Ehkä maailman laiskin koirapuistoreissu

Käväistiin koirapuistossa kera Einon. Vaan mikä oli tulos, koirilta suunnatonta laiskuutta;

Hauskuutta koirien kustannuksella;

Jotain aktiviteettia kuitenkin, ainakin rymmeliksellä;

Vaikka koirani ei ole hääppösiä ominaisuuksiltaan, yhtä rakastan: Niillä ei ole pohjavillaa!

NONIIN, LÄHETÄÄKS MENEE?!

Ei niin loistava näytelmäpäivä

Olin aivan unohtanut nummijärvellä järjestettävät näytelmät (mätsärit tarkemmin..)! Muistin ne aamulla joskus 12 aikaan ja totesin että no, ei paniikkia. Nehän alkaa vasta kolmelta. Aloin katsomaan tarkempaa paikkaa ja huomasin että jep jep -ilmoittautuminen alkoikin jo klo 12. Ei mitään, pikasesti kamppeet kasaan, rokotustodistuket mukaan ja koirat autoon ja tankille.

Ei myöhästytty oikeastaan yhtään, kehät alkoivat myöhässä (en ollutkaan ehkä ainoa joka unohti lähteä ajoissa..) ja tilanne ok. Lähdin kaikessa rauhassa paskattamaan koiria läheiseen metsään ettei sitten Rymmelis kesken kehää aloita mitään jööttäämistä. No, siinä olisikin ollut yleisöllä katsottavaa; nimittäin rytmi oli taas harrastanut roskiksen tonkimista minulta salaa..

Rytmi siinä hoiteli asioitaan kaikessa rauhassa, kunnes tajusin että yep. Sen puosta ei tuo kikares millään meinaa irrota, se on syönyt jotain jossa on melko pitkä, valkoinen lanka. Siinä vaiheessa kyllä melkein osasin jo arvata mitä jätkä on syönyt, mutta odottelin hissukseen tulosta.. Viimeinkin kun jätkä sai jööttäyksen loppuun, oli siinä kakkakikareessa suloisesti Princess Royal Teen etiketti. Jos oikein tarkasti olisin katsonut, olisin varmasti päässyt lukemaan vielä sen mietelauseenkin siitä. En sitten tiedä, mikä noissa teepusseissa sitä niin viehättää, mutta hyviä tuntuvat olevan!

Itse näytelmät meni ihan hyvin (kehän ulkopuolella), rytmi oli samperin kanssa varsin rauhallisesti eikä hötkyillyt suuntaan eikä toiseen. Hienoa hienoa. Mikä ihme niitä mätsäriläisiä vaivaa, joku pakkomielle päästää se oma koira tutustumaan ja kun kieltää niin sitä loukkaannutaan sitten suuresti tai kailotetaan kovaan ääneen "jaa sulla on sitte vihanen koira täällä vai??!!!" Noo ei tää vihanen oo mutta meillä on tapana päästää koirat leikkimään hitusen tilavammassa ympäristössä -ilman hihnoja.. Perhana.

Kehässä meni hyvin ja meni huonosti. Rytmi seisoi paikallaan hienosti, antoi mun hipeltää itseään eikä välittänyt tuomarin hipelöinnistä! Se seisoi ! Mutta ravata poika ei tahtonut. Typerää ettei saa muka leikkiä ja riehua ja pomppia. Ompas tyhmää :D

Sininen nauhahan sieltä napsahti, ei jääty ekan kehän jälkeen sen kummosempia oottelemaan kun oltiin luvattu viedä mummaa syömään (joka loppujen lopuksi syöttikin sitten meidät + koirat..). Mutta kaikesta huolimatta oon ihan tyytyväinen rytmin käyttäytymiseen. Vielä kun ton juoksun sais kivaks niin me voitetaan kaikki ;D!

Ei ole hyvä päivä tämä.

Aamulla havahdun pieneen kahisevaan ääneen. Nukahdan takaisin ja herään paniikkiin muistaessani kahinan ja tajutessani mitä tuo ääni yleensä merkitsee. Se tarkoittaa roskisdyygaamista rymiltä. No. Kävellessäni keittiöön Rytmi juokseekin minua kohti kananmunankuoret suussaan olohuoneeseen -johon oli aamun aikana kerääntynyt myös muuta keittiöjätettä keittiön roskiksesta.

Raivoan hetken, meinaan myöhästyä töistä joten jätän roskat odottamaan.

Koirat ei toimi. Kukaan ei tahdo laittaa pantaa kaulaansa, kukaan ei tahdo pissata kun ollaan ulkona. Kovalla yrittämisellä se aamupissan paikkakin löytyy, mutta sen jälkeen kukaan ei tahdo hypätä autoon edistääkseen töihinpääsyäni.

Raivoan ja koirat hyppäävät autoon.

