti ainakin pari pötköä. Tällä hetkellä näkyy olevan nettikaupan puolella ainakin tarjous koko laatikosta jolloin 800gramman pötkylälle tulee kappalehinnaksi 1,80eukkua 2,20 euron sijasta. Jos tuntuu että päiväys lähenee, niin ainakan pötkylän voi heittää pakkaseen odottamaan käyttöä :)

Laavuretkiä odotellessa toi makkara on äärimmäisen kätevää mukana pidettävää jos nappuloita tuntuu olevan vaikea kantaa mukana väliruokailua varten. Uskon että kesän vaelluksiin makkara käy myös mitä parhaiten. Makkarassa on kuitenkin sen verran tavaraa että riittää isommallekin koiralle kerta-annostuksena ;)!

Boosterin makkaraa voi ostaa siis ainakin Unessan nettikaupasta; http://www.unessanetshop.fi ja tietysti muilta vipin edustajilta. Meillähän (Huom Kankaanpää!) on sikäli helppoa että Unessan varastomyymälä löytyy nurkan takaa joten voidaan käydä näitä hamstraamassa aina tarvittaessa ;)

Pojat ainaki nautti jälleen tästä testaamisesta täysin mahoin :)!

lauantai 7. joulukuuta 2013

Luento koirien hyvinvoinnista


Aikamoinen luento takana, kyllä kannatti jättää juhlat eilen ja tänään välistä! Aiheena koiran hyvinvointi; kasvilääkintä, vyöhyketerapia ja homeopatia. Tuntu että tietoa tuli enemmän kuin mitä pääkoppa pystyi sisältämään ja varmasti osa asioista mitä ei kerinnyt kirjoittamaan ylös karkasikin takaraivosta karkuun. Luennon kesto oli reipas kaksituntia ja kuten arvata saattaa; oli kyseessä pelkkä pintaraapaisu aiheista. Marika Kuoppala (www.maipro.fi) veti silti luennon pintaraapaisusta huolimatta mielestäni tosi hyvin. Luento oli täyttä asiaa ja siitä jäi käteen enemmänkin kuin hölmistynyt ilme :)

Luennolla oli sopivasti havainnollistavia esimerkkejä kaikista arkipäiväisistä tilanteista eikä se ollut täyttä hepreaa näin asiasta kuitenkin juuri mitään tietävälle. Samanlaista palautetta on tullut muiltakin luennolla olleilta, onnistunut päivä siis täysin!

Luennolla tuli myös selkeästi ilmi, että homeopaattinen ei korvaa koululääketiedettä vaan sitä voidaan käyttää vaihtoehtoisena hoitomuotona tai tukemaan terveyttä. Koirasi tila ollessa akuutti ota aina yhteyttä eläinlääkäriin, koiran mahdolliset lihasjumit yms. on myös hyvä tutkia hierojalla jos epäillään koiralla olevan lukkoja yms. jotka vaikuttavat koiran käytökseen.


Koska liian paljon jäi kirjoittamatta, tässä kuitenkin luennon sisältöä pääpiirteittäin koostettuna;

Eläinrefleksologia eli vyöhyketerapia
- Stimuloimalla heijastinpisteitä vaikutus koko kehoon
- Aktivoi ja tasapainottaa mieltä/kroppaa
- Kivuton hoitomuoto

Yhteisvaikutus muiden hoitojen kanssa.

Koira hoitaa vaistomaisesti itse kipeitä kohtiaan esimerkiksi nuolemalla, "kirputtamalla" ja hankaamalla itseään. Koiran liikkeitä kannattaa seurata; tuleeko se pää edellä, takapää peruuttaen tai kylkeä tarjoten?

Näitä ns. heijastinpisteitä on iholla sekä luustollisella että lihaksistollisella alueella ympäri kehoa. Erilaisia muutoksia kuten ihottumia, rupia, kipuja, mielialamuutoksia kannattaa seurata seurata.

Esimerkiksi kuona-aineet laskeutuvat jalkoihin aiheuttaen erilaisia halkeamia, furunkoloosia ja nuolemista tassuissa.

Käsittely sormin hieromalla ja painamalla. Koiran hierominen aloitetaan aina alhaalta ylöspäin jotta kuona-aineet liikkuisivat oikeaan suuntaan. Mikäli koira ei anna hieroa jotain tiettyä kohtaa, auttaa toisten pisteiden hierominen kipeääkin aluetta heijastinvaikutuksen avulla.

Selän alueella spiinapisteitä on kaiken kaikkiaan 10kpl, niistä tärkeimmät 1,2,4,6 joita voi hieroa kotona tekemättä koiralle minkäänlaista vahinkoa. Koiraa hoitaessa tulee muistaa, että keho ja mieli ovat aina yhteyksissä toisiinsa ja vain toisen hoitaminen ei auta. Jokaisella pisteellä on oma tarkoituksensa ja vaikutusalueensa. Esimerkiksi hännän tyvessä oleva piste (Spiina 1): paksusuolen toiminta (ummetus, ripulointi), anaaliongelmat sekä suurten vastoinkäymisten tunnetilat heijastuvat tällä alueella lämpönä, turvotuksena, karvamuutoksina (pyörteet) jne..  

Lisäksi kotikäyttöön hyödyllisiä hoitopisteitä pään alueelta löytyy kolme (kaiken kaikkiaan 13), silmien väli sekä molempien silmien yläpuoli. Stressipisteiden hierominen laukaisee jännityksiä kehossa ja mielessä ja tilanteen ollessa akuutti saattavat tuntua jopa kuumilta ja karvan muutoksina (kroonisissa jopa värin vaihteluita). Erinomainen hoitopiste erityisesti jännittyneille ja stressaaville koirille.

Lisäksi varpaat pitää käydä läpi, anturoita painellen jotta kuonat lähtevät liikkeelle. Hoitaminen kannattaa aloittaa aina jaloista ja erityisesti akillesjänne "kehon viemärikanava" kannattaa hieroa jotta kuonat lähtisivät liikkelle. Akillesjänteen pitää tuntua ja kolon olla täysin tyhjä.



Kasvilääkintä
Kasvivalmisteet ovat rinnastettavissa lähinnä ravintolisiin. Niillä ei kotikäytössä voida saada pahaa aikaan jos on jotain havaintoa siitä, mihin vaivaan mikäkin on tarkoitettu, ne sopivat siis hyvin itsehoitoon ja ovat hyvin siedettyjä.

Voidaan annostella ruokaan, antaa vesiliuoksena annosmääriä noudattaen. Kasvilääkintää voidaan käyttää jatkuvasti ilman haittavaikutuksia tai rajoituksia (doping).

Erilaisia kasvilääkinnällisiä tippoja voidaan käyttää kolmeakin samaan aikaan. Mikäli koiralla käytetään eri kasvilääkintätippoja on ne kuitenkin hyvä antaa eriaikaan. Tipoissa imeyttäjänä on käytetty alkoholia (kuitenkin niin pienissä määrin ettei siitä ole haittaa), mutta sen saa esimerkiksi pois laittamalla joukkoon kuumaa vettä. Paljaalle/rikkinäiselle iholle alkoholi kirvelyn vuoksi aina höyrystettävä pois.

Kävimme läpi yleisimpiä kasvilääkintä tippoja/tabletteja joita kannattaa lääkekaappiin varata. Näitä olivat esimerkiksi:

AVENA SATIVA -kauranversouute pelko- ja ahdistustiloihin. Esimerkiksi paukkuaroille koirille kuuri kannattaa aloittaa n.kk ennen uuttavuotta ja jatkaa muutaman päivän vielä uuden vuoden jälkeen.

CRATAEGUS -orapihlajauutetta ei saa missään nimessä käyttää sydänlääkityksen aikana koska tehostaa entisestään lääkityksen tehoa. Auttaa myös esimerkiksi agilityä ja metsästystä harrastavien koirien palautukseen.

CYANARA -Artisokkauute puhdistaa maksaa ja onkin hyvä antaa esimerkiksi antibiootti/lääkekuurin jälkeen. Edesauttaa ruoan sulamista, hiivaa voi ennaltaehkäistä antamalla 1-2krt/vuodessa kuurin. Käyttöä ei suositella luonnollisesti lääkekuurien aikana koska vähentää lääkkeiden tehoa (edesauttaa ruoan sulamista).

DRONSINULA -Kuusenkerkkä-kihokkisiirappia voidaan antaa esimerkiksi kennelyskään.

ECHINAFORCE -Punahattu-uute erilaisiin tulehdustiloihin kuten korvaan, varpaanväleihin. Kylmänaralle koiralle voi tätä antaa ennaltaehkäisevässä tarkoituksessa syksystä kevääseen.

PASSIFILORA - Kärsimyskukkauutetta kannattaa antaa paukkuaralle koiralle avena sativan kanssa yhdessä. Tätä voi myös käyttää ukkosaroille koirille keväästä myöhäiseen syksyyn ja eroahdistuneille koirille kuureittain. Rauhoittavan vaikutuksensa avulla koira oppii helposti uuden käyttäytymismallin (ei enää pelkää) kannattaa välillä koittaa ilman tippoja ja katsoa pärjäisikö koira ilmankin.



