Trainer´s Choicen kurssi aloitettuna!

Ensimmäisestä Trainer´s Choicen kurssikerrasta on selvitty. Osallistuttiin pikkusiskon rotikka Stellan kanssa kyseiselle kurssille koiran agression ja tosi pahan remmirähjän vuoksi. Yleisesti ottaen siksi että pikkusiskoni oppisi käsittelemään koiraansa paremmin ja jotta koira saataisiin hallintaan. Itse toimin kurssilla kuskin asemassa ja samalla pääsin mukaan kuunteluoppilaan rooliin. Odotukset kurssista on tietysti hurjat ja eniten tätä kuunteluoppilasta hämäsi tuo kolmatta päivää silmässä ollu elohiiri, joskin pystyin keskittyen seuraamaan siitä huolimatta Rajamäen Jaanan teoriaan sekä käytännön harjoituksia. Enkä ollut ainoa joka oli "vakoilemassa" kurssia omien kurssien kehityksen toivossa. Toiminta on täysin avointa ja kuunteluoppilaan asemaankin pääsee. Koirakkoja kurssilla oli ainoastaan tehokkaat neljä, meitä kuuntelijoitakin riitti koko koulutustilan täyttämiseen! Sen lisäksi että Tommy Wirénin kirjan lukeminen pohjustaa kurssia hirmuisesti, saa kurssilta koiralliset myös melko kattavan kurssipaketin kotiin luettavaksi. Itsehän agenttina laitan pikkusiskon kopioimaan sen minulle tänään :)

Kuten omilla, myös näillä kursseilla on pienet, tehokkaat ryhmät ja homma perustuu yksilöopetukseen siihen saakka kunnes koirat ovat valmiita kohtaamaan suuren maailman häiriöineen kaikkineen. Tämähän johti myös automaattisesti siihen, että koulutus alkoi kuudelta ja kotiinlähtö tuli ajankohtaiseksi kolmen ja puolentunnin kuluttua. Ensimmäinen koulutuskerta antoi paljon mietittävää ja sielä tehtiin enemmän mitä varmasti itse edes tajusi! Osa Jaanan puheesta meni varmasti ohitse, hyviä esimerkkejä olisi pitänyt kirjoittaa ylös mutta unohtui sitten siinä kuuntelun lomassa.

Mitä sitten ensimmäisellä kerralla tehtiin?

Juotiin kahvia ja rupateltiin, hyvä porukka oli kasassa eikä me oltu ainoat kaukaa tulleet, taisi olla Köyliöstä toiset pitkänmatkalaiset. Alussa ennen koiria käytiin läpi mitä koulutus on, ehdollistettiin koirat koulutustilaan ja harjoiteltiin koirilla kohdetyöskentelyä. Kuitenkin ennen koirien tilaan tuomista, koiralliset tekivät mekaanisia harjoituksia palkkaamisesta. Palkkaus, sen nopeus ja rytmi on aina ongelmia kouluttajille ja tämä oli itselle todellakin melko havainnollistava hetki. Tosiaan, kyllä ne kurssilaiset voi laittaa tekemään töitä myös ihan ilman koiriakin kentällä. Lisäksi harjoiteltiin operanttia vahvistetta ja käytiin läpi mikä on ero koiran "syöttämisellä" ja vahvisteen antamisella. Mekaaniset harjoitukset kellotettiin 30sekunnin jaksoihin. 30 sekunnin aikana koiran tulisi saada siis vähintään 12 vahvistetta, sen ylimenevät määrät ovat enemmän kuin hieno juttu, ja taisi parhaat vahvistaa koiraa lähes 20 kertaa tuon puolenminuutin aikana!

Mekaanisten harjoitusten jälkeen ehdollistettiin koira tilaan. Tämä jännitti ehkä eniten varsinkin pikkusiskoa -Stella kun saattaa rähjähtää käsiin heti tilaan tullessaan sattumanvaraisesti ketä tahansa ihmistä kohti. Kuitenkin Hollolan Nahkapajalta tilattu kuonopanta luo itsevarmuutta omistajalle ja sitä kautta leppoisamman tunnelman myös koiralle. Eikä stella räjähtänyt, kävi tyytyväisenä tilassa syömässä nakkeja 30sekuntia ja paineli autoon odottamaan uudestaan vuoroaan jotta uudella kierroksella voitasiin toimia samalla tavalla, ehkä hieman häiriötä (pompottelevaa palloa) lisäten.

