Trainer´s Choicen kurssi aloitettuna!

Ensimmäisestä Trainer´s Choicen kurssikerrasta on selvitty. Osallistuttiin pikkusiskon rotikka Stellan kanssa kyseiselle kurssille koiran agression ja tosi pahan remmirähjän vuoksi. Yleisesti ottaen siksi että pikkusiskoni oppisi käsittelemään koiraansa paremmin ja jotta koira saataisiin hallintaan. Itse toimin kurssilla kuskin asemassa ja samalla pääsin mukaan kuunteluoppilaan rooliin. Odotukset kurssista on tietysti hurjat ja eniten tätä kuunteluoppilasta hämäsi tuo kolmatta päivää silmässä ollu elohiiri, joskin pystyin keskittyen seuraamaan siitä huolimatta Rajamäen Jaanan teoriaan sekä käytännön harjoituksia. Enkä ollut ainoa joka oli "vakoilemassa" kurssia omien kurssien kehityksen toivossa. Toiminta on täysin avointa ja kuunteluoppilaan asemaankin pääsee. Koirakkoja kurssilla oli ainoastaan tehokkaat neljä, meitä kuuntelijoitakin riitti koko koulutustilan täyttämiseen! Sen lisäksi että Tommy Wirénin kirjan lukeminen pohjustaa kurssia hirmuisesti, saa kurssilta koiralliset myös melko kattavan kurssipaketin kotiin luettavaksi. Itsehän agenttina laitan pikkusiskon kopioimaan sen minulle tänään :)

Kuten omilla, myös näillä kursseilla on pienet, tehokkaat ryhmät ja homma perustuu yksilöopetukseen siihen saakka kunnes koirat ovat valmiita kohtaamaan suuren maailman häiriöineen kaikkineen. Tämähän johti myös automaattisesti siihen, että koulutus alkoi kuudelta ja kotiinlähtö tuli ajankohtaiseksi kolmen ja puolentunnin kuluttua. Ensimmäinen koulutuskerta antoi paljon mietittävää ja sielä tehtiin enemmän mitä varmasti itse edes tajusi! Osa Jaanan puheesta meni varmasti ohitse, hyviä esimerkkejä olisi pitänyt kirjoittaa ylös mutta unohtui sitten siinä kuuntelun lomassa.

Mitä sitten ensimmäisellä kerralla tehtiin?

Juotiin kahvia ja rupateltiin, hyvä porukka oli kasassa eikä me oltu ainoat kaukaa tulleet, taisi olla Köyliöstä toiset pitkänmatkalaiset. Alussa ennen koiria käytiin läpi mitä koulutus on, ehdollistettiin koirat koulutustilaan ja harjoiteltiin koirilla kohdetyöskentelyä. Kuitenkin ennen koirien tilaan tuomista, koiralliset tekivät mekaanisia harjoituksia palkkaamisesta. Palkkaus, sen nopeus ja rytmi on aina ongelmia kouluttajille ja tämä oli itselle todellakin melko havainnollistava hetki. Tosiaan, kyllä ne kurssilaiset voi laittaa tekemään töitä myös ihan ilman koiriakin kentällä. Lisäksi harjoiteltiin operanttia vahvistetta ja käytiin läpi mikä on ero koiran "syöttämisellä" ja vahvisteen antamisella. Mekaaniset harjoitukset kellotettiin 30sekunnin jaksoihin. 30 sekunnin aikana koiran tulisi saada siis vähintään 12 vahvistetta, sen ylimenevät määrät ovat enemmän kuin hieno juttu, ja taisi parhaat vahvistaa koiraa lähes 20 kertaa tuon puolenminuutin aikana!

Mekaanisten harjoitusten jälkeen ehdollistettiin koira tilaan. Tämä jännitti ehkä eniten varsinkin pikkusiskoa -Stella kun saattaa rähjähtää käsiin heti tilaan tullessaan sattumanvaraisesti ketä tahansa ihmistä kohti. Kuitenkin Hollolan Nahkapajalta tilattu kuonopanta luo itsevarmuutta omistajalle ja sitä kautta leppoisamman tunnelman myös koiralle. Eikä stella räjähtänyt, kävi tyytyväisenä tilassa syömässä nakkeja 30sekuntia ja paineli autoon odottamaan uudestaan vuoroaan jotta uudella kierroksella voitasiin toimia samalla tavalla, ehkä hieman häiriötä (pompottelevaa palloa) lisäten.

Välineitä pyrittiin vähentämään minimiin, siksipä ainoat välineet jota esimerkiksi pikkusiskoni käytti oli hihna, oma käsi, oma kehuminen sekä vahviste (nakit). Näin kouluttaminen yksinkertaistettiin niin omistajalle kuin koiralle.

Kohdetyöskentelyssä oli siis tarkoitus että koira koskettaa omistajan kättä. Koiran annettiin pohtia tilannetta miten se saa palkan (nakin), ja moni koira tätä olikin treenannut kotona jo aikaisemmin, oikeastaan kaikki muut paitsi Stella jonka kanssa pikkusisko oli kuulemma kotona kokeillut mutta lopettanut jo ennen ensimmäistäkään onnistumista (miten niin yhtä lyhyt pinnainen kuin isosiskonsa). Stella kuitenkin hoksasi kurssilla idean, ei keskittynyt ympärillä puhuviin ihmisiin vaan mietti miten palkan saa koiralta.

Noita lyhyitä, 30sekunnin toistoja tehtiin ehkä neljä, ja itselle hahmottui kosketusharjoitusten tarkoitus entistä syvemmin kuin aikaisemmin. Luennon jälkeen (jos joku on lukenut aikaisempia postauksia) jäi tosiaan hieman tyhjä, kyseenalaistava ja epäilevä olo. Osakseen myös kohdetyöskentelyyn. Nyt näki käytännössä miten se voi vaikuttaa arkaan koiraan, luoda siihen rohkeutta ja miten helposti kosketuksen saa vaihdettua vieraan ihmisen käteen ilman että koira edes hoksaa koskevansa vierasta ihmistä!

Kotiläksyiksi jokainen sai kohdetyöskentelyn opiskelun ja käytiin läpi jokaisen kohdalla asiat joita kurssista jäi mieleen. Vaikka itsellä ei koiraa tosiaan ollutkaan koiraa mukana, jäi mieleen monia -niin omien koirien koulutukseen kuin omille kursseillekin tärkeitä juttuja.

KELLOTUS

Vaikka oma iphone on rakas ja varmasti siitä tuollainen mahtava kellotustoiminto löytyy, on pakko mennä hakemaan tokmannin keittiöosaston hyllyltä oma reenikello! Tehokkaat puolenminuutin toistot. On paljon oleellisempaa keskittyä treeniin puolenminuutin ajan (niin itse kuin koira), viedä koira autoon ja lopettaa treeni kuin hinkata tunti jotain tiettyä asiaa tehottomasti. Erityisesti paljon puhuttuun kontaktiin tää on varmasti loistoväline!

NÄYTTÄMÖ

Varmista koiran onnistuminen. Rakenna näyttämö tarkasti häiriöiden kannalta järkeväksi. Älä treenaa häiriötä kohti vaan varmista että koiran katsoessa eteen sinä olet siinä ainakin alkuun kun koiran häiriökeskittyminen ei ole ole parasta mahdollista. Lisää häiriötä pikkuhiljaa (miten tämän unohtaakin aina niiden omien koirien kohdalla erityisesti?)

KOHDETYÖSKENTELY

Aloita yksinkertaisesta tehtävästä. Vaikkapa käden kosketuksesta (myös kosketuskeppi hankinnan alla). Kun koira osaa "koske" -käskyn, lisää kestoa erilaisia kohteita jne.. Erityisesti aroille koirille tää näytti olevan aika hieno juttu!

Ei muutakun oman, huomisen kurssin suunnitteluun ja innolla odottamaan seuraavaa treenikertaa Trainer´s Choicen kanssa :)!

HUOMENNA MYÖS ARVONNAN SUORITUS KESÄISEEN HAASTEESEEN OSALLISTUNEIDEN KESKEN!

Kauhujen kissatalo

Ajattelin jättää itseni tästä jotakuinkin ulkopuolelle, mutta kyllähän tästä hieman pitää avautua. Nimittäin Kankaanpään kuuluisasta kissatalosta. Asia koskettaa monia eläinrakkaita persoonia ja tottakai minua harmittaa ja kiukuttaa jälleen kerran, syyttömien eläinten kohtelu noinkin julmalla tavalla mitä se tuossa naapurikunnassa on tapahtunut. Katselin juuri ajankohtaisen kakkosen ja kiukku nousi pintaan entistäkin enemmän. Mikäli joku on jotenkin ihmeellisesti missannut kyseisen uutisen, voit lukea lisää alla olevista linkeistä;

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013070917243793_uu.shtml  

http://yle.fi/uutiset/kankaanpaan_kissatalo_sai_yllattavan_synninpaaston/6738442

Kaikille meille "täysjärkisille" ihmisille on itsestäänselvää että tällainen kissojenpito on järkyttävää ja vaatii omistajalta järjetöntä piittaamattomuutta ja tällaista ihmistä voidaan sanoa sairaaksi. Toki, en tunne kyseistä ihmistä, en voi sanoa mikä saa ihmisen toimimaan näin sairaalla ja julmalla tavalla omia "lemmikkejään" kohtaan. Syytä tähän on varmasti turha koskaan edes etsiä -sitä tulemme tuskin koskaan kuulemaan.

