Trainer´s Choicen kurssi aloitettuna!

Ensimmäisestä Trainer´s Choicen kurssikerrasta on selvitty. Osallistuttiin pikkusiskon rotikka Stellan kanssa kyseiselle kurssille koiran agression ja tosi pahan remmirähjän vuoksi. Yleisesti ottaen siksi että pikkusiskoni oppisi käsittelemään koiraansa paremmin ja jotta koira saataisiin hallintaan. Itse toimin kurssilla kuskin asemassa ja samalla pääsin mukaan kuunteluoppilaan rooliin. Odotukset kurssista on tietysti hurjat ja eniten tätä kuunteluoppilasta hämäsi tuo kolmatta päivää silmässä ollu elohiiri, joskin pystyin keskittyen seuraamaan siitä huolimatta Rajamäen Jaanan teoriaan sekä käytännön harjoituksia. Enkä ollut ainoa joka oli "vakoilemassa" kurssia omien kurssien kehityksen toivossa. Toiminta on täysin avointa ja kuunteluoppilaan asemaankin pääsee. Koirakkoja kurssilla oli ainoastaan tehokkaat neljä, meitä kuuntelijoitakin riitti koko koulutustilan täyttämiseen! Sen lisäksi että Tommy Wirénin kirjan lukeminen pohjustaa kurssia hirmuisesti, saa kurssilta koiralliset myös melko kattavan kurssipaketin kotiin luettavaksi. Itsehän agenttina laitan pikkusiskon kopioimaan sen minulle tänään :)

Kuten omilla, myös näillä kursseilla on pienet, tehokkaat ryhmät ja homma perustuu yksilöopetukseen siihen saakka kunnes koirat ovat valmiita kohtaamaan suuren maailman häiriöineen kaikkineen. Tämähän johti myös automaattisesti siihen, että koulutus alkoi kuudelta ja kotiinlähtö tuli ajankohtaiseksi kolmen ja puolentunnin kuluttua. Ensimmäinen koulutuskerta antoi paljon mietittävää ja sielä tehtiin enemmän mitä varmasti itse edes tajusi! Osa Jaanan puheesta meni varmasti ohitse, hyviä esimerkkejä olisi pitänyt kirjoittaa ylös mutta unohtui sitten siinä kuuntelun lomassa.

Mitä sitten ensimmäisellä kerralla tehtiin?

Juotiin kahvia ja rupateltiin, hyvä porukka oli kasassa eikä me oltu ainoat kaukaa tulleet, taisi olla Köyliöstä toiset pitkänmatkalaiset. Alussa ennen koiria käytiin läpi mitä koulutus on, ehdollistettiin koirat koulutustilaan ja harjoiteltiin koirilla kohdetyöskentelyä. Kuitenkin ennen koirien tilaan tuomista, koiralliset tekivät mekaanisia harjoituksia palkkaamisesta. Palkkaus, sen nopeus ja rytmi on aina ongelmia kouluttajille ja tämä oli itselle todellakin melko havainnollistava hetki. Tosiaan, kyllä ne kurssilaiset voi laittaa tekemään töitä myös ihan ilman koiriakin kentällä. Lisäksi harjoiteltiin operanttia vahvistetta ja käytiin läpi mikä on ero koiran "syöttämisellä" ja vahvisteen antamisella. Mekaaniset harjoitukset kellotettiin 30sekunnin jaksoihin. 30 sekunnin aikana koiran tulisi saada siis vähintään 12 vahvistetta, sen ylimenevät määrät ovat enemmän kuin hieno juttu, ja taisi parhaat vahvistaa koiraa lähes 20 kertaa tuon puolenminuutin aikana!

Mekaanisten harjoitusten jälkeen ehdollistettiin koira tilaan. Tämä jännitti ehkä eniten varsinkin pikkusiskoa -Stella kun saattaa rähjähtää käsiin heti tilaan tullessaan sattumanvaraisesti ketä tahansa ihmistä kohti. Kuitenkin Hollolan Nahkapajalta tilattu kuonopanta luo itsevarmuutta omistajalle ja sitä kautta leppoisamman tunnelman myös koiralle. Eikä stella räjähtänyt, kävi tyytyväisenä tilassa syömässä nakkeja 30sekuntia ja paineli autoon odottamaan uudestaan vuoroaan jotta uudella kierroksella voitasiin toimia samalla tavalla, ehkä hieman häiriötä (pompottelevaa palloa) lisäten.

Välineitä pyrittiin vähentämään minimiin, siksipä ainoat välineet jota esimerkiksi pikkusiskoni käytti oli hihna, oma käsi, oma kehuminen sekä vahviste (nakit). Näin kouluttaminen yksinkertaistettiin niin omistajalle kuin koiralle.

