Aikamoisia säihkysilmiä!

Aikamoinen säihkysilmä! Oon tässä haasteen aikana lueskellut osallistuneiden blogeja ja mietteitä haasteesta. On ollut tosi mahtava lukea muiden kokemuksia (niin hyviä kuin huonoja) haasteen etenemisestä. Lisäksi moni on osannut tosi hyvin soveltaa ohjeistusta itselleen parhaimmaksi. Ninja oli löytäny naksuttimen kätevyyden ja hauskuuden myös muihin treeneihin, toivottavasti moni muukin on löytänyt naksuttimen koulutukseen! Ehdottomasti odotellaan ninja lisää sun tarinointia naksuttimesta!

Kuten monella muullakin, toi naksuttelu voi olla sairaan vaikeaa toteuttaa oikeasti! Se yhdeksän minuuttiakin voi olla vaikeaa. Musta oli kuitenkin kiva kuulla että muutamalla esimerkiksi säihkysilmän myötä lenkkeilyssä on huomattu eroja, Leica ottaa jo vähäisen kontaktiharjoittelun myötä paremmin katsekontaktia itsenäisesti, samaten koeruuvet blogin Ara on myös saanut paljon puhtia säihkysilmä haasteesta lenkkeilyyn. Sielä tehdään haaste kätevästi ennen lenkkeilyä parkkipaikalla! Kyseinen blogiteksti oli kyllä mahtavaa luettavaa!

Mutta toki, niitä ongelmia tuli myöskin; osalla omistajista/koirista lopahti kiinnostus tai tulokset eivät nousseet (katseiden määärä). Tai koiran silmät alkoivat tekemään liian nopeaa liikettä silmien ja palkan välillä kuten esimerkiksi Virkulla kävi. Parhaita on nää videot joita löyty ainaki hurttateaminki blogista. Niistä saa kivasti lisäpuhtia omiin treeneihin ja tekemiseen, näitä lisää :)!

Mitenkäs meillä on mennyt?

Vaihtelevasti. Liian vähälle on jäänyt yleistäminen -mutta on pidetty hauskaa ja pyritty tekemään kaikki treenit. Lisäksi lappu jääkaapin ovessa muistuttaa tyhjiksi jäävistä ruuduista, mikäli treenit jääpi tekemättä. Häiriökartalle on lisätty rakseja vain tiettyihin paikkoihin, mutta kontakti on parantunut selkeästi Rytmin kohdalla!

Samperi ottaa tosi hyvin kontaktia muutenkin (joskin nykyään huomattavasti vähemmän kaiken reenailun vähenemisen myötä), oikeastaan Rytmi on ollut se vaikeampi tapaus. Laiskat koirat usein ovat ;). Yllä mainitsin ainakin pari ongelmaa joita löysin blogeista ja joita myös me kohdattiin treenihaasteen aikana.

Rytmille harjoituksista sai helposti (vaikka kyse olikin vain minuutista!) tylsät, lisäksi Rytmi ei pidä kosketuksista treenitilanteessa -toisinsanoen meillä oli helpompi alkaa heittämään palkat lattialle kuin kurottelemaan kohti koiraa palkkaa antaessa -toki tämä hidasti meitä mutta määrä ei ole tärkein vaan innokas katsekontaktin hakeminen. Lisäksi meillä käytettiin ääntä ja tehtiin harjotukset iloisella mielellä jolloin koiratkin oli iloisesti mukana treenaamassa! Lisäksi palkkojen heittäminen toi Rytmille intoa lisää kun ei tarvinnut paikallaan tapittaa.

Samperilla alkoi kanssa tuo silmien ja namitaskun välin vatkaaminen silmillä aika aikaisessa vaiheessa. Jossain vaiheessa jätin kuitenkin palkkaamatta ne, ja palkkasin ainoastaan katseet jotka olivat minuun kiinnittyneet aina naksahdukseen saakka, ja palkka tuli sitten. Välillä pidemmillä katsekontakteilla ja sitten taas lyhyemmpillä katseilla -vaihdeltiin siis kestoja ja silmien ja namitaskun välinen vatkaaminen on huomattavasti vähentynyt.

Videoilta viikon takaa pystyy aika hyvin hahmottamaan nämä ongelmat:

Samperin katseen vatkaus ensimmäisen minuutin aikana. Kuten huomaa, mä usein palkkaankin sen myös siitä että se katsahtaa jo mun taskua, lisäks annan sille kädellä jo merkin ennen palkkausta että palkka on tulossa, jonka vuoksi se myös seuraa mun kättä.

Rytmin ekat kaks minuuttia:

Muistakaahan kaikki säihkysilmät, että tärkeintä ei silti ole määrä vaan onnistumiset! Kun koira tekee yhtä liikettä monta kertaa oikein, siitä tulee sille uusi käytös josta se on hyötynyt (kuten pallojen perään juokseminen, istuminen, vetäminen hihnassa, leipäpussin varastaminen jne..). Jos vaikka jokaisen minuutin aikana koira katsoo sinua kymmenen kertaa, saatte viikossa 630 onnistunutta katsekontaktia! 63:lla minuutilla! Se on hurja toistomäärä!

Hauskasti lähellä

Treenihaaste 2.

Ottaessasi haasteen vastaan, lisää kuva postaukseesi ja linkitä tähän postaukseen

Aikaisempaan treenihaasteeseen jatkoa luvassa. Toivottavasti jokaisella on kontaktiharjoitukset sujuneet hyvin ja olette jaksaneet maltillisesti treenata koirienne kanssa tuloksia saaden! Tämän viikon haaste toimii täysin samalla pohjalla kuin viimeviikonkin. Eikö kontakti suju? Älä siis pidä kiirettä tähän haasteeseen osallistumisesta mikäli kontaktiharjoitukset ovat teillä vielä kesken. Tärkeintä ei ole päämäärä vaan matka! Huomaathan, että myös tämä harjoitus vahvistaa kontaktianne ja on tärkeä pohja monille erilaisille liikkeille!

Edellisestä treenihaaste postauksesta voit tarkistaa millaisia välineitä sinulla olisi hyvä olla treenatessasi (kello, naksutin, palkka, treenivihko). Lähellä pysyminen on avain koiran irti pitämisessä sekä moniin erilaisiin liikkeisiin, merkittävimpänä luoksetulo ja hihnassa nätisti kulkeminen.

Harjoitusten idea on varsin yksinkertainen, koiran osoittaessa huomiota sinuun, otat askeleen taaksepäin koiraa kehuen, palkkaa koira sen ollessa vieressäsi. Pidä aluksi matka hyvin lyhyenä, pidennä vasta kun koira tulee heti innokkaasti luoksesi palkkiota hakemaan!

Aloita jälleen ottamalla koiralle tuttu häiriötön tila esimerkiksi sisätiloissa. Varmista että ympärilläsi on tilaa parin metrin liikkumiseen. Voit pistää koirasi hihnaan, mikäli se saattaa lähteä toisiin huoneisiin. Oletettavaa on, että viimeviikkoisen kontaktiharjoitusten jälkeen koira kuitenkin tulee innokkaana luoksesi ja pysyy lähelläsi mielellään. Ole kuin patsas siihen saakka kunnes koira tekee jonkun liikkeen sinua kohti.

Koiran tehdessä liikkeen sinua kohti (ei tarvitse olla katsekontakti!), kehu koiraa ja peruuta askel taaksepäin, palkkaa koira kun se saavuttaa sinut. Laita kello päälle ja aloita minuutin harjoitus. Muista kehua koiraa kaikesta sinuun kohdistuvasta liikkeestä koko minuutin ajan. Mikäli koirasi huomioi suuntaasi paljon -varaudu isolla kasalla herkkuja!

Tee kolme minuuttia treeniä pitäen jokaisen minuutin välissä tauko.

Koiran kehittyessä muuta askelluksiasi, tee täyskäännöksiä, ota juoksuaskelia, tee U-käännöksiä ja palkkaa koira aina sinut kohdatessaan (tottistelijat mielellään vielä vasemmalle puolelle). Pidennä matkoja, harjoittele puistossa, koiran ollessa metsässä vapaana jne.. Älä kuitenkaan etene liian nopeasti vaan varmista aina että koirallasi on onnistumismahdollisuus siihen mitä olet siltä vaatimassa!

