Rentoo hiekkakuoppailua koko poppoon voimin

Olis taas vaikka mitä kerrottavaa ja kirjotettavaa ja pohdittavaa ja ja ja ja. Kun olis aikaa ja malttia kirjottaa  ne päässä viuhahtelevat ajatukset vielä tekstiksi niin ois aika jees! Kyllä ne siitä muodostuu pikkuhiljaa :)

Tänään kuitenki taas rentoo meininkiä montulla kera hoitolasten ja -koirien :)

Vetohommeleita pitkästä aikaa!

Noniin, päästiin sitä vetohommienkin pariin aamuisen palaverin jälkeen. Punaiset veti kimpassa taas älyttömän hyvin! Ihan pikkunen lenkki vedettiin, vauhtia piisas jätkillä. Hittokun piti loppua puhelimasta akku niin ei saanut otettua noita nopeuksia talteen.. Ens kerralla taas vähä paremmalla onnella puhelimen kans liikenteeseen. Samperia enoo uskaltanu edelleenkään laittaan valjaisiin.. 90% ajasta äijä on hyväs kunnossa mut sitten taas välillä tuntuu et äijä on omissa maailmoissaan ja hieman nuutunu.. Eläinlääkärin verikokeita odotellessa..

Kaikki kuvat taasen Jennalta

Hiekkakuopalla juoksentelua

Piti tänään vähä vetohommia miettiä, mutta vetohommat vaihtuki juoksenteluun hiekkakuopalla ja uimiseen pohjavesissä ♥

Onko tää se paljon puhuttu "nartun oikeudella" ?

Aikamoinen rubikin kuutio. Vai?

Ihmisellä ei ole helppoa. En todentotta ole oikein päässyt mihinkään tulokseen siitä, mitä mieltä olen koirien laumakäyttäytymisestä, onko sitä olemassa, millä tavalla ja miksi sitä ei olisi? Kaikki tietävät vanhat tutkimukset ja näihin pohjautuvat käsitykset koirien laumakäyttäytymisestä. Kun ennalta toisilleen tuntemattomia susia tutkitaan vankeudessa voidaan päätellä että lauman hierarkia ja susien käytös ei ole normaalia. Voidaan myös päätellä että agressiivinen käytös, johtajuusteoriat sun muut eivät toteudu susien ollessa vapaana luonnossa omissa laumoissaan. Puhumattakaan siitä että myös koirat ajettiin samaan muottiin täysin sinisilmäisesti vain siksi, että kyseessä olivat koirien esi-isät.

Mihin nykyään on sitten päästy tutkimusten osalta? Siihen, että selkeää hierarkiaa ei laumassa ole,  agressiot ovat viimeinen vaihtoehto ja että laumat koostuvat pitkälti emän ja isän pentueista. Kyseessä on siis perheyhteisö jossa vaalitaan sopusoinnun pysymistä ja turhia riitoja vältellään esimerkiksi rauhoittavien signaalien avulla. Tämä menee järkeen -lauman sisäisissä tappeluissa ei olisi mitään järkeä. Joukkue, eli lauma on yhtä voimakas kun sen heikoin jäsen. Ei keskenään tappelevissa koirissa ole mitään järkeä -mitä tehdään jalkapuolella sudella ruoan metsästyksessä -ei mitään.

Itseasiassa henkilö joka loi alkuperäisen susiajattelun, on yrittänyt kovalla työllä kumota aikaansaamaansa valistamalla kansalle sitä todellista, vapaiden susien toimintatapaa, laumaelämää kertomalla että laumasta saattaa olla jopa uskomattoman vaikea nähdä niitä ns. "johtajia".

Hienoa, tietoa ja tutkimuksia susien käyttätymisestä on siis mielinmäärin! Arvoitus on ratkaistu!
Niin. Tai ei sittenkään. Nythän tosiaan puhuttiinkin koirista, ei susista.

Koira ei ole susi yhtään sen enempää kuin susikaan on koira. Kun tutkijat ottavat hoiviinsa viisipäiväisen sudenpennun samanikäisen koiranpennun rinnalle -erot ovat huomattavat niiden käyttätymisessä. Mutta eikös tämäkin ole itsestäänselvää, koirat ovat olleet elämässämme satoja vuosia, sudet eivät ole olleet koskaan edes muutamaa polvea. Siinä missä koira luottaa vaistomaisesti ihmiseen -on suden leimautuminen loppuu jo parinpäivän sisässä. Se leimautuu siis toisinsanoen ainoastaan sitä hoivaaviin jäseniin kuten emoon sekä isään ja lähellä eläviin sisaruksiin.

Biologian professori Raymond Coppinger on tutkinut että koiran aivot jäävät nelikuisen suden tasolle. Nelikuinen pentu (ainakaan koira) ei osaa hakea paikkaansa vielä laumassa tuon ikäisenä, ja esimerkiksi Wirénin kirjan mukaan ns. pentulisenssi on vielä tuolloin voimassa (Onnistu koirasi koulutuksessa, s.15) jonka jälkeen aikuiset alkavat asettamaan pennuille rajoja (joka ei silti edelleenkään tarkoita fyysisen väkivallan käyttöä). Kirja jatkaa myös kertoen tutkimuksesta jonka mukaan koirilla on olemassa ainakin jonkinlainen statushierarkia, eli minun mielestäni laumakäyttätyminen.

Erilaisin tutkimuksin on voitu osoittaa, että koirilla ei ole keskenään ole selkeää arvojärjestystä vaan koira pitää kiinni vaan erilaisista resursseista mitä se pitää tärkeänä. Nykytutkimuksen pohjalta sain siis sen käsityksen että koirilla ei ole olemassa selkeää johtajaa eikä siten selkeää laumakäyttäytymistä (kuten esimerkiksi susilla, dingoilla ja kojooteilla joilla kuitenkin on johtava pariskunta). Tästä päästään varsinaiseen kysymykseen;

Onko koira laumaeläin?

Olemme luoneet täysin uuden lajin -koiran. On todistettu että susi on koiran esi-isä -mutta siihen se sitten jääkin aika pitkälti. Niillä on samanlainen geenistö mutta se ei käytännössä tarkoita mitään. Meilläkin on simpanssien kanssa mutta se ei tee meistä laumaeläjiä kuten simpansseista. Saatamme toki olla sosiaalisia ja osalla on varmasti laumahenkisyys tärkeää (perheyhteisöt vst. erakot). Usein laumahenkisyyttä on puolusteltu ihmisen laumahenkisyydellä jossa mennään mielestäni mettään ja pahasti.

Vai olisko koira sittenkin vain sosiaalinen eläin? Eläin jolla on tarve kommunikoida mutta ei luoda laumaa ja siten sitä tärkeää hierarkiaa saatika kärsiä erilaisista johtajuusongelmista? Tämä avaisi ovia siinä missä tutkimustulokset ovat osaltaan kertoneet että koirat ja ihmiset eivät voi luoda omaa laumaa, ne voivat olla nimenomaan ystäviä. Mutta toisaalta suuren tutkijajoukon mukaan koira on opportunisti joka hakee omaa etuaan ja käyttää tilanteita hyväksi itseään hyödyttävällä tavalla. Eli tällöin ei ole kyse sosiaalisesta eläimestä vaan lähinnä narsisti. Ihminen liian tyhmä tajutakseen sen.

Unkarilaisen tutkijan Àdám Miklósin mukaan koiran ja ihmisen yhteistyö perustuu nimenomaan ystävyyteen -ei laumakäyttätymiseen. Tähän kaipailen vastauksia. Mikä ero näillä on loppujenlopuksi? En kuitenkaan tahdo uskoa että koira on sen enempää narsisti kuin opportunistikaan (ainakaan totaalisesti).

