Plää

Wou kuinka pitkä aika siitä viimesestä kirjoituksesta onkaan! Voitteko kuvitella,melkein kolme viikkoa. Se on hurjempaakin hurjempi määrä. Ainakin näin kovin pienelle koiralle.

Ainaski mulle on tapahtunut kaikkea. Lähinnä mahtavaa mutta koska tämä tila on rajallinen ja pienten poikien nukkumaanmeno aika on mennyt jo ajat sitten ohi niin yritän kertoa nopsasti. Ja lyhyesti. Jonna on niin vanha ja tylsä eikä ymmärrä millään että hei haloo, mulla on kesäloma ja pienetkin pojat, jopa näin pienet pojat saa valvoa pitkään. Ainaski kahteentoista asti!

Ensin voisin kertoa teille Nerosta. Nero oli sellanen koira, vähän outo, mutta hurjan hienon näköinen! Se oli kuulemma haski, niin jonna sanoi. Petyin ihan vähän, yleensä jos puhutaan jostain hienosta ja komeasta koirasta perään lisätään "no mutta kyllä samperi ainaski on yhtä hieno" tai "Oottakaas nyt kun Samperi vähän kasvaa tästä" tai "Kyllä samperistakin tulee sitten yhtä hieno" tai "on samperiki välillä ihan kiva" tai "Samperi on hyvä ku sen maalaa" tai "Kyllä se aina välillä tottelee" tai jotain. Mutta ei, ei nyt.

En tiiä miks se oli meillä, mutta hetken jo toivoin että kumpa se ei jäisi. Arvatkaas mitä? Neroa jonna kyllä lenkitti illalla ja jopa aamulla, minua ne vain tyytyy juoksuttamaan tylsien nallekarhujen ja muiden lapsellisten helistimien kanssa. Ja välillä Taistonki kanssa, mutta ei pitkään aikaan edes Tasen. Yrittäkää edes ymmärtää.

Nero ei oikein ymmärtänyt leikkiä. Ehkä sillä oli minuun verrattuna huono lapsuus aika, vaikka eipä se paras mahdollinen varmaan ole minullakaan.. Minä yritin aina välillä vähän äristä ja puhista mutte se vain vahtasi ja seisoi niillä pitkillä jaloillaan, kuin olisi muka minua ylväämpi tai jotain, en tiiä.

Mutta arvatkaas vain mitä NOLOA se nero teki. Itki. ITKI, aivan nuo kolme kirjainta

I 

T 

KI . 

Lapsellista sanon minä. Jonna aina sanoo että pikkupojat itkee, eipä tainnut Nero oikein tietää sitä. Mutta se Nerosta.Ja arvatkaa mitä muuta? Mä olen maalannukki.

Mun pepussa on vieläkin iso valkonen läntti siitä muistuttamassa, sekun ei lähtenyt pesussa. pitää siis odottaa että se tyhmä kone tulee ja ajaa pepun taas sileäksi. Onhan se kiva, olen nimittäin huomannut vetovoimani katoavan peppuni leviämisen jälkeen. Enään minä en ole kiinnostava kenenkään muun mielestä kun Lalan kakaroiden. Mutta ne nyt on sellaisia teinifanittajia, tiedättehän.

No asiaan. Olin maalaamassa sen pitkäjalkaisen pojan luona, Aki mikä lieneekään. Ja Ronikin oli siellä! Me vaan maalattiin ja maalattiin. Varmaankin aika paljon koska siinä meni koko päivä ja minua nukutti. En muista sitä rakennusten lukumäärää, koska leikin kuitenkin välissä, ihan hetken vain, ennen uuden rakennuksen maalaamista.

