sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Kyllä sielä puistossa kannattaa aina puolenvuoden välein käydä!

Aikamoinen viikko takana, koirille huonompi kuin minulle. Hirveästi töitä ja koneella istumista jolloin jätkien lenkit ovat olleet ihan minimissään. Vaikka Rytmiä asia ei ole suuremmin haitannut (sohva vie voiton lenkkeilyltä), niin ainoa päivä kun olisi ollut aikaa, mulla pää enteilee migreeniä niska- ja selkäjumeista johtuen. Niimpä päätettiin että poiketaan puistossa vaikka se ei meidän suosikkeihin lukeudukkaan.

Täytyy sanoa, että kannatti mennä! Puistossa sattui olemaan Siru doggityttöjensä kanssa joten Samperi sai hyvin hemaisevaa naisseuraa :). Rytmiä ei lehmänleikki kauheasti houkuttanut, Samperi taas oli aivan tulessa ja käyttäytyi neitien kanssa todella hienosti ja luontevasti -ei mitään selkään hyppimisiä tai muita ongelmia -mahtava puistoilu siis ainakin Samperille takana!
























.. ja vaikka Rytmi olikin pitkälti omissa oloissaan, niin välillä sekin intoutu kyllä juoksuttamaan porukkaa että ei se nyt ihan niin tympee reissu Rytmillekkään loppujen lopuksi ollu, tai ainakin aika tyytyväisen olosena molemmat nukkuu tällä hetkellä sohvalla :)

keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Vali vali ja Helsingin kaupunki on paska. Vai onko?

Aika moni tais lukea tän uutisen Kuono.fi.stä?

Ensinnäkin, on hienoa että koiraihmiset ovat kerääntyneet yhteen, askarrellut vapaaehtoisvoimin erilaisia esteitä ja temppuratoja. Mutta että ihan koirapuistoon sitten keksivät ne sijoittaa? Kaikki tietää mikä on koirapuiston käyttötarkoitus; se on (koiranomistajien kohtaamispaikka) koirien kohtaamispaikka, jossa koira saa kaupungin ruuhkaisten katujen sijasta ilotella välillä ilman hihnaa, tutustua lajitovereihin ja juosta tuhatta ja sataa riekkuen, mahdollisimman turvatuissa olosuhteissa. 

Omistajan ei tarvitse näin pelätä että koira juoksisi auton alle, lähtisi rusakon perään kadoten viikoiksi. Mahdollisimman turvattu; puisto on siitä huolimatta aidattu alue jossa on vähintääkin pari penkkiä koiran ilakointia ihasteleville omistajille, roskis jos joku viitsisi joskus kerätä karvapallonsa jätökset, huikeissa mestoissa se tehdään helpoksi tarjoamalla jopa koirankakkapussiautomaatti. Lisäksi puistossa saattaa olla katos ilmoitustauluineen.

Näin ollen, puistossa on vaarallinen aita jota päin koira saattaa juosta ja katkaista niskansa. Se saattaa juosta päin roskista, kakkapussitelinettä, katosta, penkkiä, ilmoitustaulua (ootteko miettiny miten vaarallisia esimerkiks pelkästään jaloillaan olevat ilmoitustaulut ovat kun koirat ryntäilee sen ali lyöden päätään ilmoitustaulun alareunaan?), tai mikä järkyttävintä. Koira saattaa juosta päin jotain ihmistä tai toista koiraa jolloin törmäyksestä kärsii kaksikin eri osapuolta.

Lisäksi vaikka puistossa on kielletty keppien sun muiden heittely, löytää koira sen kepin aina jostain ja sitten riekutaan sen kanssa. Kohtahan se on jo poikittain kurkussa ja koira kuolee siihen paikkaan. Samaan aikaan puistossa on perhe lapsineen todistamassa tätä tilannetta saaden ikuiset traumat.

Vaarallinen mesta siis jo ilman noita temppuratojakin! Ei kannata mennä sinne koskaan. Pidetään ne koirat jossain pumpulissa (tukehtumisriski!) ja vältetään vaaratilanteita.