Homeopatia
- hoitaa fyysisiä ja psyykkisiä kolhuja
- akuutit ja krooniset ongelmat
- helppoja annostella eläimelle
Pienissä rakeissa on suuri teho!

Kaikki homeopaattiset lääkkeet on testattu ihmisillä (kiva kerrankin näin päin ;)) ja hoitomuoto onkin ihmisten käytöstä yleistynyt myös eläimiin. Homeopaattiset lääkkeet ovat samat niin ihmisille kuin eläimille.

- yksilökohtaista! Jokaiselle eläimelle tulee katsoa omat, yksilökohtaiset lääkkeet ja annostelut. "puhelinlankoja pitkin" annettuja ohjeita ei kannata uskoa. Homeopaatti voi antaa ohjeistuksia akuutteihin (erilaiset onnettomuudet jne..) tapauksiin, mutta pääsääntöisesti homeopaatin on aina nähtävä ja tutkittava koira omistajan haastattelun lisäksi.

Homeopaattisissa rakeissa aineiden potenssit ovat monista lääkkeistä poiketen "väärinpäin" = c/d 6-12 fyysisiin ja akuutteihin vaivoihin kun taas suurempi luku c/d30 on tarkoitettu kroonisiin ja mielen ongelmiin.

Teho on täysin sama vaikka syöttäisit koirallesi yhden sijasta kymmenen raetta. Voimakkuuden määrittää se, miten tiheästi rakeita annetaan koiralle. Rakeet annettaan sellaisenaan (mielellään poskitaskuun, lähelle ienrajaa josta imeytyy), juomaveteen liuotettuna tai ruiskulla (veteen liuotettuna, lasilliseen vettä 2raetta) ikeniin. Rakeet ovat herkkiä ja niiden säilytyksessä kannattaa olla huolellinen. Vaikka päiväysmerkintä saattaa tulla purkissa vastaan, oikeinsäilytettynä (pimeässä, hajustettomassa ja sähköttömässä paikassa) ne säilyvät vuosia vielä päiväysmerkinnän jälkeen.

Lisäksi rakeita tulee käsitellä varoen. Vaikuttavat aineet ovat helmien pinnalla joten lattialle pudotetut rakeet kannattaa jättää imurointia odottamaan, käsin niitä ei tule liikaa koskea koska vaikuttava aine jää silloin käsiin joutumatta koiran suuhun jne.. Helponta on ottaa rakeita purkin korkkiin ja liuottaa niitä koskematta vesiruiskussa olevaan veteen.

Annosteluväli vaihtelee päivistä viikkoihin. Pääsääntönä on kuitenkin, että mikäli toivottua tulosta ei tule kahdessa viikossa ainetta tulee vaihtaa. Tämä ei johdu siitä että koira saisi aineesta "yliannostusta" vaan yksinkertaisesti siitä että käyttämäsi aine on silloin väärä koska tuloksia ei tule. Homeopaattisia ei siis anneta vuoden jokaisena päivänä vaan kuureittain tarpeen vaatiessa!

Yleissääntönä onkin että mikäli eläin olo paranee/pahenee, annostelu keskeytetään. Kun tila vakiintuu mietitään jatkohoitoa.

Kotilääkekaappiin kannattaakin (huomaathan että jotkut desinfioaineet ovat liian voimakkaan tuoksuisia säilytettäväksi samassa paikassa) varata muutamia erilaisia rakeita, näistä tärkeimpiä ovat esimerkiksi nämä;

Aconitum napellus 30 traumoihin ja esimerkiksi paukkuaroille koirille, eroahdistukseen. Kyseinen lääke auttaa myös kuumetiloihin koiran oman immuniteetin herättäjänä. Uuta vuotta ajatellen kannattaa nyt jo antaa koiralle 1/vk rae ja viikkoa ennen uutta vuotta rae/pv ja jatkaa pari päivää UV:n jälkeen. Eroahdistuksessa rae/viikko.

Arnica montana 6-12 leikkasta edeltävästi sekä leikkauksen jälkeen. Vaikka nukutus "nollaa" rakeen voiman, alkaa teho taas toimia koiran herättyä. Myös ennen/jälkeen synnytyksen hyvä käyttää ja valmistaa koiraa synnytykseen. Erityisesti fyysisiin kolhuihin. Vahvuuden vuoksi ei ns. "muuten vaan syötettäväksi".

Apis mellfica 30 erilaisiin pistoihin (ampiainen, paarma, hyttynen). Rauhoittaa myös kutiavaa ihoa. Pienemmällä potenssilla (6/12) saattavat olla liian vahvoja ja aiheuttaa vastareaktion.

Rhus toxicodendron 6/12/30 jälkihoitoaineena esimerkiksi revähdyksiin ja muihin fyysisiin ylirasitustiloihin. Käyttö lopetetaan heti kun kun auttaa.

Nux vomica 6/12/30 ensiapuun vaikka jouluna suklaan syöntiin. Nopeuttaa aineenvaihduntaa --> suklaa tulee ulos nopeasti eikä kerkeä imeytymään sekä vieraseineiden ulostuloa. Mikäli koirasi on syönyt jotain joka saattaa nopealla lähdöllä rikkoa suolen, älä anna!  Myös rotanmyrkkyyn nopealla annostahdilla (60kpl/min), kiertymiin ja tukoksiin ensiapuna.

Homeopaattisia ja kukkahattutippoja ei tule käyttää samaan aikaan jotta eivät kumoa toistensa vaikutuksia!

perjantai 6. joulukuuta 2013

Itsenäisyyspäivän herkutteluja!

Hyvää itsenäisyyspäivää, koska enemmistö viettää tänään vapaapäivää, ulkoilee ja istahtaa illalla hyvän ruoan ääreen, voi koirien mieliksi tehdä vaikkapa maksapaloja ja illan aktiviteetiksi piilotella niitä ympäri asuntoa etsittäväksi. Huomaattehan että maksaa ei sovi kuitenkaan ylettömästi koirille tarjoilla -kohtuun kaikessa siis :)


Jos joku tahtoo tulostaa tämän, niin kuva löytyy .pdf muodossa Rähinäryhmän kaupasta, lukijoiden osiosta :)

torstai 5. joulukuuta 2013

Ylimäärä pulinaa ja hehkutusta :)

Viime viikko kului odotellessa ja tämä viikko onkin kulunut omistajan puolesta aikamoisissa ilon fiiliksissä :)! Tietysti ihan ykkösjuttu on ollu että me on saatu viimeinkin lunta!! Se jos jokin on aika mahtavaa, lumisuudesta nautiskeltiinki viime perjantaina täysillä kun pakattiin omat koirat + lainakoira autoon ja ajeltiin keskelle metsää samoilemaan. Uskokaa tai älkää, kamerakin oli mukana mutta koko samoilun ja makkaranpaistojen ajaksi se jäi tietenkin autoon.. Mutta muuten olikin aika onnistunu reissu. Koirat pysy tosi hyvin lähellä joka johtui varmaankin pitkälti siitä että ei menty valmiita reittejä (hirvien tekemiä reittejä välillä) vaan samoiltiin se parituntia rämpien ja ojien yli loikkien. Olis mielenkiintosta tietää paljonko koirat liikku tän parin tunnin aikana, ne kuitenkin otti luonnollisesti välillä spurtteja sinne sun tänne ja haahuilivat jälkien perässä. Aika väsynyttä laumaa sai kyllä kipata autoon makkaranpaiston jälkeen että varmaan jonkin verran olivat rämpineet ;)! Metsäreissun jäljiltä Rytmille jäi yksi rikkinäinen kynsi jonka johdosta se ontui päivän vielä reissun jälkeenkin, mutta onneksi kaikki on nyt ihan hyvin.

Joulukorttikuvauksiakin on saatu tehdä aika urakalla yhdistyksen puitteissa. Pentusia on nähty enemmänkin kuin tarpeeksi tähän pentukuumeeseen, ja niitä on (yritetty) kuvailla keskellä joulupallojen välillä vahingossa onnistuen :D!




Onneksi pentusetkin väsyy joskus -viimeistään kolmen tunnin jälkeen kun kameran ehti nostaa jo hyllylle väsähti molemmat rekikoirapennet nukkumaan. Sen jälkeen molemmat näyttikin lähinnä huumatuilta otuksilta kun sai siirrellä niitä ihan miten sattuu. Mutta ei -kuvauksissa ei käytetty mitään muita apuvälineitä kuin maksapaloja ;D

Mutta sitten turhanpäiväistä löpinää myös omistajasta; Paras joululahja saapui Sataedun valkoisessa kirjekuoressa maanantaina postin mukana, mä pääsin nimittäin kouluun! Viimeinkin alalle jonne on tässä tullut haaveiltua 15 vuotiaasta saakka, nimittäin valokuvausta opiskelemaan! Aika salassa sinne tuli haettua, osakseen siksi että sinne pääseminen tuntu niin epätodennäköiseltä mutta kyllä, opinnot alkaisi nyt sitten tammikuussa ja elämä vaihtuu opiskelijabudjetteihin, koulumatkoihin (80km/suunta) ja ahkeraan opiskeluun. Ootan ihan innolla vaikka aika rankkaa tulee varmaan välimatkojen ja rahatilanteen vuoksi olemaan.