Mikä minua vihastuttaa? Yhteiskunnan toiminta. Poliisit, eläinlääkärit ja kaikki ketkä ovat olleet vastuussa toiminnan jatkumisesta. Kysesten tahojen toiminta on ennenkaikkea piittaamattomuutta eivätkä nuo eläinlääkärit ole sen parempia kuin omistaja itsekään. Niin, ja tällaisten eläinlääkäriden käsiin meidän pitäis luottaa meidän omat eläimet? Ne meille oikeasti rakkaat lemmikit?

Ajankohtainen kakkonen teki tosiaan jutusta mielestäni nopeasti kattavan; kyseinen jakso on katsottavissa tästä linkistä 29.8.2013 saakka. Hyppää kauhujen kissataloon kohtaan 27:37.

Laura Juhantalo Kankaanpään terveysvalvonnan johtaja ei suostunut ensimmäisen puhelun aikana kommentoimaan juttua vaan löi toimittajalle luurit. Omistajakaan ei halunnut kommentoida vaan tekstiviestitellä; "Hei, Posan Laura Juhantalo vahvistaa tiedon, että olen hoitanut ja ruokkinut kissat joka päivä. Ne eivät ole sairaita ja asia on muutenkin hoidossa. Mitään pikaista ongelmaa ei ole, Posa ei ole antanut mitään toimeksiantoa" Eipä niitä kissoja silti kuvaamaan päästy eikä omistaja halunnut haastatteluakaan antaa. 

Juhantalokin sitten päätti pienen haastattelun aiheesta antaa jotakuinkin näin;

"Sielä on tällähetkellä noin 20 kissaa ja kyllä se paikkansa pitää että pitopaikka ei täytä eläinsuojelulain vaatimuksia, olosuhteet eivät ole asialliset. Vuoden jatkunu niin että tilanne on viranomaisten tiedossa. Asiaan on puututtu jatkuvasti ja sielä on lopetettu kissoja."

Koska Juhantalo ei osannut sanoa koska kissatalossa on viimeksi käyty, läänineläinlääkäri varmisti että viimeisin käynti talossa on tapahtunut 20.6.2012, eli vuosi sitten. Valvontaeläinlääkäri Tapani Lehtiö antoi haastattelun jossa sanoi kissatalossa olevan silloin kohtuulliset olosuhteet, omistajan kanssa yhteisymmärryksessä lopetettiin noin viisitoista kissaa ja sen jälkeen niitä on loukulla pyydetty ja viety lopetettavaksi, määrä ei kuitenkaan ole muistissa. Lehtinen oli käyny paikalla eilen illalla (ajankohtaisen kakkosen puhelinsoiton jälkeen) ja olosuhteet olivat samanlaiset kuin vuosi sitten, eli kohtuulliset. Kun Lehtiseltä pyydettiin suhteuttamaan asiaa eläinsuojeluvaatimuksiin, vastasi Tapani kirkkain silmin ettei kyse ole eläinsuojelurikoksesta vaan olot ovat kohtuulliset. Tapani toimii siis Juhantalon sijaisena joka kuitenkin myöntää ettei kissojen olot ole eläinsuojeluvaatimusten mukaiset. Tästäkin asiasta voidaan siis olla kahta erilaista mieltä.

Muutamia otteita eläinlääkäreiden etiikasta;

"Eläinlääkäri edistää työllään eläinten terveyttä ja hyvinvointia."

"Hän edistää myös ihmisten terveyttä ehkäisemällä elintarvikkeista ja elinympäristöstä aiheutuvia terveysvaaroja."

Aika moni meistä huomaa ristiriitoja, eikö vain?  Tähän voisin lainata vain yhtä aikaisempaa, lyhytta ja ytimekästä blogikirjoitusta rotanloukusta;

"Mutta tuollaiset sikavirkailijat voisi aivan hyvin vetää naruun"

Voiko sitä enää viisaammin sanoa?

Niin. Vastuuhan on osakseen meillä. Tässä mainittiin osuvasti kaksi eläinlääkäriä joiden toimintaa meidän ei tulisi tukea millään tavalla. Jos he hoitavat kissatalon näin, miten vakavasti he ottavat asemansa ja työnsä? Veikkaisin että kissatalon omistaja on ehkä joku tuttu? Pientä tutunkauppaa, Juhantalo hakee varmaan heinänsä kissatalon omistajalta ja sitä rataa. Mutta minä en hae, siksipä Juhantalo ei tästä eteenpäin koskaan tule hoitamaan koiriani (enkä ole häneen joutunut vielä turvautmaankaan, onneksi!) eikä muitakaan eläimiäni. Toivon, että te muut teette samoin. Tiedän, että Juhantalo ei paljoa eläinsuojelurikkomuksista piittaa, olen kuullut ja tiedän varsin hyvin ilmoituksista joita hänelle on tehty ja jotka Juhantalo on kuitannut OK:ksi vain tuttavuuden vuoksi.

Ainiin, ja se mikä mua naurattaa ja vihastuttaa on myös Karvialaisten pentutehtailijoiden puolustus "Kyllä meillä on läänin eläinsuojeluvalvojat käyneet ja kehuneet tiloja" -niin. Paljonko siihen vaaditaan jos nuokin ylläolevat kuvat ovat eläinlääkärin mukaan kohtuulliset?

Yleispätevää läpinää

Kiirusta pitää! Ihanasti on meitä viileetkin kelit helliny, joskin nuo lämpimät tuli myöskin takaisin. Mitään erikoista ei meidänkään markilla ole tapahtunu, jätkät reissannu karvian, kankaanpään ja tampereen väliä, muuttoa on tehty, tutustuttu uusiin lenkkeilymaisemiin ja palattu satakuntaan vetämään kurssia. Mutta onse vaan ihanaa päästä taas kaupungin sykkeeseen! Jätkätki intoa piukassa uusissa lenkkimaisemissa tutustumassa uusiin maisemiin, hajuihin ja oman lammen sorsiin. Niin, ja koirapuistokin on meitä lähellä vaikka ei koirapuistoilua harrastellakaan -mutta ompahan varmuuden vuoksi!

meidän koirapuisto

Tosiaan viimeviikko meni ahkerasti muuttaessa ja kaupunkielämästä nauttiessa. Pojilla on parveke mistä jälleen stalkkailla naapureita eikä naapurustosta kuuluva hälinä vaikuttanu äijiin mitenkään. Koiriakin uudessa asunnossa on ajateltu. Ajattelin nimittäin että parvisänkyä en enää halua -sitä sänkyyn kiipeämisen tuskaa! Mutta ihan kivahan tuo on kun sänky on niin korkealla että koirat ei sinne kuitenkaan pääse loikkimaan. Iskä kehitteli sängyn kätevään korkeuteen ja pojat sai sängyn alle oikean pienen paratiisinsa karvalankamattoineen, peteineen ja lukuisine tyynyineen ja lelukoppineen. Rytmihän on meillä aina rakastanu noita luolamaisia paikkoja eikä Samperikaan ole viileyttä pahakseen pistänyt. Niin. Paitsi että tuntu se sänky edelleen vievän voiton kaikesta -sinne pääsi helposti loikkaamaan ton työpöydän kautta. Kätevää.

Noh, eiköhän me kaikki tonne mahtijenkkiin mahduta nukkumaan. Rytmi on kuitenkin pääsääntöisesti tehny tosta sängyn alla olevasta tilastaan oman paikkansa ja viihtyy sielä nukkumassa omassa rauhassaan. Mistä huomaa että ollaan kaupungissa? Tietenkin siitä, että noita ihanan käteviä koirankakkapussiautomaatteja on monella nurkalla! Tämmösen hatarapään pelastus -en nimittäin muistanu ottaa mitään pusseja lenkille mukaan kun ei niitä satakunnan metiköissä ole tullut tarvittua.. Onneks meitä koiraihmisiä on täälä ajateltu :) Lisäks toi meidän lähimetsä (oisko näyttämönpuisto?) koirapuistoineen on muutenkin aika ihana. Saa parinmittaista aamulenkkiä kehiteltyä ja sorsiakin pääsee taas vahtaamaan. Tykkään kyllä ♥

Muutoin  meille ei kuulu paljoa mitään! Ollaan uitu, juostu metsässä ja semmosta perusarkea satakunnassa. Teltassakin tuli viimeyönä nukuttua (ensi kerralla koirat sit mukaan!) ja vietetty leppoista kesää. Oon lueskellu Hallgrenin kirjoja kultaselta kasariluvulta ja paljon on tekniikat muuttuneet aikojen saatossa (parempaan kuitenkin?). Silti äärimmäisen mielenkiintoista luettavaa ja lupaan kertoa myös näistä kirjoista omaa pohdintaa sitten lähemmin. Tällä viikolla alkaa myös siskon rotikka Stellan kanssa Trainer´s Choicen kurssi remmirähjille -odotan kuskin ja kuunteluoppilaan paikkaa innolla! 

