Ei ole hyvä päivä tämä.

Aamulla havahdun pieneen kahisevaan ääneen. Nukahdan takaisin ja herään paniikkiin muistaessani kahinan ja tajutessani mitä tuo ääni yleensä merkitsee. Se tarkoittaa roskisdyygaamista rymiltä. No. Kävellessäni keittiöön Rytmi juokseekin minua kohti kananmunankuoret suussaan olohuoneeseen -johon oli aamun aikana kerääntynyt myös muuta keittiöjätettä keittiön roskiksesta.

Raivoan hetken, meinaan myöhästyä töistä joten jätän roskat odottamaan.

Koirat ei toimi. Kukaan ei tahdo laittaa pantaa kaulaansa, kukaan ei tahdo pissata kun ollaan ulkona. Kovalla yrittämisellä se aamupissan paikkakin löytyy, mutta sen jälkeen kukaan ei tahdo hypätä autoon edistääkseen töihinpääsyäni.

Raivoan ja koirat hyppäävät autoon.

Töissä edetessäni rappusia ylös, ne ovat koko ajan tiellä. Jaloissa niin että meinaan kaatua. En kaadu, vaan pihisen suunnatonta raivoa ja jyrään polvillani koirieni ohi. Hitto, eihän se ovi aukea vaikka sitä vartin runkkais lukkopesässä -jos avain on yksinkertaisesti väärä.

Raivoan äänettömästi ja vaihdan avaimen.

Pääsen sisään, edelleen polvitaktiikalla koiriani runnien ja yritän laittaa valoja päälle. No eihän ne pala jos ne ei tahdo. onneksi on kesä ja liikkeessä on valoisaa muutenkin ja ulko-ovea voi pitää auki. Ehkä ihmiset tajuaa että ollaan auki -jos ovikin on auki. Vaan miksi hitossa ne silti kysyy puoli 12 päivällä oven ollessa avoinna:

"Oottekohan te auki, kun yritin katsoa niin en kyllä näe että näyteikkunan valot olis päällä" Joo. Ollaan me auki.

Raivoan äänettömästi idiootille ja hymyilen kohteliaasti "Juu iliman muuta ollaan auki, valot ei nyt vaan toimi"

Asiakkaita tulee, asiakkaita menee. Raivoamatta. Kunnes eräs nainen tulee ostamaan suihketta jolla koiran saisi estettyä paskaamasta pihalle. Kun nyt kerran on kovalla vaivalla pihalle saatu aitaus niin eihän sinne sen pikku fifin kakkoja tahdota. Kysyn sitten että no. Kysymyshän on tyhmä mutta oletteko käyttäneet koiran lenkillä ennen aitaukseen menoa, koiralla kun on hätä niin se kakka tulee paikkaan kun paikkaan. Vastaus oli luonnollisesti; Ei olla. Kun me aateltiin että aidataan se piha niin koirilla on kiva painia ulkona, kyllä tais olla huono idea kun ne vaan paskaa sinne" Niinnno. Koirat tuppaa kakkaamaan.

Raivoa ja pientä kohteliasta naurua.

Alkaa satamaan kaatamalla. Jyrisee ja salamoi. Ja tottakai -minulla on ukkosta pelkäävä Samperi töissä. Oli tosi hienoa kertoa hiiristä asiakkaalle, kun koira huutaa paniikissa takahuoneessa. "niin mitä sanoit" "anteeksi heti, käyn hieman "rauhoittelemassa" tuota koiraa- sekun niin pelkää ukkosta".  tajuan samassa, että siellä tosiaan tulee sitä vettä niinkuin esterin pe**eestä, ja sohva on parvekkeella peittämättömänä.

Raivoan äänettömästi, kunnes rakas soitti ja sanoi että voi käydä peittelemässä sen.

Lähden kotiin, juoksen kaatosateessa autoon. Yritän saada myös koirat nopeasti autoon, mutta rytmillä oli tietysti se kuuluisa paskahätä. Ja miehillähän vessapuuhissa kestää. Joten seisoin pikkutopissani kaatosateessa. oli hienoa.

Raivoan.

istun autoon, käynnistän sen ja olin lähdössä -kunnes sain kuningasidean. Soitan rakkaalle että teen jotain hyvää ruokaa tänään, katottaisiinko vaikka elokuvaa. Vaan en löydä puhelinta. No eihän se puhelin ole tietenkään laukussa jos minä olen jättänyt sen töihin.

Raivoa. Viimeinkin äänekästä sellaista.

Juoksen töihin, löydän puhelimen nopeasti. Avaimet ei jäänyt sisälleja kaikki meni kutakuinkin nappiin. Juoksen autolle siinä kaatosateessa istun salamana kuskin paikalle ja jähmetyn. Istuin aukaistun eväs jogurtin päälle. Oli paha veikata, kenellä oli ruokatunti meneillään jos rytmi heiluttaa häntää naama mustikkajogusrtista violettina.

Raivoa, yllättävän äänetöntä sellaista.

Siivoan sen minkä kerkiän ja lähden liikkeelle kohti ruokakauppaa. Tänään syötäisiin jotain hyvää. Mustikkapiirakkaa jälkkärinä ainakin, se uusi ohje. Sitten hieman tortilloja ja leffaa. Joo. Hyvältä kuulostaa. OIkeat juomat peesiin ja ilta on valmis. Kaupasta jopa löytyi kaikki tarpeellinen, kassalla täti jutteli niitä näitä minua ennen olevan rouvan kanssa. Mutta ei (ihme kyllä) saanut minua raivon partaalle.Ajan kaupasta suoraan siippani työpaikalle hehkuttamaan illanviettosuunnitelmaamme ja yllätystäni.

Raiivokohtauksen nro. 1. syy: se ei peitellyt sitä sohva
Raivokohtauksen nro. 2. syy: se ei ehdi illalla katsoa leffaa tai syömän.

Siispä kotiin. Nousen autosta ja otan ruokakassin josta tippii maahan siinä sateessa vähän sitäsuntätä. Kerään ne ja otan koirat autosta. Rytmi tahtoo taas pissalle -menemme pissalle. Sisällä minua odottaakin sitten aamuiset roskat. pah. Ajattelin rentoutua hieman, käydä tsiigaamassa parvekkeen tilanteen. No. Astuin parvekkeelle ja tajusin vajoavani lammikkoon. No tietenkin parvekkeella makaa vesi nilkoissa saakka (eli pian sisällä saakka) jos se kaivo ei vedä.

Raivari.

illalla koirien kanssa treeneihin, ne oli paskoja. Niitä ei kiinnostanu ja tinttaili. autoon takasi. Ei sitte.

ääneton raivo.

Mentiin metsään, koirat juoksi heti kilometrin etumatkaan pois näkö- ja kuuloetäisyydeltä. Hiippailin syvälle metsään istumaan kannonnokkaan ja odottelemaan. Hyttyset.

Raivosin mielessäni.

Samperi löysi ja rytmikin sitten viimein juostuaan tiellä edes takaisin paniikissa. Viimein se löysi minut katsoen minua toruen miten minä saatoin eksyä sen reitiltä. Loppulenkillä se ei päästäny minua silmistään.

Päivän ensimmäinen mielihyvä.

Ajoin autolla kotiin, auto rykii. No tottakai se rykii jos sitä ei tankkaa ja bensa loppuu. Startilla pääsin viimeisen 50 metriä parkkipaikalle ja aloin miettimään; en pääse tankille ja huomenna pitää kävellä töihin.

Pieni raivo ja väsymys. Nukkumaan.