Iltakevennys, olkaa hyvät :)

Yhtä postausta kirjoitellessani, lueskelin ohessa pitkästä aikaa Pertti Vilanderin Koirankorjauskirjaa. Kuinka moni on lukenut sen? Mielipiteitä kirjasta voi jakaa tuonne kommenttikenttään, lueskelen niitä mielelläni. En käsittele kirjaa tai muutenkaan aihetta (ainakaan tässä postauksessa) sen enempää, tahdon vain jakaa teille suosikki kohtani kirjasta. Ehdoton ykkönen (varmasti nostaa hymyn huulille kaikille teille jotka taistelette eroahdistuskoiran kanssa, vaikka ongelmassa ei muuta hauskaa olekaan)

Kysymys;
"Asumme kerrostalossa. Koiramme ei hauku, kun jätämme sen aamulla yksin kotiin. Illalla kun lähdemme kotoa harrastuksiin tai kaupungille, se protestoi ja haukkuu niin, että olemme jo saaneet varoituksia taloyhtiössämme. Mistä tämä johtuu? Koira saisi mielummin haukkua vaikka päivällä, jolloin ihmiset olisivat töissä ja asunnot tyhjiä. Silloin se ei häiritsisi ketään"

Pertti vastaa;
"Tämä on erittäin yleinen ongelma. Koira oppii hyvin nopeasti, että aamulla lähdetään töihin, ollaan poissa määrätty aika ja tullaan takaisin. Tämän toistuvan kaavan koira hyväksyy ongelmitta. Mutta jos illalla lähdetään rientoihin, se tapahtuu epäsäännöllisemmin ja toistuu harvemmin. Ulos lähdetään sellaisena aikana, jolloin tavallisesti ollaan koiran kanssa, mentiin sen kanssa sitten lenkille tai rapsuteltaisiin vain sohvalla.

Kun omistaja lähtee koiransa kanssa ulos, he kohtaavat kaupunkioloissa iltalenkin aikana keskimäärin kymmenen koiraa. Koira rähjää kaikille kymmenelle vastaan tulevalle koiralle. Rähjäämisen takia kaikki koirat rähjäävät takaisin ja postuvat sen jälkeen omille teilleen. Koira kuvittelee suojelleensa isäntäänsä rähjäämällä nuo vieraat koirat tiehensä.

Ihminen tulee töistä ja on lähdössä iltapippaloihin. Koira näkee että omistaja on poistumassa ovesta eikä koiraa hulita mukaan. Koiralla on mielikuva ulkona odottavista rähjääjistä, jotka päivystävät kulmilla karvakaulukset pystyssä ja pahat mielessä. Koira kokee, ettei omistaja voi pärjätä yksin rähjäävässä porukassa ilman häntä, ilman hänen suojelevaa rähinäänsä. Ei siis ole ihme, että koira jää kotiin haukkumaan, ulvomaan ja kutsumaan laumaansa koolle "Tule takaisin! Minä suojelen sinua kaikelta mitä ikinä keksitkin pelätä""
- Pertti Vilander, Koirankorjauskirja s.64

Rytmin mielipide tästä asiasta:

Vielä yksi suosikki joka koskee meitä kaikkia koiranaisia.
 
PIKKU-UKON UHO

"Nuori nainen kävelee kotikadullaan, kun vastaan tulee jackrusselinterrieriuros naisomistajansa kanssa. Ohituksen jälkeen koira äkkiä käännähtää ja puree varoittamatta ohikulkijaa takareiteen terävästi. Omistaja nappaa koiran syliinsä ja sanoo pehmeällä äänellä koiralle: `voi, mitä menit tekemään..`. Koira tuijottaa purtua rintakehä kaarella, pää, korvat ja häntä pystyssä omistajansa sylissä. Se on voittaja. Purema lävistää paitsi farkut myös reisinahan. Mitä tapahtui?"

Lyön vaikka vetoa, että tällä purrulla naisella oli kuukautiset. Tuollainen kouluttava näykkäyspuraisu takaapäin osoittaa tyypillistä isoegoisen pikku-ukon omistushalua. Pienet koirat - parsonit, jackit, mäyräkoirat -tosin saattavat tehdä tätä pelkästään jotta saisivat omistajaltaan huomiota. Ei käytös ole pelkkää aggressiivisuutta, vaan tavoite on samanlainen kuin niillä koirilla, jotka syövät intohimoisesti kaikki tupakantumpit ja purukumit kadulta. JOku luulee, että koiralla on puutostauti kun se haluaa syödä roskia. Ei, vaan se hakee omistajansa jakamatonta huomiota, jota saa kun sitä ronkitaan sormet suussa kyykyssä keskellä katua. Kaikki muu toiminta pysähtyy kun omistaja keskittyy koiraan.

Mutta miksi juuri pienet koirat hakevat huomiota näillä keinoilla? Paitsi että kyseiset rodut ovat kiihkeit' ja terveitä, ne myös napataan helposti syliinja niille lällytetään kuten omistaja tarinassa. Koiran ilme kertoi että näin minäpoika pyöritän meidän perheen arkea!

Jos puraisu olisi oikeaa aggressiota eikä vain mielenosoittelua ja seurakipeyttä, sitä olisivat edeltäneet varoitusmerkit, kuten jännän pysty asento. Mitä korkeammallakoiran häntä on, sitä varmemmin se aikoo tilanteessä hävyttömiä. Toisekseen pää laskeutuisi selkälinjan tasolle, koska näin koira käyttää niskaansa valmistautuessaan hyökkäysponnistukseen. KOrvat tiukasti eteenpäin suunnattuna ja katse kuin lukittuna uhriin. Nämä eleet yhdessä viestivät että kohta singahtaa, olivat ne sitten ihmiselle tai koiralle suunnattuja.

Itse en luottaisi koiran mielialan lukemiseen sen huulilta, koska irvistys voi tulla vasta puoli sekuntia ennen singahdusta, sitä paitsi ylähuuli voi olla karvan peitossa. Ja siinä vaiheessa, kun koira irvistää, on ihmisen myöhäistä reagoida. Ohjeena kysytyn kaltaisella katuväkivallan uhrille on, että älä tee tilanteessa mitään. Kaikki vastuu jaa rikolliselle jackrusselin omistajalle. Vihoviimeinen temppu uhrilta on napata purijaa niskasta ja kääntää se selälleen. Koiran on itse näytettävä alistumiseleet; korvat takana, häntä mahdollisimman alas ja kaula paljastaen. Väkivalloin ei saa ikinä koiraa pakottaa, koska se patoaa vihaa ja ampuu silmille myöhemmin.

Silloin kun koira on purrut, se on johdossa 1-0. Jos vieras ihminen esittää koiralle vastalauseen, koira puree uudestaan: 2-0. Siinä pelässä ei ihminen voi kuin hävitä. Purrun on vietävä asia eteenpäin. Jos koira on purrut vierasta kerran, se puree toisenkin ja kolmannen jos tilanne ei muutu. UHrin on käytävä lääkärissä, saatava todistus, sitten poliisille, joka ensimmäisellä kerralla antaa omistajalle varoituksen. Jos tilanne toistuu, oikeus määrää koiran lopetettavaksi. On suuri sääli etteivät oikeusistuimet määrää koirankoulutustuomiota, koska tuonkaltaisesta käytöksestä pääsee helposti eroon.
- Pertti Vilander, Koirankorjauskirja s.155

Samperilla meni mun lukuelämyksiin mielenkiinto: