Zaxxon´s Exx-Zellent Elliot

Rytmi on ensimmäinen rhodesialaiseni. Rotu on ollut kirkkaana mielessä jo kauan, siinä on kaikki mitä minä tulevalta koiraltani tahdon: vieraita kohtaan olemassaoleva pidättäytyneisyys, omatahtoinen ja vaativa. Ulkonäöllisesti rhodehan on vallan komea, ja täytyyhän se myöntää että ulkonäkökin valintaan vaikutti melko paljon ;)

Oikeaa pentua sai kuitenkin haeskella ja metsästää. Minulle ei ollut niinkään väliä mistä saakka joudun koiran hakemaan. Suomessa pentueita on meleko vähän eikä sitä ihan oikeanlaista tuntunut löytyvän, vaikka hyviä kenneleitähän suomi on kyllä pullollaan :)

Katsastin kenneleitä ruotsista, norjasta, latviasta.. Pentueita odoteltiin syntyväksi ja kasvattajien kanssa juteltiin. Ensimmäisenä rakastuin Zaxxon`sin tulevaan pentueeseen. Vanhemmat loistavia, terveitä ja pentueestakin pystyi jo ennakoimaan edes siis jotain. Valitettavasti kaikki pennut olivat kuitenkin varattu jo ennen syntymää -erittäin, erittäin harmittava takaisku.

jatkoin etsimistä ja katseleista, palaten aina Zaxxonsin sivuille ihastelemaan kasvavia pentuja.
Yhtenä iltana sain sähköpostia jossa Lotta kertoi yhden pennuista palautuneen kasvattajalleen. Uusi koti ei ollutkaan enää jostain syystä voinut tarjota pennulle vakaata harrastustulevaisuutta, jota kasvattaja pennulle tahtoi. Niimpä viestittelimme, vaihtoimme ajatuksia koiran koulutuksesta ja kaikesta maan ja taivaan välillä.
Kunnes tuli se hetki kun pitikin jo varata laivalippuja Ruotsiin, hankkia auto jolla ajaa tukholmasta vielä parisataa kilometriä Kumlaan. Ihan vain tutustumaan kasvattajaan.

Vielä ruotsiin lähdettäessä ei siis ollut varmaa, saisinko pennun mukaani vai tulisinko tyhjin käsin. Ja toki ymmärrän -eihän kukaan kasvattaja tahdo antaa pentuaan näkemättä tulevaa omistajaa!
Ruotsissa meni hyvin, mitä nyt pientä eksymistä matkalla mutta kun paikalle päästiin kaikki meni hyvin. Pikkuinen Elliot kirmasi lauman viimeiseksi jääneenä pentuna pitkin maita ja mantuja. Äitinsä, mummunsa ja tätinsä komenneltavana :)

Kun lotta sitten parin tunnin kuluttua sanoi, että uskoo pennun saavan meiltä hyvän kodin, olin ihan ällikällä lyöty. EIH! Mä saan pennun mukaani!

Ja niin sieltä sitten lähdettiin, papereita vaihdettiin, kirjoitettiin ja koira maksettiin. Sitten alkoikin jännittävä takaisin paluu suomeen.

Se, millaiseksi jätkä vielä muovautuu tässä ajankuluessa, ei voi tietää.
Toivotaan kuitenkin näyttelytähteä jolla on päätä myös harrastuksiin, toivottavasti sellainen saatiin :)