Näytelmiä ja kavereita ja tokoja ja vaikka mitä!

Arvatkaas mitä. Tai ettehän te nyt kovin kyllä arvaile kun ette tiedä mitä arvailla. Mikä on arvauksen idea? Ei voi tietää mutta asiaan silti. 

Hmm. Mistä nyt alottasi kun on tapahtunut niin paljon kaikenlaista. No ensinnäkin lunta on jo aika hirveästi ja on aivan mahtavaa kun saa juosta hangessa! Lumi on hauskaa kun voi sukellella ja voi vaikkapa piilotua hankeen! On vain typerää että hankeen jää jälkiä, kaikkihan voi seurata niitä piilopaikkaan.. Typerää. 

Niin, ja sitten käytiin jonnan kanssa jossain sedän tykönä. Puhuivat jostain sirusta ja siruttamisesta. Tiedä sitten mitä puhuivat mutta se setä antoi paljon karkkia, ja jonna on typerä jos luulee minua laihaksi. Eläinlääkäri (luulin kuulleeni että jonna sanoi että eläinlääkäri) sanoi että olen HOIKKA. Jos jossain niin laihassa ja hoikassa on suuri ero. Olen siis sopiva, täydellinen. Ehkä jonna ei enään syötä minulle voita? Ehkä. 

Sitten, viime viikonloppuna, arvatkaas mitä? Me mentiin manun työ kylään! Ihan yökylään! Oli kiva riehua manun kanssa, mutta mulla oli illalla ihan hirveä väsy eikä manu oikein antanu mun nukkua. Ja keskellä yötä Mervi, oulun äiskä tuli kylään! Ja nukkuun mun viereen. Oli kiva ku sai nukkua ihan vaikka päällä ja mervi rapsutteli. Aamulla mervi laitto mut super hienoksi, en kyllä oikein tykkää hienostelusta, tyttöjen hommaa etten paremmin sanoisi. Mutta jonnakin sanoi että kohta mennään paikkaan missä on niin paljon tyttöjä että kannattaiasi laittautua. Manukin laitettiin tosi hienoksi.

Sitten kun mentiin sinne jonnekkin. Tiedä oikein mikä se oli, mutta kerrankin jonna puhui minulle totta! Siellä oli koiria. Tyttöjä. Ihan vieläkin pyörryttää se tyttömäärä! Niin ja sitten näin Kerttu siskon, se vähän ärähteli minulle, mutta vaikeasti tavoiteltavat ovat hotteja. Harmi myös että Kerttu oli sisko. 

Mervi juoksutti minua jossain kehässä ja asetteli. Joku mies sorkki suutani ja muutenkin. Mutta ihan kivahan se oli olla huomionkeskipisteenä(Kotona kun sitä en ole ikinä). Sain jonkun punasen nauhan. Mitään ne kuvitelevat minun silläkin tekevän? Ei sitten yhtään mitään. Oi ja siellä oli myös Uljas. Ulljaalla meni kuulemma tosi hyvin. Jonna ei päästänyt minua samaan kehään uljaan kanssa, jonna oli tyhmä ja antoi uljaan voittaa. Kyllä minä voittanut olisin. Ollaan saman värisiä kuitenkin. 

Ainiin. älkää sitten sanoko kenellekkään mutta se mies sanoi että olen keskeneräinen, ikäistäni nuoremman näköinen. MINUN mielestäni SE että on HYVIN SäILYNYT ei tarkoita sitä että on jälkeenjäänyt. Toivottavasti kukaan tyttö ei ikinä kuule tuota..

Jonna sanoi ettei ota minua ikinä enään kauppaan mukaan. Ja pöh. Arvatkaa vain kuinka typerästä syystä? Jonna oli menossa hakemaan muka minulle nakkeja. KYllähän minä tiesin että tässä on salajuoni menossa ja jonna on hylkäämässä minua, tai kauppaamassa pimeästi jonnekkin orjaksi johonkin. Jonna meni sinne kauppaan, minä käytin luovia taikuritaitojani ja irrottauduin köydestä (Joka myös hirttoköytenä tunnetaan) ja odotin ovenavautumista ja juoksin sisälle kauppaan. WOU en olisi koskaan uskonut että kauppa voi olla nii täynnä ruokaa! Miksi jonnan jääkaappi on aina niin tyhjä kun kerran on tällaiset keräily jutut keksitty. Jonna ei vaantaas tajuu. 

