Plää

Wou kuinka pitkä aika siitä viimesestä kirjoituksesta onkaan! Voitteko kuvitella,melkein kolme viikkoa. Se on hurjempaakin hurjempi määrä. Ainakin näin kovin pienelle koiralle.

Ainaski mulle on tapahtunut kaikkea. Lähinnä mahtavaa mutta koska tämä tila on rajallinen ja pienten poikien nukkumaanmeno aika on mennyt jo ajat sitten ohi niin yritän kertoa nopsasti. Ja lyhyesti. Jonna on niin vanha ja tylsä eikä ymmärrä millään että hei haloo, mulla on kesäloma ja pienetkin pojat, jopa näin pienet pojat saa valvoa pitkään. Ainaski kahteentoista asti!

Ensin voisin kertoa teille Nerosta. Nero oli sellanen koira, vähän outo, mutta hurjan hienon näköinen! Se oli kuulemma haski, niin jonna sanoi. Petyin ihan vähän, yleensä jos puhutaan jostain hienosta ja komeasta koirasta perään lisätään "no mutta kyllä samperi ainaski on yhtä hieno" tai "Oottakaas nyt kun Samperi vähän kasvaa tästä" tai "Kyllä samperistakin tulee sitten yhtä hieno" tai "on samperiki välillä ihan kiva" tai "Samperi on hyvä ku sen maalaa" tai "Kyllä se aina välillä tottelee" tai jotain. Mutta ei, ei nyt.

En tiiä miks se oli meillä, mutta hetken jo toivoin että kumpa se ei jäisi. Arvatkaas mitä? Neroa jonna kyllä lenkitti illalla ja jopa aamulla, minua ne vain tyytyy juoksuttamaan tylsien nallekarhujen ja muiden lapsellisten helistimien kanssa. Ja välillä Taistonki kanssa, mutta ei pitkään aikaan edes Tasen. Yrittäkää edes ymmärtää.

Nero ei oikein ymmärtänyt leikkiä. Ehkä sillä oli minuun verrattuna huono lapsuus aika, vaikka eipä se paras mahdollinen varmaan ole minullakaan.. Minä yritin aina välillä vähän äristä ja puhista mutte se vain vahtasi ja seisoi niillä pitkillä jaloillaan, kuin olisi muka minua ylväämpi tai jotain, en tiiä.

Mutta arvatkaas vain mitä NOLOA se nero teki. Itki. ITKI, aivan nuo kolme kirjainta

I 

T 

KI . 

Lapsellista sanon minä. Jonna aina sanoo että pikkupojat itkee, eipä tainnut Nero oikein tietää sitä. Mutta se Nerosta.Ja arvatkaa mitä muuta? Mä olen maalannukki.

Mun pepussa on vieläkin iso valkonen läntti siitä muistuttamassa, sekun ei lähtenyt pesussa. pitää siis odottaa että se tyhmä kone tulee ja ajaa pepun taas sileäksi. Onhan se kiva, olen nimittäin huomannut vetovoimani katoavan peppuni leviämisen jälkeen. Enään minä en ole kiinnostava kenenkään muun mielestä kun Lalan kakaroiden. Mutta ne nyt on sellaisia teinifanittajia, tiedättehän.

No asiaan. Olin maalaamassa sen pitkäjalkaisen pojan luona, Aki mikä lieneekään. Ja Ronikin oli siellä! Me vaan maalattiin ja maalattiin. Varmaankin aika paljon koska siinä meni koko päivä ja minua nukutti. En muista sitä rakennusten lukumäärää, koska leikin kuitenkin välissä, ihan hetken vain, ennen uuden rakennuksen maalaamista.

Lisäksi siinä maalaamisten välissä löysin monta kalapaikkaa. Siellä Akin ja Ronin paikassa kalat ovat hupsuja.

a)Löysin ne pellolta 

b)Ne ei liikkunu 

c)Haisi kumman hyvälle 

d)Jonna vain huusi ja huusi että irti. 

voitte vain kuvitella kuinka vaikeaa oli syödä ne kun jonna on semmone hirvittävä kyylä. Mutta olimpas ovela aina kun Jonna huusi otappa pois, otin pois menin hakemaan kepin, joka oli siis muka paljon parempi, ja hiivin takasin istumaan kalanviereen, kun jonna katsoi taas sitä seinää, nappasin kalan hipihiljaa eikä jonna huomannut yleensä mitään!

Onse maalaaminen raskasta puuhaa. Ja arvatkaas mitä, en ole myöskään ollut pinkin kyydissä, vaan oranssin. Oranssissa oli paljon mukavampaa kun sai olla koko ajan vain sylissä ihan velttona. Oli hauskaa. Toivottavasti pinkki ei tule takaisin, evö!

Mutta ei nämä kolmeviikkoa ihan ruusuilla tanssimista ole ollut. Tässä mainitakseni juhannus. Minun ensimmäinen juhannus ikinä ja arvatkaa vain oliko kovat odotukset. NO OLI. Mutta jonna. Tiedättekin jo. MOKASI kaiken. Se lähti, jätti mut kotiin ja arvatkaa oliko tyhmää. Ainakin seuraava päivä, lauantai. Tylsää tylsää tylsää. Ei mitään lapsille tarkoitettuja juhannus juttuja. Kaikki muut pojat kyllä varmasti leikkivät jossain. Minä vain makasin kotona. Ikinä olisi pitänyt tulla tänne. Ne siellä oulussakin piti varmasti hauskan juhannuksen.Ilman minua.

No mutta onneksi on juhannuksesta selvitty.

Ainiin ja sitme käytiin yhes kivas paikas. Sielä oli Meke ja Nana ja Uljas ja sit oli viä Ilona. Ja miljoona muuta koiraa, ja Jonna pilasi kaiken, se ei päästäny heisteleen jokaista koiraa. Oli muuten kivaa mutta Jonna ei tajunnu päästää hihnasta. Uljas oli kyllä mahtava. minustakin tulee niinkuin Uljas, sitten isona. Seinäjoen näyttelyiksi niitä kutsuivat.

Ainiin ja taas meinasin unohtaa, minullakun on niin kovin pieni pää että sinne mahtuu vain vähän asioita kerralla niin melkein unohdin kertoa lalan pennuista. Ne ovat kasvaneet, ja tykkään leikkiä niidenkin kanssa, nytkun nekin osaavat jo vähän leikkiä. Pihalla on niiden kanssa kivaa. (Tyhmää, ne saavat parempaa ruokaa kuin minä..!) Varsinkin Jade on kiva. Vatanenkin . Sikuriinakin. Virtanenkin. neiti Adelmakin. Taikakin. Kanelikin. Siinähän ne kaikki sitten olivatkin.

Ainiin! ja meinasinmpas unohtaa, olen keksinyt uuden harrastuksen. Koska pihalla on tylsää olen keksinyt että kun tiellä menee autoja tai pyöräilijöitä tai ihan mitä vaan ei sen väliä ole, niin otan niitä kiinni ja olen juoksukisaa! Aika mahtavaa. Jonna on luultavasti tosi kade eikö jaksa juosta koska laittoi minut kiinni naruun. Ja osti vakuutuksen. Höpö höpö. Jonakin päivänä minä näytän Jonnalle kuinka Samperi poika juoksee!

-Samplari kiit(t)ää