Kohdetyöskentelyssä oli siis tarkoitus että koira koskettaa omistajan kättä. Koiran annettiin pohtia tilannetta miten se saa palkan (nakin), ja moni koira tätä olikin treenannut kotona jo aikaisemmin, oikeastaan kaikki muut paitsi Stella jonka kanssa pikkusisko oli kuulemma kotona kokeillut mutta lopettanut jo ennen ensimmäistäkään onnistumista (miten niin yhtä lyhyt pinnainen kuin isosiskonsa). Stella kuitenkin hoksasi kurssilla idean, ei keskittynyt ympärillä puhuviin ihmisiin vaan mietti miten palkan saa koiralta.

Noita lyhyitä, 30sekunnin toistoja tehtiin ehkä neljä, ja itselle hahmottui kosketusharjoitusten tarkoitus entistä syvemmin kuin aikaisemmin. Luennon jälkeen (jos joku on lukenut aikaisempia postauksia) jäi tosiaan hieman tyhjä, kyseenalaistava ja epäilevä olo. Osakseen myös kohdetyöskentelyyn. Nyt näki käytännössä miten se voi vaikuttaa arkaan koiraan, luoda siihen rohkeutta ja miten helposti kosketuksen saa vaihdettua vieraan ihmisen käteen ilman että koira edes hoksaa koskevansa vierasta ihmistä!

Kotiläksyiksi jokainen sai kohdetyöskentelyn opiskelun ja käytiin läpi jokaisen kohdalla asiat joita kurssista jäi mieleen. Vaikka itsellä ei koiraa tosiaan ollutkaan koiraa mukana, jäi mieleen monia -niin omien koirien koulutukseen kuin omille kursseillekin tärkeitä juttuja.

KELLOTUS

Vaikka oma iphone on rakas ja varmasti siitä tuollainen mahtava kellotustoiminto löytyy, on pakko mennä hakemaan tokmannin keittiöosaston hyllyltä oma reenikello! Tehokkaat puolenminuutin toistot. On paljon oleellisempaa keskittyä treeniin puolenminuutin ajan (niin itse kuin koira), viedä koira autoon ja lopettaa treeni kuin hinkata tunti jotain tiettyä asiaa tehottomasti. Erityisesti paljon puhuttuun kontaktiin tää on varmasti loistoväline!

NÄYTTÄMÖ

Varmista koiran onnistuminen. Rakenna näyttämö tarkasti häiriöiden kannalta järkeväksi. Älä treenaa häiriötä kohti vaan varmista että koiran katsoessa eteen sinä olet siinä ainakin alkuun kun koiran häiriökeskittyminen ei ole ole parasta mahdollista. Lisää häiriötä pikkuhiljaa (miten tämän unohtaakin aina niiden omien koirien kohdalla erityisesti?)

KOHDETYÖSKENTELY

Aloita yksinkertaisesta tehtävästä. Vaikkapa käden kosketuksesta (myös kosketuskeppi hankinnan alla). Kun koira osaa "koske" -käskyn, lisää kestoa erilaisia kohteita jne.. Erityisesti aroille koirille tää näytti olevan aika hieno juttu!

Ei muutakun oman, huomisen kurssin suunnitteluun ja innolla odottamaan seuraavaa treenikertaa Trainer´s Choicen kanssa :)!

HUOMENNA MYÖS ARVONNAN SUORITUS KESÄISEEN HAASTEESEEN OSALLISTUNEIDEN KESKEN!

Kauhujen kissatalo

Ajattelin jättää itseni tästä jotakuinkin ulkopuolelle, mutta kyllähän tästä hieman pitää avautua. Nimittäin Kankaanpään kuuluisasta kissatalosta. Asia koskettaa monia eläinrakkaita persoonia ja tottakai minua harmittaa ja kiukuttaa jälleen kerran, syyttömien eläinten kohtelu noinkin julmalla tavalla mitä se tuossa naapurikunnassa on tapahtunut. Katselin juuri ajankohtaisen kakkosen ja kiukku nousi pintaan entistäkin enemmän. Mikäli joku on jotenkin ihmeellisesti missannut kyseisen uutisen, voit lukea lisää alla olevista linkeistä;

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013070917243793_uu.shtml  

http://yle.fi/uutiset/kankaanpaan_kissatalo_sai_yllattavan_synninpaaston/6738442

Kaikille meille "täysjärkisille" ihmisille on itsestäänselvää että tällainen kissojenpito on järkyttävää ja vaatii omistajalta järjetöntä piittaamattomuutta ja tällaista ihmistä voidaan sanoa sairaaksi. Toki, en tunne kyseistä ihmistä, en voi sanoa mikä saa ihmisen toimimaan näin sairaalla ja julmalla tavalla omia "lemmikkejään" kohtaan. Syytä tähän on varmasti turha koskaan edes etsiä -sitä tulemme tuskin koskaan kuulemaan.

