Eroahdistusta(ko)?

(Koska jutusta olisi muuten tullut ihan yltiöpitkä, teen sen suosiolla kahdessa osassa)

Eroahdistus on yksi koiranomistajien suurimpia päänvaivoja. Uskokaa tai älkää, vielä suurempi ongelma se on itse koiralle. Eroahdistus ei ole koiralle pelkkää ajavietettä tuhottavien huonekalujen ääressä tai roskiksista varastelua, se on koiralle raastava käytöshäiriö johon liittyy aina paljon stressiä, pelkoa ja paniikkia. Sen lisäksi, että monet koirat kärsivät sen aiheuttamasta kauheista tunnetiloista, se joutuu useasti kyseisen käytöshäiriön johdosta viimeiselle matkalleen tai kodista kotiin kiertolaiseksi -koska omistajat eivät osaa auttaa tai etsiä koiralle apua oikeasta paikasta. Ymmärrän ongelmaa hyvin, Samperi on nyt kahdeksan vuotias, reipas ja iloinen portugalinvesikoira joka on koko elämänsä kärsinyt eroahdistuksesta. Sillä on toki hyviä kausia jolloin ongelmaa yksinolemisen kanssa ei ole, sitten on näitä hetkiä kun se iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta minun tietämättä siihen syytä.

Olen treenaillut jonkin verran eroahdistuksesta kärsivien koirien kanssa sekä tietysti jutellut monien tällaisen koiran omistavan ihmisen kanssa. Kirjoittelenkin nyt oman kokemukseni pohjalta koko asiasta eikä meillä käytetyt keinot todellakaan toimi kaikilla koska kaikki koirat ole Sampereita.

Eroahdistuskoiran kanssa kannattaa ottaa aina yhteyttä tarvittaviin tahoihin; osaaviin kouluttajiin sekä koiran käytöshäiriöihin paneutuneisiin henkilöihin. Lue, tutki ja ole kriittinen. Ehdottomasti voin silti heti sanoa, että Pertti Vilanderin "Koiran korjauskirja" on kirjoista väärin tässä(kin) tilanteessa, eikä ne opit suoraan herraltakaan parhaimmat ole. Kääntykää siis suosiolla osaavien kouluttajien puoleen jottei ongelma pääse pahenemaan!

Eroahdistus on käytöshäiriö. Se ei ole mielenosoittamista tai pelkoa siitä että sinulle tapahtuu ulkomaailmassa jotain miltä koiran pitäisi sinua suojella. Koirasi on elänyt laumassa, tottunut seuraan ja kiintynyt perheeseen. Huonoimmassa tapauksessa sitä ei ole koskaan yksinkertaisesti vain opetettu olemaan yksinään. Tai sitten on ainakin yritetty, mutta oppi ei tunnu menevän pääkoppaan. Koira on oppinut jo pentuna miten se saa emänsä ja sisaruksensa lähelleen; ulvoen ja haukkuen. Se on toisinsanoen myös luontaista ja opittua käytöstä.

Tietämilläni eroahdistuskoirilla (nyt ei puhuta siis turhautuneista koirista) on ollut aina heikko hermorakenne. Heikko hermorakenne on esimerkiksi sitä, että koiralla on huono stressinsietokyky, se ei kestä paineistusta eikä palaudu stressaavista tilanteista normaalisti. Kierrokset saattavat nousta olemattomista asioista toisiin sfääreihin ja se on kaikintavoin epävarma. Mikäli koiralla on edellä mainittuja luonteenpiirteitä, tulisi niihin kaikkiin puuttua kasvatten koiran itseluottamusta onnistumisilla ja siedättäen erilaisiin tilanteisiin (eikä siedättäminen tarkoita sitä, että esimerkiksi rakettipelkoista koiraa istutetaan rakettien räiskynnässä kunnes se väsyy). Mitään tutkimusta en ole huomannut siitä että eroahdistus olisi periytyvää, mutta keskusteluja ja spekulointia asiasta on jonkin verran. Toisaalta taas hermorakenne periytyy mutta eroahdistus saattaa kuitenkin olla myös jonkun yksittäisen tapahtuman jatkumo (kodinvaihto, trauma, muutokset perheessä, pelkotila yksin ollessa jne..).