Lisäksi siinä maalaamisten välissä löysin monta kalapaikkaa. Siellä Akin ja Ronin paikassa kalat ovat hupsuja.

a)Löysin ne pellolta 

b)Ne ei liikkunu 

c)Haisi kumman hyvälle 

d)Jonna vain huusi ja huusi että irti. 

voitte vain kuvitella kuinka vaikeaa oli syödä ne kun jonna on semmone hirvittävä kyylä. Mutta olimpas ovela aina kun Jonna huusi otappa pois, otin pois menin hakemaan kepin, joka oli siis muka paljon parempi, ja hiivin takasin istumaan kalanviereen, kun jonna katsoi taas sitä seinää, nappasin kalan hipihiljaa eikä jonna huomannut yleensä mitään!

Onse maalaaminen raskasta puuhaa. Ja arvatkaas mitä, en ole myöskään ollut pinkin kyydissä, vaan oranssin. Oranssissa oli paljon mukavampaa kun sai olla koko ajan vain sylissä ihan velttona. Oli hauskaa. Toivottavasti pinkki ei tule takaisin, evö!

Mutta ei nämä kolmeviikkoa ihan ruusuilla tanssimista ole ollut. Tässä mainitakseni juhannus. Minun ensimmäinen juhannus ikinä ja arvatkaa vain oliko kovat odotukset. NO OLI. Mutta jonna. Tiedättekin jo. MOKASI kaiken. Se lähti, jätti mut kotiin ja arvatkaa oliko tyhmää. Ainakin seuraava päivä, lauantai. Tylsää tylsää tylsää. Ei mitään lapsille tarkoitettuja juhannus juttuja. Kaikki muut pojat kyllä varmasti leikkivät jossain. Minä vain makasin kotona. Ikinä olisi pitänyt tulla tänne. Ne siellä oulussakin piti varmasti hauskan juhannuksen.Ilman minua.

No mutta onneksi on juhannuksesta selvitty.

Ainiin ja sitme käytiin yhes kivas paikas. Sielä oli Meke ja Nana ja Uljas ja sit oli viä Ilona. Ja miljoona muuta koiraa, ja Jonna pilasi kaiken, se ei päästäny heisteleen jokaista koiraa. Oli muuten kivaa mutta Jonna ei tajunnu päästää hihnasta. Uljas oli kyllä mahtava. minustakin tulee niinkuin Uljas, sitten isona. Seinäjoen näyttelyiksi niitä kutsuivat.

Ainiin ja taas meinasin unohtaa, minullakun on niin kovin pieni pää että sinne mahtuu vain vähän asioita kerralla niin melkein unohdin kertoa lalan pennuista. Ne ovat kasvaneet, ja tykkään leikkiä niidenkin kanssa, nytkun nekin osaavat jo vähän leikkiä. Pihalla on niiden kanssa kivaa. (Tyhmää, ne saavat parempaa ruokaa kuin minä..!) Varsinkin Jade on kiva. Vatanenkin . Sikuriinakin. Virtanenkin. neiti Adelmakin. Taikakin. Kanelikin. Siinähän ne kaikki sitten olivatkin.

Ainiin! ja meinasinmpas unohtaa, olen keksinyt uuden harrastuksen. Koska pihalla on tylsää olen keksinyt että kun tiellä menee autoja tai pyöräilijöitä tai ihan mitä vaan ei sen väliä ole, niin otan niitä kiinni ja olen juoksukisaa! Aika mahtavaa. Jonna on luultavasti tosi kade eikö jaksa juosta koska laittoi minut kiinni naruun. Ja osti vakuutuksen. Höpö höpö. Jonakin päivänä minä näytän Jonnalle kuinka Samperi poika juoksee!

-Samplari kiit(t)ää

Trää

Siis arvatkaas mitä?! Vilma ja hitsi oli mun luona yökylässä! Aika mahtavaa sanoisinko. Päivi oli kyllä todella höperö, se unohti Taiston ihan vallan! Vähän harmitti, mutta ei se mitään sitten enään loppujen lopuksi, ihan vain tyttöjen keskenkin oli mahtavaa. Hitsi oli kiva koska se leikki koko ajan. Mutta vilma, noh, älkääs nyt sitten sanoko tätä kenellekkään, mutta minä luulen, että vilma ei ole ollut kovin montaa kertaa yökylässä. Vilma nimittäin itkeskeli yöllä. Oikeasti. Edes minä en itkisi. En varmasti.

Illalla oli kivaa, ei tarvinnut leikkiä yksin. Hitsi nimittäin leikki mun kanssa ihan ääneti kauan aikaa! Sängyssä oli nelistään vähän ahdasta, mutta sopu tilaa antaa. Vilma se ei kyllä oikein ollut samaa mieltä, se vain retkotti sielä niinkuin euroopan omistaja tai mikä se sanonta lieneekään. Ei ollut helppoa löytää oikeaa hyvää paikkaa.

Ja arvatkaas mitä? lala se ei kyllä hoida pentujaan sitten yhtään! Aamulla kun Lalan piti käydä nopeasti pissalla niin ne luikahti taas naapuriin ja oli siellä ainakin yhteen! Mutta onneksi meillä oulussa oli jo kokemusta asiasta. Meillä nimittäin joku ihan oikeasti jätti lapsensa! Mikä lienee teiniäiti.. Mutta ainakin minä tiesin mitä piti tehdä. Menin koppaan missä pennut nukkuivat, nuolin ja pesin ne hyvin puhtaiksi, en tosin voinut syöttää niitä, harmi. Olisin kyllä sen tehnyt jos vain olisin voinut.

Sitten tuli jotain ihan outoja ihmisiä, ne tulivat kuulemma katsomaan uutta pentua, ymmärsin että tämä on minun mahdollisuuteni päästä täältä. Olin oikein parhaillani, nuoleskelin ja esitin leikkejäni, sekä sitä kuinka osaan pentuja hoitaa. Voi kuinka monitoimikoira olenkaan! He päättivät viedä juuri minut, ainakin luulin niin... Kunnes Jonna pilasi taas kaiken. Aina Jonna.

Se otti minut niiden ihmisten silmien alta ja ne jäivät vain katsomaan niitä "muka niin söpöjä pentuja".. Pah. Sitten he vain lähtivät. Törkeää.

Toivottavasti huominen päivä on parempi.

-samperi

moi.

Siis tiiättekö, en oo ollu juoksemassa piitkään aikaan. Varmaan viimeksi viikonloppuna kun Manukin oli mukana. Ihan tyhmää, ehkäpä se Jonna on "vähän" laiskistunut. Luulisin. Mutta viikko alkoi tosi hyvin! Eka ku jonna oli pakannu mut pinkkiin me mentiin jonnekki ihan ihime paikkaan, muistelin kyllä että oon käyny sielä joskus ennenki.. Ei voi muistaa. Mutta nyt siellä oli yks poika joka vaan juoksi ja juoksi ja juoksi ja juoksi ja juoksi mun kanssa, ei koskaa lopettanut! Sitte me mentiin jonku ihan mahtavan kurasen pellon läpi ja arvatkaa mitä siellä oli? Ihka oma lampi! Se oli aika iso ja sitä oli hurjan kiva juosta ympäri. Aika mahtavaa. Sitte mä vähän kyllä loikin sinne veteenki, oli aika kivaa. Sitte ku lähettiin ni se vietävän jonna pesi mut, eihän tässä ollu enää mitään järkee. Miksei muka sisälle saa mennä kuraisin jaloin? Ainakaan mua se ei haittaisi. Ihan tyhymää. Eikä Jonna ymmärrä mitään. Me oltiin siellä aika myöhään, siellä oli kivoja ihmisiä, ne vaan rapsutteli ja silitteli ja piti sylissä. Oikeasti mä vähän yritin kertoo niille kuinka hirveetä mulla on kotona, mutta ei ne ymmärtäny, pitää yrittää jollain muulla keinolla.