Okei. Siinä missä koiraihmisiä voidaan kuvailla iloisiksi ja avoimiksi ihmisiksi (noot), niin ollaanhan me aika valittajia. Tai osa meistä, koiraa ei koskaan pitäisi luovuttaa ihmiselle joka ei omaa maalaisjärkeä, jotenkin niin kuitenkin aina tapahtuu ja sitten saadaan aikaiseksi tällainen uutinen josta sitten paasataan koirapalstat facebookissa täyteen ihmisten järjen vähyyttä. Totta, koiran kanssa eläminen on vaaratilanteita täynnä, aina voi sattua ja tapahtua jotain täysin odottamatonta.

Mutta tässä jutussa on tosiaan kaksipuolta. Turha syyttää Helsingin kaupunkia tästä ratkaisusta. Ensinnäkin; on ihan totta, että erilaisille harrastuvälineille on omat harjoittelupaikat. Mikä idea niitä on ollut edes laittaa koirapuistoon jonka tarkoituksena ei ole olla treenipaikka agilitylle?

Toisekseen, ennen kuin kukaan alkaa paasaamaan ja moittimaan Helsingin kaupunkia, alla olevassa kuvassa näkyy aika olennainen teksti ja syy siihen miksi kyseisiä harjoitusvälineitä sielä ei tulevaisuudessa ole:


Joku valopää (omistaja siis, ei koira) keksi pyytää korvauksia kun koira intoillessaan sattui juoksemaan päin tolppaa. Oliko kyseessä sitten harjoitusvälineen vai ilmoitustaulun tolppa, en tiedä mutta varmaa on että kaupunki haluaa minimoida riskit jo pelkästään korvausvaatimuksille. Eikö kyseisen koiran omistajalla sitten ollut tapaturmavakuutusta koiralleen ja jotain kautta piti rahoja kiskoa, en tiedä.

Toivottavasti tämä ei kuitenkaan lannista niitä vapaaehtoisia jotka ovat esteitä puuhastelleet. Etsikää joutomaa, ottakaa maan omistajiin yhtettä ja kysykää voisiko esteet sijoittaa sopivampaan paikkaan harjoittelua varten? Jos joku haluaa harrastaa vaikkapa sitä agilityä muuten vaan, niin varmasti siihen löytyy paikka ja mahdollisuus muuallakin kuin koirapuistossa joka ei siihen tarkoitukseen ole.

Semmonen vapaapäivän purkaus. Olen puhunut.

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Iltakevennys, olkaa hyvät :)

Yhtä postausta kirjoitellessani, lueskelin ohessa pitkästä aikaa Pertti Vilanderin Koirankorjauskirjaa. Kuinka moni on lukenut sen? Mielipiteitä kirjasta voi jakaa tuonne kommenttikenttään, lueskelen niitä mielelläni. En käsittele kirjaa tai muutenkaan aihetta (ainakaan tässä postauksessa) sen enempää, tahdon vain jakaa teille suosikki kohtani kirjasta. Ehdoton ykkönen (varmasti nostaa hymyn huulille kaikille teille jotka taistelette eroahdistuskoiran kanssa, vaikka ongelmassa ei muuta hauskaa olekaan)

Kysymys;
"Asumme kerrostalossa. Koiramme ei hauku, kun jätämme sen aamulla yksin kotiin. Illalla kun lähdemme kotoa harrastuksiin tai kaupungille, se protestoi ja haukkuu niin, että olemme jo saaneet varoituksia taloyhtiössämme. Mistä tämä johtuu? Koira saisi mielummin haukkua vaikka päivällä, jolloin ihmiset olisivat töissä ja asunnot tyhjiä. Silloin se ei häiritsisi ketään"

Pertti vastaa;
"Tämä on erittäin yleinen ongelma. Koira oppii hyvin nopeasti, että aamulla lähdetään töihin, ollaan poissa määrätty aika ja tullaan takaisin. Tämän toistuvan kaavan koira hyväksyy ongelmitta. Mutta jos illalla lähdetään rientoihin, se tapahtuu epäsäännöllisemmin ja toistuu harvemmin. Ulos lähdetään sellaisena aikana, jolloin tavallisesti ollaan koiran kanssa, mentiin sen kanssa sitten lenkille tai rapsuteltaisiin vain sohvalla.