Esimerkiksi Samperi on ollut aina aika "heikkopäinen". Mitä ihanin ja rakastettavin koira -mutta sellainen "anteeksi että olen olemassa" tyyppinen kuitenkin. Sen palautuminen stressaavista tilanteista on erittäin huono eikä se kestä paineistusta. Saadessaan yhden huonon kokemuksen -pitää tehdä hirveästi töitä sen "kumoamiseksi" tulevaisuudessa. On siis ollut lähes itsestäänselvää alusta saakka, että sille yksinolo tulee tuottamaan ongelmia ja mitä todennäköisemmin -koko sen eliniän.

Kiertäviä kuvia facebookista

Eroahdistus sekoitetaan tosi usein siihen, että koira tuhoaa tylsyyteensä irtaimistoa ja pitää meteliä. Se että koira turhautuu ja purkaa energiaansa ei ole eroahdistusta -se on yksinkertaisesti tylsistymistä. Rytmi saattoi pentuna kavuta kaikki keittiönkaapit, murtautua ulko-ovista, penkoa roskiksia, syödä kaikkea esille jätettyä -mutta eroahdistunut se ei ole ollut koskaan. Kehittelevä ainoastaan. Minun onneni on myös, että Samperilla oli jatkunut seesteinen aika eroahdistuksen osalta ennen Rytmin tuloa -näin Rytmi ei oppinut stressiä toiselta koiralta vaan siitä on kasvanut ihan kelpo yksinolija.

Eroahdistuksesta kärsivä koira käyttäytyy jo omistajan läsnäollessa usein eritavalla kuin ns. "normaali puuhastelija". Vaelteleeko koira perässäsi, onko se mielellään jatkuvasti lähelläsi, ahdistuuko lähtösignaaleista (avaimet, takin päälle laittaminen jne..), eikä pysty rauhoittumaan toiseen huoneeseen oven ollessa kiinni? Yksinollessaan sen teot eivät jää pelkäksi puuhasteluksi vaan tuhoamisen lisäksi se saattaa ulvoa, haukkua, ulostaa, oksentaa. Usein koira kehittää erilaisia toimintoja kuten hännän jahtaamista, rapsuttelua tai itsensä nuolemista. Kun koiran käytöstä seurataan esimerkiksi videoinnin avulla huomaa helposti eron siinä puuhasteleeko koira vain itseään viihdyttääkseen ja energiaa purkaakseen vai onko sen toiminta stressaantunutta ja itsensä rauhoittelua. Mikään edellä oleva oire ei ole varma merkki eroahdistuksesta tai pelkästä puuhastelusta vaan kokonaisuus vaikuttaa ja seuraamalla koiran käytöstä huomataan mistä toiminta johtuu.

Koiran luonteesta riippuen sen käytös voi olla hyvinkin erilaista. Siinä missä aktiiviset rodut purkavat stressinsä omistajalta tuoksuviin esineisiin kuten puhelimiin, silmälaseihin, sohviin, sänkyihin, vaatteisiin ja kaukosäätimiin saattavat vähemmän aktiiviset rodut "tyytyä" pelkkään ulvomiseen ja haukkumiseen. On suuri virhe luulla, että koira v*ttuilee tekemällä tarpeensa sisälle. Kuten monet meistä ihmisistä, myös koirat saattavat reagoida mahallaan. Stressi lisää suolen toimintaa ja niin pissat kuin kakatkin saattavat tulla lattialle hyvinkin nopeasti omistajan lähdettyä koska eroahdistus on pahimmillaan ensimmäisen vartin-puolentunnin aikana siitä kun se on huomannut olevansa yksin.

Omistajan tullessa kotiin koira on usein iloinen, mutta eroahdistuskoira on jo hysteerisen iloinen. Jos sen rauhoittumiseen menee pitkä aika ja iloisuus "menee yli" saattaa se olla merkki siitä että koira on stressannut yksinollessaan. Tarkkaile koirasi käytöstä tarvittaessa myös kouluttajan kanssa, näin saat varimimmin oikeanlaisen diagnoosin koirastasi. Onko se vain tylsyyteensä puuhasteleva vai eroahdistunut jolloin yksinolemisen tueksi pitää tehdä muutakin kuin jättää rauhoittavaa tekemistä?