Hirveesti taas kaikkia keskeneräsiä kirjotuksia tuolla luonnoksis.. pitäisköhän niitä kirjoitella myös loppuun :)

Tasan kymmenen päivää aikaa vielä osallistua!

Koska teillä on enää tasan kymmenen päivää aikaa osallistua!

Kaikki osallistuneet ovat mukana arvonnassa jossa kaksi onnekasta voipi voittaa paketin koira-aiheisia tavaroita. Lisäinfoa haasteesta klikkaamalla ylläolevaa kuvaa! Osallistuneiden ihania postauksia luettavissa:

II Jenna II Ida II Timi II Ida-Maria II Tanja H II Ninni II Jenny II Huiskuhännät II Hertta ja Kerttu II
II Minttu II Rebekka II Roosa II Henna II Marika II Ulla II Minnamaria II Hanna II Pinja II
II Sohvi II

http://ssamperi.blogspot.fi/2013/06/mita-oppisitkaan-jos-koirasi-olisi.html

Hyödykkeitä vai ihmisen parhaita ystäviä?

Koiraihmiset. Me maailman sekasortoisin kansa koskaan jonka kesken voi yhdellä kirjoitetulla lausahduksella aikamoisen mylläkän aikaan. Aiheutin aikamoisen kaaoksen ja kahakan siperianhuskyjen palstalla. Kyseessä oli yksi lausahdus jonka heitin erään aloittelevan huskykasvattajan blogissa. Kommentissani mainitsin eräiden huskyihmisten pitävän koiriaan kuin nautakarjaa. Sota oli valmis. Hauskinta tässä rotuharrastajien piireissä lienee että harva tuntee minua, koiriani tai periaatteitani koirien kanssa elämisestä. Oikeastaan korkeintaan 1% palstalla keskustelevista tietää oikeasti kuka olen mutta päällehyökkäys oli aika sanoinkuvailtavan (ihailtavan?) laumavoittoista ja puolustusreaktio omaa toimintaa ja rotua kohtaan oli aikamoista! Ryöpyssä ei paljoa sanavaltaa aloitteleville annettu kun kokeneet lajinsa harrastajat saivat näppäimistönsä sauhuamaan yhtä tehokkaasti kuin korviensa välin. Toki, kyllähän tämä tiedossa oli, mutta yleisen rauhan ylläpitämiseksi koen että ehkä on hyvä selvittää asia ja oma käsitykseni niin että kaikki saavat nyt rauhassa lukea (myös kommentointi on asiallisuuksissa sallittua, mikäli tahdon kommentoida äärimmäisen kärkkäästi, huomaathan että kommentoinnissa on vaihtoehto kommentoida myös omalla nimelläsi).

"Nautakarjana pidettävien huskyjen piireissä vaan vähän enemmän." -Lausahdus ei viittaa mm. seuraaviin asioihin että ulkokoira, rekikoira tai työkäytössä oleva koira on nautakarjaan rinnastettavissa kuten palstalla kirjoittelijat tahtoivat uskoa jostain syystä, vaan uskon että:

Minusta sippe on loistava ulkokoira. Ulkokoirana pitäminen ei tee toiminnasta väärää.

Koirilla vedättäminen on rotutyypillinen harrastus jota arvostan enemmän kuin paljon.

Mainintaani palstalla "siinä vaiheessa mennään yli äyräiden kun koira ei ole enää harrastuskaveri ja lemmikki" ei kannata käsittää niin, että minun mielestäni koiran kuuluu nukkua peiton alla, syödä samasta ruokapöydästä, pukea hienoihin vaatetuksiin jne. En kyllä ihan pääse edes näiden palstalla kirjoittelijoiden ajatusten juoksuun jos nautakarja ja lemmikkikoira yhdistetään edellä mainittuihin asioihin. Jokatapauksessa. Mennään itseasiaan ja siihen, mikä on tehotuotantoa, nautakarjaan vertaamista johon voipi nautakirjan ominaisuudessa hakea EU:lta vaikkapa avustuksia!

Ensisijaisesti koiraa on pidettävänä lemmikkinä, perheenjäsenenä jonka kanssa harrastaminen on mukavaa yhdessä tekemistä ja paremman vuorovaikutuksen kehittämistä ja luomista. Vaikka laki ei sano asiasta oikeastaan mitään, on huomionarvoista huomata, että ihmisen velvollisuuksiin kuuluu huolehtia koiran asianmukaisesta hoidosta ja pitää huolta koiran elämisen arvoisesta elämisestä. Vaikka koiran harrastuksella tienattaisiin, sitä käytettäisiin ns. oikeisiin työtehtäviin (poliisikoirat, etsijät, hakuilijat, opaskoirat) on huolehdittava siitä että toiminta on koiralle mukavaa eikä se vie liikaa aikaa koiran muulta lajityypillisiltä käytöksiltä.

Käytän esimerkkinä uutista Ylen sivuilta:

kuvaa klikkaamalla uutis aukeaa suuremmaksi.

Noin. Tässä on sitä itseään, esimerkki siitä mihin päädytään kun koira ei olekaan enää se oiva harrastustoveri ja lemmikki. Koirilla saa tienata, niitä saa käyttää tiettyynpisteeseen saakka elantona. Olisi hienoa päästä tekemään töitä päivästä toiseen eläinten kanssa. Itseasiassa olisi hienoa omistaa valjakollinen kovakuntoisia koiria ja käydä tekemässä lenkki ja mikä ettei, myös maksusta -mutta ei näin. Uutisen mukainen toiminta ei ole mielestäni moraalisesti oikein koiraa kohtaan vaikka turistit valjakon kyytiin pääsemisestä nauttisivatkin. Ja vaikka koirat nauttisivat vetämisestä.

Ensinnäkään, koiran eivät ymmärrä varsinaisesti "kesäloman" merkitystä. Ne eivät ymmärrä että nyt on niin kuuma että liikunta loppuu lähes kokonaan, syksystä kerätyllä lihaksistolla ei nyt tee muutamaan kuukauteen mitään. Koiran mielestä ei ole hienoa vain olla -jos koirasi todella ajattelee näin on se erkaannutettu luonnosta tai sinä sitten et osaa lukea koiraa saatika ymmärtämään mitä koira tarvitsee normaalin elämänsä ylläpitämiseksi?

Kun olemme päässet jyvälle siitä, mitä koira tarvitsee ollakseen onnellinen, miten tyydytetään sen laji- ja rotutyypilliset tarpeet huomamme että koirat ovat melko vaivalloisia eläimiä lähes rodusta riippumatta. Ne vaativat aikaa, mielenkiintoa, rahaa ja intoa omistajilta saadakseen kaikki peruspalikat kohdilleen.

"Yksi niistä on kuusamolainen Erä-Susi Huskies, jonka reilut 200 koiraa lepää, syö ja kerää voimia"

Kesällä koirat siis syövät (osa myös lisääntyy) ja lepäävät. Sosiaaliset suhteet hoituvat tuollaisessa laumassa varmasti (väärinkin?) mutta missä on aktivointi tai säännöllinen liikunta? Koira pääsee häkissä kaivamaan ja toivottavasti myös käyttämään hammaskalustoaan muutakin kuin nappularuokintaan. Ruokintaan on mielestäni turha puuttua -siitä on olemassa niin paljon erilaisia mielipiteitä ja voin kuvitella miten barffaajat repivät parasta aikaa hiuksia päästään. En kuitenkaan itse puuttuisi ensimmäisenä tähän asiaan vaikka ruokinta ei minustakaan vaikuta optimaalliselta koiraa ajatellen.

"Kesällä niitä ei voi juoksuttaa, on liian kuumaa. Voi tulla lämpöhalvaus."

Suomen illat, varhaiset aamut valoisista öistä puhumattakaan ovat pääsääntöisesti viileitä. Elämme tällähetkellä yli heinäkuun puoltaväliä ja yöllä oli lämmintä muutama aste aamuyöhön saakka. Mikäli tilanne olisi todella niin mielikuvitukseton että rekikoiran ainoa liikkumismuoto olisi valjaissa vetäminen -olisi omistajan vastuulla alkaa jo keväällä siirtää liikkumisen ajankohtaa pikkuhiljaa myöhäisemmäksi tai aikaisemmaksi niin että liikuntamuoto säilyy (lisäksi on käsittämätöntä että jos koirien ainoa liikkumismuoto tosiaan on valjaat päällä). Hankalaa, mutta itse on omistaja uravalintansa tehnyt.

Onko safariyrittäjä näin mielikuvitukseton? Kesällä uinti on mitä loistavinta puuhaa ja suht nopea tehokkaaksi liikuntamuodoksi. Oma uimamonttu maahan kaivettuna oikealla tavalla alustettuna ei ole suurikaan investointi koirien hyvinvointia ajatellen jos muu fyysinen liikunta on mahdottomuus. Uintia ei tosiaan ole se, että koira räpiköi lammikossa puolituntia -uinti on uintia jos sitä käytetään liikunnan korvikkeena.

Virikkeistämisenä vaihtoehtoja on monia, luita kalvettavaksi, virikejälkeä yms. muita vaihtoehtoisia virikkeitä olisi koirille pystyttävä tarjoamaan.

Tästä pääsemmekin yhteen suurimmista ongelmista; miten toteuttaa tämä 200 koiran kanssa? Tai edes sadan? Miten riittää aika antaa jokaiselle koiralle tarvittava määrä päivittäin liikuntaa ja virikkeitä työaikojen ulkopuolella? Tahtoisin tähän ennenkaikkea vastuullisten kasvattajien (sitähän safariyrittäjät myös ovat osakseen) mielipiteitä ja näkökulmia. Miten koirien virikkeistäminen ja liikkuminen saadaan hoidettua isoissa koiramäärissä?

Peruskoulupohjan matematiikalla laskettuna: Vuorokaudessa on 24h. Näistä tunneista nukumme kahdeksan. jäljelle jää 16tuntia. Oletetaan että ihmisellä on käsiteltävänä vaikka "vain" 60 koiraa. Jokaisen koiran kohdalle jää käytettävää aikaa hippasen alle puolituntia (27minuuttia jos tarkkoja tahdotaan olla). Kun koiria on sata tajuaa idioottikin että viisitoista minuuttia per koiran liikuttaminen on vähän. Jos otetaan vielä kaksisataa päätä jää aikaa per koira 8minuuttia. Vaikka muutaman koiran saisikin hoidettua samaan aikaan, esimerkiksi uittaen neljä koiraa kerralla, ei päivässä ole siltikään tarpeeksi tunteja hoitamaan laumaa joka on kaiken sen arvoinen, ihmisen nöyrä palvelija.

"Ja nyt on enemmän aikaa kasvattaa pentuja, jotta saadaan niistä sitten hyviä ja mukavia kavereita"

Äskeisen nopean laskutoimituksen pohjalta, niin missä ajassa tämäkin tulee hoidettua niin että pennuista kasvaisi tasapainoisia, terveitä yksilöitä? Syy "ei ihan niin justiinsa" -asenteeseen ei voi olla se, että koirat kasvatetaan oman lauman jatkoksi. Kyse on tahallisesta ja tietoisesta kasvatustyöstä jossa koiria tehdään vain kuormajuhdiksi ajattelematta koiraa muuna kuin työjuhtana.

"Kaikilla 200 koiralla on nimi. Nämä ovat kuin lapsia minulle, hyvin tärkeitä, Nordman sanoo."

Tahdon nähdä ihmisen jonka ainoa määritelmä koiran tärkeydelle on se, että sille on oikein nimi annettu. Tai oikeastaan -en tahdo koska epäilisin itseni hillitsemisen taitoja.

Kommenteista kannattaa myös napsasta helmi joka puhuttaa paljon:

"Missäpä tämmöisiä kevätsiivouksia tehdään, joissa veteraanikoiria lopetetaan? Faktoja todisteineen kehiin nyt, eikä jätetä tuolle tasolle että heitellään ilmoille kaikenlaisia huhuja. Usein nimittäin näitä vanhempia koiria menee (aloittelevien) harrastajien valjakoihin tuomaan kokeneen koiran rutiinia ja toimii loppuelämänsä opettajana valjakossa sekä siinä samalla arvostettuna perheenjäsenenä."

Missä kohtaa on sallittavampaa laittaa koiraa kiertoon? Missä vaiheessa se olisi koiralle luonnollinen siirtymä vaihtaa laumaa, tuttua ympäristöä uuteen vain siksi, että se luonnollisesti vanhenee eikä kykene samaan työtahtiin kun nuoremmat (synnyttämänsä/astumansa) koirat? Missä vaiheessa ajatellaan koiran hyvinvointia? Onko koirien liiallinen määrä oikeidenmukaista sille että omistaja ei pysty tarjoamaan eläkeläiselle sen ansaitsemaa elämää? Missä vaiheessa on sallitumpaa ottaa aikuinen koira kierrosta itselleen koska itse on osaamaton, laiska ja tyhmä ettei saa koiraansa opetettua reen eteen tai viitsi nähdä sitä vaivaa että veisi lainavaljakkoon työskentelemään?

Niin. Pyörää ei tarvitse keksiä uudestaan kuten eräs henkilö tokaisi.

Koirathan ovat pyöriä?

Kuvaa klikkaamalla uutinen isommaksi

Mihin ylläolevan kommentin viittaus "kevätsiivouksista" sitten perustuu? Väite ei ole valitettavasti täysin tuulesta temmattu;

On tullut ilmi tapauksia joissa näitä uskollisia työntekijöitä kohdellaan kuin saastaa. Kyllä, luultavasti jokaisella näilläkin koirilla oli nimi ja omistaja saattoi mainita niiden elinaikana että "ne ovat minulle kuin lapsia". Niin kauan kunnes ne tuottivat rahaa. Ylläolevan uutisen toiminta ei ole sen parempaa, eettisempää tai koiria arvostavampaa toimintaa. 

"- Se kuolleiden koirien metsään vieminen on todella ruma kiitos koiralle, joka matkailukäytössä on paitsi työkaveri ja nöyrä palvelija, niin myös ystävä. Jättää nyt sellainen virumaan raatona kaikenlaisten haaskaeläinten syötäväksi."

Ystäville annetaan aikaa. Ymmärretään niiden käytöstä. Kellä ihmisellä on päivittäin antaa aikaa neljälle sadalle ystävälle?

"Pietikäisen mukaan Harrinivassa on yhtä opasta kohti 50 koiraa."

Peruskoulumatematiikalla voipi taas laskea mitä se tekee koiraa kohti aikaa. Aikaa tarvitaan mm. päivittäiseen terveyden tarkistamiseen ja tutkimiseen. Myös lihashuolto vie aikansa useina päivinä viikossa. Paitsi että sekin toiminta on monilla lasten kengissä.

Pienin ongelma tässä uutisessa on nyt mielestäni se, että koirat on tosissaan (niin kauheaa kuin sekin on) jätetty villieläinten syötäväksi. Vieressä olevassa uutisessa on haastateltu safariyrittäjä Kyösti Pietikäinen sanookin osuvasti; 

"jos koirasta tai koirista joutuu syystä tai toisesta luopumaan, niin virallisimmin se tapahtuu eläinlääkärin avulla. Lopettamisen voi toki myös hoitaa aseenkantoluvan omaava henkilö." Ongelma ei siis Pietikäisen mukaan ole se miksi koirat on lopetettu vaan miten koiran on lopetettu ja jätetty luontoon.

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

Puhutaan rodusta joka on monien muiden työkoirarotujen arvostetussa asemassa. Ne ovat sopivan nöyriä työskentelemään meitä varten, ne juoksevat kyseenalaistamatta ja kipujaan näyttämättä tarpeen tullen pitkiäkin matkoja. Ihannoidaan rodun alkukantaisuutta, puhutaan paljon sen historian puolesta ja mainostetaan sitä miten rodulla voidaan harrastaa edelleen sitä mihin se on jalostettu. Kyllä -se ON mahtavaa, kunnioitettavaa ja vaalimisen arvoinen asia! Siperianhuskyjen historia on yksi hienoimmista ja mielenkiintoisemmista johon kannattaa tutustua! Saan olla hyvinkin kiitollinen että olen päässyt tutustumaan kyseiseen rotuun ja harrastamaan niiden parissa. Ja ompahan tuolta puolelta löytynyt meillekin harrastus vaikka sitä huskyä (ei ainakaan vielä ;) ) omalla pihalla ole. Kun kuitenkin ihannoidaan näitä asioita, miksi omistajien käytös kertoo muuta?

Kun puhutaan raskaasta fyysisestä työskentelystä (joka on harrastajien mukaan raskain mahdollinen laji koiria ajatellen), tulee mieleen ruokinnan lisäksi koiran lihanhuolto. Siinä missä ihminen ravaa jäykkien hartioiden vuoksi hierojalla tai vastaavasti köydänä pyrkii helpottamaan oloa kotikeinoin tai välttäen tietynlaista liikettä, koira ei osaa kipeytyneestä lihaksesta meille välttämättä selkeästi kertoa. Lisäksi osalla tuppaa jäämään venyttelyt ja lämmittelyt hoitamatta harjoitusten lomassa. Perusteellinen venyttely ja lämmittely eivät kuitenkaan ole välttämättä aina takuuna sille, etteikö hierojaa jossain vaiheessa tarvita.

Koiran lihashuolto on hienosti yleistynyt koiranomistajien keskuudessa, erityisesti harrastavien koirakoiden, mutta valitettavasti yhtä paljon nämä "ammattitaitoiset kotihierojat" joilla ei ole oikeasti mitään kokemuspohjaa saatika tietoa koiran oikeaoppisesta lihasten huoltamisesta ja hieronnasta. Jokainen osaa vellata koiraa -minäkin osaisin mutta teenkö koiralle enemmän hallaa onkin toinen kysymysmerkki. Miten omistaja jolla on vaikkapa "vain" 60koiraa, hoitaa koirien lihashuollon? Onko heillä kenties vuorokaudessa ostettuna enemmän tunteja kuin meillä muilla?

Toinen asia johon mielestäni olisi hyvä puuttua kun puhutaan koiran alkuperäisestä käyttötarkoituksesta. Monellako heimolla oli oikeasti 200, tai edes sata koiraa? Miten koira ylipäätään suhtautuu näin suureen laumaan? Saalistaville pedoille ei ole millään muotoa luontevaa elää näin suurissa laumoissa/yhteisöissä. Tämähän tietysti kuittaantuu sillä, että vain tietyt koirat ovat häkkikavereita keskenään, vai?

Nyt kun postaus on julkistettu, veikkaan että se "tietynlaisten" henkilöiden seinillä leviää mitä hauskemmilla sananparsilla höystettynä; "siinä taas yksi joka ei tiedä mitään safaritoiminnasta", "siinä nähdään mihin suuntaan uudet harrastajat ovat viemässä rotua", "siinä on henkilö joka ei edes omista vetokoiraa!", "Olisipa hauska kuulla, mihin nämäkin väitteet perustuvat", "joko taas näitä jotka eivät ymmärrä koiran alkuperäistä käyttötarkoitusta" (kaikki nuo on käytetty mitä erilaisimmissa keskustelunavauksissa esimerkiksi feissarissa. Mikäli löydätte uuden lausahduksen ennen postausta, lisätkää toki kommentteihin!)jne.. Pyrin kirjoituksessa vastaamaan jo ennalta näihin kaikkiin mutta luultavasti jotain jäi välistä ja vastaan mielelläni kommenteissa mikäli tarvesta on :)

Postauksen uutinen 1 LINKKI

Postauksen uutinen 2 LINKKI / LINKKI
Tietoa siperianhuskyistä: www.siperianhusky.net/

Lajityypillinen käytös?

"Olemme yksin, täysin yksin tällä satunnaisella planeetalla, ja kaikista meitä ympäröivistä elämänmuodoista ei yksikään, koiraa lukuunottamatta, ole liittoutunut meidän kanssamme"

- Maurice Maeterlinck

Mitä tarkoitetaan koirien lajityypillisellä käyttäytymisellä? Miten tärkeää on lajityypillisten tarpeiden täyttäminen ja miksi ne kuuluisi täyttää? Ylipäätään kun on tullut pohdittua kaikenmaailman asioita koirista ja niiden kanssa elämisestä ja harrastelemisesta -pidän aina vaan tärkeämpänä tiettyjen asioiden toteutumista niiden elämässä, että koirillani olisi kanssani hyvä ja mielekäs olla. Luonnollisesti myös muiden koirien kouluttaminen on tuonut lisää näkökulmaa siihen mitä koira tarvitsee. Laadukas ruoka, erilaiset puuhastelut ja aktivoinnit, sosiaaliset suhteet, lepoa ja terveyttä unohtamatta ovat koirille tärkeitä asioita. Kyseessä on lajityypillisiä käytöksiä joiden puuttuminen johtaa stressin kautta myös erilaisiin käytöshäiriöihin. Erilaisia vaatimuksia tuo lisää koiran rotu ja sen kautta tulevat rotutyypilliset tarpeet jotka saattavat vaatia omistajalta enemmän -niin fyysisesti kuin mielikuvituksellisesti.

On ensiarvoisen tärkeää, että koirat pääsevät liikkumaan riittävästi päivittäin.

Liikkeellä on koiralle monia merkityksiä, vaikka emme puhu sudesta monille koirille vaeltaminen ja pitkien matkojen kulkeminen on verissä, eikä koiran tarvitse olla metsästyskoira omatakseen saalisvietin eli metsästämisen. Koiralla on aina syy liikkumiseen ja tekemiseen, se tekee sitä mistä se hyötyy. Myös liikkuminen kannattaa ajatella koiran kannalta järkevimmäksi; riittääkö tunnin tallustelulenkki tyydyttämään koiran sisäisen metsästäjän? Kannattaako taas energisen koiran kierroksia nostattaa tarpeettomasti päivittäin? Kannattaisiko sittenkin pyrkiä tasapainottamaan koiraa rauhoittavilla leikeillä tai nenän käytöllä esimerkiksi makkarajäljellä? Oikea tasapaino saattaa olla joskus vaikeasti löydettävissä -ajatellaan että "koira ei väsy millään" vieden sitä aina vain pidemmille ja fyysisemmille lenkeille tajuamatta että koiran rauhattomuus voisikin johtua liian vähäisestä lepäämisestä, vääränlaisesta ruokinnasta tai liian kiihdyttävistä leikeistä ja liikunnasta. Pyrkiikö koira tyydyttämään rotutyypillistä käyttätymistä (esimerkiksi paimenkoira lapsia paimentaessaan?) vääriin kohteiseen vain koska ei tiedä miten sen kuuluisi käyttätyä?

Koiran hyvinvointi on monen asian summa, eikä kiiltävä turkki ole aina terveyden mittari (joskaan ei huonoinkaan sellainen!).

Erilaiset ympäristöt ja pohjat parantavat koiran kehonhallintaa ja luovat virikkeitä koiralle. On ensisijaisen tärkeää että koirasi saa nauttia vapaana juoksentelusta.

Koiran on päästävä toteuttamaan itseään

Liikunta on monelle eläimen omistajalle itsestäänselvyys. Puhuttaessa sisällä asuvasta koirasta, tulisi sen päästä ulos kolmesta neljään kertaan päivässä. Ottaen huomioon koiran terveyden ja iän olisi suositeltavaa liikkua koiran kanssa ns. lepopäivinä (harrastukset pois) näistä vähintään kaksi lenkkiä niin että kyse on tosissaan lenkistä. Maalla koirien irtipitäminen aina samassa tarhassa tai pihassa/kaupungissa korttelin ympäri kävely eivät mielestäni täytä käsitettä lenkkeilystä. Koiralla on nelisenkymmentä kertaa enemmän hajureseptoreita nenäontelossaan kuin ihmisellä -anna koirasi käyttää niitä vieraassa ympäristössä! Erilaiset alustat ja vapaana juokseminen kehittävät koordinaation lisäksi kehon hallintaa. Lisäksi liikunta vahvistaa koiran immuunijärjestelmää, vaikuttaa verenkiertoon ja aineenvaihduntaan samalla tavalla kuin meillä ihmisillä.

Kun omistaja on löytänyt kullan arvoisen tasapainon liikkumisen kanssa, on aika keskittyä koiran aistien käyttämiseen sekä rotutyypillisten tarpeiden täyttämiseen. Onko kyseessä nenäänsä käyttävä metsästyskoira? Nopeasti liikkuva näkön avulla metsästävä? Paimentava, vetäjä vai vartioiva? Tutki aina koirasi käyttötarkoitus ja sen rotutyypillinen käyttö jotta voisit parhaiten päästä myös tyydyttämään koirasi rotutyypilliset tarpeet tai soveltamaan niitä nykytilanteeseen mahdolliseksi. Husky voi vetää perässään niin rekeä kuin suksia, vinttikoira paahtaa radalla vieheen perässä, borderit purkaa vauhtiaan niin lampaiden paimennuksessa kuin agilityssä jne. Koiran tulee arvostaa ruokaa ja arvostuksen saa tienaamisen kautta. Löydä sinulle ja koirallesi sopivin harrastus ja kokeile rohkeasti erilaisia lajeja! Aktivoinnissa vain mielikuvitus on rajana! Voit opettaa koirallesi temppuja, aloittaa uuden harrastuksen -anna koirasi aivoille tekemistä! Mitä tahansa teetkin koirasi kanssa, parannat näin suhdettanne ja lisäät yhteistyöhalukkuutta itsenäisemmällekin koiralle.

Koiran liikunnan ja aktivoinnin tärkeä tukipilari on luonnollisesti koiran ruoka ja ruokinta.

Ruokinta on kiistelty aihe josta löytyy matkaajia moneen erilaiseen junaan. Milloin barf on parasta mitä koiralle voi keksiä ja nappularuokinta on pahasta. Sekaruokkijatkin mahtuvat joukkoon eikä barf ole sama asia luonnonmukaisesti ruokkivien kanssa. Aikamoinen viidakko! Tärkeintä on kuitenkin se, että ruoka on koiralle oikeaa, se on laadukasta sisältäen kaikki koiralle tärkeät ravintoaineet oikeassa suhteessa koiran ikään, terveyteen ja kokoon. Epäsopivan ruokinnan huomaa nopeasti ulkoisesti koirasta itsestään; erilaiset kutinat, väsymys, ruoansulatusongelmat, laihtuminen/lihominen, turkki ei kiillä, tai koira pyrkii saamaan erilaisia ravintoaineita muualta kuten mullasta jne. Myös koiran käyttäytymiseen kannattaa kiinnittää huomiota. Onko koira kuten sokerihumalassa käyttäytyvä sähköjänis?

Ruoan toinen puoli on itse ruokinta. Koiralla ei tarvitse olla noutopöytää josta se saa syödä silloin kun itse tahtoo. Vaikka koira osaisi säännöstellä syömisensä niin ettei liikalihavuusongelmia olisi, olisi koiran hyvä oppia ns. tienaamaan ruokansa.

Koira voi "tienata" ruokansa vaikkapa erilaisten harrastusten kautta palkkiona, aktivointileluin (kongit, pyöritettävät pallot jne..), tai virikejäljellä. Esimerkiksi meillä ns. lepopäivinä heitetään koirille ruoka ulos etsittäväksi, annetaan luita kalvettavaksi jne. jotta koiralla olisi puuhaa ja pään käyttöä ruoan saamiseksi.

Koira on sosiaalinen eläin joka tarvitsee seuraa.

Uskon koiran koiran olevan laumaeläin jolla on sisäsyntyisesti tarve sosiaalisiin suhteisiin. Vaikka ns. laumakäyttäytyminen on vielä tutkinnan ja pohdinnan alla, en usko että koiralla on ns. tarve muodostaa laumaa mutta se muodostaa sen mikäli on aina elänyt muiden koirien kanssa. Esimerkiksi yhden koiran omistajan tulee pystyä tarjoamaan koiralleen myös lajitovereiden seuraa tutuista kaverikoirista.

Sosiaalinen eläin ei tarkoita ns."koirapuistokoiraa". En usko että koira saa paljoakaan irti jatkuvasta vieraiden koirien näkemisestä mitään irti ja on turha vaatia jokaiselta koiralta sellaista käytöstäkään. En myöskään usko että koira (kuten ei mikään muukaan saaliseläin) laumaudu sadan yksilön kanssa. Voisin veikata että niin iso lauma on koiralle jopa stressaava ympäristö. Mikäli lauman sisälle muodostuu pienempiä yhdyskuntia ollaan vielä enemmän hukassa, miten stressaavaa on kun naapurissa majailee koko ajan vihollisia ja ei-toivottuja naapureita? Stressaahan se itsekutakin.

Mutta koiran on opittava puhumaan koiraa. Kuten mainitsin aikaisemmassa tekstissäni koirien laumautumisesta ja sen olemattomuudesta -ihminen ei ole koira. Me emme puhu koiraa emmekä käyttäydy niiden tavoin. On tärkeää että koira pääsee "juttelemaan" lajiystävilleen ja pitämään yllä tätä niin tärkeää taitoa josta on sille aina hyötyä.

Koirien jatkuva kodinvaihtaminen, lauman muuttuminen, ympäristön muuttuminen ovat koiralle aina stressitekijöitä jotka pitäisi vähentää minimiin. Toki koirat ovat yksilöitä mutta järjestelmällinen "koirien vaihto", uusiin koteihin vierittäminen sen ollessa "hyödytön" (eläkeläinen) on koiraa kohtaa väärin. Ihmisen pitäisi pystyä sitoutumaan koiran hankkiessa viettämään sen kanssa seuraavat vuodet jotka ovat usein reippaasti yli kymmenenvuotta. Ei hyvää ystävää voi heittää pois sen tullessa tarpeettomaksi?

Koira ei ole ikiliikkuja, se tarvitsee lepoa siinä missä sinäkin.
Koirat ovat oppineet elämään kanssamme loistavasti. Sen lisäksi että ne nukkuvat yöt, niiden tulee jatkaa unia vielä omistajan työpäivien ajan. Ne lepäävät siis ison osan päivästään ja on hyvin tärkeää että koira osaa rauhoittua myös omistajan läsnäollessa. Koiran lepohetket ovat pyhiä, eikä sitä hetkeä tule häiritä. Lepo on tärkeää uuden oppimisen sekä tulevien koitosten vuoksi. Mikäli koirasi ei osaa rauhoittua vaan näyttää sinusta ikiliikkujalta, on asiaan puututtava aina.

Usein ajatellaan että liikuntaa lisäämällä koira väsyy enemmän. Tämä ei kuitenkaan aina pidä paikkaansa -saattaa olla että liikaa liikuntaa ja aktiviteettia saanut koira ei pystykään ns. laskemaan kierroksiaan jolloin liikunnan ja aktivoinnin muotoa pitäisi muuttaa koiraa rauhoittavempiin muunnoksiin.

Terve koira jokatavalla?
Iso osa koiran terveydestä saadaan aikaiseksi koiran perimän kautta. Mikäli koira on ulkoisesti kunnossa, sen uloste on normaalia, turkki kiiltää, se juo ja omaa hyvän ruokahalun mutta ei silti käyttäydy normaalisti tai ulkoiset merkit viittaavat epänormaaliin käytökseen (agressiivisuus, epävarmuus, maanisuus, rauhattomuus, lämpimiin paikkoihin hakeutuminen jne..) pitää koira aina tutkia fyysisesti perinpohjin.

Koska koiran käyttäytyminen on hyvin erilaista ja koirakohtaista, on hyvä myös tunnistaa mikäli koirasi kärsii stressistä?
Mikäli kaikki ylläolevat asiat eivät ole kunnossa tai koiran elämässä on liikaa ulkoisia muuttuvia tekijöitä (laumanvaihtelut, pelkotilat jne.) koira saattaa stressata paljonkin. Stressi saattaa lähteä kytemään ja ilman omistajan puuttumista sen katkaisuun saattaa koirasi pieni pää käydä jo vallan ylikierroksilla! Stressiä aiheuttavat monet asiat joten tarkkaile koiraasi!

Stressaantunut koira ei voi olla onnellinen koira.

Rentoo hiekkakuoppailua koko poppoon voimin

Olis taas vaikka mitä kerrottavaa ja kirjotettavaa ja pohdittavaa ja ja ja ja. Kun olis aikaa ja malttia kirjottaa  ne päässä viuhahtelevat ajatukset vielä tekstiksi niin ois aika jees! Kyllä ne siitä muodostuu pikkuhiljaa :)

Tänään kuitenki taas rentoo meininkiä montulla kera hoitolasten ja -koirien :)

Vetohommeleita pitkästä aikaa!

Noniin, päästiin sitä vetohommienkin pariin aamuisen palaverin jälkeen. Punaiset veti kimpassa taas älyttömän hyvin! Ihan pikkunen lenkki vedettiin, vauhtia piisas jätkillä. Hittokun piti loppua puhelimasta akku niin ei saanut otettua noita nopeuksia talteen.. Ens kerralla taas vähä paremmalla onnella puhelimen kans liikenteeseen. Samperia enoo uskaltanu edelleenkään laittaan valjaisiin.. 90% ajasta äijä on hyväs kunnossa mut sitten taas välillä tuntuu et äijä on omissa maailmoissaan ja hieman nuutunu.. Eläinlääkärin verikokeita odotellessa..

Kaikki kuvat taasen Jennalta

Hiekkakuopalla juoksentelua

Piti tänään vähä vetohommia miettiä, mutta vetohommat vaihtuki juoksenteluun hiekkakuopalla ja uimiseen pohjavesissä ♥

Onko tää se paljon puhuttu "nartun oikeudella" ?

Aikamoinen rubikin kuutio. Vai?

Ihmisellä ei ole helppoa. En todentotta ole oikein päässyt mihinkään tulokseen siitä, mitä mieltä olen koirien laumakäyttäytymisestä, onko sitä olemassa, millä tavalla ja miksi sitä ei olisi? Kaikki tietävät vanhat tutkimukset ja näihin pohjautuvat käsitykset koirien laumakäyttäytymisestä. Kun ennalta toisilleen tuntemattomia susia tutkitaan vankeudessa voidaan päätellä että lauman hierarkia ja susien käytös ei ole normaalia. Voidaan myös päätellä että agressiivinen käytös, johtajuusteoriat sun muut eivät toteudu susien ollessa vapaana luonnossa omissa laumoissaan. Puhumattakaan siitä että myös koirat ajettiin samaan muottiin täysin sinisilmäisesti vain siksi, että kyseessä olivat koirien esi-isät.

Mihin nykyään on sitten päästy tutkimusten osalta? Siihen, että selkeää hierarkiaa ei laumassa ole,  agressiot ovat viimeinen vaihtoehto ja että laumat koostuvat pitkälti emän ja isän pentueista. Kyseessä on siis perheyhteisö jossa vaalitaan sopusoinnun pysymistä ja turhia riitoja vältellään esimerkiksi rauhoittavien signaalien avulla. Tämä menee järkeen -lauman sisäisissä tappeluissa ei olisi mitään järkeä. Joukkue, eli lauma on yhtä voimakas kun sen heikoin jäsen. Ei keskenään tappelevissa koirissa ole mitään järkeä -mitä tehdään jalkapuolella sudella ruoan metsästyksessä -ei mitään.

Itseasiassa henkilö joka loi alkuperäisen susiajattelun, on yrittänyt kovalla työllä kumota aikaansaamaansa valistamalla kansalle sitä todellista, vapaiden susien toimintatapaa, laumaelämää kertomalla että laumasta saattaa olla jopa uskomattoman vaikea nähdä niitä ns. "johtajia".

Hienoa, tietoa ja tutkimuksia susien käyttätymisestä on siis mielinmäärin! Arvoitus on ratkaistu!
Niin. Tai ei sittenkään. Nythän tosiaan puhuttiinkin koirista, ei susista.

Koira ei ole susi yhtään sen enempää kuin susikaan on koira. Kun tutkijat ottavat hoiviinsa viisipäiväisen sudenpennun samanikäisen koiranpennun rinnalle -erot ovat huomattavat niiden käyttätymisessä. Mutta eikös tämäkin ole itsestäänselvää, koirat ovat olleet elämässämme satoja vuosia, sudet eivät ole olleet koskaan edes muutamaa polvea. Siinä missä koira luottaa vaistomaisesti ihmiseen -on suden leimautuminen loppuu jo parinpäivän sisässä. Se leimautuu siis toisinsanoen ainoastaan sitä hoivaaviin jäseniin kuten emoon sekä isään ja lähellä eläviin sisaruksiin.