Ja arvatkaa ketä muu siellä oli? Ni se pitkäsääri aki, hassua. Minulla on hurjan pitkät jalat ja juoksen niillä aivan loistavasti ja lujaa! Kun vihdoin luulin löytäneeni kaltaiseni juoksijan ihmisestä niin ei. Se kömpelys vain kaatuilee jos se yrittää juosta, ei se ole edes vaivautunut opettelemaan niiden jalkojensa käyttöä.. Tyhmä mies. Ja se typerys pitkäsääri ei päästänyt mua sänkyyn, jouduin nukkuun lattialla. Kuulitte oikein LATTIALLA. Se sanakin on jo ihan hirveä. Lattia. Lattiasta tuleen mieleen joku kylmä paikka mihin laitetaan kaikki alempiarvoiset kuolemaan. Niimpä minä taistelin.. ja taistelin ... ja taistelin.. mutta se pitkäsääri aki oli opetellut tyhmyyksissään käyttämään käsiään ennenkuin jalkojaan. Se pikkumies antoi minulle kaikkea hyvää, ja aivan ihme, niimpä Jonna tuli niihin tuloksiin että meidän on aika lähteä kotiin. Se idiootti.

Se pitkäsääri tuli sinnekkin mukaan! Uskotteko! Se valtasi sohvan ja minun piti tyytymäni vain yhden hengen paikkaan sohvalla. Mitähän ne oikein kuvittelee. Että suuri Samperi vesikoira muka saisi siinä nukuttua?! Tyhmiä. Jonna pakkasi minut eilenkin pinkkiin, mentiin samaan paikkaan, ja taas uimaan, mutta arvatkaas mitä?! Nyt siellä oli joku lämmin koppi jonne oli hurjan kiva mennä uituaan kun oli märkä ja kylmä ja muuta hirveetä. Se oli ihan kivaa. Sitten Jonna pakkasi minut pinkkiin ja lähdettiin kotiin, taas se pitkäsääri tuli mukaan,ja Taas juuri kun minulle oltiin antamassa jotain hyvää! Ja jouduin yöksi jonnekkin huoneeseen, se pimeä ja kymä. En nähnyt eteeni ja olin kuolla niin typeriin johtoihin. Huusin ja huusin. Ei ne kuulleet. Mutta vihdoin ovi aukesi ja tajusin, minähän olen omassa huoneessa enkä sen jälkeen enään itkenyt. Olimpas minä hupsu. Toivottavasti tämä päivä lähtee paremmin vaikka yksin jouduinkin nukkumaan. Tyhymää.

-Sampperi

Pinkillä, töissä, sukelluksia, juoksemisia ..

Siitä onkin jo hetki kun viimeksi tänne kirjoitin! Mutta haittaako se? Ei varmaan.
Sunnuntaina oli aika rankka päivä, olin töissä. Voitte vain kuvitella sitä raatamisen tuskaa! Mutta kaikki alkoi siitä että jonna pakkasi laukkunsa, runnoi minut pinkin kyytiin ja lähdettiin kohti ääretöntä. Ensin Jonna vei minut Liinun ja Johannan luo, vissiin jotain jonnan tuttuja, luulisin. Sitten se jonna hatarapäisyydessään unohti minut sinne! Unohti!

Mutta minäpä oikein hienosti ulvoin.. ja ulvoin.. ja ulvoin.. ja välillä kävin syömässä kissan hiekkalaatikolla että jopa vähän oksensin, luulivat hupsut minua kipeäksi, mutta suunnitelma toimi. Ne ihmiset huomasi mitä Jonna oli unohtanut ja onneksi tajusivat pirauttaa Jonnalle jotain että " Me tuodaan tää nyt sulle, tää vaan huutaa ja huutaa ja oksentaa ". Samperi että olenkin ovela.

