Kyllä sielä puistossa kannattaa aina puolenvuoden välein käydä!

Aikamoinen viikko takana, koirille huonompi kuin minulle. Hirveästi töitä ja koneella istumista jolloin jätkien lenkit ovat olleet ihan minimissään. Vaikka Rytmiä asia ei ole suuremmin haitannut (sohva vie voiton lenkkeilyltä), niin ainoa päivä kun olisi ollut aikaa, mulla pää enteilee migreeniä niska- ja selkäjumeista johtuen. Niimpä päätettiin että poiketaan puistossa vaikka se ei meidän suosikkeihin lukeudukkaan.

Täytyy sanoa, että kannatti mennä! Puistossa sattui olemaan Siru doggityttöjensä kanssa joten Samperi sai hyvin hemaisevaa naisseuraa :). Rytmiä ei lehmänleikki kauheasti houkuttanut, Samperi taas oli aivan tulessa ja käyttäytyi neitien kanssa todella hienosti ja luontevasti -ei mitään selkään hyppimisiä tai muita ongelmia -mahtava puistoilu siis ainakin Samperille takana!

.. ja vaikka Rytmi olikin pitkälti omissa oloissaan, niin välillä sekin intoutu kyllä juoksuttamaan porukkaa että ei se nyt ihan niin tympee reissu Rytmillekkään loppujen lopuksi ollu, tai ainakin aika tyytyväisen olosena molemmat nukkuu tällä hetkellä sohvalla :)

Aika makee keli meillä oli tänään!

Vali vali ja Helsingin kaupunki on paska. Vai onko?

Aika moni tais lukea tän uutisen Kuono.fi.stä?

Ensinnäkin, on hienoa että koiraihmiset ovat kerääntyneet yhteen, askarrellut vapaaehtoisvoimin erilaisia esteitä ja temppuratoja. Mutta että ihan koirapuistoon sitten keksivät ne sijoittaa? Kaikki tietää mikä on koirapuiston käyttötarkoitus; se on (koiranomistajien kohtaamispaikka) koirien kohtaamispaikka, jossa koira saa kaupungin ruuhkaisten katujen sijasta ilotella välillä ilman hihnaa, tutustua lajitovereihin ja juosta tuhatta ja sataa riekkuen, mahdollisimman turvatuissa olosuhteissa. 

Omistajan ei tarvitse näin pelätä että koira juoksisi auton alle, lähtisi rusakon perään kadoten viikoiksi. Mahdollisimman turvattu; puisto on siitä huolimatta aidattu alue jossa on vähintääkin pari penkkiä koiran ilakointia ihasteleville omistajille, roskis jos joku viitsisi joskus kerätä karvapallonsa jätökset, huikeissa mestoissa se tehdään helpoksi tarjoamalla jopa koirankakkapussiautomaatti. Lisäksi puistossa saattaa olla katos ilmoitustauluineen.

Näin ollen, puistossa on vaarallinen aita jota päin koira saattaa juosta ja katkaista niskansa. Se saattaa juosta päin roskista, kakkapussitelinettä, katosta, penkkiä, ilmoitustaulua (ootteko miettiny miten vaarallisia esimerkiks pelkästään jaloillaan olevat ilmoitustaulut ovat kun koirat ryntäilee sen ali lyöden päätään ilmoitustaulun alareunaan?), tai mikä järkyttävintä. Koira saattaa juosta päin jotain ihmistä tai toista koiraa jolloin törmäyksestä kärsii kaksikin eri osapuolta.

Lisäksi vaikka puistossa on kielletty keppien sun muiden heittely, löytää koira sen kepin aina jostain ja sitten riekutaan sen kanssa. Kohtahan se on jo poikittain kurkussa ja koira kuolee siihen paikkaan. Samaan aikaan puistossa on perhe lapsineen todistamassa tätä tilannetta saaden ikuiset traumat.

Vaarallinen mesta siis jo ilman noita temppuratojakin! Ei kannata mennä sinne koskaan. Pidetään ne koirat jossain pumpulissa (tukehtumisriski!) ja vältetään vaaratilanteita.

Okei. Siinä missä koiraihmisiä voidaan kuvailla iloisiksi ja avoimiksi ihmisiksi (noot), niin ollaanhan me aika valittajia. Tai osa meistä, koiraa ei koskaan pitäisi luovuttaa ihmiselle joka ei omaa maalaisjärkeä, jotenkin niin kuitenkin aina tapahtuu ja sitten saadaan aikaiseksi tällainen uutinen josta sitten paasataan koirapalstat facebookissa täyteen ihmisten järjen vähyyttä. Totta, koiran kanssa eläminen on vaaratilanteita täynnä, aina voi sattua ja tapahtua jotain täysin odottamatonta.

Mutta tässä jutussa on tosiaan kaksipuolta. Turha syyttää Helsingin kaupunkia tästä ratkaisusta. Ensinnäkin; on ihan totta, että erilaisille harrastuvälineille on omat harjoittelupaikat. Mikä idea niitä on ollut edes laittaa koirapuistoon jonka tarkoituksena ei ole olla treenipaikka agilitylle?

