Kukkahattuilua tyrannien maassa?

Olen häkeltynyt suomalaisten koiranomistajien typeryydestä. Kyllä -taisin kirjoittaa sen tosissaan näppäimistön kautta blogiini. Enkä edes tiedä miksi se hämmentää minua aina asiaan kohdatessani -ehkä siksi että tänä ihanana älypuhelinten ja Internetin aikakautena oletan joka kerta, että koiranomistajia kiinnostaisi ottaa selvää koiransa kouluttamisesta, erilaisista koulutustyyleistä ja kaikesta siitä mitä se pitää sisällään -mutta ei. Miten tiukassa voi olla vanhat koulutusmenetelmät (kuten sisäsiisteyskasvatuksessa koiran nenän työntäminen ulosteeseen) joilla ei oikeastaan ole muuta pohjaa kuin se, että niin on tehty sukupolvelta toiselle. Tuo jaloakin jalompi perinne on säilynyt keskuudessamme pitkään mutta oisko nyt jumalauta aika katsoa nenäänsä pidemmälle ja miettiä sen katkasemista? Ylimääräsen avautumisen voi ohittaa hyppäämällä suoraan FB- kuvakaappausten alas kohtaan jossa lupaan fb -avautumisen riittäneen tälle tekstille :D

Mistä koko pohdinta sitten lähti tähän kirjoitukseen;

Eräällä facebookin palstalla "keskusteltiin" sisäsiisteyden opettamisesta, siitä se johti koiran fyysiseen rankaisuun (kuonon painamisesta ulosteeseen) ja siitä lyhyellä kivenheitolla remmirähjien koulutukseen. Myönnän olevani aikamoinen remmirähjä itsekin aikaa tappaessani -mutta kuten joku viisas sanoi -ei mitään niin pahaa ettei mitään hyvääkin. Pohdiskelin uudestaan koulutustapojani ja tällä kertaa oli ilo huomata että kyllä -tapani on järkevämpi ja koiraystävällisempi. En edelleenkään näe mitään järkeä niissä keinoissa missä koiraan kajotaan fyysisesti palstan käyttäjien kuvailemilla tavoilla. Kaikenkaikkiaan kyseisessä keskustelussa on tähän mennessä 260 kommenttia joista otin ruutukaappaukset. Tässä tekstissä olevat ovat vain osa parhaimmistoa.

Muutamien hyvien vinkkien jälkeen joku heitti sen kuolemattoman kommentin.

... jonka perustelu näkyy alimmaisessa kommentissa.

Koiran fyysistä kurittamista ja pakoitteita puolustellaan usein erinäisillä tavoilla. Milloin se on viimeinen keino, milloin se on vain "varoitus", milloin kyseinen rotu on niin kova että se vaatii "kovemman" johtajan, milloin yritetään kiinnittää koiran huomio, parempi kerta rytinä kuin ainainen kitinä jne... vaikka mitä kaikkea muuta -mutta sitä ei suostuta myöntämään että yksinkertaisesti tieto, taito ja hermot vaan loppu kesken. Kädet oli lähettyvillä toimiakseen. Kun mietitään kuitenkin noita fyysisiä tekoja ja niillä puolustelua niin mitä koira niistä oikeastaan oppii? Tai jos tarkoitusena on oikeasti vain havahduttaa koira tilanteeseen niin ettei kosketus oikeastaan edes tunnu -niin miks siihen sitten pitää koskea sillä "ei tämä poskikarvoista kiinni ottaminen edes tunnu" otteella? Eihän siinäkään mitään järkeä ole?

Tästä lähti hieno siirtyminen remmirähjäykseen

Kuten kuvitella saattaa, ne jotka ovat fyysistä pakotetta/rankaisua vastaan, saivat aikamoisen kukkahattutäden maineen. Eikä siinä, noita tekstejä lukiessa se tarkoittaa oikeastaan järjenkäyttöä joten itse otan moisen nimityksen kunnialla vastaan. Tuolla keskimmäisellä kommentilla on hauska pointti. Totta -ei voi tietää miten hienoa ja tuloksia tuottavaa toimintaa on kajota koiraan fyysisesti pakotteen/rankaisun voimin koska sitä ei ole käyttänyt? Kyllä minä olen fyysistä pakotetta ja rankaisua käyttänyt -kuten varmasti moni muukin koiransa "vanhan koulukunnan" kouluttaja ja heiltä oppinsa saaneet. Mutta virheistä pitää pystyä oppimaan, pitää pystyä kyseenalaistamaan oma toimintansa ja myöntämään että kyllä, väärin on tehty ja on aika vaihtaa suuntaa. Kouluttajat jotka eivät ole koskaan käyttäneet fyysistä rankaisua/pakotetta, hatun nosto heille! Tarviiko heidän todella painaa koiran nenä kuseen arvostellakseen kyseistä koulutustyyliä?