Töissä edetessäni rappusia ylös, ne ovat koko ajan tiellä. Jaloissa niin että meinaan kaatua. En kaadu, vaan pihisen suunnatonta raivoa ja jyrään polvillani koirieni ohi. Hitto, eihän se ovi aukea vaikka sitä vartin runkkais lukkopesässä -jos avain on yksinkertaisesti väärä.

Raivoan äänettömästi ja vaihdan avaimen.

Pääsen sisään, edelleen polvitaktiikalla koiriani runnien ja yritän laittaa valoja päälle. No eihän ne pala jos ne ei tahdo. onneksi on kesä ja liikkeessä on valoisaa muutenkin ja ulko-ovea voi pitää auki. Ehkä ihmiset tajuaa että ollaan auki -jos ovikin on auki. Vaan miksi hitossa ne silti kysyy puoli 12 päivällä oven ollessa avoinna:

"Oottekohan te auki, kun yritin katsoa niin en kyllä näe että näyteikkunan valot olis päällä" Joo. Ollaan me auki.

Raivoan äänettömästi idiootille ja hymyilen kohteliaasti "Juu iliman muuta ollaan auki, valot ei nyt vaan toimi"

Asiakkaita tulee, asiakkaita menee. Raivoamatta. Kunnes eräs nainen tulee ostamaan suihketta jolla koiran saisi estettyä paskaamasta pihalle. Kun nyt kerran on kovalla vaivalla pihalle saatu aitaus niin eihän sinne sen pikku fifin kakkoja tahdota. Kysyn sitten että no. Kysymyshän on tyhmä mutta oletteko käyttäneet koiran lenkillä ennen aitaukseen menoa, koiralla kun on hätä niin se kakka tulee paikkaan kun paikkaan. Vastaus oli luonnollisesti; Ei olla. Kun me aateltiin että aidataan se piha niin koirilla on kiva painia ulkona, kyllä tais olla huono idea kun ne vaan paskaa sinne" Niinnno. Koirat tuppaa kakkaamaan.

Raivoa ja pientä kohteliasta naurua.

Alkaa satamaan kaatamalla. Jyrisee ja salamoi. Ja tottakai -minulla on ukkosta pelkäävä Samperi töissä. Oli tosi hienoa kertoa hiiristä asiakkaalle, kun koira huutaa paniikissa takahuoneessa. "niin mitä sanoit" "anteeksi heti, käyn hieman "rauhoittelemassa" tuota koiraa- sekun niin pelkää ukkosta".  tajuan samassa, että siellä tosiaan tulee sitä vettä niinkuin esterin pe**eestä, ja sohva on parvekkeella peittämättömänä.

Raivoan äänettömästi, kunnes rakas soitti ja sanoi että voi käydä peittelemässä sen.

Lähden kotiin, juoksen kaatosateessa autoon. Yritän saada myös koirat nopeasti autoon, mutta rytmillä oli tietysti se kuuluisa paskahätä. Ja miehillähän vessapuuhissa kestää. Joten seisoin pikkutopissani kaatosateessa. oli hienoa.

Raivoan.

istun autoon, käynnistän sen ja olin lähdössä -kunnes sain kuningasidean. Soitan rakkaalle että teen jotain hyvää ruokaa tänään, katottaisiinko vaikka elokuvaa. Vaan en löydä puhelinta. No eihän se puhelin ole tietenkään laukussa jos minä olen jättänyt sen töihin.

Raivoa. Viimeinkin äänekästä sellaista.

Juoksen töihin, löydän puhelimen nopeasti. Avaimet ei jäänyt sisälleja kaikki meni kutakuinkin nappiin. Juoksen autolle siinä kaatosateessa istun salamana kuskin paikalle ja jähmetyn. Istuin aukaistun eväs jogurtin päälle. Oli paha veikata, kenellä oli ruokatunti meneillään jos rytmi heiluttaa häntää naama mustikkajogusrtista violettina.

Raivoa, yllättävän äänetöntä sellaista.

Siivoan sen minkä kerkiän ja lähden liikkeelle kohti ruokakauppaa. Tänään syötäisiin jotain hyvää. Mustikkapiirakkaa jälkkärinä ainakin, se uusi ohje. Sitten hieman tortilloja ja leffaa. Joo. Hyvältä kuulostaa. OIkeat juomat peesiin ja ilta on valmis. Kaupasta jopa löytyi kaikki tarpeellinen, kassalla täti jutteli niitä näitä minua ennen olevan rouvan kanssa. Mutta ei (ihme kyllä) saanut minua raivon partaalle.Ajan kaupasta suoraan siippani työpaikalle hehkuttamaan illanviettosuunnitelmaamme ja yllätystäni.

Raiivokohtauksen nro. 1. syy: se ei peitellyt sitä sohva
Raivokohtauksen nro. 2. syy: se ei ehdi illalla katsoa leffaa tai syömän.

Siispä kotiin. Nousen autosta ja otan ruokakassin josta tippii maahan siinä sateessa vähän sitäsuntätä. Kerään ne ja otan koirat autosta. Rytmi tahtoo taas pissalle -menemme pissalle. Sisällä minua odottaakin sitten aamuiset roskat. pah. Ajattelin rentoutua hieman, käydä tsiigaamassa parvekkeen tilanteen. No. Astuin parvekkeelle ja tajusin vajoavani lammikkoon. No tietenkin parvekkeella makaa vesi nilkoissa saakka (eli pian sisällä saakka) jos se kaivo ei vedä.

Raivari.

illalla koirien kanssa treeneihin, ne oli paskoja. Niitä ei kiinnostanu ja tinttaili. autoon takasi. Ei sitte.

ääneton raivo.

Mentiin metsään, koirat juoksi heti kilometrin etumatkaan pois näkö- ja kuuloetäisyydeltä. Hiippailin syvälle metsään istumaan kannonnokkaan ja odottelemaan. Hyttyset.

Raivosin mielessäni.

Samperi löysi ja rytmikin sitten viimein juostuaan tiellä edes takaisin paniikissa. Viimein se löysi minut katsoen minua toruen miten minä saatoin eksyä sen reitiltä. Loppulenkillä se ei päästäny minua silmistään.

Päivän ensimmäinen mielihyvä.

Ajoin autolla kotiin, auto rykii. No tottakai se rykii jos sitä ei tankkaa ja bensa loppuu. Startilla pääsin viimeisen 50 metriä parkkipaikalle ja aloin miettimään; en pääse tankille ja huomenna pitää kävellä töihin.

Pieni raivo ja väsymys. Nukkumaan.

Polskuttelua

Nyt kun kuumien ilmojen vuoksi lenkkeily on siirtynyt lähinnä uimiseen (tänään on myös ensimmäiset treenit pitkästä aikaa!) ollaan koirien kanssa etsittykin innoissaan uusia rantoja. Ollaan käyty ainakin kolmella eri rannalla, tuo yleinen "vanha"uimaranta on kyllä nyt suosikki. Vaikkakin siellä käy kalastajia ja muita soutajia, se on lähellä eikä ainakaan vielä ole ketään tullut valittamaan uittamisesta. Varsin passeli ranta, sit viel meille omistajille laituri jossa saadaan istuskella ja vahdata koirien temmellystä ;)

 

Tule keppi, tule;

yllättäen -pulikoimista kera sirpaleen

Koska meillä koirat intoa puhkuen vetää ruohoa, kielloista huolimatta -laidunsi ne ahkeraa myös tällä uintireissulla. Vapaana olemisessa on se hyvä puoli, että voi syödä ruohoa niin paljon kauempana että voi turvallisesti kielloista huolimatta jatkaa laiduntamista. Ja miten sitten käykään?

Tulomatkalla Sirpales oksensi heinän sekaista oksennustaan ja rytmi neitinä pakeni koko tilannetta erittäin loogiseen paikkaan :

heitä, heitä heitä, heitä, HEITÄ JO!

pääskyläisen synttärit

Tänään juhlistettiin siskon tenavan synttäreitä. Kauhee höpötes <3 Hienosti jakso lenkkeilyttää myös Samperia kesken synttäreiden, koirankouluttaja ainesta ;)

Lämmin kesä pistää luovaksi.

Täällä meidän nykyisessä kerrostalossamme on hieman kuuma. Sauna on ihan osuva kuva iltaisin kun aurinko on tänne koko päivän paistanut. Niimpä viimeyönä päätimme siippani kanssa tehdä ratkaisun. Nukkukaamme koko kööri parvekkeella. Ja siellä oli oikeastaan ihan mukavaakin. Ehkä nukummekin siellä koko kesän!

Meillähän on ollut kyllä parvekkeen ovi aika pitkälti yötäpäivää auki, ja koirat ovatki aina nukkuneet siellä -mikäs siellä nukkuessa. Viileää betonia vasten on varmasti huomattavasti mukavampaa. Rytmi tosin on melko sinnikäs. Tuo meidän vuotias afrikkalainen sinnittelee makkarin lämmössä minne meillä muilla ei tulisi edes mieleen mennä. Oikein kyllä ymmärrä millä se siellä kykenee olemaan ilman lämpöhalvausta.. Noh, kukin tablaa tyylillään, onneksi tälläkertaa rymmeliksen tyyli ei suuremmin vaikuta meihin muihin (jos noita koirankarvoja tuossa lakanassa ei niin oteta huomioon..).

hyttysmaa ja rikkinäinen putki on huono yhdistelmä

Hyttysmaa eli särkikoski on ehkä maailman kaunein paikka. Koirien mielestä se on varsin hauska ja mielenkiintoinen -oikea pelastus hellepäivänä. Ottaa niin päähän että kameran putki on paskana eikä kuvista tuu oikein mitään. Mutta nooh, koirilla oli hauskaa :)

Oltiin hieman biitseilees kera koirien

Suukkoja on monenlaisia;