Mikä katse? Mikä kontakti?

Katsekontakti ja sen vaikeus. Empä tiedä ohjaajaa kenen lempisanojen varastoon tämä ei kuuluisi; kontakti. Vaikka kaikki tuntuvat sitä hokevan, se ei kuitenkaan todellakaan menetä merkitystään vuosienkaan saatossa -se on nimittäin kaiken koulutuksen pohja. Ennen kontaktia koiraasi sinun on turha edes yrittää tehdä sen kanssa mitään. Olen kirjoittanut Kontaktista myös koulutuksessa jaettavaan materiaaliin (Kankaanpään Koiraharrastajat ry), mutta tahdon paasata siitä vielä hieman lisää (mahdollisille lukijakurssilaisille tiedoksi; osa tekstistä pääsääntöisesti kurssimatskusta).

Kontakti. Kuitenkin monelta jää epätietoisuuteen sanan merkitys ja miten sitä käytetään. Yksinkertaisuudessaan kontakti on ohjaajan ja koiran välisen yhteistyön tukipilari. Kun koulutuskentällä koirasi haistelee maata keskittyen kaikkeen mahdolliseen (paitsi sinuun) on sille täysin turha edes yrittää opettaa ainoatakaan käskyä tai käyttäytymismallia. Kun tämä näkymätön lanka välillänne on kunnossa ja koira kiinnostunut sinusta -voitte vasta aloittaa kouluttamisen.

Kontakti käsitetään yleensä silmiin tapittamisen taitona, mutta myös noutoa suorittava koira on kontaktissa vaikka se ei ohjaajaa silmiin juuri sillä hetkellä katsoisikaan. Kun koiraa palkitaan sen osoittamasta katseesta omistajaansa kohtaan se alkaa hakea sitä aina vain oma-aloitteisemmin ikään kuin kysyäkseen "Mitäs me nyt tehdään?". Miten tähän päästään ja miksi se oma karvakasa ei tapita silmiin vaikka sinun pitäisi olla sille jotain ylivertaista (laitathan sen ruokiinkin jo huomattavan summan rahaa kuukausittain!)? Missä vaiheessa on menty mettään ja miten pahasti? Miten kontakti saadaan palautettua vai oliko sitä edes koskaan?

Oma näkemykseni on että pennut ottavat kontaktia luonnostaan - se on ollut niille elinehto tarkkailla vanhempia laumassa selviytyäkseen tässä suuressa maailmassa. Pennun kohdalla kyse on siis mielestäni ainoastaan vahvistamisesta ja jatkamista siitä minkä pentu on jo kasvattajasi luona aloittanut - anna sille mahdollisuus joka hetki kontaktiin, vaadi sitä siltä esimerkiksi ruoan yhteydessä ja kehu sitä kontaktin ottamisesta. Pentu oppii että katsomalla (kysymällä) omistajaa saa asioita joita se tahtoo/tarvitsee ja käyttää samaa metodia (kysymistä) myös muissakin tilanteissa.

Miksi kontaktia joillain yksilöillä ei ole tai miksi sitä täytyy alkaa rakentamaan uudestaan?
Koira toistaa asioita joista se on saanut miellyttäviä seurauksia välittömästi. Mikäli seuraus on neutraali eikä mitään siis tapahdu -sen ei kannata toistaa asiaa samalla tavalla kuin se olisi saanut toiminnastaan negatiivisen palautteen. Omistaja on siis saanut aikaan koiransa välinpitämättömyyden omalla käytöksellään.

Jos aikuinen koira on esimerkiksi saanu aina lenkillä tehdä tahtomansa mukaan, ruoka on on ollut jatkuvasti kipossa syötävänä, miksi sen kannattaisi katsoa omistajaansa silmiin kysyäkseen mitään? Asiathan ovat tapahtuneet ikäänkuin ajatuksen voimin. Tarjoa siis koirallesi aina syy kiinnostua itsestäsi. Kontakti on avain sinun ja koirasi välisen suhteen muodostamiseen.

Koira ei ymmärrä toimintansa pidempiaikaisia seurauksia, vaan se elää hetkessä. Jos omistajan tuijoittaminen ei juuri sillä hetkellä vie asioita mukavaan suuntaan, miksi sen kannattaisi edes katsoa sinua toista kertaa? Ole siis valppaana vähintään kehumassa koiraasi sen katsoessa sinuun!

Useissa koirakouluissa opetetaan käsky "Katse" -jolloin koira ymmärtää katsoa omistajaansa. Tämä ei kuitenkaan omasta mielestäni aja katsekontaktin asiaa. Kyseessä on mielestäni mikä tahansa temppu (kuin opettaisi koiraa tökkäämään käskystä etusormea) muiden joukossa. Pyri siihen, että koirasi ottaa sinuun kontaktia oma-aloitteisesti ilman käskyä. Esimerkiksi ollessasi metsässä koiran ollessa vapaana tästä on hyötyä enemmän kuin siitä, että se tulisi luoksesi vain käskyä (katse?) huutaen. Pidä tavoitteenasi että koira tulee katsomaan sinua välillä ikäänkuin varmistaakseen olevansa oikealla reitillä ja sinun ollessa edelleen lähellä. Näin koirasi on sinulla kontaktissa (eli hallinnassa) vaikka se ei sinua silmiin tapittaisikaan juuri sillä hetkellä.

Noin. Olemme päässeet siihen pisteeseen, että kukin tietää nyt minun näkemykseni kontaktista ja sen merkityksestä koulutuksessa. Siitä huolimatta kontaktin kanssa takutaan kerta toisensa jälkeen. Kyseessä saattaa olla turhalta ja tylsältä tuntuva harjoitus (jonka koira vieläpä oppii melko nopeasti). Olen miettinyt syitä miksi näin tärkeälle asialle ei löydy aikaa vai eikö löydy motivaatiota ja miksi? Tätä asiaa pohdin erityisesti suomipelien aikaan ja asian ollessa vielä ajankohtaisempi (kurssit alkaneet ja ns. kontaktin tärkeyden takominen ohjaajien päähän alkanut :D).

KUN KOIRASI KATSOO SINUA ON HIENOMPI JUTTU KUIN ETTÄ SUOMI VOITTAISI KIEKON.

Näin. Yksinkertaisuudessaan. Vaikka et seuraisi jääkiekkoa, voit miettiä naapurisi reaktiota jokaisen suomalaisen maalista? Onko huutoa, onko iloa, onko jopa ilonkyyneleitä? Kyllä on. Vaan miksei silloin kun koirasi kysyy sinulta täysin avoimena "Mitä me tehtäisiin, sun kanssa on kiva leikkiä"?

Jos koirasi ei yksinkertaisesti pidä sinua niin mukavana kaverina, että se edes vilkaisisi sinuun -on turha olettaa että voisit kertoa sille miten mahtavaa olisi istua käskystä, seurata vierelläsi tai tulla luoksesi kutsusta.