Voi miten suloisesti se vetää!

Rym opetelee kaupunkielämää

Meitä on moneen junaan. Ja moni jää vielä asemalle. Oon taas (aina aika-ajoin minäki taas intoudun koiraihmisen elämään :D) miettinyt näitä pennun omistajia täällä. Tai ylipäätään koiran koulutusta täällä missä koirat ovat perheenjäseniä, niitä saamattomia lapsia tai kotoa pois muuttaneiden lasten tilalle tulleita kapsistuksia. Menetetyn parisuhteen korvaavia, yksinäisyyden torjujia. Koirista on moneksi. Ja on valtavaa nähdä täällä kaupungissa miten paljon eläimiin laitetaan rahaa ja aikaa. Enmä sitä huononoa pidä (itekki hussaisin varmaan mielettömät määrät jos olis jotain hussattavaa). Mutta tää koulutus on asia joka nostaa aina päätään tietyn väliajoin, tää kevät varmaan kuuluu niihin syksyn lisäksi. Lenkillä meitä vastaan tulee paljon koiria, joukkoon mahtuu hyvin käyttäytyviä -ja ei niin hyvin käyttäytyviä. Mahtuu pentuja jo vanhoja harmaantuneita löntystelijöitä, vähän kaikkea. Ja erityisesti pennut mua aina pohdituttaa.

Ei kukaan täysijärkinen tahallaan sitä suloista taaperoa lähde ryssimään. Kaikki käy vahingossa. Miten moni on nähnyt liekeissä olevan omistajan taluttavan pientä 10viikkoista pentua kadulla? Se näky kun pentu paahtaa edellä, koko elämä edessään täydessä onnessaan suloisena -omistajan ihastellessa sen menoa. Kukapa ei olisi onnellinen saadessaan taluttaa 10viikkoista? Noissa tilantessa tekisi mieli mennä vain viereen seisomaan ja sanomaan "voi miten suloinen se on, ja vetääkin jo tosi hienosti".

Minähän olen sitä mieltä, että pääsääntöisesti koirille opetaan ne huonot käytösmallit.Remmirähjä ja "nätisti hihnassa" kurssit vetävät porukkaa koska kaupunki on täynnä rähjiä ja vetäviä koiria joiden kanssa lenkkeily ei ole mukavaa itselle, koiralle eikä varsinkaan kanssa lenkkeilijöille. Hienoa on se, että kursseilla käydään. Jaksetaan panostaa ja olla mukana. Mutta miten monta rähjää ja hihnassa vetävää koiraa vältettäisiin jos se pentu yksinkertaisesti vaan opetettaisiin kulkemaan nätisti hihnassa eikä vetäen?