Tammikuu tuo siis mukanaan paljon uusia juttuja ja odotan vuotta 2014 innolla! Toki tämä siirtää sitä yhtä kaukaista haavetta, eli koiranpennun hankintaa -mutta toisaalta mielummin näin päin, unelma-ammatti ensin alle ja sitten koiria tupa täyteen :D

Alle vielä muutamat kuvat meidän huskypentujen kuvailuista;





keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Kierrätys koirienkin nykypäivää?

Minulla -kuten monilla muillakin on tapana stalkkailla apulan, torin, keltaisen pörssin ja muiden nettipalstojen myydään palstoja. Koiria kierrätetään valtavat määrät. Viime viikon liikuntapäiväkirja laittoi miettimään niin omien koirien tilannetta. Eikö minulla todella ollut aikaa? Eikö päiviä olisi voinut järjestää toisin niin, että ehtimiseni ja jaksamiseni olisi riittänyt myös koirien liikuttamiseen ja aktivointiin? Paljonko on liian vähän ja miten kauan koira kestää vähäisen liikunnan? Koska olisi ajankohtaista miettiä koirastaan luopumista?

Kun olen etsinyt koiraa ja lukenut rotuyhdistysten tekstejä, lukee järjestäen kaikissa että "oletko sitoutunut uuteen perheenjäseneen parhaimmillaan 15:ta vuodeksi?" Sitä hoetaan ja kirjoitetaan mutta miten monelta se jää oikeasti lukematta koska älytön määrä koiria on koko ajan etsimässä uutta "loppuelämän" kotia. Kerran kiertolainen, aina kiertolainen pitää surettavan usein paikkansa koirien kohdalla. Ja se on niin surullista!


Ymmärrän, että joskus on parempi luopua koirasta. Tulee oikeasti sairauksia joiden vuoksi on mahdotonta taata koiralle sen ansaitsemaa elämää. Lapset sairastuvat, kohtelevat koiraa kurjasti tai koira ei pysty elämään stressitöntä elämää lasten keskellä. Koira kuitenkin pystyisi elämään mukavaa elämää 90% tapauksista. 99% tapauksista ratkeaisi sillä, että lapsia opetettaisiin käyttäytymään koirien kanssa oikein. Vanhemmat eivät vain viitsi tai osaa. Eikä haluta hakea apua, on yksinkertaisempaa etsiä koiralle -jälleen kerran, uusi loppuelämän koti.

Koira muovautuu, se oppii muokkaamaan käytöstään ja selviytymään, sen vaistot laittavat toimimaan niin. Se että koira kestää kotien vaihtelut ei tee siitä koiralle normaalia. Sillä ei voi puhdistaa omaatuntoaan että koira selviää siitä "helpommin kuin omistaja".


En halua syyllistää ketään koirastaan luopuvaa ja jos ehtisin, tekisin enemmän töitä kodinvaihtajien kanssa jotta niiden ei tarvisi päätyä kiertolaisiksi. Monet ongelmat ovat ratkottavissa mutta niitä ei valitettavasti ratkota vaan koira kiertää ongelmineen kodista kotiin.

Koirat ovat käyttötavaraa, ne ostetaan jotain tiettyä harrastusta silmällä pitäen -odotetaan näyttelytähteä, suurta suvunjatkajaa, agilityliitäjää, johtajakoiraa valjakkoon, mitaleita keräävää pelastuskoiraa. Aina ei mene nallekarkit tasan -koiran rakenne prakaa, ulkomuodollisesti se ei olekaan näyttelytähti, luonne ei sovi rankkaan harrastukseen tai se on liian hidas. Se on kenties kiva koira -mutta ei sitä mitä varten se on ostettu.

Mitä silloin tehdään? Miten julmalle ihmiselle tulee edes mieleen laittaa koira monttuun tai kiertoon? Seliselejä on paljon; "koira on tyytyväisempi toisaalla", "Näin on koirallekin parempi". "Pääseepä mukavaan harrastelijavaljakkoon", "Nyt sille tarjotaan sen ansaitsemaa aikaa" ja muut höpönlöpöä. Kyllä, niin saattaa olla mutta miksi kukaan ottaa koiraa jos ei ole valmis elämään sen vikojen kanssa? Minulle ei tulisi mieleenkään luopua koirasta joka ei ollutkaan suunnitelmieni mukainen. En ota viittä koiraa kerralla ja oleta että kaikki niistä ovat sitä mitä oletan niiden olevan tulevaisuudessa. Joku niistä ei luultavasti ole jos on yksikään. Joku niistä saattaa olla kehnompi ja soveltuvampi vaikka toiseen harrastukseen, toisenlaiseen työhön. Silloin mietitään mitä tehdään ja järjestetään homma niin että se toimii.


Neljän eritasoisen koiran kanssa eläminen on hanurista -kyllä minä sen tiedän. Mutta ken leikkiin ryhtyköön se leikin kestäköön. Missä vaiheessa harrastaminen on tärkeämpää kuin koira?

Koirien kanssa harrastaminen on mahtavaa ja ilman muuta jos se on vielä tavoitteellista -niin mikäs sen mahtavampaa! Kunhan omistaja sekä koira nauttivat siitä mitä pääsevät tekemään on tärkeintä. Kilpailuissa pärjääminen on vain kiva bonus ja kannustin. Miksi homma on kääntynyt väärinpäin?

Kun otetaan koira ennenkaikkea harrastuksen vuoksi eikä sen oikean syyn, koiran vuoksi tullaan siihen ongelmaan että jos koira ei täytäkään omistajan toiveita siitä tulee turha. Yksinkertaisesti turha harrastusta ajatellen, silloin helpointa on etsiä sille uusi "parempi" koti. Monet harrastukset tekevät hallaa koirillemme koska harrastuksista on tullut niin tärkeä että koira jää toissijaiseksi -se on vain väline jolla tehdään ja joka mahdollistaa koko touhun.

Yksi esimerkki kärjistämättä yhtään mitään, on harrastukset joissa vaaditaan suurtakin koiramäärää. Suuren koiramäärän pitäminen vaatii ensinnäkin tuhottomasti rahaa, kilpailuissa käyminen aikaa ja rahaa. Kisakuntoon treenaaminen aikaa entistä enemmän joka on aina pois kaikesta muusta, harrastuksista valjakkourheilu on havahduttanut minua eniten tähän tosiasiaan -koirien kiertolaisuuteen. Varmasti perässä tulevat kasvattajat jne.. mutta kyseinen harrastus on varmasti parhaimmillaan suuren valjakon kanssa. Jotta pääset oikeasti treenaamisen makuun -täytyy kotoa löytää valjakollinen koiria. Usein koiria haalitaan pienen ajan sisällä monta -tottakai koska kuume valjakkourheiluun iskee yhden vetävän koiran myötä halutaan nopeasti enemmän.


Tiedättekö mikä on nopein keino saada nopeasti toimiva valjakko? Ei kouluttaa itse johtajakoiraa -vaan ostaa valmis sellainen. Niitä myydään passelisti koska eivät vanhuuttaan pysy enää nuorempien, opettamiensa koirien vauhdissa. Tämä tarkoittaa sitä, että tuo mahtava johtaja (johtajakoiran luonne on aina erityislaatuinen) kiertää mahtavuutensa vuoksi kodista kotiin kiertolaisena (tai opettajana kuten alan konkarit kiertolaisuutta puollustavat). Entäpä jos minulla on vaikkapa neljä mahtavaa koiraa, tarvitsen vielä kaksi koiraa jotta valjakkoni olisi ihanteellinen? Olen laskeskellut että rahat riittävät juuri kuuden koiran pitämiseen ilman että koirien hyvinvointi, ruokinta ja äkilliset sairastumiset eivät kaada maailmaani ylösalaisin, kyllä -kuusi koiraa on määrä jonka pystyn pitämään.

Kahdesta uudesta koirasta yksi ei olekaan tulevaisuudessa ihanteellinen. Se ei ehkä vedä lainkaan, sen fysiikka tai pääkoppa ei kestä harrastustani. Minulla ei ole varaa pitää seitsemää koiraa mutta haluaisin kuuden valjakon. Helppoa, yksi kehnompi laitetaan kiertoon; harrastelijavaljakkoon, uusille omistajille joilla on tarjota sille aikaa, keksiä sen luonteelle sopivaa tekemistä. Koira laitetaan kiertoon "koiran parhaaksi".


Onko näin? Eikö tässä laiteta koira kiertoon omistajan parhaaksi? Omistajan ei tarvitse tyytyä viiden koiran valjakkoon, sen ei tarvitse pitää koiraa joka ei sovellu hänen haluamaansa harrastukseen, sen ei tarvitse ruokkia yhtä turhaa suuta eikä repiä mistään lisää aikaa yhden koiran erityisvaatimuksiin. Helpompaa on omistaa kuusi täydellisemmin omistajansa harrastukseen soveltuvaa koiraa. Ihan vain omistajan parhaaksi.