Eroahdistusta voidaan hoitaa monin eritavoin. Tässä vaiheessa pitää kuitenkin muistaa että kyseessä ollessa eroahdistus kaikki apukeinot kuten lääkitykset ovat vain väliaikaiseen käyttöön sekä osaksi koulutusta. Niitä ei tule käyttää mielestäni yksinään tai korvaamaan koiran tarvitsemaa koulutusta. Koirille syötetään ihan älyttömästi mielialalääkkeitä koska ne ovat nopea keino koulutukseen verrattuna. Mielialalääkkeiden lisäksi on DAP -haihduttimia, erilaisia lisäravinteita ja apua voi hakea kasvilääkinnästä. Kouluttajat suosivat myös hierontaa koiraa rauhoittamaan. Luonnollisesti on poissuljettava myös syyt sairauksista josta tarpeiden sisälle tekeminen saattaa johtua. On myös huomioitava, että eroahdistus ei ole useinkaan "vain vaihe" koiran elämässä. Se on käytöshäiriö joka saattaa loppua kokonaan koulutuksen avulla tai "uusiutua" mikäli taitoa ei ylläpidetä tai koira kokee yksin jäädessään stressiä ja saattaa jälleen turvautua vanhaan käyttäytymismalliin.

Vaikka koskaan ei pidä sanoa "ei koskaan", en koiralleni syöttäisi mielialalääkkeitä. Me kyllä kukkahattuillaan ja koitetaan esimerkiksi kasvilääkintää mutta pitkälti pyrkimys on kouluttaa koira yksinoloon. Kouluttaminen on prosessi joka sisältää rauhoittumisharjoituksia, vastaehdollistamista eli tehdään yksinolosta koiran kannalta kannattavaa ja loppujen lopuksi pidempiä yksinoloja. Koulutuksen tueksi kannattaa lueskella erilaisia vinkkejä. Olisiko teillä hyötyä esimerkiksi nauhoittavasta kamerasta, nauhurista, itkuhälyttimestä, cd -soittimesta jne..?

Postauksen toisessa osassa käydään läpi juttuja miten me harjoitellaan yksinoloa ja millaisia apukeinoja meillä on käytössä.

Koirien oma Big Brother 2014

Monesti on pyydetty kirjoittamaan Samperista ja sen eroahdistuksesta. Miten se saatiin "kitkettyä" ja millaista se elämä oikein oli eroahdistuskoiran kanssa. Voi kunpa vois oikeasti kertoa asiasta mennessä aikamuodossa! Jossain vaiheessa lupaan yrittää kirjoittaa Samperin tarinaa tarkemmin, kuitenkin meillä on ajankohtaisempikin ongelma. Nimittäin tuo miltein kahdeksanvuotias portugalilainen on jälleen hoksannut että yksinoleminen on yksi maailman kauheimmista asioista.

Samperin tuhoja erään lyhyen koulupäivän jälkeen muutamia vuosia sitten.

Mitään havaintoa ei ole miksi se on taas tällaiseen lopputulokseen tullut mutta tällaisen ratkaisun se on nyt jostain keksinyt. Samperin kanssa pitää aina muuttaessa ottaa tosi rauhallisesti yksin jäämisen suhteen, ja niin toimittiin tähänkin asuntoon muutettaessa. Yksinolemiset aloitettiin lyhyillä pätkillä ja niin että äijä oli väsynyt yksin jäädessään vielä monien kongien kanssa.

Pitkään aikaan ongelmia yksinolemisen kanssa ei ole oikeastaan ollut, osakseen myös siksi että koirat ovat mahdollisimman vähän keskenään ja osaan välttää tiettyjä asioita paremmin kuin ennen. Uuteen asuntoon muuttaessa harjoitellaan ja edetään tarkemmin niin ettei Samperille ehdi paniikkia yksinjäämisestä edes syntyä. Toki myös varmasti Rytmi auttaa omalla rauhallisella tavallaan asiaa, senkun voisi jättää päiväksi bussiin nukkumaan eikä se havahtuisi ennen ruokakipon kopinaa.

Kaikista surkein tilanne on se, että koira ehtii mennä jo paniikkiin. Se tuhoaminen on pikkujuttu ja useimmiten mukavaa puuhastelua keittiön roskisten ja ruoka-ainekaappien parissa. Pieni ruokien varastelu pitää mielen virkeänä ja jaksaa muistuttaa minua siitä että ehkäpä niiden kanssa olisi voinut tosiaan pidemmänkin lenkin aamulla tehdä. Oikeastaan oon enemmänkin kuin onnellinen siitä, että Samperi on lähtenyt tähän pikkuiseen puuhasteluun kaiken huutamisen, ulvomisen ja panikoinnin sijaan.

