torstai 22. elokuuta 2013

Kukkahattuilua tyrannien maassa?

Olen häkeltynyt suomalaisten koiranomistajien typeryydestä. Kyllä -taisin kirjoittaa sen tosissaan näppäimistön kautta blogiini. Enkä edes tiedä miksi se hämmentää minua aina asiaan kohdatessani -ehkä siksi että tänä ihanana älypuhelinten ja Internetin aikakautena oletan joka kerta, että koiranomistajia kiinnostaisi ottaa selvää koiransa kouluttamisesta, erilaisista koulutustyyleistä ja kaikesta siitä mitä se pitää sisällään -mutta ei. Miten tiukassa voi olla vanhat koulutusmenetelmät (kuten sisäsiisteyskasvatuksessa koiran nenän työntäminen ulosteeseen) joilla ei oikeastaan ole muuta pohjaa kuin se, että niin on tehty sukupolvelta toiselle. Tuo jaloakin jalompi perinne on säilynyt keskuudessamme pitkään mutta oisko nyt jumalauta aika katsoa nenäänsä pidemmälle ja miettiä sen katkasemista? Ylimääräsen avautumisen voi ohittaa hyppäämällä suoraan FB- kuvakaappausten alas kohtaan jossa lupaan fb -avautumisen riittäneen tälle tekstille :D

Mistä koko pohdinta sitten lähti tähän kirjoitukseen;

Eräällä facebookin palstalla "keskusteltiin" sisäsiisteyden opettamisesta, siitä se johti koiran fyysiseen rankaisuun (kuonon painamisesta ulosteeseen) ja siitä lyhyellä kivenheitolla remmirähjien koulutukseen. Myönnän olevani aikamoinen remmirähjä itsekin aikaa tappaessani -mutta kuten joku viisas sanoi -ei mitään niin pahaa ettei mitään hyvääkin. Pohdiskelin uudestaan koulutustapojani ja tällä kertaa oli ilo huomata että kyllä -tapani on järkevämpi ja koiraystävällisempi. En edelleenkään näe mitään järkeä niissä keinoissa missä koiraan kajotaan fyysisesti palstan käyttäjien kuvailemilla tavoilla. Kaikenkaikkiaan kyseisessä keskustelussa on tähän mennessä 260 kommenttia joista otin ruutukaappaukset. Tässä tekstissä olevat ovat vain osa parhaimmistoa.

Muutamien hyvien vinkkien jälkeen joku heitti sen kuolemattoman kommentin.
... jonka perustelu näkyy alimmaisessa kommentissa.
Koiran fyysistä kurittamista ja pakoitteita puolustellaan usein erinäisillä tavoilla. Milloin se on viimeinen keino, milloin se on vain "varoitus", milloin kyseinen rotu on niin kova että se vaatii "kovemman" johtajan, milloin yritetään kiinnittää koiran huomio, parempi kerta rytinä kuin ainainen kitinä jne... vaikka mitä kaikkea muuta -mutta sitä ei suostuta myöntämään että yksinkertaisesti tieto, taito ja hermot vaan loppu kesken. Kädet oli lähettyvillä toimiakseen. Kun mietitään kuitenkin noita fyysisiä tekoja ja niillä puolustelua niin mitä koira niistä oikeastaan oppii? Tai jos tarkoitusena on oikeasti vain havahduttaa koira tilanteeseen niin ettei kosketus oikeastaan edes tunnu -niin miks siihen sitten pitää koskea sillä "ei tämä poskikarvoista kiinni ottaminen edes tunnu" otteella? Eihän siinäkään mitään järkeä ole?
Tästä lähti hieno siirtyminen remmirähjäykseen
Kuten kuvitella saattaa, ne jotka ovat fyysistä pakotetta/rankaisua vastaan, saivat aikamoisen kukkahattutäden maineen. Eikä siinä, noita tekstejä lukiessa se tarkoittaa oikeastaan järjenkäyttöä joten itse otan moisen nimityksen kunnialla vastaan. Tuolla keskimmäisellä kommentilla on hauska pointti. Totta -ei voi tietää miten hienoa ja tuloksia tuottavaa toimintaa on kajota koiraan fyysisesti pakotteen/rankaisun voimin koska sitä ei ole käyttänyt? Kyllä minä olen fyysistä pakotetta ja rankaisua käyttänyt -kuten varmasti moni muukin koiransa "vanhan koulukunnan" kouluttaja ja heiltä oppinsa saaneet. Mutta virheistä pitää pystyä oppimaan, pitää pystyä kyseenalaistamaan oma toimintansa ja myöntämään että kyllä, väärin on tehty ja on aika vaihtaa suuntaa. Kouluttajat jotka eivät ole koskaan käyttäneet fyysistä rankaisua/pakotetta, hatun nosto heille! Tarviiko heidän todella painaa koiran nenä kuseen arvostellakseen kyseistä koulutustyyliä?

