Hullunmuulia ja kukkahattutäteilyä

Hups. Viikon puoliväli on jo ylitetty. Toivottavasti muillakin on menny viikko näin sukkelasti! Meillä vähän turhankin -vielä on paljon juttuja mitä pitäisi muistaa tehdä ennen huomista auton palautusta sekä sunnuntain eskarilaisten luentoa. Huomenna on kuitenkin luvassa lepposta illan istumista yhdistyksen toimihenkilöiden parissa ja tulevaisuuden suunnittelua yhdistyksenkin osalta (pikkujouluja odotellessa :D). Pitäisi kuitenkin muistaa nytkin elää hetkessä eikä jatkuvasti huomisessa ja viikonlopussa, tärkeimmät asiat tapahtuu ympärillä NYT eikä huomenna.

Eilen käytiin ennen kukkahattutäteilyä metsässä koirien kanssa purkamassa enimpiä intoja. Rymmiäki lapsetti oikein urakalla ja virtaa olis ollu molemmilla vaikka muille jakaa. Ihme hullunmuuleja. Kun päästiin metiköstä ja koirat oli suhteellisen väsyneitä jäivät ne nauttimaan sängyn lämmöstä (kyllä, Rytmi tärisee jo nyt kylmyydestä) kun me suunnattiin auton nokka kohti etelä-pohjanmaata. Ite olin varsinaisesti vaan matkaseuralaisena, mut ei ollu todentotta turha reissu apukuskillekaan :)

Kuten oon joskus aikaisemmin saattanut mainitakkin että musta tää koirien erkaannuttaminen luonnosta (inhimillistäminen) samalla tahdilla kuin me ihmisetkin erkaannutaan -on aika hurjaa ja jota pyrin itse välttämään. Koirien pitää saada olla koiria ja meidän ihmisten ottaa muutamia askeleita takasippäin kaupunkivilinästä, peloista sun muista (joo, puhun osakseen susihömpötyksestä). Yks tärkeä asia mitä oon ite myös alkanut seuraamaan enemmän ja enemmän on ravinto. Ituhippeily olis tosi hienoa puuhaa -vaan tietämystä pitäis olla enemmän. Ihmiset vetää naamariinsa älyttömiä määriä kaikkea kuraa (pitäis kertoa jo älyttömyydestä et me ei vissiin edes maannuta ku ollaan niin säilöntäaineessa?), lääkkeitä sun muuta. Lääkkeistä johtuvia vaivoja hoidetaan lääkkeillä ja ollaan aikamoisessa oravanpyörässä. En tajua missä vaiheessa näin kävi että jopa mulle on nuoresta asti ollu Burana maailman ykköstuote. Ei oo tullu mieleenkään että entä ennen kun sitä buranaa ei ollu? Tai ylipäätään muitakaan "itsehoitolääkkeitä" joissa voi olla huimiakin määriä sivuvaikutuksia pidemmässä käytössä.

Mulla on asennevamma lääkkeitä kohtaan. Lääkäreitä kohtaan jotka saa provikkaa niistä lääkkeistä joita ne meille tuputtaa. Allergiaruoista. Loputtomista antibiooteista ja särkylääkkeistä. Ylläpitolääkkeistä jotka on kemiallistamössöä joka hoitaa tyylillä yhden oireen ja tuo ajankuluessa viis lisää. Montako pilleriä itsekukin napsii päivässä lääkkeitä? Ymmärrän että jotkut lääkkeet ovat oikeasti tärkeitä, on vaivoja jotka tarvitsevat akuuttia hoitoa jne.. Itselläni mainittavan arvoisia ovat esimerkiksi migreenilääkkeet. Kohtauksen sattuessa olen pari päivää täysin lamaantunut eikä pahoinvointipiikin hakeminen ole suorituksista helpoin. Tällöin turvaudun kyllä lääkkeisiin joissa punainen kolmio koreilee kannessa. Näin myös koirien kanssa, jos tarvitaan akuuttia hoitoa; kyypakkausta tai särkylääkettä -sitä pitää olla aina tarjottavana lääkekaapissa. Mutta itelle on tullut ennaltahoito entistä tärkeemmäksi että sitä yhtään nappia ei enää joutuisi lääkepurnukasta kiskasemaan. En minä eikä koirat.

Miten monet vaivat saadaan kuntoon liikunnalla, elintavoilla ja terveellisellä ravinnolla? Miten moniin käytöshäiriöihin (eroahdistus, stressikäyttäytyminen jne..) tuputetaan nykyään koirillekin jo lääkkeitä? En  tiedä onko virallista tutkimusta vaiko ei, mutta jos ADHD luetaan sairaudeksi, erään tutkijan mukaan sitä aiheuttavat liika sokeri ja nykyravintomme lisäaineet. Ei kuulosta edes kauhean uskomattomalta. Miten monilla koirilla on kenties samoja vaikutuksia? 

Mulla on aina ollu tosi terveitä koiria. On ollu tosi harvoja kertoja kun on jouduttu lääkkeisiin turvautumaan. Ensiapulaukun lääkkeet vanhenee ja pitää kiikuttaa apteekkiin hävitettäväksi. Nyt kuitenkin Samperin tilanne ketuttaa suunnattomasti vaikka se ei edes muka paljoa nappeja syö. Tällähetkellä sen naamavärkkiin pitää tunkea jälleen kerran antibioottia pari kertaa päivässä ja Losecia ihmisille tarkoitetun annoksen verran. Eikä ole samperin ensimmäinen antibioottikuuri tän puolenvuoden aikana.

