Liikuntapäiväkirjan tuloksia!

En tiedä kuinka moni muistaa vielä kuukausia sitten laittamani haasteen pystyyn; kyseessä siis liikuntapäiväkirja! Kyseisestä haasteesta voitte lukea täältä: "HAASTEENA LIIKUNTAPÄIVÄKIRJA!"

Itsellä unohtui täysin julkaista omia tuloksia, myös siksi että oon maailman huonoin pitämään minkäänlaista kirjaa liikuntasuorituksista. Kiitos kuitenkin Anonyymi kommentoija joka muistutit mua asiasta :)!

Tässä siis parin viikon takaiset tulokset viikon ajalta:

Maanantai, torstai, perjantai

Aamulenkki normaalisti hihnassa, mikäli SportsTrackeriin on luottaminen, matkaa tulee aamulenkille noin 6km. Tämän jälkeen jätkät pääsevät jatkamaan uniaan siksi aikaa että minä valmistaudun kouluun, ennen kouluun lähtöä koirat saavat ruokansa, Samperi syö päiväruokansa vallan kongeista ja Rytmi oman ruokansa jäädytettynä. Samperin kongit sisältää siis turvotettua nappulaa lihaan sekoitettuna ja kaiken kaikkiaan päivän ruoka mahtuu viiteen kongiin ja yhden putkiluun sisälle. Näillä saavat siis äijät aktivoida itseään mun koulupäivän ajan.

Päivällä koulusta päästyä tehdään ihan pienen pieni pissatuslenkki jolla ei kestoa ole kuin 10-15 minuuttia, eli se tuomittu "korttelin ympäri".

Illalla tehdään pieni lenkki, mikäli jälleen on SportTrackeriin luottaminen niin matkaa iltalenkki kierrokselle tulee hippasen alle kolme kilometriä.

Tiistai, Keskiviikko

Aamujutut ja päivän "pikapissatukset" maanantain ja torstain tapaan. Iltalenkin vaihdos ja SportTracker näytti kilometreiksi reipasta viittä kilometriä.

Lauantai

Maanantain, torstain ja perjantain mukainen iltalenkki (eli hippasen alle kolme kilometriä) aamulla, jonka jälkeen molemmille yhdet kongit ajanvietteeksi (lauantai on meillä hipheisiivouspäivä).

Päivällä koirien autoon pakkaaminen ja metsään riekkumaan isoimpia energioita, noin tunnin verran. SportTrackeriä ei tullut mukaan, mutta täysmetsässä tuli haahuiltua tunnin verran. Kilometrejä tuskin hirveää määrää omalta osalta mutta koirat juoksi elämänsä voimissa minuun verrattuna varmasti viidenkertaisen määrän niin, että lenkin jälkeen molemmat makas raatoina sohvalla.

Illalla pieni korttelin ympäri pissatus ja Samperille kongit ja Rytmille ruoka iltavietteeksi kun omistaja lähti katsomaan mitä paikallisiin juottoloihin kuuluu.

Sunnuntai eli rötväys

Sunnuntaina meillä nukutaan. Aamulla herätessä käytiin nopeasti pihalla, jatkettiin löhöilyä sohvalla. Iltapäivällä toinen nopea pissatuslenkki ja jätkille kongit ja ruoat ajanvietteeksi. Illalla nopea käynti porukoilla joissa pääsi purkamaan isoimmat energiansa pellolla vapaana juosten.

Pääsääntöisesti meillä ei kuitenkaan sunnuntaisin tehdä mitään, se on lepopäivä niin koirille kuin itselle. Usein pidemmät metsälenkit ja rasittavimmat treenit tehdään lauantaisin joten sunnuntai menee muutenkin lihasten palautumiseen ja muuten vain löhöilyyn.

---------------------------------------------------------------------

Sellanen viikko meillä takana. Tänä viikkona meillä ei ollut autoa käytössä kuin viikonloppuna mutta niinä viikkoina kun auto on käytössä niin usein aamulenkki jää lyhyemmäksi ja päivällä tehdään pidempi metsälenkki jne.. Toisina viikkoina liikuntaa on huomattavasti vähemmän kun itsellä kiire painaa päälle ja koirat ovat muuten mukana menossa jne :)

Kuvaoksennusta jäiltä

Kuten monet jo FB:n syövereistä lukikin niin lauantain jääkeikka oli aika onnistunu masentavasta säästä huolimatta. Koirallisia ilmaantui jäälle yllättävän paljon -oli aivan mahtia huomata että koirat olivat omistajiensa hallinnassa ja pysyivät hyvin omilla tonteillaan eikä yhtään rähinää tai muutakaan näkynyt! Hyvä Kankaanpään koiralliset :)!

Jätkätki oli jäästä ihan sekasin, täytyy nauttia vielä kun jäille uskaltaa mennä. Ite oon aika jääkammonen ja tulevista keleistä päätellen viimesiä jääretkiä viedään. Tietysti on aina näitä hulluja jotka pilkkii vielä vaikka ympärillä olisi sulaa mutta ihan ei noiden luupäiden kanssa kyllä uskalla mennä jos hiemankin näyttää jostain kohtaa heikolta. Sen verran aivotonta porukkaa tuntuu olevan :D

(kiitos bloggerin kuvanlataus, melkein suoltaa hyvän laatusta kuvaa hei..)