Koira on koira. Koira on eläin. Koulutustyyli ei ole roturiippuvainen asia, eikä edes välttämättä eläinriippuvainen asia. Tietyt osaset siellä saattaa muuttua -välineet, liikkeet, varovaisuus. Jokainen koira pitää pystyä kaikesta huolimatta ottaa vastaan yksilönä. Mutta yksikään rotu ei tarvitse poskivilloista kiinniottamista, nenän kuseen painamista tai niskasta nostamista. Eniten mä toivon tällaista ahaa -elämystä näiden "vahvojen" rotujen edustajille.

Niin. Se on Dogo. Se tarvii johtajan, ei mitään pään silittelyä.
Miten monen rodun edustajallan rotuesittelyssä ei lue yllä mainittuja asioita? Määrätietoisuutta, kärsivällisyyttä ja kykyä omaksua uutta? Tai noita muita mainintoja tuossa -mikään mitä tuossa lukee ei viittaa siihen, että koiralle on annettava fyysisiä pakotteita tai rangaistuksia, tai että se on vietävä liian nopeasti vaikeisiin tilantesiin. Tuosta ensimmäisestä viestistä heräsi mulle ensimmäisenä ajatus; miksi se koira piti viedä silminnähden liian vaativaan tilanteeseen liian aikaisin? Miksi se pitää viedä tuollaiseen ohitustilanteeseen jossa koira ei selvästikkään osaa käyttäytyä ihmisen haluamalla tavalla? Mistä kumpuaa tuo asenne "mehän mennään kun mä haluan", "sähän tuut kun mä haluan"? Miksei voi keksiä vaihtoehtoisia tilanteita, opettaa koira ensin pienemmässä ärsykkeessä käyttäytymään oikein ennenkuin mennään siihen tulikokeeseen? Ei hätää, tuo koira aloitti remmirähjäämisen täyttäessää seitsemän kuukautta. Nyt ollessaan kaksi se kuulemma ohittaa hihnassa hyvin. Eihän siihen mennyt kuin vuosi. Ilman hihnaa se tappaisi muut urokset. Koska se ei inhoa, se kuulemma vihaa niitä. Onko tuo sitten sitä hallintaa, entä jos hihna katkeaa? Tai lukko napsahtaa rikki, tai tai tai. Tuohan on siis yhteiskunnalle jo selkeästi hyvin vaarallinen koira.

Montako kertaa koiran pitää tehdä väärin ja epäonnistua oppiakseen oikean keino?
Vastaus: ei kertaakaan.

Tarjosin jotain käsittämätöntä vaihtoehtoa; koiran mukaan etenemistä. Hallittuja tilanteita, vastaehdollistamista, tilanteiden etukäteen harjoittelemista hallituissa olosuhteissa. Aika jännä miten vaikeaa se saattaakin olla! En ole yhtäkään koiraa vienyt kaupungin vilinään ennenkuin olen niin varma kuin voin (muistetaan että kyse on eläimestä, koskaan ei voi olla 100% varma), sen käytöksestä. Aloitan pienin askelin ja opetan koiran ensin siedettävillä ärsykkeillä oikeanlaiseen käyttäytymiseen. En vie koiraani liian vaativiin tilanteisiin joissa mahdollisuudet onnistumiseen on 50/50. Erään koiran kohdalla se vaati enemmän, ennenkuin oltiin valmiita kadulle ohitustilanteisiin. Sitä ennen meidän piti välttää katukuvaa koiran kanssa. Se taas johti siihen että viikon ajan treenasimme ohituksia kentällä ja lenkkeilyt hoidimme hämmentäviin kellonaikoihin kun muut ihmiset eivät kulkeneet niin kovasti, ja metsässä. Kun uskoin koiran kykenevän lenkkeilyyn siirryimme vasta kadulle. Tästäkös metakka syntyi;


Vetää aika-ajoin hiljaiseksi. Jos koko jutun pointti oli nimenomaan se, että ympäristöään ei voi muuttaa, on muutettava itseään ja toimintatapojaan, niin äkkiä minä elänkin täysin turvatussa ympäristössä jossa mitään yllättäviä tilanteita ei voi syntyä? Enkö juuri siksi pyrkinyt toimimaan mahdollisimman hallitusti? Joo, meni multakin paljon ohi mutta jatketaan nyt facebookin ohi.