Mikä minua vihastuttaa? Yhteiskunnan toiminta. Poliisit, eläinlääkärit ja kaikki ketkä ovat olleet vastuussa toiminnan jatkumisesta. Kysesten tahojen toiminta on ennenkaikkea piittaamattomuutta eivätkä nuo eläinlääkärit ole sen parempia kuin omistaja itsekään. Niin, ja tällaisten eläinlääkäriden käsiin meidän pitäis luottaa meidän omat eläimet? Ne meille oikeasti rakkaat lemmikit?

Ajankohtainen kakkonen teki tosiaan jutusta mielestäni nopeasti kattavan; kyseinen jakso on katsottavissa tästä linkistä 29.8.2013 saakka. Hyppää kauhujen kissataloon kohtaan 27:37.

Laura Juhantalo Kankaanpään terveysvalvonnan johtaja ei suostunut ensimmäisen puhelun aikana kommentoimaan juttua vaan löi toimittajalle luurit. Omistajakaan ei halunnut kommentoida vaan tekstiviestitellä; "Hei, Posan Laura Juhantalo vahvistaa tiedon, että olen hoitanut ja ruokkinut kissat joka päivä. Ne eivät ole sairaita ja asia on muutenkin hoidossa. Mitään pikaista ongelmaa ei ole, Posa ei ole antanut mitään toimeksiantoa" Eipä niitä kissoja silti kuvaamaan päästy eikä omistaja halunnut haastatteluakaan antaa. 

Juhantalokin sitten päätti pienen haastattelun aiheesta antaa jotakuinkin näin;

"Sielä on tällähetkellä noin 20 kissaa ja kyllä se paikkansa pitää että pitopaikka ei täytä eläinsuojelulain vaatimuksia, olosuhteet eivät ole asialliset. Vuoden jatkunu niin että tilanne on viranomaisten tiedossa. Asiaan on puututtu jatkuvasti ja sielä on lopetettu kissoja."

Koska Juhantalo ei osannut sanoa koska kissatalossa on viimeksi käyty, läänineläinlääkäri varmisti että viimeisin käynti talossa on tapahtunut 20.6.2012, eli vuosi sitten. Valvontaeläinlääkäri Tapani Lehtiö antoi haastattelun jossa sanoi kissatalossa olevan silloin kohtuulliset olosuhteet, omistajan kanssa yhteisymmärryksessä lopetettiin noin viisitoista kissaa ja sen jälkeen niitä on loukulla pyydetty ja viety lopetettavaksi, määrä ei kuitenkaan ole muistissa. Lehtinen oli käyny paikalla eilen illalla (ajankohtaisen kakkosen puhelinsoiton jälkeen) ja olosuhteet olivat samanlaiset kuin vuosi sitten, eli kohtuulliset. Kun Lehtiseltä pyydettiin suhteuttamaan asiaa eläinsuojeluvaatimuksiin, vastasi Tapani kirkkain silmin ettei kyse ole eläinsuojelurikoksesta vaan olot ovat kohtuulliset. Tapani toimii siis Juhantalon sijaisena joka kuitenkin myöntää ettei kissojen olot ole eläinsuojeluvaatimusten mukaiset. Tästäkin asiasta voidaan siis olla kahta erilaista mieltä.

Muutamia otteita eläinlääkäreiden etiikasta;

"Eläinlääkäri edistää työllään eläinten terveyttä ja hyvinvointia."

"Hän edistää myös ihmisten terveyttä ehkäisemällä elintarvikkeista ja elinympäristöstä aiheutuvia terveysvaaroja."

Aika moni meistä huomaa ristiriitoja, eikö vain?  Tähän voisin lainata vain yhtä aikaisempaa, lyhytta ja ytimekästä blogikirjoitusta rotanloukusta;

"Mutta tuollaiset sikavirkailijat voisi aivan hyvin vetää naruun"

Voiko sitä enää viisaammin sanoa?

Niin. Vastuuhan on osakseen meillä. Tässä mainittiin osuvasti kaksi eläinlääkäriä joiden toimintaa meidän ei tulisi tukea millään tavalla. Jos he hoitavat kissatalon näin, miten vakavasti he ottavat asemansa ja työnsä? Veikkaisin että kissatalon omistaja on ehkä joku tuttu? Pientä tutunkauppaa, Juhantalo hakee varmaan heinänsä kissatalon omistajalta ja sitä rataa. Mutta minä en hae, siksipä Juhantalo ei tästä eteenpäin koskaan tule hoitamaan koiriani (enkä ole häneen joutunut vielä turvautmaankaan, onneksi!) eikä muitakaan eläimiäni. Toivon, että te muut teette samoin. Tiedän, että Juhantalo ei paljoa eläinsuojelurikkomuksista piittaa, olen kuullut ja tiedän varsin hyvin ilmoituksista joita hänelle on tehty ja jotka Juhantalo on kuitannut OK:ksi vain tuttavuuden vuoksi.

