Ajatusleikki

Facebookissa ja muualla netissä pyörinyt kuva herättää suuria tunteita monissa koiranomistajissa. Kuvaan kiteytyy koirien uskollisuus, ihmisen ja koiran välinen ystävyys ja luottamus;

kuva täältä

Tottakai, mielessä on myös pieni sääli niin ihmistä kuin koiraa kohtaan. Nallekarkit eivät aina mene toden totta tasan eikä kodittomien yö ole tyhjästä keksitty. Mutta pääsääntöisesti tunnen myös kateutta kodittomia ja heidän koiriaan kohtaan. Niiden yhteistyö on jotain aivan uskomatonta! Vuonna 2009 vapaaehtoinen eläinlääkäriryhmä tanskassa hoiti kolmatta vuotta kodittomien koiria ja seurannan tulos; koirat elävät usein laadukkaampaa koiranelämää kuin tavalliset kotikoirat (Lähde).

Jokaisen koiranomistajan pitäisi tehdä pieni ajatusleikki; kuvitella tilanne että ympärillä ei olisi seiniä tai aitoja. Koirallasi ei ole pantaa, saatika hihnaa kaulassa. Ohitsenne vilistää ihmisiä, autoja, toisia koiria ja muita ärsykkeitä. Lähtisikö koirasi niiden perään; jättäisikö se sinut hetkessä ohi kiitävän lapsen vuoksi? Jos se lähtisi -miksi? Mitkä ympäristön houkutukset olisivat sille ylitsepääsemättömän ihania, mitkä ärsykkeet ovat parempia kuin sinä? Miksi?

kuva

Moni koira lähtisi. Omatkin koirani lähtisivät varmasti erilaisten ärsykkeiden perään sekunnin sadasosassa uhraamatta minulle ajatustakaan.

On toki täysin luonnollista että koira reagoi ärsykkeisiin ja kotikoiramme ampaisivat samantien toisen hurtan perään sen nähdessään. Eikä sitä tule ottaa henkilökohtaisesti -mutta silti meidän jokaisen omistajan pitäisi pyrkiä noiden kuvien kaltaiseen suhteeseen. Kuvien koirat tarvitsevat omistajaansa jotta ne pysyvät hengissä, lämpiminä, ravittuina ja turvassa. Ne eivät eroa laumastaan vaan vaeltavat, lepäävät ja etsivät ruokaa yhdessä tyydyttäen lajityypilliset tarpeensa.

kuva

Enkä tarkoita että meistä jokaisen pitäisi nyt lähteä siperiaan tai kaduille yrittämään hengissä pysymistä, jättää työnsä muun elämänsä ohessa, alkaa vaeltamaan koiransa kanssa ja viettämään sen kanssa aikaa 24tuntia vuorokaudessa, mutta miten paljon sinä kykenet ja miten paljon olet tähän saakka koirallesi tarjonnut? Edes muutamaa tuntia?

Palatakseni ajatusleikin pariin kuvittelemaan mitä erilaisempia ärsykkeitä joiden perään koirani saattaisivat ampaista; sitä enemmän tahdon osoittaa koirilleni olevani maailman hienoin juttu maailmassa ja muiden ärsykkeiden perään lähdön olevan sille turhaa. Olisi hienoa joskus saavuttaa se varma, molemminpuolinen luottamus ilman pelkoa siitä että koira lähtee heti ensimmäisen mielenkiintoisen kohteen perään. Tämä ei kuitenkaan tule itsestään vaan harjoittelun ja ajan saatossa joka jatkuu koko koiran elämän.

Kuva

Ajatusleikeistä todellisuuteen palaten,

viettäkäähän hauska viikonloppu sateisesta säästä huolimatta!

Ollaan me sokerista!

Uiui, viime viikon treenaamiset on jääny aika vähälle ja kyllä -syytän siitä totaalisesti tätä surkeaa keliä joka täälä satakunnassa vallitsee! Rytmiä pitäisi treenailla ahkerasti talvikuntoon ja ollaankin nyt alettu panostamaan matkojen pituuteen kevyemmällä taakalla. Vielä ei ole tiet jäässä (vesisateesta johtuen..) joten kaverin fillari otettiin käyttöön. Aikamoista tappomeininkiä oli tiistaina pimeässä, ensimmäistä kertaa fillarilla valjastetulla Rytmillä otsalampun varassa xD Mutta sykevyön näyttämän 5,3km jälkeen fiilis oli mahtava (kiitos, että selvittiin hengissä)!

Rytmi veti tosi hienosti fillarin edessä, veto oli koko ajan päällä vaikka ymmärrettävästi joutui varovaisesti juoksemaankin pitkälti otsalampun varassa. Edessä juoksi huskyt mönkkärin kanssa joka tietysti auttoi melkoisesti.

Kuviakaan treeneistä ei kummosemmin ole, pimeässä kuvaaminen ei herkuinta ole edes puhelimella mutta yksi kuva oli pakko napata pysähtyessä tästä itsemurharetkestä :D

Sunnuntaina käytiin päivännäöllä fillaroimassa, Samperin uskalsin ottaa mukaan ja ukkokin veti tosi hienosti! Toki Rytmi teki kaiken työn vetämisen puitteissa mutta olennaista olikin katsoa pysyykö Samperi vauhdissa mukana ja hienosti pysyi koko reippaan neljän kilometrin matkan. Yksi ohituskin tuli eteen ja hienosti jätkät paineli vaan eteenpäin kävelijöistä huolimatta.

Fillaroidessa huomasi miten suunnat alkaa unohtumaan kun vauhtia on paljon vieraalla reitillä. Tutulla reitillä ja muiden perässä juostessa reittivalinnat on huomattavasti selkeämpiä, mutta yksinään kovassa vauhdissa ne meinaavat unohtua tyystin. Niitä pitäisi alkaa harjoittelemaan nyt urakalla.

Vesilammikot. Ne on ne Rytmin kauhistukset. Sehän ei millään voi juosta vesilätäkön läpi, vaan loikkii hienoilla loikilla sivuun niitä välttääkseen. Kolmipyörällä ja yksin juostessa se ei niin ole haitannutkaan, mutta fillarilla, toisen koiran kanssa (Samperihan painaisi lätäköistä läpi muitta mutkitta) se tuottaa haasteita. Pitäisi alkaa siis harjoittelemaan niitäkin kunnon vesiesteillä niin ettei jätkä pääsisi niistä loikkimaan sivuun. 

Kyllä meidän treeneihin tuo sadekeli vaikuttaa aikamoisesti.. Lähinnä peruslenkkeilyä ja vapaana juoksemista ollut siis viimeviikko, semmosta sadekeleistä nauttimista vilttien alla. Tulis jo sitä lunta ja hippasen pakkasta niin ei tarvis näistä vesikeleistä kärsiä!

Kuluva viikkohan ei sikäli paremmin alkanut, sadetta tuntuu riittävän edelleen ja Rytmi nostelee tassujaan ulkona siihen malliin että en ole minä ainoa joka on sokerista. Ainut joka meillä nauttii kelistä kuin kelistä on TaiteilijaSamperi jota ei pienet sateet hetkauta vaikka sekin mielummin käpertyy ikkunan sisäpuolelle sohvalta sadetta katselemaan.

Kauppa se on mikä kannattaa!

Meilläkin on viimeinkin oma kauppa (Tai ainahan se on periaatteessa ollut, siitä ei vaan ole puhuttu koskaan blogin yhteydessä vaikka vuosia on tullut koneella vietettyä erilaisten tuherrusten ja valokuvaamisen puitteissa.)! Tuntuu että tosi monessa blogissa se kuuluu perusvarustukseen; tehdään pantoja, hihnoja, maalauksia, bannereita ja vaikka mitä mahtavia juttuja kirppareita unohtamatta. Nyt meilläkin on sellainen -vaikkakin tosi pienessä mittakaavassa. Joku onkin saattanut nähdä pyörimässä näitä meidän tekemiä aforismikortteja joita omista kuvista päätin tehdä ihan myyntiin saakka;

Mitään suuria erikoisuuksia ei kauppaan ole tulossa, valokuvausjuttuja teen edelleen vain tällä nykyisellä paikkakunnalla mutta tekeleitäni aforismikortein, julistein, kalenterein ja bannerein voipi tilailla kauempaakin! Teen myös ihan uniikkeja juttuja eli omiakin kuvia voi lähettää ja niistä voidaan kehittää jotain hienoa.

Taittopuuhia harrastelen ja taitan mielelläni kasvattajille esimerkiksi "pentu tulee kotiin" -vihkosia, erilaisia mainoksia, käyntikortteja - mitä tahansa mitä mieleen tulee; kotisivuja ja blogeja unohtamatta :)

Kauppa on vielä keskeneräinen, galleriasta puuttuu tuhottomasti töitä ja vaikka mitä! Niitä lisäillään tässä ajan kuluessa :)

Kauppa nyt ei mitenkään blogiin tule vaikuttamaan, ihan vaan tiedoksi nottei tartte pohtia mikä tuo välilehtiin lisääntynyt linkki oikein on :D

Treenihaasteet siirtyy tauolle

... ainakin siihen saakka kunnes saadaan lunta! Lisäksi olis kiva tehdä treenihaasteita myös toiveiden mukaan, kaikenlaisia ehdotuksia otetaan vastaan!

Ehdotuksia tuleviin treenihaasteisiin tämän postauksen alle, tai välilehdiltä löytyvän "Treenihaasteet" linkin alle.

Solis marraskuu!

Ui ui, marraskuu vaihtuu nyt kyllä aika syksyisissä keleissä! Välillä jopa paistelee aurinko ja sitten taas järkyttävää kaatosadetta joka ei tietenkään oo ton meidän rhodesialaisen mieleen ja pihalle pitää pakottaen viedä että sais pikaset pissatukset märkäähän maahan tehtyä. Noh, sitä lunta ja pakkasta odotellessa :)

Lisäksi vielä hurjasti kiitos "Sairaan kiva koira" postauksen kommenteista ja hurjista lukijamääristä. Ihana nähdä että joku oikeesti lukee meidän blogia ja kokee niissä olevan ehkä sitten jotan järkeäkin. Viikko on muutoin menny ihan siivillä, mitään järkevää tai mainittavaa tässä ei ole tehty, nukkuu nuo koiratkin sateen ansiosta jotain talviunta.

Iloista marraskuuta ja viikonloppua kaikille, tulostelkaahan taas  vaikka jääkaapin oveen marraskuun kalentereita meidän yhdistyksen sivuilta :)!