Ne jotka on seurannu Samperin elämää lähempää, tietää tän turhautumisen että koiran maha ei oo missään vaiheessa täysin kunnossa (ainakaan päivää kauempaa) ja mitään vikaa ei löydy, eliminaatiodietit sun muut, ei toimi -silti: allergiaruokaa naamariin. Lääkäriin saapi tunkea aikamoisia summia (kiitos vakuutuksille!) eikä vikaa löydy mistään. Samperin veriarvotkin ovat kuulemma paremmat kuin pitkään aikaan kellään potilaista. Ihan kiva juttu mutta missä se vika sitten on?

Homeopatia on mulle ollu vähä kakspiippunen juttu. Ehkä myös siksi että se on lääketieteen syrjäyttämä oppisuunta, eikä siitä ole koskaan puhuttu julkisesti. Ollaan kukkahattutätejä sun muuta jos "ns.sille tielle lähtee". Me ollaan kuitenkin nyt valmiita kääntämään sekin kortti ja eilinen ilta vahvisti kortin kääntämistä.

Jo viimesyksynä alkoi Samperin alahuuliin ilmestyä rupisia patteja. Ne saattoivat välillä lähte ja sitten taas tulla takaisin, mutta pääsääntöisesti niitä on kokoajan ollut huulet piukassa. Asiaa silloin tutkittiin ja monien eläinlääkäreiden mielestä ruvet olivat sitä luokkaa ettei niistä kannata kantaa murhetta. Kunhan puhdistaa niitä ja leikkaa karvat alueelta jotta eivät pääse hautumaan. Välillä ne saattoivat mennä tosi pahaksikin ja niitä oli kunnon rykelmiä huulet täynnä. Niihin saatiin voidetta joka aina auttoi hetkellisesti mutta aina ne vaan tulivat takaisin. Mietittiin että kulmurit niitä aukoo, niihin menee uidessa bakteereja jne.. Luonnollista. Enempää murhetta en ole niistä kantanut vaan hoitanut ne aina vaan pois, syytä eläinlääkäreiden kehotuksesta sen enempää miettimättä. Alla kuva viime syksyltä kun ruvet eivät olleet vielä edes kauhean pahan näköisiä:

kuva viimesyksyltä

Niitä on tälläkin hetkellä samperilla kaksinkappalein. Samperi on aina ollut stressimaha ja uskonkin että iso osa sen ripuloinnista johtuu enemmän pääkopasta (stressi) kuin itse suolentoiminnasta. Kesän tapahtumien jälkeen homma kuitenkin levisi käsiin eikä sen jälkeen ole tasaista mahaa nähtykään. Meillä on ollut tosi paljon muutoksia kesän aikana elämässä ylipäätään -joten laukaisevia tekijöitä ei ole vaikea miettiä. Nyt kuitenkin tasaista on ollut jo jonkin aikaa eikä suolen toiminta muutu normaaliksi. Kesän alussa saatiin erikoisruokavalio jonka piti auttaa. Silmä alkoi rähmimään (ei eläinlääkärin mukaan tulehdusta, vuoto vähäistä joten ei aiheuta suurempia toimenpiteitä), mutta muuten ok. On tosiaan näitä huonompia ja vähän parempia kausia, mutta tasaista mahaa ei näy.

Eilinen reissu avas silmät kyllä, vaikka tosiaan itse olin vain apukuskin paikkaa pitämässä -käytettiin toki tilaisuus hyväksi ja kysyin sitten mitä mieltä kukkahattutäti on Samperista ja mitä sille pitäisi tehdä. En edes selvittänyt muutakuin että se ripuloi, on heikkopäinen ja stressaa helposti eroahdistuksineen. Muita oireita kuitenkaan stressimahaan ei ollut. Kunnes kukkahattutäti kysyi pari merkitsevää kysymystä;

Onko koira reagoinut huulillaan? - On

No rähmiikös tuo vasen silmä? - itseasiassa joo, on alkanut rähmimään kesällä.

Voihan se olla, että nää on sattumia mutta sain ensimmäistä kertaa vastauksen vartissa samperin huuliin, rähmivään silmään ja kattavasti tietoa siitä miten suolen ja mahan toiminta vaikuttaa mihinkäkin ja mitä pitäisi hoitaa ja miten. 

Nyt tilannetta seuraillaan ja "lääkitään" (toki niin rohkea en ole, ettenkö noita kuureja loppuun syöttäisi mitä lääkäriltä saatiin) kukkahattutädin neuvoin. Lisää tuotteista ja vaikutuksista lisää tulossa myöhemmin. Nyt on kuitenkin itellä tosi hyvä mieli että apua saatiin näinkin "yllättävältä" taholta. Olis kiva tietää onko muilla millasia kokemuksia homeopatiasta ja kukkahattutäteilystä?

Vielä pari kuvakoostetta eilisestä:

Rymmin hullunmuuli.

Rytmi ihmetteli pienenä pentuna kovasti noita tomusieniä (ei mitään käryä niiden oikeista nimistä):

mutta aikuistuttaan se on viisastunut kyllä hurjasti!