Kirjahyllyssä lepäilee muutamia Jan Fennelin kirjoja ja onhan ne tullut luettakin. Seurailen myös blogeja joissa käydään esimerkiksi Fennelin oppeja läpi ja ne on auki tälläkin hetkellä kun yritän selvittää omaa ajatusmaailmaa koko tästä mahtavasta rubikin kuutiosta. Ja aika uskomattomaltahan ne kuulostavat tällä hetkellä kun lueskelee samalla tutkittuja asioita. Toisaalta myös Fennel on saanut koirat "toimimaan" eli elämään tasapainoista (okei, en voi sitä varmaksi sanoa) johtajuusteorioillaan sekä amichien bonding -metodillaan (tätä pitäisi kyllä ehdottomasti tutkia lisää). Miten siis "väärällä" toimintaperiaatteella voidaan saada aikaiseksi loistavia tuloksia?

Mihin tämä kaikki johtaa?
En edes tiedä. Aihe on sekava, kääntää koko oppimani pitkälit päälaelleen (jota en sinänsä pelkää, hyvin myyty on helposti ostettavissa). Kaipaisilin lisää tietoa ja näkökulmia lähinnä siitä miksi koira ei muodostaisi laumaa. Jos se muodostaa, miksi eri lajin edustaja ei voi olla osana sitä? Miten meidän tulisi käyttätyä jotta olisimme onnellis(emp)ia tiiminä? Mikä ero on ihmisten välisessä ystävyydessä (tsekatkaa wikipediasta ystävyys jos mietityttää) ja minun ja koiran välisessä ystävyydessä?

Haluaisin päätyä lopputulokseen että olemme laumaa. Emme niin varsinaisesti ja selkeästi kuin sudet. Mutta kohtaan silti uusia ongelmia; minä en ole koira, en edes käyttäydy niinkuin koira enkä edes kuten laumaeläin käyttäytyy. Minä häivyn päivisin muutamiksi tunneiksi pois laumasta (okei, ehkä menisin metsästämään?), emme syö samaa ruokaa saatika samaan aikaan (ruokailu on käsittääkseni laumakäyttätymistä), enkä pysty yksinkertaisesti puhumaan koiralle koiraa (häntä, korvat, murina, hampaiden näyttäminen) niin että näyttäisin koiralta. Rytmin nähdessä vieraan koiran se haistelee sen takapäästä aloittaen. Se ei tee niin ihmiselle -ei tutulle eikä vieraalle, eli se ei tunnistaa lajit erilaisiksi -myös siis minun lajini.

Vaikka miten tahoisin -nuo ovat seikkoja jotka kallistavat minua siihen -että olemme ainoastaan ystäviä. Toisiinsa luottavia kumppaneita, yhteistä aikaa viettäviä tovereita joiden keskinäinen luottamus on kultaakin arvokkaampaa.

Miksi vihaan laumanjohtajaa sanana?
Se on sana jonka jälkeen sallitaan monenlaisia tekoja. Sallitaan pelottelua, koiran säikyttelyä, hallitsemista ja voiman käyttöä. Ongelmien eteen tullessa vedotaan siihen että johtajuus ei ole kunnossa. Entä jos en ole johtaja alun alkaenkaan? Tämä yleisin syy jää siis käyttämättä ja olemme lukuisten, muiden ongelmien edessä. Tämä taas johtaa siihen, että meidän on pyrittävä erilaisin keinoin siihen että koira tahtoisi olla paras ystävämme. Ei purkittelua, ei pakottamista tai pelottelua. Nämä sulkevat monia helppoja ovia koulutukselta, nopeita ratkaisuja ja nopeita tuloksia.

Mutta toisaalta se johtaa aina eettisempään koiran kasvattamiseen ja kouluttamiseen. Siihen että koira on kanssamme mielellään eikä laumapakotteen (ruoka, hengissä pysyminen =lauman voima) vuoksi, vaan yksinkertaisesti siksi, että se luottaa minuun ja se tahtoo tehdä töitä kanssani.

Johtopäätelmä, koira on sosiaalinen, sopivasti laumaviettinen eläin joka tarvitsee luottoystävän yhtä paljon kuin minä itse. Tiedän -postaus on pitkä mutta toivottavasti se kenties antoi jollekin jotain tai herätti keskustelua aiheesta. Keskustelen enemmän kuin mielelläni aiheesta kommenteissa ja tahdon kuulla myös erilaisia näkökulmia. Tämän lopputuleman vuoksi moni kouluttaja menetti (ehkä vähäisetkin arvostukseni) erilaisista toimintatavoista ja puheista laumakäyttäytymisestä. Mukaan lukien monet isonimiset kouluttajat ja heidän koulutusmetodinsa joihin olen itsekin sortunut myös tiedostamattani.

Uskon edelleen, että koirani keskenään muodostavat lauman -selkeästi. Niillä on keskinäinen hierarkia (joka ei tottavie ole selkeästi havaittavissa) ja ne nauttivat laumassa elämisestä. Koira joka on tottunut laumaelämiseen ei välttämättä ole koskaan onnellinen ilman lajikumppaniaan (voisiko koiran tilalla käyttää jotain toista koiraeläintä, kuten hevonen ja aasi?). Lisäksi tämä kyseenalaistaa mielestäni koirasusien "kasvattamisen". Meillä ei ole syytä jalostaa uutta lajia, ihmisillä on vain paljon puhuttu halu siihen. Järjellistä syytä siihen ei ole -jos on voi siitäkin avautua tai jättää linkin johonkin mielenkiintoiseen kirjoitukseen.

Pohdintaa laumakäyttäytymisestä ja sen olemattomuudesta.

"Onnistu koirasi koulutuksessa" -kirjan lukemisesta, Wirénin luennosta sekä yleensä matkasta seinäjoelle on selvitty. Luento herätti huomattavasti enemmän kysymyksiä kuin ehkä vastauksia eikä ajatukset ole oikein selviä vieläkään. Nyt olis kiva saada kommentteja heiltä jotka ovat enemmän tuohon Tommyn idealogiaan perehtyneitä ja miten he kokevat kyseisen kouluttajan. Mitä hyvää ja mikä mielestänne tökkii?

Kirjaa lukiessa tuli ihan hyvä fiilis joka johtunee siitä, että kirja käsittelee itsessään lähinnä koiran koulutusta. Tykkään Wirénin koulutustyylistä ja kirjan kirjoitusasu oli sellainen että tyhmempikin ymmärtää harjoitusten etenemisen ja tarkoituksen. Ohjeita näin noudattaen et voi käytännössä epäonnistua ja vierelläsi on varmasti tulevaisuudessa koira joka osaa perusasiat. Kirjassa ei kuitenkaan käyty läpi koirien käyttäytymistä, ei sitä miten ne käyttäytyvät laumassa tai mikä niille on luonnollinen toimintatapa. On selvää, että nykytieteen pohjalta on voitu kumota paljon niitä kiveen hakattuja totuuksia koirien käyttäytymisestä ja susiin vertailusta (häkitetyt sudet eivät tosiaan ole oikea tutkiskelukohde kun yritetään päästä sisälle koirien käyttäytymisestä, tai edes niiden susien).

Ystäviä?

Vaikka rakastan koirien kouluttamista, erilaisten työskentelytapojen tutkimista ja käytännössä kokeilemista sun muuta -tahtoisin oppia lisää koirien luonnonmukaisesta käyttäytymisestä. Tuntuu että Wirén ryssi kaiken sen mihin olen ennen uskonut ja kaikki se tieto jonka pohjalle olen itse kasvattanut ja kouluttanut koiriani -onkin ollut täysin väärä. PeVin surkeaa ideologiaa purkkeineen en ole saanut päähäni koskaan. Millanista ymmärrän että kyseessä on pieni meksikolaismies jonka käytäntö on kulkukoirien opettamaa eikä siten ole lainkaan välttämättä oikeaa tai väärää.

Millaniin samaistuu helpommin. Sen toimitatapa on perusteltu juuri niinkuin jokainen meistä haluaa kokea. Puhutaan koiran psykologiasta, siitä miten koirien kuuluu käyttäytyä ja miten ne käyttäytyisivät ilman ihmistä. Puhutaan siitä että koiraa ei saa inhimillistää (mutta samalla jokainen meistä ihmistä tahtoo olla koiralle enemmän koira kuin ihminen ja tätä myös Millan yrittää tehdä meistä, koiria koirille.). Toisaalta Wirén on sitä mieltä että koira ja ihminen eivät voi kuulua samaan laumaan; "Ihmiset ja koirat eivät pysty muodostamaan yhtä laumaa, sillä eri lajit eivät laumaudu keskenään. Ne voivat kuitenkin elää symbioosissa toistensa kanssa. Kaikki saman lajin edustajatkaan eivät välttämättä laumaudu toistensa kanssa." Onnistu koirasi koulutuksessa, s. 17.

Oisko siistiä kuulua tähän laumaan? Kuva Päivi Nevala

Tahtoisin tietää mihin tämä perustuu, miksi minä ja koirani emme ole samaa laumaa? Miksi kissa voi imettää oravanpoikasia, koira tiikereitä ja tiikeri leijonaa mutta eivät voi koskaan olla samaa laumaa keskenään? Miksi ne antavat niiden liikkua lauman mukana ja ovat valmiita lauman voimalla puolustamaan tätä yksilöä joka ei edes kuulu laumaan?

Vai onko todella niin, että meille on luotu ihana illuusio siitä että voisimme olla samaa laumaa vaikka se ei mitenkään ole mahdollista? Onko ajattelumalli todella niin tiukassa omassa päässä että siitä ei tahdo luopua koska se yksinkertaisesti kuulostaa paremmalta kuin se, että koira on vain eläin joka pyrkii hyötymään minusta? Toisaalta Wirénin kirjassa samaisessa kappaleessa sanotaan että unkarilainen tutkija on todennut koirien ja ihmisen välisen vuorovaikutus täyttää pikemminkin ystävyyden kuin susilauman tunnusmerkit. Kuitenkaan sitä eroa ei kerrota kirjassa (tai sitten olen aika pihalla tekstistä) mikä ero loppujenlopuksi on laumakäyttäytymisessä kuin ystävyydessä?

Omalla kohdalla kyseinen ajattelumalli kumoaa paljon siitä, mitä olen itse ajatellut ja minkä pohjalta olen koiriani kasvattanut. Olen pyrkinyt elämään koirien kanssa paljon niiden ehdoilla tarkoittaen sitä, että en inhimillistä niitä ja annan niiden olla "koiria" lajiperäisine käyttäytymisineen (toki nyt herää kysymys mikä sitten on enää lajiperäistä käyttäytymistä?). Olen olettanut kuuluvani samaan laumaan, jopa pyrkinyt sen paljon puhutun laumahenkemme parantamiseen.

Laumakäyttäytymisen kumoaminen tarkoittaa myöskin sitä, että ei ole ylempi- tai alempiarvoista. Jos yhteiselomme perustuu ystävyyteen olemme samalla viivalla. Eli onko siis niin, että koirat muodostavat keskenään lauman (Rytmi ja Samperi) ja minä olen ainoastaan molempien ystävä? En laumaa, eli en myöskään johtaja -olen vain mielenkiinnon kohde, yltiöhyvä tyyppi jota kannattaa seurata paikasta A paikkaan B, koska palkitsen niitä siitä?

Itsekin tulee naureskeltua lausahdukselle "Ihmisen paras ystävä". Koira hakee omistajastaan hyötysuhdetta, ihana tarina siitä miten koira istui vuosia odottamassa juna-asemalla omistajaansa perustuu pitkälti opittuun tapaan josta sitä on palkittu ja jonka palkkaus vaan muuttui aikojen saatossa siihen että vieraat ruokkivat (palkkasivat) koiran niille sijoilleen. Karua -mutta pitkälti ajattelen näin. Mutta toisaalta ajattelen koirille lauman olevan elinehto. Ruoka, lauman antava turva ja suoja ovat niille niin tärkeitä että siitä kannattaa pitää kiinni. Eli ne seuraisivat minua paikkaan kuin paikkaan pääasiassa siksi että se on niille elinehto pysyä laumassa. Jos meillä ei olekaan laumaa niin onko yhteiselomme on vain hauska temppu jonka olen niille nakeilla opettanut?

"Jos koira on näin nopea oppimaan, miksi meille ihmisille on niin vaikea saada koiran mieli muuttumaan siten, että se haluaisikin samoja asioita kuin me? Miksi meille on niin vaikea saada koira haluamaan sisälle tai meidän luoksemme, haluamaan auton kyytiin tai pysymään kotipihalla? Miksi meille menee käytösten opettamiseen niin tuskastuttavan pitkä aika tai emme onnistu siinä lainkaan" Onnistu koirasi koulutuksessa, s. 31.

Olen aikamoinen tinttaiita, mutta en tahdokaan opettaa näitä käytöksiä varsinaisesti koiralle. Tahdon että se haluaa tulla kanssani, haluaa seurata laumaansa koska koira on laumaeläin ja lauma mahdollisesti muuttaa nyt uusille, paremmille asuinsijoille syystä tai toisesta.

Laumakäyttäytymistä, temppuilua vai kouluttamista?

Esimerkkinä ihmisen kanssa nätisti kulkeminen. Millan sanoo, että koira seuraa laumanjohtajaansa luonnostaan. PeVi sanoo että se on temppu joka opetetaan koiralle ja Wirén että se on koiran kouluttamista. Ei ole paha veikata mihin tässä samaistuu helpoiten! Totta hitossa siihen, että koira tahtoo seurata minua. 

Kuitenkin jokainen näistä on opetettu erilaisten temppujen kautta. On ihan sama onko välineenä takajalkaan kosketus ja suhina (millan), purkkien viskaaminen ja hihnasta nykiminen (PeVi) vai naksutin (Wirén). Kuitenkin näistä ainoa joka ei edes usko laumakäyttäytymiseen opettaa koiran seuraamaan nimenomaan ilman hihnaa ja välineitä, Wirén opettaa koiran pysymään lähellä, haluamaan olla lähellä. Mikä tässä on nyt sitten oikea tapa (no joo, PeVi nyt ei ainakaan), mikä perustuu sittenkään laumakäyttätytymiseen? Millan laittaa koiran kulkemaan vieressä koska koiran pitää tajuta että niin kuuluu mennä. Wirén laittaa koiran menemään vierellä sen omasta tahdosta. Eikö laumassa silti olla omasta tahdosta?

Äh. Nyt menee vaikeaksi eikä ajatus kulje tai ensaa sanottua ehkä edes sitä mitä tahtoisin. Wirénille on lähtee sähköpostia ja kyselyä aiheesta. Mitä mieltä itse olette, kenen tutkikoiden näkemykseen perustatte koirien kasvatuksen ja keiden tutkijoiden teksti ja tutkimukset eivät uppoa sitten mitenkään ja miksi?

Mutta paljon jäi ajatuksia itse koulutuksesta, naksuttimesta ja kosketusjutuista -niistä juttua sit vielä ehkä vähän myöhemmin kun saa tän yhden asian käsiteltyä xD

Mukana koulutuksessa oli pikkusisko Eveliinan (joka on koiransa kanssa lähdössä Wirenin kurssille sekä Jenna. Jennan ajatuksia luennosta blogissa)