Eikö olekaan helpompaa antaa vaikeasti motivoitavaa roturisteytystä "osaavaan kotiin jossa jaksetaan kouluttaa koiraa" omistajan parhaaksi? Mikä tässä on koiran parhaaksi? Sille jo ennestään tuttu ihminen ei halua tai viitsi opettaa sille sen tarvitsemia asioita? Ei viitsi laittaa rahaa palkatakseen ulkopuolista apua koiransa auttamiseksi. Ei tule varmaan kenellekään koiran ostajalle yllärinä että koira vaatii koulutusta, aikaa ja vaivaa ennenkuin se on "valmis" unelmien koira. Tuleeko jollekkin yllätyksenä, että murrosikäinen koira on juuri silloin pahimmillaan mutta vaatii silloin huomattavasti enemmän kuin muissa ikävaiheissa? Kun koiran pääkoppa kehittyy murrosikäisenä lopulliseen muotoonsa -se laitetaankin kiertoon "koiran parhaaksi".

On helppoa omistaa unelmiensa koira, mutta arvokkaampaa ja tärkeämpää on omistaa hankkimansa koira sen koko eliniän.

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Menipä viikko nopeesti vaikkei kauheen rattosasti :)!

En muista milloin olis ollu näin kiireistä etten olisi ehtiny edes pienen pientä postauksta kirjottamaan! Aika uskomaton viikko takana, ja sen verran voinen paljastaa että Kankaanpäähän on nyt avattu lahja- ja lemmikkitavaraliike Unessan varastomyymälä jota oon saanu olla mukana järkkäämässä ja jeesailemassa. Lisäksi on vielä yks juttu mikä on vieny paljon aikaa, mutta siitä ehkä lisää myöhemmin... ;)


On ehkä sanomattakin selvää, että koko meidän viikko oli liikuntapäiväkirjan puitteissa oikea pohjanoteeraus! Mutta muutoin oon äärimmäisen ylpeä jätkistä reenien suhteen, erityisesti Samperista! Vanha ukko paahtaa fillarin edessä innokkaasti ja täsmällisesti. Vanha ukko kiitää Rytmin vierellä sen minkä lyhkäsemmistä jaloistaan vaan kerkiää haahuilematta. Oikee lempparipoika :D!

Palaten kuitenkin viime viikkojen treenailuun, niin se on sisältäny tosiaan paljon fillarointia ja ollaan jätkien kanssa paahdettu kuuden kilsan lenkkiä ja käyty juoksemassa suolla voimatreenien merkeissä. Ensilumikin saatiin viime torstaina ja siitä ollaan nautittu sen mitä on keritty, tällä viikolla toivottavasti hieman enemmän kerkiää siitä nauttimaan ja treenailemaankin ahkerammin.

Liikuntapäiväkirja on meillä ollut tosi summanmutikkainen, ehkä siksi että päivät on menny niin nopeasti että kotona on käyty vaan kylkeä kääntämässä ja koirat ovat olleet kämppiksen kanssa kotosalla luita syömässä tai mukana touhottamassa ja luita (varastamassa) syömässä. Sellasen (huonon) huomion tein, että meidän normilenkin pituus on 15-20 minuttia, eli se ns. "normilenkki". Tarkoittaa sitä että koko matkan ajatus on, että koira vaan hoitaa tarpeensa. Normilenkki aamulla heti herättyä ja illalla viimeisenä ennen nukkumaan menoa. Ja se on aika vähän.

Maanantaina ulkoilua tuli reippaasti, aamulenkin lisäksi koirien kanssa lämmiteltiin lähes kolmen kilometrin lenkki kävellen jonka jälkeen fillaroitiin kuusi kilometriä ja käveltiin kilometri suorinta reittiä kotiin, illalla normilenkki ja unille. Tiistaina todettiin että koirille syötetty jauheliha ei ehkä ollut parasta mahdollista ja kurailtiin jolloin tehtiin tietysti vain ns. normilenkit ja lepäiltiin, keskiviikkona jätkät vietti päivän mun kanssa työn ääressä ja käytiin treenailemassa ohitustreenejä josta normilenkin jälkeen kotiin unille. Torstaina ja perjantaina pojat oli mukana matkassa ja kuvausmalleina joulukorttikuvauksiin ja viikonloppuna päästiin vasta kunnon lenkille rauhallisella tahdilla, päivännäöllä jopa tunnin verran. Tänään jätkät sai remuta hiekkakuopalla tunnin verran lisäksi pellolla keppien perässä juoksemiset ja Samperin karkureissu naapuriin.

Aivan liian vähän, 24 tunia joista nukutaan seitsemän ja liikutaan maksimissaan kolme -tarkoittaa monen tunnin makoilua. Onnekseni meillä on kongit joita täyttää, jäädyttää ja syöttää että ihan tyhjänpanttina ei tarvi makoilla sohvalla. Mutta harmittaa silti koirien puolesta. Ensi viikolla toivotavasti paremmin! Ainakin alku näyttää lupaavalta nyt kun on muutoinkin seesteisempää ja rauhallisempaa :)



Ehdottomasti jatkan liikuntapäiväkirjan pitämistä jätkien kohdalla ja toivon että tulos ei todellakaan ole kuluvalla viikolla sama kuin viimeviikolla!

ihanan paljon oli myös tullu kommentteja tuohon viime postaukseen, viimeinkin on aikaa hengähtää ja jopa vastailla kaikkiin kommentteihin!

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Haasteena liikuntapäiväkirja!

Voit kopioida myös ylläolevan kuvan osallistuessasi haasteeseen
Koiraihmiset keskustelevat usein siitä, paljonko koiran kanssa oikein liikutaan loppujen lopuksi. Montako tuntia koira viettää päivästään sohvalla ja miten paljon sille tarjotaan erilaista tekemistä ja paljonko luonnostaan vaeltava eläin pääsee liikkumaan? Loppujen lopuksi on hyvin vaikea arvioida, miten paljon viikossa tulee liikuttua koiran kanssa tai paljonko sille tarjoaa päivän mittaan tekemistä esimerkiksi aktivointilelujen parissa. Harrastukset ovat kuitenkin pieni osa jokaisen koiran arkea eikä yhden päivän harrastamisen pitäisi olla syy toisen päivän totaalilaiskottelulle.

Mä voin rehdisti sanoa, että meillä liikutaan ja touhutaan aika-ajoin todella vähän! Pikapissatus tarkoittaa nimenomaan pikapissatusta ja sadesäällä meistä jokaiikka käpertyy sohvan syvimpään nurkaan vilttien alle. Kuitenkaan viikon saldoa liikunnan määrästä tai aktivoinnista en tiedä. Joskus ulkona vietetään aamulla 10 minuuttia, seuraavana aamuna saattaa mennä tunti ja riippuen toki liikunnan muodosta -vetopäivinä suurimmat fyysiset energiat puretaan sielä eikä tehdä pidempiä lenkkejä kun taas "treenittöminä" päivinä pitäisi tehdä pidempiä "normilenkkejä".

Tottakai jo terveyden vuoksi kannattaa seurata että niin omistaja kuin koirakin liikkuu ja ulkoilee tarpeeksi. Liikkumisen seuraaminen on älyttömän helppoa! Ota tyhjä vihko (tai paperi jääkaapin oveen), kirjoita päivämäärä jonka alle listaat päivän aikana talsitut kilometrit, koiran aktiviteetit, harrastukset ja montako minuuttia/tuntia päivässä liikkumista kertyi.

Mikäli et ole vielä tutustunut HeiaHeia! -palveluun, kannattaa tutustua jos siitä vaikka olisi hyötyä. Palvelussa voi asettaa omia treenitavoitteita, luoda treeniohjelmia ja koota viikon päätteeksi tilaston siitä, miten paljon tuli liikuttua. Mikä parasta se toimii helposti myös puhelimella!

Itse tottakai (omista tarpeistahan tämmöset haasteet aina lähtee..) aion kirjata kaikki viikon liikkumiset ja tekemiset ylös ja syteen tai saveen -myös julkistaa ne koko kansalle yhdessä postauksessa. Kuinka moni muu uskaltaa lähteä mukaan ;)?

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

"Syömääään!"

Kyllä, meilläkin syödään! Mutta ei varmasti täysin ideaalisti ja vaakojen mukaisesti. Kuppiin viskotaan niin nappulaa kuin lihaa ja joskus jotain ylimääräistäkin -jos muistetaan. Tärkeintä on että muistan ruokkia koirat kerrasta kahteen päivässä ja tilata uuden ruokasäkin ennen vanhan loppumista. Mutta rehellisyyden nimissä minä yritän ruokkia koirani hyvin, ravitsevasti ja riittoisasti. Niin, ja muoti-ilmiömäisesti -luonnonmukaisesti.