Kuitenkin. Olin hukassa niiden hyllyjen välissä ja ajattelin mennä yhdeltä mieheltä kysymään tietä niin olin pulassa. Se otti minut kiinni ja vei takaisin sinne mistä olin tullutkin. Ulos. Kylmään. Alennusmyyntiin. Mutta onneksi jonna tulikin takaisin!! Onneksi. Jonna olikin varmaan tajunnut miten paljon se menettäisi. Jonna ei kyllä yhtään ollut iloinen kun samainen mies tuli selittämään sille jotain jostain karkausretkestä. Minä en todellakaan karannut minä olisin vain palannut jonna luo. Iso ero siinäkin.

Tokossa olen jo mestari. Ainakin omasta mielestäni. Osaan jo vaikka mitä ja jonna on minusta todella ylpeä!

Mutta ei mistään tokosta nyt puhuta kun minusta on tullut mies! Ai miten? No lala ja minä päätimmekin tehdä( tai minä päätin, lala oli muuten vain jutussa mukana) pieniä sampereita!! Mutta jonna oli todella vihainen yllätyksestä ja soitti heti eläinlääkäriin. Jonna sanoi että yksi samperi täs porukas riittää. Jonna ei taaskaan ymmärtänyt. Ei se ikinä. 

Mut moi 

5.11

Vesihiisisihisihississä Heisi!

Voi jee että onkin tapahtunu taas kaikenlaista. Mä kävin eläinlääkärissä, meillä on ollu yks rusina kylässä ja me ollaan leikitty paljo, sit Virtanen puuttuu jengistä sit mä oon käyny metsässä sit mä oon käyny uimassa ja sit mä oon vähä siivoillu ja sit mä oon vähä leikkiny, ja sitte ehkä tyhmintä ikinä! Arvatkaas mitä tehtiin Jonnan kas tänään?! Leikittiin pallolla. Aina kun koskeyin palloo ni jonna niinku naksautti jotain ja sain karkkii! Jonna luuli mua varmaan vähän tyhmäksi, luuli etten osaisi muka koskettaa palloa. Onsetyhymä.

Nii ja sit mä oon nukkunu. Ensin me nukuttiin rusinan ja pentujen kaa samas huonees, mut sitse niinku vaihtuki silleen että me molemmat päästiin jonnan kaa mökkiin, arvatkaa olikö sängyssä hei niinko vähän ahdasta taijotai? Rusina oliki meillä aika kauan, mutta arvatkaas mitä. Rusina haettiin pois!Ja nyt on ihan samaa tylsää ja tylsää, ku jonna on päivisin siä töis misä lienee, josain mistä se tuo mukanaan mansikoita. mansikat on hyviä.paitsi vihreät, yök! Ja sit enään meillä on kuus pentua kotona! Virtanen haettiin pois. Tyhmää sanon minä. Ketä mun kanssani nyt sitte leikkii..?

Eilen oltiin taas maalaamassa, tasen itsin ja hiliman tykönä. Oli aika tylsää, mut laitettiin vaan narunpäähän ja vaan vähän pysty hei liikkuun. Tyhmää ku eihän pikkulapsia ikinä ees saisi laittaa kiinni mihkää naruihin. Niin väärin sanon minä!

Mutta nyt mun pitää oikeesti lähtee meneen, nukkumaan itseasiassa.

muthei,kurvaillaan!

-samperi

huoh.

Huoh Samperi söi mun soittimen. Ja lisää alushousuja. Ja sukkia. Ja karkeista kaikki muut paitsi mustat. Mutta eniten *huoh*, sen soittimen (mutta onneksi se maksoi vain 160€..). Käytiin eläinlääkärissä, Samperi tuli maksamaan tänään 200€. kiva päivä. -Jonna

Plää

Wou kuinka pitkä aika siitä viimesestä kirjoituksesta onkaan! Voitteko kuvitella,melkein kolme viikkoa. Se on hurjempaakin hurjempi määrä. Ainakin näin kovin pienelle koiralle.

Ainaski mulle on tapahtunut kaikkea. Lähinnä mahtavaa mutta koska tämä tila on rajallinen ja pienten poikien nukkumaanmeno aika on mennyt jo ajat sitten ohi niin yritän kertoa nopsasti. Ja lyhyesti. Jonna on niin vanha ja tylsä eikä ymmärrä millään että hei haloo, mulla on kesäloma ja pienetkin pojat, jopa näin pienet pojat saa valvoa pitkään. Ainaski kahteentoista asti!

Ensin voisin kertoa teille Nerosta. Nero oli sellanen koira, vähän outo, mutta hurjan hienon näköinen! Se oli kuulemma haski, niin jonna sanoi. Petyin ihan vähän, yleensä jos puhutaan jostain hienosta ja komeasta koirasta perään lisätään "no mutta kyllä samperi ainaski on yhtä hieno" tai "Oottakaas nyt kun Samperi vähän kasvaa tästä" tai "Kyllä samperistakin tulee sitten yhtä hieno" tai "on samperiki välillä ihan kiva" tai "Samperi on hyvä ku sen maalaa" tai "Kyllä se aina välillä tottelee" tai jotain. Mutta ei, ei nyt.

En tiiä miks se oli meillä, mutta hetken jo toivoin että kumpa se ei jäisi. Arvatkaas mitä? Neroa jonna kyllä lenkitti illalla ja jopa aamulla, minua ne vain tyytyy juoksuttamaan tylsien nallekarhujen ja muiden lapsellisten helistimien kanssa. Ja välillä Taistonki kanssa, mutta ei pitkään aikaan edes Tasen. Yrittäkää edes ymmärtää.

Nero ei oikein ymmärtänyt leikkiä. Ehkä sillä oli minuun verrattuna huono lapsuus aika, vaikka eipä se paras mahdollinen varmaan ole minullakaan.. Minä yritin aina välillä vähän äristä ja puhista mutte se vain vahtasi ja seisoi niillä pitkillä jaloillaan, kuin olisi muka minua ylväämpi tai jotain, en tiiä.

Mutta arvatkaas vain mitä NOLOA se nero teki. Itki. ITKI, aivan nuo kolme kirjainta

I 

T 

KI . 

Lapsellista sanon minä. Jonna aina sanoo että pikkupojat itkee, eipä tainnut Nero oikein tietää sitä. Mutta se Nerosta.Ja arvatkaa mitä muuta? Mä olen maalannukki.

Mun pepussa on vieläkin iso valkonen läntti siitä muistuttamassa, sekun ei lähtenyt pesussa. pitää siis odottaa että se tyhmä kone tulee ja ajaa pepun taas sileäksi. Onhan se kiva, olen nimittäin huomannut vetovoimani katoavan peppuni leviämisen jälkeen. Enään minä en ole kiinnostava kenenkään muun mielestä kun Lalan kakaroiden. Mutta ne nyt on sellaisia teinifanittajia, tiedättehän.

No asiaan. Olin maalaamassa sen pitkäjalkaisen pojan luona, Aki mikä lieneekään. Ja Ronikin oli siellä! Me vaan maalattiin ja maalattiin. Varmaankin aika paljon koska siinä meni koko päivä ja minua nukutti. En muista sitä rakennusten lukumäärää, koska leikin kuitenkin välissä, ihan hetken vain, ennen uuden rakennuksen maalaamista.

Lisäksi siinä maalaamisten välissä löysin monta kalapaikkaa. Siellä Akin ja Ronin paikassa kalat ovat hupsuja.

a)Löysin ne pellolta 

b)Ne ei liikkunu 

c)Haisi kumman hyvälle 

d)Jonna vain huusi ja huusi että irti. 

voitte vain kuvitella kuinka vaikeaa oli syödä ne kun jonna on semmone hirvittävä kyylä. Mutta olimpas ovela aina kun Jonna huusi otappa pois, otin pois menin hakemaan kepin, joka oli siis muka paljon parempi, ja hiivin takasin istumaan kalanviereen, kun jonna katsoi taas sitä seinää, nappasin kalan hipihiljaa eikä jonna huomannut yleensä mitään!

Onse maalaaminen raskasta puuhaa. Ja arvatkaas mitä, en ole myöskään ollut pinkin kyydissä, vaan oranssin. Oranssissa oli paljon mukavampaa kun sai olla koko ajan vain sylissä ihan velttona. Oli hauskaa. Toivottavasti pinkki ei tule takaisin, evö!

Mutta ei nämä kolmeviikkoa ihan ruusuilla tanssimista ole ollut. Tässä mainitakseni juhannus. Minun ensimmäinen juhannus ikinä ja arvatkaa vain oliko kovat odotukset. NO OLI. Mutta jonna. Tiedättekin jo. MOKASI kaiken. Se lähti, jätti mut kotiin ja arvatkaa oliko tyhmää. Ainakin seuraava päivä, lauantai. Tylsää tylsää tylsää. Ei mitään lapsille tarkoitettuja juhannus juttuja. Kaikki muut pojat kyllä varmasti leikkivät jossain. Minä vain makasin kotona. Ikinä olisi pitänyt tulla tänne. Ne siellä oulussakin piti varmasti hauskan juhannuksen.Ilman minua.