Mut ei meillä kuvaoksennusta kummempaa, nauttikaa jäistä vielä kun pystyy ♥

Unelmien koira

On helppoa omistaa unelmiensa koira ...

Tahdoin koiran. Sellaisen täydellisesti rotutyypillisen, kauniisti ja terveesti liikkuvan yksilön jonka luonne olisi täyttä kultaa. Se olisi pentuna utelias ja rohkea, sisäsiisteyskin hoituisi kuin itsestään jo pentuna. Se olisi tekeväinen mutta osaisi odottaa yksin työpäivieni ajan tuhoamatta mitään arvokasta tai muuta omaisuuttani. Se tietäisi heti mihin leluihin se saisi hampaansa iskeä ja mitkä ovat sitä varten jätetty esille. Kaikki välineet kuten hihna ja kaulapanta olisivat sille helposti laitettavissa, se tulisi pennusta saakka ensimmäisestä kutsusta luokse, ei lähtisi minusta liian kauas ja osaisi kulkea nätisti hihnassa.

Kasvaessaan täysin tasapainoisesti niin ruumiillisesti kuin pääkopallisesti, vietit ja niiden käyttäminen olisi tasapainossa eikä esimerkiksi metsästysvietti ilmenisi väärissä paikoissa vaan oikeissa hetkissä -oikealla tavalla. Se olisi ulkomuodoltaan täysin rodunomainen ja täysin terve. Oikea teräsvatsa -kuralla se ei olisi koskaan ja turkki kiiltäisi vaikka syöttäisin S-marketin Luppaa. Sen hermorakenne olisi kadehdittavan tasapainoista -ei turhia hötkyilyjä, arkailuja tai epäileviä asenteita uusia asioita kohtaan. Se palautuisi jännittävistä, pelottavista tilanteista nopeasti eikä kehittäisi itselleen pelkotiloja.

Pentuajan muututtua murrosikään se välttäisi mörköilyt, ei kokeilisi rajojaan tai aiheuttaisi minulle harmaita hiuksia. Sen pää kehittyisi ihanteellisella tavalla tasapainoiseksi koiraksi -juuri sellaiseksi kuin halusin! Koko sen eliniän se osaa kulkea hihnassa, ei räyhää, ei vedä, ei karkaile, tulee juttuun kaikkien kanssa ja sillä on juuri oikeassa suhteessa halua miellyttää minua. Kaikista tilanteista koira kääntyisi juuri minun puoleeni eikä esimerkiksi vierestä sinkoavien pupujen perään.

Harrastaisin sen kanssa vepeä, taakanvetoa ja agilityä. Niistä erityisesti agility olisi meidän tavoitteellinen harrastus vaikka koiranihan pärjää noissa kaikissa erittäin hyvin ja motivoituneesti. Lisäksi sen rakenne ja luonne kestää nuo kaikki lajit täydellisesti ja se nauttii jokaisesta harrastuksesta mihin sen tahdoin! Luonnollisesti harrastukset joita en voisi kuvitellakaan harrastavani, haku, jälki ja tottis eivät myöskään ole koirani mieleen vaan se nauttisi juuri niistä harrastuksista joita minä haluan harrastaa.

Se kiintyisi minuun ja tunne olisi kuin se lukisi ajatuksiani koko ajan. Se toimii kuten unelma tekemättä hätiköimättömiä päätöksiä kuunnellen ohjeistuksiani tarkasti. Vapaanahan se kulkisi aina -hihnaa meidän ei tarvitse käyttää koska välillämme vallitsee papukaijamerkin ansaitseva kontakti moitteettomasti. Koira kuuntelee minua eikä sillä olisi tarvetta lähteä erilaisten häiriöiden perään koska se vain tietää kouluttamatta että juuri minun lähelläni on paras paikka.

Minulla olisi koira jota kaikki ihailisivat sen käytöksen vuoksi. Tilanteessa kuin tilanteessa se hurmaisi niin lapset kuin vanhukset, niin kyläillessä kuin ruuhkabussissa. Sairastellessani se käpertyisi viereeni kuin sanoen "sinä sairastat nyt, ehdimme lenkkeilemään sitten kun sinä pystyt". Se olisi siinä uskollisesti niin kauan kunnes vointini on tarpeeksi hyvä viemään sitä lenkille.

Se vanhenisi terveenä, loistaen kilparadoilla ollen samalla kotona täyden kympin koira. Sen terveydessä ei 15 vuotiaanakaan ole mitään moitetta, se kirmaa yhtä onnellisesti, hallitusti ja tottelevaisesti kuin kaksitoistavuotta sitten kuunnellen jokaista kehoitusta, käskyä ja pyyntöä jonka sille suustani päästän. Viisitoistavuotta eikä minun ole tarvinnut kertaakaan siivota sen jätöksiä matolta, tai hakea vakuutuksesta rahoja eläinlääkäriin saatika ostaa uusia kenkiä tuhoutuneiden tilalle. Kaikki nämä vuodet pelkkää Hurraata!

mutta arvokkaampaa ja tärkeämpää on omistaa hankkimansa koira sen koko eliniän..

Portugalinvesikoirani on nyt kahdeksan vuotta. Sillä on erittäin herkkä maha ja jätöksiä siivotaan matolta silloin tällöin edelleen. Laskuja on kertynyt viime vuosian aikana mattopesuista, erilaisista ruokakokeiluista, koulutusavuista, eläinlääkärilaskuista, toisille tuottamistaan vahingoista ja vakuutuksesta joka on hyödyllinen pojan karkaamisten varalle.