Toisekseen, ennen kuin kukaan alkaa paasaamaan ja moittimaan Helsingin kaupunkia, alla olevassa kuvassa näkyy aika olennainen teksti ja syy siihen miksi kyseisiä harjoitusvälineitä sielä ei tulevaisuudessa ole:

Joku valopää (omistaja siis, ei koira) keksi pyytää korvauksia kun koira intoillessaan sattui juoksemaan päin tolppaa. Oliko kyseessä sitten harjoitusvälineen vai ilmoitustaulun tolppa, en tiedä mutta varmaa on että kaupunki haluaa minimoida riskit jo pelkästään korvausvaatimuksille. Eikö kyseisen koiran omistajalla sitten ollut tapaturmavakuutusta koiralleen ja jotain kautta piti rahoja kiskoa, en tiedä.

Toivottavasti tämä ei kuitenkaan lannista niitä vapaaehtoisia jotka ovat esteitä puuhastelleet. Etsikää joutomaa, ottakaa maan omistajiin yhtettä ja kysykää voisiko esteet sijoittaa sopivampaan paikkaan harjoittelua varten? Jos joku haluaa harrastaa vaikkapa sitä agilityä muuten vaan, niin varmasti siihen löytyy paikka ja mahdollisuus muuallakin kuin koirapuistossa joka ei siihen tarkoitukseen ole.

Semmonen vapaapäivän purkaus. Olen puhunut.

Iltakevennys, olkaa hyvät :)

Yhtä postausta kirjoitellessani, lueskelin ohessa pitkästä aikaa Pertti Vilanderin Koirankorjauskirjaa. Kuinka moni on lukenut sen? Mielipiteitä kirjasta voi jakaa tuonne kommenttikenttään, lueskelen niitä mielelläni. En käsittele kirjaa tai muutenkaan aihetta (ainakaan tässä postauksessa) sen enempää, tahdon vain jakaa teille suosikki kohtani kirjasta. Ehdoton ykkönen (varmasti nostaa hymyn huulille kaikille teille jotka taistelette eroahdistuskoiran kanssa, vaikka ongelmassa ei muuta hauskaa olekaan)

Kysymys;
"Asumme kerrostalossa. Koiramme ei hauku, kun jätämme sen aamulla yksin kotiin. Illalla kun lähdemme kotoa harrastuksiin tai kaupungille, se protestoi ja haukkuu niin, että olemme jo saaneet varoituksia taloyhtiössämme. Mistä tämä johtuu? Koira saisi mielummin haukkua vaikka päivällä, jolloin ihmiset olisivat töissä ja asunnot tyhjiä. Silloin se ei häiritsisi ketään"

Pertti vastaa;
"Tämä on erittäin yleinen ongelma. Koira oppii hyvin nopeasti, että aamulla lähdetään töihin, ollaan poissa määrätty aika ja tullaan takaisin. Tämän toistuvan kaavan koira hyväksyy ongelmitta. Mutta jos illalla lähdetään rientoihin, se tapahtuu epäsäännöllisemmin ja toistuu harvemmin. Ulos lähdetään sellaisena aikana, jolloin tavallisesti ollaan koiran kanssa, mentiin sen kanssa sitten lenkille tai rapsuteltaisiin vain sohvalla.

Kun omistaja lähtee koiransa kanssa ulos, he kohtaavat kaupunkioloissa iltalenkin aikana keskimäärin kymmenen koiraa. Koira rähjää kaikille kymmenelle vastaan tulevalle koiralle. Rähjäämisen takia kaikki koirat rähjäävät takaisin ja postuvat sen jälkeen omille teilleen. Koira kuvittelee suojelleensa isäntäänsä rähjäämällä nuo vieraat koirat tiehensä.

Ihminen tulee töistä ja on lähdössä iltapippaloihin. Koira näkee että omistaja on poistumassa ovesta eikä koiraa hulita mukaan. Koiralla on mielikuva ulkona odottavista rähjääjistä, jotka päivystävät kulmilla karvakaulukset pystyssä ja pahat mielessä. Koira kokee, ettei omistaja voi pärjätä yksin rähjäävässä porukassa ilman häntä, ilman hänen suojelevaa rähinäänsä. Ei siis ole ihme, että koira jää kotiin haukkumaan, ulvomaan ja kutsumaan laumaansa koolle "Tule takaisin! Minä suojelen sinua kaikelta mitä ikinä keksitkin pelätä""
- Pertti Vilander, Koirankorjauskirja s.64

Rytmin mielipide tästä asiasta:

Vielä yksi suosikki joka koskee meitä kaikkia koiranaisia.
 
PIKKU-UKON UHO

"Nuori nainen kävelee kotikadullaan, kun vastaan tulee jackrusselinterrieriuros naisomistajansa kanssa. Ohituksen jälkeen koira äkkiä käännähtää ja puree varoittamatta ohikulkijaa takareiteen terävästi. Omistaja nappaa koiran syliinsä ja sanoo pehmeällä äänellä koiralle: `voi, mitä menit tekemään..`. Koira tuijottaa purtua rintakehä kaarella, pää, korvat ja häntä pystyssä omistajansa sylissä. Se on voittaja. Purema lävistää paitsi farkut myös reisinahan. Mitä tapahtui?"

Lyön vaikka vetoa, että tällä purrulla naisella oli kuukautiset. Tuollainen kouluttava näykkäyspuraisu takaapäin osoittaa tyypillistä isoegoisen pikku-ukon omistushalua. Pienet koirat - parsonit, jackit, mäyräkoirat -tosin saattavat tehdä tätä pelkästään jotta saisivat omistajaltaan huomiota. Ei käytös ole pelkkää aggressiivisuutta, vaan tavoite on samanlainen kuin niillä koirilla, jotka syövät intohimoisesti kaikki tupakantumpit ja purukumit kadulta. JOku luulee, että koiralla on puutostauti kun se haluaa syödä roskia. Ei, vaan se hakee omistajansa jakamatonta huomiota, jota saa kun sitä ronkitaan sormet suussa kyykyssä keskellä katua. Kaikki muu toiminta pysähtyy kun omistaja keskittyy koiraan.

Mutta miksi juuri pienet koirat hakevat huomiota näillä keinoilla? Paitsi että kyseiset rodut ovat kiihkeit' ja terveitä, ne myös napataan helposti syliinja niille lällytetään kuten omistaja tarinassa. Koiran ilme kertoi että näin minäpoika pyöritän meidän perheen arkea!

Jos puraisu olisi oikeaa aggressiota eikä vain mielenosoittelua ja seurakipeyttä, sitä olisivat edeltäneet varoitusmerkit, kuten jännän pysty asento. Mitä korkeammallakoiran häntä on, sitä varmemmin se aikoo tilanteessä hävyttömiä. Toisekseen pää laskeutuisi selkälinjan tasolle, koska näin koira käyttää niskaansa valmistautuessaan hyökkäysponnistukseen. KOrvat tiukasti eteenpäin suunnattuna ja katse kuin lukittuna uhriin. Nämä eleet yhdessä viestivät että kohta singahtaa, olivat ne sitten ihmiselle tai koiralle suunnattuja.

Itse en luottaisi koiran mielialan lukemiseen sen huulilta, koska irvistys voi tulla vasta puoli sekuntia ennen singahdusta, sitä paitsi ylähuuli voi olla karvan peitossa. Ja siinä vaiheessa, kun koira irvistää, on ihmisen myöhäistä reagoida. Ohjeena kysytyn kaltaisella katuväkivallan uhrille on, että älä tee tilanteessa mitään. Kaikki vastuu jaa rikolliselle jackrusselin omistajalle. Vihoviimeinen temppu uhrilta on napata purijaa niskasta ja kääntää se selälleen. Koiran on itse näytettävä alistumiseleet; korvat takana, häntä mahdollisimman alas ja kaula paljastaen. Väkivalloin ei saa ikinä koiraa pakottaa, koska se patoaa vihaa ja ampuu silmille myöhemmin.

Silloin kun koira on purrut, se on johdossa 1-0. Jos vieras ihminen esittää koiralle vastalauseen, koira puree uudestaan: 2-0. Siinä pelässä ei ihminen voi kuin hävitä. Purrun on vietävä asia eteenpäin. Jos koira on purrut vierasta kerran, se puree toisenkin ja kolmannen jos tilanne ei muutu. UHrin on käytävä lääkärissä, saatava todistus, sitten poliisille, joka ensimmäisellä kerralla antaa omistajalle varoituksen. Jos tilanne toistuu, oikeus määrää koiran lopetettavaksi. On suuri sääli etteivät oikeusistuimet määrää koirankoulutustuomiota, koska tuonkaltaisesta käytöksestä pääsee helposti eroon.
- Pertti Vilander, Koirankorjauskirja s.155

Samperilla meni mun lukuelämyksiin mielenkiinto:

LINKITÄ BLOGISI!

LINKITÄ BLOGISI, AIKAA 8.2 SAAKKA!

Nyt metsästellään uutta luettavaa koira-aiheisista blogeista. Eipä siis väliä onko kirjoitettuja postauksia takana kolme päivää tai viisi vuotta, uudet ja vanhat blogit kaikki esille vain! Kuvaa saa jakaa myös facessa ja omassa blogissaan, omiaan saa nyt siis huolella mainostaa ja jos tietää loistavan blogin tutuilta niin myös muiden omia saa mainostaa kunhan se tapahtuu luvallisesti.

Ainoat toiveet blogeja kohtaan on että ne koskevat eläimiä, erityisesti koiria. Lisäksi blogien tulee olla julkisia ja muutenkin tietysti hyvänmaun mukaisia jne.. Rohkeasti vaan kaikki siis linkkailemaan! Kuukauden päästä (blogeja saat toki senkin jälkeen kommentointikenttään lisäillä) alan käymään kaikkia linkitettyjä ihanuuksia läpi.

Kiitos ja nam :)