Kun omistaja lähtee koiransa kanssa ulos, he kohtaavat kaupunkioloissa iltalenkin aikana keskimäärin kymmenen koiraa. Koira rähjää kaikille kymmenelle vastaan tulevalle koiralle. Rähjäämisen takia kaikki koirat rähjäävät takaisin ja postuvat sen jälkeen omille teilleen. Koira kuvittelee suojelleensa isäntäänsä rähjäämällä nuo vieraat koirat tiehensä.

Ihminen tulee töistä ja on lähdössä iltapippaloihin. Koira näkee että omistaja on poistumassa ovesta eikä koiraa hulita mukaan. Koiralla on mielikuva ulkona odottavista rähjääjistä, jotka päivystävät kulmilla karvakaulukset pystyssä ja pahat mielessä. Koira kokee, ettei omistaja voi pärjätä yksin rähjäävässä porukassa ilman häntä, ilman hänen suojelevaa rähinäänsä. Ei siis ole ihme, että koira jää kotiin haukkumaan, ulvomaan ja kutsumaan laumaansa koolle "Tule takaisin! Minä suojelen sinua kaikelta mitä ikinä keksitkin pelätä""
- Pertti Vilander, Koirankorjauskirja s.64

Rytmin mielipide tästä asiasta:


Vielä yksi suosikki joka koskee meitä kaikkia koiranaisia.
 
PIKKU-UKON UHO

"Nuori nainen kävelee kotikadullaan, kun vastaan tulee jackrusselinterrieriuros naisomistajansa kanssa. Ohituksen jälkeen koira äkkiä käännähtää ja puree varoittamatta ohikulkijaa takareiteen terävästi. Omistaja nappaa koiran syliinsä ja sanoo pehmeällä äänellä koiralle: `voi, mitä menit tekemään..`. Koira tuijottaa purtua rintakehä kaarella, pää, korvat ja häntä pystyssä omistajansa sylissä. Se on voittaja. Purema lävistää paitsi farkut myös reisinahan. Mitä tapahtui?"

Lyön vaikka vetoa, että tällä purrulla naisella oli kuukautiset. Tuollainen kouluttava näykkäyspuraisu takaapäin osoittaa tyypillistä isoegoisen pikku-ukon omistushalua. Pienet koirat - parsonit, jackit, mäyräkoirat -tosin saattavat tehdä tätä pelkästään jotta saisivat omistajaltaan huomiota. Ei käytös ole pelkkää aggressiivisuutta, vaan tavoite on samanlainen kuin niillä koirilla, jotka syövät intohimoisesti kaikki tupakantumpit ja purukumit kadulta. JOku luulee, että koiralla on puutostauti kun se haluaa syödä roskia. Ei, vaan se hakee omistajansa jakamatonta huomiota, jota saa kun sitä ronkitaan sormet suussa kyykyssä keskellä katua. Kaikki muu toiminta pysähtyy kun omistaja keskittyy koiraan.

Mutta miksi juuri pienet koirat hakevat huomiota näillä keinoilla? Paitsi että kyseiset rodut ovat kiihkeit' ja terveitä, ne myös napataan helposti syliinja niille lällytetään kuten omistaja tarinassa. Koiran ilme kertoi että näin minäpoika pyöritän meidän perheen arkea!

Jos puraisu olisi oikeaa aggressiota eikä vain mielenosoittelua ja seurakipeyttä, sitä olisivat edeltäneet varoitusmerkit, kuten jännän pysty asento. Mitä korkeammallakoiran häntä on, sitä varmemmin se aikoo tilanteessä hävyttömiä. Toisekseen pää laskeutuisi selkälinjan tasolle, koska näin koira käyttää niskaansa valmistautuessaan hyökkäysponnistukseen. KOrvat tiukasti eteenpäin suunnattuna ja katse kuin lukittuna uhriin. Nämä eleet yhdessä viestivät että kohta singahtaa, olivat ne sitten ihmiselle tai koiralle suunnattuja.