Apuja ja kyselyjä voit tämän viikkoisesta haasteesta lisätä kommentointilootaan. Pyrin vastaamaan jokaiselle parhaani mukaan :)! Luen myös vanhat kommentit joten vaikka aloittaisit haasteen paljon myöhemmin, voit kysellä haasteesta tässä postauksessa :)

Ensimmäisen viikon haaste:

Kukkahattuilua tyrannien maassa?

Olen häkeltynyt suomalaisten koiranomistajien typeryydestä. Kyllä -taisin kirjoittaa sen tosissaan näppäimistön kautta blogiini. Enkä edes tiedä miksi se hämmentää minua aina asiaan kohdatessani -ehkä siksi että tänä ihanana älypuhelinten ja Internetin aikakautena oletan joka kerta, että koiranomistajia kiinnostaisi ottaa selvää koiransa kouluttamisesta, erilaisista koulutustyyleistä ja kaikesta siitä mitä se pitää sisällään -mutta ei. Miten tiukassa voi olla vanhat koulutusmenetelmät (kuten sisäsiisteyskasvatuksessa koiran nenän työntäminen ulosteeseen) joilla ei oikeastaan ole muuta pohjaa kuin se, että niin on tehty sukupolvelta toiselle. Tuo jaloakin jalompi perinne on säilynyt keskuudessamme pitkään mutta oisko nyt jumalauta aika katsoa nenäänsä pidemmälle ja miettiä sen katkasemista? Ylimääräsen avautumisen voi ohittaa hyppäämällä suoraan FB- kuvakaappausten alas kohtaan jossa lupaan fb -avautumisen riittäneen tälle tekstille :D

Mistä koko pohdinta sitten lähti tähän kirjoitukseen;

Eräällä facebookin palstalla "keskusteltiin" sisäsiisteyden opettamisesta, siitä se johti koiran fyysiseen rankaisuun (kuonon painamisesta ulosteeseen) ja siitä lyhyellä kivenheitolla remmirähjien koulutukseen. Myönnän olevani aikamoinen remmirähjä itsekin aikaa tappaessani -mutta kuten joku viisas sanoi -ei mitään niin pahaa ettei mitään hyvääkin. Pohdiskelin uudestaan koulutustapojani ja tällä kertaa oli ilo huomata että kyllä -tapani on järkevämpi ja koiraystävällisempi. En edelleenkään näe mitään järkeä niissä keinoissa missä koiraan kajotaan fyysisesti palstan käyttäjien kuvailemilla tavoilla. Kaikenkaikkiaan kyseisessä keskustelussa on tähän mennessä 260 kommenttia joista otin ruutukaappaukset. Tässä tekstissä olevat ovat vain osa parhaimmistoa.

Muutamien hyvien vinkkien jälkeen joku heitti sen kuolemattoman kommentin.

... jonka perustelu näkyy alimmaisessa kommentissa.

Koiran fyysistä kurittamista ja pakoitteita puolustellaan usein erinäisillä tavoilla. Milloin se on viimeinen keino, milloin se on vain "varoitus", milloin kyseinen rotu on niin kova että se vaatii "kovemman" johtajan, milloin yritetään kiinnittää koiran huomio, parempi kerta rytinä kuin ainainen kitinä jne... vaikka mitä kaikkea muuta -mutta sitä ei suostuta myöntämään että yksinkertaisesti tieto, taito ja hermot vaan loppu kesken. Kädet oli lähettyvillä toimiakseen. Kun mietitään kuitenkin noita fyysisiä tekoja ja niillä puolustelua niin mitä koira niistä oikeastaan oppii? Tai jos tarkoitusena on oikeasti vain havahduttaa koira tilanteeseen niin ettei kosketus oikeastaan edes tunnu -niin miks siihen sitten pitää koskea sillä "ei tämä poskikarvoista kiinni ottaminen edes tunnu" otteella? Eihän siinäkään mitään järkeä ole?

Tästä lähti hieno siirtyminen remmirähjäykseen

Kuten kuvitella saattaa, ne jotka ovat fyysistä pakotetta/rankaisua vastaan, saivat aikamoisen kukkahattutäden maineen. Eikä siinä, noita tekstejä lukiessa se tarkoittaa oikeastaan järjenkäyttöä joten itse otan moisen nimityksen kunnialla vastaan. Tuolla keskimmäisellä kommentilla on hauska pointti. Totta -ei voi tietää miten hienoa ja tuloksia tuottavaa toimintaa on kajota koiraan fyysisesti pakotteen/rankaisun voimin koska sitä ei ole käyttänyt? Kyllä minä olen fyysistä pakotetta ja rankaisua käyttänyt -kuten varmasti moni muukin koiransa "vanhan koulukunnan" kouluttaja ja heiltä oppinsa saaneet. Mutta virheistä pitää pystyä oppimaan, pitää pystyä kyseenalaistamaan oma toimintansa ja myöntämään että kyllä, väärin on tehty ja on aika vaihtaa suuntaa. Kouluttajat jotka eivät ole koskaan käyttäneet fyysistä rankaisua/pakotetta, hatun nosto heille! Tarviiko heidän todella painaa koiran nenä kuseen arvostellakseen kyseistä koulutustyyliä?

Koira on koira. Koira on eläin. Koulutustyyli ei ole roturiippuvainen asia, eikä edes välttämättä eläinriippuvainen asia. Tietyt osaset siellä saattaa muuttua -välineet, liikkeet, varovaisuus. Jokainen koira pitää pystyä kaikesta huolimatta ottaa vastaan yksilönä. Mutta yksikään rotu ei tarvitse poskivilloista kiinniottamista, nenän kuseen painamista tai niskasta nostamista. Eniten mä toivon tällaista ahaa -elämystä näiden "vahvojen" rotujen edustajille.

Niin. Se on Dogo. Se tarvii johtajan, ei mitään pään silittelyä.

Miten monen rodun edustajallan rotuesittelyssä ei lue yllä mainittuja asioita? Määrätietoisuutta, kärsivällisyyttä ja kykyä omaksua uutta? Tai noita muita mainintoja tuossa -mikään mitä tuossa lukee ei viittaa siihen, että koiralle on annettava fyysisiä pakotteita tai rangaistuksia, tai että se on vietävä liian nopeasti vaikeisiin tilantesiin. Tuosta ensimmäisestä viestistä heräsi mulle ensimmäisenä ajatus; miksi se koira piti viedä silminnähden liian vaativaan tilanteeseen liian aikaisin? Miksi se pitää viedä tuollaiseen ohitustilanteeseen jossa koira ei selvästikkään osaa käyttäytyä ihmisen haluamalla tavalla? Mistä kumpuaa tuo asenne "mehän mennään kun mä haluan", "sähän tuut kun mä haluan"? Miksei voi keksiä vaihtoehtoisia tilanteita, opettaa koira ensin pienemmässä ärsykkeessä käyttäytymään oikein ennenkuin mennään siihen tulikokeeseen? Ei hätää, tuo koira aloitti remmirähjäämisen täyttäessää seitsemän kuukautta. Nyt ollessaan kaksi se kuulemma ohittaa hihnassa hyvin. Eihän siihen mennyt kuin vuosi. Ilman hihnaa se tappaisi muut urokset. Koska se ei inhoa, se kuulemma vihaa niitä. Onko tuo sitten sitä hallintaa, entä jos hihna katkeaa? Tai lukko napsahtaa rikki, tai tai tai. Tuohan on siis yhteiskunnalle jo selkeästi hyvin vaarallinen koira.

Montako kertaa koiran pitää tehdä väärin ja epäonnistua oppiakseen oikean keino?

Vastaus: ei kertaakaan.

Tarjosin jotain käsittämätöntä vaihtoehtoa; koiran mukaan etenemistä. Hallittuja tilanteita, vastaehdollistamista, tilanteiden etukäteen harjoittelemista hallituissa olosuhteissa. Aika jännä miten vaikeaa se saattaakin olla! En ole yhtäkään koiraa vienyt kaupungin vilinään ennenkuin olen niin varma kuin voin (muistetaan että kyse on eläimestä, koskaan ei voi olla 100% varma), sen käytöksestä. Aloitan pienin askelin ja opetan koiran ensin siedettävillä ärsykkeillä oikeanlaiseen käyttäytymiseen. En vie koiraani liian vaativiin tilanteisiin joissa mahdollisuudet onnistumiseen on 50/50. Erään koiran kohdalla se vaati enemmän, ennenkuin oltiin valmiita kadulle ohitustilanteisiin. Sitä ennen meidän piti välttää katukuvaa koiran kanssa. Se taas johti siihen että viikon ajan treenasimme ohituksia kentällä ja lenkkeilyt hoidimme hämmentäviin kellonaikoihin kun muut ihmiset eivät kulkeneet niin kovasti, ja metsässä. Kun uskoin koiran kykenevän lenkkeilyyn siirryimme vasta kadulle. Tästäkös metakka syntyi;

Vetää aika-ajoin hiljaiseksi. Jos koko jutun pointti oli nimenomaan se, että ympäristöään ei voi muuttaa, on muutettava itseään ja toimintatapojaan, niin äkkiä minä elänkin täysin turvatussa ympäristössä jossa mitään yllättäviä tilanteita ei voi syntyä? Enkö juuri siksi pyrkinyt toimimaan mahdollisimman hallitusti? Joo, meni multakin paljon ohi mutta jatketaan nyt facebookin ohi.

-- Noin. Facebookin hiekkalaatikosta avautuminen riittänee --

Mua myös hämmentää ristiriidat joita me kukkahattutädit kohdataan näiltä tyranneilta. Pitää kuulemma muistaa että koira on koira -mutta nuo jumalasta seuraavat tuntuvat unohtavan sen liian usein itsekin. Aika usein koirat kuulemma vittuilevat vaan omistajilleen ja niille on näytettävä kaapin paikka sun muuta skeidaa. Niin, koira on koira, ei vittuileva ihminen joka tekee asioita ilkeyttään.

"Et voi vaatia mitään mitä et ole koirallesi opettanut" on mun lempilausahdus myös siksi että unohdan sen itse liian usein omien koirieni kohdalla. Uskon tämän olevan myös monen kukkahattutädin lempilausahdus - mitä me voimme vaatia eläimeltä joka ei osaa elää meidän ihmisten maailmassa? Pitäisikö koiran osata ylittää katu, olla reagoimatta ympäristön ärsykkeisiin kuten pyöriin, rullaluistelijoihin tai sinkoileviin lapsiin? Pitäisikö sen ohittaa vieraat koirat nätisti, saatika sietää niitä läheisyydessään? Kuuluuko sen edes osata kulkea hihnassa? Pitäisikö sen osata pyytää ulos tarpeilleen? Pitäisikö sen osata jäädä kotiin yksinään ihmisen työpäivän ajaksi? Olla haukkumatta, olla tuhoamatta, olla sitä ja tätä. Kuka tahansa riemuidiootti osaa vastata tähän että ei tietenkään! Miksi me silti oletamme koiramme osaavan nämä asiat vaikka emme jaksa panostaa niiden opettamiseen niin, että koira osaisi meitä miellyttävän käyttäytymismallin?

Koirat ovat melko mustavalkoisia käyttäytymisessään. Onneksi meidän kukkahattutätien ei tarvitse ja tyranneilla on oikotie helpompaan elämään (he varmaan uskovat laihdutuspillereihinkin?). Kertarytinä on päivän sana!

Kertarytinä vai ainainen kitinä?

Yhdenkään eläimen ei kuulu olla ainaisessa kitinässä -epävarmuudessa (saikohan näin nyt tehdä) ja -mukavuudessa (toi hihnasta nykiminen ei ole kivaa vuodesta toiseen). Mutta ei se kertarytinäkään useimmiten hyvää tee. Jos koiran vie sille liian paineistavaan tilanteeseen liian aikaisin se saattaa vahingoittaa sitä henkisesti hyvinkin paljon. Haittavaikutuksia ei välttämättä näe heti (jos välinpitämätön koiranomistaja koskaan). Sen uusien asioiden oppiminen, oma-aloitteisuus, itsevarmuus ovat esimerkiksi asioita jotka saattavat saada syvän kolauksen. Näiden omistajien suusta kuulee myöhemmin lausahduksen "tämä on niin luupää oppimaan". Jep. Olisko sille ihan itse myös aiheutettu joitain ongelmia?

Miltä kuulostaisi vaikka asioiden siedätys, koiran tahtiin eteneminen ja iloisella mielellä uusien asioiden kohtaaminen? Jos vaikka yrittäisi ensin kertoa sille koiralle miten sen halutaan käyttäytyvän ennenkuin se viedään tilanteeseen rähisemään ja rangaistavaksi? Jos koira viedään liian vaikeaan tilanteeseen niin, että sillä ei ole juurikaan mahdollisuutta onnistua -voiko järkevä omistaja edes rankaista eläintä sen keksimästä, luonnollisimmasta käytöksestä? Koiran käyttäytymistä ei tule ottaa henkilökohtaisesti koska se tuskin sitä kohdistaa edes vittuiluna omistajaansa kohtaan. Jos koirasi sattuu tikkaamaan sinua käteen -se on reaktio ja sinun pitää omistajana ja kouluttajana keksiä jokin muu käyttäytymismalli sille.

Haluan koulutuksen perustuvan positiiviseen vahvistamiseen, sujuvaan ja mukavaan yhteistyöhön jonka johdosta arjessa meillä kaikilla on mukavaa. Ainaisen ongelmatapauksen kanssa eläminen ei ole herkkua jos tahtoo pitää elämässään muutakin sisältöä koirien lisäksi. Minä tahdon että koirani käyttäytyy hyvin koska se myös itse tahtoo sitä. Siksi kaikista toiminnoista kannattaa tehdä sille kannattavia. Jos koira käyttäytyy hyvin vain treenikentällä ja hihnan päässä, kyse on omistajan kontrollista, ei koiran itsekontrollista. Jos koira tosiaan on tappamassa vastaantulevan koiran ilman hihnaa -jokin on mielestäni pielessä?

Koiran laji- ja rotutyypilliset seikat tekevät jokaisesta yksilön. Jokaisesta rodusta omanlaisen, en voi ymmärtää miksi tiettyjä ominaisuuksia yritetään tukahduttaa tai koira ei saa toimia sille tyypillisin tavoin. Koiran yhteiskuntakelpoisuus ei sitä vaadi, miksi minä siis vaatisin? Ainoa mitä haluan koiraltani on itsekontrolli jota se pystyy säätelemään parhaalla mahdollisella tavalla.

Positiivinen kouluttaminen ei ole sallivaa. Se ei myöskään ole temppujen opettamista. Tämän pitäisi kaikkien koiranomistajien tietää, mutta tiedetäänkö?

ei ole helppoa olla koira.

Semmonen ajatusoksennus näppikseltä yön pimeinä tunteina ja aamulla läpiluettuna. Huomenna hieman positiivisempaa meininkiä :)

Hyvä kouluttaja?

Treeneissä puhutaan usein uusien asioiden kouluttamisesta, opettamisesta, naksuttamisesta, tarpeellisista käskyistä sun muista. Pohditaan miksei koira opi tai ainakaan tarpeeksi nopeasti. Miksei sitä kiinnosta ja miksei se tee mitään?

Joskus pitäisi kuitenkin katsoa sitä omaa napaa ja miettiä millainen sinä olet kouluttajana? Jos koira ei opi ja kehity -vika on usein kouluttajassa. Millainen on mielestäni hyvä kouluttaja, miksi kouluttajan tulee kehittyä ja harjoitella kouluttamista?

Puhutaan paljon johtajuusongelmista, miten ollaan koiralle hyviä johtajia ja mitä "johtajuuspaikan" menettäminen aiheuttaa. Oli käsityksesi johtajuudesta mikä tahansa, mielestäni hyvin harvat ongelmat ovat tästä johtuvia. Koira on vain yksinkertaisesti oppinut käyttäytymään tietyllä tavalla, eikä se hae (sinun mielestäsi) huonolla (koiran mielestä kannattavalla) käytöksellä johtajuutta. Voit siis samantien heittää roskiin opukset joissa sanotaan remmissä vetävän koiran olevan johtajasi. Ei se ole -etkä sinä oikeastaan ole sen. Mutta voimme paremmin puhua johtamisongelmasta.

Koiralle maailma on oikeastaan aika jännä paikka. Sille ei ole sisäsyntyistä kävellä hihnassa, pitää kaulapantaa, kulkea ihmisvilinässä, kulkea suojateitä, olla reagoimatta erilaisiin ärsykkeisiin kuten pyöriin, kulkea hihnassa vasemmalla puolella ja olla haistelematta ja sitä rataa. Sisäsyntyisesti se ainoastaan reagoi, toimii tavoilla joista se hyötyy ja toistaa hyväksi todettuja käyttäytymismalleja. Siihen lisätään koiran jalostuksellinen perimä ja voidaan saada kohdalle vaikka tilanteessa terävä, nopeasti reagoiva yksilö. Tai rauhallisempi karvapallo. Koirat ovat yksilöitä ja parhaiten koirasi tunnet sinä.

Kun kouluttaja on päässyt saa kiinni perusajatuksesta, johtajattomuudesta ja koiran käyttäytymisestä vietteineen ja sisäsyntyisine pikku osineen, voit alkaa miettimään koirasi kouluttamista, uusien käyttäytymismallien opettamista koirallesi.

"Et voi koskaan vaatia koiraltasi mitään sellaista, mitä et ole sille opettanut"

Mieti ensin itseäsi koirasi näkökulmasta, oletko sen kumppani vai vaan pallo jalassa?

noutokapulan opiskelua. 

Vaikka olet koirasi kumppani, sinun tulee olla yksikkönne vastuunkantaja. Koira ei välttämättä osaa reagoida ympäristöön sen haluamalla tavalla vaan vastuu on sinulla näiden asioiden opettamiseen. Agressiivisuus, pelottelu tai koiran kovakourainen koulutus ei ole kumppanuutta -ne ovat tekoja joita käytetään koulutuksessa kun taidot loppuvat. Sen sijaan johdonmukaisuus, pitkähermoisuus, innostuneisuus, muuntautumiskykyisyys ovat tärkeitä ominaisuuksia yhteistä taivaltanne ajatellen.

Kouluttaminen on prosessi jossa tärkeintä on matka -ei itse päämäärä. Sen lisäksi että sinun tulee tuntea koira niin että pystyt huomioimaan sen yksilöllisesti, pitää varmistaa myös että koulutuksen puitteet antavat koirallesi mahdollisuuden onnistua, et vaadi siltä liikaa, palkkaat sen ajoissa -ja tiedät mitä teet ja vaadit. Aina. Koulutuksen ei tule olla yhtä sähellystä! Sen tulee olla koiralle selkeää, helppoa ja innostavaa -ja sen tulee aina hyötyä siitä.

Kontaktia ulkona vasta, kun se onnistuu sisällä!

Oli koulutustyylisi sitten mikä tahansa, yksinkertaista ja selkiytä koulutuksesi!
Mieti mitä tahdot kouluttaa koirallesi -- > mieti miten toteutat sen (kenties sheippaamalla?) -->  Mitä välineitä käytät koulutukseen (naksutin?) --> ajattele vaiheiden kriteerit -->; Harjoittele tarvittaessa esimerkiksi välineiden käyttöä ilman koiraa --> harjoittele koiran kanssa --> pidä kirjaa harjoituksistasi.

Täysin mielikuvitteellinen treenisuunnitelma.

Koira oppii onnistuneista toistoista. Varmista siis että et vaadi koiraltasi liikaa vaan sillä on mahdollisuudet onnistua! Mikäli hieno treenisuunnitelma ei menekään putkeen, ole muuntautumiskykyinen ja muokkaa sitä niin että koirasi onnistuu varmasti! Lisää siihen vaiheita, muokkaa ympäristö koiralle eduksi -eli häiriöttömäksi.

Pidä koulutustuokiot aina lyhyinä! Koira oppii hitaasti tunnin yhtäjaksoisesta puurtamisesta, lyhyet mutta onnistumisen myötä tehokkaat treenit ova huomattavasti hyödyllisempiä koirallesi! Myös omat ajatuksesi pysyvät varmemmin itse harjoituksissa (eikä harhaile päivän tekemättömiin töihin), kun koulutustuokiot kestävät muutaman minuutin.

Varmista että palkkio on saavuttamisen arvoinen! Palkkiona voit käyttää oikeastaan mitä tahansa minkä eteen koria on valmis tekemään töitä. Kehuminen riittää toisille, kun taas joillekkin ruoka/leikkiminen on kova juttu. Uusien asioiden opettaminen on (mielestäni) kuitenkin helpompaa ruoalla joka meillä välillä arvotetaan kohdilleen (eli koirat tienaavat päivän ruokansa vain "työn" kauttta). Koulutuksen pitäisi olla koiralle aina palkitsevaa ja kannattavaa!

Muista, että koiran koulutus ei koskaan lopu siihen hetkeen, kun poistutte treenikentältä! Koira oppii uutta koko ajan! Tarkkaile siis käytöstäsi aina koiran läsnäollessa, miten toimit ja miten tahtoisit koirasi toimivan tässä tilanteessa. Älä mieti liiaksi sitä, miten se toimii väärin vaan keskity siihen kun se toimii oikein!

Kaupunkielämän opiskelua

Millaisia ominaisuuksia teille tulee mieleen hyvän kouluttajan ominaisuuksista keskustellessa?

Eipä ole meillä säihkysilmiä mutta ompa asunto!

Huisin ihania uutisia! Me on päästy tuotetestaajaksi!

Unessa haki tuossa aikaisemmin bloggaajia tuotetestaajiksi ja jes, me päästiin mukaan! Odotellaan vielä innolla tuotetta mikä saadaan testiin, sitä sitten kokeillaan arjessa ja raportoin blogini kautta miten tuote toimii -toimiiko ollenkaan ja kannattaako sitä ostaa. Toki Unessahan on meille tuttu firma, ja monia tuotteita ollaan ostosteltu ja hyviksi koettu. Raportoin heti minkä tuotteen saan testiin! Te muutkin voitte klikkailla sillä välin itsenne ostoksille alla olevasta bannerista:

Elämä osaa olla aikamoisia käänteitä täynnä, myös meillä. Mehän muutettiin tosiaan tuossa pari kuukautta sitten takaisin Tampereen hervannan ihanaan vilinään kahdeksanteen kerrokseen. Muuttoa tehtiin sinne 150kilometrin päähän urakalla ja laatikot purettiin. No koska olen kuitenkin Jonna -ei varmaankaan tule yllätyksenä että muuttopuuhia ollaan tässä taas tehty koko viime viikonloppu, nimittäin Kankaanpäähän! Meillä tosiaan kävi pikkunen kämmi ton tampereen kämpän kanssa (kimppakämppä jossa olin alivuokralaisena), päävuokralainen oli sanonut kämpän irti eikä vuokrayhtiölle käynytkään se että olisin jäänyt siihen uuden vuokralaisen kanssa. Kaverini oli kuitenkin ehtinyt jo oman asuntonsa myös irtisanoa ja näinollen myös Tanja oli vailla asuntoa 1.9 alkaen. Ei muutakun kamat kantoon autoon ja tavarat piti viedä väliaikaisesti (taas) karviaan odottamaan sitä omaa kotia... Matkalla kuitenkin poikettiin Kankaanpäässä ja kappas, puolituntia myöhemmin alettiin purkamaan autoa meidän uuteen, aivan ihanaan kotiin. Kankaanpäähän. Näin se elämä vain heittelee. 

Muuttotouhut ja tavaraoiden järjestelyt jatkuu edelleen, mutta pahin urakka onkin jo takana, ja pojat on ottanu tän meidän ihanan asunnon enemmänkin kuin omakseen. Rytmiä hieman portaat ahdistaa mutta tosin alakerrassa onkin sen mielestä kaikki tarpeellinen; ruoka, vesi ja sohva ikkunan edessä. Eli meillä ei olla todellakaan säihkysilmä haaste mennyt nappiin! Eikä edes sinnepäin! Autoon tuli viimeviikon aikana kilometrejä 1400 joten autossa istuessa ja lauleskellessa on mennyt pitkät tovit päivistä. Tänään kuitenkin iltaruoalla säihkyillään taas. Toivottavasti teillä muilla on mennyt paremmin kuin meillä! 

Toisaalta nyt on toivoa, loppuu tuo tampereelta kankaanpäähän rehaaminen (pikkusiskon reenejä lukuunottamatta) ja arki saattaa olla tasaisempaa -aikaakin siten enemmän. Jospa tulee itekkin taas reenailtua kaikkea muutakin enemmän kun harrastuskaverit on lähellä :)