Viimeksi tässä kuussa se on ottanut omia lähtöjään karaten, lähtenyt metsässä rusakon perään "SEIS" käskystä huolimatta ja vetänyt hihnassa vieraan koirakon luo. Sen on tuhonnut omaisuuttani enemmän kuin uskallan laskea, olen saanut varoituksia sen haukkumisen vuoksi puhumattakaan syyllistävistä katseista jotka kertovat että koirani ei osaa käyttäytyä. Se pelkää monia asioita ja on mestari luomaan itselleen pelkotiloja. Kovan äänen ei tarvitse olla raketti tai ukkonen, joskus riittää lattialle tippuva kahvikuppi.

Ei ole kulunut muutamaa päivää kun se varasti ruoat keittiöstä ja oli varmaan mutustellut niitä hymyssä suin ollessaan yksin. Sen piippaaminen on hermoja raastavaa, sen reppanan pääkoppa ei pysy kasassa jos autosta näkyykin puita ja voisi olla vinkkinä metsään pääsemiseen. Oikeastaan siihen piippaamiseen ei tarvita edes puita. Eikä autossa matkustamista -Samperi nyt vain piippaa.

Se on kahdeksan eikä nuku yksin. Ei ole kauaa kun se murtautui koirahuoneesta sänkyyni yöllä hajottaen matkallaan koiraportin ja herättäen koko talon.

Uskollinen se on. Kaikille. Pyytäessäni sitä sohvalle viereen, se loikkaa luultavasti jonkun muun kainaloon jos mahdollisuus siihen on. Se tulee luokseni jos pyydän eikä liian suuria häiriöitä ole havaittavissa. Sen tekemistä ratkaisuista näkee että minkään tapaista järkeä sillä ei ole, kehnojen viettiensä varassa toimiva kapistus. Se ei osaa käyttää nenäänsä ja menee metsässä paniikkiin eksyttyään.

Mutta se on mahtava koira. Vikoineen päivineen voin sanoa, että tuo pieni, itkevä portugeesi on yksi maailman mahtavimmista koirista. Samperi on nimensä veroinen toveri jonka hyviä puolia on rajaton määrä ja ne vaatisivat ihan oman postauksensa. Sille ilmestyi mittariin juuri kahdeksas vuosi, toivottavasti monta vuotta on vielä jäljellä!

Ei Samperi ehkä mikään unelmien koira ole, mutta se on minulle täydellinen unelmieni täyttymys. Minulle ei tulisi mieleenkään kutsua sitä hyödyttömäksi tai laittaa kiertoon sen "minulle sopimattomien" ominaisuuksien vuoksi.

Samperikin olisi ansainnut paremman, kärsivällisemmän ja osaavamman omistajan. Tässä sitä kuitenkin ollaan, kahdeksan vuoden jälkeen vahdaten Samperin pentukuvia <3

Ps. Ei me olla unohettu Samperin synttäreitä, niitä juhlitaan viikonlopppuna <3

Eroahdistusta(ko)? Osa 2.

Eroahdistusta(ko)? -ensimmäinen osa luettavissa täältä

Lähtiessäsi ja saapuessasi on hiljaista -silti ovesta tipahtaa lappu että koirat metelöivät päivisin, iltaisin tai öisin. Lappu saattaa tuottaa ärtymystä muutenkin huonoon päivään, mutta se kannattaa todellakin ottaa positiivisena asiana että naapuri otti yhteyttä suoraan sinuun eikä vuokraisäntääsi. Mikäli lapun jättäjä ei jättänyt nimeään etkä törmää kehenkään keltä voisit asiaa kysyä, selvitä mahdollisimman pian haukkuuko koirasi yksinään. Keinoja tähän on monia, voit jättää puhelimestasi linjan auki ystäväsi puhelimeen ollessasi vaikkapa parkkipaikalla kuuntelemassa kuuluuko luurin toisesta päästä mitään (muista hiljentää oma luurisi niin ettei äänenne kuulu koirille). Myös itkuhälyttimissä on yllättävän hyvä kantomatka eikä ne maksa käytettynä hunajaa. Tai sitten voit jättää huoneeseen nauhurin äänittämään ääniä, olla puolituntia poissa ja kuunnella nauha uudestaan.

Itse käytin puhelimeni videokuvaustoimintoa. Asetin puhelimeni parhaimmalle mahdolliselle paikalle kuvaamaan ja katosin puoleksi tunniksi (koirien oma Big Brother 2014 postauksessa pätkä videosta). Miten pitkän ajan lähtösi jälkeen koira aloittaa haukkumisen, onko se jatkuvaa vai kuulostaako se enemmän sattumanvaraiselta postin jakajalle haukahdukselta? Oli haukunta millaista tahansa, olet tiedostanut ongelman koirasi yksinolossa ja edessä on parhaaksi näkemäsi koulutus koirasi kanssa.

