patalaiska omistaja

Minä myönnän -olen ollut patalaiska omistaja. Siis kuvailujen ja blogin päivityksen suhteen. Elämä on ollut yhtä myllerrystä meillä kaikilla. On ollut muuttoa siitä aivan ihanasta rivitalosta ankeaan kerrostalo kaksioon (jossa koirat kyllä rakastaa parveketta) ja vaikka mitä häsöötä. Kesäkin alkaa taittua jo kohti syksyä ja paniikki iskee. Mutta muuten, koirien kanssa en ole laiskotellut. Meille kuuluu vaikka mitä!

Jätkillä on tullut ensimmäiset tappelut, tai samperilla oli pää aivan sekaisin ja mistäs muustakaan syystä kuin mummelismuun juoksuista. Samperi ei ole koskaan käyttäytyny yhtä sekavasti kuin näiden juoksujen aikaan. Toki, koskaan aikaisemmin meillä ei ole ollu toista urosta, eikä meidän kodissa niin paljon vieraiden urosten hajuja. Nyt Einonkin hajut jätkien kodissa varmaan sekoittivat päätä.

Samperi mies se aloitti merkkailemaan -heti kun käänsin selän oli sohvan-,pöydän-, tuolin- ja häkkienkulmat merkattu. Ajattelin siis sijoittaa juoksuisen narttuni häkkiin (juuri sellaiseen suuren suureen näyttelyhäkkiin -kevytnäyttelyhäkkiin). Noh, samperin työ kävi helpoksi. Se vaan kierteli häkkiä ja merkkaili sitä. Eipä tullut mitään siitäkään ideasta. Tässä vaiheessa moni on lukenut FB-päivityksiäni miten voisin ampua koirani. Kyllä, en oo koskaan vihannut koiraani niin paljon!

Sijoitin siis samperin häkkiin. No, Rytmihän rakastaa häkkejä varmaan enemmän kuin mitään muuta maailmassa, pienenä kun se häkki oli sen aarreaitta ja nukkumapaikka. Rytmi alkoi aukaista vetoketjuja ulkoapäin kun samperi oli häkissä, ja kun menin katsomaan samperin tilannetta, samperi oli kadonnut ja rytmi koisi häkissä tyytyväisenä. Siis vaihto; Rytmi pois häkistä - samperi häkkiin - lukko vetoketjuun. No. samperihan repi häkin tuhannen palasiksi. Oli hienoo katsoa kun kallis häkki oli silppua. Tuli sellainen oikein onnellinen tunne taas koirasta.

Mutta onneksi on vaatehuone <3. Samperi heitettiin siis sinne joka ainoan merkkauksen jälkeen. Arestissa samperi saattoi olla tunteja, ja kun päästin sen pois -se juoksi ja merkkasi mummelismuun olohuoneen oven -ja taas arestiin. Pimeään vaatehuoneeseen. Rytmi ei onneksi tajunnut koko juoksua oikeastaan kertaakaan -luojan kiitos!

Samperi aloitti myös tappelut. Se saattoi käydä Rytmin päälle syyttäsuotta ihan oudoissa tilanteissa. Yleensä tappelut loppuivat kuitenkin hyvin nopeasti enkä puuttunut väleihin millään muotoa. Sitten tulimme kaupasta; lala oli etupenkin jalkotilassa, pojat takana. Tappelu alkoi taas ihan salamana! Annoin poikien hetken vääntää kunnes totesin ettei se ota loppuakseen ja katsoin taustapeilistä reitin olevan selvä ja löin jarrut lukkoon niin että pojat lensivät päin etupenkkejä. Noh, Samperimies päätti jaktaa riitaa. Nousin ulos autosta, avasin takaoven ja siellä rytmi oli, selällään näyttäen kaikki alistumisen merkit ja samperi kävi päälle. Irrotin samperin vaatimatonta karjausta käyttäen ja otin rytmiä pois autosta ja samperi oli käydä päälle vielä siinäkin vaiheessa. Siirsin rytmin etupenkille ja raivosin tovin samperille.

Mutta eihän tämäkään vielä samperille riittänyt, ei suinkaan. Kun 200m loppumatka oli ohitse ja päästiin kodin pihaan, samperi kävi taas rytmiin kiinni.  Niimpä erotin pojat (eli samperin) ja lähdin kävelemään kävelytietä näiden hullujen kanssa. Rytmi kiersi samperia niinkuin kissa kuumaa puuroa -tietenkin. Jos rytmi tuli lähelle samperi kävi kiinni. Oliko ehkä minun onneni taas että samperi sattui käymään rytmiin kiinni siwan parkkipaikoilla, nimittäin nappasin samperin niskaperseotteella niin lujaa maahan kyljelleen kun vain voimistani lähti (näissä tilanteissa sitä tuntuu olevan yllättävän paljon!) ja istuin koiran päälle. Samperihan murisi ihan täyttä häkää -välillä ehkä minullekkin. Päätin istua samperin päällä niin kauan että se rauhoittuu, ja Rytmi uskaltaa tulla siihen mun ja samperin viereen.

Eipä siinä kauaa sitte istuttukaan. Puolisentuntia siinä istuskeltiin. Välillä yritin nousta mutta jos samperikin yritti, istuin takasin. Loppujen lopuksi noustessani koira jäi makaamaan rytmi istuskeli melko lähellä, ja annoin samperin nousta ja jatkettiin matkaa takaisin autolle jossa mummelismuu kera kauppakassien meitä jo odotteli. Matka sujui ihan hyvin -rytmi toki vältteli samperia minkä ikänäkään vain pystyi. En kuitenkaan lukinnut niitä sisälläkään eritiloihin vaan ihan kaikin oltiin keittiössä purkamassa ruokakasseja.

Samperilla oli silti päässä napsahtanu, se kävi edelleen rytmin päälle vaikka rytmi kaikki alistumisen merkit näyttikin joten tein ratkasun -mummu muuttaa isän luo kunnes tilanne rauhaantuu. Mummelismuu lähti karviaan ja pojilla tilanne rauhottu. Toki se vaati pientä siivousta olohuoneessa jossa mummu oli asunu mutta sen jälkeen ei ollut mitään..

saas nähdä sitten kun seuraava juoksu tulee, nyt kun rytmikin tajuaa jutun juonen, että mitä tehdään. Tosin heti kun rahatilanne hieman helpottuu, samperilta olisi aika ottaa pallit pois. Jätkä kun ei niillä mitään tee. Rytmi ehkä vielä joskus, ei voi tietää ;)

Mutta tallaista meillä. Treenailtu on kyllä älyttömän paljon, saatiin ihan täältä kpäästä pieni reenirinki jonka kanssa väännetään muutaman kerran viikossa. Ja rytmi on kehittynyt älyttömästi! Ja samperin kanssa oon pohtinu tottiskisoihin osallistumista... Mutta ehkä kerron niistä lissöö vähän myöhemmin :)!

Mutta minä lupaan kautta kiven ja kannon

-että päivitän ahkerammin ja

yritän ottaa kameraakin mukaan :)!