Ainiin, ja se mikä mua naurattaa ja vihastuttaa on myös Karvialaisten pentutehtailijoiden puolustus "Kyllä meillä on läänin eläinsuojeluvalvojat käyneet ja kehuneet tiloja" -niin. Paljonko siihen vaaditaan jos nuokin ylläolevat kuvat ovat eläinlääkärin mukaan kohtuulliset?

Yleispätevää läpinää

Kiirusta pitää! Ihanasti on meitä viileetkin kelit helliny, joskin nuo lämpimät tuli myöskin takaisin. Mitään erikoista ei meidänkään markilla ole tapahtunu, jätkät reissannu karvian, kankaanpään ja tampereen väliä, muuttoa on tehty, tutustuttu uusiin lenkkeilymaisemiin ja palattu satakuntaan vetämään kurssia. Mutta onse vaan ihanaa päästä taas kaupungin sykkeeseen! Jätkätki intoa piukassa uusissa lenkkimaisemissa tutustumassa uusiin maisemiin, hajuihin ja oman lammen sorsiin. Niin, ja koirapuistokin on meitä lähellä vaikka ei koirapuistoilua harrastellakaan -mutta ompahan varmuuden vuoksi!

meidän koirapuisto

Tosiaan viimeviikko meni ahkerasti muuttaessa ja kaupunkielämästä nauttiessa. Pojilla on parveke mistä jälleen stalkkailla naapureita eikä naapurustosta kuuluva hälinä vaikuttanu äijiin mitenkään. Koiriakin uudessa asunnossa on ajateltu. Ajattelin nimittäin että parvisänkyä en enää halua -sitä sänkyyn kiipeämisen tuskaa! Mutta ihan kivahan tuo on kun sänky on niin korkealla että koirat ei sinne kuitenkaan pääse loikkimaan. Iskä kehitteli sängyn kätevään korkeuteen ja pojat sai sängyn alle oikean pienen paratiisinsa karvalankamattoineen, peteineen ja lukuisine tyynyineen ja lelukoppineen. Rytmihän on meillä aina rakastanu noita luolamaisia paikkoja eikä Samperikaan ole viileyttä pahakseen pistänyt. Niin. Paitsi että tuntu se sänky edelleen vievän voiton kaikesta -sinne pääsi helposti loikkaamaan ton työpöydän kautta. Kätevää.

Noh, eiköhän me kaikki tonne mahtijenkkiin mahduta nukkumaan. Rytmi on kuitenkin pääsääntöisesti tehny tosta sängyn alla olevasta tilastaan oman paikkansa ja viihtyy sielä nukkumassa omassa rauhassaan. Mistä huomaa että ollaan kaupungissa? Tietenkin siitä, että noita ihanan käteviä koirankakkapussiautomaatteja on monella nurkalla! Tämmösen hatarapään pelastus -en nimittäin muistanu ottaa mitään pusseja lenkille mukaan kun ei niitä satakunnan metiköissä ole tullut tarvittua.. Onneks meitä koiraihmisiä on täälä ajateltu :) Lisäks toi meidän lähimetsä (oisko näyttämönpuisto?) koirapuistoineen on muutenkin aika ihana. Saa parinmittaista aamulenkkiä kehiteltyä ja sorsiakin pääsee taas vahtaamaan. Tykkään kyllä ♥

Muutoin  meille ei kuulu paljoa mitään! Ollaan uitu, juostu metsässä ja semmosta perusarkea satakunnassa. Teltassakin tuli viimeyönä nukuttua (ensi kerralla koirat sit mukaan!) ja vietetty leppoista kesää. Oon lueskellu Hallgrenin kirjoja kultaselta kasariluvulta ja paljon on tekniikat muuttuneet aikojen saatossa (parempaan kuitenkin?). Silti äärimmäisen mielenkiintoista luettavaa ja lupaan kertoa myös näistä kirjoista omaa pohdintaa sitten lähemmin. Tällä viikolla alkaa myös siskon rotikka Stellan kanssa Trainer´s Choicen kurssi remmirähjille -odotan kuskin ja kuunteluoppilaan paikkaa innolla! 

Hirveesti taas kaikkia keskeneräsiä kirjotuksia tuolla luonnoksis.. pitäisköhän niitä kirjoitella myös loppuun :)

Tasan kymmenen päivää aikaa vielä osallistua!

Koska teillä on enää tasan kymmenen päivää aikaa osallistua!

Kaikki osallistuneet ovat mukana arvonnassa jossa kaksi onnekasta voipi voittaa paketin koira-aiheisia tavaroita. Lisäinfoa haasteesta klikkaamalla ylläolevaa kuvaa! Osallistuneiden ihania postauksia luettavissa:

II Jenna II Ida II Timi II Ida-Maria II Tanja H II Ninni II Jenny II Huiskuhännät II Hertta ja Kerttu II
II Minttu II Rebekka II Roosa II Henna II Marika II Ulla II Minnamaria II Hanna II Pinja II
II Sohvi II

http://ssamperi.blogspot.fi/2013/06/mita-oppisitkaan-jos-koirasi-olisi.html

Hyödykkeitä vai ihmisen parhaita ystäviä?