No mutta onneksi on juhannuksesta selvitty.

Ainiin ja sitme käytiin yhes kivas paikas. Sielä oli Meke ja Nana ja Uljas ja sit oli viä Ilona. Ja miljoona muuta koiraa, ja Jonna pilasi kaiken, se ei päästäny heisteleen jokaista koiraa. Oli muuten kivaa mutta Jonna ei tajunnu päästää hihnasta. Uljas oli kyllä mahtava. minustakin tulee niinkuin Uljas, sitten isona. Seinäjoen näyttelyiksi niitä kutsuivat.

Ainiin ja taas meinasin unohtaa, minullakun on niin kovin pieni pää että sinne mahtuu vain vähän asioita kerralla niin melkein unohdin kertoa lalan pennuista. Ne ovat kasvaneet, ja tykkään leikkiä niidenkin kanssa, nytkun nekin osaavat jo vähän leikkiä. Pihalla on niiden kanssa kivaa. (Tyhmää, ne saavat parempaa ruokaa kuin minä..!) Varsinkin Jade on kiva. Vatanenkin . Sikuriinakin. Virtanenkin. neiti Adelmakin. Taikakin. Kanelikin. Siinähän ne kaikki sitten olivatkin.

Ainiin! ja meinasinmpas unohtaa, olen keksinyt uuden harrastuksen. Koska pihalla on tylsää olen keksinyt että kun tiellä menee autoja tai pyöräilijöitä tai ihan mitä vaan ei sen väliä ole, niin otan niitä kiinni ja olen juoksukisaa! Aika mahtavaa. Jonna on luultavasti tosi kade eikö jaksa juosta koska laittoi minut kiinni naruun. Ja osti vakuutuksen. Höpö höpö. Jonakin päivänä minä näytän Jonnalle kuinka Samperi poika juoksee!

-Samplari kiit(t)ää

Trää

Siis arvatkaas mitä?! Vilma ja hitsi oli mun luona yökylässä! Aika mahtavaa sanoisinko. Päivi oli kyllä todella höperö, se unohti Taiston ihan vallan! Vähän harmitti, mutta ei se mitään sitten enään loppujen lopuksi, ihan vain tyttöjen keskenkin oli mahtavaa. Hitsi oli kiva koska se leikki koko ajan. Mutta vilma, noh, älkääs nyt sitten sanoko tätä kenellekkään, mutta minä luulen, että vilma ei ole ollut kovin montaa kertaa yökylässä. Vilma nimittäin itkeskeli yöllä. Oikeasti. Edes minä en itkisi. En varmasti.

Illalla oli kivaa, ei tarvinnut leikkiä yksin. Hitsi nimittäin leikki mun kanssa ihan ääneti kauan aikaa! Sängyssä oli nelistään vähän ahdasta, mutta sopu tilaa antaa. Vilma se ei kyllä oikein ollut samaa mieltä, se vain retkotti sielä niinkuin euroopan omistaja tai mikä se sanonta lieneekään. Ei ollut helppoa löytää oikeaa hyvää paikkaa.

Ja arvatkaas mitä? lala se ei kyllä hoida pentujaan sitten yhtään! Aamulla kun Lalan piti käydä nopeasti pissalla niin ne luikahti taas naapuriin ja oli siellä ainakin yhteen! Mutta onneksi meillä oulussa oli jo kokemusta asiasta. Meillä nimittäin joku ihan oikeasti jätti lapsensa! Mikä lienee teiniäiti.. Mutta ainakin minä tiesin mitä piti tehdä. Menin koppaan missä pennut nukkuivat, nuolin ja pesin ne hyvin puhtaiksi, en tosin voinut syöttää niitä, harmi. Olisin kyllä sen tehnyt jos vain olisin voinut.

Sitten tuli jotain ihan outoja ihmisiä, ne tulivat kuulemma katsomaan uutta pentua, ymmärsin että tämä on minun mahdollisuuteni päästä täältä. Olin oikein parhaillani, nuoleskelin ja esitin leikkejäni, sekä sitä kuinka osaan pentuja hoitaa. Voi kuinka monitoimikoira olenkaan! He päättivät viedä juuri minut, ainakin luulin niin... Kunnes Jonna pilasi taas kaiken. Aina Jonna.

Se otti minut niiden ihmisten silmien alta ja ne jäivät vain katsomaan niitä "muka niin söpöjä pentuja".. Pah. Sitten he vain lähtivät. Törkeää.

Toivottavasti huominen päivä on parempi.

-samperi