keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

SeliSeli.

Kuten kaikki (ihanat ja kärsivälliset) lukijat ovat huomanneet, kirjoitustahti on hidastunut ihan älyttömästi. Salakavala kiire koulun ja muiden työjuttujen ohessa on jättänyt koko blogin ihan päivittämättä ja nyt vasta sain revittyä itseni vastaamaan kaikkiin tulleisiin kommentteihin. Kiire on aina itseaiheutettua, se on totta eikä siinä oikeastaan selittelyt kauheasti auta.

Koko tänne kirjoittelu on kuitenkin ollut mulle henkinen voimavara jonne purkaa ylimääräisiä ajatuksia päästä, potea huonoa omaatuntoa koiranomistajana ja miettiä koulutustapojaan aina uudestaan ja uudestaan sekä tietysti iloita omistamistaan koirista. Ja vielä kun on huomannut että joku näitä höpinöitä jaksaa lukea ja kommentoida, antaa tottakai tälle kaikelle ihan uuden merkityksen!

Blogista ei kuitenkaan saa tulla taakka, koska muuten sinne kirjoittaminen ei ole enää hauskan letkeää ja taiteilijaluonteena kaikki "pakollinen DL:ineen" ahdistaa. Siispä en todellakaan lupaa ahkerampaa kirjoittelutahtia ainakaan ennen kesää, kirjoittelen kun hyvältä tuntuu ja asiaa/kuvia on teille näyttämiseksi asti. Sen haluan kuitenkin kertoa että jokaisesta lukijasta ja salastalkkerista on tosi kiitollinen ja musta on ihanaa että ootte sielä juttuja odottelemassa ja omia blogejanne kirjoittelemassa (muiden juttujen lukemiselle on kuitenkin löytynyt aikaa aina).

Itseaiheutettu kiire on kyllä pahin kaikista. Välillä tuntuu että menee viikkokin ympyrää pyöriessä eikä oikeasti saa aikaiseksi mitään. Koulujutut ei etene, yhdistyksen asiat pyörivät päässä ja omat koirat jää rappiolle muista jutuista puhumattakaan. Kevät tuo mukanaan paineita -pitäisi tehdä sitä ja pitäisi tehdä tätä. On luvattu olla siellä ja on luvattu auttaa toisaalla. Lisäksi se uusi kesän harrastus pitäisi jaksaa aloittaa ja jostain pitäisi löytää rahat vielä siihenkin reissuun jne..

Siksipä teenkin tänä keväänä hieman toisin, eli sen sijaan että kehittäisin itselleni kalenterin täyteen erilaisia juttuja joihin pitäisi löytää voimavaroja -alankin karsimaan niitä minimiin. Omat koirat ja koulu etusijalle niin että intoa riittää sitten kaikkeen ylimääräiseenkin ja kalenterissa on tyhjiä päiviä ihan vain rötväämiselle :)

Mutta tämä kaikki ihan vain muistutuksena siitä että ei, en ole unohtanut blogia ja teitä lukijoita ♥

maanantai 10. maaliskuuta 2014

Vallottava hoitolapsi

Me saatiin tänään hoitolapsi, pieni akitan alku Reika tuli meille muutamaksi tunniksi tutustumaan laumaan ja opiskelemaan lenkillä kulkemista. 

Reika eli "Ripuli" näin meidän kesken oli kyllä rohkee likka. Ei paljon hetkahtanu vaikka jäi meille ilman emäntää ja näki kaks aivan vierasta koiraa. Rytmiä ei luonnollisesti penne kauheesti kiinnostanu, nukku mielummin sohvalla ja örisi sen tullessa liian lähelle. Samperi taas oli iloa täynnä kun taloon saapui painikaveri ja joku joka oli yhtä kiinnostunut ikkunasta stalkkaamisesta niinku sekin;



Oli taas hauskaa pitkästä aikaa reenailla pennun kanssa! Ne on aina niin ihanan innoissaan kun löytyy vaan oikea keino siihen motivointiin. Ylipäätään oli kiva pitkästä aikaa treenailla jotain, koulu on nyt vieny niin paljon aikaa että on jääny kaikki treenaamiset aivan liian vähälle! Onneks sitten aina välillä saa näitä kavereiden pakkauksia joilla saa harjotella ettei koko homma täysin unohdu ennen kesällä olevia yhdistyksen treenejä. Oi kesä kesä kesä kesä ♥

lauantai 1. maaliskuuta 2014

Kevät on täällä!

Lauantai täynnä koiramaista toimintaa pitkästä aikaa! Aamu lähti hyvin käyntiin Jaana-Kaisa Timosen luennolla jossa käsiteltiin miten eri lajit kuormittavat koiraa ja mitä lisäravinteita olisi hyvä antaa harrastuksissa. Tietoa tuli paljon, onneksi mukana oli jälleen kerran kynää ja paperia. Luennolla käytiin tosi kattavasti läpi eri harrastuslajeja agilitystä power dog -lajeihin ja täytyy sanoa että ei sitä todellakaan ole tullut miettineeksi miten raskaita tietyt lajit (kuten agility) voi koiralle ollakaan. Koirat on rakenteellisesti tosi kovilla, lajit ovat muuttuneet aina vain raskaammiksi ja vaikemmiksi -onneksi vastapainona koirista myös pidetään huolta yhtä enemmän.


Vaikka tarkoitus ei ole välineurheilla, käytiin läpi myös koiran ruokintaa ja tueksi annettavia lisäravinteita. Tulipa ostettua meidänkin jätkille pussi palautusjuomaa jota olisi tarkoitus antaa aina vetotreenien jälkeen. Muutenhan meidän liikunta on aika yksinkertaista ja lähinnä aktivointia aamulenkkeineen. Suosittelen kyllä lämpimästi näitä luentoja kaikille jotka vähänkin suunnittelevat koirien kanssa harrastamista!

Jaana-Kaisan sivut löytyy täältä: www.tmiterveystassu.fi


Luennon jälkeen pakattiin jätkälauma autoon ja lähdettiin nauttimaan keväästä. Ihanaa kun metsätiet alkaa olemaan lumettomia ja kuivia! Koirat olikin ihan innoissaan taas kun pääsi kunnolla riekkumaan, löyty onneks lammelta vielä jäätäkin että pääsivät tesmiin sen kestävyyttä kun enää ei meidän lauma kyllä uskalla mennä järven jäille kokeilemaan onneaan..




Nauttikaahan kaikki keväästä ennen sen surullisen kuuluisan takatalven tuloa ♥