Koira on koira. Koira on eläin. Koulutustyyli ei ole roturiippuvainen asia, eikä edes välttämättä eläinriippuvainen asia. Tietyt osaset siellä saattaa muuttua -välineet, liikkeet, varovaisuus. Jokainen koira pitää pystyä kaikesta huolimatta ottaa vastaan yksilönä. Mutta yksikään rotu ei tarvitse poskivilloista kiinniottamista, nenän kuseen painamista tai niskasta nostamista. Eniten mä toivon tällaista ahaa -elämystä näiden "vahvojen" rotujen edustajille.

Niin. Se on Dogo. Se tarvii johtajan, ei mitään pään silittelyä.

Miten monen rodun edustajallan rotuesittelyssä ei lue yllä mainittuja asioita? Määrätietoisuutta, kärsivällisyyttä ja kykyä omaksua uutta? Tai noita muita mainintoja tuossa -mikään mitä tuossa lukee ei viittaa siihen, että koiralle on annettava fyysisiä pakotteita tai rangaistuksia, tai että se on vietävä liian nopeasti vaikeisiin tilantesiin. Tuosta ensimmäisestä viestistä heräsi mulle ensimmäisenä ajatus; miksi se koira piti viedä silminnähden liian vaativaan tilanteeseen liian aikaisin? Miksi se pitää viedä tuollaiseen ohitustilanteeseen jossa koira ei selvästikkään osaa käyttäytyä ihmisen haluamalla tavalla? Mistä kumpuaa tuo asenne "mehän mennään kun mä haluan", "sähän tuut kun mä haluan"? Miksei voi keksiä vaihtoehtoisia tilanteita, opettaa koira ensin pienemmässä ärsykkeessä käyttäytymään oikein ennenkuin mennään siihen tulikokeeseen? Ei hätää, tuo koira aloitti remmirähjäämisen täyttäessää seitsemän kuukautta. Nyt ollessaan kaksi se kuulemma ohittaa hihnassa hyvin. Eihän siihen mennyt kuin vuosi. Ilman hihnaa se tappaisi muut urokset. Koska se ei inhoa, se kuulemma vihaa niitä. Onko tuo sitten sitä hallintaa, entä jos hihna katkeaa? Tai lukko napsahtaa rikki, tai tai tai. Tuohan on siis yhteiskunnalle jo selkeästi hyvin vaarallinen koira.

Montako kertaa koiran pitää tehdä väärin ja epäonnistua oppiakseen oikean keino?

Vastaus: ei kertaakaan.

Tarjosin jotain käsittämätöntä vaihtoehtoa; koiran mukaan etenemistä. Hallittuja tilanteita, vastaehdollistamista, tilanteiden etukäteen harjoittelemista hallituissa olosuhteissa. Aika jännä miten vaikeaa se saattaakin olla! En ole yhtäkään koiraa vienyt kaupungin vilinään ennenkuin olen niin varma kuin voin (muistetaan että kyse on eläimestä, koskaan ei voi olla 100% varma), sen käytöksestä. Aloitan pienin askelin ja opetan koiran ensin siedettävillä ärsykkeillä oikeanlaiseen käyttäytymiseen. En vie koiraani liian vaativiin tilanteisiin joissa mahdollisuudet onnistumiseen on 50/50. Erään koiran kohdalla se vaati enemmän, ennenkuin oltiin valmiita kadulle ohitustilanteisiin. Sitä ennen meidän piti välttää katukuvaa koiran kanssa. Se taas johti siihen että viikon ajan treenasimme ohituksia kentällä ja lenkkeilyt hoidimme hämmentäviin kellonaikoihin kun muut ihmiset eivät kulkeneet niin kovasti, ja metsässä. Kun uskoin koiran kykenevän lenkkeilyyn siirryimme vasta kadulle. Tästäkös metakka syntyi;

Vetää aika-ajoin hiljaiseksi. Jos koko jutun pointti oli nimenomaan se, että ympäristöään ei voi muuttaa, on muutettava itseään ja toimintatapojaan, niin äkkiä minä elänkin täysin turvatussa ympäristössä jossa mitään yllättäviä tilanteita ei voi syntyä? Enkö juuri siksi pyrkinyt toimimaan mahdollisimman hallitusti? Joo, meni multakin paljon ohi mutta jatketaan nyt facebookin ohi.

-- Noin. Facebookin hiekkalaatikosta avautuminen riittänee --

Mua myös hämmentää ristiriidat joita me kukkahattutädit kohdataan näiltä tyranneilta. Pitää kuulemma muistaa että koira on koira -mutta nuo jumalasta seuraavat tuntuvat unohtavan sen liian usein itsekin. Aika usein koirat kuulemma vittuilevat vaan omistajilleen ja niille on näytettävä kaapin paikka sun muuta skeidaa. Niin, koira on koira, ei vittuileva ihminen joka tekee asioita ilkeyttään.

