Rytmiä ei paljo perhelomat kinostele.

Vapaapäivä, aurinko paistaa täydeltä taivaalta ja auto käytössä, voiko siis parempaa ideaa olla kuin koirien kera rannalle lähteminen? Jos Kankaanpäässä asumisesta pitäisi jokin hyöty löytyä, niin se, että suhteellisen lähellä on Yyterin hiekkarannat! Yyterissä on myös aivan mahtava koiraranta josta olen kuullut monesti paljon hyvää, koirat pysyvät omistajiensa hallinnassa ja pääsevät vapaana mereen uimaan kuten myös hevoset ratsastajineen. Monen monta kertaa on pitäny lähteä tsekkaamaan ranta mutta aina se on vain jostain syystä jäänyt. Ei muutakuin kimpsut ja kampsut kasaan ja menoksi!

Voi vitsi mikä mesta se on! Sitä rantaa ihan oikeasti on sielä pitkän matkan verran, meressä saa kahlailla eikä ainakaan äkkisyvä yllätä nopeasti! Samperihan oli luonnollisesti ihan tulessa reissusta, merestä, toisista koirista ja uimisesta. Irti en rohjennut päästää ettei sekoteta kenenkään muiden koirakoiden pakkaa sekaan rynnimällä (meillä on ollu mun reissun jälkeen vähä erimielisyyksiä koirien kanssa tottelemisesta..) vaan pitkät liinat kaulassa kahlailtiin omalla porukalla.

Rytmi oli kyllä ihan toista mieltä reissun hauskuudesta.Jostain syystä se päätti, että se ei tykkää vedestä, se ei tykkää aalloista, ei rannasta, ei samperin eikä liiemmin meidänkään seurasta :D! Kyllä se mukana mereen tuli, mutta houkuttelemalla ja maanittelemalla.. Kun palailtiin rannalle istumaan niin se istui selkä meihin päin koko sen lyhyen ajan mitä rannalla makoiltiin. Rytmillä oli taas vaan ylimalkanen asennevamma kaikkeen -etenkin perhelomiin.

Mutta ehdottomasti on paikka mihin pitää lähteä uudestaan, ihan kameroiden kanssa! Tanjalla oli kamera mukana (tais mullakin vanha nikonin ryökäle laukussa olla sitä sieltä nostamatta..) ja postauksen vähäiset kuvat on siis tanjan käsialaa :). Rannalla oli meidän lisäksi muutamia koirakoita, joista osa oli irti ja osa kiinni. Hienosti kaikki vapaana olevat pysyivät omistajiensa lähellä eikä mitään rähinöitä vieraiden koirien kanssa tullut. Aivan mahtavaa, ihan tuli espanja mieleen <3 p="">

Ehdottomasti kyllä suosittelen tota yyteriä kaikille! Eniten harmittaa taas vaan koiraihmiset -koiran jätöksiä oli sielä sun täälä. Jos meille on oikeasti annettu tommonen ranta käyttöön, niin kerätkää ne jätökset ja pitäkää rannasta huoli niin että sitä voidaan käyttää myös tulevaisuudessa!

Markkinoinnin voima; Taste Of The Wild

Olen useasti kohdannut kysymykseen siitä, että miksi laittaa koiran ruokaan paljon rahaa, miksei muka siwan hyllyltä ostettu luppa ole riittävää koiran ruokintaa ajatellen? Lisää näistä pohdinnoista voinee lukea aikaisemmasta postauksestani "Syömääään". Yksinkertaistettunahan homma menee niin että laatu maksaa aina. Halvalla hinnalla et yksinkertaisesti voi saada laadukkaista (ja myös "kalliista") raaka-aineista valmistettua ruokaa ja usein hinta on yksi mittari siihen onko ruoka hyväksi koiralle vai ei.

Kuitenkin meillä on olemassa myös kolikon kääntöpuoli. Nimittäin sokeita ja tietämättömiä koiranomistajia voidaan johtaa harhaan hyvinkin paljon vain markkinakikoilla. Uusin koiranruoka"hitti" johon olen törmännyt on mahtavan oloinen; Taste of the Wild. Alla olevaa kuvaa katsoessa herään itsekin ajatukseen että jumankekka, markkinoinnissa on onnistuttu heti ensisilmäyksellä;

"YOUR PETS CRAVE A TASTE OF THE WILD.

GO AHEAD AND GIV THEM ONE."

Itse kiinnostuin koko ruoasta kun sitä minulle kaupattiin ensimmäisen kerran n. vuosipari sitten asuessani tampereella. En kuitenkaan ostanut ruokaa koska olimme jo löytäneet hyvän, Samperillekin sopivan ruoan syötettäväksi. Kun sitten muutin satakuntaan ja piti etsiä helpommin saatavilla oleva koiranruoka, törmäsin tähän tuttuun säkkiin uudestaan. Erityisesti mainospuheet ruoan lihapitoisuudesta ja luonnonmukaisuudesta herättivät mielenkiintoni (barffaus ja luonnonmukaisuus kun on POP). Ruoka on melko tyyristä eikä silloiset mainospuheet oikein iskenyt, kyllähän jokainen myyjä omaansa mainostaa osaa. Sainkin kuulla, että suuri osa nykyisellä paikkakunnallani eli Kankaanpäässä syöttävät tällä ruoalla koiriaan hyvin tuloksin joten päätin tutkia ruokaa tarkemmin -josko tämä olisi se meidän ruokamme. Tonkiessani lisää tietoa tutuilta kokemuksistaan ruokaa kohtaan, sain erittäin vaihtelevia vastauksia -hyvistä erittäin huonoihin. Ruoka jakaa hyvin paljon mielipiteitä joka käy ilmi erilaisista keskusteluista;

Linkki http://www.petsie.fi/forums/10567-taste-of-the-wild

Linkki: http://www.koirat.com/keskustelu/ruokinta/taste_of_the_wild_229184

Toisille sopii, toisille ei joka varmaan lienee aina itsestään selvää, koirat ovat yksilöitä. Mutta pari kommenttia herättivät keskusteluiden jälkeen kysymyksiä. Lihapitoisuus ei ole oikeasti tiedossa koska on kuulemma reseptisalaisuus (yhdessä ruoassa kerrotaan sen olevan 60% mutta siitäkään ei ole tarkempaa tietoa), tietoa siitä mihin ruoka on säilötty ei kerrota (ainoastaan lohiruoassa ja muissakaan ruuissa esimerkiksi etoksikiinin käyttöä ei kielletä kaikissa lähteissä valmistajan osalta). Perustietoja ei saada jälleenmyyjiltä mutta ei myöskään valmistajalta. Tämä on outoa kun ruoan hintaa miettii (halvimmalla ruokaa myy varmaankin Zooplus.fi josta voipi tarkistaa hintatiedot käyttämällä hakua tai alla olevaa linkkiä:

http://www.zooplus.fi/shop/merkkikauppa/taste_of_the_wild/koiranruoka?gclid=CMH87ZTnmLsCFQkd3godRF4AHg).

Koska mihinkään mitä nettipalstoilla kirjoitetaan, ei voi sokeasti luottaa, päätimpä itsekin laittaa kyselyä parille taholle. Niin jälleenmyyjälle, maahantuojalle kuin valmistajallekin. Vastaukset tulivat yllättävän nopeasti josta menee kyllä erityiskiitos, mutta mitä vastaukset olivat niin voin sanoa, että tällaisesta ruoasta ei kannata siwan luppaa enempää maksella.

Ensin jälleenmyyjän vastaus julkisella facebook sivustolla;

Juu. En poikennut ruoasta kyselemään sen enempiä, vaan päätin ottaa yhteyttä suoraan maahantuojaan.
Tästäkös se soppa paikallisen MurMau liikkeen kanssa tulikin! Lisää tästä kummallisesta episodista voitte lueskella "Aina joskus ottaa päähän" -postauksesta. Kyseinen postaus ehkä avaa vielä tilannetta miksi en todellakaan enää luota kyseiseen ruokaan, saatika tähän paikalliseen yritykseen pätkääkään.

Asiakaspalvelukaan ei ollut tuon firman vahvuuksia (peräsin vastauksia uhkailuihin vielä tuon postauksen jälkeenkin, viimeisin pyyntö vastata sähköposteihini lähti viime viikolla). Tuon postauksen kommenteissa heitettiin erittäin mieleenpainuva kysymys;

"Mielestäni kaikkein hulluinta on tosiaankin se, ettei ruokamerkin myyjää itseään kiinnosta selvittää tai kertoa vastauksia kysymyksiisi. Jos taustalla on jotain hämärää, niin miksi hän, todennäköisesti itsekkin eläinten ystävänä on innostunut myymään kyseistä tuotetta? Jos taas mitään hämärää ei ole, luulisi, että selvittäminen kiinnostaisi itseäänkin, jotta ruokaa voi markkinoida asiakkaille entistä paremmin ja sen turvallisuuteen voi luottaa! "

 Viestikeskustelumme valmistajan sekä maahantuojan kanssa sähköpostitse eteni näin:

(puhelinnumerot, vastaajan nimi ja tarkempi sposti piilotettu.)

Jeps. Koska maahantuojalla ei ollut tietoa, päätin ottaa myös itse yhteyttä suoraan valmistajaan yhteydenottokaavakkeen (http://www.tasteofthewildpetfood.com/contact_us/) kautta. Sain vastauksen nopeasti sähköpostitse jossa asiaa luvattiin selvittää minulle mahdollisimman pian. Alla ketju sähköpostien vaihdoistamme, TOW:in sähköposteissa lukee selkeästi semmoinen pikkuinen lakipykälä jonka mukaan mitään viestisisältöä ei saa luovuttaa kolmansille osapuolille, joten kaikki selkeät tiedot paitsi vastaukset on ketjusta poistettu. Tehän ette voi olla nyt varmoja ovatko vastaukset valmistajan vai ei, joten minulta saa tietysti tarkempia tietoja halutessaan.

Näistä keskusteluista ja vaikuttavien tahojen tietämättömyydestä tämä postaus sai alkunsa. Yllä linkittämiä keskustelupalstan käyttäjiä jos löytyy blogiani seuraamasta voisin kysäistä että mistä nuo tiedot lihojen määriin on peräisin? Jos niitä ei hevin helposti anna jälleenmyyjä (tietämätön?), maahantuoja (tietämätön?) tai valmistajakaan (ei voi olla tietämätön?) niin mistä himskatista nuo tiedot on oikein peräisin?

Mistä me maksamme? Itsellä ei ole rahaa heitellä ojanpientareille vaan tarkkuutta rahan kanssa pitää olla että saa sen riittämään koko kuukaudeksi. Mutta koirien ruoasta en halua tinkiä, enkä tingi vaikka rahaa olisikin pientareille heitettäväksi.

Kyseisen eläinkaupan omistaja otti minuun yhteyttä kommenteissa (aina joskus ottaa päähän -postaus), jatkettuamme viestettelyä sähköpostitse, hän lupasi että maahantuoja/valmistaja ottaa minuun hetimmiten yhteyttä asian tiimoilta jotta saisin kysymyksiini vastauksia. Tämä sähköposti on vaihdettu 6.helmikuuta mutta vastauksia ei ole edelleenkään tullut.. (yllätys?)

Koska en tietenkään näiden tietojen perusteella voi sanoa, että ruoka olisi täyttä kuraa en ala sitä enempää moittimaan. Mutta en voi myöskään sanoa näiden tietojen pohjalta että ruoka olisi hyvääkään joten en todellakaan voi sitä kehua saatika suositella ketään sitä ostamaan. Ruoka on kuitenkin erityisen suosittua ja se on puskenut koiraihmisten keskuudessa itsensä läpi, ja tähän tahtoisin tietää että mikä ruoasta tekee hyvän?

Aivan varmasti joku on saanut kattavampia tietoja kuin minä koska ruokaa ostaa. Paikallinen lemmikkitarvikeliikkeen myyjä/omistaja on kuitenkin mukana myös maahantuontifirmassa mukana ja tuomassa tätä ruokaa suomeen, miksi sitten ei osata näitä perusasioita kertoa? Jos firman omistajan ainoa vinkki on seurata keskustelupalstoja niin aika köyhä on tietämys myös myyjillä ruoasta?

Ja edelleen se peruskysymys, miten myyjä itse voi myydä kyseistä ruokaa josta ei tiedä yhtikäs mitään, ja miksi hän sitä myy, voiko firman muihinkaan ruokiin luottaa jos asiakkaiden koirien terveys jää toissijaiseksi rahan himolta? 

Onkos muut ottanut selvää erilaisista tästä koiran ruuasta ja kysellyt valmistajalta/maahantuojalta ruokapussin sisällöstä tarkempaa selvitystä? Jos on niin kuulisin näistä. Erityisesti jos ootte tehny postauksia aiheesta niin laittakaa ihmeessä linkkiä postaukseen kommenttikenttään, luen kyllä mielelläni tietoa aiheesta!

SeliSeli.

Kuten kaikki (ihanat ja kärsivälliset) lukijat ovat huomanneet, kirjoitustahti on hidastunut ihan älyttömästi. Salakavala kiire koulun ja muiden työjuttujen ohessa on jättänyt koko blogin ihan päivittämättä ja nyt vasta sain revittyä itseni vastaamaan kaikkiin tulleisiin kommentteihin. Kiire on aina itseaiheutettua, se on totta eikä siinä oikeastaan selittelyt kauheasti auta.

Koko tänne kirjoittelu on kuitenkin ollut mulle henkinen voimavara jonne purkaa ylimääräisiä ajatuksia päästä, potea huonoa omaatuntoa koiranomistajana ja miettiä koulutustapojaan aina uudestaan ja uudestaan sekä tietysti iloita omistamistaan koirista. Ja vielä kun on huomannut että joku näitä höpinöitä jaksaa lukea ja kommentoida, antaa tottakai tälle kaikelle ihan uuden merkityksen!

Blogista ei kuitenkaan saa tulla taakka, koska muuten sinne kirjoittaminen ei ole enää hauskan letkeää ja taiteilijaluonteena kaikki "pakollinen DL:ineen" ahdistaa. Siispä en todellakaan lupaa ahkerampaa kirjoittelutahtia ainakaan ennen kesää, kirjoittelen kun hyvältä tuntuu ja asiaa/kuvia on teille näyttämiseksi asti. Sen haluan kuitenkin kertoa että jokaisesta lukijasta ja salastalkkerista on tosi kiitollinen ja musta on ihanaa että ootte sielä juttuja odottelemassa ja omia blogejanne kirjoittelemassa (muiden juttujen lukemiselle on kuitenkin löytynyt aikaa aina).

Itseaiheutettu kiire on kyllä pahin kaikista. Välillä tuntuu että menee viikkokin ympyrää pyöriessä eikä oikeasti saa aikaiseksi mitään. Koulujutut ei etene, yhdistyksen asiat pyörivät päässä ja omat koirat jää rappiolle muista jutuista puhumattakaan. Kevät tuo mukanaan paineita -pitäisi tehdä sitä ja pitäisi tehdä tätä. On luvattu olla siellä ja on luvattu auttaa toisaalla. Lisäksi se uusi kesän harrastus pitäisi jaksaa aloittaa ja jostain pitäisi löytää rahat vielä siihenkin reissuun jne..

Siksipä teenkin tänä keväänä hieman toisin, eli sen sijaan että kehittäisin itselleni kalenterin täyteen erilaisia juttuja joihin pitäisi löytää voimavaroja -alankin karsimaan niitä minimiin. Omat koirat ja koulu etusijalle niin että intoa riittää sitten kaikkeen ylimääräiseenkin ja kalenterissa on tyhjiä päiviä ihan vain rötväämiselle :)

Mutta tämä kaikki ihan vain muistutuksena siitä että ei, en ole unohtanut blogia ja teitä lukijoita ♥

Vallottava hoitolapsi

Me saatiin tänään hoitolapsi, pieni akitan alku Reika tuli meille muutamaksi tunniksi tutustumaan laumaan ja opiskelemaan lenkillä kulkemista. 

Reika eli "Ripuli" näin meidän kesken oli kyllä rohkee likka. Ei paljon hetkahtanu vaikka jäi meille ilman emäntää ja näki kaks aivan vierasta koiraa. Rytmiä ei luonnollisesti penne kauheesti kiinnostanu, nukku mielummin sohvalla ja örisi sen tullessa liian lähelle. Samperi taas oli iloa täynnä kun taloon saapui painikaveri ja joku joka oli yhtä kiinnostunut ikkunasta stalkkaamisesta niinku sekin;

Oli taas hauskaa pitkästä aikaa reenailla pennun kanssa! Ne on aina niin ihanan innoissaan kun löytyy vaan oikea keino siihen motivointiin. Ylipäätään oli kiva pitkästä aikaa treenailla jotain, koulu on nyt vieny niin paljon aikaa että on jääny kaikki treenaamiset aivan liian vähälle! Onneks sitten aina välillä saa näitä kavereiden pakkauksia joilla saa harjotella ettei koko homma täysin unohdu ennen kesällä olevia yhdistyksen treenejä. Oi kesä kesä kesä kesä ♥

Kevät on täällä!

Lauantai täynnä koiramaista toimintaa pitkästä aikaa! Aamu lähti hyvin käyntiin Jaana-Kaisa Timosen luennolla jossa käsiteltiin miten eri lajit kuormittavat koiraa ja mitä lisäravinteita olisi hyvä antaa harrastuksissa. Tietoa tuli paljon, onneksi mukana oli jälleen kerran kynää ja paperia. Luennolla käytiin tosi kattavasti läpi eri harrastuslajeja agilitystä power dog -lajeihin ja täytyy sanoa että ei sitä todellakaan ole tullut miettineeksi miten raskaita tietyt lajit (kuten agility) voi koiralle ollakaan. Koirat on rakenteellisesti tosi kovilla, lajit ovat muuttuneet aina vain raskaammiksi ja vaikemmiksi -onneksi vastapainona koirista myös pidetään huolta yhtä enemmän.

Vaikka tarkoitus ei ole välineurheilla, käytiin läpi myös koiran ruokintaa ja tueksi annettavia lisäravinteita. Tulipa ostettua meidänkin jätkille pussi palautusjuomaa jota olisi tarkoitus antaa aina vetotreenien jälkeen. Muutenhan meidän liikunta on aika yksinkertaista ja lähinnä aktivointia aamulenkkeineen. Suosittelen kyllä lämpimästi näitä luentoja kaikille jotka vähänkin suunnittelevat koirien kanssa harrastamista!

Jaana-Kaisan sivut löytyy täältä: www.tmiterveystassu.fi

Luennon jälkeen pakattiin jätkälauma autoon ja lähdettiin nauttimaan keväästä. Ihanaa kun metsätiet alkaa olemaan lumettomia ja kuivia! Koirat olikin ihan innoissaan taas kun pääsi kunnolla riekkumaan, löyty onneks lammelta vielä jäätäkin että pääsivät tesmiin sen kestävyyttä kun enää ei meidän lauma kyllä uskalla mennä järven jäille kokeilemaan onneaan..

Nauttikaahan kaikki keväästä ennen sen surullisen kuuluisan takatalven tuloa ♥