Pinkillä, töissä, sukelluksia, juoksemisia ..

Siitä onkin jo hetki kun viimeksi tänne kirjoitin! Mutta haittaako se? Ei varmaan.
Sunnuntaina oli aika rankka päivä, olin töissä. Voitte vain kuvitella sitä raatamisen tuskaa! Mutta kaikki alkoi siitä että jonna pakkasi laukkunsa, runnoi minut pinkin kyytiin ja lähdettiin kohti ääretöntä. Ensin Jonna vei minut Liinun ja Johannan luo, vissiin jotain jonnan tuttuja, luulisin. Sitten se jonna hatarapäisyydessään unohti minut sinne! Unohti!

Mutta minäpä oikein hienosti ulvoin.. ja ulvoin.. ja ulvoin.. ja välillä kävin syömässä kissan hiekkalaatikolla että jopa vähän oksensin, luulivat hupsut minua kipeäksi, mutta suunnitelma toimi. Ne ihmiset huomasi mitä Jonna oli unohtanut ja onneksi tajusivat pirauttaa Jonnalle jotain että " Me tuodaan tää nyt sulle, tää vaan huutaa ja huutaa ja oksentaa ". Samperi että olenkin ovela.

Mutta sitten ne ihmiset veikin minut jonnekkin ihan ihme paikkaan. Se oli täynnä sohvia, pöytiä, siellä oli lisäksi joku pöytä jossa oli palloja, Jonna ja joku muu hupsu eivät oikein tajunneet pelin ideaa. Ne vaan sohi niitä palloja joillakin mailoilla. Palloja pitää noutaa, idiootit. Sitten siellä oli paaljon karkkia, sain onneksi muutaman varastettua, sitten siellä kävi paljon outoja ihmisiä. Jonna myi niille limsaa ja karkkia ja jäätelöä. Sitten tajusin minne ne olivat minut tuoneet, TöIHIN! Kuinka ikinä kestäisin täällä?! En mitenkään.
Niimpä tein varasuunnitelman. Heti kun Jonna vei minua ulos ja päästi irti, että menisin pissalle, ja pyh sanon minä. Mitä minä pissalle kun onhan tässä vesiojakin tarjolla. Takaisin töihin en enää menisi, se olisi varma. Sitten näin pelastukseni, pelastukseni näytti hieman erilaiselta kun olin kuvitellut, mutta pääasiahan on että pelastus vain saapuu. Pelastukseni näytti kahdelta ihmiseltä ( ! ) joilla oli lenkkeilypuvut, niimpä juoksin kuin salama pelastukseni turviin, mutta ne typerykset vain hössöttivät ja silittelivät. Kyllähän minä olen söpö, mutta eikö ne kehumiset olisi voinut jättää myöhemmäksi? Ei muuten väliä mutta Jonna sai minut kiinni.
Niimpä minä menin takaisin töihin. Siellä oli tylsää. Minä vain nukuin nukuin ja nukuin. En ehkä ikinä halua töihin! Sitten taas lähdettiin ja jonna pakkasi minut pinkkiin ja olimme viimein kotona, sain ruokaa ja pääsin nukkumaan.

Mutta tämäpäivä oli mahtava. Aamulla jo puoli7 aikaan se Aki tuli käymään. Aki on kiva kun se vaan rapsuttelee, välillä se kyllä sanoo että mee nyt pois, mutta eihän sitä tarvi kuunnella? Mutta sitten se taas tapahtui.

Kun Jonna oli taas aamulla lähtenyt ja raa`asti jättänyt minut yksin, yksin. Koko päiväksi, moneksi tuhanneksi tunniksi, piti keksiä jotain tekemistä. Menin ovelle, hypin sitä vasten. Hypin hypin ja hypin, ovi aukeni koko ajan enemmän ja enemmän, kunnes sain voimallani, jolla saisin vuoretkin siirtymään, oven auki ja pääsin ulos! Etsin Jonnaa näyttääkseni mitä mahtavaa olin tehnyt. Vilkaisin kelloa, ei sillä että minä muka haluaisinkaan ymmärtää mitä ne tyhmät tikut siellä ympyrässä pyörii, mutta tavan vuoksi lähinnä, mutta sen ymmärsin että minulla on aikaa, aikaa ennenkuin se Jonna saapuu kotiin.

Ennenkuin päätin tehdä mitään, kävelin keittiöön ja huomasin että Jonna oli hupsuna heittänyt matot ulos (Jopa minä tiedän että matot kuuluvat SISäLLE, Jonna ei ymmärrä aina tällaisia itsestäänselviä asioita..) Ja koska matot ovat aivan liian raskaita ja lattia niin kovin kylmä -päätin tehdä matot itse. Löysin sieltä, mitä ne vessaksi kutsuvat, muutaman rullan jossa oli jotain tarpeeksi pehmeää. Itseasiassa niitä rullia oli seitsemän, ja seitsemän oli juuri oikea määrä mattojen tekemiseen. oli aika kova homma.

Ensin madotin eteisen, sen ison. Olin aika ylpeä työstäni, Jonna varmasti pitäisi siitä. Sitten menin olohuoneeseen, olin päässyt jo melko pitkälle kunnes Jonna yllätti ja saapuikin jo kotiin.
Jonna on niin kiittämätön, luulisin että jopa pilallelellitty. Ei se ymmärtänyt kuinka suuren vaivan olinnähnyt, se vain valitii ja laittoi minut pihalle. Vaikka mitä tekisi se aina vaan valittaa! Kun vihdoin päivi tuli pääsin sisään jonna oli ottanut kaikki minun mattoni pois!

Mutta ei se mitään, Jonna yritti hyvitellä mokomaa viemällä minut päiville josta päästiin juoksemaan tasen ja itsin ja hiliman kas. Oli kivaa, meistä otettiin vähän kuvia, tai no, ne yritti mutta se oli aika vaikeaa kun me juostiin niin valtavan kovaa! Siinä oli onneksi lähellä juomapaikka jossa pystyi vähän vilvoittelemaan samalla.
Sitten meidät pakattiin autoon ja päästiin kohta taas juoksemaan. Aika mahtavaa. Siellä oli se sama lampi jossa oltiin silloin manun ja tasen kanssa ( oli siellä hitsi ja vilmakin mutta niitä ei mainita tekstissäni). Minä uin. Huomasin kuinka hauskaa se vedessä juokseminen on oikeasti! Sitten sukelsinkin vähän, ensimmäistä kertaa ikinä! ette usko vai, siitä on todiste, katsokaa vaikka kuvia! mahtava päivä. Suorastaan vallattoman ihana.
Ja muuten, Lalan pitöisi saada pentuja tässä lähiaikoina, sitten saan monen monta tuhatta juoksu kaveria! Mahtavaa. lala on kyllä aika palljo jo ja haisee öisin pahalle.
-Samperi