R Ä H I N Ä R Y H M Ä

"Jotta koirasta voisi kunnolla nauttia, siitä ei pidä yrittää kouluttaa puoliksi ihmistä. On tarkoituksenmukaisempaa avautua itse sille mahdollisuudelle, että voisi muuttua osittain koiraksi"

- Edward Hoagland

Millanin toinen teos makailee nyt luettuna kirjahyllyssä. Ensimmäinen teos ei oikeastaan havahduttanut minua, ei luonut suuria ahaa -elämyksiä eikä nostanut Millania uudelle tasolle ajatusmaailmassani. Ei. Ensimmäinen teos sai mut oikeasti miettimään jonkinlaisena koirankouluttajana, että ollaanko me ihmiset oikeasti näin kujalla? Tiedän kyllä, että jokainen inhimillistää joskus koiraansa mutta en koskaan ajatellut sitä niin suuressa mittakaavassa mitä sai lukea Cesarin "koirakuiskaaja" -kirjasta. Rähinäryhmissäni ei ole koskaan ollut noin ääritapauksia. Johtuuko se myös siitä että asutaan Suomessa ja vielä niin pienissä kaupungeissa että lemmikkien omistajilla on täällä se järki päässä -koirat pääsevät juoksemaan ja elämään koiralle tarkoitettua elämää. Ei niiden kuulu korvata täällä saamatonta lasta, ei menetettyä parisuhdetta eikä siskoa jota ei koskaan saanut.

Näitä tilanteinta on täällä, kyllä. Kun sitä aikanaan oma parisuhde mureni käsiin ja piti alkaa miettimään muuttoa niin kyllä koirat oli henkireikä. Ei siksi että ne olis istunu mun kanssa katsomassa täydellisiä naisia maanantai -iltaisin tai muuten viettämässä parisuhteelle ennen käytettyä aikaa. Vaikka mä olin miten hajalla, en koskaan unohtanut sitä perusasiaa että perheeseen kuulu lauma koiria -joiden kuuluu elää kuten koirien kuuluu. Ne pakottivat monta kertaa päivässä ulos ja joka kerta ne halusiva ansaita ruokansa. Ei ne joutunut missään vaiheessa hyvänen aika korvaamaan menetettyä parisuhdetta. Ne jatkoivat laumana arkeaan, vetäen vain minua siinä hetkessä perässään. Miten valtava voimavara koiralla onkaan kun se elää hetkessä?

Mutta kuten ei ensimmäinenkään teos, ei tämä toinenkaan luonut mitään suuria ahaa -elämyksiä.

"Laumanjohtajuudessa ei ole kyse siitä, että näytetään "kuka on pomo". On kyse siitä, että koiran elämästä tehdään turvallista ja johdonmukaista. Luonnolliset laumanjohtajat eivät hallitse seuraajiaan pelon avulla."

Mikä Cesarissa sitten mättää? Kuten kaikki ovat lukeneet/nähneet -käyttää tämä koiratiedon guru esimerkiksi piikkipantaa. Siihen on syynsä, miksi sen on esimerkiksi maassamme kielletty. Ehkä sitäkin vain täytyy käyttää oikein. En tiedä, en ole piikkipantaa koskaan käyttänyt -sen kädessä pitäminenkin kauhistutti sen käytöstä. Ja kyllä -niitä saa liian helposti ostettua myös suomen sisällä. Voiko piikkipantaa edes käyttää oikein? Vaikka se vain olisi koirankaulassa, en voi uskoa että se olisi koirasta huomaamaton, saatika oikeanlainen koulutusväline.

Itse sain ensimmäiset raivoni aikanaan Cesarille kyseistä asiasta. Ei siksi että hän käyttää piikkipantaa, vaan mitä hän opettaa idiooteille ja asioista täysin tietämättömille koiran omistajille! Työskentelin tuohon aikaan lemmikkitarvike -liikkeessä ja voin sanoa että Cesarin aikakautena oltaisiin piikkipannoilla jos jollain tehty tiliä! Miten moni koira sai tuon sarjan johdosta piikkipannan koristamaan kaulaansa? Samaa olen kuullut myös muilta koirien tarvikkeita myyneiltä liikkeiltä.

