Pohdintaa laumakäyttäytymisestä ja sen olemattomuudesta.

"Onnistu koirasi koulutuksessa" -kirjan lukemisesta, Wirénin luennosta sekä yleensä matkasta seinäjoelle on selvitty. Luento herätti huomattavasti enemmän kysymyksiä kuin ehkä vastauksia eikä ajatukset ole oikein selviä vieläkään. Nyt olis kiva saada kommentteja heiltä jotka ovat enemmän tuohon Tommyn idealogiaan perehtyneitä ja miten he kokevat kyseisen kouluttajan. Mitä hyvää ja mikä mielestänne tökkii?

Kirjaa lukiessa tuli ihan hyvä fiilis joka johtunee siitä, että kirja käsittelee itsessään lähinnä koiran koulutusta. Tykkään Wirénin koulutustyylistä ja kirjan kirjoitusasu oli sellainen että tyhmempikin ymmärtää harjoitusten etenemisen ja tarkoituksen. Ohjeita näin noudattaen et voi käytännössä epäonnistua ja vierelläsi on varmasti tulevaisuudessa koira joka osaa perusasiat. Kirjassa ei kuitenkaan käyty läpi koirien käyttäytymistä, ei sitä miten ne käyttäytyvät laumassa tai mikä niille on luonnollinen toimintatapa. On selvää, että nykytieteen pohjalta on voitu kumota paljon niitä kiveen hakattuja totuuksia koirien käyttäytymisestä ja susiin vertailusta (häkitetyt sudet eivät tosiaan ole oikea tutkiskelukohde kun yritetään päästä sisälle koirien käyttäytymisestä, tai edes niiden susien).

Ystäviä?

Vaikka rakastan koirien kouluttamista, erilaisten työskentelytapojen tutkimista ja käytännössä kokeilemista sun muuta -tahtoisin oppia lisää koirien luonnonmukaisesta käyttäytymisestä. Tuntuu että Wirén ryssi kaiken sen mihin olen ennen uskonut ja kaikki se tieto jonka pohjalle olen itse kasvattanut ja kouluttanut koiriani -onkin ollut täysin väärä. PeVin surkeaa ideologiaa purkkeineen en ole saanut päähäni koskaan. Millanista ymmärrän että kyseessä on pieni meksikolaismies jonka käytäntö on kulkukoirien opettamaa eikä siten ole lainkaan välttämättä oikeaa tai väärää.

Millaniin samaistuu helpommin. Sen toimitatapa on perusteltu juuri niinkuin jokainen meistä haluaa kokea. Puhutaan koiran psykologiasta, siitä miten koirien kuuluu käyttäytyä ja miten ne käyttäytyisivät ilman ihmistä. Puhutaan siitä että koiraa ei saa inhimillistää (mutta samalla jokainen meistä ihmistä tahtoo olla koiralle enemmän koira kuin ihminen ja tätä myös Millan yrittää tehdä meistä, koiria koirille.). Toisaalta Wirén on sitä mieltä että koira ja ihminen eivät voi kuulua samaan laumaan; "Ihmiset ja koirat eivät pysty muodostamaan yhtä laumaa, sillä eri lajit eivät laumaudu keskenään. Ne voivat kuitenkin elää symbioosissa toistensa kanssa. Kaikki saman lajin edustajatkaan eivät välttämättä laumaudu toistensa kanssa." Onnistu koirasi koulutuksessa, s. 17.

Oisko siistiä kuulua tähän laumaan? Kuva Päivi Nevala

Tahtoisin tietää mihin tämä perustuu, miksi minä ja koirani emme ole samaa laumaa? Miksi kissa voi imettää oravanpoikasia, koira tiikereitä ja tiikeri leijonaa mutta eivät voi koskaan olla samaa laumaa keskenään? Miksi ne antavat niiden liikkua lauman mukana ja ovat valmiita lauman voimalla puolustamaan tätä yksilöä joka ei edes kuulu laumaan?