Mutta sitten ne ihmiset veikin minut jonnekkin ihan ihme paikkaan. Se oli täynnä sohvia, pöytiä, siellä oli lisäksi joku pöytä jossa oli palloja, Jonna ja joku muu hupsu eivät oikein tajunneet pelin ideaa. Ne vaan sohi niitä palloja joillakin mailoilla. Palloja pitää noutaa, idiootit. Sitten siellä oli paaljon karkkia, sain onneksi muutaman varastettua, sitten siellä kävi paljon outoja ihmisiä. Jonna myi niille limsaa ja karkkia ja jäätelöä. Sitten tajusin minne ne olivat minut tuoneet, TöIHIN! Kuinka ikinä kestäisin täällä?! En mitenkään.
Niimpä tein varasuunnitelman. Heti kun Jonna vei minua ulos ja päästi irti, että menisin pissalle, ja pyh sanon minä. Mitä minä pissalle kun onhan tässä vesiojakin tarjolla. Takaisin töihin en enää menisi, se olisi varma. Sitten näin pelastukseni, pelastukseni näytti hieman erilaiselta kun olin kuvitellut, mutta pääasiahan on että pelastus vain saapuu. Pelastukseni näytti kahdelta ihmiseltä ( ! ) joilla oli lenkkeilypuvut, niimpä juoksin kuin salama pelastukseni turviin, mutta ne typerykset vain hössöttivät ja silittelivät. Kyllähän minä olen söpö, mutta eikö ne kehumiset olisi voinut jättää myöhemmäksi? Ei muuten väliä mutta Jonna sai minut kiinni.
Niimpä minä menin takaisin töihin. Siellä oli tylsää. Minä vain nukuin nukuin ja nukuin. En ehkä ikinä halua töihin! Sitten taas lähdettiin ja jonna pakkasi minut pinkkiin ja olimme viimein kotona, sain ruokaa ja pääsin nukkumaan.

Mutta tämäpäivä oli mahtava. Aamulla jo puoli7 aikaan se Aki tuli käymään. Aki on kiva kun se vaan rapsuttelee, välillä se kyllä sanoo että mee nyt pois, mutta eihän sitä tarvi kuunnella? Mutta sitten se taas tapahtui.

Kun Jonna oli taas aamulla lähtenyt ja raa`asti jättänyt minut yksin, yksin. Koko päiväksi, moneksi tuhanneksi tunniksi, piti keksiä jotain tekemistä. Menin ovelle, hypin sitä vasten. Hypin hypin ja hypin, ovi aukeni koko ajan enemmän ja enemmän, kunnes sain voimallani, jolla saisin vuoretkin siirtymään, oven auki ja pääsin ulos! Etsin Jonnaa näyttääkseni mitä mahtavaa olin tehnyt. Vilkaisin kelloa, ei sillä että minä muka haluaisinkaan ymmärtää mitä ne tyhmät tikut siellä ympyrässä pyörii, mutta tavan vuoksi lähinnä, mutta sen ymmärsin että minulla on aikaa, aikaa ennenkuin se Jonna saapuu kotiin.

Ennenkuin päätin tehdä mitään, kävelin keittiöön ja huomasin että Jonna oli hupsuna heittänyt matot ulos (Jopa minä tiedän että matot kuuluvat SISäLLE, Jonna ei ymmärrä aina tällaisia itsestäänselviä asioita..) Ja koska matot ovat aivan liian raskaita ja lattia niin kovin kylmä -päätin tehdä matot itse. Löysin sieltä, mitä ne vessaksi kutsuvat, muutaman rullan jossa oli jotain tarpeeksi pehmeää. Itseasiassa niitä rullia oli seitsemän, ja seitsemän oli juuri oikea määrä mattojen tekemiseen. oli aika kova homma.

Ensin madotin eteisen, sen ison. Olin aika ylpeä työstäni, Jonna varmasti pitäisi siitä. Sitten menin olohuoneeseen, olin päässyt jo melko pitkälle kunnes Jonna yllätti ja saapuikin jo kotiin.
Jonna on niin kiittämätön, luulisin että jopa pilallelellitty. Ei se ymmärtänyt kuinka suuren vaivan olinnähnyt, se vain valitii ja laittoi minut pihalle. Vaikka mitä tekisi se aina vaan valittaa! Kun vihdoin päivi tuli pääsin sisään jonna oli ottanut kaikki minun mattoni pois!