Välineitä pyrittiin vähentämään minimiin, siksipä ainoat välineet jota esimerkiksi pikkusiskoni käytti oli hihna, oma käsi, oma kehuminen sekä vahviste (nakit). Näin kouluttaminen yksinkertaistettiin niin omistajalle kuin koiralle.

Kohdetyöskentelyssä oli siis tarkoitus että koira koskettaa omistajan kättä. Koiran annettiin pohtia tilannetta miten se saa palkan (nakin), ja moni koira tätä olikin treenannut kotona jo aikaisemmin, oikeastaan kaikki muut paitsi Stella jonka kanssa pikkusisko oli kuulemma kotona kokeillut mutta lopettanut jo ennen ensimmäistäkään onnistumista (miten niin yhtä lyhyt pinnainen kuin isosiskonsa). Stella kuitenkin hoksasi kurssilla idean, ei keskittynyt ympärillä puhuviin ihmisiin vaan mietti miten palkan saa koiralta.

Noita lyhyitä, 30sekunnin toistoja tehtiin ehkä neljä, ja itselle hahmottui kosketusharjoitusten tarkoitus entistä syvemmin kuin aikaisemmin. Luennon jälkeen (jos joku on lukenut aikaisempia postauksia) jäi tosiaan hieman tyhjä, kyseenalaistava ja epäilevä olo. Osakseen myös kohdetyöskentelyyn. Nyt näki käytännössä miten se voi vaikuttaa arkaan koiraan, luoda siihen rohkeutta ja miten helposti kosketuksen saa vaihdettua vieraan ihmisen käteen ilman että koira edes hoksaa koskevansa vierasta ihmistä!

Kotiläksyiksi jokainen sai kohdetyöskentelyn opiskelun ja käytiin läpi jokaisen kohdalla asiat joita kurssista jäi mieleen. Vaikka itsellä ei koiraa tosiaan ollutkaan koiraa mukana, jäi mieleen monia -niin omien koirien koulutukseen kuin omille kursseillekin tärkeitä juttuja.

KELLOTUS

Vaikka oma iphone on rakas ja varmasti siitä tuollainen mahtava kellotustoiminto löytyy, on pakko mennä hakemaan tokmannin keittiöosaston hyllyltä oma reenikello! Tehokkaat puolenminuutin toistot. On paljon oleellisempaa keskittyä treeniin puolenminuutin ajan (niin itse kuin koira), viedä koira autoon ja lopettaa treeni kuin hinkata tunti jotain tiettyä asiaa tehottomasti. Erityisesti paljon puhuttuun kontaktiin tää on varmasti loistoväline!

NÄYTTÄMÖ

Varmista koiran onnistuminen. Rakenna näyttämö tarkasti häiriöiden kannalta järkeväksi. Älä treenaa häiriötä kohti vaan varmista että koiran katsoessa eteen sinä olet siinä ainakin alkuun kun koiran häiriökeskittyminen ei ole ole parasta mahdollista. Lisää häiriötä pikkuhiljaa (miten tämän unohtaakin aina niiden omien koirien kohdalla erityisesti?)

KOHDETYÖSKENTELY

Aloita yksinkertaisesta tehtävästä. Vaikkapa käden kosketuksesta (myös kosketuskeppi hankinnan alla). Kun koira osaa "koske" -käskyn, lisää kestoa erilaisia kohteita jne.. Erityisesti aroille koirille tää näytti olevan aika hieno juttu!

Ei muutakun oman, huomisen kurssin suunnitteluun ja innolla odottamaan seuraavaa treenikertaa Trainer´s Choicen kanssa :)!

HUOMENNA MYÖS ARVONNAN SUORITUS KESÄISEEN HAASTEESEEN OSALLISTUNEIDEN KESKEN!

Pohdintaa laumakäyttäytymisestä ja sen olemattomuudesta.

"Onnistu koirasi koulutuksessa" -kirjan lukemisesta, Wirénin luennosta sekä yleensä matkasta seinäjoelle on selvitty. Luento herätti huomattavasti enemmän kysymyksiä kuin ehkä vastauksia eikä ajatukset ole oikein selviä vieläkään. Nyt olis kiva saada kommentteja heiltä jotka ovat enemmän tuohon Tommyn idealogiaan perehtyneitä ja miten he kokevat kyseisen kouluttajan. Mitä hyvää ja mikä mielestänne tökkii?