Luojan kiitos omistan koiran. Ihka tavallisen kotikoiran, sukupolvia toisensa jälkeen ihmisten kanssa eläneen Rhodesialaisen sekä Portugalilaisen. En omista sutta, en villikoiraa enkä muutakaan villinä luonnossa elävää petoeläintä -omistan koiran ja voin ruokkia sitä luonnonmukaisesti ilman että niiden pitäisi nyt opetella uudestaan villieläinten tavoin syömään kaikkea pelkästään raakana, niiden ei tarvitse saada ruoakseen pelkkiä luita, raakaa lihaa, jäljittelyä peuran mahalaukusta erilaisilla kasvissoseilla. En usko, että koirieni kohdalla siitä olisi suurempaa haittaa, mutta en usko niiden siitä enimmäkseen hyötyvänkään. Uskon, että monille koirille barf on tarjonnut avun allergioihin ja sairauksiin ainakin jollain saralla -mutta meille siitä ei ole hyötyä.

Koska ruokinta on koirien omistajien keskuudessa hyvinkin puhuttu ja kyselty aihe ja minullekin on tullut postaustoiveita siitä miten ruokin koiriani niin ajattelin avata salaisen arkkuni aiheesta. Koska ruokinta on minulle hyvin hankala aihe vaikeine termeineen, tyydyn yleensä vain muiden keskustellessa kuuntelijan ja bloggareiden kirjoittaessa lukijan rooliin. Välillä tuntuu että mitä enemmän luen vitamiineista, niiden vastavaikuttajista, vääristä mittasuhteista, proteiineista, rasvoista, mineraaleista ja hiilareista, sitä enemmän olen sekaisin ja kyseenalaistan sitä, miten jotkut tavalliset koirien omistajat voivat omaksua tämän kaiken tiedon ja ottaa ruokinnan omiin käsiinsä luottaen tietotaitoonsa että koira saa oikeanmäärän kaikkea tarvitsemaansa.

Huh. Mutta postauksen idea; miten meillä syödään. Kuulun niihin koiranomistajiin jotka syövät huonommin ja epäterveellisemmin kuin koirat. Ruoan alkuperä on oleellisempaa koirien kohdalla ja kaikki lisäaineet tutkitaan tarkasti ja tarvittaessa otan tehtaalle yhteyttä kun samalla omaan kitaan kiskotaan mäkkärin "kana"nugetteja.


Kuten alussa mainitsin, meillä kiskotaan kaksin käsin nappulaa naamariin. Nappularuoassa pyrin olemaan kuitenkin tarkka ja tutkiskelen ravintosisältöä. On itsestäänselvää että koira on lihansyöjä ja se asettaa tietynlaisia vaatimuksia ruoalle. Valkuainen myös vähentää lihasvauroiden riskiä ja proteiinin lähteenä (ainakin käsittääkseni) paras on liha ja valitettavasti siwan hyllyltä ei tämmöstä ruokaa saa. Markettiruokien perustuminen viljaan sekä epämääräisiin ravintosisältöihin vie niiltä ruuilta loputkin uskottavuudet. Kyllä koiran mahaan voisi pelkkää täytettä tuupata mutta jos ei ole rahaa ruokkia koiraansa kuin Lupalla, pitäisikö omistajan itse vaihtaa yhtä ravintorikkaaseen näkkäriin ja elää ainoastaan sillä? Kannattaisi kokeilla.

Mitä epämääräistä siwan hyllyltä ostetut ruoat sisältävät? Ensimmäisenä tulevat mieleen säilöntäaineet kuten "EU:n hyväksymät sellaiset (BHA,BHT) tai "Eläinperäiset"tuotteet. Uskooko joku vielä että eläinperäisistä tuotteista on oikeasti koiralle jotain konkreettista hyötyä? Koiranruokia on markkinoilla tuhottomasti ja fakta on kyllä se, että laadukasta ei vaan saa tehtyä halvalla. Ja että laadukkaasta näkyy tuoteseloste ilman piilottelua.

Kun tuoteselosteessa mainitaan ensimmäisenä liha/t, se on säilötty luonnonmukaisesti, ei sisällä turhia/synteettisiä/kemiallisia/muuten kyseenalaisia lisäaineita, siinä on merkityt omega-3 lähteet ja nään esimerkiksi vitamiinipitoisuudet -puhumattakaan siitä että ruoan valmistaja on näkyvillä, aletaan olemaan oikeilla jäljillä ruoan suhteen.

Pääsääntöisesti tahdon syöttää ruokaa joka on tasapainoista eikä ruokinnan kylkeen tarvitsisi lisätä mitään. Koirat ovat yksilöitä ja jo yhden koiran kohdalla ravinnon tarve muuttuu reippaasti eri aikakausina. Onko koira työssä vai "lomaileeko", milloin tarvitaan energiaa enemmän milloin vähemmän.


Normaalisti syötän koirille pääsääntöisesti pelkkää nappulaa, hiemankin aktiivisempina kausina kuten esimerkiksi nyt Rytmin kohdalla, se saa nappulan lisäksi kerrasta kahteen päivässä rasvaa ja lihaa kanasta hevoseen kippoonsa, kananmunalla höystettynä (vähintään lattiakanalan munia ;)), sisäelimiä kuten maksaa unohtamatta. Tämän lisäksi nappula vaihdetaan tarvittaessa hieman tujumpaan. 

Näiden lisäksi kippoon eksyy molkosania,glutamiinia, öljyä ja erilaisia jämiä pöydältä. Sen tarkempaa meillä ei siis ole. Tällähetkellä Rytmi kiskoo kitusiinsa ProBoosterin Sporttia ja Samperi rauhallisena vässykkänä ProBoosterin sensitiveä kun tuntui NoGrain olevan turhan tujua. Ruokamerkkinä PB ons suhteellisen tuore ja heti luettuani ruoasta odottelinkin innokkaasti sen markkinoille tuloa ja tässä vaiheessa kun ruokaa on syöttänyt reippaan puolivuotta, uskallan väittää että odotus ja kokeilu oli todellakin ruoan vaihdon arvoiset.

Jos harrastellaan ahkerasti koirien kanssa niin kiinnitetään huomiota vielä siihen koska ruokaa annetaan ja miten paljon. Tämän lisäksi seurataan yksinkertaisesti koiran kuntoa, turkkia, massaa, yleistä olemusta ja suolen tuotoksia. Jos kaikki on kohdillaan niin minä olen hyvin tyytyväinen.

Meillä ei myöskään nirsoilla joka toki helpottaa ruokintaa. Meillä on tehty koirista ahneita ensimmäisestä ruokinnasta lähtien, ruoka tienataan ja mikäli se ei kelpaa heti syötäväksi niin tilannetta katsotaan uudelleen reippaasti myöhemmin.

Tuntuu että mitä enemmän ihmisten ruokatottumuksia lukee niin sitä tarkempaa sen koiran ruokkiminen on. Ehkä siksikin jäänyt aiheesta kirjoittaminen puolitiehen koska ollaan vähän tällaisia kakkosluokan kansalaisia asian suhteen.. Nyt on sitten möläytetty sekin että meillä tärkeintä on vain muistaa ruokkia ne koirat laadukkaalla nappulalla. Jos liha jäi sulattamatta ja kananmunat kauppaan -korjataan tilanne seuraavana päivänä ja mutustellaan siihen asti sitä mitä kipossa on tarjolla :)

lauantai 9. marraskuuta 2013

Ajatusleikki

Facebookissa ja muualla netissä pyörinyt kuva herättää suuria tunteita monissa koiranomistajissa. Kuvaan kiteytyy koirien uskollisuus, ihmisen ja koiran välinen ystävyys ja luottamus;
kuva täältä
Tottakai, mielessä on myös pieni sääli niin ihmistä kuin koiraa kohtaan. Nallekarkit eivät aina mene toden totta tasan eikä kodittomien yö ole tyhjästä keksitty. Mutta pääsääntöisesti tunnen myös kateutta kodittomia ja heidän koiriaan kohtaan. Niiden yhteistyö on jotain aivan uskomatonta! Vuonna 2009 vapaaehtoinen eläinlääkäriryhmä tanskassa hoiti kolmatta vuotta kodittomien koiria ja seurannan tulos; koirat elävät usein laadukkaampaa koiranelämää kuin tavalliset kotikoirat (Lähde).

Jokaisen koiranomistajan pitäisi tehdä pieni ajatusleikki; kuvitella tilanne että ympärillä ei olisi seiniä tai aitoja. Koirallasi ei ole pantaa, saatika hihnaa kaulassa. Ohitsenne vilistää ihmisiä, autoja, toisia koiria ja muita ärsykkeitä. Lähtisikö koirasi niiden perään; jättäisikö se sinut hetkessä ohi kiitävän lapsen vuoksi? Jos se lähtisi -miksi? Mitkä ympäristön houkutukset olisivat sille ylitsepääsemättömän ihania, mitkä ärsykkeet ovat parempia kuin sinä? Miksi?

kuva
Moni koira lähtisi. Omatkin koirani lähtisivät varmasti erilaisten ärsykkeiden perään sekunnin sadasosassa uhraamatta minulle ajatustakaan.

