Tänään on alkanut eläinten viikko, teemanaan kissat. Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto ry tekee tärkeää työtä kaikkien eläinten parissa ja tämä viikottainen tapahtuma saa monet tahot liikkeelle eläinten parissa työskenteleville ja yksityisten kansalaisten toimesta. Vietämme monin tavoin tärkeää viikkoa ja toivonkin että moni käy tulostamassa ja jakamassa ilmaisia eläinten viikon mainoksia SEY:n sivustolta: http://www.sey.fi/elainten_viikko/2013_kissa_ja_myytit/materiaalin_2013_tilauslomake
Itselläni edelleen sydäntä lähellä ovat vuosien 2005 teema "Pysäytä pentutehdas" ja 2008 "Luonnoneläimet". En tiedä millä perustein valitaan eläin/lajit teemoihin mutta nämä asiat ovat hektisiä yhä edelleen.
Pentutehtailu rehottaa Suomessa (kirjoitukseni aiheesta voit lukea täältä: http://ssamperi.blogspot.fi/2013/06/puhtaasti-kotimainen-pentutehdas-kesken.html) ja niin, ainainen susikeskustelu villitsee koko suomen juuri näihin aikoihin kun metsästyskausi on aluillaan ja lumentuloa odotellaan susien jälkien näkymisen pelossa ja toivossa.
”Niin kauan kun maailmassa on lapsia, kukkia ja lintuja, niin kauan on toivoa”
Elämää pitää arvostaa eikä vähätellä. Siinä missä arvostamme omia lemmikkejämme, saamme maukasta lihaa karjasta ja nautimme luonnon antimista niin metäsästämällä kuin marjastamalla -unohdamme luonnon syvimmän olemuksen johon sisältyy myös villieläimet petoineen, vaarat ja niiden aiheuttamat haitat joita tulee esiin aina, niin kauan kuin me ihmiset aiheutamme eläimille elintilojen pienenemistä ja niiden ruoan metsästämistä omaksi iloksemme.
Arvostan metsästystä ja jos mahdollista tulen sitä joskus myös harrastamaan. On ollut mahtavaa lukea uutisista että metsästyksen ovat löytäneet yhä useammat naiset eikä "metsästysukkojen" keski-ikä ole kohta enää 50-vuotta. Olen aktiivisesti mukana aina tarpeen tullen puolustamassa susia ja otan mielelläni "kettutytön" maineen niskaani -se kun tuntuu yleisimmin tarkoittavan lähinnä järjen käyttöä ja luonnon kunnioitusta. En siis todellakaan vastusta metsästystä ja eläinten ampumista. Omistanhan itsekin aikanaan metsästykseen jalostetun koirarodun jonka alkuperäistä käyttöä olisi enemmän kuin hienoa toteuttaa ja kehoitan jokaista metsästyskoirarotuista koiraa hankkivan tarjoavan koirilleen luontaista tekemistä -jos se on metsästys niin hieno homma!
Koiranomistajan ja metsästäjän tulee aina arvostaa luontoa ja sen tarjoamia antimia. Koiraihmiset omistavat eläimen -miksi usein ei silti arvosteta muita eläimiä ja niiden elämää vaan alkaa vastakkainasettelu siitä kumpi on toiselle isompi riski? Koirat vs. kissat, koirat vs. sudet, koirat vs. käärmeet, koirat vs. toiset koirat jne..
Emme voi kieltää tosiseikkaa että toiset eläimet ovat toisilleen aina riski. Siinä missä joku rakastaa kanoja olisi minun koirani niille mahdollinen riski, tai "kerran kissan makuun" päässyt koira on aina kissoille riski. Silti näitä asioita ei osata suhteuttaa kun kyseessä onkin villieläin. Susi on koiralle riski yhtä paljon kuin koira on sudelle. Susi tappaa koiran siinä missä koirat auttavat metsästäjiä uhkaamalla sen elintilaa ja syömällä niiden kanssa samaa riistaa. Me olemme riski yhtäpaljon niille kuin ne ovat meille. Jotenkin se asia on vaikea ymmärtää.
Arhi Kuittinen kirjoitti aiheesta erittäin hyvän ja asiapitoisen tekstin: http://finnsanity.blogspot.fi/2013/08/metsan-laki-ja-susiviha.html
"Susien tappaminen vihan "ratkaisuna" on metsän tappamista, typerintä ylimielisyyttä mitä on."
Toivon, että jokainen ns. "susivihaaja" lukisi tekstin ajatuksella ilman muiden metäsästäjätovereiden painostusta omalla kotikoneellaan ja uskaltaisi porukassa sanoa ensimmäisenä sen eriävän mielipiteen!
"Saksan susikylässä ei pelätä"
Arvostakaa eläimiä ja viettäkää eläinten viikkoa jokainen myös omien lemmikkienne kanssa ♥
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti
Rähinäryhmä kiittää palautteestasi!
Valvonta käytössä että huomataan kaikki kommentit :)