-- Noin. Facebookin hiekkalaatikosta avautuminen riittänee --

Mua myös hämmentää ristiriidat joita me kukkahattutädit kohdataan näiltä tyranneilta. Pitää kuulemma muistaa että koira on koira -mutta nuo jumalasta seuraavat tuntuvat unohtavan sen liian usein itsekin. Aika usein koirat kuulemma vittuilevat vaan omistajilleen ja niille on näytettävä kaapin paikka sun muuta skeidaa. Niin, koira on koira, ei vittuileva ihminen joka tekee asioita ilkeyttään.

"Et voi vaatia mitään mitä et ole koirallesi opettanut" on mun lempilausahdus myös siksi että unohdan sen itse liian usein omien koirieni kohdalla. Uskon tämän olevan myös monen kukkahattutädin lempilausahdus - mitä me voimme vaatia eläimeltä joka ei osaa elää meidän ihmisten maailmassa? Pitäisikö koiran osata ylittää katu, olla reagoimatta ympäristön ärsykkeisiin kuten pyöriin, rullaluistelijoihin tai sinkoileviin lapsiin? Pitäisikö sen ohittaa vieraat koirat nätisti, saatika sietää niitä läheisyydessään? Kuuluuko sen edes osata kulkea hihnassa? Pitäisikö sen osata pyytää ulos tarpeilleen? Pitäisikö sen osata jäädä kotiin yksinään ihmisen työpäivän ajaksi? Olla haukkumatta, olla tuhoamatta, olla sitä ja tätä. Kuka tahansa riemuidiootti osaa vastata tähän että ei tietenkään! Miksi me silti oletamme koiramme osaavan nämä asiat vaikka emme jaksa panostaa niiden opettamiseen niin, että koira osaisi meitä miellyttävän käyttäytymismallin?

Koirat ovat melko mustavalkoisia käyttäytymisessään. Onneksi meidän kukkahattutätien ei tarvitse ja tyranneilla on oikotie helpompaan elämään (he varmaan uskovat laihdutuspillereihinkin?). Kertarytinä on päivän sana!

Kertarytinä vai ainainen kitinä?
Yhdenkään eläimen ei kuulu olla ainaisessa kitinässä -epävarmuudessa (saikohan näin nyt tehdä) ja -mukavuudessa (toi hihnasta nykiminen ei ole kivaa vuodesta toiseen). Mutta ei se kertarytinäkään useimmiten hyvää tee. Jos koiran vie sille liian paineistavaan tilanteeseen liian aikaisin se saattaa vahingoittaa sitä henkisesti hyvinkin paljon. Haittavaikutuksia ei välttämättä näe heti (jos välinpitämätön koiranomistaja koskaan). Sen uusien asioiden oppiminen, oma-aloitteisuus, itsevarmuus ovat esimerkiksi asioita jotka saattavat saada syvän kolauksen. Näiden omistajien suusta kuulee myöhemmin lausahduksen "tämä on niin luupää oppimaan". Jep. Olisko sille ihan itse myös aiheutettu joitain ongelmia?

Miltä kuulostaisi vaikka asioiden siedätys, koiran tahtiin eteneminen ja iloisella mielellä uusien asioiden kohtaaminen? Jos vaikka yrittäisi ensin kertoa sille koiralle miten sen halutaan käyttäytyvän ennenkuin se viedään tilanteeseen rähisemään ja rangaistavaksi? Jos koira viedään liian vaikeaan tilanteeseen niin, että sillä ei ole juurikaan mahdollisuutta onnistua -voiko järkevä omistaja edes rankaista eläintä sen keksimästä, luonnollisimmasta käytöksestä? Koiran käyttäytymistä ei tule ottaa henkilökohtaisesti koska se tuskin sitä kohdistaa edes vittuiluna omistajaansa kohtaan. Jos koirasi sattuu tikkaamaan sinua käteen -se on reaktio ja sinun pitää omistajana ja kouluttajana keksiä jokin muu käyttäytymismalli sille.