"Et voi vaatia mitään mitä et ole koirallesi opettanut" on mun lempilausahdus myös siksi että unohdan sen itse liian usein omien koirieni kohdalla. Uskon tämän olevan myös monen kukkahattutädin lempilausahdus - mitä me voimme vaatia eläimeltä joka ei osaa elää meidän ihmisten maailmassa? Pitäisikö koiran osata ylittää katu, olla reagoimatta ympäristön ärsykkeisiin kuten pyöriin, rullaluistelijoihin tai sinkoileviin lapsiin? Pitäisikö sen ohittaa vieraat koirat nätisti, saatika sietää niitä läheisyydessään? Kuuluuko sen edes osata kulkea hihnassa? Pitäisikö sen osata pyytää ulos tarpeilleen? Pitäisikö sen osata jäädä kotiin yksinään ihmisen työpäivän ajaksi? Olla haukkumatta, olla tuhoamatta, olla sitä ja tätä. Kuka tahansa riemuidiootti osaa vastata tähän että ei tietenkään! Miksi me silti oletamme koiramme osaavan nämä asiat vaikka emme jaksa panostaa niiden opettamiseen niin, että koira osaisi meitä miellyttävän käyttäytymismallin?

Koirat ovat melko mustavalkoisia käyttäytymisessään. Onneksi meidän kukkahattutätien ei tarvitse ja tyranneilla on oikotie helpompaan elämään (he varmaan uskovat laihdutuspillereihinkin?). Kertarytinä on päivän sana!

Kertarytinä vai ainainen kitinä?

Yhdenkään eläimen ei kuulu olla ainaisessa kitinässä -epävarmuudessa (saikohan näin nyt tehdä) ja -mukavuudessa (toi hihnasta nykiminen ei ole kivaa vuodesta toiseen). Mutta ei se kertarytinäkään useimmiten hyvää tee. Jos koiran vie sille liian paineistavaan tilanteeseen liian aikaisin se saattaa vahingoittaa sitä henkisesti hyvinkin paljon. Haittavaikutuksia ei välttämättä näe heti (jos välinpitämätön koiranomistaja koskaan). Sen uusien asioiden oppiminen, oma-aloitteisuus, itsevarmuus ovat esimerkiksi asioita jotka saattavat saada syvän kolauksen. Näiden omistajien suusta kuulee myöhemmin lausahduksen "tämä on niin luupää oppimaan". Jep. Olisko sille ihan itse myös aiheutettu joitain ongelmia?

Miltä kuulostaisi vaikka asioiden siedätys, koiran tahtiin eteneminen ja iloisella mielellä uusien asioiden kohtaaminen? Jos vaikka yrittäisi ensin kertoa sille koiralle miten sen halutaan käyttäytyvän ennenkuin se viedään tilanteeseen rähisemään ja rangaistavaksi? Jos koira viedään liian vaikeaan tilanteeseen niin, että sillä ei ole juurikaan mahdollisuutta onnistua -voiko järkevä omistaja edes rankaista eläintä sen keksimästä, luonnollisimmasta käytöksestä? Koiran käyttäytymistä ei tule ottaa henkilökohtaisesti koska se tuskin sitä kohdistaa edes vittuiluna omistajaansa kohtaan. Jos koirasi sattuu tikkaamaan sinua käteen -se on reaktio ja sinun pitää omistajana ja kouluttajana keksiä jokin muu käyttäytymismalli sille.

Haluan koulutuksen perustuvan positiiviseen vahvistamiseen, sujuvaan ja mukavaan yhteistyöhön jonka johdosta arjessa meillä kaikilla on mukavaa. Ainaisen ongelmatapauksen kanssa eläminen ei ole herkkua jos tahtoo pitää elämässään muutakin sisältöä koirien lisäksi. Minä tahdon että koirani käyttäytyy hyvin koska se myös itse tahtoo sitä. Siksi kaikista toiminnoista kannattaa tehdä sille kannattavia. Jos koira käyttäytyy hyvin vain treenikentällä ja hihnan päässä, kyse on omistajan kontrollista, ei koiran itsekontrollista. Jos koira tosiaan on tappamassa vastaantulevan koiran ilman hihnaa -jokin on mielestäni pielessä?

Koiran laji- ja rotutyypilliset seikat tekevät jokaisesta yksilön. Jokaisesta rodusta omanlaisen, en voi ymmärtää miksi tiettyjä ominaisuuksia yritetään tukahduttaa tai koira ei saa toimia sille tyypillisin tavoin. Koiran yhteiskuntakelpoisuus ei sitä vaadi, miksi minä siis vaatisin? Ainoa mitä haluan koiraltani on itsekontrolli jota se pystyy säätelemään parhaalla mahdollisella tavalla.

Positiivinen kouluttaminen ei ole sallivaa. Se ei myöskään ole temppujen opettamista. Tämän pitäisi kaikkien koiranomistajien tietää, mutta tiedetäänkö?

ei ole helppoa olla koira.

Semmonen ajatusoksennus näppikseltä yön pimeinä tunteina ja aamulla läpiluettuna. Huomenna hieman positiivisempaa meininkiä :)