On toki täysin luonnollista että koira reagoi ärsykkeisiin ja kotikoiramme ampaisivat samantien toisen hurtan perään sen nähdessään. Eikä sitä tule ottaa henkilökohtaisesti -mutta silti meidän jokaisen omistajan pitäisi pyrkiä noiden kuvien kaltaiseen suhteeseen. Kuvien koirat tarvitsevat omistajaansa jotta ne pysyvät hengissä, lämpiminä, ravittuina ja turvassa. Ne eivät eroa laumastaan vaan vaeltavat, lepäävät ja etsivät ruokaa yhdessä tyydyttäen lajityypilliset tarpeensa.

kuva
Enkä tarkoita että meistä jokaisen pitäisi nyt lähteä siperiaan tai kaduille yrittämään hengissä pysymistä, jättää työnsä muun elämänsä ohessa, alkaa vaeltamaan koiransa kanssa ja viettämään sen kanssa aikaa 24tuntia vuorokaudessa, mutta miten paljon sinä kykenet ja miten paljon olet tähän saakka koirallesi tarjonnut? Edes muutamaa tuntia?

Palatakseni ajatusleikin pariin kuvittelemaan mitä erilaisempia ärsykkeitä joiden perään koirani saattaisivat ampaista; sitä enemmän tahdon osoittaa koirilleni olevani maailman hienoin juttu maailmassa ja muiden ärsykkeiden perään lähdön olevan sille turhaa. Olisi hienoa joskus saavuttaa se varma, molemminpuolinen luottamus ilman pelkoa siitä että koira lähtee heti ensimmäisen mielenkiintoisen kohteen perään. Tämä ei kuitenkaan tule itsestään vaan harjoittelun ja ajan saatossa joka jatkuu koko koiran elämän.

Kuva
Ajatusleikeistä todellisuuteen palaten,
viettäkäähän hauska viikonloppu sateisesta säästä huolimatta!

tiistai 5. marraskuuta 2013

Ollaan me sokerista!

Uiui, viime viikon treenaamiset on jääny aika vähälle ja kyllä -syytän siitä totaalisesti tätä surkeaa keliä joka täälä satakunnassa vallitsee! Rytmiä pitäisi treenailla ahkerasti talvikuntoon ja ollaankin nyt alettu panostamaan matkojen pituuteen kevyemmällä taakalla. Vielä ei ole tiet jäässä (vesisateesta johtuen..) joten kaverin fillari otettiin käyttöön. Aikamoista tappomeininkiä oli tiistaina pimeässä, ensimmäistä kertaa fillarilla valjastetulla Rytmillä otsalampun varassa xD Mutta sykevyön näyttämän 5,3km jälkeen fiilis oli mahtava (kiitos, että selvittiin hengissä)!

Rytmi veti tosi hienosti fillarin edessä, veto oli koko ajan päällä vaikka ymmärrettävästi joutui varovaisesti juoksemaankin pitkälti otsalampun varassa. Edessä juoksi huskyt mönkkärin kanssa joka tietysti auttoi melkoisesti.

Kuviakaan treeneistä ei kummosemmin ole, pimeässä kuvaaminen ei herkuinta ole edes puhelimella mutta yksi kuva oli pakko napata pysähtyessä tästä itsemurharetkestä :D

Sunnuntaina käytiin päivännäöllä fillaroimassa, Samperin uskalsin ottaa mukaan ja ukkokin veti tosi hienosti! Toki Rytmi teki kaiken työn vetämisen puitteissa mutta olennaista olikin katsoa pysyykö Samperi vauhdissa mukana ja hienosti pysyi koko reippaan neljän kilometrin matkan. Yksi ohituskin tuli eteen ja hienosti jätkät paineli vaan eteenpäin kävelijöistä huolimatta.

Fillaroidessa huomasi miten suunnat alkaa unohtumaan kun vauhtia on paljon vieraalla reitillä. Tutulla reitillä ja muiden perässä juostessa reittivalinnat on huomattavasti selkeämpiä, mutta yksinään kovassa vauhdissa ne meinaavat unohtua tyystin. Niitä pitäisi alkaa harjoittelemaan nyt urakalla.

Vesilammikot. Ne on ne Rytmin kauhistukset. Sehän ei millään voi juosta vesilätäkön läpi, vaan loikkii hienoilla loikilla sivuun niitä välttääkseen. Kolmipyörällä ja yksin juostessa se ei niin ole haitannutkaan, mutta fillarilla, toisen koiran kanssa (Samperihan painaisi lätäköistä läpi muitta mutkitta) se tuottaa haasteita. Pitäisi alkaa siis harjoittelemaan niitäkin kunnon vesiesteillä niin ettei jätkä pääsisi niistä loikkimaan sivuun. 

Kyllä meidän treeneihin tuo sadekeli vaikuttaa aikamoisesti.. Lähinnä peruslenkkeilyä ja vapaana juoksemista ollut siis viimeviikko, semmosta sadekeleistä nauttimista vilttien alla. Tulis jo sitä lunta ja hippasen pakkasta niin ei tarvis näistä vesikeleistä kärsiä!

Kuluva viikkohan ei sikäli paremmin alkanut, sadetta tuntuu riittävän edelleen ja Rytmi nostelee tassujaan ulkona siihen malliin että en ole minä ainoa joka on sokerista. Ainut joka meillä nauttii kelistä kuin kelistä on TaiteilijaSamperi jota ei pienet sateet hetkauta vaikka sekin mielummin käpertyy ikkunan sisäpuolelle sohvalta sadetta katselemaan.

Kauppa se on mikä kannattaa!

Meilläkin on viimeinkin oma kauppa (Tai ainahan se on periaatteessa ollut, siitä ei vaan ole puhuttu koskaan blogin yhteydessä vaikka vuosia on tullut koneella vietettyä erilaisten tuherrusten ja valokuvaamisen puitteissa.)! Tuntuu että tosi monessa blogissa se kuuluu perusvarustukseen; tehdään pantoja, hihnoja, maalauksia, bannereita ja vaikka mitä mahtavia juttuja kirppareita unohtamatta. Nyt meilläkin on sellainen -vaikkakin tosi pienessä mittakaavassa. Joku onkin saattanut nähdä pyörimässä näitä meidän tekemiä aforismikortteja joita omista kuvista päätin tehdä ihan myyntiin saakka;


Mitään suuria erikoisuuksia ei kauppaan ole tulossa, valokuvausjuttuja teen edelleen vain tällä nykyisellä paikkakunnalla mutta tekeleitäni aforismikortein, julistein, kalenterein ja bannerein voipi tilailla kauempaakin! Teen myös ihan uniikkeja juttuja eli omiakin kuvia voi lähettää ja niistä voidaan kehittää jotain hienoa.

Taittopuuhia harrastelen ja taitan mielelläni kasvattajille esimerkiksi "pentu tulee kotiin" -vihkosia, erilaisia mainoksia, käyntikortteja - mitä tahansa mitä mieleen tulee; kotisivuja ja blogeja unohtamatta :)

Kauppa on vielä keskeneräinen, galleriasta puuttuu tuhottomasti töitä ja vaikka mitä! Niitä lisäillään tässä ajan kuluessa :)

Kauppa nyt ei mitenkään blogiin tule vaikuttamaan, ihan vaan tiedoksi nottei tartte pohtia mikä tuo välilehtiin lisääntynyt linkki oikein on :D


maanantai 4. marraskuuta 2013

Treenihaasteet siirtyy tauolle

... ainakin siihen saakka kunnes saadaan lunta! Lisäksi olis kiva tehdä treenihaasteita myös toiveiden mukaan, kaikenlaisia ehdotuksia otetaan vastaan!

Ehdotuksia tuleviin treenihaasteisiin tämän postauksen alle, tai välilehdiltä löytyvän "Treenihaasteet" linkin alle.

perjantai 1. marraskuuta 2013

Solis marraskuu!

Ui ui, marraskuu vaihtuu nyt kyllä aika syksyisissä keleissä! Välillä jopa paistelee aurinko ja sitten taas järkyttävää kaatosadetta joka ei tietenkään oo ton meidän rhodesialaisen mieleen ja pihalle pitää pakottaen viedä että sais pikaset pissatukset märkäähän maahan tehtyä. Noh, sitä lunta ja pakkasta odotellessa :)


Lisäksi vielä hurjasti kiitos "Sairaan kiva koira" postauksen kommenteista ja hurjista lukijamääristä. Ihana nähdä että joku oikeesti lukee meidän blogia ja kokee niissä olevan ehkä sitten jotan järkeäkin. Viikko on muutoin menny ihan siivillä, mitään järkevää tai mainittavaa tässä ei ole tehty, nukkuu nuo koiratkin sateen ansiosta jotain talviunta.



Iloista marraskuuta ja viikonloppua kaikille, tulostelkaahan taas  vaikka jääkaapin oveen marraskuun kalentereita meidän yhdistyksen sivuilta :)! 

tiistai 29. lokakuuta 2013

Sairaan kiva koira

Eilinen "koirien salattu elämä" dokkari herätti jälleen ajatuksia koirien jalostuksesta. Aikanaan kun tv:ssä näytettiin dokkari "sairaaksi jalostetut" sun muita järkyttäviä dokumentteja koirien jalostuksesta, aloin jo kirjoittamaan aiheesta. Aiheesta on yksi ja tuhat hyvää kirjoitusta olemassa joten julkaisu jäi aina. Tämän tekstin alle lisäsin uutisia, kirjoituksia sun muita aiheeseen liittyen; kannattaa selata linkit ehdottomasti läpi.

Keskustelu sairaista koirista ja roduista on aina tunteita herättävää. Koirat eivät ole meille enää vain koiria, ne ovat ystäviä ja joskus jopa parisuhteen ja lapsien korvikkeita. Ehkä juuri siksi raja koiran arvoisesta elämästä on hämärtynyt eikä tarpeeksi sairasta koiraa ole -aina on hoitokeinoja, lääkkeitä, kipua lievittäviä nappeja, jopa rullatuoleja. Aina löytyy ratkaisu -mutta ratkaisu ei ole koiran lopettaminen, ei koiran ostamatta jättäminen vaikka sen sairaat riskitkin saattaisivat olla tiedossa.

Puhumme usein eutanasiasta ja siitä, miten ihmisellä tulisi olla oikeus päättää elämänsä mikäli sairaus tai vamma olisivat ihmiselle ylitsepääsemättömiä. Koirille tätä oikeutta ei haluta antaa. Koirat ovat meidän käsissämme, valitettavasti. Koiran uskollisuus ja omistajaansa kohdistuva, iloinen elämänasenne on kääntynytkin sen tappioksi ja kidutukseksi. Sen ei pitäisikään yrittää esittää enää urheaa ja olla näyttämättä kipujaan saadakseen jotain sellaista joka meidän ihmisten pitäisi ymmärtää antaa sille, viimeinen matka.

Tällä kirjoituksella en tahdo pahoittaa kenenkään mieltä ja tiedänkin muutamia ns. sairaan rodun edustajia jotka ovat pystyneet elämään tervettä elämää kärsimättä rotunsa tuomista sairauksista. Se on onni ja siunaus. Kaikkien, harvojen kohdalla niin ei kuitenkaan ole.


Ylläoleva kuva herättää paljon tunteita. Lähinnä surua ja sääliä, kiukkua ihmisen tunteettomuutta kohtaan. Mikä on sairaan koiran arvo? Jo me ihmiset joudumme maksamaan sairaista koirista kovan hinnan kuitenkaan usein pohtimatta kuinka suuren hinnan koira itse joutuu maksamaan. Miten paljon koirien pitää kärsiä meidän julmuudesta ennenkuin ne saavat arvoisensa lopun viimeiselle matkalleen? Montako kärsivää koiraa meidän pitää auttaa maailmaan ennenkuin ymmärrämme että arvokkaampaa olisi kun koko koira ei edes syntyisi kärsimään?

Voitteko kuvitella, millaista elämää ylläoleva kuvan koira elää? Kitalaen vuoksi koirat kuorsaavat eivätkä nuku hyvin, ne kärsivät usein nivelvaivoista, silmäluomen kiertymistä, ihosairauksista, ryppyjen tulehtumisista sun muista. Järkyttävää kuva- ja videomateriaalia on pilvinpimein. Rotuyhdistys kertoo napolinmastiffeista näin (alla terveydestä asiaa):  http://www.mastiffit.com/napolinmastiffi.php, jalostusnet kertoo toisaalta että vuosien 2000-2013 välisenä aikana napolinmastiffeja on kuollut 25kpl. Näistä vain neljä kuoli vanhuuteen ja yksi tapaturmassa, keski-ikä reipas kaikilla 25:llä oli 5vuotta.

Napolinmastiffia on helppo kritisoida, kuten huomataan tilastoista -niitä on suhteellisen vähän ja viimeisimmät pentueet (2kpl) on tullut 2009. Ne eivät ole terveenäkään joka perheen koiria vaikka rakastettavia persoonia ovatkin. Sen sijaan, kun lähdetään kritisoimaan yleisimpiä rotuja kuten Bulldoggeja, Cavaliereita, Mäyräkoiria, Mopseja.. joiden elämä saattaa suurella todennäköisyydellä olla yhtä maan päällistä helvettiä erilaisten sairauksien ja luustovikojen siivittämänä on jo huomattavasti arempi aiheena.

Kuva: http://olennaisestisairaampi.com/
Mikä oikeuttaa sairaan rodun, koiran jalostuksen? Mikä on niin hyvä syy että annetaan koirien sukupolvi toisensa jälkeen kärsiä? Koska ollaan tarpeeksi syvällä niin, ettei kannata edes yrittää mitään muuta kuin antaa jäljellä oleville yksilöille elämisen arvoinen elämä? Milloin ihminen ymmärtää tehdä asioita toisin parhaan ystävänsä parhaaksi?

En tiedä kykenenkö koskaan itse kasvattamaan ainoatakaan pentuetta, ottamaan kasvattajan taakkaa itselleni ja vastuuta pienten koiranpentujen elämästä. Kasvattaminen kiinnostaa minua silti, kasvattajien ideologia, kasvattamisen perusteet ja tavoitteet. Nostan hattua kasvattajille jotka jaksavat pentueesta toiseen taistella terveemmän yksilön puolesta, yrittää viedä rotua eteenpäin -mutta joskus olisi vain todettava että peli on menetetty, tarvitaan apua muista roduista ja vieraista koirista?

Kuva jalostusnetistä.

Kasvattajalla on suuri vastuu; vastuuseen pitäisi kuulua osata puhaltaa peli poikki.
En ymmärrä, millä kasvattajien omatunto kestää näiden pentueiden tuottamisen? Millä he pystyvät astuttamaan koiran, leikkimään seitsemän viikkoisten pentujen kanssa peläten että ne todennäköisesti sairastuvat ja elävät kivuliaan elämän? Millä ne pystyvät luovuttamaan tuon sillä hetkellä maailman onnellisimman pennun, maailman onnellisimmalle uudelle omistajalle joka ei välttämättä tiedä pennun kivuliaasta tulevaisuudesta ja siitä kärsimyksestä jonka he joutuvat molemmat kokemaan?

Millä he pystyvät katsomaan itseään peiliin tämän jälkeen? Lueskelin Cavalier kingcharlesinspanieleiden kasvattajien sivuja. Järkytyin; juuri kellään kasvattajalla ei ole mainintaa että koirat ovat niin sairaita että muualla maailmassa jopa eläinlääkärit ovat kieltäytyneet niiden hoidosta ja rotua yritetään lopettaa. 

Kasvattajat toisensa jälkeen ovat kopioineet sivuilleen rotuyhdistyksen tekstin jossa mainitaan mm. näin  "Pää on erittäin vaikuttava suurine lempeine silmineen.". Siinä ei ole mainintaa, että aivot eivät mahdu vaikuttavaan kalloon ja lempeistä, suurissa silmissä on yli 100 kertainen mahdollisuus muihin rotuihin verrattuna sairastua kuivasilmäisyyteen (Hatunnosto kasvattajalle joka kertoo rakkaan rotunsa sairauksista julkisesti sivuillaan; http://www.sidewaysdogs.com/cavalierit/cterveys.htm). Sairautena syringomyelia on hirvittävä, koiran kokemat tuskat ovat varmasti sanoinkuvaamattomia eikä kenekään pitäisi kokea sitä tuskaa minkä koira siinä hetkessä kokee.

Tuttujen hankkiessa cavalieria kasvattajat sanoivat ettei syringomyelia ole suomessa yleistä. Silti sairaudelle menetetään joka vuosi koiria. Tänä vuonna sairauden vuoksi lopetetuista kahdella kuollella nartulla on yhteensä 23 jälkeläistä, kuuluuko sinun koirasi näihin pentueisiin?

Myynti -ilmoitus sattumanvaraisesti netistä poimittu, tarkentavat tiedot poistettu väärinkäsitysten vuoksi.

Niin kauan kun on ostajia, on myös myyjiä -sanotaan.
Ostajille sysätään valitettavasti paljon vastuuta nykypäivän koirakaupoissa. On ostajan määriteltävissä millaista kasvatustyötä tämä tahtoo tukea. Mikä on ettisesti oikein? Millaisen koiran ostaja tulevaisuudessa tahtoo? Olen varma, että jokainen pennun hankkija haaveilee pitkäikäisestä, terveestä koirasta jonka kanssa saa heitellä kesän lämpinä iltoina palloa vaikka turkki harmaaksi muuttuisikin. Terveyttä pidetään tärkeänä seikkana joskus ehkä jopa itsestäänselvyytenä. Pitäisi ymmärtää että koiran perintötekijöillä on väliä. Koiran jalostuksen aikaansaamalla rakenteella on väliä.

En ole itse koskaan joutunut elämään sairaan koiran kanssa, jo hiiva Rytmin korvassa saa minut tuntemaan avuttomaksi ja sääliväksi sitä kohtaan. Mitä olisi elää koiran kanssa odottaen seuraavaa sairaskohtausta, miettien lopetuspäätöstä aina uudestaan ja uudestaan -kunnes jälleen tuleekin parempi päivä? Millaista tuntuisi olla täysin avuton auttamaan omaa, parasta ystäväänsä? Katsella sen kärsimyksiä päivästä toiseen vain siksi, että useasti on myös hyviä päiviä?

Miltä se kaikki tuntuu koiran mielestä? Meidän onneksemme, voimme puhua pohtien, miltä se tuntuisi. Koirat eivät osaa pelätä seuraavaa kohtausta. Ne eivät osaa pelätä lopetuspäätöstä. Niiden ei tarvitse miettiä onko suurin osa eletyistä päivistä ollut tuskaa vai iloa. Kolikon toisella puoella voimme miettiä; miltä koirasta tuntuu sairauden jatkuvan kivun kanssa; ne eivät ymmärrä että kohta helpottaa, kipu on väliaikaista tai parempia päiviä tulee vielä. Se tietää että sen tulee peittää kipunsa jotta se ei ole haavoittuvan näköinen. Pitää sinnitellä, pitää yrittää vain siksi että vaistot laittavat toimimaan niin.

Kuva: http://carlidavidsonphotography.com/Disabled-Pets/thumbs/
Meillä on valtakunta pullollaan vielä loistavia rotuja joiden takana kasvattajat tekevät kovaa työtä säilyttääkseeni ja ylläpitääkseen koirien terveyttä. Eikö ihmiset todella löydä niistä itselleen vaihtoehtoa? Mikä näissä sairaissa koirissa on se ehdoton ominaisuus jonka vuoksi sen jalostustyötä pitää tukea ja pentuja tehdä lisää?

Missä vaiheessa koiran hengissä pitäminen meni koiran elämisen arvoisen elämän ohi tärkeysjärjestyksessä?

Jalostukseen tulisi käyttää vain koiria, jotka takaavat jälkeläisille mahdollisimman terveen elämän. Koskaan et voi olla varma koirasi terveydestä eikä kasvattaja luvata että pentu kuolee luonnollisesti vanhuuteen. Mutta monia sairauksia voidaan minimoida jo näillä tiedoilla, taidoilla ja kokeilla mitä kasvattajilla on nyt käytössään. Jos kasvattaja kaikesta tästä huolimatta tekee pennut yksilöllä jolla riskitekijöitä enemmän kuin mahdollisia hyötyjä -mieti kaksi kertaa millaista kasvattajaa ja rotua tuet ja miksi.

Alla erilaisia linkkejä uutisiin ja kirjoituksiin aiheesta, videoihin, keskustelupalstoille ja tutkimuksiin;

maanantai 28. lokakuuta 2013

Treenipäivitystä menneiltä viikoilta

Viikkojen treenailut on ollut aika vähäsiä, tuntuu että kokoajan on jos jonkinlaista episodia joiden takia pidetään treenitaukoa, eikä kelitkään ole parhaimmat mahdolliset lainkaan. Aikamoista taiteilua tuntuu välillä olevan, mutta jokatapauksessa ollaan jotakin tehty ja pyritty siihen säännöllisyyteen joka tässä se tärkein juttu kuitenkin on. Viikolla 42 käytiin juoksemassa vyön kanssa maanantaina ja keskiviikkona vyön kanssa molempien koirien kanssa. Meni älyttömän hyvin molemmilla. Tosi iso merkitys on mitkä välineet on koirilla niskassa, noihin huskyvaljaisiin ne on ehdollistunu ihan eritavalla kuin noihin muihin vermeisiin joilla tosiaan juostiin ja rullisteltiin ennen.



Postauksen kuvat ovat 19.10 tehdyistä vetotreeneistä joissa matkaa taittu sykemittarin mukaan reilu 2,5 km. Ensilumi teki pientä liukkautta teille ja Rytmi juoksi tosi varovaisesti huskyjen perässä. Toki vauhtia löyty silti ihan mukavasti, keskinopeus oli melkein 17km/h ja vauhdikkaimmillaan vauhtia oli 25,6km/h! Kerran Rytmi liukasteli kunnolla mutta lähti siitä uudestaan hienosti vetämään. Aikamoista touhua, itteäkin jännitti tuon kolmipyörän kyydissä kun tuntu käännöksissä liusuvan, meillä onneksi edes nuo piikkijarrut helpottaa, nastarenkaatki olis ihan kiva juttu lisänä mutta näillä mennään tällä hetkellä ja odotellaan parempia lumikelejä että saadaan koittaa suksia ja rekeä!



Ja jotta treenit ei ihan putkeen mene, niin samaisella treenikerralla myös Samperi oli mukana, autossa tosin odottelemassa. Pakatessa kamoja takaisin autoon, kuului pieni "tsssss" jolloin auton keskuslukitus meni päälle. Eipä siinä mitään muttakun ne avaimet oli virtalukossa.. Rautalangalla ovia vain auki ja Samperin pelastusoperaatio päälle xD!

Seuraavana päivänä voimatreeniä hiekkamonttujuoksun avuin ja maanantaina Rytmin kanssa jälleen vetopuuhiin. Tällä kertaa aivan yksinään, ilman jänistä (huskyjä/mönkkäriä) ja meni kyllä yllättävän hyvin!!

Luulin alkuun että eipä tuo Rytmi mitään varmaankaan vedä, ehdollistunut niin että pitää lähteä jonkun perään, mutta hetken ihmeteltyään niin lähti vetämään. Toki pälyili enemmän ympärilleen ja oli hieman ihmeissään mutta vauhtia (keskinopeus 15,2 km/h ja maksimi 48,3 km/h!) jäisellä tiellä riitti. Matkan jätin tarkoituksella tosi lyhyeksi että into pysyy yksinään juostessakin (puolitoista km). 


Tiistaina vietettiin ansaittua lepopäivää ja keskiviikkonahan meillä oli aikamoinen paskaralli josta kirjoittelinkin.. Loppuviikko lepuuteltiin ja ajateltiin että sunnuntaina mennään vetämään seuraavan kerran. No, lauantaina pojat oli iltapuhteina tuhonnut 5-7kg kuivanappulaa kitusiinsa ja turvotus oli aikamoinen.. 


Tässä ollaan nyt sitten paripäivää vaan käveleskelty ja yritetty saada turvotusta laskemaan rauhallisella kävelyllä. Tänään alkaa poikien mahat näyttämään pikkuhiljaa normaalilta ja katsotaan josko huomenna/keskiviikkona uskaltautuis vetuuttamaan. Tänään siis luvassa vaan rentoa lenkkeilyä ja suolen tyhjennystä (muualle kuin karvalankamatoille) x)!

perjantai 25. lokakuuta 2013

Suojuoksua!

Käytiin suolla juoksemassa, tuntuu että äijillä on virtaa enemmän kuin tarpeeksi varsinkin kun ei olla mitään rasittavampaa tehty keskiviikkoisen paskaepisodin jälkeen. Mikä muukaan veis virtaa hyvin kuin kunnon juoksuttaminen suolla?




Koirat veti ihan liekeissä hullumuuliansa. Tuolla kyseisellä järvellähän on metsästys kielletty, lisäksi ajattelin että kellokin on vasta puolenpäivän -ei niitä metsästäjiä nyt vielä tähän aikaan pitäisi kauheasti olla tuolla seudulla. Jeps. Eipä.

Hetken juoksentelu jälkeen alko kuulumaan kolmesta eri suunnasta järjetön ajohaukku, mulla autolle matkaa kilometrin verran eikä tietenkään hihnoja mukana. Täytyy myöntää, että eniten metsässä mä pelkään metsästäjien koiria. Metsänelukat on ja kuuluu metsään, niihin törmääminen on melko epätodennäköistä (myös täälä Kankaanpäässä missä susiakin kuulemma oikein kuhisee..) mutta nuo metsästyskoirat.. Tottakai niissä on eroja, mutta aina löytyy niitä koiria jotka ovat seisseet häkissä metsästyskautta odottaen vailla muuta aktiviteettia. Mitään positiivisia otuksia ne eivät kuulemma ole enkä tahtoisi törmätä niihin kesken ajon..

Ei muutakuin koirat vierelle ja jännittynein askelin kohti autoa -onneksi koirat oli saanu suurimmat ilonsa purettua suolla joten jätkät käveli varsin rauhallisesti vierellä autoon saakka.


Nyt täytyy vaan toivoa että ajettavat olisi kohta jo ajettu. Monilla paikoilla hirvet on saatu jo kaadettua ja ajot ovat vähentyneet huomattavasti. Tietysti nämä on myös niitä riskejä jotka vaan on olemassa, metsästysaika meillä suomessa on melkoisen pitkä ja aina voi törmätä ajaviin koiriin kesken rentouttavan metsälenkin. Tästä eteenpäin kun muistaisi itse vaan pitää hihnan tosiaan mukana niin olis aika jees!

Ja kuten huomaa, ensilumetkin on lähteny (yllättäen) ja luvassa sääennusteiden mukaan pelkkää vesisadetta.. huoh..