Vai onko todella niin, että meille on luotu ihana illuusio siitä että voisimme olla samaa laumaa vaikka se ei mitenkään ole mahdollista? Onko ajattelumalli todella niin tiukassa omassa päässä että siitä ei tahdo luopua koska se yksinkertaisesti kuulostaa paremmalta kuin se, että koira on vain eläin joka pyrkii hyötymään minusta? Toisaalta Wirénin kirjassa samaisessa kappaleessa sanotaan että unkarilainen tutkija on todennut koirien ja ihmisen välisen vuorovaikutus täyttää pikemminkin ystävyyden kuin susilauman tunnusmerkit. Kuitenkaan sitä eroa ei kerrota kirjassa (tai sitten olen aika pihalla tekstistä) mikä ero loppujenlopuksi on laumakäyttäytymisessä kuin ystävyydessä?

Omalla kohdalla kyseinen ajattelumalli kumoaa paljon siitä, mitä olen itse ajatellut ja minkä pohjalta olen koiriani kasvattanut. Olen pyrkinyt elämään koirien kanssa paljon niiden ehdoilla tarkoittaen sitä, että en inhimillistä niitä ja annan niiden olla "koiria" lajiperäisine käyttäytymisineen (toki nyt herää kysymys mikä sitten on enää lajiperäistä käyttäytymistä?). Olen olettanut kuuluvani samaan laumaan, jopa pyrkinyt sen paljon puhutun laumahenkemme parantamiseen.

Laumakäyttäytymisen kumoaminen tarkoittaa myöskin sitä, että ei ole ylempi- tai alempiarvoista. Jos yhteiselomme perustuu ystävyyteen olemme samalla viivalla. Eli onko siis niin, että koirat muodostavat keskenään lauman (Rytmi ja Samperi) ja minä olen ainoastaan molempien ystävä? En laumaa, eli en myöskään johtaja -olen vain mielenkiinnon kohde, yltiöhyvä tyyppi jota kannattaa seurata paikasta A paikkaan B, koska palkitsen niitä siitä?

Itsekin tulee naureskeltua lausahdukselle "Ihmisen paras ystävä". Koira hakee omistajastaan hyötysuhdetta, ihana tarina siitä miten koira istui vuosia odottamassa juna-asemalla omistajaansa perustuu pitkälti opittuun tapaan josta sitä on palkittu ja jonka palkkaus vaan muuttui aikojen saatossa siihen että vieraat ruokkivat (palkkasivat) koiran niille sijoilleen. Karua -mutta pitkälti ajattelen näin. Mutta toisaalta ajattelen koirille lauman olevan elinehto. Ruoka, lauman antava turva ja suoja ovat niille niin tärkeitä että siitä kannattaa pitää kiinni. Eli ne seuraisivat minua paikkaan kuin paikkaan pääasiassa siksi että se on niille elinehto pysyä laumassa. Jos meillä ei olekaan laumaa niin onko yhteiselomme on vain hauska temppu jonka olen niille nakeilla opettanut?

"Jos koira on näin nopea oppimaan, miksi meille ihmisille on niin vaikea saada koiran mieli muuttumaan siten, että se haluaisikin samoja asioita kuin me? Miksi meille on niin vaikea saada koira haluamaan sisälle tai meidän luoksemme, haluamaan auton kyytiin tai pysymään kotipihalla? Miksi meille menee käytösten opettamiseen niin tuskastuttavan pitkä aika tai emme onnistu siinä lainkaan" Onnistu koirasi koulutuksessa, s. 31.

Olen aikamoinen tinttaiita, mutta en tahdokaan opettaa näitä käytöksiä varsinaisesti koiralle. Tahdon että se haluaa tulla kanssani, haluaa seurata laumaansa koska koira on laumaeläin ja lauma mahdollisesti muuttaa nyt uusille, paremmille asuinsijoille syystä tai toisesta.

Laumakäyttäytymistä, temppuilua vai kouluttamista?

Esimerkkinä ihmisen kanssa nätisti kulkeminen. Millan sanoo, että koira seuraa laumanjohtajaansa luonnostaan. PeVi sanoo että se on temppu joka opetetaan koiralle ja Wirén että se on koiran kouluttamista. Ei ole paha veikata mihin tässä samaistuu helpoiten! Totta hitossa siihen, että koira tahtoo seurata minua. 

Kuitenkin jokainen näistä on opetettu erilaisten temppujen kautta. On ihan sama onko välineenä takajalkaan kosketus ja suhina (millan), purkkien viskaaminen ja hihnasta nykiminen (PeVi) vai naksutin (Wirén). Kuitenkin näistä ainoa joka ei edes usko laumakäyttäytymiseen opettaa koiran seuraamaan nimenomaan ilman hihnaa ja välineitä, Wirén opettaa koiran pysymään lähellä, haluamaan olla lähellä. Mikä tässä on nyt sitten oikea tapa (no joo, PeVi nyt ei ainakaan), mikä perustuu sittenkään laumakäyttätytymiseen? Millan laittaa koiran kulkemaan vieressä koska koiran pitää tajuta että niin kuuluu mennä. Wirén laittaa koiran menemään vierellä sen omasta tahdosta. Eikö laumassa silti olla omasta tahdosta?

Äh. Nyt menee vaikeaksi eikä ajatus kulje tai ensaa sanottua ehkä edes sitä mitä tahtoisin. Wirénille on lähtee sähköpostia ja kyselyä aiheesta. Mitä mieltä itse olette, kenen tutkikoiden näkemykseen perustatte koirien kasvatuksen ja keiden tutkijoiden teksti ja tutkimukset eivät uppoa sitten mitenkään ja miksi?

Mutta paljon jäi ajatuksia itse koulutuksesta, naksuttimesta ja kosketusjutuista -niistä juttua sit vielä ehkä vähän myöhemmin kun saa tän yhden asian käsiteltyä xD

Mukana koulutuksessa oli pikkusisko Eveliinan (joka on koiransa kanssa lähdössä Wirenin kurssille sekä Jenna. Jennan ajatuksia luennosta blogissa)

"Jotta koirasta voisi kunnolla nauttia, siitä ei pidä yrittää kouluttaa puoliksi ihmistä. On tarkoituksenmukaisempaa avautua itse sille mahdollisuudelle, että voisi muuttua osittain koiraksi"

- Edward Hoagland

Millanin toinen teos makailee nyt luettuna kirjahyllyssä. Ensimmäinen teos ei oikeastaan havahduttanut minua, ei luonut suuria ahaa -elämyksiä eikä nostanut Millania uudelle tasolle ajatusmaailmassani. Ei. Ensimmäinen teos sai mut oikeasti miettimään jonkinlaisena koirankouluttajana, että ollaanko me ihmiset oikeasti näin kujalla? Tiedän kyllä, että jokainen inhimillistää joskus koiraansa mutta en koskaan ajatellut sitä niin suuressa mittakaavassa mitä sai lukea Cesarin "koirakuiskaaja" -kirjasta. Rähinäryhmissäni ei ole koskaan ollut noin ääritapauksia. Johtuuko se myös siitä että asutaan Suomessa ja vielä niin pienissä kaupungeissa että lemmikkien omistajilla on täällä se järki päässä -koirat pääsevät juoksemaan ja elämään koiralle tarkoitettua elämää. Ei niiden kuulu korvata täällä saamatonta lasta, ei menetettyä parisuhdetta eikä siskoa jota ei koskaan saanut.

Näitä tilanteinta on täällä, kyllä. Kun sitä aikanaan oma parisuhde mureni käsiin ja piti alkaa miettimään muuttoa niin kyllä koirat oli henkireikä. Ei siksi että ne olis istunu mun kanssa katsomassa täydellisiä naisia maanantai -iltaisin tai muuten viettämässä parisuhteelle ennen käytettyä aikaa. Vaikka mä olin miten hajalla, en koskaan unohtanut sitä perusasiaa että perheeseen kuulu lauma koiria -joiden kuuluu elää kuten koirien kuuluu. Ne pakottivat monta kertaa päivässä ulos ja joka kerta ne halusiva ansaita ruokansa. Ei ne joutunut missään vaiheessa hyvänen aika korvaamaan menetettyä parisuhdetta. Ne jatkoivat laumana arkeaan, vetäen vain minua siinä hetkessä perässään. Miten valtava voimavara koiralla onkaan kun se elää hetkessä?

Mutta kuten ei ensimmäinenkään teos, ei tämä toinenkaan luonut mitään suuria ahaa -elämyksiä.

"Laumanjohtajuudessa ei ole kyse siitä, että näytetään "kuka on pomo". On kyse siitä, että koiran elämästä tehdään turvallista ja johdonmukaista. Luonnolliset laumanjohtajat eivät hallitse seuraajiaan pelon avulla."

Mikä Cesarissa sitten mättää? Kuten kaikki ovat lukeneet/nähneet -käyttää tämä koiratiedon guru esimerkiksi piikkipantaa. Siihen on syynsä, miksi sen on esimerkiksi maassamme kielletty. Ehkä sitäkin vain täytyy käyttää oikein. En tiedä, en ole piikkipantaa koskaan käyttänyt -sen kädessä pitäminenkin kauhistutti sen käytöstä. Ja kyllä -niitä saa liian helposti ostettua myös suomen sisällä. Voiko piikkipantaa edes käyttää oikein? Vaikka se vain olisi koirankaulassa, en voi uskoa että se olisi koirasta huomaamaton, saatika oikeanlainen koulutusväline.

Itse sain ensimmäiset raivoni aikanaan Cesarille kyseistä asiasta. Ei siksi että hän käyttää piikkipantaa, vaan mitä hän opettaa idiooteille ja asioista täysin tietämättömille koiran omistajille! Työskentelin tuohon aikaan lemmikkitarvike -liikkeessä ja voin sanoa että Cesarin aikakautena oltaisiin piikkipannoilla jos jollain tehty tiliä! Miten moni koira sai tuon sarjan johdosta piikkipannan koristamaan kaulaansa? Samaa olen kuullut myös muilta koirien tarvikkeita myyneiltä liikkeiltä.

"Koehenkilöt näkivät siis pääsäätöisesti sitä, mitä he halusivat nähdä. Dunning sanoo: "Ennen kuin me edes näemme maailman, aivomme ovat tulkinneet maailman sellaisella tavalla, joka sopii yhteen sen kanssa, millaisena me sen haluamme nähdä, joka välttää sitä, mitä me emme halua nähdä."

Millan saa mussa aikaan kyllä erittäin ristiriitaisia tunteita. Joo, ajatukset on hyviä. Suurinosa ohjeista varsin päteviä ja koulutusmetoditkin ihan toimivia. Mutta miten kujalla täytyy oikeasti olla että tajuaa miten koira eläisi laumassa? Millanen koiran omistaja ei ole kuullut susista jotka elävät laumoissa tai että koira on niistä polveutunut?

Tuntuu että kirja on tarkoitettu koirista täysin tietämättömälle (= ihmisille joka ei käsitä että koira on koira TAI että se on laumaeläin ja tarvitsee johtajan TAI millaista on koiran elämä TAI että koira tarvitsee liikuntaa ja rajoja ja se voi silti olla halittava perheenjäsen ). Tosin toivon -ettei sellainen ihminen olisi koskaan koiraa hankkinutkaan tai että se olisi jo hakenut apua muualta kuin kirjoista lukemalla..

Vaikka kirjan ydin on mielestäni sitä mitä jokaisen koiraa miettivän pitäisi tietää jo ennen koiran hankintaa eikä antaisikaan mitään suurempia ajatuksia on kirja silti toisaalta täyttä hepreaa uudelle koiraihmiselle. Miten saada oikeanlainen energia? Miten harjoitella? Sano lapselle (eikä muuten tarvii olla edes lapsi vaan yhtä malttamaton Jonna Lentovaara) että kokoa toi ikean hylly äläkä anna ohjeita. Kyllä siitä varmaan hyvä tulee -tai sitten koko homma menee paskaks.

"näyttele Kleopatraa" .Millan sanoi kirjassaan kun piti esittää urheaa ja rohkeaa. Voiko oikeasti omaa lemmikkiään huijata? Jos haiset pelolle, uskooko koira enemmän hajua vai esittämääsi energiaa? Pystyt harjoittelemaan kyllä kiukusta yli pääsemistä ja muuttamaan se useimmiten rakentavaksi tunteeksi kun vain hengität ja lasket kymmeneen tai tuhanteen. Jossain vaiheessa tunne muuttuu varmasti pois kiukusta (jos ei, tarvitset apua). Mutta miten voitetaan pelko? Tarvitaan luonnetta että pelko muuttuu päättäväisyydeksi pelkällä hengittelyllä. Entä jos pelkääkin omaa koiraansa?  Milläs sitten harjoitellaan?

Kuten Cesar sanoo, yleensä koulutetaan ihmistä eikä koiraa. Vikaa pitää useimmiten etsiä kyllä omistajasta eikä vaistoillaan toimivasta koirasta. On hienoa jos koira

Faktahan on, että jokainen joka nykyään tahtoo koiran -haluaa että se osaa istua, antaa tassua ja kohta ollaankin jo koiratanssi treeneissä. Missä vaiheessa koiralle voi opettaa näitä? Missä vaiheessa koira on tarpeeksi tasapainoinen vastaanottamaan uusia asioita?

Kirjat on tarkoitettu ajatuksia herättäviksi, tämäkin kirja teki niin. Toivon hartaasti, että kirjan kääntäjä on tehnyt virheen jossain kohtaa, koska tämä koiramaailman uusi guru ei voi sanoa tosissaan että koira täytyy saada hikoilemaan niin että se on nihkeä?

MUTTA. Aivan loistavia kirjoja koiraa miettivälle tai muuten vain luettavaksi, suosittelen ehdottomasti käsittelemään tämän koiramaailman tämänhetkisen raamatun. Kirja on täynnä tärkeää asiaa ja voin olla varma että monelle kirja antaa paljonkin ahaa -elämyksiä! Olisi muuten kiva kuulla niitä myös kommentointilootaan. Mitä loistavaa sinä näet Millanissa, mikä tökkii?

Liikunta - Kuri - Hellyys

Onjo pitemmän aikaa pitänyt ostaa noi Cesarin kirjat itselle ja lukea ajatuksen kanssa. Kuten moni varmaan tietää -en ole mikään Cesarin kannattaja. Toki Cesarilla on älyttömästi hyviä juttuja joilla viedä koiraa. Kaikissa kouluttajissahan on (Vilanderin hyvät puolet on kyllä raakasti vielä etsinnän alla)?

Nyt on sitten kirjat ostettu ja ensimmäinen kirja alleviivauskynän kanssa luettu. Hyviä juttuja löytyi vaan ei mitään häkellyttävää.

Kuten takakannesta voikin lukea; "Kirja valottaa kiehtovasti Millanin ihmeellistä matkaa Hollywoodin supertähtien suosioon ja maailmanlaajuiseen arvostukseen."

Kirjassa kerrottiin hieman liikaa minun makuuni omaa elämänkertaa. Vieläkään en ymmärrä etukannessa mainostettua lausahdusta "... ja korjaamaan sen tavallisimmat käytösongelmat". Kirjassahan ei käyty juuri lainkaan läpi käytösongelmia?

Kaikkeen on aina sama vastaus -liikunta-kuri-hellyys.

Voin sanoa, että samperin nuoruusvuosina se sai kaikkea noita, ja juuri Cesain mainitsemassa järjestyksessä ja silti se tuhosi koko asunnon!

Cesarissa pidän älyttömästi maalaisjärjen käyttämisestä! Itse pyrin toimimaan koirien kanssa aina maalaisjärjen mukaan. On itsestään selvää että koirat eivät ole leluja, ei niitä kiinnosta missä kohtaa salkkareissa mennään tai mikään muukaan inhimillistäminen. Olen jo kauan pohtinut mikä saa ihmisen erkaantumaan niin paljon luonnosta että se alkaa inhimillistämään koiraansa?

Se, mikä Cesarissa tökkii ja miksi pidän koko meksikolaista yliarvostettuna on varmaankin se että en saa hänen kirjoistaan tai tv-sarjoistaan irti sitä, miten se hemmetin koiran saa seuraamaan suorassa tai toimimaan ripeämmin kun kaikki keinot on käytetty? Tokihan Cesar kertoo heti alussa

"On olemassa monia hyviä kouluttajia, jotka voivat opettaa koirasi tottelemaan sellasia käskyjä kuten "istu", "paikka", tai "seuraa". Se ei ole sitä mitä minä teen. Suoritan raskaanpuoleista kuntouttamista. Käytän koirapsykologiaa; yritän saada yhteyden koiran mieleen ja sen luonnollisiin vaistoihin korjatakseni ei-toivottua käytöstä"

Kirja on täynnä itsestäänselvää asiaa, joka ei sen vuoksi tuottanut ahaa -elämyksiä. Miten kujalla tarvii ihmisen olla, että "laumanjohtaja" -kirja tai Cesar saa aikaan noin älyttömän julkisuuden ja Jumalan maineen? Ei voi ymmärtää. Kirja laittoi korkeintaan miettimän -onko tää koko ihmiskunta oikeasti näin hukassa lemmikkiensä kanssa?

Miten koira käyttäytyisi luonnossa? Vaeltaen, ruokaa etsien ja laumassa eläen.

Onko täs maapallos oikeesti vielä joku ihminen joka ei käsitä tätä asiaa eikä antaisi koiran olla koira?

"Jokaisella laumalla on omat rituaalinsa. Näihin kuuluvat vaeltaminen, työskentely ruoan ja juoman löytämiseksi, syöminen, leikkiminen, lepääminen ja parittelu. Kaikkein tärkeintä on, että jokaisella laumalla on laumanjohtaja. Loput eläimistä ovat seuraajia. Lauman sisällä muut eläimet noudattavat omaa arvojärjestystään, jonka yleensä määrittää niiden sisäsyntyinen energiataso. Johtaja määrittelee ja pitää yllä sääntöjä ja rajoituksia, joiden mukaan lauman jäsenten tulee elää."

Lukemisen arvoinen?

Jokaisessa kouluttajassa on aina jotain hyvää. Ja uuden oppiminen toisilta kouluttajalta on aina tärkeää, koska yksinkertaisesti koirien kouluttaminen kuuluu juuri siihen kategoriaan jota et voi koskaan oppia liikaa tai kaikkea. Eri kouluttajat on perehtyneet erilaisiin ongelmiin, erilaisiin koiriin, omistajiin ja ratkovat ongelmia erilaisin tavoin. Eikä kukaan voi miellyttää kaikkia -sehän me ollaan kaikki tietysti jo huomattukin. Mutta. Jokaisessa on varmasti jotain hyvää!

Tästä lähtee erilaisten kouluttajien kirjoittamien kirjojen lukeminen, ehkä putki pitää aloittaa tämän hetkisestä koiraraamatusta ja jumalasta, Cesar Millanista?