Loistava hankinta koiran stalkkaamiseen löytyy myös ihan pilkkahinnalla älypuhelimiin. Itse hankin ensimmäisen kuvaustuokion jälkeen koneeseeni webkameran kuvaamaan sekä puhelimeen JumiCam -softan. Hinta itunesissa alle viisi euroa ja se mahdollistaa videokuvan tarkastelun missä tahansa (ilmaisversiossa kuvaa voi tarkastella saman verkon sisällä). Videokuvassa kuuluu tietysti myös äänet ja siihen voi liittää neljäkin eri kameraa samanaikaisesti tarkasteltavaksi. Lisäksi siinä on toiminto joka mahdollistaa tietokoneen kautta puhumisen koirille. 

http://www.jumitech.com/index.php?page=cam II https://itunes.apple.com/app/id317068435?mt=8

Kun ongelma on tiedostettu; ota käteesi kynä ja paperia. Taiteilijasieluna voit toki tehdä seuraavan tehtävän myös koneella halutessasi lisäten koirien kuvat (kuten me tehtiin :D). Tärkeintä on kuitenkin että pahoittelet naapureille aiheutettua häiriötä ja kerrot että olet tiedostanut ongelman ja pyrit hoitamaan sen mahdollisimman pian. Lisää loppuun nimesi, huoneistosi sekä puhelinnumerosi mistä sinut tavoittaa vuokraisäntääsi nopeammin. Pyyntö tekstiviestistäkin riittää mikäli tiedät että et pysty vastaamaan päivisin puhelimeen töissä/koulussa ollessasi.

Ennenkaikkea lappu osoittaa että koirien jatkuva naapureiden häiritseminen vaivaa myös sinua ja olet korjaamassa asiaa. Usein myös naapurusto on mielissään kun tietävät että asia on hoidossa ja sinunkin tiedossasi. 

MITÄ TEILLÄ TAPAHTUU NORMAALISTI?

Kuunteletko radiota, asutko yksin vai kuuluuko teillä jatkuvasti puheensorina? Onko koira kanssasi jatkuvasti samassa tilassa, seuraako se sinua vai nukahtaako yksinään helposti? Onko telkkari päällä, tarkkaileeko koira ikkunasta kadun tapahtumia? Saako se odottaa ovella vieraita ottaen ne ensimmäisenä vastaan? Missä huoneessa on koiran "oma tila" ruokakuppeineen ja peteineen?

Pyri muuttamaan koiran käytöstä siten, että sen käytöksen ei tarvitse muuttua huomattavasti yksinäänkään. Jos se seurailee sinua mielellään, vahtii ikkunoita tai ulko-ovea niin rajoita sellaisia käyttäytymisiä jo kotona ollessasi. Mikäli telkkari tai radio on päällä normaalistikkin -jätä ne päälle myös koiran jäädessä yksin. Mikäli koiralla ei ole omaa tilaa, järjestä sille oma selkeä tila jossa tapahtuu kaikki mukava kuten ruokinta, rauhoittumisharjoitukset ja nukkuminen. Oma tila täytyy opettaa koiralle, mistä tahansa tilasta tulee ahdistava jos siihen liittyy huonoja kokemuksia (rangaistus tms.)

Nykyään on kaikenlaisia hienoja ohjelmia ostettavissa kuten Digital Dogsitter. Ohjelmalla sinun on mahdollista nauhoittaa omaa puhettasi jota sitten soitetaan aina koiran pitäessä ääntä yksinään. Itse en ole kyseistä ohjelmaa koskaan käyttänyt, mutta toki siihen kannattaa tutustua ja netin uumenistakin löytyy kokemuksia sen käytöstä. Itse käytin kuitenkin huomattavasti yksinkertaisempaa (ja edullisempaa) vaihtoehtoa. Kotoa sattui löytymään valmiiksi soitin, aux-johto, puhelimen nauhuri sekä soitin.

Nauhoita omaa puhettasi ja normaalia arjen ääntä (Iphonen nauhurilla äänite kannattaa jättää alle puolentunnin mittaiseksi joten nauhoita vaikkapa parikin eri pätkää). Tämän jälkeen, siirrä nauhoite koneelle, muunna niiden muotoa tarvittaessa ja siirrä ne MP3 soittimellesi. Sen jälkeen soittimet kiinni toisiinsa AUX-johdolla ja soittolista repeatille pyörimään. Omasta mielestäni on parempi, että puheenääni tulee sattumanvaraisesti eikä koiran haukunnasta jotta koira ei opi "vaatimaan" puhettasi. Puhe kotona on muutenkin aika sattumanvaraista. Lisäksi meillä on telkkari/toinen radio päällä taustahälinäksi.

Samperin kanssa on tehty töitä esimerkiksi sen eteen että se ei vaella mun perässä koko aikaa, välillä laitan toiseen huoneeseen ja syötän ne yksinään jne.. Nyt erityisesti tästä niiden "omasta" huoneesta on tehty niiden paikka. Ruokinta on siirretty keittiöstä tänne ja jätkät saa nukkua täälä joka yö keskenään. Luut sun muut ne saavat myös vain tässä tilassa joten paikasta tehdään pikkuhiljaa huushollin paras mesta koirien mielestä.

Mikäänhän edellisistä välineistä ei ole pakollinen, mutta ainakin meillä ja treenikoirilla hommaa on huomattavasti helpottanut ton tyyppiset välineet joten ihan kokeilemisen arvoisia on kyllä :)!

OMA KÄYTTÄYTYMINEN

Mieti omaa käyttäytymistäsi. Millaisia lähtösignaaleja annat koirallesi? Avainten helisyttämistä, laukun pakkaamista, takin päälle pukemista, kenkätelineen kolisuttelua, koirien hyvästelyä jne.. Pyri minimoimaan kaikki koiraasi innostavat eleet kuten hyvästeleminen ja rapsuttelu. Opeta koirasi toistojen kautta avainten helistelyyn, oven ääneen niin ettet poistu kotoa, pakkaa laukkua lähtemättä jne.. Tee siis lähtösignaaleista koirallesi yhdentekeviä. Usein helpottaa kun muuttaa omaa käyttäytymistään jolloin koira alkaa oppimaan uutta käyttäytymismallia. Pakkaa esimerkiksi laukkusi edellisenä iltana valmiiksi ja tiputa avaimet jo ennen lähtöäsi takin taskuun koiran huomaamatta.

Itse olen myös huomannut että Samperia helpottaa mikäli se ei ole näkemässä lähtöäni vaan on jo parasta aikaa esimerkiksi syömässä omassa tilassaan.

Kiinnitä huomiota mitkä eleistäsi saattavat nostattaa koiran kierroksia tai stressata sitä ja pyri vähentämään niiden toistamista. Ainakin itselle kaikista vaikeita on opiskella hallittu lähteminen ilman turhaa säätämistä. Avaimet unohtuu ja puhelimen soidessa ei pysty keskittymään ja ja ja.. :D Mutta vannon että lähtöni on koko ajan hallitumpaa kuin ennen :)

KOIRALLE JOTAIN KOULUTTAMISEN RINNALLE?

Eroahdistuskoiraa voi yrittää helpottaa monintavoin. Yksi yleisimmistä (mielialalääkkeiden lisäksi) taitaa olla Adaptil haihdutin jota kannattaakin käyttää pentujen tullessa kotiin ja muissa stressaavissa tilanteissa. Monille koirille siitä on ollut hyötyä, kuitenkaan esimerkiksi meillä Samperilla sillä ei ollut hyötyä koska sitä kokeiltiin yksinkertaisesti liian myöhään aikanaan.

Tälläkertaa koko koulutusjakson ajan annan Samperilla aamuisin Avena sativaa.

Avena sativa (kauranversouute) on yleisesti käytetty, rauhoittava kasvilääkinnän tuote. Sen syöttämisestä ei ole haittaa ja se auttaa moneenkin erilaiseen vaivaan kuten Samperin kohdalla on huomattu.

KOIRAN TILA, LELUT JA KÄYTTÄYTYMINEN

Millainen koirasi on; onko se kova vartioimaan ja tähyileekö naapuruston tekemisiä mielellään ikkunoista? Kokeilemalla tiedät, helpottaako koiraa tilan rajaaminen vai ahdistaako se sitä. Meillä Samperin kanssa auttaa tilan rajaaminen mutta oven sulkeminen taas saattaa ahdistaa sitä. Mikäli koira on kova seurailemaan ikkunasta tapahtumia kannattaa sitä käytöstä rajoittaa ja opettaa koira mielummin rauhoittumaan yksinollessaan. Tilaa voi rajata huoneisiin esimerkiksi koiraporttien avulla.

Millaista aktivointia tarjoat koiralle? Usein puhutaan koirien "väsyttämisestä" ennen yksinoloa. Sitten riittää näitä jotka sanovat, että pitkä lenkki ennen yksinoloa ei rauhoita koiraa vaan päin vastoin se on kierroksilla ja tuhoaa enemmän kuin pikapissatuksella tuhoaisi. Koirat käyttäytyvät erilailailla, mutta yleistä on, että kierroksille jäävä koira tuhoaa. Ennen yksinoloa kannattaa tehdä pitkä lenkki, leikkiä sen kanssa ja yrittää ns. "väsyttää" koiraa ennen yksinoloa. Kun koiran kierroksia nostetaan, on kuitenkin tärkeää osata myös laskea ne halutulle tasolle. Kaikki ymmärtävät että jos kotiin jättää palloleikistä kierroksille jätetyn koiran kotiin, se jatkaa palloleikkiään väärillä kohteilla. Varaa siis tarpeeksi aikaa siihen, että koirasi pääsee takaisin rauhallisempaan mielentilaan eikä sen energiatasot ole enään korkealla vaan lähempänä nukkumista.

Osa koirista on hyvinkin kehitteleviä ja käyttävät ympäristön tarjoamat virikkeet hyväkseen nopeasti, oli kyseessä sitten sohva tai vinkulelu -se on koiralle ajanvietettä. Tarjoa koirallesi siis ajanvietettä joka ei nosta sen kierroksia vaan se saa keskittyä puuhasteluun. Hyvää ajanvietettä on esimerkiksi tarjota päivän ruoka kongeista ja tarjota luita joita koira saa kaikessa rauhassa kalvaa. Koiralle on luonnollista käyttää leukojaan ja sen lisäksi se rauhoittaa koiraa.

Paras keino on opettaa koira myös näin "tienaamaan" ruokansa. Kylläistä koiraa ei paljoa huvita käyttää aikaansa ruoan saamiseen, nälkäistä koiraa se luultavasti kiinnostaa enemmän. Stressaantunut koira ei kuitenkaan syö, joten opeta koirallesi aktivointileluista syöminen niin että olet itse paikalla. Tarjoa alkuun esimerkiksi puolet ruoasta kongeista ja puolet kiposta kunnes voit siirtyä esimerkiksi pelkkiin kongeihin.

MARS HARJOITTELEMAAN!

(Harjoittele kaikkia asioita ensin erikseen ja pienissä pätkissä.)

- Opeta koirallesi sen oman tilan ihanuus tarjoamalla sille sielä kaikki luut, herkut ja ruoat. 

- Opeta koirasi syömään ilman sinua; anna sille ruokakippo sen huoneessa ja poistu itse hetkeksi paikalta. Palaa takaisin ennenkuin koira huomaa sinun edes lähteneen. Pidennä aikaa pikkuhiljaa. Seuraavassa vaiheessa suljet huoneen oven/portin ja tulet takaisin.

- Älä anna koiran laahustaa perässäsi vaan sulje ovia takanasi mennessäsi vessaan, keittiöön tms. Jos koiraa ahdistaa oven sulkeminen, voit vain kieltää sitä tulemasta samaan tilaan ja palkata sitä sen pysyessä rauhallisesti omalla puolellaan.

- Opeta koirasi syömään päivän ruoka aktivointileluista.

- Harjoitelkaa yksin jäämistä ja rauhoittumista pienissä pätkissä erilaisissa paikoissa, lenkkipoluilla, vieraissa paikoissa ja eri huoneissa. Toisinsanoen tehkää vieraassa paikassa rauhoittumisesta koiralle "normaali" ja yleistäkää käytöstä.

Koiran pitää pysyä harjoitusten aikana aina olemaan rauhallinen! Se ei saa stressaantua missään vaiheessa niin ettei pystyisi esimerkiksi keskittymään syömiseen. Sen pitää voida luottaa siihen, että sinä tulet kohta takaisin. Aloita sekunneista ja siirry minuutteihin vasta pikkuhiljaa -etene koirasi ehdoilla!

Kun rahoittuminen alkaa jo sujua voidaan aloittaa vastaehdollistaminen.

Oikeastaan eroahdistuksessa käsiteltävään vastaehdollistamiseen on erilaisia keinoja. Kuten aikaisemmin kerroin -monilla koirilla kuten meidän Samperillakin stressi alkaa nousta jo siinä vaiheessa kun avaimet kilahtavat, naulakosta otetaan takkia ja kenkäkaappi kolahtaa. 

Toisen tavan mukaisesti koira vastaehdollisestaankin siihen, että näiden "lähtöäänien" merkitys on se, että sen jälkeen ei tapahdukkaan lähtemistä vaan palataankin koiran luokse; ota laukku johon laitat avaimet mutta palaatkin koiran luokse etkä loittone siitä. Tätä harjoitusta toistetaan sattumanvaraisesti jolloin pois lähtemisen äänistä tuleekin koiralle arkipäivää ja se liittää ne rentoutumiseen 

Itse olen opettanut vaiheen loppujenlopuksi aina niin, että avainten kilahdus, takin ja kenkien laittaminen tarkoittaakin Samperin osalta sitä, että se saa luvan mennä syömään omaan tilaansa. Tässä vaiheessa on siis tietenkin opetettu koiralle, että herkkuja syödään vain omassa tilassaan, ei muualla.

Harjoituksessa auttaa jos koira osaa esimerkiksi käskyn "vapaa", "saa ottaa" tms. Laitan herkun muutaman metrin päähän koirasta ja kiellän sitä ottamasta sitä. Kun avaimeni kilahtavat annan koiralle luvan ottaa herkun. Tässä vaiheessa herkut ovat vielä nopeasti syötäviä joten lasken avaimet takaisin ja toistan harjoituksen useasti myös takin ja kenkien kanssa. Kun harjoitus sujuu hyvin, lisään liikkeeseen vielä ulko-oven avaamisen (ja samantien sulkemisen). Koiran tulee pystyä keskittymään syömiseen eikä ulko-oven avaamiseen.

Kun koira osaa jo yhdistää sen, että avaimet ja ulko-oven avaus tarkoittavatkin herkkujen saamista, voin vaihtaa herkun pidempikestoiseen syömiseen (puolikas, sula kongi). Koiran saadessaan luvan (eli avainten helistyksen) mennä syömään, avaan ulko-oven ja tällä kertaa käyn sen ulkopuolella, ja tulen samantien uudestaan sisälle niin ettei koira kerkiä edes reagoimaan lähtemiseeni. 

Jatketaan tätä harjoitusta vaihdellen aikaa (kyse taas sekunneista minuutteihin) kun tulet takaisin sisälle.

Kun tulet takaisin sisälle, älä huomioi koiraa. Astele keittiöön juomaan lasillinen vettä ja riisu kengät ja vaatteet pois kun koira on rauhoittunut. Parasta olisi jos koira pystyisi heti (rauhallisesti) tervehdittyään palaamaan takaisin oman touhunsa (konginsa) pariin.

Mikäli koirasi on hyvin rauhaton, voit pyytää sitä istumaan ja ottaa taskustasi herkkuja joita laitat maahan (älä anna koiran ottaa niitä vielä). Kilauta avaimiasi ja anna koiran keskittyä herkkuihin sillä välin kun riisut takkisi ja kenkäsi. Huomioi koiraa vasta sen ollessa rauhallinen.

Kun olet pystynyt pidentämään harjoitteluaikoja jo vaikkapa puoleentuntiin, voit harjoitella parin tunnin pätkiä. Pidemmissä harjoituksissa kamera on äärimmäisen kätevä jotta pystyt seuraamaan koirasi tekemisiä koko harjoitusten ajan ja palaamaan tarvittaessa takaisin aikaisemmin. Tähän vaiheeseen pääseminen kestää kauan aikaa, jopa reippaan kuukauden koirasta riippuen. Ole kärsivällinen (tiedän, kaikkea muuta kuin helppoa :D!) ja jaksa harjoitella. Kärsivällisyys palkitaan vielä ruhtinaallisesti :)

Eroahdistusta(ko)?

(Koska jutusta olisi muuten tullut ihan yltiöpitkä, teen sen suosiolla kahdessa osassa)

Eroahdistus on yksi koiranomistajien suurimpia päänvaivoja. Uskokaa tai älkää, vielä suurempi ongelma se on itse koiralle. Eroahdistus ei ole koiralle pelkkää ajavietettä tuhottavien huonekalujen ääressä tai roskiksista varastelua, se on koiralle raastava käytöshäiriö johon liittyy aina paljon stressiä, pelkoa ja paniikkia. Sen lisäksi, että monet koirat kärsivät sen aiheuttamasta kauheista tunnetiloista, se joutuu useasti kyseisen käytöshäiriön johdosta viimeiselle matkalleen tai kodista kotiin kiertolaiseksi -koska omistajat eivät osaa auttaa tai etsiä koiralle apua oikeasta paikasta. Ymmärrän ongelmaa hyvin, Samperi on nyt kahdeksan vuotias, reipas ja iloinen portugalinvesikoira joka on koko elämänsä kärsinyt eroahdistuksesta. Sillä on toki hyviä kausia jolloin ongelmaa yksinolemisen kanssa ei ole, sitten on näitä hetkiä kun se iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta minun tietämättä siihen syytä.

Olen treenaillut jonkin verran eroahdistuksesta kärsivien koirien kanssa sekä tietysti jutellut monien tällaisen koiran omistavan ihmisen kanssa. Kirjoittelenkin nyt oman kokemukseni pohjalta koko asiasta eikä meillä käytetyt keinot todellakaan toimi kaikilla koska kaikki koirat ole Sampereita.

Eroahdistuskoiran kanssa kannattaa ottaa aina yhteyttä tarvittaviin tahoihin; osaaviin kouluttajiin sekä koiran käytöshäiriöihin paneutuneisiin henkilöihin. Lue, tutki ja ole kriittinen. Ehdottomasti voin silti heti sanoa, että Pertti Vilanderin "Koiran korjauskirja" on kirjoista väärin tässä(kin) tilanteessa, eikä ne opit suoraan herraltakaan parhaimmat ole. Kääntykää siis suosiolla osaavien kouluttajien puoleen jottei ongelma pääse pahenemaan!

Eroahdistus on käytöshäiriö. Se ei ole mielenosoittamista tai pelkoa siitä että sinulle tapahtuu ulkomaailmassa jotain miltä koiran pitäisi sinua suojella. Koirasi on elänyt laumassa, tottunut seuraan ja kiintynyt perheeseen. Huonoimmassa tapauksessa sitä ei ole koskaan yksinkertaisesti vain opetettu olemaan yksinään. Tai sitten on ainakin yritetty, mutta oppi ei tunnu menevän pääkoppaan. Koira on oppinut jo pentuna miten se saa emänsä ja sisaruksensa lähelleen; ulvoen ja haukkuen. Se on toisinsanoen myös luontaista ja opittua käytöstä.

Tietämilläni eroahdistuskoirilla (nyt ei puhuta siis turhautuneista koirista) on ollut aina heikko hermorakenne. Heikko hermorakenne on esimerkiksi sitä, että koiralla on huono stressinsietokyky, se ei kestä paineistusta eikä palaudu stressaavista tilanteista normaalisti. Kierrokset saattavat nousta olemattomista asioista toisiin sfääreihin ja se on kaikintavoin epävarma. Mikäli koiralla on edellä mainittuja luonteenpiirteitä, tulisi niihin kaikkiin puuttua kasvatten koiran itseluottamusta onnistumisilla ja siedättäen erilaisiin tilanteisiin (eikä siedättäminen tarkoita sitä, että esimerkiksi rakettipelkoista koiraa istutetaan rakettien räiskynnässä kunnes se väsyy). Mitään tutkimusta en ole huomannut siitä että eroahdistus olisi periytyvää, mutta keskusteluja ja spekulointia asiasta on jonkin verran. Toisaalta taas hermorakenne periytyy mutta eroahdistus saattaa kuitenkin olla myös jonkun yksittäisen tapahtuman jatkumo (kodinvaihto, trauma, muutokset perheessä, pelkotila yksin ollessa jne..).

Esimerkiksi Samperi on ollut aina aika "heikkopäinen". Mitä ihanin ja rakastettavin koira -mutta sellainen "anteeksi että olen olemassa" tyyppinen kuitenkin. Sen palautuminen stressaavista tilanteista on erittäin huono eikä se kestä paineistusta. Saadessaan yhden huonon kokemuksen -pitää tehdä hirveästi töitä sen "kumoamiseksi" tulevaisuudessa. On siis ollut lähes itsestäänselvää alusta saakka, että sille yksinolo tulee tuottamaan ongelmia ja mitä todennäköisemmin -koko sen eliniän.

Kiertäviä kuvia facebookista

Eroahdistus sekoitetaan tosi usein siihen, että koira tuhoaa tylsyyteensä irtaimistoa ja pitää meteliä. Se että koira turhautuu ja purkaa energiaansa ei ole eroahdistusta -se on yksinkertaisesti tylsistymistä. Rytmi saattoi pentuna kavuta kaikki keittiönkaapit, murtautua ulko-ovista, penkoa roskiksia, syödä kaikkea esille jätettyä -mutta eroahdistunut se ei ole ollut koskaan. Kehittelevä ainoastaan. Minun onneni on myös, että Samperilla oli jatkunut seesteinen aika eroahdistuksen osalta ennen Rytmin tuloa -näin Rytmi ei oppinut stressiä toiselta koiralta vaan siitä on kasvanut ihan kelpo yksinolija.

Eroahdistuksesta kärsivä koira käyttäytyy jo omistajan läsnäollessa usein eritavalla kuin ns. "normaali puuhastelija". Vaelteleeko koira perässäsi, onko se mielellään jatkuvasti lähelläsi, ahdistuuko lähtösignaaleista (avaimet, takin päälle laittaminen jne..), eikä pysty rauhoittumaan toiseen huoneeseen oven ollessa kiinni? Yksinollessaan sen teot eivät jää pelkäksi puuhasteluksi vaan tuhoamisen lisäksi se saattaa ulvoa, haukkua, ulostaa, oksentaa. Usein koira kehittää erilaisia toimintoja kuten hännän jahtaamista, rapsuttelua tai itsensä nuolemista. Kun koiran käytöstä seurataan esimerkiksi videoinnin avulla huomaa helposti eron siinä puuhasteleeko koira vain itseään viihdyttääkseen ja energiaa purkaakseen vai onko sen toiminta stressaantunutta ja itsensä rauhoittelua. Mikään edellä oleva oire ei ole varma merkki eroahdistuksesta tai pelkästä puuhastelusta vaan kokonaisuus vaikuttaa ja seuraamalla koiran käytöstä huomataan mistä toiminta johtuu.

Koiran luonteesta riippuen sen käytös voi olla hyvinkin erilaista. Siinä missä aktiiviset rodut purkavat stressinsä omistajalta tuoksuviin esineisiin kuten puhelimiin, silmälaseihin, sohviin, sänkyihin, vaatteisiin ja kaukosäätimiin saattavat vähemmän aktiiviset rodut "tyytyä" pelkkään ulvomiseen ja haukkumiseen. On suuri virhe luulla, että koira v*ttuilee tekemällä tarpeensa sisälle. Kuten monet meistä ihmisistä, myös koirat saattavat reagoida mahallaan. Stressi lisää suolen toimintaa ja niin pissat kuin kakatkin saattavat tulla lattialle hyvinkin nopeasti omistajan lähdettyä koska eroahdistus on pahimmillaan ensimmäisen vartin-puolentunnin aikana siitä kun se on huomannut olevansa yksin.

Omistajan tullessa kotiin koira on usein iloinen, mutta eroahdistuskoira on jo hysteerisen iloinen. Jos sen rauhoittumiseen menee pitkä aika ja iloisuus "menee yli" saattaa se olla merkki siitä että koira on stressannut yksinollessaan. Tarkkaile koirasi käytöstä tarvittaessa myös kouluttajan kanssa, näin saat varimimmin oikeanlaisen diagnoosin koirastasi. Onko se vain tylsyyteensä puuhasteleva vai eroahdistunut jolloin yksinolemisen tueksi pitää tehdä muutakin kuin jättää rauhoittavaa tekemistä?

Eroahdistusta voidaan hoitaa monin eritavoin. Tässä vaiheessa pitää kuitenkin muistaa että kyseessä ollessa eroahdistus kaikki apukeinot kuten lääkitykset ovat vain väliaikaiseen käyttöön sekä osaksi koulutusta. Niitä ei tule käyttää mielestäni yksinään tai korvaamaan koiran tarvitsemaa koulutusta. Koirille syötetään ihan älyttömästi mielialalääkkeitä koska ne ovat nopea keino koulutukseen verrattuna. Mielialalääkkeiden lisäksi on DAP -haihduttimia, erilaisia lisäravinteita ja apua voi hakea kasvilääkinnästä. Kouluttajat suosivat myös hierontaa koiraa rauhoittamaan. Luonnollisesti on poissuljettava myös syyt sairauksista josta tarpeiden sisälle tekeminen saattaa johtua. On myös huomioitava, että eroahdistus ei ole useinkaan "vain vaihe" koiran elämässä. Se on käytöshäiriö joka saattaa loppua kokonaan koulutuksen avulla tai "uusiutua" mikäli taitoa ei ylläpidetä tai koira kokee yksin jäädessään stressiä ja saattaa jälleen turvautua vanhaan käyttäytymismalliin.

Vaikka koskaan ei pidä sanoa "ei koskaan", en koiralleni syöttäisi mielialalääkkeitä. Me kyllä kukkahattuillaan ja koitetaan esimerkiksi kasvilääkintää mutta pitkälti pyrkimys on kouluttaa koira yksinoloon. Kouluttaminen on prosessi joka sisältää rauhoittumisharjoituksia, vastaehdollistamista eli tehdään yksinolosta koiran kannalta kannattavaa ja loppujen lopuksi pidempiä yksinoloja. Koulutuksen tueksi kannattaa lueskella erilaisia vinkkejä. Olisiko teillä hyötyä esimerkiksi nauhoittavasta kamerasta, nauhurista, itkuhälyttimestä, cd -soittimesta jne..?

Postauksen toisessa osassa käydään läpi juttuja miten me harjoitellaan yksinoloa ja millaisia apukeinoja meillä on käytössä.