Koiraihmiset. Me maailman sekasortoisin kansa koskaan jonka kesken voi yhdellä kirjoitetulla lausahduksella aikamoisen mylläkän aikaan. Aiheutin aikamoisen kaaoksen ja kahakan siperianhuskyjen palstalla. Kyseessä oli yksi lausahdus jonka heitin erään aloittelevan huskykasvattajan blogissa. Kommentissani mainitsin eräiden huskyihmisten pitävän koiriaan kuin nautakarjaa. Sota oli valmis. Hauskinta tässä rotuharrastajien piireissä lienee että harva tuntee minua, koiriani tai periaatteitani koirien kanssa elämisestä. Oikeastaan korkeintaan 1% palstalla keskustelevista tietää oikeasti kuka olen mutta päällehyökkäys oli aika sanoinkuvailtavan (ihailtavan?) laumavoittoista ja puolustusreaktio omaa toimintaa ja rotua kohtaan oli aikamoista! Ryöpyssä ei paljoa sanavaltaa aloitteleville annettu kun kokeneet lajinsa harrastajat saivat näppäimistönsä sauhuamaan yhtä tehokkaasti kuin korviensa välin. Toki, kyllähän tämä tiedossa oli, mutta yleisen rauhan ylläpitämiseksi koen että ehkä on hyvä selvittää asia ja oma käsitykseni niin että kaikki saavat nyt rauhassa lukea (myös kommentointi on asiallisuuksissa sallittua, mikäli tahdon kommentoida äärimmäisen kärkkäästi, huomaathan että kommentoinnissa on vaihtoehto kommentoida myös omalla nimelläsi).

"Nautakarjana pidettävien huskyjen piireissä vaan vähän enemmän." -Lausahdus ei viittaa mm. seuraaviin asioihin että ulkokoira, rekikoira tai työkäytössä oleva koira on nautakarjaan rinnastettavissa kuten palstalla kirjoittelijat tahtoivat uskoa jostain syystä, vaan uskon että:

Minusta sippe on loistava ulkokoira. Ulkokoirana pitäminen ei tee toiminnasta väärää.

Koirilla vedättäminen on rotutyypillinen harrastus jota arvostan enemmän kuin paljon.

Mainintaani palstalla "siinä vaiheessa mennään yli äyräiden kun koira ei ole enää harrastuskaveri ja lemmikki" ei kannata käsittää niin, että minun mielestäni koiran kuuluu nukkua peiton alla, syödä samasta ruokapöydästä, pukea hienoihin vaatetuksiin jne. En kyllä ihan pääse edes näiden palstalla kirjoittelijoiden ajatusten juoksuun jos nautakarja ja lemmikkikoira yhdistetään edellä mainittuihin asioihin. Jokatapauksessa. Mennään itseasiaan ja siihen, mikä on tehotuotantoa, nautakarjaan vertaamista johon voipi nautakirjan ominaisuudessa hakea EU:lta vaikkapa avustuksia!

Ensisijaisesti koiraa on pidettävänä lemmikkinä, perheenjäsenenä jonka kanssa harrastaminen on mukavaa yhdessä tekemistä ja paremman vuorovaikutuksen kehittämistä ja luomista. Vaikka laki ei sano asiasta oikeastaan mitään, on huomionarvoista huomata, että ihmisen velvollisuuksiin kuuluu huolehtia koiran asianmukaisesta hoidosta ja pitää huolta koiran elämisen arvoisesta elämisestä. Vaikka koiran harrastuksella tienattaisiin, sitä käytettäisiin ns. oikeisiin työtehtäviin (poliisikoirat, etsijät, hakuilijat, opaskoirat) on huolehdittava siitä että toiminta on koiralle mukavaa eikä se vie liikaa aikaa koiran muulta lajityypillisiltä käytöksiltä.

Käytän esimerkkinä uutista Ylen sivuilta:

kuvaa klikkaamalla uutis aukeaa suuremmaksi.

Noin. Tässä on sitä itseään, esimerkki siitä mihin päädytään kun koira ei olekaan enää se oiva harrastustoveri ja lemmikki. Koirilla saa tienata, niitä saa käyttää tiettyynpisteeseen saakka elantona. Olisi hienoa päästä tekemään töitä päivästä toiseen eläinten kanssa. Itseasiassa olisi hienoa omistaa valjakollinen kovakuntoisia koiria ja käydä tekemässä lenkki ja mikä ettei, myös maksusta -mutta ei näin. Uutisen mukainen toiminta ei ole mielestäni moraalisesti oikein koiraa kohtaan vaikka turistit valjakon kyytiin pääsemisestä nauttisivatkin. Ja vaikka koirat nauttisivat vetämisestä.

Ensinnäkään, koiran eivät ymmärrä varsinaisesti "kesäloman" merkitystä. Ne eivät ymmärrä että nyt on niin kuuma että liikunta loppuu lähes kokonaan, syksystä kerätyllä lihaksistolla ei nyt tee muutamaan kuukauteen mitään. Koiran mielestä ei ole hienoa vain olla -jos koirasi todella ajattelee näin on se erkaannutettu luonnosta tai sinä sitten et osaa lukea koiraa saatika ymmärtämään mitä koira tarvitsee normaalin elämänsä ylläpitämiseksi?

Kun olemme päässet jyvälle siitä, mitä koira tarvitsee ollakseen onnellinen, miten tyydytetään sen laji- ja rotutyypilliset tarpeet huomamme että koirat ovat melko vaivalloisia eläimiä lähes rodusta riippumatta. Ne vaativat aikaa, mielenkiintoa, rahaa ja intoa omistajilta saadakseen kaikki peruspalikat kohdilleen.

"Yksi niistä on kuusamolainen Erä-Susi Huskies, jonka reilut 200 koiraa lepää, syö ja kerää voimia"

Kesällä koirat siis syövät (osa myös lisääntyy) ja lepäävät. Sosiaaliset suhteet hoituvat tuollaisessa laumassa varmasti (väärinkin?) mutta missä on aktivointi tai säännöllinen liikunta? Koira pääsee häkissä kaivamaan ja toivottavasti myös käyttämään hammaskalustoaan muutakin kuin nappularuokintaan. Ruokintaan on mielestäni turha puuttua -siitä on olemassa niin paljon erilaisia mielipiteitä ja voin kuvitella miten barffaajat repivät parasta aikaa hiuksia päästään. En kuitenkaan itse puuttuisi ensimmäisenä tähän asiaan vaikka ruokinta ei minustakaan vaikuta optimaalliselta koiraa ajatellen.

"Kesällä niitä ei voi juoksuttaa, on liian kuumaa. Voi tulla lämpöhalvaus."

Suomen illat, varhaiset aamut valoisista öistä puhumattakaan ovat pääsääntöisesti viileitä. Elämme tällähetkellä yli heinäkuun puoltaväliä ja yöllä oli lämmintä muutama aste aamuyöhön saakka. Mikäli tilanne olisi todella niin mielikuvitukseton että rekikoiran ainoa liikkumismuoto olisi valjaissa vetäminen -olisi omistajan vastuulla alkaa jo keväällä siirtää liikkumisen ajankohtaa pikkuhiljaa myöhäisemmäksi tai aikaisemmaksi niin että liikuntamuoto säilyy (lisäksi on käsittämätöntä että jos koirien ainoa liikkumismuoto tosiaan on valjaat päällä). Hankalaa, mutta itse on omistaja uravalintansa tehnyt.

Onko safariyrittäjä näin mielikuvitukseton? Kesällä uinti on mitä loistavinta puuhaa ja suht nopea tehokkaaksi liikuntamuodoksi. Oma uimamonttu maahan kaivettuna oikealla tavalla alustettuna ei ole suurikaan investointi koirien hyvinvointia ajatellen jos muu fyysinen liikunta on mahdottomuus. Uintia ei tosiaan ole se, että koira räpiköi lammikossa puolituntia -uinti on uintia jos sitä käytetään liikunnan korvikkeena.

Virikkeistämisenä vaihtoehtoja on monia, luita kalvettavaksi, virikejälkeä yms. muita vaihtoehtoisia virikkeitä olisi koirille pystyttävä tarjoamaan.

Tästä pääsemmekin yhteen suurimmista ongelmista; miten toteuttaa tämä 200 koiran kanssa? Tai edes sadan? Miten riittää aika antaa jokaiselle koiralle tarvittava määrä päivittäin liikuntaa ja virikkeitä työaikojen ulkopuolella? Tahtoisin tähän ennenkaikkea vastuullisten kasvattajien (sitähän safariyrittäjät myös ovat osakseen) mielipiteitä ja näkökulmia. Miten koirien virikkeistäminen ja liikkuminen saadaan hoidettua isoissa koiramäärissä?

Peruskoulupohjan matematiikalla laskettuna: Vuorokaudessa on 24h. Näistä tunneista nukumme kahdeksan. jäljelle jää 16tuntia. Oletetaan että ihmisellä on käsiteltävänä vaikka "vain" 60 koiraa. Jokaisen koiran kohdalle jää käytettävää aikaa hippasen alle puolituntia (27minuuttia jos tarkkoja tahdotaan olla). Kun koiria on sata tajuaa idioottikin että viisitoista minuuttia per koiran liikuttaminen on vähän. Jos otetaan vielä kaksisataa päätä jää aikaa per koira 8minuuttia. Vaikka muutaman koiran saisikin hoidettua samaan aikaan, esimerkiksi uittaen neljä koiraa kerralla, ei päivässä ole siltikään tarpeeksi tunteja hoitamaan laumaa joka on kaiken sen arvoinen, ihmisen nöyrä palvelija.