Kirjaa lukiessa tuli ihan hyvä fiilis joka johtunee siitä, että kirja käsittelee itsessään lähinnä koiran koulutusta. Tykkään Wirénin koulutustyylistä ja kirjan kirjoitusasu oli sellainen että tyhmempikin ymmärtää harjoitusten etenemisen ja tarkoituksen. Ohjeita näin noudattaen et voi käytännössä epäonnistua ja vierelläsi on varmasti tulevaisuudessa koira joka osaa perusasiat. Kirjassa ei kuitenkaan käyty läpi koirien käyttäytymistä, ei sitä miten ne käyttäytyvät laumassa tai mikä niille on luonnollinen toimintatapa. On selvää, että nykytieteen pohjalta on voitu kumota paljon niitä kiveen hakattuja totuuksia koirien käyttäytymisestä ja susiin vertailusta (häkitetyt sudet eivät tosiaan ole oikea tutkiskelukohde kun yritetään päästä sisälle koirien käyttäytymisestä, tai edes niiden susien).

Ystäviä?

Vaikka rakastan koirien kouluttamista, erilaisten työskentelytapojen tutkimista ja käytännössä kokeilemista sun muuta -tahtoisin oppia lisää koirien luonnonmukaisesta käyttäytymisestä. Tuntuu että Wirén ryssi kaiken sen mihin olen ennen uskonut ja kaikki se tieto jonka pohjalle olen itse kasvattanut ja kouluttanut koiriani -onkin ollut täysin väärä. PeVin surkeaa ideologiaa purkkeineen en ole saanut päähäni koskaan. Millanista ymmärrän että kyseessä on pieni meksikolaismies jonka käytäntö on kulkukoirien opettamaa eikä siten ole lainkaan välttämättä oikeaa tai väärää.

Millaniin samaistuu helpommin. Sen toimitatapa on perusteltu juuri niinkuin jokainen meistä haluaa kokea. Puhutaan koiran psykologiasta, siitä miten koirien kuuluu käyttäytyä ja miten ne käyttäytyisivät ilman ihmistä. Puhutaan siitä että koiraa ei saa inhimillistää (mutta samalla jokainen meistä ihmistä tahtoo olla koiralle enemmän koira kuin ihminen ja tätä myös Millan yrittää tehdä meistä, koiria koirille.). Toisaalta Wirén on sitä mieltä että koira ja ihminen eivät voi kuulua samaan laumaan; "Ihmiset ja koirat eivät pysty muodostamaan yhtä laumaa, sillä eri lajit eivät laumaudu keskenään. Ne voivat kuitenkin elää symbioosissa toistensa kanssa. Kaikki saman lajin edustajatkaan eivät välttämättä laumaudu toistensa kanssa." Onnistu koirasi koulutuksessa, s. 17.

Oisko siistiä kuulua tähän laumaan? Kuva Päivi Nevala

Tahtoisin tietää mihin tämä perustuu, miksi minä ja koirani emme ole samaa laumaa? Miksi kissa voi imettää oravanpoikasia, koira tiikereitä ja tiikeri leijonaa mutta eivät voi koskaan olla samaa laumaa keskenään? Miksi ne antavat niiden liikkua lauman mukana ja ovat valmiita lauman voimalla puolustamaan tätä yksilöä joka ei edes kuulu laumaan?

Vai onko todella niin, että meille on luotu ihana illuusio siitä että voisimme olla samaa laumaa vaikka se ei mitenkään ole mahdollista? Onko ajattelumalli todella niin tiukassa omassa päässä että siitä ei tahdo luopua koska se yksinkertaisesti kuulostaa paremmalta kuin se, että koira on vain eläin joka pyrkii hyötymään minusta? Toisaalta Wirénin kirjassa samaisessa kappaleessa sanotaan että unkarilainen tutkija on todennut koirien ja ihmisen välisen vuorovaikutus täyttää pikemminkin ystävyyden kuin susilauman tunnusmerkit. Kuitenkaan sitä eroa ei kerrota kirjassa (tai sitten olen aika pihalla tekstistä) mikä ero loppujenlopuksi on laumakäyttäytymisessä kuin ystävyydessä?

Omalla kohdalla kyseinen ajattelumalli kumoaa paljon siitä, mitä olen itse ajatellut ja minkä pohjalta olen koiriani kasvattanut. Olen pyrkinyt elämään koirien kanssa paljon niiden ehdoilla tarkoittaen sitä, että en inhimillistä niitä ja annan niiden olla "koiria" lajiperäisine käyttäytymisineen (toki nyt herää kysymys mikä sitten on enää lajiperäistä käyttäytymistä?). Olen olettanut kuuluvani samaan laumaan, jopa pyrkinyt sen paljon puhutun laumahenkemme parantamiseen.