Haluan koulutuksen perustuvan positiiviseen vahvistamiseen, sujuvaan ja mukavaan yhteistyöhön jonka johdosta arjessa meillä kaikilla on mukavaa. Ainaisen ongelmatapauksen kanssa eläminen ei ole herkkua jos tahtoo pitää elämässään muutakin sisältöä koirien lisäksi. Minä tahdon että koirani käyttäytyy hyvin koska se myös itse tahtoo sitä. Siksi kaikista toiminnoista kannattaa tehdä sille kannattavia. Jos koira käyttäytyy hyvin vain treenikentällä ja hihnan päässä, kyse on omistajan kontrollista, ei koiran itsekontrollista. Jos koira tosiaan on tappamassa vastaantulevan koiran ilman hihnaa -jokin on mielestäni pielessä?

Koiran laji- ja rotutyypilliset seikat tekevät jokaisesta yksilön. Jokaisesta rodusta omanlaisen, en voi ymmärtää miksi tiettyjä ominaisuuksia yritetään tukahduttaa tai koira ei saa toimia sille tyypillisin tavoin. Koiran yhteiskuntakelpoisuus ei sitä vaadi, miksi minä siis vaatisin? Ainoa mitä haluan koiraltani on itsekontrolli jota se pystyy säätelemään parhaalla mahdollisella tavalla.

Positiivinen kouluttaminen ei ole sallivaa. Se ei myöskään ole temppujen opettamista. Tämän pitäisi kaikkien koiranomistajien tietää, mutta tiedetäänkö?

ei ole helppoa olla koira.
Semmonen ajatusoksennus näppikseltä yön pimeinä tunteina ja aamulla läpiluettuna. Huomenna hieman positiivisempaa meininkiä :)

24 kommenttia :

  1. Todella, todella hyvä teksti!

    Juuri eilen ystävieni kanssa keskustelin siitä miten nykyäänkin koulitaan koiria "vanhan kansan tapaan". En voi käsittää. On mennyt joskus kauan sitten itselläkin hermo ja napannut koiraa nahoista... mutta se ei auta, luo vain epävarmuutta puolin ja toisin. Hävettää moinen, mutta onneksi olen jo viisaampi. Aggressiivisuus vain ruokkii aggressiivisuutta.

    En tiedä satuitko jokin aika sitten (muistaakseni keväällä?) katsomaan dokkarin, jossa verrattiin positiivisella vahvistamisella koulutettua koiraa ja laumateoreetikon (olikohan tämä nyt oikea termi) kouluttamaa koiraa ohitustilanteessa. Positiivista vahvistusta osakseen saanut koira, jolla oli ohitusongelmia, kulki lopussa ihmistään seuraten, iloisena ja häntä korkealla. Teoreetikon koira sai kolinapurkkia ja järjetöntä hihnan repimistä - kyllähän se muitta mutkitta ohitti toiset koirat, mutta häntä matalana, korvat litteänä ja epävarmana omistajaansa vilkuillen. Tuntui ihan pahalta katsoa sitä koiraa. Ja jotkut vielä tosissaan pitävät kyseistä käytäntöä oikeana!

    Surullista että jotkut eivät koskaan ymmärrä, tai heitä ei vain kiinnosta. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katsoin Roosa saman dokkarin keväällä, aika mielenkiintoinen ja silmiä avaava 45minuuttia! Vaikka itekki on joskus miettiny "nakin kylväjiä" kukkahattuilijoina, olisi tuon dokkarin pohjalta jo viimeistään jokaisen koiranomistajan silmien pitänyt avautua ja nähdä miltä näyttää iloinen, itsevarma ja omistajaansa luottava koira. Karvat nousee joka kerta pystyyn kun kolinapurkki särähtää korvaan.