"Ja nyt on enemmän aikaa kasvattaa pentuja, jotta saadaan niistä sitten hyviä ja mukavia kavereita"

Äskeisen nopean laskutoimituksen pohjalta, niin missä ajassa tämäkin tulee hoidettua niin että pennuista kasvaisi tasapainoisia, terveitä yksilöitä? Syy "ei ihan niin justiinsa" -asenteeseen ei voi olla se, että koirat kasvatetaan oman lauman jatkoksi. Kyse on tahallisesta ja tietoisesta kasvatustyöstä jossa koiria tehdään vain kuormajuhdiksi ajattelematta koiraa muuna kuin työjuhtana.

"Kaikilla 200 koiralla on nimi. Nämä ovat kuin lapsia minulle, hyvin tärkeitä, Nordman sanoo."

Tahdon nähdä ihmisen jonka ainoa määritelmä koiran tärkeydelle on se, että sille on oikein nimi annettu. Tai oikeastaan -en tahdo koska epäilisin itseni hillitsemisen taitoja.

Kommenteista kannattaa myös napsasta helmi joka puhuttaa paljon:

"Missäpä tämmöisiä kevätsiivouksia tehdään, joissa veteraanikoiria lopetetaan? Faktoja todisteineen kehiin nyt, eikä jätetä tuolle tasolle että heitellään ilmoille kaikenlaisia huhuja. Usein nimittäin näitä vanhempia koiria menee (aloittelevien) harrastajien valjakoihin tuomaan kokeneen koiran rutiinia ja toimii loppuelämänsä opettajana valjakossa sekä siinä samalla arvostettuna perheenjäsenenä."

Missä kohtaa on sallittavampaa laittaa koiraa kiertoon? Missä vaiheessa se olisi koiralle luonnollinen siirtymä vaihtaa laumaa, tuttua ympäristöä uuteen vain siksi, että se luonnollisesti vanhenee eikä kykene samaan työtahtiin kun nuoremmat (synnyttämänsä/astumansa) koirat? Missä vaiheessa ajatellaan koiran hyvinvointia? Onko koirien liiallinen määrä oikeidenmukaista sille että omistaja ei pysty tarjoamaan eläkeläiselle sen ansaitsemaa elämää? Missä vaiheessa on sallitumpaa ottaa aikuinen koira kierrosta itselleen koska itse on osaamaton, laiska ja tyhmä ettei saa koiraansa opetettua reen eteen tai viitsi nähdä sitä vaivaa että veisi lainavaljakkoon työskentelemään?

Niin. Pyörää ei tarvitse keksiä uudestaan kuten eräs henkilö tokaisi.

Koirathan ovat pyöriä?

Kuvaa klikkaamalla uutinen isommaksi

Mihin ylläolevan kommentin viittaus "kevätsiivouksista" sitten perustuu? Väite ei ole valitettavasti täysin tuulesta temmattu;

On tullut ilmi tapauksia joissa näitä uskollisia työntekijöitä kohdellaan kuin saastaa. Kyllä, luultavasti jokaisella näilläkin koirilla oli nimi ja omistaja saattoi mainita niiden elinaikana että "ne ovat minulle kuin lapsia". Niin kauan kunnes ne tuottivat rahaa. Ylläolevan uutisen toiminta ei ole sen parempaa, eettisempää tai koiria arvostavampaa toimintaa. 

"- Se kuolleiden koirien metsään vieminen on todella ruma kiitos koiralle, joka matkailukäytössä on paitsi työkaveri ja nöyrä palvelija, niin myös ystävä. Jättää nyt sellainen virumaan raatona kaikenlaisten haaskaeläinten syötäväksi."

Ystäville annetaan aikaa. Ymmärretään niiden käytöstä. Kellä ihmisellä on päivittäin antaa aikaa neljälle sadalle ystävälle?

"Pietikäisen mukaan Harrinivassa on yhtä opasta kohti 50 koiraa."

Peruskoulumatematiikalla voipi taas laskea mitä se tekee koiraa kohti aikaa. Aikaa tarvitaan mm. päivittäiseen terveyden tarkistamiseen ja tutkimiseen. Myös lihashuolto vie aikansa useina päivinä viikossa. Paitsi että sekin toiminta on monilla lasten kengissä.

Pienin ongelma tässä uutisessa on nyt mielestäni se, että koirat on tosissaan (niin kauheaa kuin sekin on) jätetty villieläinten syötäväksi. Vieressä olevassa uutisessa on haastateltu safariyrittäjä Kyösti Pietikäinen sanookin osuvasti; 

"jos koirasta tai koirista joutuu syystä tai toisesta luopumaan, niin virallisimmin se tapahtuu eläinlääkärin avulla. Lopettamisen voi toki myös hoitaa aseenkantoluvan omaava henkilö." Ongelma ei siis Pietikäisen mukaan ole se miksi koirat on lopetettu vaan miten koiran on lopetettu ja jätetty luontoon.

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

Puhutaan rodusta joka on monien muiden työkoirarotujen arvostetussa asemassa. Ne ovat sopivan nöyriä työskentelemään meitä varten, ne juoksevat kyseenalaistamatta ja kipujaan näyttämättä tarpeen tullen pitkiäkin matkoja. Ihannoidaan rodun alkukantaisuutta, puhutaan paljon sen historian puolesta ja mainostetaan sitä miten rodulla voidaan harrastaa edelleen sitä mihin se on jalostettu. Kyllä -se ON mahtavaa, kunnioitettavaa ja vaalimisen arvoinen asia! Siperianhuskyjen historia on yksi hienoimmista ja mielenkiintoisemmista johon kannattaa tutustua! Saan olla hyvinkin kiitollinen että olen päässyt tutustumaan kyseiseen rotuun ja harrastamaan niiden parissa. Ja ompahan tuolta puolelta löytynyt meillekin harrastus vaikka sitä huskyä (ei ainakaan vielä ;) ) omalla pihalla ole. Kun kuitenkin ihannoidaan näitä asioita, miksi omistajien käytös kertoo muuta?

Kun puhutaan raskaasta fyysisestä työskentelystä (joka on harrastajien mukaan raskain mahdollinen laji koiria ajatellen), tulee mieleen ruokinnan lisäksi koiran lihanhuolto. Siinä missä ihminen ravaa jäykkien hartioiden vuoksi hierojalla tai vastaavasti köydänä pyrkii helpottamaan oloa kotikeinoin tai välttäen tietynlaista liikettä, koira ei osaa kipeytyneestä lihaksesta meille välttämättä selkeästi kertoa. Lisäksi osalla tuppaa jäämään venyttelyt ja lämmittelyt hoitamatta harjoitusten lomassa. Perusteellinen venyttely ja lämmittely eivät kuitenkaan ole välttämättä aina takuuna sille, etteikö hierojaa jossain vaiheessa tarvita.

Koiran lihashuolto on hienosti yleistynyt koiranomistajien keskuudessa, erityisesti harrastavien koirakoiden, mutta valitettavasti yhtä paljon nämä "ammattitaitoiset kotihierojat" joilla ei ole oikeasti mitään kokemuspohjaa saatika tietoa koiran oikeaoppisesta lihasten huoltamisesta ja hieronnasta. Jokainen osaa vellata koiraa -minäkin osaisin mutta teenkö koiralle enemmän hallaa onkin toinen kysymysmerkki. Miten omistaja jolla on vaikkapa "vain" 60koiraa, hoitaa koirien lihashuollon? Onko heillä kenties vuorokaudessa ostettuna enemmän tunteja kuin meillä muilla?

Toinen asia johon mielestäni olisi hyvä puuttua kun puhutaan koiran alkuperäisestä käyttötarkoituksesta. Monellako heimolla oli oikeasti 200, tai edes sata koiraa? Miten koira ylipäätään suhtautuu näin suureen laumaan? Saalistaville pedoille ei ole millään muotoa luontevaa elää näin suurissa laumoissa/yhteisöissä. Tämähän tietysti kuittaantuu sillä, että vain tietyt koirat ovat häkkikavereita keskenään, vai?

Nyt kun postaus on julkistettu, veikkaan että se "tietynlaisten" henkilöiden seinillä leviää mitä hauskemmilla sananparsilla höystettynä; "siinä taas yksi joka ei tiedä mitään safaritoiminnasta", "siinä nähdään mihin suuntaan uudet harrastajat ovat viemässä rotua", "siinä on henkilö joka ei edes omista vetokoiraa!", "Olisipa hauska kuulla, mihin nämäkin väitteet perustuvat", "joko taas näitä jotka eivät ymmärrä koiran alkuperäistä käyttötarkoitusta" (kaikki nuo on käytetty mitä erilaisimmissa keskustelunavauksissa esimerkiksi feissarissa. Mikäli löydätte uuden lausahduksen ennen postausta, lisätkää toki kommentteihin!)jne.. Pyrin kirjoituksessa vastaamaan jo ennalta näihin kaikkiin mutta luultavasti jotain jäi välistä ja vastaan mielelläni kommenteissa mikäli tarvesta on :)

Postauksen uutinen 1 LINKKI

Postauksen uutinen 2 LINKKI / LINKKI
Tietoa siperianhuskyistä: www.siperianhusky.net/