Itse en luottaisi koiran mielialan lukemiseen sen huulilta, koska irvistys voi tulla vasta puoli sekuntia ennen singahdusta, sitä paitsi ylähuuli voi olla karvan peitossa. Ja siinä vaiheessa, kun koira irvistää, on ihmisen myöhäistä reagoida. Ohjeena kysytyn kaltaisella katuväkivallan uhrille on, että älä tee tilanteessa mitään. Kaikki vastuu jaa rikolliselle jackrusselin omistajalle. Vihoviimeinen temppu uhrilta on napata purijaa niskasta ja kääntää se selälleen. Koiran on itse näytettävä alistumiseleet; korvat takana, häntä mahdollisimman alas ja kaula paljastaen. Väkivalloin ei saa ikinä koiraa pakottaa, koska se patoaa vihaa ja ampuu silmille myöhemmin.

Silloin kun koira on purrut, se on johdossa 1-0. Jos vieras ihminen esittää koiralle vastalauseen, koira puree uudestaan: 2-0. Siinä pelässä ei ihminen voi kuin hävitä. Purrun on vietävä asia eteenpäin. Jos koira on purrut vierasta kerran, se puree toisenkin ja kolmannen jos tilanne ei muutu. UHrin on käytävä lääkärissä, saatava todistus, sitten poliisille, joka ensimmäisellä kerralla antaa omistajalle varoituksen. Jos tilanne toistuu, oikeus määrää koiran lopetettavaksi. On suuri sääli etteivät oikeusistuimet määrää koirankoulutustuomiota, koska tuonkaltaisesta käytöksestä pääsee helposti eroon.
- Pertti Vilander, Koirankorjauskirja s.155

Samperilla meni mun lukuelämyksiin mielenkiinto:

torstai 8. tammikuuta 2015

LINKITÄ BLOGISI!

LINKITÄ BLOGISI, AIKAA 8.2 SAAKKA!


Nyt metsästellään uutta luettavaa koira-aiheisista blogeista. Eipä siis väliä onko kirjoitettuja postauksia takana kolme päivää tai viisi vuotta, uudet ja vanhat blogit kaikki esille vain! Kuvaa saa jakaa myös facessa ja omassa blogissaan, omiaan saa nyt siis huolella mainostaa ja jos tietää loistavan blogin tutuilta niin myös muiden omia saa mainostaa kunhan se tapahtuu luvallisesti.

Ainoat toiveet blogeja kohtaan on että ne koskevat eläimiä, erityisesti koiria. Lisäksi blogien tulee olla julkisia ja muutenkin tietysti hyvänmaun mukaisia jne.. Rohkeasti vaan kaikki siis linkkailemaan! Kuukauden päästä (blogeja saat toki senkin jälkeen kommentointikenttään lisäillä) alan käymään kaikkia linkitettyjä ihanuuksia läpi.

Kiitos ja nam :)

keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Älä jäädytä järkeä pakkasessa

Ne on taas täällä; pakkaskelit, palelevat koirat ja jäätyvät tassunpohjat. Koira vaatetetaan tassuista päähän aseteltuun tupsupipoon saakka ja siinä missä joutuu rasvaamaan omaa naamaansa lorautetaan rasvaa myös koiran tassunpohjiin. Keskustelupalstat täyttyy pohdinnoista onko kyseessä muoti-ilmiö, miten kukin suojaa koiransa ja mitä järkeä on vaatettaa esimerkiksi pakkasessa jalostettu koira, saatika jättää treenipäiviä pakkasen vuoksi tekemättä. Lisäksi liika vaatettaminen kuivattaa sekin jo koiran ihoa, on koiran mielestä useimmiten epämiellyttävää ja irti juoksuttaessa takit jäävät pusikkoihin kiinni.

Niin. Koitappa siinä sitten pohtia mitä oman karvatassunsa kanssa tekisi. Netistä löytyy hyvin vähän tietoa koiran kylmän sietokyvystä, virallisia pakkasrajoja on hyvin vähän ja kaikki etenevät mututuntumalla. Mutta koska mututuntumat on maailman ärsyttävimpiä ja ovat usein väärässä erityisesti eläintenkohdalla, jotain faktatietoa olisi kiva tietää. Olettaisin, että vaikka biologiset erot ihmisen ja koiran välillä ovatkin melko suuria, pureutuu pakkanen suurinpiirtein samalla tavoin koiraan kuin ihmiseen ja keho toimii samalla tavalla selviytyäkseen rasituksesta pakkasessa ja välttääksen esimerkiksi hypotermian.


Katso koiraasi, sen rakennetta ja fyysistä kuntoa. Onko se pieni vai keskikokoinen, hyvässä kunnossa oleva nuorukainen vai laihassa kunnossa oleva veteraani. Jos esimerkiksi englanninbulldoggi ei pysty hengittämään normaalisti edes ideaaleissa oloissa, miten se voisi hengittää pakkasessa hyvin? Onko koirasi kotoisin alaskasta vai afrikasta? Mikä sen rodunomainen tehtävä on ollut, vartioida lampaita säässä kuin säässä vai pelkkä metsästyskäyttö? Mieti siis koiran rakennetta ja kylmänkestävyyttä jo näiltä osin. Kun olet tullut jonkinlaiseen päätelmään siitä, mikä on koirasi kohdalla järkevä pakkasraja harrastuksille, metsälenkeille ja normaaleille lenkeille mieti vaatetus pipoista töppösiin sen mukaan. 

Miksi koiralle takki pakkasella?
Tähän voisi joku hieroja tai fyssari antaa hyvinkin kattavan selityksen (kannattaa kysyä oman koiran hierojalta toimitatapaa!) mutta yksiselitteisesti; se pitää koirasi lihakset lämpimänä. Nopeat siirtymät esimerkiksi kotoa (jossa huonelämpötila lähes 20 astetta lämmintä) kylmään autoon (jossa pakkasta lähes 20) on lämmönvaihdos jo niin suuri, että lihaksia kannattaa suojata hyvin. Lisäksi rauhallisemmilla lenkeillä se ylläpitää koiran lämpöä hyvin.

Hyvin helppo, halpa ja yksinkertainen tapa siis ennaltaehkäistä lihasjumeja.

Koiralla pipo?
Oletteko nähneet paleltuneita koiran korvia? Ne ovat ikävät ja särkevät. Meiltä löytyy taloudesta yksi paleltunut korva joka sekin oltaisiin vältetty pipolla. Katso koirasi korvanlehtiä ja tunnustele niitä lenkin jälkeen kartoittaaksesi pipon tarvetta.

Tossut?
Koiran anturat kestävät lähestunnottomuutensa ansiosta todella kovia pakkasia, röpelöisiä pintoja ja kuumaa asfalttia. Ääriolosuhteissa tilanne kuitenkin muuttuu kun anturoiden sarveiskalvo rikkoutuu ja vastaan tulee hermot ja verisuonet. Lisäksi pellolla riehuvan koiran jalat ovat lumessa kokonaisvaltaisesti joka tarkoittaa sitä, että myös varpaat ja tassunpohjat joutuvat kylmän kanssa kosketuksiin ja sitten saattaakin jo kylmä yllättää. 

Koiran anturoista kannattaa siis pitää hyvää huolta, rasvata niitä tarpeen mukaan jotta ne eivät kuivu ja halkeile helposti (kookosöljy), tossut kannattaa hankkia mikäli koira nostelee jalkojaan lenkillä tai metsässä pysähtyy irrottelemaan lumipaakkuja tassuistaan. 

Muista nesteyttää ja ruokkia oikein pakkasilla!
Kriittisen lämpötilan ylä- tai alapuolella koiran energian tarve lisääntyy. Erityisesti pakkaskeleillä koira käyttää energiaa lämmittääkseen itseään. Erityisesti ulkokoirien kohdalla tämä on otettava huomioon ruokinnan suhteen. Koira tarvitsee lisää energiaa yksinkertaisesti pitämään itsensä lämpimänä. 

Nesteytys on yhtä tärkeeä kovilla pakkasilla kuin kesähelteillä. Tarjoa koiralle haaleaa vettä juotavaksi, mausta tarvittaessa tonnikalaöljyllä tms. Nestehukka on realistinen vaara jota koirakaan ei välttämättä itse tunnista. Seuraile siis että koirasi juo tarpeeksi, erityisesti treenatessanne.

... ja muista juoda myös itse vaikka jano ei olisikaan ;)


Mikä nyt on ainakin varmaa on se, että kovat pakkaset rasittavat väistämättä hengitys- ja verenkiertoelimistöä. Lisäksi kylmä laskee suorituskykyä, jäähdyttää kehon lämpötilaa joka taas nostaa verenpainetta ja sydän kuormittuu luonnollisesti enemmän. Pakkasessa palellutetut sormet tai varpaat eivät ole leikin asia ja lisäksi harva muistaa juoda tarpeeksi pakkasilmassa liikkuessaan.

Mutta kuten hengitysliittokin osaa kertoa, kylmän sietoon vaikuttaa luonnollisesti ihmisen fyysinen kunto, kehon koko ja muoto jne.. Näistä ainakin osa pätee myös koiriin, onko koirasi nuori, hyvässä kunnossa eikä pienimmästä päästä? Onnea, sillä silloin sen tulisi kestää kylmää paremmin kuin vanhan, pienen sekä huonokuntoisen yksilön.

Ensimmäinen ongelma mikä itselle on tullut mieleen, on luonnollisesti pakkasessa hengittäminen. Tiede- lehden (nro 1/2013) Hannu Rintamäki osasi kertoa, että sitä absoluuttista rajaa, kuinka kylmää ihminen voi hengittää, ei ole koskaan selvitetty. Mutta koska kylmä ilma on väistämättä aina myös kuivaa koska se ei pidä kosteutta yhtä hyvin kuin lämmin, se ahtauttaa hengitysteitä supistamalla pienet keuhkoputket. Vaikka absoluuttista rajaa ei ole, Rintamäen mukaan jo kilpahiihto 17 asteen pakkasessa alkaa näkyä keuhkoissa ja raskaassa kylmätyössä voi kehittyä myös rasitusastma.

Myös kilpaurheilijoilla tuo maaginen 17 astetta on merkki siitä, että kannattaa olla varovainen ja -20 astetta on raja jolloin liikuntaa ei harrasteta lainkaan (Haaga-Helian yliopettaja ja valmentaja Timo Vuorimaa, yle.fi 30.1.2012). Kyse ei ole ainoastaan siitä, että kestät hyvin kylmää vaan siitä, että kuiva ilma ärsyttää limakalvoja ja hengitysteitä ja jo yhdellä ulkoilukerralla voi kylmästä ilmasta saada tulehduksen.

Hevospuolella on pikkutytöstä saakka opittu pakkasrajaksi -15 astetta. Hevonen (meilläkin pihatossa elellyt aikanaan) ei ole pääsääntöisesti kylmälle arkaileva ja sen elimistön rakenne soveltuu esimerkiksi ihmiseen/koiraan verrattuna paremmin kylmään. Pitkän kaulansa ansiosta jolloin ilma ehtii lämmetä ennen keuhkoja, mutta silti ravien suositus pakkasrajat rannikolla ovat 15-20 asteen välissä, sisämaassa hieman korkeammat tuuliolosuhteet tietysti huomioiden. Liike tekee pakkasessakin hyvää, mutta hengästyminen ei. Joissan metsästyskoirien metsästyskokeissa pakkasrajaksi on ilmoitettu -18 astetta joka sekin saattaa olla liikaa vanhemmille yksilöille sekä esimerkiksi pennut saaneelle jolla paleltumisvaarassa ovat esimerkiksi nisät.

Mitä raskaampi työ, sitä enemmän hengitetään ja sitä enemmän keuhot tietysti rasittuvat. Simppeliä, eikö?