      Tosiaan, on surullista että jotkut eivät koskaan ymmärrä :/

      Poista
  2. Minä seurasin tuota samaa keskustelua ja kyllä piti välillä vähän hymistellä keskustelun käänteille. Jostain kumman syystä ns. johtajattomuutta käyttävät ihmiset leimataan sen sileän tien "kukkahattutädeiksi" ja tätä koulutusmetodia joutuu lähestulkoon aina perustelemaan. Sen sijaan jos olet johtajuuden kannalla, niin se on fine eikä kukaan kysy sulta että "miksi" - ja jos kysyykin, niin sitten saat itse niskaan kunnon ryöpytyksen miten koira tarvii johtajan ja yadayada. Nykyään en enää jaksa näihin keskusteluihin osaa ottaakaan, koska se toinen ospauoli on yleensä niin sen oman metodinsa sokeuttama, ettei uskalleta edes nähdä muita mahdollisia tapoja.

    Sen sijaan minua kiinnostaisi kyllä löytää joku oikeasti toimiva tapa kuinka saan remmirähjäksi äityneen koirani koulutettua tästä tavasta pois. Tässä on kokeiltu aika lailla kaikkea kontaktiseuraamisesta leluilla huomion kiinnittämiseen ja naksutteluun, mutta ei auta. On kyllä hyvinkin mahdollista, että mulla on metodissa vikaa. Siedätyksen olen todennut hankalaksi, koska yleensä ne vastaantulevat koirat rymistelevät puskista ihan yllättäen ja tilanne on jo päällä. Koirani ei ole aggressiivinen muita koiria kohtaan, vaan epäilen rähinän syyn olevan osittain epävarmuudessa ja osittain siinä, että se haluaa päästä kontaktiin vastaantulevien koirien kanssa (rähinä päättyy heti hännänheilutukseen, jos koirat päästää haistelemaan... Nykyään en koiraani päästä hihnassa ollessa tekemään tuttavuutta muiden koirien kanssa, koska epäilen tämän olleen alun perinkin syy siihen miksi tähän tilanteeseen on tultu. Ensimmäinen oma koira, jonka kanssa tulee kans tehtyä ne fataalisimmat virheet....). Korvat katoavat siltä täysin vastaantulevan koiran nähdessään, mutta viime aikoina tilanteesta on selvitty vähemmällä pärinällä sillä, että olen kääntänyt koiran katseen pois vastaantulevasta koirasta, yleensä myös peitän sen silmät. Pöriseehän se vielä tilanteen jälkeenkin hetken aikaa, mutta rauhoittuu paljon nopeammin kuin jos sen antaisi koko ajan nähdä toisen koiran. Joskus päästään tiukalla kieltämisellä tuhahtelulla, mutta tämä on harvinaista herkkua. Tahallani en sitä näihin tilanteisiin vie, koska en itsekään jaksa riehuvaa koiraa, mutta joskus se on vain mentävä ohi - olisipa hienoa, jos ohimeno vielä joskus tapahtuisi rauhallisissa merkeissä.

    Olipa vuodatus, mutta alan tosiaan olla aika epätoivoinen asian suhteen :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "..ettei uskalleta edes nähdä muita mahdollisia tapoja." Osuit naulan kantaan. Takin kääntäminen vaatii oikeasti tosi paljon! Pitää myöntää tehneensä väärin ja tuntuu että pohja kaikelta katoaa siinä takin käännöksessä. Uskon että rohkeus ja kiinnostuminen aiheesta ei vaan riitä monella. Niillä joilla on riittänyt, valtavaa :)!

      Remmirähjän kanssa eläminen on hankalaa aina.. Kun niin arkisesta asiasta kuin lenkkeilystä pitää taistella jokaisen koiran kohdalla -lähtee lenkkeilystä se leppoisa fiilis molemmilta (se koirakaan kun ei sitä rähjäämistä rakasta tai nauti siitä). Mainitsit ihan hyviä metodeja tekstissä, oletko ollut jonkun opissa joka kertoisi mitä teet mahdollisesti väärin jos teet? Ulkopuolelta kannattaa hakea koulutukseen apua, ylimääräinen silmäpari ei tee koulutuksessa koskaan haittaa (terveisin tänään kaverin kanssa treenannut ja videon kuvanneena)!

      Poista
    2. Itse asiassa äitini Prinssillä oli, tai on edelleen vähän, hyvin samanlaisia ongelmia ohituksissa. Puolittain epävarmuutta ja puolittain yli-innokkutta. Siihen auttoi vasta ohituskurssi, jossa järjestäen tehtiin muutamia harjoituksia niin, että ohitettava koira oli tarpeeksi kaukana. Pari viikkoa tällaisia järjestettyjä treenejä ja helpotettua ulkoilua, ja palkkaaminen oikeasta käytöksestä, niin tuloksia lähti syntymään todella nopeasti.

      En tahdo tässä antaa mitään koulutusvinkkejä, koska en ole nähnyt tapausta, mutta halusin vain sanoa, että toivoa kyllä on. :D Jos tahdot ongelmakoirakouluttajan apua tai vertaistukea ohitusharjoituskurssilta, suosittelen ottamaan yhteyttä esimerkiksi eläinkoulutuskillan kouluttajiin, niin saat varmasti käytöstieteeseen pohjautuvia konkreettisia neuvoja ongelmaan.

      Poista
    3. Kiitos Jenny hyvästä kommentista! Tosiaan, kannattaa kysyä neuvoa oikeanlaiselta kouluttajalta, ja erityisesti tietää mitä ei tahdo koiralleen koulutuksessa tapahtuvan. Hyvällä kouluttajalla on aina vaihtoehtoisia metodeja ja he ottavat koirakot yksilöllisesti vastaan :)

      Poista
  3. taidat olla jonna harvinaisen v***umainen ihminen :D:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, taidampa olla aika v***umainen kukkahattutädiksi :)

      Poista
  4. Mutta entäs sitten jos koiran omistaja ei tiedä miten opettaa koira toimimaan halutulla tavalla? Itselläni on kohta puolivuotias urospentu ja ohitustilanteissa vetää aina toisen koiran/ihmisen luo. Haluaisi lähteä kaikkien perään, lenkkeilijöiden, pyöräilijöiden, lapsien.. Onko kyse vain pennun liiallisesta innokkuudesta ja tasaantuuko käytös iän myötä? Vai onko tämä alkava ongelma, joka pitäisi kitkeä heti pois? Pentu kuitenkin on vielä tutustumassa innolla uuteen elinympäristöönsä ja kaikki on sille vielä uutta ja ihmeellistä, nenä maassa kuljetaan kokoajan.

    Kyselee tietämätön uusi ja onnellinen koiranomistaja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minä lähtisin kitkemään (eli estämään) käytöstä samantien. Saattaa olla että pentusi tasaantuu tai sitten ei. Pennulle pitää jäädä hyvä fiilis pyöräilijöistä, lenkkeilijöistä, lapsista jne.. mutta se ei silti tarkoita että sen tulisi sännätä niiden perään. Pennuille on valtavat määrät erilaisia kursseja, kannattaa kysellä sitä oman kaupungin tarjontaa ja osallistua. Nyt, kun koirasi on vielä noin nuori sille ei ole "huonoja tapoja" pinttynyt muistiin ja käytöstä on vielä helppo muuttaa haluttuun suuntaan :)

      Poista
  5. Haluaisin kysyä sinulta koiran sisäsiisteyden opettamiseen vinkkejä, miten pitäisi toimia? Pentu pissaa vain sanomalehdelle sisällä, ei suostu tekemään tarpeitaan ulos. Vaikka olemme kauankin ulkoilemassa tai takana on pitkä automatka, niin pentu pinnistää siihen asti että pääsee sisälle paperille. Miten saisin tämän tavan loppumaan? Kiitos jo etukäteen vastauksestasi, vaikutat asiantuntevalta koirankasvattajalta, joten halusin kääntyä puoleesi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti kattavamman vastauksen saattaisit saada koirankasvattajalta, itse olen ihan vaan omistaja kuitenkin ;). Mutta paha sanoa kun ei oikeastaan tiedä mitä olette kokeilleen aikaisemmin -itse olen seisoskellut ulkona niin kauan että se pissa sinne oikeaan paikkaan tulee ja kehunut koiraa oikeanlaisesta suorituksesta. Eipä siitä sen monimutkaisempaa tarvitse tehdä. Toki voit kokeilla myös viedä paperit ulos josko pentu sitten menisi sinne tarpeilleen ja edetä myös sitä kautta jos pelkästään ulkona seisoskelu tuntuu radikaalilta?

      Poista
    2. Sanomalehdet (ne pissaset sieltä sisältä) viet ulos lähelle ulko-ovea ja sitten seisot siinä vieressä vaikka sen 13 tuntia odottamassa. Ensimmäisen kerran jälkeen helpottuu. Sitten pikkuhiljaa viet sitä sanomalehteä vaikka pusikon suuntaan. Ja pienennät sitä lehteä niin että loppujen lopuksi sitä on vain pari silppua. Lenkeillä kannattaa pitää taskussa pieniä sanomalehtipalasia (puhtaita :D ). Niiden kanssa voit houkutella pissaamaan. Ja tämän opetuksen alkaessa poistat paperit sisältä. Jos pissaa sisällä lattialle, siivoat ja torut hillitysti (älä raivoa, muuten koira alkaa pelkäämään pissaamista). Muista että koiralla on jo valmiiksi kauhea olo siitä tosiasiasta että se joutui pissaamaan muualle kuin paperin päälle.
      Älä jämähdä, vaan etene (siirrä papereita, pienennä niitä) joka ainoa päivä! Eli etene hitaasti mutta etene koko ajan. Alta kaksi viikkoa ja olet päässyt papereista eroon.
      Se mikä vaatii hermoja, on ne kaksi ensimmäistä päivää. Lopussa kiitos seisoo... :D

      Poista
    3. Tosi hyvä kaava anonyymiltä :)! Itse lisäisin vielä tähän, että toru mikäli näet koiran itseteossa -muuten toruminen on turhaa :)

      Poista
  6. Täällä ilmottautuu myös yksi kukkahattutäti tyrannien keskellä. Itse alan jo kyllästyä keskustelupalstojen lukemiseen. Jengi on vain yksinkertaisesti tietämätön uusimmista käytöstieteellisistä tutkimuksista ja aivan liian laiska ottaakseen selvää ns. uusimmasta tiedosta. Jotenkin... jos haluat painottaa koulutuksen rankaisujen käyttöjä, niin voisit edes tietää niiden tieteellisen termin ja tunnustaa niiden käyttöön liittyvät riskit.

    Itseäni eniten ärsyttää ihmisissä se, että uskotaan kyllä kaikessa muussa länsimaiseen tieteeseen, mutta ei uskota siihen silloin, kun se tiede kertoo jotakin koirista ja koirankouluttamisesta. Tieteellisetkään tutkimukset eivät ole aina oikeassa. Koko ajan opitaan lisää. Mutta jos emme perusta tämä hetken tietoamme tämän hetken tieteellisiin tutkimuksiin, niin mihin me sitten ne perustamme?

    VastaaPoista
  7. "Montako kertaa koiran pitää tehdä väärin ja epäonnistua oppiakseen oikean keino?"

    Mielestäni antamasi vastaus tähän kysymykseen on väärä. Joskus, itse asiassa erittäin usein, on äärettömän hyödyllistä että koira saadaan (joskus jopa provosoidaan) tekemään väärin. Ajatellaan vaikka tottistreenejä. Jos koira vaikkapa paikkamakuussa treeneissä toimii aina oikein. Sitten mennään kokeeseen ja kappas joku paistaa makkaraa kehän vieressä. Tätä ei treeneissä koskaan ole tapahtunut. Koira nousee ja lähtee makkarajonoon.
    Mitä tapahtui? Miksi koira teki väärin?
    Vastaus: Kukaan ei ollut kertonut että paikkamakuusta ei saa lähteä. Oli vain palkattu siellä pysymisestä.
    Eli mikäli treeneissä olisi häiriöllä (treenikaveri tarjoaa nameja, heittää palloa, jotain) saatu koira lähtemään paikaltaan ja ohjaaja olisi päässyt sanomaan (huom! sanomaan, ei vetämään turpaan :D ) että "hei, ei näin", olisi paikkamakuu kyseiselle koiralle paljon mustavalkoisempi ja siten helpompi. Paikallaolosta saa palkan, poislähteminen on kiellettyä.

    Eli kyllä koiran pitää joskus tehdä asioita väärinkin. Kysehän on enemmänkin siitä että miten sille koiralle näissä tilanteissa kerrotaan tuo "ei näin tehdä"-juttu. Eikä noita tilanteita minun mielestäni saa sanoa epäonnistumisiksi. Ne ovat aina uuden oppimista. "Ahaa, sen lisäksi että tässä maataan paikallaan niin tästä ei myöskään saa nousta!" Mitä selkeämmin ohjeistamme koiraa, sitä helpompi sen on toimia oikein. Ja lavastetuissa tilanteissa päästään sanomaan hyvällä.

    Mielestäni ihmiset kouluttavat koiriaan liian vähän. Enkä tarkoita että jokaisen pitäisi viettää siellä kentällä 4-5 iltaa viikossa (joo, me vietetään, mutta mulla ei olekaan muuta elämää :D ), mutta kyllä nyt helkkari sentään peruskoulutukseen pitää panostaa. Millä ihmeellä ne koirat tietää miten kuuluu olla jos kukaan ei ole kertonut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itseasiassa tuo paikallaan makuu on (ehkä) ainoa jossa koiran pitäisi tehdä väärin hoksatakseen jutun idean. Mutta toisaalta, itse harjoittelen paikalla oloa kestoilla ja kokoajan suurimmilla häiriöillä ja houkutuksilla. Eli koiralle voi kertoa kyllä, että paikkamakuulla pitää olla myös ilman, että se tekisi virhettä mielestäni.

      tuossa toisessa kappaleessa tiivistät asian tosi hyvin! Nimenomaan lavastettu tilanne, ja se "epäonnistunut" suorituskin pitää näyttää koiralle ainoastaan palkan menettämisenä -ei raivoamisena.

      Suomalainen koirankoulutuskulttuuri on muutenkin liian vakavamielistä eikä epäonnistumisille osata nauraa. Enemmän sitä hymyä sinne koulutukseen (niin arjessa kuin kentällä) niin koulutuskin sujuu molemminpuolin mukavammin :)

      Poista
    2. Pärjää kauhean paljon vähemmällä häiriötreenillä kun kertoo tarkemmin sille koiralle myös sen että mitä ei saa tehdä. Mutta mikä tärkeintä, koiran korvien välissä on rauhallisempaa ja itsevarmempaa kun se tietää varmaksi eikä sen tarvitse arpoa yhtään mitään.

      Minä vaihdoin reilu vuosi sitten treeniryhmää. Siirryin SPL:n porukoihin treenaamaan ja odotin että siellä oltaisiin ihan rautakanki persiissä ja military-tyyliin. Mutta ei. Meikäläisen vatsalihakset ovat saaneet sellaista naururääkkiä ettei vuosiin ole moista tapahtunut. Kaksi kertaa viikossa kolme tuntia. Jutustelua, hymyilyä, naurua. Ihan parasta. Ja siinä vähän kuin "sivussa", me olemme koirakkona edistyneet todella paljon. Leikkiä, laumapalkkaa, joskus hiukan namejakin. Ja kärsivällisyyttä.

      Poista
    3. Kuulostaa anonyymi aivan ihanalta treeniporukalta! Tommosta sen harrastelun kuuluukin olla :)!

      Poista
  8. Pakko vielä kommentoida tätä vaikka keskustelu onkin jo tyrehtynyt. Todella hyvä teksti Jonna! Tosin surulliseksi nuo FB-tekstit tekee. Näköjään on vielä olemassa vaikka kuinka paljon ihmisiä, jotka "kasvattavat" koiransa väkivallalla ja pakottamalla. Kun olisi olemassa paljon mukavampikin tie...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, että positiivinen vahvistaminen koulutustyylinä lisääntyisi! Olisi monella koiralla mukavampaa ja stressittömämpää elämää :)!

      Poista
  9. Kiitos Jonna näistä teksteistäsi. Olen ollut myös " tyranni" joskus. Olen saanut paljon apua kirjoituksistasi ja mielipiteistäsi ja näin pystynyt muuttamaan omia vanhanaikaisia käsityksiä. Koirankoulutuksessa avainsanana toimii hallinta. Olen saanut tämän hallinnan aikaan positiivisesti ja suhde minun ja koirani välillä on parantunut. Tekstisi ovat sillätavoin kirjoitettu, että ne saavat lukijan aivonystyrät raksuttamaan ja tajuamaan asioita. Terv. Entinen rankaisun ystävä, nykyinen positiivisuuden perikuva :-) ps. Sinun ansiostasi minulla on nyt onnellinen koira!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, tää ihan punastuu täälä.. :) Tosi hienoo jos kirjotukset on kolahtanu, ja vielä mukavampi kuulla juttuja siitä, että omistajan ja koiran välinen suhde on parantunut kun koulutustyyliä on vaihdettu, se on parasta :)!

      Poista

Rähinäryhmä kiittää palautteestasi!
Valvonta käytössä että huomataan kaikki kommentit :)