"Koehenkilöt näkivät siis pääsäätöisesti sitä, mitä he halusivat nähdä. Dunning sanoo: "Ennen kuin me edes näemme maailman, aivomme ovat tulkinneet maailman sellaisella tavalla, joka sopii yhteen sen kanssa, millaisena me sen haluamme nähdä, joka välttää sitä, mitä me emme halua nähdä."

Millan saa mussa aikaan kyllä erittäin ristiriitaisia tunteita. Joo, ajatukset on hyviä. Suurinosa ohjeista varsin päteviä ja koulutusmetoditkin ihan toimivia. Mutta miten kujalla täytyy oikeasti olla että tajuaa miten koira eläisi laumassa? Millanen koiran omistaja ei ole kuullut susista jotka elävät laumoissa tai että koira on niistä polveutunut?

Tuntuu että kirja on tarkoitettu koirista täysin tietämättömälle (= ihmisille joka ei käsitä että koira on koira TAI että se on laumaeläin ja tarvitsee johtajan TAI millaista on koiran elämä TAI että koira tarvitsee liikuntaa ja rajoja ja se voi silti olla halittava perheenjäsen ). Tosin toivon -ettei sellainen ihminen olisi koskaan koiraa hankkinutkaan tai että se olisi jo hakenut apua muualta kuin kirjoista lukemalla..

Vaikka kirjan ydin on mielestäni sitä mitä jokaisen koiraa miettivän pitäisi tietää jo ennen koiran hankintaa eikä antaisikaan mitään suurempia ajatuksia on kirja silti toisaalta täyttä hepreaa uudelle koiraihmiselle. Miten saada oikeanlainen energia? Miten harjoitella? Sano lapselle (eikä muuten tarvii olla edes lapsi vaan yhtä malttamaton Jonna Lentovaara) että kokoa toi ikean hylly äläkä anna ohjeita. Kyllä siitä varmaan hyvä tulee -tai sitten koko homma menee paskaks.

"näyttele Kleopatraa" .Millan sanoi kirjassaan kun piti esittää urheaa ja rohkeaa. Voiko oikeasti omaa lemmikkiään huijata? Jos haiset pelolle, uskooko koira enemmän hajua vai esittämääsi energiaa? Pystyt harjoittelemaan kyllä kiukusta yli pääsemistä ja muuttamaan se useimmiten rakentavaksi tunteeksi kun vain hengität ja lasket kymmeneen tai tuhanteen. Jossain vaiheessa tunne muuttuu varmasti pois kiukusta (jos ei, tarvitset apua). Mutta miten voitetaan pelko? Tarvitaan luonnetta että pelko muuttuu päättäväisyydeksi pelkällä hengittelyllä. Entä jos pelkääkin omaa koiraansa?  Milläs sitten harjoitellaan?

Kuten Cesar sanoo, yleensä koulutetaan ihmistä eikä koiraa. Vikaa pitää useimmiten etsiä kyllä omistajasta eikä vaistoillaan toimivasta koirasta. On hienoa jos koira

Faktahan on, että jokainen joka nykyään tahtoo koiran -haluaa että se osaa istua, antaa tassua ja kohta ollaankin jo koiratanssi treeneissä. Missä vaiheessa koiralle voi opettaa näitä? Missä vaiheessa koira on tarpeeksi tasapainoinen vastaanottamaan uusia asioita?

Kirjat on tarkoitettu ajatuksia herättäviksi, tämäkin kirja teki niin. Toivon hartaasti, että kirjan kääntäjä on tehnyt virheen jossain kohtaa, koska tämä koiramaailman uusi guru ei voi sanoa tosissaan että koira täytyy saada hikoilemaan niin että se on nihkeä?

MUTTA. Aivan loistavia kirjoja koiraa miettivälle tai muuten vain luettavaksi, suosittelen ehdottomasti käsittelemään tämän koiramaailman tämänhetkisen raamatun. Kirja on täynnä tärkeää asiaa ja voin olla varma että monelle kirja antaa paljonkin ahaa -elämyksiä! Olisi muuten kiva kuulla niitä myös kommentointilootaan. Mitä loistavaa sinä näet Millanissa, mikä tökkii?