Esimerkiksi arktisten koirarotujen omistajat painottavat sitä, että kyseiset rodut kestävät paremmin pakkasta. Pakkasilman vaikutuksista esimerkiksi keuhkoihin ei kuitenkaan ole mitään näyttöä tai tutkimuksia, saatika että niiden rakenne keuhkojen/kurkun suhteen olisi pakkasen kestävämpi kuin esimerkiksi muiden ravityypin koirien.


Koira pystyy siis tekemään töitä (niinkuin myös ihminen) kovissakin pakkasissa, mutta se, mikä on järkevää ja tarpeellista onkin sitten ihan eriasia ja omistajasta riippuvaista. Koira kestää niiden kovimpien treenien tauon pakkasella ja jos ihminen ei kestä, pitäisi varmaan miettiä onko vika koirassa, ihmisessä, säässä vai päässä. Kannattaako koiraa ilman syytä viedä epävarmaan pakkaseen jos ei ole tietoa siitä, miten koira siitä hyötyy ja mitä haittoja pakkasesta on?

Lueskelin aiheesta aika paljon, ja esimerkiksi metsästysfoorumilla joku heitti ilmoille kuningasajatuksen pakkasrajoista. Kirjoittajan mielestä pakkasrajat vievät koirien jalostusta (kyseessä suomenajokoira) väärään suuntaan jos niiltä ei vaadita pakkasessa kuin pakkasessa työskentelyä ja kestävyyttä. Pakkasrajat ovat ihmisen heikkous jota on selitetty koirien terveyden kustannuksella. Mahtaakohan olla ihan näinkään? Kyllä meillä rhodesialainen lähtee jäniksen perään oli pakkasta tai hellettä 30 astetta. Onko kummassakaan olosuhteessa järkevää juoksuttaa koiraa? Ei. Mutta hyvimpä on tuolla leijonanmetsästäjällä edelleen geeneissä näöllä ajamisen taito, sitä ei tarvi turhanpäiten alkaa mun mielestä testailemaan vapaa-ajalla tai radalla vieheen perässä kun olosuhteet saattavat olla haitalliset.

Pakkasrajat eivät vie jalostusta huonompaan suuntaan, se saattaa vähentää treenejä ja pihalla oloa, mutta koira hyötyy siitä enemmän terveydellisesti joka tällä hetkellä on tärkeintä. Niinä vanhoina hyvinä aikoina kun koirat olivat oikeasti työkoiria niiden yksinkertaisesti oli pakko lähteä metsälle omistajan kanssa jotta saadaan ruokaa pöytään (meilläkin lähi siwa palvelee aika usein myös pyhinä, rusakkopaisti ei ole koiran harteilla), tai lähteä vetämään rekeä ja lääkelastia oli kyse elämästä ja kuolemasta, nyt meillä on julkiset jotka liikkuvat jos oma auto ei sattuisi käynnistymään ja turistit voinee tulla huomenna uudestaan viihdeajelulle jos pakkanen olisi hieman lepposammissa lukemissa.

Kyse ei ole enää siitä että koirilta tarvisi niiden terveyden kustannuksella vaatia mitä urheampia tekoja vaan siitä, että mitä me ihmiset laitetaan ne kestämään 99%:sesti ihmisen huvin vuoksi.


Miten meillä sitten? Kaiken pohdinnan ja koiria katsoessa jälkeen meillä pidetään pakkasrajana -15 astetta, huomioiden tuuliolosuhteet. Kun pakkanen hipoo lähempänä 10:ntä, heitetään päälle takki kun mennään tylsille lenkeille (eli koira ei pääse juoksemaan itseään kunnolla lämpimäksi jne..). Kun pakkasta on se 15, ei meidän tarvi tehdä pitkiä lenkkejä lainkaan, vaikka Samperikaan ei se penaalin terävin kynä ole ja pääkoppa ei kestävintä mallia se kestää kyllä jos ei käydä lenkillä juuri silloin. Me aktivoidaan sitten sisätiloissa ja jos satutaan pääsemään nopeille kirmailuille metsään -ne tehdään mutta sielä ei tarvitse aikaa liiakseen vietellä. Tossuja ja pipoja meillä ei ole, mutta takkeja löytyy lämpimistä sadetakkeihin.