Laumakäyttäytymisen kumoaminen tarkoittaa myöskin sitä, että ei ole ylempi- tai alempiarvoista. Jos yhteiselomme perustuu ystävyyteen olemme samalla viivalla. Eli onko siis niin, että koirat muodostavat keskenään lauman (Rytmi ja Samperi) ja minä olen ainoastaan molempien ystävä? En laumaa, eli en myöskään johtaja -olen vain mielenkiinnon kohde, yltiöhyvä tyyppi jota kannattaa seurata paikasta A paikkaan B, koska palkitsen niitä siitä?

Itsekin tulee naureskeltua lausahdukselle "Ihmisen paras ystävä". Koira hakee omistajastaan hyötysuhdetta, ihana tarina siitä miten koira istui vuosia odottamassa juna-asemalla omistajaansa perustuu pitkälti opittuun tapaan josta sitä on palkittu ja jonka palkkaus vaan muuttui aikojen saatossa siihen että vieraat ruokkivat (palkkasivat) koiran niille sijoilleen. Karua -mutta pitkälti ajattelen näin. Mutta toisaalta ajattelen koirille lauman olevan elinehto. Ruoka, lauman antava turva ja suoja ovat niille niin tärkeitä että siitä kannattaa pitää kiinni. Eli ne seuraisivat minua paikkaan kuin paikkaan pääasiassa siksi että se on niille elinehto pysyä laumassa. Jos meillä ei olekaan laumaa niin onko yhteiselomme on vain hauska temppu jonka olen niille nakeilla opettanut?

"Jos koira on näin nopea oppimaan, miksi meille ihmisille on niin vaikea saada koiran mieli muuttumaan siten, että se haluaisikin samoja asioita kuin me? Miksi meille on niin vaikea saada koira haluamaan sisälle tai meidän luoksemme, haluamaan auton kyytiin tai pysymään kotipihalla? Miksi meille menee käytösten opettamiseen niin tuskastuttavan pitkä aika tai emme onnistu siinä lainkaan" Onnistu koirasi koulutuksessa, s. 31.

Olen aikamoinen tinttaiita, mutta en tahdokaan opettaa näitä käytöksiä varsinaisesti koiralle. Tahdon että se haluaa tulla kanssani, haluaa seurata laumaansa koska koira on laumaeläin ja lauma mahdollisesti muuttaa nyt uusille, paremmille asuinsijoille syystä tai toisesta.

Laumakäyttäytymistä, temppuilua vai kouluttamista?

Esimerkkinä ihmisen kanssa nätisti kulkeminen. Millan sanoo, että koira seuraa laumanjohtajaansa luonnostaan. PeVi sanoo että se on temppu joka opetetaan koiralle ja Wirén että se on koiran kouluttamista. Ei ole paha veikata mihin tässä samaistuu helpoiten! Totta hitossa siihen, että koira tahtoo seurata minua. 

Kuitenkin jokainen näistä on opetettu erilaisten temppujen kautta. On ihan sama onko välineenä takajalkaan kosketus ja suhina (millan), purkkien viskaaminen ja hihnasta nykiminen (PeVi) vai naksutin (Wirén). Kuitenkin näistä ainoa joka ei edes usko laumakäyttäytymiseen opettaa koiran seuraamaan nimenomaan ilman hihnaa ja välineitä, Wirén opettaa koiran pysymään lähellä, haluamaan olla lähellä. Mikä tässä on nyt sitten oikea tapa (no joo, PeVi nyt ei ainakaan), mikä perustuu sittenkään laumakäyttätytymiseen? Millan laittaa koiran kulkemaan vieressä koska koiran pitää tajuta että niin kuuluu mennä. Wirén laittaa koiran menemään vierellä sen omasta tahdosta. Eikö laumassa silti olla omasta tahdosta?

Äh. Nyt menee vaikeaksi eikä ajatus kulje tai ensaa sanottua ehkä edes sitä mitä tahtoisin. Wirénille on lähtee sähköpostia ja kyselyä aiheesta. Mitä mieltä itse olette, kenen tutkikoiden näkemykseen perustatte koirien kasvatuksen ja keiden tutkijoiden teksti ja tutkimukset eivät uppoa sitten mitenkään ja miksi?

Mutta paljon jäi ajatuksia itse koulutuksesta, naksuttimesta ja kosketusjutuista -niistä juttua sit vielä ehkä vähän myöhemmin kun saa tän yhden asian käsiteltyä xD

Mukana koulutuksessa oli pikkusisko Eveliinan (joka on koiransa kanssa lähdössä Wirenin kurssille sekä Jenna. Jennan ajatuksia luennosta blogissa)