Biologian professori Raymond Coppinger on tutkinut että koiran aivot jäävät nelikuisen suden tasolle. Nelikuinen pentu (ainakaan koira) ei osaa hakea paikkaansa vielä laumassa tuon ikäisenä, ja esimerkiksi Wirénin kirjan mukaan ns. pentulisenssi on vielä tuolloin voimassa (Onnistu koirasi koulutuksessa, s.15) jonka jälkeen aikuiset alkavat asettamaan pennuille rajoja (joka ei silti edelleenkään tarkoita fyysisen väkivallan käyttöä). Kirja jatkaa myös kertoen tutkimuksesta jonka mukaan koirilla on olemassa ainakin jonkinlainen statushierarkia, eli minun mielestäni laumakäyttätyminen.

Erilaisin tutkimuksin on voitu osoittaa, että koirilla ei ole keskenään ole selkeää arvojärjestystä vaan koira pitää kiinni vaan erilaisista resursseista mitä se pitää tärkeänä. Nykytutkimuksen pohjalta sain siis sen käsityksen että koirilla ei ole olemassa selkeää johtajaa eikä siten selkeää laumakäyttäytymistä (kuten esimerkiksi susilla, dingoilla ja kojooteilla joilla kuitenkin on johtava pariskunta). Tästä päästään varsinaiseen kysymykseen;

Onko koira laumaeläin?

Olemme luoneet täysin uuden lajin -koiran. On todistettu että susi on koiran esi-isä -mutta siihen se sitten jääkin aika pitkälti. Niillä on samanlainen geenistö mutta se ei käytännössä tarkoita mitään. Meilläkin on simpanssien kanssa mutta se ei tee meistä laumaeläjiä kuten simpansseista. Saatamme toki olla sosiaalisia ja osalla on varmasti laumahenkisyys tärkeää (perheyhteisöt vst. erakot). Usein laumahenkisyyttä on puolusteltu ihmisen laumahenkisyydellä jossa mennään mielestäni mettään ja pahasti.

Vai olisko koira sittenkin vain sosiaalinen eläin? Eläin jolla on tarve kommunikoida mutta ei luoda laumaa ja siten sitä tärkeää hierarkiaa saatika kärsiä erilaisista johtajuusongelmista? Tämä avaisi ovia siinä missä tutkimustulokset ovat osaltaan kertoneet että koirat ja ihmiset eivät voi luoda omaa laumaa, ne voivat olla nimenomaan ystäviä. Mutta toisaalta suuren tutkijajoukon mukaan koira on opportunisti joka hakee omaa etuaan ja käyttää tilanteita hyväksi itseään hyödyttävällä tavalla. Eli tällöin ei ole kyse sosiaalisesta eläimestä vaan lähinnä narsisti. Ihminen liian tyhmä tajutakseen sen.

Unkarilaisen tutkijan Àdám Miklósin mukaan koiran ja ihmisen yhteistyö perustuu nimenomaan ystävyyteen -ei laumakäyttätymiseen. Tähän kaipailen vastauksia. Mikä ero näillä on loppujenlopuksi? En kuitenkaan tahdo uskoa että koira on sen enempää narsisti kuin opportunistikaan (ainakaan totaalisesti).

Kirjahyllyssä lepäilee muutamia Jan Fennelin kirjoja ja onhan ne tullut luettakin. Seurailen myös blogeja joissa käydään esimerkiksi Fennelin oppeja läpi ja ne on auki tälläkin hetkellä kun yritän selvittää omaa ajatusmaailmaa koko tästä mahtavasta rubikin kuutiosta. Ja aika uskomattomaltahan ne kuulostavat tällä hetkellä kun lueskelee samalla tutkittuja asioita. Toisaalta myös Fennel on saanut koirat "toimimaan" eli elämään tasapainoista (okei, en voi sitä varmaksi sanoa) johtajuusteorioillaan sekä amichien bonding -metodillaan (tätä pitäisi kyllä ehdottomasti tutkia lisää). Miten siis "väärällä" toimintaperiaatteella voidaan saada aikaiseksi loistavia tuloksia?

Mihin tämä kaikki johtaa?
En edes tiedä. Aihe on sekava, kääntää koko oppimani pitkälit päälaelleen (jota en sinänsä pelkää, hyvin myyty on helposti ostettavissa). Kaipaisilin lisää tietoa ja näkökulmia lähinnä siitä miksi koira ei muodostaisi laumaa. Jos se muodostaa, miksi eri lajin edustaja ei voi olla osana sitä? Miten meidän tulisi käyttätyä jotta olisimme onnellis(emp)ia tiiminä? Mikä ero on ihmisten välisessä ystävyydessä (tsekatkaa wikipediasta ystävyys jos mietityttää) ja minun ja koiran välisessä ystävyydessä?

Haluaisin päätyä lopputulokseen että olemme laumaa. Emme niin varsinaisesti ja selkeästi kuin sudet. Mutta kohtaan silti uusia ongelmia; minä en ole koira, en edes käyttäydy niinkuin koira enkä edes kuten laumaeläin käyttäytyy. Minä häivyn päivisin muutamiksi tunneiksi pois laumasta (okei, ehkä menisin metsästämään?), emme syö samaa ruokaa saatika samaan aikaan (ruokailu on käsittääkseni laumakäyttätymistä), enkä pysty yksinkertaisesti puhumaan koiralle koiraa (häntä, korvat, murina, hampaiden näyttäminen) niin että näyttäisin koiralta. Rytmin nähdessä vieraan koiran se haistelee sen takapäästä aloittaen. Se ei tee niin ihmiselle -ei tutulle eikä vieraalle, eli se ei tunnistaa lajit erilaisiksi -myös siis minun lajini.

Vaikka miten tahoisin -nuo ovat seikkoja jotka kallistavat minua siihen -että olemme ainoastaan ystäviä. Toisiinsa luottavia kumppaneita, yhteistä aikaa viettäviä tovereita joiden keskinäinen luottamus on kultaakin arvokkaampaa.

Miksi vihaan laumanjohtajaa sanana?
Se on sana jonka jälkeen sallitaan monenlaisia tekoja. Sallitaan pelottelua, koiran säikyttelyä, hallitsemista ja voiman käyttöä. Ongelmien eteen tullessa vedotaan siihen että johtajuus ei ole kunnossa. Entä jos en ole johtaja alun alkaenkaan? Tämä yleisin syy jää siis käyttämättä ja olemme lukuisten, muiden ongelmien edessä. Tämä taas johtaa siihen, että meidän on pyrittävä erilaisin keinoin siihen että koira tahtoisi olla paras ystävämme. Ei purkittelua, ei pakottamista tai pelottelua. Nämä sulkevat monia helppoja ovia koulutukselta, nopeita ratkaisuja ja nopeita tuloksia.

Mutta toisaalta se johtaa aina eettisempään koiran kasvattamiseen ja kouluttamiseen. Siihen että koira on kanssamme mielellään eikä laumapakotteen (ruoka, hengissä pysyminen =lauman voima) vuoksi, vaan yksinkertaisesti siksi, että se luottaa minuun ja se tahtoo tehdä töitä kanssani.

Johtopäätelmä, koira on sosiaalinen, sopivasti laumaviettinen eläin joka tarvitsee luottoystävän yhtä paljon kuin minä itse. Tiedän -postaus on pitkä mutta toivottavasti se kenties antoi jollekin jotain tai herätti keskustelua aiheesta. Keskustelen enemmän kuin mielelläni aiheesta kommenteissa ja tahdon kuulla myös erilaisia näkökulmia. Tämän lopputuleman vuoksi moni kouluttaja menetti (ehkä vähäisetkin arvostukseni) erilaisista toimintatavoista ja puheista laumakäyttäytymisestä. Mukaan lukien monet isonimiset kouluttajat ja heidän koulutusmetodinsa joihin olen itsekin sortunut myös tiedostamattani.

Uskon edelleen, että koirani keskenään muodostavat lauman -selkeästi. Niillä on keskinäinen hierarkia (joka ei tottavie ole selkeästi havaittavissa) ja ne nauttivat laumassa elämisestä. Koira joka on tottunut laumaelämiseen ei välttämättä ole koskaan onnellinen ilman lajikumppaniaan (voisiko koiran tilalla käyttää jotain toista koiraeläintä, kuten hevonen ja aasi?). Lisäksi tämä kyseenalaistaa mielestäni koirasusien "kasvattamisen". Meillä ei ole syytä jalostaa uutta lajia, ihmisillä on vain paljon puhuttu halu siihen. Järjellistä syytä siihen ei ole -jos on voi siitäkin avautua tai jättää linkin johonkin mielenkiintoiseen kirjoitukseen.

Pohdintaa laumakäyttäytymisestä ja sen olemattomuudesta.

"Onnistu koirasi koulutuksessa" -kirjan lukemisesta, Wirénin luennosta sekä yleensä matkasta seinäjoelle on selvitty. Luento herätti huomattavasti enemmän kysymyksiä kuin ehkä vastauksia eikä ajatukset ole oikein selviä vieläkään. Nyt olis kiva saada kommentteja heiltä jotka ovat enemmän tuohon Tommyn idealogiaan perehtyneitä ja miten he kokevat kyseisen kouluttajan. Mitä hyvää ja mikä mielestänne tökkii?

Kirjaa lukiessa tuli ihan hyvä fiilis joka johtunee siitä, että kirja käsittelee itsessään lähinnä koiran koulutusta. Tykkään Wirénin koulutustyylistä ja kirjan kirjoitusasu oli sellainen että tyhmempikin ymmärtää harjoitusten etenemisen ja tarkoituksen. Ohjeita näin noudattaen et voi käytännössä epäonnistua ja vierelläsi on varmasti tulevaisuudessa koira joka osaa perusasiat. Kirjassa ei kuitenkaan käyty läpi koirien käyttäytymistä, ei sitä miten ne käyttäytyvät laumassa tai mikä niille on luonnollinen toimintatapa. On selvää, että nykytieteen pohjalta on voitu kumota paljon niitä kiveen hakattuja totuuksia koirien käyttäytymisestä ja susiin vertailusta (häkitetyt sudet eivät tosiaan ole oikea tutkiskelukohde kun yritetään päästä sisälle koirien käyttäytymisestä, tai edes niiden susien).

Ystäviä?

Vaikka rakastan koirien kouluttamista, erilaisten työskentelytapojen tutkimista ja käytännössä kokeilemista sun muuta -tahtoisin oppia lisää koirien luonnonmukaisesta käyttäytymisestä. Tuntuu että Wirén ryssi kaiken sen mihin olen ennen uskonut ja kaikki se tieto jonka pohjalle olen itse kasvattanut ja kouluttanut koiriani -onkin ollut täysin väärä. PeVin surkeaa ideologiaa purkkeineen en ole saanut päähäni koskaan. Millanista ymmärrän että kyseessä on pieni meksikolaismies jonka käytäntö on kulkukoirien opettamaa eikä siten ole lainkaan välttämättä oikeaa tai väärää.

Millaniin samaistuu helpommin. Sen toimitatapa on perusteltu juuri niinkuin jokainen meistä haluaa kokea. Puhutaan koiran psykologiasta, siitä miten koirien kuuluu käyttäytyä ja miten ne käyttäytyisivät ilman ihmistä. Puhutaan siitä että koiraa ei saa inhimillistää (mutta samalla jokainen meistä ihmistä tahtoo olla koiralle enemmän koira kuin ihminen ja tätä myös Millan yrittää tehdä meistä, koiria koirille.). Toisaalta Wirén on sitä mieltä että koira ja ihminen eivät voi kuulua samaan laumaan; "Ihmiset ja koirat eivät pysty muodostamaan yhtä laumaa, sillä eri lajit eivät laumaudu keskenään. Ne voivat kuitenkin elää symbioosissa toistensa kanssa. Kaikki saman lajin edustajatkaan eivät välttämättä laumaudu toistensa kanssa." Onnistu koirasi koulutuksessa, s. 17.

Oisko siistiä kuulua tähän laumaan? Kuva Päivi Nevala

Tahtoisin tietää mihin tämä perustuu, miksi minä ja koirani emme ole samaa laumaa? Miksi kissa voi imettää oravanpoikasia, koira tiikereitä ja tiikeri leijonaa mutta eivät voi koskaan olla samaa laumaa keskenään? Miksi ne antavat niiden liikkua lauman mukana ja ovat valmiita lauman voimalla puolustamaan tätä yksilöä joka ei edes kuulu laumaan?

Vai onko todella niin, että meille on luotu ihana illuusio siitä että voisimme olla samaa laumaa vaikka se ei mitenkään ole mahdollista? Onko ajattelumalli todella niin tiukassa omassa päässä että siitä ei tahdo luopua koska se yksinkertaisesti kuulostaa paremmalta kuin se, että koira on vain eläin joka pyrkii hyötymään minusta? Toisaalta Wirénin kirjassa samaisessa kappaleessa sanotaan että unkarilainen tutkija on todennut koirien ja ihmisen välisen vuorovaikutus täyttää pikemminkin ystävyyden kuin susilauman tunnusmerkit. Kuitenkaan sitä eroa ei kerrota kirjassa (tai sitten olen aika pihalla tekstistä) mikä ero loppujenlopuksi on laumakäyttäytymisessä kuin ystävyydessä?

Omalla kohdalla kyseinen ajattelumalli kumoaa paljon siitä, mitä olen itse ajatellut ja minkä pohjalta olen koiriani kasvattanut. Olen pyrkinyt elämään koirien kanssa paljon niiden ehdoilla tarkoittaen sitä, että en inhimillistä niitä ja annan niiden olla "koiria" lajiperäisine käyttäytymisineen (toki nyt herää kysymys mikä sitten on enää lajiperäistä käyttäytymistä?). Olen olettanut kuuluvani samaan laumaan, jopa pyrkinyt sen paljon puhutun laumahenkemme parantamiseen.

Laumakäyttäytymisen kumoaminen tarkoittaa myöskin sitä, että ei ole ylempi- tai alempiarvoista. Jos yhteiselomme perustuu ystävyyteen olemme samalla viivalla. Eli onko siis niin, että koirat muodostavat keskenään lauman (Rytmi ja Samperi) ja minä olen ainoastaan molempien ystävä? En laumaa, eli en myöskään johtaja -olen vain mielenkiinnon kohde, yltiöhyvä tyyppi jota kannattaa seurata paikasta A paikkaan B, koska palkitsen niitä siitä?

Itsekin tulee naureskeltua lausahdukselle "Ihmisen paras ystävä". Koira hakee omistajastaan hyötysuhdetta, ihana tarina siitä miten koira istui vuosia odottamassa juna-asemalla omistajaansa perustuu pitkälti opittuun tapaan josta sitä on palkittu ja jonka palkkaus vaan muuttui aikojen saatossa siihen että vieraat ruokkivat (palkkasivat) koiran niille sijoilleen. Karua -mutta pitkälti ajattelen näin. Mutta toisaalta ajattelen koirille lauman olevan elinehto. Ruoka, lauman antava turva ja suoja ovat niille niin tärkeitä että siitä kannattaa pitää kiinni. Eli ne seuraisivat minua paikkaan kuin paikkaan pääasiassa siksi että se on niille elinehto pysyä laumassa. Jos meillä ei olekaan laumaa niin onko yhteiselomme on vain hauska temppu jonka olen niille nakeilla opettanut?

"Jos koira on näin nopea oppimaan, miksi meille ihmisille on niin vaikea saada koiran mieli muuttumaan siten, että se haluaisikin samoja asioita kuin me? Miksi meille on niin vaikea saada koira haluamaan sisälle tai meidän luoksemme, haluamaan auton kyytiin tai pysymään kotipihalla? Miksi meille menee käytösten opettamiseen niin tuskastuttavan pitkä aika tai emme onnistu siinä lainkaan" Onnistu koirasi koulutuksessa, s. 31.

Olen aikamoinen tinttaiita, mutta en tahdokaan opettaa näitä käytöksiä varsinaisesti koiralle. Tahdon että se haluaa tulla kanssani, haluaa seurata laumaansa koska koira on laumaeläin ja lauma mahdollisesti muuttaa nyt uusille, paremmille asuinsijoille syystä tai toisesta.

Laumakäyttäytymistä, temppuilua vai kouluttamista?

Esimerkkinä ihmisen kanssa nätisti kulkeminen. Millan sanoo, että koira seuraa laumanjohtajaansa luonnostaan. PeVi sanoo että se on temppu joka opetetaan koiralle ja Wirén että se on koiran kouluttamista. Ei ole paha veikata mihin tässä samaistuu helpoiten! Totta hitossa siihen, että koira tahtoo seurata minua. 

Kuitenkin jokainen näistä on opetettu erilaisten temppujen kautta. On ihan sama onko välineenä takajalkaan kosketus ja suhina (millan), purkkien viskaaminen ja hihnasta nykiminen (PeVi) vai naksutin (Wirén). Kuitenkin näistä ainoa joka ei edes usko laumakäyttäytymiseen opettaa koiran seuraamaan nimenomaan ilman hihnaa ja välineitä, Wirén opettaa koiran pysymään lähellä, haluamaan olla lähellä. Mikä tässä on nyt sitten oikea tapa (no joo, PeVi nyt ei ainakaan), mikä perustuu sittenkään laumakäyttätytymiseen? Millan laittaa koiran kulkemaan vieressä koska koiran pitää tajuta että niin kuuluu mennä. Wirén laittaa koiran menemään vierellä sen omasta tahdosta. Eikö laumassa silti olla omasta tahdosta?

Äh. Nyt menee vaikeaksi eikä ajatus kulje tai ensaa sanottua ehkä edes sitä mitä tahtoisin. Wirénille on lähtee sähköpostia ja kyselyä aiheesta. Mitä mieltä itse olette, kenen tutkikoiden näkemykseen perustatte koirien kasvatuksen ja keiden tutkijoiden teksti ja tutkimukset eivät uppoa sitten mitenkään ja miksi?

Mutta paljon jäi ajatuksia itse koulutuksesta, naksuttimesta ja kosketusjutuista -niistä juttua sit vielä ehkä vähän myöhemmin kun saa tän yhden asian käsiteltyä xD

Mukana koulutuksessa oli pikkusisko Eveliinan (joka on koiransa kanssa lähdössä Wirenin kurssille sekä Jenna. Jennan ajatuksia luennosta blogissa)