Mutta ei se mitään, Jonna yritti hyvitellä mokomaa viemällä minut päiville josta päästiin juoksemaan tasen ja itsin ja hiliman kas. Oli kivaa, meistä otettiin vähän kuvia, tai no, ne yritti mutta se oli aika vaikeaa kun me juostiin niin valtavan kovaa! Siinä oli onneksi lähellä juomapaikka jossa pystyi vähän vilvoittelemaan samalla.
Sitten meidät pakattiin autoon ja päästiin kohta taas juoksemaan. Aika mahtavaa. Siellä oli se sama lampi jossa oltiin silloin manun ja tasen kanssa ( oli siellä hitsi ja vilmakin mutta niitä ei mainita tekstissäni). Minä uin. Huomasin kuinka hauskaa se vedessä juokseminen on oikeasti! Sitten sukelsinkin vähän, ensimmäistä kertaa ikinä! ette usko vai, siitä on todiste, katsokaa vaikka kuvia! mahtava päivä. Suorastaan vallattoman ihana.
Ja muuten, Lalan pitöisi saada pentuja tässä lähiaikoina, sitten saan monen monta tuhatta juoksu kaveria! Mahtavaa. lala on kyllä aika palljo jo ja haisee öisin pahalle.
-Samperi

Eikä kertaakaan yksin, koko päivänä!

Oli aika mahtava päivä. En nimittäin joutunut yksin kertaakaan! Ekaks päivi tuli meille, se oli varmaan unohtanut taiston johonki ku se ei ollut mukana. Harmillista kyllä.

Tänään(kin) oltiin päivillä, sitten kävin moikkaamassa Sampoa ja Sampon Nooraa. Ne oli aika kivoja. Mutta jonna taa pilasi kaiken juuri väärällä hetkellä ja otti mukaansa jonnekkin autoon. Eipä muuten muttakun olisin ihan juuri saanut ruokaa.. Jonna ei ikinä ymmärrä.

Mutta onneksi pääsin Tasen luo kylään. Tase on kyllä ihan huippu! Se on ehkä ainut joka osaa leikkiä mun kans kunnolla. Hitsi tai Vilma ei oikein hoksaa, ni niiden kanssa on tyhmä leikkiä. Hitsi kyllä joskus, mutta se vaan sanoo että mee muualle et sä oot liian pieni ja lapsellinen tai jos mä oon kahestaa tasen kaa, ni se tunkee väliin. Ja Vilma. No Viliman kas oonki vähä varovaisempi ku Vilima voi antaa selkään. Ja muutenki sen kas on vaikee leikkiä ku se pelkää aina välillä mua, ei kyllä enää onneksi niin paljoo, mutta vähän.

Sit mentiin illalla vielä vähän metsään juokseen. Aina vähän aluksi jänskättää mutta kyllä sitten myöhemmin uskallan mennä mukaan hakemaan keppiä. Tase onneksi aina välillä leikkii mun kans eikä ole laisinkaan niin tylsää, ja tasen kanssa mä juoksentelen metsässä, oon harjaantunu siinäkin jo aika hyväksi. En kaatuile ja pääsen sielä metsässä vaikka minkälaisten risujen yli loikkimalla. Ja juoksenkin jo aika kovaa.

Illalla, kun tultiin kotiin tapasin taas uusia tyyppejä. Ne vähän silittelivät ja kehuivat ja pussailivat. Olin taas kaiken keskipiste, se on mahtavaa! Sitten mentiin ulos ja jonna leikki mun kanssa, se haki mun koiralelun ja heitteli sitä mulle. Sitte se haki kepin ja heitteli sitä. Sitte se haki jotain hyvää makkaraa ja tehtiin taas niitä samoja juttuja ku silloin metsässä. Kun istuin, sain makkaran. Kun vain istuin ja istuin vaikka jonna käveli pois, sain makkaran. Kun tulin luokse, sain makkaran. Kun katsoin, sain makkaran. Jonna on varmaan vähän hupsu kun se antaa makkaran niin helposti. Mutta hyvä mun kannalta. Nyt pitää mennä syömään kunnon ruokaa. TaTa!!
-Samperi