Kaikista paskamaisinta on, kun jostain kumman syystä homma meneekin täysin puun takaa tähän pisteeseen että tunnutaan olevan lähellä lähtökuoppia. Se kaikki koiran kokema paniikki ja stressi jo itsessään harmittaa ja surettaa. Siihen kaupan päälle pari kiukkuista viestiä naapureilta niin homma on kasassa. Ärsyttävintähän tässä on, että minulla ei ole mitään käryä missä vaiheessa ja miksi näin on päässyt käymään.

Koirilla on meillä huone (jossa ei mattoja sattuneesta syystä tällä hetkellä ole) sohvineen ja nukkumapaikkoineen jossa viettävät yksinoloaikansa. Myös yönsä aina silloin kun minä en kaipaa jalkojen lämmittäjää sängyssä joten huone sinänsä on aivan tuttu eikä yksinolon pitäisi olla mikään ongelma tässä vaiheessa. Reippaan kuukauden Samperi on tehnyt kuset ja paskat sisälle (oi karvalankamatot ja niiden pesemisen ihanuus!) lähes tulkoon aina yksin jäädessään.

Alkujaan mietin, että sisälle sontiminen on vaan kesän peruja kun äijä kipuili mahansa kanssa, matoille paskomisesta pääsi ehkä kehkeytymään sille vain huono tapa joka jäi päälle vaikka kipuja tai muitakaan mahaoireita ei näy ukolla olevan. Jossain vaiheessa huomasin että äijä on stressaantunut mun saapuessa kotiin -se ei rauhoitu millään ja käy totaalisesti ylikierroksilla joka poikkeaa siitä "normaalista" iloisuudesta kun tulen kotiin. Se on saattanut olla levoton ja piippailla vaikka kämppis olisi kotona niiden kanssa jne..

Meillä on kuitenkin aivan ihania naapureita joten sitä viimeistä naulaa arkkuun ei ole naulattu (tai sitten meillä on vain paksut seinät) kun mitään ääniä meidän kämpästä ei kuulemma ole kuulunut. Aloin kuitenkin epäilemään tätä asiaa koirani tuntien ja jätin puhelimen tilannetta kuvaamaan ollessani n. puolituntia poissa. Eikä tuo videomateriaali mitenkään kauhean mieltä ylentävää ollut. Ensinnäkin Samperi ei todellakaan ole rauhassa kuten ennen ja levottomuus siirtyy myös Rytmiin joka muuten on aina ollut hyvin rauhallinen ja nukkuu omassa rauhassaan sohvalla tai luita kalvaten (postauksen alla löytyy pätkä videosta).

Siitä paikasta lähdinkin kaupoille ja ostin ison kasan broilerin siipiä, kongit on heitetty täytettynä pakkaseen ja paketista revitty LifeCam HD-5001 asennettuna. Ny on oikein agenttitouhut, kamera on viritetty vanhaan läppäriin ja saan kameran kuvan äänineen näkymään puhelimeen -olin sitten missä tahansa. Että oikein näppänä viihdeohjelmahan tämä on, koirien BB alkakoon :D!

Nyt on testattu myös uutta kameraa, päästy todistamaan Samperin paskomista ja kusemista, haukuntaa ja piippaamista, Rytmin turhautumista ja luiden syömistä. Ensimmäisessä testissä oli, että jätin jätkät yksinään kongien kanssa, Samperi soi kaikessa rauhassa omansa tyhjäksi, nousi ylös, paskasi ja aloitti piippaamisen/haukkumisen. Että tässäpä meillä ongelmaa kerrakseen ratkottavana! Hyviä vinkkejä otetaan vastaan, nyt koitetaan vain saada äijä rauhoittumaan, olemaan hiljaa ja rennosti. Mihinkään lääkehommiin tässä ei kuitenkaan olla lähtemässä edelleenkään. Toivotaan vain hiljaa ja hartaasti että naapureilta vielä hippasen irtoaa ymmärrystä ja Samperi hoksaa taas pian että yksinolemisessa mitään ongelmaa loppujenlopuksi olekaan.

Onko moni muu kuvaillut koirien yksinoloa, mitä videoilta on paljastunut?

Kesken on myös postaus toivotusta vetojutuista (tarkemmin canicrossista) ja vaikka mitä muuta. Niin ja omistajan lomakin hupenee kun koulukin alkais maanantaina, jännittää!