Ei mitenkään älyttömän tarkkaa, mutta suurinpiirtein näin. Jopa Rytmi oppii kylmään keliin talven edetessä ja sietää kokoajan enemmän. Silti sen ei tarvi oppia sietämään mitään kunnon pakkasia koska kyseessä ei myöskään ole ulkokoira.

Liikaa en halua takittaa/puettaa, koska Rytmin iho kuivaa herkästi ja sitten alkaa taas toivoton kravaaminen. Helpommalla päästään kaikki, kun jätetään ne kovienpakkasten lenkit muille, ei ulkoilla eli takiteta turhaan vaan syödään vaikka kongeja sisällä, käyden nopeilla lenkeillä.

Ja tosi yksinkertanen juttu; käykää silti lenkeillä! Jossain yle:n sivuilla oli joskus juttu siitä, että pakkaspotilaat tulevat eläinlääkärin vastaanotolle myöhemmin kun anaalirauhaset ovat tukossa ja virtsaputkentulehduksia sun muuta alkaa ilmetä. Kaikki johtuen siitä, että koiria ei pakkasella ulkoiluteta tarpeeksi. Eli järki käteen ihmiset, koira tarvii siitä huolimatta ulkoiluttaa -vaikkakin nopeasti mutta tarpeet sen on päästävä tekemään. Se, että koira kestää vaikka vuorokauden kuseksimatta ei tee kusettamattomuudesta sallivaa. Koira kärsii myös siitä vaikka sen pidätyskyky olisikin erinomainen.


Ja koska aina nousee myrksy siitä, että nythän minä olen sitä mieltä, että ulkokoiriakaan ei saisi olla. Ei, en ole sitä mieltä. On eriasia rasittaa ulkona asuvaa koiraa kuin pitää esimerkiksi fyysisiltä ominaisuuksiltaan sopivaa koiraa tarhassa ympäri vuoden. Meilläkin on ollut laumanvartijat jo kotona aikanaan yötä päivää ulkona, ja niillä on ollut sielä puitteet kunnossa. Päivisin kun ovat olleet vapaana ovat kehittäneet itselleen ulkoa sopivammat makuupaikat ja pääsy lämmitettyyn koppiinkin on ollut.

Ulkokoirat kettingissä ja heppoisissa kopeissa taas on jotain mitä en kyllä pysty ymmärtämään. Kyllä, koirat tekevät itselleen usein lämpimiä "pesiä" lumihankeen ja nukkuvat mielummin välillä niissä kuin kopissa. Mutta se pesän tekeminen vaatii aina lunta hieman enemmän sekä puhdasta, tallaamatonta kerrosta jotta lumi olisi vielä kevyttä ja lämmittävää. Koira ei pysty tekemään sitä lämmittävää lumikieppiä tallatulle lumelle, silloin koppi pitää olla hyvä jonne koira pääsee tuulelta ja viimalta suojaan.

Jos luontoäiti oikein äityy hurjaksi, pitäisi olla mahdollisuus ottaa myös koira sisätiloihin, tai esimerkiksi autotalliin tai muuhun vastaavaan jossa pääsee hieman lämpimämpään. "Jos me otetaan meidän Musti pakkasilla sisälle niin se kinuaa heti ulos kun sen tulee liian kuuma". Älä ny? Koira joka ei ole tottunut olemaan sisätiloissa, ei sielä luultavasti viihdy kovin kauaa. Koira joka on tuotu liki 30 asteen pakkasesta sisälle jossa lämpöä on n.20 astetta, luuletteko että se liki 50 asteen vaihto tuntuisi kenestäkään hyvältä saatika normaalilta, varsinkin jos elää normaalisti pakkasessa? Se ei tarkoita sitä, että se koira tulee heittää samantien takaisin sinne luontoäidin helmaan jos pakkanen ja olosuhteet ovat oikeasti hurjia. Ei se normaalilämpökään koiran luita riko tai pilaa sen talvikarvaa jos on yhden yön tai vaikka viikon yöt sisätiloissa.


Ilmatieteen laitoksen sivuilla esimerkiksi kaavio siitä miten pakkanen puree: