Näytetään tekstit, joissa on tunniste koirapuistot. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste koirapuistot. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Kyllä sielä puistossa kannattaa aina puolenvuoden välein käydä!

Aikamoinen viikko takana, koirille huonompi kuin minulle. Hirveästi töitä ja koneella istumista jolloin jätkien lenkit ovat olleet ihan minimissään. Vaikka Rytmiä asia ei ole suuremmin haitannut (sohva vie voiton lenkkeilyltä), niin ainoa päivä kun olisi ollut aikaa, mulla pää enteilee migreeniä niska- ja selkäjumeista johtuen. Niimpä päätettiin että poiketaan puistossa vaikka se ei meidän suosikkeihin lukeudukkaan.

Täytyy sanoa, että kannatti mennä! Puistossa sattui olemaan Siru doggityttöjensä kanssa joten Samperi sai hyvin hemaisevaa naisseuraa :). Rytmiä ei lehmänleikki kauheasti houkuttanut, Samperi taas oli aivan tulessa ja käyttäytyi neitien kanssa todella hienosti ja luontevasti -ei mitään selkään hyppimisiä tai muita ongelmia -mahtava puistoilu siis ainakin Samperille takana!
























.. ja vaikka Rytmi olikin pitkälti omissa oloissaan, niin välillä sekin intoutu kyllä juoksuttamaan porukkaa että ei se nyt ihan niin tympee reissu Rytmillekkään loppujen lopuksi ollu, tai ainakin aika tyytyväisen olosena molemmat nukkuu tällä hetkellä sohvalla :)

keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Vali vali ja Helsingin kaupunki on paska. Vai onko?

Aika moni tais lukea tän uutisen Kuono.fi.stä?

Ensinnäkin, on hienoa että koiraihmiset ovat kerääntyneet yhteen, askarrellut vapaaehtoisvoimin erilaisia esteitä ja temppuratoja. Mutta että ihan koirapuistoon sitten keksivät ne sijoittaa? Kaikki tietää mikä on koirapuiston käyttötarkoitus; se on (koiranomistajien kohtaamispaikka) koirien kohtaamispaikka, jossa koira saa kaupungin ruuhkaisten katujen sijasta ilotella välillä ilman hihnaa, tutustua lajitovereihin ja juosta tuhatta ja sataa riekkuen, mahdollisimman turvatuissa olosuhteissa. 

Omistajan ei tarvitse näin pelätä että koira juoksisi auton alle, lähtisi rusakon perään kadoten viikoiksi. Mahdollisimman turvattu; puisto on siitä huolimatta aidattu alue jossa on vähintääkin pari penkkiä koiran ilakointia ihasteleville omistajille, roskis jos joku viitsisi joskus kerätä karvapallonsa jätökset, huikeissa mestoissa se tehdään helpoksi tarjoamalla jopa koirankakkapussiautomaatti. Lisäksi puistossa saattaa olla katos ilmoitustauluineen.

Näin ollen, puistossa on vaarallinen aita jota päin koira saattaa juosta ja katkaista niskansa. Se saattaa juosta päin roskista, kakkapussitelinettä, katosta, penkkiä, ilmoitustaulua (ootteko miettiny miten vaarallisia esimerkiks pelkästään jaloillaan olevat ilmoitustaulut ovat kun koirat ryntäilee sen ali lyöden päätään ilmoitustaulun alareunaan?), tai mikä järkyttävintä. Koira saattaa juosta päin jotain ihmistä tai toista koiraa jolloin törmäyksestä kärsii kaksikin eri osapuolta.

Lisäksi vaikka puistossa on kielletty keppien sun muiden heittely, löytää koira sen kepin aina jostain ja sitten riekutaan sen kanssa. Kohtahan se on jo poikittain kurkussa ja koira kuolee siihen paikkaan. Samaan aikaan puistossa on perhe lapsineen todistamassa tätä tilannetta saaden ikuiset traumat.

Vaarallinen mesta siis jo ilman noita temppuratojakin! Ei kannata mennä sinne koskaan. Pidetään ne koirat jossain pumpulissa (tukehtumisriski!) ja vältetään vaaratilanteita.


Okei. Siinä missä koiraihmisiä voidaan kuvailla iloisiksi ja avoimiksi ihmisiksi (noot), niin ollaanhan me aika valittajia. Tai osa meistä, koiraa ei koskaan pitäisi luovuttaa ihmiselle joka ei omaa maalaisjärkeä, jotenkin niin kuitenkin aina tapahtuu ja sitten saadaan aikaiseksi tällainen uutinen josta sitten paasataan koirapalstat facebookissa täyteen ihmisten järjen vähyyttä. Totta, koiran kanssa eläminen on vaaratilanteita täynnä, aina voi sattua ja tapahtua jotain täysin odottamatonta.

Mutta tässä jutussa on tosiaan kaksipuolta. Turha syyttää Helsingin kaupunkia tästä ratkaisusta. Ensinnäkin; on ihan totta, että erilaisille harrastuvälineille on omat harjoittelupaikat. Mikä idea niitä on ollut edes laittaa koirapuistoon jonka tarkoituksena ei ole olla treenipaikka agilitylle?

Toisekseen, ennen kuin kukaan alkaa paasaamaan ja moittimaan Helsingin kaupunkia, alla olevassa kuvassa näkyy aika olennainen teksti ja syy siihen miksi kyseisiä harjoitusvälineitä sielä ei tulevaisuudessa ole:


Joku valopää (omistaja siis, ei koira) keksi pyytää korvauksia kun koira intoillessaan sattui juoksemaan päin tolppaa. Oliko kyseessä sitten harjoitusvälineen vai ilmoitustaulun tolppa, en tiedä mutta varmaa on että kaupunki haluaa minimoida riskit jo pelkästään korvausvaatimuksille. Eikö kyseisen koiran omistajalla sitten ollut tapaturmavakuutusta koiralleen ja jotain kautta piti rahoja kiskoa, en tiedä.

Toivottavasti tämä ei kuitenkaan lannista niitä vapaaehtoisia jotka ovat esteitä puuhastelleet. Etsikää joutomaa, ottakaa maan omistajiin yhtettä ja kysykää voisiko esteet sijoittaa sopivampaan paikkaan harjoittelua varten? Jos joku haluaa harrastaa vaikkapa sitä agilityä muuten vaan, niin varmasti siihen löytyy paikka ja mahdollisuus muuallakin kuin koirapuistossa joka ei siihen tarkoitukseen ole.

Semmonen vapaapäivän purkaus. Olen puhunut.

perjantai 7. lokakuuta 2011

Agenttina puistossa


Noniin. Nyt kun myö ollaan kaupunkilaisia ollaan jouduttu kiertelemään erinäisiä puistoja kun eipä täällä rohkene enää ainakaan näin syksymmin hirveästi vapaana noita jätkiä pitämään. Ensinnäkin tässä jo muutamia puistoja kiertäneenä HUHHUH koirien omistajat! Järki käteen puistoilussa. Jokaisessa puistossa on joku idiotti jolla on rähisevä koira tai omistaja joka ei osaa yksinkertaisesti lukea koiraansa lainkaan jne.. Ja vielä kummallisempaa lienee se, että useimmiten tietynlaiset ihmiset hakeutuvat tiettyihin puistoihin.

Joten, tästä se lähtee. Me lähetään jätkien kanssa kiertämään puistoja yksitellen. Me ollaan ensvuonna niin tietosia jokaisen tampereen puiston liikkeistä että huhhuh!